Kaikkia terroristeja ei saa sanoa muslimeiksi

Äskettäin Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen sai tuomion Nizzan terrori-iskun jälkeisestä lausunnostaan, jossa hän sanoi: ”Kaikki muslimit eivät ole terroristeja mutta kaikki terroristit ovat muslimeja.”

Hakkarainen ei itse ole ensimmäinen, joka on lausunut vastaavaa. Vuonna 2010 Fox Newsin juontaja Brian Kilmeade sanoi täsmälleen saman lausahduksen suorassa tv-lähetyksessä. Yhdysvalloissa asiasta nousi pienimuotoinen kohu, mutta kukaan ei vaatinut Kilmeadelle rangaistusta, koska sananvapaus on Yhdysvalloissa perustuslain suojaama oikeus.

Lauseen totuudenmukaisuudesta voi myös kiistellä. Voidaan laskea, kuinka moni länsimaissa tapahtunut terrori-isku on islamistien tekemä. Luonnollisesti länsimaissa on muitakin terroristeja kuin islamilaisia. Anders Behring Breivik tekee yksinään väitteestä kaikkien terroristien muslimitaustasta epätoden.

Jos tarkastellaan eurooppalaista ei-islamilaista terrorismia, se on viime vuosikymmeninä ollut luonteeltaan separatistista ja eikä se ole ollut globaali uhka. Ian Tuttle kirjoitti pari vuotta sitten National Review Online -sivustolle artikkelin, jonka otsikossa hän kysyi, ovatko kaikki terroristit muslimeja.

Tuttlen mukaan pelkästään länsimaissa tapahtuvien terrori-iskujen tarkastelu johtaa harhaan. Hän oli analysoinut terrori-iskuja listaavan Global Terrorism Databasen sisältöä ja havainnut, että vuonna 2013 kymmenen eniten terrori-iskuista kärsinyttä maata olivat järjestyksessä Irak, Pakistan, Afganistan, Intia, Filippiinit, Thaimaa, Jemen, Nigeria, Somalia ja Egypti. Listan järjestys ja koostumus vaihtelee vuosittain mutta pääsääntöisesti 70 prosenttia on muslimienemmistöisiä maita ja muissa listan maissa (kuten Thaimaa ja Filippiinit) on merkittävä muslimivähemmistö.

Tuttle analysoi myös terrorismin luonnetta. Eurooppalaiset terroristijärjestöt ovat useimmiten separatistisia kuten baskien ETA. Nämä järjestöt eivät ole globaalisti merkittäviä toisin kuin islamilaiset järjestöt kuten Al-Qaeda ja ISIS. Kuuntelemalla islamististen järjestöjen puhemiehiä selviää helposti, että nämä ovat kiinnostuneet muustakin kuin paikallispolitiikasta. Islamilainen terrorismi on siis paljon vaarallisempi ilmiö kuin baskien tai korsikalaisten separatismi.

Berliinissä ennen joulua tehty terrori-isku vaikutti välittömästi joulun tapahtumien turvatoimiin. Suomen Turussa puolustusvoimien ajoneuvot tukkivat pääsyn joulurahan julistukseen vihamielisiltä, Allahin soturin ajamilta kuorma-autoilta

Kaventunut sananvapaus

Hakkaraisen lausunnon totuudenmukaisuutta voi toki pohdiskella. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen pohdiskeli viime vuoden heinäkuussa Hakkaraisen lausunnon lainmukaisuutta ja totesi sen olevan ”hyvin lähellä kiihottamista kansanryhmää vastaan”.

Tällainen pohdiskelu edustaa sitä kaikkein typerintä ajattelua, koska siinä oletetaan, että kiihottamiselle on määritetty objektiiviset kriteerit. Niitähän ei ole, vaan pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on niin väljästi muotoiltu, että melkein mikä tahansa negatiivinen lausuma valtion erityissuojelun kohteena olevista ihmisryhmistä kuten muslimeista voidaan tulkita kiihottamiseksi. Totuus ei ole puolustus, jos tuomioistuin suuressa viisaudessaan päättää, että lausuma on kiellettyä panettelua ja solvausta. Myöskään teon tahallisuudella tai tahattomuudella ei ole mitään merkitystä.

Pykälän ilmiselvänä joskin julkilausumattomana tarkoituksena on tukahduttaa julkinen keskustelu islamin ja laajamittaisen muslimien maahanmuuton vaikutuksista länsimaiseen yhteiskuntaan. Sen verran voi kai sanoa, että islam on jo kaventanut merkittävästi ei-muslimien sananvapautta Suomessa. Tosin varsinainen likainen työ on jäänyt suomalaisille poliitikoille, virkamiehille ja tuomareille, jotka rankaisevat suomalaisia, koska muslimien herkkien uskonnollisten tunteiden loukkaaminen voi johtaa väkivallantekoihin.

Hakkaraisen lisäksi toinenkin perussuomalainen, Perussuomalaisten nuorten entinen puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on joutumassa oikeuden eteen vastaamaan syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen tekemästä haastekirjelmästä löytyy seuraava lause:

”Tynkkysen lausuma ei myöskään edistä uskonnoista käytävää poliittista tai yhteiskunnallista keskustelua, vaan on päinvastoin omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja.”

Tuossa on oikeastaan yhdellä lauseella kerrottu se röyhkeys ja tympeä ylimielisyys, jolla tätä oikeudeksi kutsuttua sirkusta pyöritetään. Ne pykälät, joiden perusteella Tynkkyselle vaaditaan tuomiota, on laadittu, jotta tätä keskustelua ei käytäisi lainkaan. Eikä sitä Suomessa käydäkään muualla kuin MV-lehdessä, Hommaforumilla ja maahanmuuttokriittisissä blogeissa. Valtamediasta moista keskustelua ei löydä suurennuslasillakaan. Keskusteluksi ei lasketa islamin ja monikulttuurin hymistelevää ylistämistä, koska siinä kyse on virallisen totuuden kritiikittömästä toistamisesta.

Sanonta ”on omiaan herättämään” kertoo myös, että mistään oikeasta kiihottumisesta ei tarvita näyttöä. Riittää, että lausunto ”on omiaan herättämään” ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta. Parempaa tapaa todistaa rikoksen uhrittomuus tuskin löytyy.

Lisäksi on syytä kysyä, kenen suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja Tynkkysen lausunto ”on omiaan” vahvistamaan. Syyttäjän lause kirjattiin uskonrauhan rikkomista koskevaan syytekohtaan. Tynkkynen siis vahvistaa lausunnollaan muslimien uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja. Ei ole uskottavaa, että Tynkkynen vahvistaisi omien kannattajiensa ennakkoluuloja. Näistä useimmilla on jo valmiiksi realistinen käsitys islamista ja sen yhteydestä terrorismiin. Tynkkysen poliittiset vastustajat taas antoivat hänet ilmi poliisille.

Raija Toiviaisen edeltäjä Jorma Kalske jäi viime vuonna eläkkeelle. Lähtöhaastattelussaan hän puolusti pykälää uskonrauhan rikkomisesta seuraavasti:

”Siinä ei ole kyse mistään jumalanpilkkapykälästä, jolla Hannu Salama aikanaan tuomittiin. Pykälällä on kriminalisoitu sellaiset rikokset, jotka voivat aiheuttaa vastareaktioita ja väkivallantekoja. Silloin pilkataan joidenkin pyhinä pitämiä arvoja.”

Tynkkystä syytetään, koska hänen lausuntonsa ”on omiaan” herättämään uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja muslimien keskuudessa. Nämä voivat puolestaan eskaloitua vastareaktioiksi ja väkivallanteoiksi, kuten Kalske haastattelussaan sanoo.

Mistä pitäisi keskustella

Vuoden 2015 lopulla Suomeen tuli Ruotsin kautta yli 30 000 turvapaikanhakijaa, joista ylivoimainen valtaenemmistö oli muslimimiehiä. Kyseessä oli Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen suuri maahanmuuttoaalto, jonka torjumiseksi Suomen hallitus ei tehnyt yhtään mitään.

Tällaisissa olosuhteissa on syytä kysyä, miten paljon maahanmuuttoa maailma väkivaltaisimmista ja huonoimmin toimivista yhteiskunnista Suomi kestää. Miten paljon on tarpeeksi ja kannattaisiko meidän rohkaista vai aktiivisesti pyrkiä estämään maahanmuuttoa näistä maista?

On perusteltua väittää, että laajamittainen muslimien maahanmuutto tekee ei-muslimeista koostuvan kantaväestön elämän aiempaa epämiellyttävämmäksi ja turvattomammaksi syistä, jotka eivät ole kantaväestön tai minkään valtiovallan kotouttamiskoneiston muutettavissa. Lisäksi laajamittainen muslimien maahanmuutto on erittäin kallista veronmaksajalle, koska muslimien työllisyysaste on alhainen.

Lisäksi on perusteltua sanoa, että suuri osa tulijoista ei kunnioita länsimaista yhteiskuntajärjestystä ja sen islamin näkökulmasta vääräuskoisia asukkaita. Tämä näkyy islamilaisena radikalismina, rikollisuutena ja naisten ahdisteluna. Tulijat tuovat mukanaan omat tapansa, arvonsa ja asenteensa, jotka ovat ristiriidassa länsimaisen yhteiskunnan normien kanssa.

Valtiovalta ja sen edustajat eivät halua keskustelua näistä asioista vaan pyrkivät vaientamaan sen. Samalla he näytösoikeudenkäynneillään osoittavat todeksi islamin negatiivisen vaikutuksen suomalaiseen yhteiskuntaan ja erityisesti sananvapauteen.

Halla-ahon tulevasta näytösoikeudenkäynnistä

Suosittelen lukemaan Juha Kettusen artikkelin Erään oikeusmurhan toinen askel kuten myös Ruukinmatruunan jutun Henkinen Neuvostoliitto. Yrjöperskeles on puolestaan vanginnut Iltasanomien toimittajan vahingonilon artikkelissaan Odotettu syyte ja toimittajan ilo.

Ruukinmatruuna on löytänyt sen tärkeimmän syyn nykyiselle mielipidevainolle:

” Tässä vaiheessa ei kenellekään pitäisi olla enää epäselvää, että RL 11 10§ on blankopykälä - samalla tavoin kuin Neuvostoliitonkin rikoslaki oli täynnänsä blankopykäliä. Juridisessa katsannossa blankopykälä tarkoittaa lainkohtaa, joka on määritelty niin laveasti, ettei sitä ole käytännössä rajattu lainkaan, vaan se tarjoaa syyttäjälle käytännössä rajattoman syyttämisvapauden. Ja se, mikä tuosta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tekee blankopykälän, on se, että se ei tee eroa valehtelemisen ja todenpuhumisen eikä aiheettoman ja aiheellisen välillä. Kiihotus kansanryhmää vastaan käsittää "uhkailun", "panettelun" ja "solvaamisen". Uhkailu voi käsittää mitä tahansa poikkipuolista, vaikka sillä uhattaisiin toistuvasti rikoksiin syyllistynyttäkin tai antisosiaalista elämäntapaa harjoittavaa, panettelu voi käsittää myös poliittisesti epäkorrektien totuuksien lausumisen ääneen, ja solvaus kattaa myös kohteen kannalta vahingollisten tosiasioiden esiintuomisen. Kiihotus kansanryhmää vastaan on määritelty niin laveasti, että se käytännössä tekee minkä tahansa kritiikin mahdottomaksi ja tukahduttaa sananvapauden täysin. Ja juuri tällaiset blankopykälät tekivät Neuvostoliitosta Neuvostoliiton - kak bumaga vot bumaga, kak praktika vot praktika. Laki on niinkuin se luetaan.”

Mika Illman on itsekin myöntänyt, että laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan tarjoaa oikeudenkäyttäjille erittäin suuren toimintavapauden.

Itse lainasin aiemmin artikkelissani Viharikokset ja puolueellinen oikeudenkäyttö Thomas Landenin alkuperäisartikkelia seuraavasti:

” ”..Siinä missä oikeuden jumalatar on sokea, ottaa vain tosiasiat huomioon ja jättää osallisten aseman ja mielipiteet huomiotta, lakia voidaan nykyisin soveltaa epätasa-arvoisesti ja selektiivisesti. Yhteiskuntamme ovat menettämässä tärkeän länsimaisen oikeusperiaateen eli yhdenvertaisuuden lain edessä.”

Ongelma siis pohjimmiltaan johtuu abstraktin ”syrjinnän” kieltävästä lainsäädännöstä. Kun tekstin laittomuus määritetään sen perusteella, että joku voi siitä loukkaantua, ei voida enää puhua objektiivisesta perustelusta tuomiolle. Rikos on tapahtunut, jos tuomioistuimen jäsenistä siltä tuntuu.

Lappajärveläisen Sana ja Ylistys –seurakunnan saarnoista tehtiin pilkkavideoita ja saarnaajien ääniä käytettiin törkeästi kristinuskoa halventavien musiikkikappaleiden tekoon. Mika Illman päätti jättää syytteen nostamatta, koska pilkka oli tehty ”huumorimielellä”. Laki uskonrauhan rikkomisesta on siis tarkoitettu vain muslimien uskonnollisten tuntojen suojeluun. Omasta mielestäni uskontoja voi arvostella sanallisesti miten paljon tahansa, ja myös lännessä asuvien muslimien pitää tähän tottua.

Kalskeen syytekirjelmä

Oikeudenkäytön mielivaltaisuus käy selkeästi ilmi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen syytekirjelmästä. Kohdassa 6 (Asian arviointia) Kalske esittää perustelunsa, jotka mielestäni kertovat lain soveltamisen mielivaltaisuudesta. Kalske kommentoi Halla-ahon johtopäätöksia profeetta Muhammadin pedofiiliydestä seuraavasti:

” Halla-ahon vahvasti yleistävä väite on varsinkin modernin maltillisen islamin kannalta kohtuuton. Väite kohdistuu islamissa pyhinä pidettäviin instituutioihin, profeetta Muhammadiin ja Allahiin. Väite on muslimeja loukkaava.”

Kalske ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa ”modernilla maltillisella islamilla”. Tuskin olen väärässä, jos väitän, että Kalske ei itsekään tiedä. Aishan ikä avioliittosopimuksen ja avioliiton täyttymisen hetkellä on selkeästi dokumentoitu haditheissa (ei siis Koraanissa, kuten Halla-ahon tekstissä väitetään). Mitä on se moderni maltillinen islam, johon Kalske perustaa väitteensä?

Kalskeen ontot perustelut jatkuvat ja hän pyrkii selittämään, miksi Halla-ahon kritiikki islamia kohtaan ei ole ”vilpitöntä”:

” Halla-ahon esittämässä väitteessä ei ole kysymys siitä, että Halla-aho pyrkisi esittämään vilpitöntä kritiikkiä islamin uskoon joskus liitettyjä epäkohtia kohtaan. Esimerkiksi kriittiset näkökohdat tyttöjen ja naisten verraten heikosta asemasta eräissä islamilaisissa maissa nauttivat tyypillisesti sananvapauden suojaa, vaikka ne samalla voivat loukata joidenkin muslimien uskonnollisia tunteita.”

Halla-aho ei pyri esittämään islam-kritiikkiä vaan kommentoi Seppo Lehdon tuomion perusteluja ja arvostelee sananvapausrikosten kohdalla harjoitettua kaksoisstandardia. Toiset kansanryhmät ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Se oli kirjoituksen keskeinen sisältö, jonka Kalske joko tahallaan tai typeryyttään ymmärtää väärin.

Kalske myös kuvittelee, että lapsimorsiamet olisivat ”islamiin joskus liitetty epäkohta”, mikä ei tietystikään pidä paikkaansa. Itse kirjoitin islamin lapsimorsiamista artikkelissani Oliko Muhammad pedofiili. Muhammadin esimerkin seuraukset näkyvät islamilaisessa maailmassa tänäkin päivänä. Kalske on ilmeisesti enemmän huolissaan joidenkin muslimien loukatuista tunteista kuin Muhammadin esimerkin seurauksista. Onneksi tuo Kalskeen esittämä kohta käytännössä tarkoittaa, että itse en voi joutua oikeudelliseen vastuuseen edellisestä linkittämästäni artikkelista. Onkohan joku valtakunnansyyttäjän toimistosta käynyt lukemassa tätä blogia?

Syytekirjelmässä myös kerrotaan, mitä Halla-ahon olisi pitänyt kertoa artikkelissaan:

” Kirjoituksessaan Halla-aho ei mitenkään tuo esiin, että sanotussa tuomiossa vastaajille luettiin syyksi uskonrauhan rikkominen, koska he olivat laatineet ja toimittaneet internetissä yleisön saataville kaksi sivustoa, jossa Allahia tai profeetta Muhammadia kuvaavia hahmoja esitettiin sekaantumassa eläimiin. Halla-aho on siten kirjoituksessaan tuonut esiin tosiseikkoja varsin valikoivalla tavalla.”

Sivustot, joihin Seppo Lehdon tuomio perustuu, on jo poistettu näkyviltä. Kuitenkin kuva, johon Kalske viittaa, löytyy edelleen internetistä. Kyseessä on humoristinen pilakuva, mutta jostain syystä huumorin kukka ei kelvannut selitykseksi toisin kuin lappajärveläisen seurakunnan tapauksessa. Minusta kirjoituksen sisällön kannalta viittaus pilakuvaan ei ollut mitenkään oleellinen. Tällaisten mielipidekysymysten perusteella ei ketään pitäisi tuomita.

Kaikissa mielipidekirjoituksissa tosiasioita valikoidaan. Siksi viittausta valikoivaan tosiseikkojen käyttöön ei voi pitää muuna kuin huonona vitsinä. Kalske itse lukee Halla-ahon tekstiä kuin Piru Raamattua ja vääristelee tekstin merkitystä, jotta syytteelle saataisin edes jonkinlaista pohjaa.

Kohtia somaleista ja heidän taipumuksistaan rikollisuuteen en tässä kommentoi vaan viittaan Halla-ahon omiin kommentteihin:

” Kirjoituksen aiheena eivät ole somalit, islam tai Muhammad, vaan se, että Suomessa eri ihmisryhmät nauttivat eriasteista viranomaissuojelua. Näin ei mielestäni pidä olla. Tällainen käytäntö ei ole tie tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Mielestäni julkisuudessa ei pidä sanoa, että ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien geneettinen erityispiirre, mutta julkisuudessa ei myöskään pidä sanoa, että humalassa tappaminen on suomalaisten geneettinen erityispiirre. Sietämättömin tilanne on se, että toisen väitteen saa esittää mutta toista ei.”

Kalske ei kuitenkaan ole samaa mieltä:

” Lausuma, joka mukaan ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen tai geneettinen erityispiirre, sisältää näkemykseni mukaan asiallisesti ottaen väitteen kysymyksessä olevaan ryhmään kuuluvien ihmisten luonteenomaisesta ala-arvoisuudesta muihin ihmisiin nähden.”

Kyllä lausuma sellaisenaan, asiayhteydestään irrotettuna sisältääkin tuollaisen väitteen, mutta se ei ollut kirjoituksen varsinainen viesti eivätkä somalit tai muslimit olleet viestin kohdeyleisö vaan ”sananvapausrikoksiin” erikoistunut juristi Mika Illman. Syytekirjelmä perustuu Halla-ahon artikkeliin Muutama täky Illmanin Mikalle, jonka lopussa seisoo:

” Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.”

Johtopäätös

Syytekirjelmä tulee löperyydestään huolimatta johtamaan varmaan tuomioon käräjäoikeudessa, jossa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan tuomioprosentti on sata. On tosin mahdollista, että toinen syytekohta hylätään näön vuoksi, jotta oikeudenkäynti saadaan näyttämään rehelliseltä. Jos minulta kysytään, tuomio tulee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta syyte uskonrauhan rikkomisesta hylätään.

Esitutkinnan luonne ja syyteharkinnan ajoitus paljastavat selkeästi, että Halla-aholle haluttiin saada syyte, jotta hänen tiensä Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaaksi kariutuisi. Huomisessa Perussuomalaisten puoluehallituksen kokouksessa mitataan, löytyykö hallituksen jäseniltä selkärankaa vastustaa ulkopuolista painostusta.

Lisäys 27.3. Näytösoikeudenkäynnit "blankopykälän" perusteella kuuluivat olennaisena osana neuvostojärjestelmään. Nyt Suomeen on tulossa myös nimetön ilmiantojärjestelmä, jonka avulla kuka tahansa voi raportoida poliisille rasistisesta nettikirjoituksesta. Tässä blogissa on ennakoitu asiaa lisäämällä toistaiseksi vielä testivaiheessa oleva ilmiantonappi blogin oikeaan reunaan.