En ole kirjoituksissani varsinaisesti käsitellyt syytä, miksi tämän blogin aikanaan perustin. Kirjoittelen harvakseltaan, koska minulla ei yleensä ole riittävästi aikaa keskittyä kirjoittamiseen perhesyiden takia.
En kiinnostunut islamista, kun Ajatollah Khomeini julkaisi fatwan Salman Rushdien Saatanalliset Säkeet –kirjan takia. Uskoin Khomeinin olevan fundamentalisti, jonka näkemyksillä ei ollut laajaa kannatusta.
Samalla tavalla en etsinyt syitä islamista, kun äärimuslimit myöhemmin tekivät terroritekoja Lähi-idässä. En myöskään kyseenalaistanut näkemystä, jonka mukaan 9/11-terrori-iskujen tekijät edustivat fundamentalistista islamia, joka vääristää kuvaa islamista rauhanomaisena uskontona.
Heräsin todellisuuteen vasta, kun tanskalaislehti Jyllands Postenin julkaisemat Muhammad-karikatyyrit saivat aikaan mielenosoituksia sekä Euroopassa että islamilaisessa maailmassa. En niinkään ihmetellyt muslimien kiihkeitä reaktioita pilakuviin kuin maailman median käsittämätöntä pidättyväisyyttä pilakuvien julkaisussa.
Yksikään suomalaislehti ei julkaissut pilakuvia eikä niitä näytetty television ajankohtaisohjelmissa. Pilakuvat olivat nähtävissä vain internetissä. Suomalainen kansallismielinen sivusto www.suomensisu.org julkaisi pilakuvat, ja tämän seurauksena Suomen Sisua vastaan käynnistettiin poliisitutkinta, jossa epäiltiin Suomen Sisu –järjestön syyllistyneen kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Oikeus voitti lopulta, koska syyttäjä ei katsonut syyteharkinnassa aiheelliseksi nostaa syytettä. Asiantuntijana kuultiin professori Jaakko Hämeen-Anttilaa, jonka mukaan kuvat olivat loukkaavia muslimien silmissä.
Virallinen Suomi oli hiljaa eikä tukenut vaikeuksiin joutunutta toista pohjoismaata. Lehdissä vihjailtiin muslimien reaktion olleen seurausta Tanskan rasistisesta ulkomaalaispolitiikasta, eli kaikki oli tanskalaisten syytä, ja muslimien reaktio oli ymmärrettävä seuraus.
Suomen johdon käyttäytymistä voi toki selittää kansallisella edulla. Suomelle joutuminen konfliktiin yli miljardin ihmisen tunnustaman uskonnon kanssa olisi merkinnyt merkittävää taloudellista menetystä. Useilla suomalaisyrityksillä on liiketoimintaa islamilaisessa maailmassa, ja on näiden yritysten ja samalla Suomen edun mukaista välttää pilakuvakiistan kaltaisia konflikteja.
Silti pilakuvakohu toi mieleen suomettumisen ajan pahimmat vuodet, kun kaikki kritiikki kommunismia ja neuvostojärjestelmää kohtaan tulkittiin neuvostovastaisuudeksi. Median ja johtavien poliitikkojen pidättäytyväinen ja suorastaan pelkurimainen esiintyminen pilakuvakriisissä oli omiaan vahvistamaan käsitystä Suomesta maana, joka ei arvosta sananvapautta vaan on valmis uhraaman sen konfliktien välttämiseksi.
Islamin selittäjä
Aiemmassa kirjoituksessani Suomen virallinen islamin selittäjä arvostelin Jaakko Hämeen-Anttilan kirjan Islamin käsikirja. Ihmettelin silloin, miksi Hämeen-Anttila tuntuu selittävän asiat islamin kannalta parhain päin.
Myöhemmin etsin Hämeen-Anttilan kirjoituksia islamista ja törmäsin tähän. Kirjoituksen otsikko kertoo itse asiassa kaiken oleellisen: ”Armeliaan islamin äänitorvi”. Tässä kirjoituksessa Hämeen-Anttila toteaa: ” Islamin myönteisistä puolista kertominen on tärkeää, sillä kielteiset puolet tulevat esiin omalla painollaan. Islamilaista kulttuuria tuntevilla on siksi velvollisuus tuoda esille sitä, että islam on paljon laajempi asia kuin se kuva, joka meille välittyy uutisia katselemalla.”
Jos lähtökohta on tuollainen, on turha ihmetellä, miksi Hämeen-Anttila kirjoittaa Islamin käsikirjan kaltaisia kirjoja. Tavoitteena ei ole kertoa totuus sellaisena kuin se on, vaan esittää ”monipuolisempi” kuva islamista. Kyynikko sanoisi, että Hämeen-Anttila kuvaa islamin juuri sellaisena, kuin me haluamme sen nähdä. Omasta puolestani voin sanoa, että Hämeen-Anttilan islam vastaa omaa aikaisempaa toivekuvaani islamista. Valitettavasti se ei täysin pidä yhtä todellisuuden kanssa.
Olen seurannut uutisia aktiivisesti ja minusta Hämeen-Anttilan käsitys islamin mediakuvasta ei täysin pidä paikkansa. Muslimien tekemien terroritekojen syiksi ei tarjota islaminuskoa, vaan vääryyksiä, joita muslimit ovat kärsineet ”Palestiinassa”, Irakissa ja Afganistanissa. Selitykseksi tarjotaan myös sosioekonomisia syitä tai ”globaalia eriarvoisuutta”, jolla dosentti ja kehitysmaatutkija Pentti Multanen selittää Allahin nimessä tehdyt terroriteot.
Tietysti ihmiset voivat mielessään yhdistää terroriteot islamiin, koska niitä tekevät enimmäkseen muslimeiksi itsensä tunnustavat ihmiset. Siksi onkin välttämätöntä todistella kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, että valtaosa muslimeista on rauhanomaisia eikä heitä voi syyllistää heidän uskontonsa nimissä toteutetuista terroriteoista.
Islamia ei levitetty miekkalähetyksellä
Olen lukenut Islamin käsikirjan lisäksi myös Hämeen-Anttilan teokset Islamin monimuotoisuus ja Johdatus Koraaniin. Hämeen-Anttila korostaa näissä teoksissa yhtä asiaa. Islamia ei hänen mukaansa voida sanoa levitetyn miekkalähetyksellä. Itse ihmettelin tätä jo Islamin käsikirjan arvostelussani. Ihmettelen edelleen, mutta luulen löytäneeni selityksen.
Kaikki riippuu siitä, miten miekkalähetys määritellään. Jos käännytettävän on valittava joko kääntyminen tai kuolema, kyse on miekkalähetyksestä. Jos taas kolmantena vaihtoehtona on suojelurahan eli jizyan maksu, kyse ei enää ole miekkalähetyksestä. Lisäksi täytyy todeta, että islam ei kaikkialla levinnyt sotajoukkojen mukana, vaan arabialaiset kauppiaat levittivät uskontoa Afrikassa. Myöskään nykyisen Indonesian alueella islam ei levinnyt valloitusretkien mukana.
Hämeen-Anttila ei voi kuitenkaan kiistää, että islam levisi, koska arabit valloittivat Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueita, joilla aiemmin tunnustettiin kristinuskoa, juutalaisuutta ja zarahustralaisuutta. Hänelle tuntuu riittävän, että islamisoituminen kesti vuosisatoja. Ei-muslimien kohtalo islamin vallan alla ei hänen mielestään ole merkittävä asia, johon pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota.
Myös Intian niemimaalle islam tunkeutui väkivaltaisesti. Hindut olivat selkeästi monijumalaisia, eli sinällään muslimien halveksunnan arvoisia. Käytännön tekijät, ei islam, pakottivat kuitenkin ulottamaan pelkästään ”kirjan kansoille” eli juutalaisille ja kristityille tarkoitetun jizya-veron myös hinduille.
Buddhalaisuus ei ole varsinainen uskonto vaan agnostinen filosofia. Tästä huolimatta tai ehkä juuri tästä syystä buddhalaiset ”kuvainpalvojat” ovat joutuneet kärsimään islamin valloituksista ehkä enemmän kuin mikään muu uskonto. Moni muistaa, kuinka Afganistanissa talebanit räjäyttivät Bamyanin Buddha-patsaat. Nämä patsaat olivat jäänteitä ajalta, jolloin buddhalaisuus oli valtauskonto Keski-Aasiassa. Miksi buddhalaisuus katosi kyseiseltä alueelta? Oliko syynä islamin voittokulku? Nykypäivän esimerkkejä buddhalaisuuden ja islamin kohtaamisesta kannattaa etsiä Thaimaan eteläosista, jossa konflikti on jo vaatinut yli 2000 ihmisen hengen.
Teknisesti Hämeen-Anttila on oikeassa myös siitä syystä, että islamin valloitusten tavoitteena ei ollut suoranainen käännytys vaan islamilaisen sosiaalisen järjestyksen levittämien. Islam siis hallitsee ja muut uskonnot (juutalaisuus ja kristinusko) ovat sille alisteisia. Tällä ei ole mitään tekemistä suvaitsevaisuuden tai uskonnonvapauden kanssa etenkään, jos nämä käsitteet ymmärretään länsimaisella tavalla.
Oman aikansa ilmentymänä islamin väitetyllä suvaitsevaisuudella on kuitenkin sosiaalinen tilaus nimenomaan nykypäivänä, kun muslimit sankoin joukoin pyrkivät siirtolaisiksi Eurooppaan. Siksi Hämeen-Anttilakin pyrkii korostamaan islamin roolia kreikkalaisen filosofian välittäjänä keskiajan Eurooppaan, joka Hämeen-Anttilan teoksissa kuvataan takapajuiseksi paikaksi. Hämeen-Anttila kuitenkin tuntuu unohtavan, että islamin valloitukset kohdistuivat nimenomaan kristillisen kulttuurin ydinalueisiin, joihin Eurooppa ei tuolloin lukeutunut. Myös Bysantin rooli islamin tulppana ja kreikkalaisen filosofian välittäjänä jää vaille ansaitsemaansa huomiota.
Kulttuurien konflikti
Lännessä ja islamilaisessa maailmassa kohua herättänyt Samuel Huntingtonin kirja Clash of Civilizations and the Remaking of World Order saa tuomionsa myös Jaakko Hämeen-Anttilalta. Jaakko kuitenkin ilmaisee asian toisella tavalla: ” Ongelma-alueiden konfliktien syyt eivät ole kulttuurissa tai uskonnoissa. Terrorismin ja väkivallan syyt niin Palestiinassa kuin New Yorkissakin ovat taloudellisia ja sosiaalisia: köyhä, työtön ja turhautunut ihminen turvautuu helposti väkivaltaan. Parempi vaihtoehto on, että tällainen ihminen juo liikaa alkoholia ja mukiloi lähiympäristöään, huonommassa vaihtoehdossa ihminen tekee samanlaisia asioita, mutta paljon tehokkaammin -- eli ryhtyy terroristiksi.” Voiko ihminen enempää olla uskollinen marxilaiselle historiankäsitykselle kuin Hämeen-Anttila?
Vaikka islamilainen jihadisti selkeästi ilmaisisi motivaation teoilleen löytyvän islamin opetuksista ja profeetta Muhammadin esimerkistä, tällä ei ole merkitystä. Marxisti Hämeen-Anttila löytää selityksen köyhyydestä ja turhautumisesta.
Itse asiassa Hämeen-Anttila on mennyt jopa pitemmälle. Hänen mielestään islam, kristinusko ja juutalaisuus omaavat yhteiset juuret ja ovat osa samaa monoteistista perintöä. Teknisesti Hämeen-Anttila on jälleen oikeassa samalla tavalla kuin kysymyksessä miekkalähetyksestä. Islamin pyhistä kirjoituksista löytyy samoja henkilöitä kuin juutalaisuudesta ja kristinuskosta: Abraham, Mooses, Joosef, ja Jeesus (Isa). Lisäksi islaminuskosta löytyy käsite helvetti, joka löytyy myös muista ”abrahamilaisista” uskonnoista.
Islamin yhteys muihin uskontoihin ja kulttuureihin rajoittuu kuitenkin pelkästään käsitteiden tasolle. On mahdotonta ymmärtää, miten islamilainen laki shari’a on yhteensopiva länsimaisen oikeuskäsityksen kanssa. Islam lisäksi ulottaa vaikutuksensa myös yhteiskunnan järjestämisen ja sodankäynnin alueille, joihin kristinusko ei ota kantaa. Tämän asian jopa Hämeen-Anttila myöntää kirjoissaan. Itse asiassa on mahdollista väittää, että islamilaisen kulttuurin ja länsimaisen kulttuurin välillä on perustavaa laatua olevia ristiriitoja, jotka johtuvat uskontojen erilaisesta käsityksestä uskonnon roolista. Islam on kokonaisvaltainen oppi elämän ja yhteiskunnan järjestämisestä. Kristinusko on uskonto siten, kuin se länsimaissa ymmärretään. Tätä ristiriitaa ei mikään väitetty yhteinen historia riitä sovittamaan.
Miten löytää totuus?
Jaakko Hämeen-Anttilan kirjat kertovat totuuden islamista tiettyyn rajaan saakka. Kirjojen riittämättömyys tulee ilmi vain, jos haluaa tietää koko totuuden eikä vain sitä osaa, jonka haluaa kuulla.
Siksi kannattaa kiinnittää huomiota asioihin, jotka eivät käy ilmi Hämeen-Anttilan ja hänen kaltaistensa kirjiotuksista. Miksi islamin nimissä tehdään niin paljon väkivaltaisia tekoja? Miksi muslimit suhtautuvat niin ylimielisesti toisiin uskontoihin? Miksi islamilaisissa maissa uskonnonvapaus ei toteudu? Miksi islamilaisissa maissa naisen asema on niin huono kuin se on?
Näihn kysymyksiin löytyy helpoimmin vastaus joko Koraanista, Hadith -kirjoituksista tai profeetta Muhammadin elämästä. Itse asiassa alkuperäiset islamilaiset lähteet ovat näissä asioissa kaikkein rehellisimpiä. Nykyaikaiset länsimaiset tutkimukset lähinnä pyrkivät joko selittämään asiat islamin kannalta parhain päin tai sumuttamaan tiedonjanoista länsimaalaista keskittymällä epäolennaisuuksiin.
Islam on perustaltaan vihamielinen toisuskoisia kohtaan. Islam jakaa maailman tiukasti uskovien ja toisuskoisten maailmaan. Islam ei pidä sisällään käsitystä ihmiskunnan yhteisyydestä ns. kultaisen säännön muodossa. Näitä asioita Jaakko Hämeen-Anttila ei omissa teoksissaan mainitse. Syytä tähän voi kysyä kirjoittajalta itseltään.