Civil War
Kun olin nuori, Hollywood työnsi markkinoille elokuvia, joista huokui itseluottamus ja, usko amerikkalaiseen unelmaan. Presidentti Ronald Reagan oli lanseerannut käsitteen ”peace through strength” Yhdysvallat oli sotilaallisesti voimakas mutta sen ei tarvinnut osallistua kaikkiin mahdollisiin sotiin
Kun katsoin elokuvan Civil war, huomasin, miten ajan henki on täysin toisenlainen kuin 80-luvulla.Optimismi loistaa poissaolollaan ja tilalla on dystopia, jossa veli tähtää aseella veljeä. Tapahtumat esitetään tapahtumia seuraavien valokuvajournalistien näkökulmasta. En välttämättä pidä tästä mutta asetelmaan kyllä tottuu elokuvan aikana. Yhdysvaltojen presidentti on elokuvassa kuvattu diktaattorina, jonka valta-asema ei nojaa perustuslakiin.
Elokuvassa vältellään vastaavuuksia ajankohtaisiin poliittisiin tapahtumiiin, mikä luultavasti helpottaa sen markkinointia erilaisille yleisöille. Mitään selkeää ajankohtaisiin tapahtumiin liittyvää puolueellisuutta ei esiinny.
Sen sijaan löytyy viitteitä Srebrenicaan ja Libyan sotaan. Presidentti rinnastetaan elokuvassa kaatuneisiin diktaattoreihin kuten Nicolae Ceausescuun
Lajityypiltään elokuva on lähinnä road movie, jossa ajellaan autolla paikasta toiseen. Tämä sopii elokuvaan yllättävän hyvin.
Mitä tulee tosielämän ajankohtaisiin poliittisiin tapahtumiin asetelma, jossa presidentti kaappaa kaappaa vallan eikä noudata perustuslain rajoituksia, on mahdollinen mutta ei välttämättä todennäköinen. On kuitenkin epätodennäköistä, että Kalifornia ja Teksas yhdessä lähtisivät kapinoimaan mutta elokuvan poliittisen neutraaliuden kannalta kannattaa välttää liian suoria oletuksia siitä, mitkä osapuolet todellisuudessa osallistuisivat mahdolliseen sisällissotaan ja kenen puolella.
Tosielämässä itse kukin voi esittää spekulaatioita siitä, miten todellinen poliittinen tilanne kehittyy ja pysyykö Yhdysvallat yhtenäisenä vai tuleeko hajoamisilmiöitä esiintymään. Lukijat voivat esittää kommenttiosastossa oman käsityksensä.
Sen Yhdysvalloissa jo käydyn sisällissodan jälkeen ei ole ollut tilanteita, jossa uusi sisällissota olisi mahdollinen skenaario. Vasta viime aikoina kyseinen vaihteoehto on alkanut olla mahdollinen mutta vielä epätodennäköinen vaihtoehto.
Paine voi lisääntyä, jos toinen osapuoli eli lähinnä Demokraatit alkavat muuttaa Yhdysvaltoja esimerkiksi muuttamalla presidentin vaalitapaa siten, että presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla, j kNAnclihteellisella vaalilla. Tällöin jotkut osavaltiot voivat jättää Unionin. Yhdysvaltojen presidentinvaali ei ole suora kansanvaali, vaan jokaisessa osavaltiossa käydään oma vaali, jossa ratkeaa, mille ehdokkaalle osavaltion valitsijamiehet menevät. Suora kansanvaali tarkoittaisi, että presidentinvaali ratkeaisi väkirikkaiden osavaltioiden äänillä. Yhdysvaltojen perustajaisät eivät sitä halunneet.
Yhdysvalloissa on myös kiistakysymyksiä, joita ei ole ratkaistu lopullisesti. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden jäsenmäärä on käytännössä sovittu mutta kirjattu lakiin. Demokraatit ovat puheissaan uhanneet lisätä Korkeimman oikeuden jäsenmäärää merkittävästi, jos he pääsevät valta-asemaan. Toistaiseksi näin ei ole käynyt.
Demokraatit myös haluaisivat tehdä Puerto ricosta ja Washington DC:stä osavaltion,mikä toisi todennäköisesti Demokraateille ainakin kolme uutta senaattoria. Tämäkin on toistaiseksi toteuttamatta.
