Historian oikeinkäyttöä

Viime aikoina Suomen valtamediassa on alkanut yhä useammin esiintyä käsite historian väärinkäyttö. Osin tämä johtuu siitä, että äskettäin ilmeistyi kirja, joka käsittelee aihetta. Kuuntelin kirjan tekijöiden puhetta radiosta ja minulle jäi vähän epäselväksi, mitä tekijät tarkoittavat historian väärinkäytöllä.

Toki minulla on omat epäilykseni, että ihan kaikki historialliset myytit eivät edusta väärinkäyttöä. Epäilen myös vahvasti, että puheella historian väärinkäytöstä pyritään johonkin tavoitteeseen, kuten kansallistunteen heikentämiseen. Aiemmin viittaamassani kirjassa mainittiin erikseen Unkari ja Viktor Orban, mikä ennestään lisää epäluuloja kirjan kirjoittajia ja heidän motiivejaan kohtaan.

Tottahan toki kullakin kansakunnalla on oma mytologiansa, joka perustuu enemmän tai vähemmän historiallisiin tapahtumiin. Joskus aiempina vuosikymmeninä tällaista mytologiaa ei pidetty mitenkään pahana eikä se myöskään estänyt historiantutkimusta, jos totalitaarisesti hallitut maat jätettiin huomiotta. Nykyisin taas on trendikästä nyrpistää nenäänsä kansalliselle mytologialle. Tämä ei silti tarkoita, että mytologinen historia olisi kadonnut mihinkään. Se entinen mytologia vain on vanhentunut ja pitää korvata uudella. Tätä uutta kutsun tässä kirjoituksessa historian oikeinkäytöksi.

Suomalaisillakin on omat kansalliset myyttinsä. Talvisota on yksi sellainen, koska se nähdään Suomessa osoituksena siitä, kuinka pieni maa selviytyy sodassa ylivoimaista vihollista vastaan. Tämä on sen verran vahva ja todellisiin tapahtumiin perustuva näyttö, että edistyksellisilla historioitsijoilla on vuosien saatossa ollut suuria vaikeuksia mitätöidä sitä. Jatkosodan kohdalla on ollut helpompaa, koska Suomi oli sen aikana liittoutunut äärimmäistä pahuutta edustavan Natsi-Saksan kanssa. Se tosiasia, että myös Suomen vastapuoli Neuvostoliitto ja sen ideologia edustivat äärimmäistä pahuutta on jäänyt tämän yksityiskohdan varjoon.

Islamin historia

Lähteisiin ja niiden tulkintaan perustuva historiankirjoitus on oma lukunsa. Kun käsitellään historian oikeinkäyttöä, silloin kuvataan historiallisia myyttejä, jotka tukevat vallitsevaa liberaalia maailmankuvaa. Islamin historia on tässä suhteessa ehtymätön aarreaitta.

Wikipedia-artikkeli islamin kulta-ajasta kertoo, että kyseinen aikakausi sijoittuu jonnekin vuosien 700 ja 1200 välillä. Tänä aikana arabien islamilainen imperiumi eli huippukauttaan, tai ainakin niin väitetään. Wikipedia-artikkeli tietää myös kertoa, että käsite islamin kulta-aika syntyi eurooppalaisten orientalistien keskuudessa 1800-luvulla. Tuolloin orienttia romantisoitiin, mitä Edward Said kovasti arvosteli kirjassaan Orientalismi. Saidia häiritsi tapa, jolla eurooppalaiset orientalistit käsittelivät Lähi-itää ”toiseutena” uhraamatta ajatustakaan näiden ihmisten todellisille pyrkimyksille ja toiveille.

Saidin käsitykset eivät perustuneet läheskään kaikilta osin historialliselle totuudelle, mutta hänen edustamansa historian oikeinkäyttö upposi aikansa edistyksellisiin kuin kuuma veitsi voihin. Tapa, jolla moderni länsimaalainen historiantutkija käsittelee islamin historiaa, on paljon velkaa Saidille. Historian väärinkäyttöä edustava Srdja Trifkovic käsitteli omassa kirjoituksessaan islamin kulta-aikaa. Hänen mukaansa nykyajan länsimaisilla liberaaleilla on tarve esittää suotuisassa valossa kaikki ei-länsimaalainen ja erityisesti sellainen, joka on käsitettävissä länsimaiden uhriksi.

Yleisin tällainen myytti on käsitys ”jalosta villistä”. Myös islamin kulta-aika ja sen saavutusten räikeä liioittelu edustaa samaa asiaa. Myytin ylläpitämisessä kyseisen ajanjakson saavutuksille tieteen, taiteen ja filosofian annetaan todellista suurempi painoarvo. Samalla unohdetaan islamin historiallinen (ja edelleen jatkuva) imperialismi, uskonnollinen fanatismi, kulttuurien tuhoaminen ja orjakauppa.

Yhtälö ei olisi täydellinen, jos samalla ei mitätöitäisi länsimaiden omaa historiaa ja esitettäisi sitä negatiivisessa valossa. Lisäksi annetaan ymmärtää, että länsimaat ovat velkaa islamille, koska kreikkalainen filosofia ”säilyi” islamin kulta-aikana ja maagisesti välittyi länteen arabien kautta. Yleensä vältetään kysymästä, miksi islamilainen maailma taantui vuosisatojen aikana eikä käyttänyt hyväkseen heille jätettyä tieteellistä ja filosofista perintöä. Kysymys jo itsessään edustaa historian väärinkäyttöä.

Nykyaika tarvitsee myös esimerkkejä muslimien ja toisuskoisen rauhanomaisesta yhteiselosta. Historian oikeinkäyttö tarjoaa tähänkin ratkaisun. Korostamalla maurien Espanjan erityistä suvaitsevaisuutta ja mitätöimällä kyseiseen kauteen liittyvät vainot ja toisuskoisten sortaminen islamilaisen lain mukaisesti saadaan kyseinen aikakausi näyttämään monikulttuuriselta paratiisilta. Kun tähän vielä lisätään saman aikakauden länsimaalaisten korostettu raakalaismaisuus ja primitiivisyys muslimeihin verrattuna, vaikutelma on täydellinen. Cordoban kalifaatille löytyy käyttöä.

EU ja historian oikeinkäyttö

Poliittiset johtajamme muistuttavat meitä lakkaamatta, että Euroopan Unioni on taannut rauhan maanosassamme toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Yhteistyön ansiosta Saksa ja Ranska eivät enää voi ajautua keskinäiseen sotaaan eivätkä Euroopan valtiot enää kilpaile keskenään vaan tekevät yhteistyötä. Ajatus on kaunis ja sellaisenaan historian oikeinkäyttöä, mutta pitääkö se oikeasti paikkansa?

Vaihtoehtoista historiaa on mahdotonta kirjoittaa menemättä historiallisen spekuloinnin puolelle. Kuitenkin voidaan tarkastella tilannetta, jossa läntinen Eurooppa oli toisen maailmansodan jälkeen. Saksa oli miehitetty ja raunioiksi pommitettu. Sellaisessa tilanteessa olisi ollut mahdotonta kuvitella maan taas nousevan uhkaamaan naapureitaan.

Ennen kuin EU:n esiaste Hiili- ja teräsunioni perustettiin vuonna 1952 Eurooppa oli jakautunut kahtia rautaesiripulla ja kylmä sota oli täydessä käynnissä. Neuvostoliitto oli jo tuolloin pystyttänyt itsensä kaltaisen järjestelmän itäeurooppalaisiin satelliitteihinsa, joista oli tullut ”kansandemokratioita”. Lännessä Nato oli perustettu puolustamaan läntistä Eurooppaa Neuvostoliiton uhalta.

Tuona ajankohtana eläneille Schumanin julistus ei ehkä vaikuttanut kovin merkittävältä historialliselta tapahtumalta. Kuitenkin se on sitä, koska se palvelee historian oikeinkäyttöä. Vaikka EU:n roolia kommunismin torjunnassa ei kannata korostaa, se kuitenkin esti sen kaikkein tärkeimmän eli Saksan ja Ranskan sodan, jos sellainen olisi sattunut syttymään.

Toisaalta Hiili- ja teräsunioni oli merkittävä tapahtuma, koska siinä alistettiin ensimmäistä kertaa osa kansallisvaltioille kuuluvasta päätöksenteosta ylikansallisen elimen alaisuuteen. Hiili- ja teräsunioni oli alkupiste projektille, joka pyrki pienin askelin kohti ylikansallista Euroopan liittovaltiota. Nykyaikana, kun erilaiset populistiset liikkeet nostavat päätään EU-maissa, historian oikeinkäyttöä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Kun lukee vielä Oxfordin yliopiston kansainvälisen historian professori Margaret MacMillanin haastattelun Helsinkin Sanomista, on helppo ymmärtää, mitä tarkoitusta historian oikeinkäyttö palvelee. Sen tarkoituksena on pelkästään leimata sellaiset poliittiset johtajat, joita länsimainen liberaali pitää vääräoppisina. Donald Trump käyttää historiaa väärin iskulausessaan, jossa hän sanoo tekevänsä Amerikasta taas suuren.

Artikkeli ei olisi täydellinen, jos siinä ei mainittaisi maailmanhistorian suurinta historian väärinkäyttäjää eli Adolf Hitleriä:

”MacMillan muistuttaa, että myös Hitlerille historia toimi vihan synnyttämisen välineenä.”

Lääke historian väärinkäyttöön on MacMillanin mukaan seuraava:

”Jos ihmiset tuntevat historiaa, he näkevät väitteiden läpi.”

Luonnollisesti Euroopan Unionin vastustajat Britanniassa käyttävät myös väärin historiaa:

”Eroa puoltava kampanja vaatii valtaa takaisin ja paluuta EU:ta edeltävään aikaan, vaikka sekä eurooppalainen että kansainvälinen konteksti ovat välissä muuttuneet merkittävästi.”

Ei liene perusteetonta väittää, että historian väärinkäytöstä puhuvat ne, jotka haluavat edistää omia historiallisia myyttejään toisten kustannuksella. Länsimaisten liberaalien pinnalliset ja tarkoitushakuiset historialliset myytit jäävät silloin kokonaan vaille huomiota. Oikeinkäyttäjät ovatkin itse niitä väärinkäyttäjiä.

EU ja epäliberaali blokki

Varmasti useimmat, jotka kannattivat vuoden 1995 kansanäänestyksessä Suomen EU-jäsenyyttä, kuvittelivat, että Euroopan Unioni on pelkkä valtioiden yhteisö eikä projekti, jolla tavoitellaan ylikansallista supervaltiota. Itse ainakin kuvittelin niin ja myönnän auliisti, että olin silloin väärässä.

Käteinen kylässä

Vähän aikaa sitten ehkä Suomen kaikkien aikojen huonoin pääministeri, nykyinen EU-komissaari Jyrki Katainen käväisi opastamassa suomalaisia ja esitteli EU-komission suunnitelman jakaa turvapaikanhakijat tasaisesti eri EU-maihin. Jos joku EU-maa joutuu ottamaan vastaan suhteettoman määrän turvapaikanhakijoita, ylijäämä jaettaisiin solidaarisesti muihin EU-maihin näiden koon ja vaurauden perusteella. EU-maa voisi kieltäytyä ottamasta vastaan turvapaikanhakijoita, jos se maksaisi kiintiöstä 250 000 euroa per sellainen hakija, joka kuuluisi kyseiselle maalle taakanjakomekanismin perusteella.

EU:n pyrkimys Dublinin sopimuksen romuttamiseen ja korvaamiseen taakanjaolla on toki ollut tiedossa jo pitkään. Silti tapa, jolla pakollista taakanjakoa kiristysmaksuineen ajetaan läpi on vaikea käsittää. Suomi on EU-maana käytännössä menettänyt itsenäisyytensä ja epädemokraattinen byrokratia haluaa väkipakolla sijoittaa EU-maihin ihmisiä, joita nämä maat tai ainakaan niiden kansalaiset eivät halua.

Valtaosa maahantunkeutujista saapuu ensimmäiseksi Kreikkaan. Jyrki Katainen kysyy:

”Annetaanko yhdestä maasta muodostus suuri pakolaisleiri, vai jaetaanko taakkaa kaikkien kesken?”

Jyrki Katainen ei edusta Suomea vaan EU-komissiota, vaikka hänen aiemmat tekonsa antavat aiheen olettaa, että hän ei koskaan ole piitannut muusta kuin omasta edustaan. Juuri nyt paikka EU-komissiossa on Kataisen edun mukaista eikä se, mitä hän tehtävässään saa aikaiseksi.

Kataisen mukaan politiikassa on oltava valmiita ”äärimmäiseen pragmaattisuuteen”, josta EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimus on hyvä esimerkki.

Joku toinen voisi sanoa sopimuksesta, että se edustaa täydellistä antautumista Turkin yhä diktatorisemmaksi käyvän presidentti Recep Tayip Erdoganin kiristyksen edessä. Käytännöllisyys tarkoittaisi myös, että sopimusta noudatettaisiin ja se oikeasti vähentäisi tulijavirtoja. Näinhän ei välttämättä käy vaan jo nyt on viitteitä siitä, että Turkki ei aio noudattaa sopimusta.

Sopimus myös antaa toteutuessaan Turkin kansalaisille vapaan viisumittoman pääsyn EU-alueelle. Katainen ja EU-komissio eivät luonnollisesti piittaa viisumivapauteen sisältyvistä riskeistä ja todennäköisistä haittavaikutuksista.

On myös täysin selvää, että itäisen Euroopan maat kuten Puola, Unkari, Tshekki ja Slovakia eivät tule hyväksymään sopimusta. Unkarissa taakanjaosta järjestetään kansanäänestys. On täysin selvää, että nämä maat eivät vapaaehtoisesti hyväksy taakanjakoa ja siihen liittyvää kiristystä. Jos taakanjakoa yritetään ajaa väkisin läpi, se johtaa EU:n hajoamiseen.

Unkari ja Puola demonisoinnin kohteena

Helsingin Sanomat nimitti viime syyskuussa yhteiskuntatieteiden maisteri Suvi Turtiaisen Budapestin kirjeenvaihtajakseen. Jo haastattelussa Turtiainen osoitti, mistä tuuli puhaltaa: 

”Itäisessä Keski-Euroopassa konkretisoituu koko Eurooppaa ravisteleva arvokriisi. Unkarin huolestuttava demokratiakehitys ja raja-aitojen rakentaminen ovat tästä osoituksina.”

Joku toinen voisi sanoa raja-aitoja käytännölliseksi ratkaisuksi. ”Arvokriisi” taas tarkoittaa, että EU-eliitin vasemmistoliberaalit arvot eivät ole erityisen suosittuja itäisessä Euroopassa. Eivät ole, vaikka Suvi Turtiainen rinnastaisi puolalaisten vasemmistolaisen mielenosoitukset 80-luvun Solidaarisuus-liikkeeseen.

EU-sosialistien demonisoimat Unkarin Viktor Orban ja Puolan Jaroslaw Kaczýnski ovat kuitenkin saaneet mandaattinsa vapaissa vaaleissa. Orban syrjäytti aikanaan Unkarin talouden kuralle saaneen ja kansalaisille valehdelleen vasemmistolaisen Ferenc Gyurcsányn ja on siitä lähtien nauttinut vankkaa kansansuosiota.

Unkarissa on kuitenkin jotakin mätää, ainakin suomalaisen valtamedian lukijoille yritetään näin kertoa. Suvi Turtiainen jatkaa ”Itäisen Keski-Euroopan arvokriisistä” 10.5. julkaistussa kirjoituksessaan: 

”Pelkona on niin kutsutun illiberaalin tai epäliberaalin leirin syntyminen Euroopan unioniin ja entistä pahemman arvokriisin puhkeaminen. Tiivistäen ”epäliberaali demokratia” viittaa kehitykseen, jossa läntinen demokratia haastetaan ja tilalle yritetään istuttaa niin kutsuttua itäistä käsitystä hallintomuodosta. Esikuvia itäiseen malliin ovat Turkki ja Venäjä.”

Todellisuudessa Turtiainen käyttää sanaa epäliberaali puhtaasti propagandistisessa tarkoituksessa. Todellisuudessa EU pakottamisineen edustaa epädemokratiaa, koska sen demokraattinen mahdaatti on paljon heikompi kuin kansallisvaltion. Tilanne, jossa ylikansallinen hallinto pakottaa kansallisvaltion ottamaan vastaan ei-toivottuja turvapaikanhakijoita, edustaa sitä kansandemokratiaa, josta Puola ja Unkari saivat nauttia aikana, jolloin ne olivat Neuvostoliiton vasalleja.

Myös rinnastus Turkkiin ja Venäjään on puhdasta loanheittoa näiden maiden hallitusten päälle. Moinen menee läpi, koska useimmilla HS:n lukijoilla ei ole riittävästi tietoa, jotta he voisivat itsenäisesti muodostaa käsityksen näiden maiden todellisuudesta. Siksi Turtiaisen kaltaiset vasemmistolaiset kiihkoilijat voivat vapaasti syöttää omia ja paikallisten vasemmistolaisten syöttämiä mielipiteitä lukijoille totuutena.

Valtamedian propagandaan kuuluu myös kylmän sodan aikaisen rautaesiripun rinnastaminen maahantunkeutujien pysäyttämiseksi rakennettuihin aitoihin. Näin teki Mtv3, kun se kuvasi Bulgarian Turkin vastaiselle rajalleen rakentamaa aitaa.

Tämäkin perustuu joko tahalliseen tai tahattomaan väärinymmärrykseen. On olemassa kahdenlaisia muureja eli niitä, jotka pitävät barbaarit ulkopuolella, ja niitä, jotka pitävät vangit vankilan sisällä. Balkanille rakennetut aidat pyrkivät pitämään ei-toivotut maahantulijat rajojen ulkopuolella. Berliinin muurin ja kylmän sodan aikaisten raja-aitojen tarkoituksena oli pitää kansalaiset vankeina sosialistisessa paratiisissa. 

EU:n epäonnistuminen

Itäisen Keski-Euroopan ajautuminen eri teille Länsi-Euroopan sosialistisen valtavirran kanssa on toki totta. Eihän EU-eliitti ja sosialistinen valtavirta sitä muuten vastustaisikaan. Itäisessä Euroopassa elettiin reaalisosialismissa eikä siellä vasemmistolaisuus muuntautunut postmoderniksi suvaitsevaisuudeksi ja poliittiseksi korrektiudeksi kuten lännessä.

EU on läntisen Euroopan sosialistien ja suurten korporaatioiden yhteinen hanke, johon sisältyvät suuret unelmat ovat yksi toisensa jälkeen ajaneet karille. Yhteisvaluutta euro on tuhonnut reuna-alueiden talouden ja ”vapaa liikkuvuus” osoittautui pelkäksi päiväuneksi siinä vaiheessa, kun miljoonat muslimimiehet kävelivät rajojen yli ja ilmoittautuivat turvapaikanhakijoiksi valitsemaansa maahan. Pariisin ja Brysselin terrori-iskut myös osoittivat, miten hyvät edellytykset rajaton Eurooppa tarjoaa terroristien toiminnalle. Jopa HS:n käyttämä asiantuntija tunnustaa, että Putin ei ole aiheuttanut ”epäliberaalien” voimien esiinmarssia. Wienin humanistisen instituutin vieraileva tukija Anton Ŝevhostsov tunnustaa tämän:

”Ei Venäjä auta heitä suoraan. Venäjä ei ole ongelmien alkulähde. Eurooppa on itse luonut ongelmansa. Venäjä on se, joka hieroo suolaa olemassa oleviin haavoihin. Ainoa tapa vähentää Venäjän vaikutusta on hoitaa haavat kuntoon.”

Itäisen Euroopan maat raja-aitoineen yrittävät hoitaa haavoja kuntoon ja onnistuvatkin siinä, mistä tulijavirtojen tyrehtyminen kertoo. EU-komissio taas yrittää parantaa haavoja käärmeöljyllä, joka ei paranna ja on myös potilaalle haitallista.

Lisäys: Viimeksi tänään EU osoitti taas, kuinka demokratiaa ohjataan. Ylen mukaan:

" EU:n komissio on varoittanut ryhtyvänsä kovistelemaan Puolaa jo ensi viikolla, ellei hallitus ala korjata viime kuukausina syntynyttä demokratiavajetta. Puolalla on maanantaihin saakka aikaa vastata komission vaatimukseen."

Uusinta kesäkuulta 2006

Koska juuri teattereihin ilmestynyt Angry Birds -elokuva on "ajautunut keskelle rasismikohua", julkaisen kesäkuussa 2009 kirjoittamani tekstin, jossa pohdiskelin, millaiseksi Taru sormusten herrasta -kirjasarja pitäisi muokata, jotta se miellyttäisi edistyksellisiä tahoja.

Tuolloin Jarkko Tontti oli Vihreän langan kolumnissaan närkästynyt siitä, että Jussi Halla-aho ja Sampo Terho pitivät Tolkienin tarinoista.

Läninnä nämä rasismia ja valkoista ylivaltaa elokuvista täikammalla etsivät hyvyyden esitaistelijat onnistuvat tekemään itsensä naurettavaksi. Samalla he kuitenkin yrittävät heittää lokaa yksittäisten teosten päälle ilman muuta perustetta kuin tarve päteä omalla hyveellisyydellään.

Koska kirjoitus on jo seitsemän vuotta vanha, kaikki linkit eivät välttämättä toimi.

Sauronin kanssa olisi pitänyt neuvotella

Harvoin saa lukea niin tehokkaasti itse itseään parodioivaa tekstiä kuin Jarkko Tontin kolumni Vihreä Lanka –lehdessä. Tontin oma fantasia etenee lennokkaammin kuin Tolkienilla:

” Ei ole yllättävää, että Taru sormusten herrasta on ulkomaalaisvihaa maahanmuuttokriittisyyden naamiossa lietsovan Jussi Halla-ahon lempikirja. Myös perussuomalaisten rasistilaidan äänillä europarlamentin varapaikalle noussut Sampo Terho fanittaa Tolkienia. ”

”Ja kas, näiden miesten puheet ovat sitä itseään, umpikonservatiivista pysähtyneistöfantasiaa. Tummat eteläiset sun muut örkit tulevat ja raiskaavat Pohjolan vaaleat haltianeidot. Länsi on uhattuna, edessä on viimeinen puolustustaistelu tai kaikki on menetetty. ”

Taru Sormusten Herrasta kaipaakin hiomista, jotta se soveltuisi paremmin nykyiseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Autan seuraavassa hieman Jarkko Tonttia tarinan kehittelyssä.

Syrjittyjen örkkien puolustaja

Uudessa tarinassa ”Jasser” Sauron on Örkkien vapautusjärjestön (OLO = Orc Liberation Organization) johtaja, joka pyrkii vapauttamaan Keski-Maan inhojen ihmisten ja hobittien miehityksestä. Keski-Maan valtio muodostettiin örkkien aiemmin asuttamalle maalle, josta useimmat örkit ovat paenneet Mordorissa sijaitseville pakolaisleireille. Örkkien elämä Mordorin karuissa olosuhteissa on rankkaa ja köyhää. Monet örkit katkeroituvat ja liittyvät ääriliikkeisiin.

Keski-Maahan jääneet örkit kärsivät jatkuvasta syrjinnästä ja heidän asuttamansa maita raivataan siirtokunniksi ihmisille ja hobiteille. Haltioiden johtaja Elrond on ihmisten ja hobittien päätukija, joka ei lotkauta korvaansa örkkien vaatimuksille omasta kotimaasta rinta rinnan ihmisten ja hobittien kanssa vaan tukee Gandalfia taloudellisesti ja sotilaallisesti.

Keski-Maan hengellinen johtaja Gandalf demonisoi örkkejä ja väittää Jasser Sauronin tavoittelevan Keski-Maan tuhoamista ja örkkivaltion perustamista sen tilalle. Gandalfin kollega Saruman kuitenkin neuvottelee Palantirin avulla Jasser Sauronin kanssa ja sanoo, että Sauron haluaa todellisuudessa rauhaa Keski-Maan ja OLO:n välille.

Samanaikaisesti OLO tekee useita näyttäviä terrori-iskuja Keski-Maahan. Naapurivaltio Rohanista tulee Sauronin päätukikohta, kun OLO:n tukema Grima Kärmekieli onnistuu kaappaamaan vallan itselleen ja syrjäyttämään itsevaltaisen kuningas Theodenin.

Keski-Maan joukot hyökkäävät avuttomiin Rohanissa ja Mordorissa sijaitseviin örkkileireihin käyttäen verukkeena terroristien etsintää. Kansainvälinen yhteisö tuomitsee jyrkästi Keski-Maan toimet, mikä saa Keski-Maan joukot vetäytymään. Samaan aikaan hobittien tiedustelupalvelu Kossadin agentit Frodo ja Sam yrittävät tuhota OLO:n sulattamalla örkeille pyhän sormuksen tulivuorella.

Gondorin johtoon demokraattisesti noussut Denethor ratkaisee asian kriminalisoimalla örkkifobian ja neuvottelemalla Jasser Sauronin kanssa sopimuksen, jonka perusteella Keski-Maasta karkotetut örkit saavat palata entisille kotikonnuilleen. Jasser Sauronista tulee uuden demokraattisen örkkivaltion demokraattisesti valittu presidentti. Keski-Maan sotilasdiktaattori Gandalf, Kossadin johtaja Aragorn ja pyhän esineen tuhonneet Kossadin agentit tuomitaan kansainvälisessä tribunaalissa rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kaikki elävät onnellisessa monikulttuurisessa yhteiskunnassa elämänsä loppuun asti.

En yllättyisi, vaikka oheisen kaltainen uudelleentulkinta esitettäisiin joskus Suomenlinnan kesäteatterissa jonkun kommunistiohjaajan johdolla ja veronmaksajan rahoilla kustannettuna.

Moraalirelativismi ja nihilismi

On kuitenkin selvää, että Tolkien edustaa moderneille vasemmistoliberaaleille ”pysähtyneisyyttä”, edistyksellisyyden vastaisuutta ja sitä kautta pahuutta. 

Norjalainen pysähtyneistön edustaja Fjordman kertoo, miksi fantasia viehättää:

” Why do so many people like the Lord of the Rings book and movies? There are probably many reasons for this, but I suspect one of them is the refreshing idea of defending your civilization and your lands against evil, as well as praising old-fashioned virtues such as honor, dignity and pride in your heritage.”

Jos katsoo moderneja terrorismin vastaista sotaa käsitteleviä elokuvia, kunniaa ja rehellisyyttä ei löydy edes suurennuslasilla. Esimerkiksi Jennifer Garnerin tähdittämässä elokuvassa The Kingdom terrori-iskua selvittelevät amerikkalaiset rinnastetaan moraalisesti samalle tasolle kuin terroristit. Elokuvayleisö ei tietysti moisesta tykkää, joten The Kingdom –elokuvan taloudellinen menestys jäi vaatimattomaksi.

Vastaavalla tavalla Body of Lies –elokuvassa jordanialaisesta tiedustelupalvelun johtajasta tehdään pyhimys verrattuna Leonardo di Caprion näyttelemän päähenkilön CIA-esimieheen, jota näyttelee Russell Crowe. Amerikkalaiset taistelevat väärin terrorismia vastaan, ja oikeaa tapaa edustavat Jordanian tiedustelupalvelun johtajan menetelmät. Myös Body of Lies elokuvan menestys lippuluukuilla jäi vaatimattomaksi.

Jopa terrorismia käsittelevissä tv-sarjoissa, kuten 24, islamilainen terrorismi muodostaa tabun, jota ei uskalleta käsitellä avoimesti. Yleensä jihadistien taustalta löytyy joko menneiden aikojen perään haikalevia venäläisiä ja/tai amerikkalaisia oikeistokonservatiiveja, vaikka sarjan alkujaksot antaisivat aiheen olettaa muuta.

Modernit, todellista elämää käsittelevät elokuvat ja tv-sarjat edustavat moraalirelativismia ja arvonihilismiä, joka jättää useimmat katsojat kylmäksi. Siksi fantasian tarjoama selkeä hyvän ja pahan dikotomia viehättää. Olen itsekin lukenut kaikki Harry Potter –kirjat ja katsonut kaikki toistaiseksi ilmestyneet elokuvat, vaikka alkujaan ostin sarjan ensimmäisen kirjan tarkistaakseni, soveltuvatko kirjat lapsilleni. 

Mikko Ellilä kirjoittaa artikkelissaan ”Vihreät, nuivistit ja Tolkien” seuraavasti:

”... mustavalkoisen vastakkainasettelun vastustaminen "monimutkaisten ongelmien liiallisena yksinkertaistamisena" johtaa useimmissa tapauksissa siihen, että postuloidaan moraalinen ekvivalenssi esimerkiksi Neuvostoliiton ja Suomen välille, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välille, arabimaiden ja Israelin välille, al-Qaidan ja Yhdysvaltain välille, Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain välille tai lapsiaan ympärileikkaavan, pakkonaittavan ja kunniamurhaavan muslimin ja lihaasyövän valkoisen heteromiehen välille.”

Ellilä siteeraa Ronald Reaganin ”pahan valtakuntaa” käsittelevää puhetta ja toteaa:

” Hyvän ja pahan välisen dikotomian häivyttäminen merkitsee siis käytännössä moraalirelativismia eli nihilismiä.”

Paluu 1970-luvulle

Hyvän ja pahan dikotomian häivyttäminen nykyaikaa käsittelevissä elokuvissa on kuitenkin ainoa keino saada elokuva levitykseen, koska moderni vasemmistoliberalismi on poliittisen, akateemisen ja kulttuurillisen eliitin valtaideologia. Hollywood on nykyisin vasemmistolainen eikä amerikkalaisittain isänmaallisilla elokuvilla ole mahdollisuuksia toisin kuin 1980-luvulla.

Jossain mielessä nykyaika muistuttaa 1970-lukua, koska tuolloin Vietnamin sotaan ja presidentti Nixoniin pettyneet 60-lukulaiset tekivät aivan samanlaisia elokuvia. Myös tuolloin salaliittoja nähtiin joka paikassa, äärimmäistä pahuutta edusti Yhdysvaltain hallitus ja pääosaa esitti sinisilmäinen Robert Redford (Three Days of Condor) tai Warren Beatty (Parallax view). 

Ehkä Jarkko Tontti itse edustaa 70-lukulaista ”pysähtyneistöä”, vaikka hän yrittääkin epätoivoisesti tehdä Jussi Halla-ahosta ja Sampo Terhosta pysähtyneistön edustajia. Taistolaiset edustivat edistyksellisyyttä 70-luvulla, ja Jarkko Tontti puolustaa samanlaista ideologiaa 2000-luvulla.

Vaalitilaisuus vuonna 2035

Tapahtuu vuonna 2035 Euroopan federaation Suomi-nimisen provinssin kuvernöörinvaalien aattona.

Virkaa tekevä kuvernööri Rauno Kuntturi istuu työhuoneessaan yhdessä avustajiensa ja kampanjapäällikkö Veijalaisen kanssa. Edessä on vaalitilaisuus Etelä-Kaunismaan Kaurajoella. Tilaisuus on Kuntturille henkilökohtaisesti tärkeä, koska kyseessä on hänen syntymäkuntansa. 15 vuotta sitten Kaurajoen Kuntturinahon kylästä lähti nuori mies nimeltä Rauno Kuntturi Helsinkiin opiskelemaan valtiotieteitä. Nuoren miehen ura eteni nopeasti kansanedustajan avustajan tehtävistä ensin ELY-keskuksen johtajaksi ja myöhemmin kansanedustajaksi ja varakuvernööriksi.

Kun kuvernööri Iisakki Kaartinen oli yllättäen menehtynyt sydänkohtaukseen, Rauno Kuntturi pääsi kuvernöörin virkaan. Nyt oli kuitenkin menossa kiihkeä vaalitaistelu, jossa vastakkain olivat Hyvyyden puoluetta edustava Kuntturi ja Yhtenäinen Suomi -puolueen ehdokas Uolevi Roine.

Oveen koputettiin ja sisään astui vakavan näköinen mieshenkilö, joka sanoi:

- Voisinko puhua kuvernöörin kanssa kahden kesken?

Kuntturi ei tuntenut miestä mutta näki pian edessään Federaation turvallisuuspoliisin virkamerkin. Kuntturi viittoili avustajiaan poistumaan ja nämä tottelivat.

- Tiedän, että kampanja on juuri nyt kiihkeimmillään mutta haluaisin keskustella seuraavan vaalitilaisuuden turvallisuusasioista.

- Mikäs siinä, mutta mitä keskustelemista niissä on?

- Me Tupossa emme halua, että tilaisuutta järjestetään. Kaurajoen keskustori on turvatoimien kannalta hankala.

- Mutta minähän olen Kaurajoen oma poika. Ihmiset siellä tietävät, että olen paikkakunnalta kotoisin. Mikä minua siellä uhkaisi?

- Olemme saaneet lähteistämme tietoja, joiden mukaan vaalitilaisuutta yritetään häiritä.

- Kuka sitä nyt häiritsisi? Tilaisuus järjestetään, mutta voitte toki kiristää turvatoimia.

- Kuten haluatte, herra kuvernööri.

Turvallisuuspoliisin edustaja nousi tuoliltaan, kohautti olkapäitään ja poistui huoneesta. Hän mietti itsekseen, pitäisikö vt. kuvernöörille kertoa, mistä oikeasti on kyse. Mies tiesi kansalliskaartin turvajoukkojen osaavan asiansa, mutta jotakin voisi silti tapahtua.

Hyvyyden puolueen vaalitilaisuus Kaurajoella 5.5.2035

Rauno Kuntturi matkusti virka-autollaan Kaurajoelle. Ensimmäisenä tekonaan hän vieraili Kaurajoen moskeijassa, jossa hän pyysi paikallista imaamia mukaansa vaalitilaisuuteen. Kuntturi ja imaami ajoivat yhdessä Kaurajoen keskustorille. Siellä Hyvyyden puolueen tunnukset olivat näyttävästi esillä. Puolueen symbolina oli kyyhkynen, joka piti kynsissään sateenkaarilippua. Tunnus oli häpeilemättä varastettu LGBT-liikkeeltä mutta hyvyys pyhitti keinot. Mikä olisikaan sopivampi hyvyyden symboli?

Väkeä oli paikalla arviolta pari sataa, mikä on Kaurajoen kokoisessa taajamassa paljon. Keskustori oli ympäröity kaiuttimilla, joista kuului itse ehdokkaan puheen lisäksi valmiiksi nauhoitetut suosionosoitukset. Näiden oikea ajoitus oli lavan takana istuvan ”mikserin” vastuulla. Euroopan federaatiossa ei enää vuosiin oltu luotettu spontaaneihin suosionosoituksiin vaalitilaisuuksissa.

Kuntturi vilkaisi väkijoukossa heiluvia kasvokuviaan ja muisteli, kuinka hän oli poliittista uraa rakentaessaan harjoitellut kuvan poikamaista hymyä tuntikaudet peilin edessä. Jälkikäteen lopputulos ei olisi voinut olla parempi.

Kunnanjohtajan esiteltyä pääpuhujan Kuntturi aloitti kertomalla lapsuudestaan ja nuoruudestaan Kuntturinahon kylässä. Hän jätti aina häveliäästi mainitsematta, että hänen isänsä ei ulosottomiehen ammattinsa takia ollut kylillä erityisen pidetty. Sakarias Kuntturi hoiti virkaansa tunnollisesti ja lain kirjainta pilkulleen noudattaen. Inhimillisyydelle ei ollut hänen työssään sijaa.

Kuvernööriehdokas Kuntturi itse ei myöskään tuntenut mitään erityistä kotiseuturakkautta enää sen jälkeen, kun hänen poliittinen uransa oli päässyt vauhtiin. Hyvyyden puolue ja sen arvot sekä tietysti Euroopan federaatio veivät kaiken huomion. Kuntturi pääsi vihdoin puheensa huippukohtaan, jossa hän kertoo Hyvyyden puolueen arvoista.

- Hyvyyden puolue on perustettu puolustamaan eurooppalaisia arvoja. Nationalistiset virtaukset uhkasivat näitä arvoja, mutta Euroopan federaatio perustettiin ja se on siitä lähtien puolustanut Eurooppaa ja sen monimuotoisuutta.

- Moninaisuus, erilaisuus, ihmisoikeudet ja tasa-arvo. Näille arvoille Euroopan federaatio on rakennettu, ja näitä minä ja Hyvyyden puolue puolustamme viimeiseen asti.

Tässä vaiheessa kauttimista ei tullutkaan odotettuja suosionosoituksia, vaan ne rätisivät hetken, kunnes niistä alkoi soida Säkkijärven polkka. Väkijoukossa Kuntturin kuvat olivat vaihtuneet toisenlaisiin kyltteihin. Niissä luki:

- KUNTTURI = PETTURI

- RAUNO KUNTTURI – KANSAN PETTURI

Keskustorin reunalle pysäköity traktori käynnistettiin ja se ajoi lavan eteen. Traktorin kuljettaja tööttäsi Säkkijärven polkan soidessa edelleen kaiuttimista.

Tässä vaiheessa torille ilmestyi joukko mellakkavarusteisiin pukeutuneita aseistettuja poliiseja, jotka avasivat välittömästi tulen kohti väkijoukkoa. Yhtäkkiä kuului räjähdys, ja torille ajanut traktori hävisi liekkeihin. Ihmiset pakenivat paniikissa ja loikkivat torille makaamaan jääneiden ruumiiden ylitse.

Turvamiehet taluttivat kuvernöörin lavan taakse kohti tummennetuilla ikkunoilla varustettua mustaa autoa, jossa oli liittovaltion rekisterikilvet. Turvamiehet työnsivät kuvernööriehdokkaan takapenkille. Siellä istui hänelle ennestään tuttu Turvallisuuspoliisin etsivä.

- Lienee parasta esittäytyä. Olen Kevin Väisänen ja vastaan Suomen sisäisestä turvallisuudesta Euroopan federaation turvallisuuspoliisille.

- Tilanne on nyt sellainen, että meidän on pakko kertoa sinulle totuus. En ole varma, oletko valmis siihen, mutta tulevana kuvernöörinä sinun on joko oltava rehellinen tai tiedettävä totuus. Molemmat vaihtoehdot eivät ole mahdollisia yhtäaikaisesti.

- Edeltäjäsi Iisakki Kaartinen ei kuollut sydänkohtaukseen. Hän vain katosi. Ruumista ei koskaan löydetty, joten voi hän olla elossa ainakin teoriassa.

- Hänelle ei koskaan kerrottu totuutta mutta luulen, että hän oppi ajan myötä ymmärtämään. Ehkä siksi hän turvautui pulloon. Hänen moraalinsa ei kestänyt sitä, mitä federaation puolustamiseksi jouduttiin tekemään.

- Hyvyyden puolue rakennettiin turvaamaan eurooppalaisia arvoja. Puolueen johtajiksi valikoidaan ihmisiä, jotka ovat vilpittömästi eurooppalaisten arvojen puolesta tai ovat niiden puolella omaa uraansa edistääkseen. Sinä kuulut niihin jälkimmäisiin.

- Haluamme säästää nousevat poliittiset johtajat totuudelta ja tätä kautta kyynistymiseltä.

- Kaurajoen keskustorilla ei koskaan tapahtunut mitään. Vaalitilaisuus pidettiin ja siitä kerrotaan, mutta totuutta mellakoinnista ei koskaan päästetä julkisuuteen.

Kuntturi katsoi Turvallisuuspoliisin etsivää suu ammollaan. Hän oli aina ajatellut, että Euroopan federaatio perustettiin, koska eurooppalaiset halusivat sitä ennemmin kuin tunkkaisia kansallisvaltioita. Toisaalta hän ei varsinaisesti tuntenut järkytystä Keskustorin tapahtumien takia vaan enemmänkin helpotusta siitä, että hänen nousukiidossa oleva poliittinen uransa saattoi jatkua.

Väisänen jatkoi:

- Jos kansalta olisi kysytty, Euroopan federaatiota ei koskaan olisi tullut. Siksi keskushallintoa piti rakentaa vähitellen ja siirtää sille valtaa pieni pala kerrallaan. Sopivan kriisin sattuessa liittovaltio pantaisiin pystyyn. Sellainen kriisi tuli, kun Itä-Euroopan maat alkoivat kapinoimaan keskushallintoa vastaan. Euroopan Unionista tuli Euroopan federaatio ja kapinat tukahdutettiin.

- Valehtelisin, jos sanoisin, että kansa lopulta hyväksyi federaation. Minkään Euroopan maan kansa ei sitä hyväksynyt. Siksi liittovaltion turvallisuuspoliisia tarvitaan pitämään huolta siitä, että tyytymättömyys ei pääse kasvamaan järjestäytyneeksi vastarinnaksi.

- Sinun kaltaisesi poliitikot näyttelevät tärkeää roolia järjestelmän ylläpitämisessä.

Ilta alkoi pimentyä, kun musta auto ajoi kuvernöörin virka-asunnon pihaan. Kun kuvernööri Kuntturi oli poistumassa autosta, Väisänen sanoi vielä:

- Kun seuraavan kerran olet järjestämässä vaalitilaisuutta, järjestä se jossain isommassa kaupungissa. Siellä turvallisuus on helpompi taata ja yleisö voidaan etukäteen valikoida. Voin lähettää sinulle listan sopivista paikoista. Hyvää yötä ja tavataan, kun tarvetta ilmenee. Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos jokin asia askarruttaa.

Kuvernööri Kuntturi astui sisään virka-asuntoonsa ja tervehti vaimoaan ja lapsiaan. Tervehdykset jäivät lyhyiksi, sillä kuvernööri kiirehti yläkertaan ”soittamaan yhtä puhelua”. Todellisuudessa mitään puhelua ei ollut. Kuvernööri käveli baarikaapille, otti sieltä pullon Meukow XO -konjakkia ja kaatoi lasin täyteen.

------

Teksti on syntynyt tämän tapahtuman inspiroimana. Siinä mielenosoittajat ajavat Saksan oikeusministeri Heiko Maasin autoon kesken Zwickaun kaupungissa pidetyn vappupuheen. Maas on ajanut innokkaasti maahantulijoihin liittyvän keskustelun sensurointia.

Kirjoitus on myös kunnianosoitus Yrjöperskeles-blogille ja yrittää häpeilemättä jäljitellä sen tyyliä.