Tuomittiinko George Floydin kuolema oikein?

 

Kun afroamerikkalainen mies nimeltä George Floyd menetyi poliisin käsissä 25.5.2020 Minneapolisissa Yhdysvalloissa, koko maa leimahti liekkeihin. Minneapolisissa mielenosoitukset äityivät mellakoiksi ja ryöstelyksi ja aiheuttivat arviolta 500 miljoonan dollarin vahingot.

Black Lives Matter -järjestön toiminnan ansiosta mellakointi levisi kaikkialle Yhdysvaltojen suurimpiin kaupunkeihin.

George Floydin kuolema

Äskettäin Minneapolisissa päättyi oikeudenkäynti, jossa toinen George Floydin pidättäneistä poliiseista tuomittiin syylliseksi toisen asteen vailla aikomusta tehtyyn murhaan, kolmannen asteen murhaan ja toisen asteen tappoon.

Itse tapaus on kuvattu Minneapolisin poliisin bodycamilla ja video löytyy täältä. Poliisin ohjasi George Floydin luo läheisen kaupan työntekijä, joka väitti saaneensa Floydilta väärennetyn 20 dollarin setelin. Kun poliisit yrittivät pidättää Floydin, mies vastusteli. Poliisit yrittävät saada Floydia poliisiauton takapenkille istumaan mutta Floyd vastusteli ja väitti kärsivänsä klaustrofobiasta.

Kun poliisit epäonnistuivat Floydin istuttamisessa autoon, he kaatoivat miehen maahan ja pitivät tätä makuulla poliisiauton vieressä. Tuomittu poliisi Chauvin piti polveaan Floydin niskan ja/tai selän päällä. Floyd huusi, että hän ei saa henkeä. Kun huudot loppuivat, poliisit luulivat miehen sammuneen. Todellisuudessa Floyd kuoli juuri tuossa vaiheessa

Jos minulta kysytään, videon perusteella Floydia aloillaan pitänyt poliisi todennäköisesti vähintäänkin myötävaikutti Floydin kuolemaan. Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että Chauvin aiheutti toiminnallaan Floydin kuoleman.

Mikä oli kuolinsyy?

Kuolinsyyn tutkinnassa Floyd kuoli sydänkohtaukseen, joka aiheutui hapen puutteesta. Oikeudenkäynnissä puolustuksen todistaja luetteli suuren joukon mahdollisia vaikuttavia tekijöitä kuten Floydin tukkeutuneet verisuonet, laajentuneen sydämen, korkean verenpaineen, huumeiden käytön  ja pidätystilanteen aiheuttaman stressin.

Ristikuulustelussa puolustuksen todistaja joutui myöntämään, että jos joku kuolee hapen puuhtteeseen, lopullinen kuolinsyy on sydämen rytmihäiriö.

Puolustus myös väitti, että Chauvinin polvi ei ollut lähelläkään Floydin hengitysteitä ja että Floydin puhe ja murahtelu osoittivat, että hengitystiet olivat auki.

Oliko oikeudenkäynti reilu?

Vaikka minnesotalainen valamiehistö totesi Derek Chauvinin syylliseksi ilman perusteltua epäilyä, oikeudenkäynnin olosuhteet antavat aiheen olettaa, että valamiehistö ei pelkästään ollut kiinnostunut totuudesta ja oikeudesta vaan myös muista tekijöistä. Vaikka itsekin olen taipuvainen uskomaan Derek Chauvinin ainakin osittaiseen syyllisyyteen, en välttämättä olisi vakuuttunut, että syyllisyys olisi todistettiin niin, ettei siitä jää minkäänlaista kohtuullista epäilyä

The Federalist-sivuston Joy Pullman kertoo jutussaan, mitkä tekijät antavat aiheen epäillä tuomiota. Ensinnäkin oikeudenkäynnin tuomari kieltäytyi eristämästä valamiehistöä median raportoinnilta ja ulkoisilta vaikutteilta oikeudenkäynnin ajaksi. Amerikkalainen valtamedia teki selväksi, että kansakunta olisi liekeissä, jos valamiehistö päättäisi, että Chauvinin syyllisyydestä on olemassa kohtuullinen epäily. Lisäksi pelkästään mellakoinnin täyttämä vuosi 2020 perustui oikeudenkäyntiin johtaneeseen tapahtumaan. Floydin kuolemaa tekosyynä käyttäneissä mellakoissa kuoli 30 ihmistä ja mellakat aiheuttivat Yhdysvaltojen historian suurimmat taloudelliset vahingot (noin 2 miljardia dollaria).

Oikeudenkäyntiin kohdistui myös merkittävää poliittista painetta. Demokraattien kongressiedustaja Maxine Waters sanoi, että on ok, jos rikolliset painostavat valamiehistöä. Myös presidentti Joe Biden ilmoitti rukoilevansa oikean tuomion puolesta.

Maxine Watersin sanat olivat sen verran rajuja, että Chauvin-oikeudenkäynnin tuomari sanoi, että ne voivat kumota tuomion vetoomustuomioistuimessa.

Myöskään todistajat eivät säästyneet painostukselta. Chauvinin puolesta todistaneen miehen entisen talon seiniin roiskittiin verta ja hänen entinen työnantajansa irtisanoutui julkisesti miehestä.

On selvää, että näissä olosuhteissa reilu oikeudenkäynti olisi mahdottomuus. Valamiehistön jäsenten pitäisi olla huipputunnollisia, jotta he suostuisivat menemään oikeudenkäynnin jälkeen todistajansuojeluohjelmaan.

Oikeudenkäyntiä sävytti väkivallan uhka, joka toteutuisi, jos valamiehistö äänestäisi jonkin muun kuin Chauvinin syyllisyyden puolesta. Yhdysvaltojen vasemmisto teki tarkoituksella reilun oikeudenkäynnin mahdottomaksi. He vääristivät oikeudenkäyttöä suosimalla väkijoukon valtaa. Väkijoukkoa edustaa useiden amerikkalaisten korporaatioiden ja George Sorosin sponsoroima Black Lives Matter -järjestö, jonka johdolla oli äskettäin tilipäivä.

Vannoutunut marxilainen ja yksi BLM-liikkeen perustajista Patrisse Khan-Cullors osti äskettäin 1,4 miljoonan dollarin talon Los Angelesin hienostoalueelta, jossa valtaosa muista asukkaista on valkoihoisia.

Yhdysvaltojen kulttuurivallankumous

25. toukokuuta musta taparikollinen ja huumeiden käyttäjä George Floyd kuoli Minneapolisin kaupungissa poliisin pidättämänä. Tapaus käynnisti edelleen jatkuvat mielenosoitukset ja mellakat Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa.

Itse pidätyksessä on tekijöitä, jotka herättävät oikeutettuja kysymyksiä poliisin voimankäytöstä. Tässä vaiheessa, kun tapahtuneesta on jo kulunut yli kaksi kuukautta, voidaan todeta, että nykyisillä mielenosoituksilla ja mellakoilla on enää vain vähän tekemistä George Floydin kuoleman kanssa.

Kulttuurivallankumous

On luultavasti totta, että merkittävä osa mielenosoituksiin alkuvaiheessa osallistuneista oli aidosti ärtynyt George Floydin kohtelusta ja halusi protestoida sitä vastaan. Pian kuitenkin kävi ilmi, että äärivasemmistolaiset järjestöt kuten Black lives matter ja Antifa kaappasivat mielenosoitukset hallintaansa. Protesteista tuli myös luonteeltaan jatkuvia eikä niissä näkynyt laantumisen merkkejä.

Kun protestit äityivät väkivaltaisiksi mellakoiksi, maallikko olisi kuvitellut, että järjestystä ylläpitävä paikallinen poliisi olisi voimakkaasti puuttunut niihin ja suojellut yksityistä omaisuutta vandalismilta ja ryöstelyltä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Mellakointi ja ryöstely ovat suurimmalta osalta tapahtuneet Demokraattien yksinvaltaisesti hallitsemissa suurkaupungeissa, joissa Republikaaneja edustavaa pormestaria ei ole nähty vuosikymmeniin. Demokraatteja edustavat pormestarit ja kaupunginvaltuutetut ovat olleet silmin nähden haluttomia puuttumaan mellakoihin. He ovat myös myötäilleet mielenosoittajien mielettömiäkin vaatimuksia poliisin rahoituksen lopettamisesta kokonaan. New Yorkin äärivasemmistolainen pormestari Bill de Blasio jopa ehdotti miljardin dollarin budjettileikkausta poliisin toimintamenoihin. Äskettäin Minnesotan osavaltion oikeusministeri Keith Ellison ehdotti, että raiskauksen uhri ei soittaisi poliisille, mikäli raiskaaja on päässyt pakoon. Sen sijaan uhrin pitäisi soittaa sosiaalityöntekijälle.

Siksi on täysin ymmärrettävää, että poliisin työmoraali on heikentynyt ja rikollisuusluvut ovat merkittävästi kasvaneet Demokraattien hallitsemissa suurkaupungeissa.

Lopulliseesti mellakat saivat kulttuurivallankumouksen luonteen, kun mellakoitsijat ryhtyivät kaatamaan patsaita. Uhreiksi eivät joutuneet pelkästään sisällissodassa etelävaltioiden puolesta taistelleiden kenraalien patsaat vaan myös orjuutta vastustaneiden patsaita. Mielenosoittajat edustivat siis ideologiaa, joka hylkää kokonaan Yhdysvaltojen nykyisen historiallisen perustan ja haluaa perustaa tilalle uudenlaisen valtion. Ainakaan mielenosoittajat eivät kannata Yhdysvaltojen valistuksen ihanteisiin ja klassiseen liberalismiin perustuvaa kansalaisuskontoa.

Miksi mellakoita ei lopeteta?

Kun kansalaisten laillinen protesti muuttuu mellakaksi, viranomaisen pitäisi tässä vaiheessa puuttua asiaan. Yhdysvaltojen suurimmissa kaupungeissa kuten New Yorkissa oman poliisilaitoksen kapasiteetti riittäisi hyvin mellakoiden lopettamiseen. Miksi näin ei tehdä?

Ensinnäkin Yhdysvalloissa oikeus protestointiin on kirjattu perustuslakiin ja se on yksi tärkeimmistä kansalaisoikeuksista. Luonnollisesti tämä oikeus lakkaa olemasta voimassa siinä vaiheessa, kun mielenosoitus muuttuu väkivaltaiseksi mellakaksi.

Black lives matter -järjestön mielenosoituksia on auttanut vasemmistolaisen valtamedian vankkumaton tuki ja alttius valehdella mielenosoitusten rauhanomaisesta luonteesta. Irvokkaimmillaan MSNBC-televisioyhtiön raportteri kehuu mielenosoitusten rauhanomaisuutta rakennuksen palaessa taustalla. Suomalainen valtamedia ei ole tässä suhteessa ollut yhtään laadukkaampaa, vaan se kopioi amerikkalaisen vasemmistomedian vääristelyt ja Trump-vihan kyllästämän asenteellisuuden sellaisenaan juttuihinsa.

Yksi tekijä mellakoinnin jatkumiseen on myös se, että mielenosoittajat edustavat Demokraattisen puolueen vasenta laitaa, jota kaupunkien demokraattipormestarit ja ”sinisten” osavaltioiden demokraattikuvernöörit joutuvat myötäilemään. Identiteettisosialismia ajavan vasemmiston vaikutusvalta Demokraattisessa puolueessa on viimeisen 10 vuoden aikana kasvanut eikä vaalimenestystä voi toivoa ilman sen tukea.

Kaupunkien ja osavaltioiden johtohenkilöt ovat menneet mukaan mielenosoittajien radikaaleihin vaatimuksiin poliisin rahoituksen poistamisesta ja tätä kautta kasvattaneet väkivaltaisten protestien voimaa. Samalla paikallisia poliiseja on kehotettu kohtelemaan avoimesti poliisivihamielisiä mielenosoittajia helläkätisesti.

Kun paikalliset viranomaiset ovat kykenemättömiä toimimaan, liittovaltio voi tuoda omat poliisinsa paikan päälle. Yhdysvaltojen historiassa varhaisimpia tapauksia, jossa liittovaltio toi omat miehensä paikan päälle, oli Eliot Ness ja ”untouchables”. Tuolloin Chicagon korruptoitunut paikallispoliisi oli kyvytön puuttumaan Al Caponen laajamittaiseen ja kannattavaan rikolliseen toimintaan.

Tässä hengessä Trumpin hallinto on tuonut Oregonin osavaltiossa sijaitsevaan Portlandin kaupunkiin liittovaltion poliiseja suojelemaan liittovaltion oikeustaloa kaupungin keskustassa. Väkivaltaiset BLM- ja Antifa-mielenosoittajat ovat pyrkineet tuhoamaan rakennusta. Liittovaltion poliiseja ollaan tuomassa myös Chicagoon, jossa väkivaltarikollisuus on räjähtänyt käsiin ja ammuskeluja esiintyy jo keskellä kirkasta päivää. Viime viikonlopun saldo Chicagossa oli 59 ammuskelua, joista kolme johti kuolemaan.

Trumpin hallinnolla on vielä takataskussaan Insurrection Act. Sen avulla mellakoiden rauhoittamiseen voidaan käyttää kansalliskaartin sotilaita. Yleensä osavaltio on pyytänyt liittovaltion joukkoja avuksi. Viimeksi sotilaita käytettiin mellakoiden rauhoittamiseen vuonna 1992 Los Angelesissa ns. Rodney King -mellakoissa.

Tarvittaessa presidentti voi tuoda sotilaat kadulle myös ilman osavaltion suostumusta, jos tarvittavat ehdot täyttyvät. Trumpin hallinto ei kuitenkaan ole toiminut näin. Osittain syyt ovat poliittisia. Trump saisi vasemmistomediassa niskaansa syytöksiä ”Gestapo-taktiikan” käytöstä ”rauhanomaisia” mielenosoittajia vastaan. Portlandissa käytetyt liittovaltion poliisit ovat jo kirvoittaneet johtavilta demokraattipoliitikoilta kärkkäitä kommentteja Trumpista ja tämän iskujoukoista. Portlandin vasemmistolainen pormestari Ted Wheeler on myös itse vaatinut liittovaltion poliisien poistumista kaupungista ja kieltänyt paikallisia poliiseja tekemästä yhteistyötä liittovaltion poliisien kanssa.

Sosialismi Yhdysvalloissa

Koska monilla suomalaisilla on käsitys Yhdysvalloista kansalaisvapauksia korostavana ja voimakkaasti markkinataloutta ja vapaata yritteliäisyyttä suosivana oikeistolaisena maana, on ehkä syytä selvittää, miten vasemmistolaisuus on voinut päästä niin suureen rooliin Yhdysvaltojen politiikassa.

Konservatiivikommentaattori Dinesh D’Souza kirjoitti vähän ennen mellakoiden alkamista kirjan United States of Socialism. Siinä hän yrittää kertoa sekä amerikkalaisen sosialismin historian että analysoida nykyisiä sosialisteja ja heidän tavoitteitaan. D’Souzan mukaan nykyinen sosialismi ei edusta perinteistä marxilaisuutta vaan ”identiteettisosialismia”, jossa henkilön rotu, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen määrittävät henkilön viiteryhmän ja uhriuden tason.

Sosialismin historia Yhdysvalloissa alkaa kuitenkin Franklin Delano Rooseveltista. Monet hänen poliittiset ohjelmansa kuten Social security edustavat sosialismia mutta virallinen totuus Yhdysvalloissa kuitenkin on, että FDR ei ollut sosialisti vaan pelasti Yhdysvallat sosialismilta. Yhdysvaltojen nykyisistä sosialisteista ainakin Bernie Sanders on rinnastanut Rooseveltin poliittiset ohjelmat sosialismiin. Kuitenkin Yhdysvaltojen historiassa yksikään avoimesti sosialismia liputtanut poliitikko ei ole menestynyt ennen nykyaikaa. Sen sijaan edistyksellisenä (progressive) esiintyneet, kuten Woodrow Wilson ovat pärjänneet kohtuullisesti.

Bernie Sanders suhtautui aikanaan myötämielisesti Neuvostoliiton ja Kuuban edustamaan sosialismiin. Tuolloin tosin sosialismi ei ollut yhtä suosittua kuin nykyisin. Tämän artikkelin mukaan 43 prosenttia amerikkalaisista on sitä mieltä, että jonkinlainen sosialismi olisi hyvä asia. Nuorten ikäluokkien keskuudessa suosio on vielä suurempi eli 51 prosenttia. Artikkelissa myös kerrotaan oletettuja syitä tälle kannatukselle.

Nykynuoret eivät ole kokeneet kylmän sodan aikaa eivätkä ymmärrä, miten hirveä järjestelmä kommunismi oli ja on edelleenkin Kuuban ja Pohjois-Korean kaltaisissa valtioissa. Kommunismin imago on valitettavasti paljon parempi kuin sen sisarideologia kansallissosialismilla.

BLM-mielenosoittajien ja Antifan suosima identiteettisosialismi on erilaista kuin perinteinen marxilaisuus, vaikka tämä muodostaakin aatteen perustan. ”Identiteettisosialismin” juuret ovat 1960-luvulla ja erityisesti filosofi Herbert Marcusen opetuksissa. 1960-luvulla useimmille sosialismin kannattajille oli jo selvää, että Leninin luoma marxismi-leninismi oli epäonnistunut. Lisäksi länsimaiden työväenluokka ei koskaan tekisi vallankumousta. Marcuse keksi korvata peinteisen proletariaatin erilaisilla vähemmistöryhmillä kuten sukupuoli- ja etnisillä vähemmistöillä.

Mukaan otettiin ryhmien väliset valtasuhteet, joiden perusteella määritettiin yksittäisen ryhmän uhristatus. Valkoinen heteroseksuaalinen mies on väärin päin käännetyn pyramidin pohjalla ainoana ryhmänä, jolla ei ole minkäänlaista uhristatusta.

Identiteettososialismi ei ole yhteiskuntaa rakentava vaan sitä jakava voima, joka usuttaa eri ryhmät toisiaan vastaan kilpailemaan uhristatuksesta ja sitä kautta vallasta. Identiteettisosialismi tarkastelee ryhmiä ensisijaisesti näiden välisten valtasuhteiden kautta ja pyrkii tasaamaan toisten ryhmien ”etuoikeuksia” ottamalla niitä pois ja antamalla uusia oikeuksia uhriryhmille.

Identiteettisosialismi tuskin olisi menestynyt, mikäli nuoria koululaisia ja opiskelijoita ei altistettaisi identitteettpoliittiselle indoktrinaatiolle amerikkalaisten yliopistojen kampuksilla. Kouluilla, vasemmistolaisilla opettajilla ja professoreilla on ollut merkittävä rooli nykyisen radikaalisukupolven kasvattamisessa. Valtamedia, Hollywood ja amerikkalaiset korporaatiot ovat antaneet taustatukea. Etenkin korporaatioiden ja amerikkalaisten ammatiurheilusarjojen antautumista mielenosoittajien edessä on ollut vastenmielistä seurata.

Miten tilanne jatkuu?

Tähän kohtaan on hyvä lainata Heikki Porkan Facebook -postausta, jossa siteerataan 20 vuotta Yhdysvalloissa asunutta suomalaista Satu Rogersia, jonka käsitykset ovat mielestäni realistisia.

” ...kaupungeissa pormestari ja/tai kuvernoori on estanyt poliisia pelastamasta ihmishenkia vetamalla poliisilta maton jalkojen alta, eli hyokkaamalla poliisia vastaan ei vain sanallisesti ja vaatimalla poliisin rahoituksen poistamista vaan myos katsomalla sormien lapi kun ns. rauhanomaiset mielenosoittajat hyokkaavat poliisia vastaan tiiliskivin, jaadytetyin vesipulloin, tuoleilla yms.”

”Samalla nämä johtajat syyttavat Trumpia diktatuurista tai perustuslain vastaisesta toiminnasta kun hän - ja kaikki normaalit ihmiset - haluaa verenvuodatuksen loppuvan ja siten tarjoaa liittovaltion joukkojen apua rikosaallon hillitsemiseksi, keskikaupungeilla olevien yritysten varjelemiseksi ja jarjestyksen palauttamiseksi...jonka avun demokraattipormestarit ja -kuvernoorit ovat paasaantoisesti torjuneet. Tilanne on naurettava ja traaginen samanaikaisesti.”

Syyt sille, miksi demokraattipoliitikot vastustavat järjestyksen palauttamista, ovat puhtaasti poliittisia. Tavalliset kansalaiset, jotka joutuvat elämään aiempaa turvatomammassa kaupungissa, tuskin suhtautuvat erityisen myötämielisesti poliisin tietoiseen heikentämiseen.

” Trump on taalla lahes ainoa korkeassa virassa oleva, joka taistelee Yhdysvaltojen olemassaolon puolesta!”

Tässä kohdassa on syytä panna merkille, miten passiivisia monet Kongressin Republikaanit ovat tässä asiassa. Monet heistä seuraavat kehitystä katsomossa ja tekevät myöhemmin johtopäätökset sen mukaan, kuka kamppailun voittaa. Trump joutuu kamppailemaan maan tulevaisuudesta käytännössä yksin.

Demokraattien vaihtoehdon Rogers näkee näin:

” Demokraatteja hallitsee aarivasemmistoradikaalit. Biden on pelkka satkynukke. Mark my words. Jos Biden voittaa, edessa ovat vielakin vaikeammat ajat ja taydellinen anarkia. Silloin saatatte nahda minut Suomen kamaralla (jos Herra suo).”

En itse sanoisi tuota ihan noin. Biden olisi heikko presidentti ilman muuta ja lisäksi hänen kognitiiviset kykynsä ovat ilmiselvästi heikentyneet. Bidenin sijasta kannattaa seurata, kuka valitaan hänen varapresidentikseen. Jos Bidenin heikkeneminen jatkuu, hän ei välttämättä jatka virassa koko kautta. Demokraattien vanha kaarti on toistaiseksi onnistunut pitämään vasemmistoradikaalit aisoissa, mutta tämä ei välttämättä jatku loputtomiin.

Trumpin Mount Rushmoren puheen perusteella hän ymmärtää, mikä on Yhdysvaltojen idea ja miksi amerikkalaisten on syytä olla ylpeä maastaan. Black lives matter ja Antifa eivät jaa tätä ideaa vaan tarjoavat tilalle omaa marxilaisuuden päälle rakennettua identiteettipoliittista viritelmää, joka ei kunnioita perusoikeuksia ja haluaa kirjoittaa Yhdysvaltojen historian kokonaan uusiksi.

Kyseinen ideologia hylkää totuuden käsitteen ja tekee postmodernismista yhteiskunnan keskeisen metanarratiivin. Jos tämä ideologia voittaa, Yhdysvallat ei ole enää entisensä vaan se mahdollisesti korvautuu jollakin uudella. Atlantin tällä puolella meidän ei ole syytä olettaa, että uusi olisi vanhaa parempi vaan pikemminkin päinvastoin.

Painajaisskenaario

Järkevässä maailmassa Antifa- ja BLM-järjestöjen tavoitteet naurettaisiin kuoliaaksi. Kukaan järkevä poliitikko ei lähtisi tuhoamaan oman kaupunkinsa poliisivoimia, koska poliisin heikentymisellä on kaupungin itsensä kannalta tuhoisia vaikutuksia. Se rohkaisee hyviä veronmaksajia ja yrityksiä muuttamaan pois kaupungista ja täten tuhoaa pitkällä aikavälillä kaupungin veropohjan.

Jostain syystä Demokraatit tuntuvat kuvittelevan, että pitämällä yllä kaaosta kaduilla, he saavat presidentti Donald Trumpin näyttämään huonolta eivätkä tajua, että ihmiset eivät osaa nähdä yhteyttä rikollisuuden lisääntymisen ja Demokraatteja edustavien kaupungin johtohenkilöiden tekojen välillä.

Ne, jotka ovat seuranneet Yhdysvaltojen asioita muualta kuin suomalaisesta valtamediasta, tietävät, että presidentti Trumpin hallinto on ollut vallankaappausyrityksen kohteena alusta asti ja yritys syrjäyttää presidentti jatkuu edelleen. Tämä on laillisesti mahdollista marraskuun vaaleissa.

Koronaviruksen leviämisestä johtuvat liikkumisrajoitukset vaikuttavat vaalien ja etenkin kampanjatilaisuuksien järjestämiseen. On mahdollista, että suuri osa äänistä on postiääniä, mikä tarjoaa mahdollisuuden vaalituloksen väärentämiseen.

On siis mahdollista, että vaalituloksen kanssa on ongelmia, mikä ei olisi ensimmäinen kerta. Demokraatit ja niitä myötäilevä valtamedia on jo väittänyt, että Trump ei jättäisi presidentin virkaa, vaikka hänet äänestettäisiin pois virasta. Näillä väitteillä ei ole mitään totuusperustaa. Tällainen skenaario on lisäksi mahdoton, jos äänestystulos on selkeä. Jos näin ei ole, voi käydä kuten vuonna 2000, jolloin vaalin tulosta jouduttiin odottamaan. Joka tapauksessa Demokraattien näkemys on kummallinen ja osoittaa heikkoa kykyä itsereflektioon. Demokraatit ovat koko Trumpin presidenttikauden ajan yrittäneet syrjäyttää presidentin virastaan. Yritykset ovat kaikki epäonnistuneet.

Vaalit voivat myös johtaa katuväkivallan kärjistymiseen. Vielä se ei ole noussut tasolle, jossa voitaisiin puhua sisällissodan kaltaisesta tilanteesta. Näin tuskin käykään mutta väkivaltaisuudet luultavasti lisääntyvät, jos Donald Trump voittaa.

Ulkoministeri ja kalifaatin maahantuonti

Vuonna 2014 uutisoitiin näyttävästi, että Suomesta on lähtenyt muslimien määrään nähden eniten jihadisteja taistelemaan Islamilaisen valtion eli ISIS:in riveissä. Tuolloin uutinen ei ehkä järkyttänyt mutta kertoi ainakin suomalaisten viranomaisten välinpitämättömyydestä islamilaisen ylivaltaideologian suhteen. Nyt vuoden 2019 loppupuolella naiivi typeryys yhdistyy pelottavalla tavalla ihmisoikeuksilla poseeraamiseen, kun on selvinnyt, että Ulkoministeriöllä ja jopa lastensuojeluviranomaisilla on tarkat suunnitelmat tuoda takaisin Islamilaiseen valtioon muuttaneita Suomen kansalaisia eli ”ISIS-vaimoja” ja heidän lapsiaan.

Tämä massiivinen operaatio olisi jäänyt huomiotta, jos Iltasanomien Timo Haapala ei olisi paljastanut, että ulkoministeri Pekka Haaavisto on salaa junaillut hanketta tuoda Islamilaisen valtion alueelle muuttaneita al-Holin leirillä majailevia Suomen kansalaisia tänne ja samalla painostanut Ulkoministeriön virkamiestä toimimaan lain vastaisesti. Haavisto itse kiisti tämän.

Vasemmistohallitus edistää ihmisoikeusfundamentalismia

Nykyisen yhä vasemmistolaisemmaksi muuttuvan hallituksen aikana moinen aktiivisuus tuskin yllättää ketään. Sen sijaan merkittävää on salamyhkäisyys asian ympärillä. On selvää, että Haavisto on ainakin jollain tasolla ymmärtänyt olevansa kyseenalaisella asialla. Monet Länsi-Euroopan maat ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan omia kansalaisiaan turvallisuussyihin vedoten.

Syynä on ainakin se, että  Islamilaisen valtion alueella oleskelleita vastaan on hyvin vaikea löytää todisteita rikoksista, vaikka he kannattaisivat Islamilaisen valtion murhanhimoista ideologiaa ja olisivat kasvattaneet lapsensakin siihen. Käytännössä ”ISIS-vaimot” ja -taistelijat pitäisi päästää yhteiskuntaan, hankkia heille asunto ja saattaa heidät sosiaalivaltion etuisuuksien piiriin. On vaikea löytää vanhempaa, joka haluaisi ISIS-taistelijoiden lapsia oman lapsensa kanssa samaan kouluun, kun tiedossa on, että Islamilainen valtio on opettanut lapsille päiden katkaisua ja antanut näiden osallistua teloituksiin ja leikkiä sen jälkeen irtileikatuilla ihmisen päillä.

Haaviston tukena al-Holin asukkaiden maahantuonnissa on ollut ihmisoikeusprofessori ja SKP:n keskuskomitean entinen jäsen Martin Scheinin. Tämän käytös Twitterissä sen jälkeen, kun Haavistokohu alkoi, muistuttaa, miksi maalittamista halutaan rikoslakiin.

Scheininin kaltaisten äärivasemmistolaisten ihmisoikeusasiantuntijoiden mielestä ihmisoikeudet kuuluvat ensisijaisesti kaikkein kunniattomimille paskiaisille. Näiden ihmisoikeuksien edessä kaikki muut näkökohdat saavat väistyä. Scheininin kaltaisten väsymättömien ihmisoikeusfundamentalistien ansiosta terroristien karkottaminen on tullut käytännössä mahdottomaksi Länsi-Euroopassa.

Samalla unohdetaan autuaasti kaikkien Islamilaisen valtion tappamat ihmiset ml. jesidit, kurdit ja kristityt sekä heidän brutaali tapansa teloittaa ihmisiä leikkaamalla heidän päänsä irti ja asettaa irtopäät sen jälkeen julkisesti kaikkien nähtäville. Boko Haramin ohella Islamilainen valtio on ehkä kaikkein vastenmielisin ja brutaalein islamilaisen ylivaltaideologian ilmentymä.

Media piilottelee ISIS-vaimojen ja -taistelijoiden taustoja

Alaston totuus -blogia aikanaan pitänyt Pikkupoika on kerännyt Twitter-ketjuun (koko ketju ilman välejä) suomalaisiin ISIS-vaimoihin liittyvää aineistoa. Tietojen perusteella Suomesta Islamilaisen valtion alueelle lähteneisiin liittyy kaksi keskeistä paikkaa: imaami Abdul Mannanin johtama moskeija Oulussa sekä suomalaisten käännynnäismuslimien suosima Roihuvuoren moskeija.

Abdul Mannanin vävypoika Taz Rahman eli Abu Ismail al-Bengali taisteli Islamilaisen valtion riveissä ja menehtyi vuonna 2017. Bangladeshilainen Dhaka Tribune tietää myös kertoa, että Mannanin perhe kuuluu paikallisen Jamaat-e-Islami -puolueen innokkaisiin kannattajiin.

Myös vihervasemmistolainen Helsingin Sanomat on kirjoittanut Suomesta lähtöisin olevista ISIS-taistelijoista useita artikkeleita. Yhteistä näille on ollut se, että taistelijoiden ja heidän vaimojensa henkilöllisyyttä on yritetty peitellä. Lisäksi heidän sanomisiaan on siivottu todellisia kauniimmiksi.

ISIS-propagandassa esiintynyt pohjoissuomalainen ”Jonna” (HS:n keksimä nimi) kertoi, että Suomessa ei ole ”oikeita muslimeja” eikä suvaita ”oikeaa islamia” sekä kehotti ”oikeita muslimeja” tulemaan ISIS:iin.

HS ei myöskään kertonut, että ”Jonnan” aviomies ja hänen lapsensa isä oli ISIS-taistelija Abu Musa al-Bengali, jota Yle haastatteli nimellä Samir. Tämä taas oli aiemmin työskennellyt imaami Abdul Mannanin halal-kaupassa Oulussa.

Yksi HS:n haastattelemista naisista oli Espoossa asunut suomensomali ”Farah”, jonka aviomies ”Aziz” taisteli Islamilaisen valtion riveissä. Sama espoolaispariskunta oli aiemmin esiintynyt HS:n haastattelussa nimillä ”Aisha” ja ”Hussein”.

Otan vielä esiin yhden tapauksen ja loput voi lukea Pikkupojan Twitter-ketjusta. Portugalilainen Nero Saraiva kuului Portugalista Itä-Lontooseen muuttaneisiin ns. jalkapallofaneihin. Nero Saraiva oli yksi Islamilaisen valtion johtohahmoista ja kuuluisan ”Jihadi Johnin” oikea käsi. Saraivan vaimo on suomalainen ja pariskunnalla on kolme lasta. Lasten äitiä on suomalaismediassa haastateltu nimellä ”Heli” ja ”Minna”. (Twitter-ketju).

Kolmannessa Twitter-ketjussa voi tutustua kalifaatin lapsi Mikaeliin. Ylen artikkelissa Mikaelista piirretään sympaattinen kuva. Siinä myös kerrotaan, että Mikaelin äidin mies oli ISIS-taistelija kuten myös Mikaelin isoveli. Kurdit vangitsivat Mikaelin helmikuussa 2018 talosta, jossa hän yöpyi poikien ja miesten kanssa. On todennäköistä, että myös Mikael oli ISIS-taistelija.

Pitäiskö nämä ihmiset tuoda Suomeen?

Al-Holin ISIS-vaimojen ja -lasten maahantuonti on jo hyvässä vauhdissa. Ylen tietojen mukaan suomalaisviranomaiset ovat jo pyytäneet kurdeja toimittamaan leiriläisiä rajalle. Ylen haastatteleman lähteen heidät on tarkoitus kuljettaa erissä rajalle. Yle kertoo:

” Tähän päädyttiin Ylen tietojen mukaan siksi, ettei asiassa tarvitsisi tehdä poliittista päätöstä, vaan kotiutus voitaisiin tehdä pelkän viranomaispäätöksen ja konsulilainsäädännön nojalla.”

Näin pelastettiin Pekka Haaviston ura ulkoministerinä. Toteutetaan ISIS- naisten ja -lasten maahantuonti näennäisen laillisesti mutta sen henkeä rikkoen. Ulkoministeriön johtamaa suunnitelmaa leiriläisten maahantuonnista kutsutaan ”Korpi-projektiksi”.

Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra ounasteli jo varhain, että al-Holin leiriläiset tuodaan Suomeen. Ylen artikkeli on kirjoitettu vain pari tuntia sitten ja sen perusteella Riikan esittämät kaikki neljä kohtaa toteutuvat juuri kuten hän 7.12. kertoi. Suomen hallitus haluaa isisläiset Suomeen, poliittista päätöstä ei tehdä, asiaa edistetään salassa ja isisläiset tulevat Suomeen pian.

Vastuun pakoilu on jo alkanut. Uunituore pääministeri Sanna Marin on jo ilmoittanut, että ei tiedä asiasta mitään, koska on ollut pääministerinä vasta kuusi tuntia. 

Uskon ja toivon, että al-Hol -jupakka pani lopullisen pisteen Pekka Haaviston presidentinhaaveille. Minulla on Isis-Pekalle vaalilausekin valmiina: Koko kalifaatin presidentti.