Sosiaalinen luottoluokitus saapuu länsimaihin

 

Äskettäin luin uutisen, jossa kerrottiin, että brittiläinen Brexit-hankkeessa vahvasti mukana ollut entinen Itsenäisuuspuolueen puheenjohtaja Nigel Farage oli joutunut ongelmiin pankkinsa kanssa. Syyt eivät liittyneet Faragen taloudelliseen asemaaan vaan hänen mielipiteisiinsä ja poliittiseen toimintaansa.

Coutts-pankki sulki Faragen tilit, jotka olivat olleet 40 vuoden ajan kyseisessä pankissa. Tilit suljettiin ilman selitystä.

Vasemmistolainen julkisen palvelun mediayhtiö BBC väitti, että Farage ei ollut riittävän varakas Coutts-pankin asiakkaaksi. Farage itse totesi myöhemmin, että hänen varallisuutensa ei ole aiemmin ollut mikään ongelma pankille. Farage antoi ymmärtää, että syynä pankkipalvelujen epäämiselle olisivat Faragen poliittiset mielipiteet. Faragen mukaan yhdeksän muuta pankkia on sen jälkeen evännyt häneltä pankkipalvelut.

Farage on luokiteltu ”poliittisesti vaikutusvaltaiseksi henkilöksi (politically exposed person = PEP) ja tämä ilmeisesti hiertäisi pankkeja. Lopulta paljastui, Coutts pankin kohdalla todellakin että kyse on siitä, että Farage ei henkilönä ole tarpeeksi ”inklusiivinen”  Coutts-pankki liittyi äskettäin järjestelmään, jossa se sitoutuu taistelemaan rasisimia, transfobiaa, luokkatietoisuutta ja ksenofobiaa vastaan.

Eli kyse on ESG:stä, joka on globalistien lanseeraama yrityksen yhteiskunnallista ”vastuullisuutta” kuvaava luokitusjärjestelmä. Vaikka tällainen systeemi vaikuttaisi kuinka mielettömältä tahansa, suurten pörssiyhtiöiden on pakko sitoutua siihen, jos ne haluavat, että suuret omaisuudenhoitoyhtiöt kuten Black Rock ja Vanguard ostavat yhtiön osakkeita. Jos Black Rock lopettaa osakkeiden ostamisen sen takia,että yhtiön yhteiskuntavastuussa on puutteita, yhtiön osakkeen arvo laskee roimasti. Black Rockin johtaja Larry Fink on itse voimakas ESG:n puolestapuhuja.

ESG on byrokraattinen järjestelmä, jolla ei ole mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa. Superrikkaat globalistit ovat omaksuneet sen ja käytännössä pakottaneet kaikki läntisen maailman pörssiyhtiöt noudattamaan sitä.

ESG johtaa välillä käsittämättömiin lopputulemiin. Jotkut lukijat saattavat tietää Yhdysvalloissa aiemmin suositun Bud Light – olutmerkin kohtalosta. Bud Light valitsi mainoskasvokseen tunnetun transseksuaali Dylan Mulvaneyn. Tämän seurauksena Bud Lightin myynti romahti eikä ole vieläkään toipunut entiselleen. Itse yhtiölle hanke saattoi olla kannattava, koska yhtiö ESG-pistet nousivat Mulvaneyn ansiosta.

Mitä tulee Coutts-pankkiin, on vaikea arvioida, kuinka paljon kyseisen pankin vastuullisuuspisteet nousivat, kun Faragen tilit suljettiin.

Suomessakin on tapahtunut vähän vastaavaa, kun kansanedustaja Juha Mäenpään kutsuvierasstatus kumottiin Provinssi-festivaaleilla. Kyse ei luultavasti ollut ESG:stä. En tiedä, onko Provinssi-festivaalin järjestäjä pörssiyhtiä. Joka tapauksessa festivaalin järjestäjät käyttäytyivät Mäenpäätä kohtaan samalla tavalla kuin Coutts-pankki Nigel Faragea kohtaan. Mäenpää oli kirjoittanut Ilkka-Pohjalainen lehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän ihmetteli, miksi päiväkotilapsille opetetaan, että pojalla voi olla pimppi.

Saadakseen kutsuvierasstatuksen Mäenpään piti allekirjoittaa paperi, jossa hän sitoutuu Provinssi-festivaalin arvoihin. Kun järjestäjäorganisaatio sai tietää mielipidekirjoituksesta, Mäenpään kutsuvierasstatus kumottiin.

Kiinalainen sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä

Black Rockin johtaja Larry Fink on julkisesti sanonut, että markkinat eivät pidä epävarmuudesta. Markkinat pitävät enemmän totalitaristisista hallinoista kuin demokratioista, jotka ovat sekavia.

ESG:tä voi pitää eräänlaisena yrityksille tarkoitettuna sosiaalisena luottoluokitusjärjestelmänä. Tämä tosin säteilee myös yksilötasolle, kuten Faragen ja Mäenpään kohtelu osoittaa. Molempiin sovellettiin eräänlaista sosiaalista luottoluokitusta, jossa mitattiin sitoutumista ”arvopohjaan”.

Ihmiset käyttävät nykyisin paljon digitaalisia palveluita. Ne mahdollistavat helpon ja nopean tiedonkeruun ja sitä myötä myös palvelun epäämisen niiltä, jotka eivät ole tarpeeksi ”inklusiivisia.”

Tässä kirjoituksessa kerrotut esimerkit osoittavat, että olemme tiellä kohti jatkuvasti kasvavaa valvontaa, jossa poliittinen mielipide tai uskonnollinen vakaumus määrittävät, miten paljon oikeuksia itse kullakin on.Lisäksi aidon totalitarismin tavoin yksittäisen ihmisen on oltava valmis toistamaan järjestelmän pakottamia valheita totuutena (kuten esim. se, että pojalla voi olla pimppi), jos ihminen haluaa tulla kohdelluksi täysivaltaisena kansalaisena.