Valtamedian instanssit ovat jo kauan sitten lakanneet olemasta
tiedotusvälineitä ja siirtyneet agendajournalismin ja suoranaisen propagandan
puolelle. Siksi aina välillä pitää pysähtyä miettimään, miten asiat oikeasti
ovat.
Youtube-kanavista yksi suosikeistani on ruotsalainen SwebbTV. Siellä vanhat ukot, yleensä oppineet
tai pitkän uran liike-elämässä tehneet henkilöt keskustelevat ajankohtaisista
asioista. Yksi tällainen vanha ukko on eläkkeellä oleva entinen tutkija ja
yritysjohtaja Lars Bern.
Mitä on globalismi?
Lauantaihaastattelussaan Bern puhui globalisteista, George
Sorosista ja globalistien tekemistä virheistä. Bernin kuvauksen mukaan
globalistit ovat maailman rikkaimpia ihmisiä, jotka toimivat taustavaikuttajina
kansainvälisissä järjestöissä ja pyrkivät niiden avulla muokkaamaan maailman
mahdollisimman sopivaksi suurille ylikansallisille yrityksille. George Soros
puolestaan on näiden rikkaiden edusmies eli ”torpedo”, kuten Bern häntä kutsuu.
Soros kävelee EU:n komission käytävillä kuin isäntä talossa.
Kansainvälisen suuryrityksen näkökulmasta maailma ei jakaudu
kulttuureihin tai kansallisvaltioihin vaan eri aikavyöhykkeillä sijaitseviin
markkina-alueisiin, joissa yritys toimii ja jonne se myy tuotteita tai palveluita.
Näitä alueita kutsutaan esimerkiksi nimillä APAC, EMEA ja AMERICAS.
Suuryritysten kannalta valtioiden rajoja tärkeämpää on, että kaupan esteitä on
mahdollisimman vähän ja että voittoja kotiutettaessa ei tarvitse huolehtia
verojen maksusta. Lobbausta tarvitaan, mutta olisi parempi, jos sitä tarvitsisi
hoitaa vain yhdeltä luukulta.
Globalismia Bern kuvaa länsimaiden valtaideologiaksi
90-luvun alusta alkaen. Kommunismin romahdus johti lännessä osittain
ideologisperusteisen markkinaliberalismin voittokulkuun, kun ideologinen
kilpailija katosi kuvasta.
Bern ei suinkaan näe globalismia yksinomaan negatiivisena
ilmiönä. Vapaakaupan ansiosta monet tuotteet ovat kuluttajalle paljon
edullisempia, kuin ne olisivat tullimuureilla rajatussa maailmassa. Globaali
talous on myös nostanut Kiinan ja Intian kaltaisia maita pois köyhyydestä. Ilman
globalisaatiota tätä tuskin olisi tapahtunut.
Toisaalta globalismilla on myös varjopuolensa.
Kansainvälisen työnjaon muutos näkyy kehittyneissä talouksissa työttömyytenä,
valtioiden velkaantumisena ja alemman keskiluokan suhteellisena köyhtymisenä,
kun teolliset työpaikat katoavat kehittyviin maihin. Poliittisesti globalismi
siirtää valtaa pois demokraattisesti valituilta elimiltä ylikansalliselle
tasolle. Tällöin vallan ja vastuun tasapaino häiriintyy eli päätöksentekijät etääntyvät
valitsijoistaan ja alkavat palvella toisia isäntiä.
Lisäksi voidaan väittää, että suuryritykset pyrkivät
epäreilulla tavalla estämään kilpailua lobbaamalla pienille yrityksille raskaan
sääntelyn puolesta.
Osa poliitikoista on Bernin mukaan globalistien
palvelijoita. Politiikka on ylimmällä tasolla muuttunut luottamustehtävästä
työuraksi. Toisaalta poliitikon ura on erittäin epävarma, koska äänestäjät
voivat koska tahansa pudottaa poliitikon luottamustehtävistä. Poliitikko
tarvitsee vihreän oksan, jolle hän voi pudota sitten, kun äänestäjät ovat hänet
hylänneet.
Uransa päättäneillä poliitikoilla on ”yhteiskuntasuhteita”,
jotka ovat hyödyllisiä globalisteille. Esimerkiksi Ruotsin entinen pääministeri
Fredrik Reinfeldt sai
poliittisen uran jälkeen isopalkkaisen työpaikan Bank of America Merrill
Lynchiltä. Vaihtoehtoisia työnantajia riittää kansainvälisissä järjestöissä,
EU-virastoissa ja vastaavissa. Näistä työpaikoista myös suomalaiset poliitikot
ovat päässeet nauttimaan.
Globalistit ja maahanmuutto
Lars Bern luettelee haastatteluissaan neljä globalistien
suurinta virhettä. Puutun tässä niistä kahteen eli massamaahanmuuttoon ja yrityksiin
kaataa Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Massamaahanmuuton tarkoitus on Bernin mukaan heikentää
kansallisvaltioita. Siksi George Soros tukee maahanmuuttoon myönteisesti
suhtautuvia kansalaisjärjestöjä avokätisesti ja pyrkii vaikuttamaan EU:n
kautta, jotta maahanmuutto Eurooppaan jatkuisi.
Kesän ja syksyn 2015 maahanmuuttoryöppy oli kuitenkin sellainen,
joka horjutti muuton kohteeksi
joutuneiden maiden poliittista tasapainoa ja loi
selkeän jakolinjan Länsi-Euroopan ja ns. Visegrad-maiden välille. Maahanmuuton
aiheuttamat ongelmat ja yritykset pakottaa jäsenmaat ottamaan vastaan
siirtolaisia uhkasivat EU:n olemassaoloa nykyisessä muodossaan.
Tällä viikolla syksystä 2015 alkanut kehitys johti globalistien tappion.
Pakotetuista maahantulijakiintiöistä luovuttiin ja jokainen maa ottaa sen
verran tulijoita kuin itse haluaa. Lisäksi Välimeren alueelle perustetaan
pakolaiskeskuksia. Toisenlainen päätös tuskin olisi ollut mahdollinen, koska uuden
hallituksen saanut Italia ei sitä olisi hyväksynyt. Myös Saksan liittokansleri
Angela Merkel olisi mahdollisesti joutunut eroamaan.
Nähtäväksi jää, oliko kyseessä lopullinen siirtymä kohti itsenäisten
valtioiden ns. kansakuntien Eurooppaa vai pysähtyikö globalistien
liittovaltiojuna vain tilapäisesti.
Globalistit ja Venäjä
Boris Jeltsinin presidenttikausi Venäjällä oli globalistien
kannalta hyvää aikaa. Kansainväliset yritykset saivat toimia suhteellisen
vapaasti ja Venäjä näytti lähentyvän länttä. Toisaalta nuo ajat elänyt
venäläinen ei välttämättä pidä Jeltsinin aikaa mitenkään auvoisena. Jeltsinin
seuraaja Vladimir Putinin kaudella kehitys muutti suuntaa. Venäjän valtio otti
hallintaansa energia-alan ja kansainvälisille yrityksille Venäjä muuttui
aiempaa vaikeammaksi toimintaympäristöksi.
Krimin haltuunoton ja Itä-Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen
jälkeen länsi määräsi Venäjää vastaan pakotteita. Lars Bern sanoo, että globalistien
tavoitteena oli kaataa presidentti Putinin hallinto. Globalistit kuitenkin aliarvioivat
Putinin kannatuksen. Venäjällä ei ole merkkejä siitä, että hallintoa oltaisiin
kaatamassa. Pakotteiden vaikutus on saattanut olla jopa päinvastainen, eli
Putinin asema on vankistunut niiden myötä.
Kauppasotia
Globalismi vannoo vapaakaupan nimeen ja sitä hallinnoidaan
kansainvälisten instituutioiden kuten WTO kautta. Näiden yhtenä
päätarkoituksena on valvoa, että kansainvälisessä kaupassa noudatetaan
sovittuja pelisääntöjä ja tarjota mekanismi erimielisyyksien ratkaisuun. Kun
Yhdysvaltojen presidentiksi valittiin taloudellinen nationalisti Donald Trump,
tilanne muuttui globalistien kannalta huonompaan suuntaan.
Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen kauppa on pahasti epätasapainossa.
Kylmän sodan aikana Yhdysvallat pyrki tarjoamaan eurooppalaisille
liittolaisilleen edullisia kauppasopimuksia, joiden yhtenä tarkoituksena oli
estää liittolaisten liukuminen Neuvostoliiton syliin. Lisäksi eurooppalaiset
liittolaiset saivat nauttia Yhdysvaltojen sotilaallisesta suojasta maksamatta
siitä täyttä hintaa. Tämä turvallisuuspoliittisen vapaamatkustamisen aikakausi
on Euroopassa päättymässä.
Trumpin tähtäimessä on erityisesti Saksa, jolla on suuri
vaihtotaseen ylijäämä suhteessa Yhdysvaltoihin. Saksa saa lisäetua yhteisvaluutta
eurosta, joka on Saksalle liian heikko mutta muulle Euroopalle liian vahva
valuutta. Jos tilanne kärjistyy kauppasodaksi, ulkomaankaupasta
Yhdysvaltoja enemmän riippuvainen Saksa häviää sen varmasti. Tällaisessa tilanteessa
myös EU:n sisäiset ongelmat saattavat kärjistyä uudelleen.
Tästä syystä valtamediassa näkyy paljon löysää puhetta ”sopimusperusteisesta
maailmanjärjestyksestä” ja ”monenkeskisyydestä”. Todellisuudessa mitään
sopimusperusteista järjestystä ei ole olemassakaan vaan kyseessä on länsimainen
globalistinen maailmanjärjestys, jonka on viime kädessä aina taannut
Yhdysvaltojen sotilaallinen voima. Globalistien kulta-aika on kuitenkin jo
ohitse ja järjestys on muuttumassa toisenlaiseksi, mihin Suomen kaltaisen
pienen maan on vain sopeuduttava.