Kuinka vasemmisto dominoi vihakirjoituksillaan valtamediaa ja vääristää julkista keskustelua

 

En todellakaan uskonut, että hyökkäystä sisäministeri Mari Rantasta kohtaan enää tulisi sen jälkeen, kun Ranskassa oleva sisällissodan kaltainen tilanne tuli julkisuuteen. En uskonut, että kellään olisi enää pokkaa lähteä termipoliisiksi kurittamaan Rantasta vaestönvaihto-sanan käytöstä.

Olin valitettavasti väärässä. Aliarvioin vasemmistolaisen ylimielisyyden ja röyhkeyden. Kommunismia vain harva kannattaa, joten sitä pitää edistää röyhkeästi tarvittaessa vaikka valehtelemalla ja vääristelemällä.

Niko Pyrhönen-niminen nollatutkija  esiintyy ihan tosissaan termipoliisina.

Populismiin ja salaliittoteorioihin perehtynyt yliopistotutkija Niko Pyrhönen Helsingin yliopistosta arvioi, että tuore sisäministeri Mari Rantanen (ps.) on tietoisesti käyttänyt väestönvaihto-termiä sosiaalisen median päivityksissään.

Pyhösen mukaan käytettävissä olisi lukematon määrä salonkikelpoisia ilmaisuja väestön muutoksesta puhumiseen, mutta Rantanen on käyttänyt sitä, joka on poliittisesti herkkä.

– Hän valitsee ja nimenomaisesti käyttää väestönvaihto-termiä, joka on yksi niistä hyvin harvoista, jotka linkittyvät salaliittoteorioihin ja toimivat koirapillinä.

Koirapilli-termin käyttö paljastaa välittömästi, että Pyrhönen tulee poliittisesti äärivasemmalta, erään graffititaiteilijan aiemmin johtamasta puolueeesta. Termiä käytetään, kun poliittisen vastustaja halutaan saada yhdistetyksi poliittisesti arveluttaviin tahoihin. Koirapilli on merkinanto, jolla vasemmistolaisen natsimytologian mukaan hälytetään poliittisesti arveluttava taho paikalle. Vain vasemmistolainen natsimytologian tuntija, tietää, mitä mikin koirapilli tarkoittaa.

Pyrhönen väittää seuraavaa:

”Se ei ole vahinko vaan aivan tietoinen valinta Rantaselta. On olemassa lukematon joukko muita ilmaisuja, joilla väestön muutoksesta voi puhua, Pyrhönen painottaa”.

Jos käyttää termiä ”demografinen muutos, kirjoittaja tällöin antaa ymmärtää, että kyseessä on luonnonvoiman kaltainen muutos, jossa ei ole tekijää takana. Vasemmistolainen nollatutkija ilmeisesti vierastaa näkemystä, jonka mukaan massamaahanmuuton taustalta löytyy tahoja, jotka haluavat lisätä vierasperäisen väestön määrää länsimaissa. On niitä, jotka rahoittavat toimintaa (esimerkiksi Välimeren meritaksiliikennettä), joka sekin lienee vasemmiston piirissä kielletty termi, joten käytän sitä ilomielin.

Monikulttuurista yhteiskuntaa on propagoitu ihmisille jo vuosikymmenten ajan ihanana ja väistämättömänä. Monikulttuurisen yhteiskunnan lieveilmiiöistä ei puhuta vaan Niko Pyrhösen kaltaiset ideologisesti sitoutuneet tutkijat lakaisevat ne maton alle.

Toki nykyisin voi olla vaikeaa löytää ihmisiä, jotka naiivisti uskovat monikulttuurin ihanuuteen. Ainakaan niitä ei löydy kovin montaa punayliopistojen ulkopuolelta.

Valtiot voivat säädellä maahantulijoiden määrää tiukentamalla turvapaikkakriteerejä. Näin ei ole tehty eli valtiot ovat tietoisesti sallineet laittoman maahanmuuton. Esimerkiksi vuonna 2015 Suomi otti vastaan kymmeniä tuhansia Ruotsista tulleita turvapaikanhakijoita, vaikka Ruotsi on turvallinen maa.

Niko Pyrhönen toimii tässä yhteydessä ainoastaan termipoliisina. Hän kuvittelee ylimielisyydessään, että hänellä on oikeus määrittää julkisessa keskustelussa käytetyt termit. Näin ei tietystikään ole. Hän vain luottaa siihen, että riittävän moni ihminen on niin typerä, että ottaa hänen esiintymisensä auktoriteettina tosissaan. Niko Pyrhönen on kuitenkin ensisijaisesti poliittinen toimija, vaikka hän on hävittänyt tämän jäljet Twitteristä.

Pyrhösen ylimielisyys  ei jää tähän. Hän antaa myös suoria neuvoja Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purralle:

” Purran kohdalla on olennaista, mitä hänen pitäisi jättää tekemättä. Purra on hyvin vahvasti sanonut koko ajan, että emme missään nimessä anna tuumaakaan periksi missään vaiheessa ja kutsumme asioita niiden oikeilla nimillä.”

– ”Tuollainen retoriikka uhkaa tehdä mahdottomaksi Purran johtaman puolueen kanssa työskentelyn. Ongelman nimi on täysin periksiantamaton retoriikka, jossa vain vetäydytään omaan kuoreen.”

”Pyrhösen mielestä Purran kannattaisi nyt toimia samoin kuin poliitikot yleensäkin erimielisyyksissä: pallotellaan asioita, otetaan joku askel eteen, toinen taakse. Ylipäätään hänen pitäisi suhtautua tilanteeseen rauhallisemmin”, Pyrhönen arvioi.

– ”Nyt hänen kommenttinsa ovat täysin päinvastoin. Ennemmin Purran fokus konkreettiseen politiikan tekoon ja tavoitteisiin, eikä tähän kehystykseen, että kaikki muut valehtelevat ja yrittävät peittää totuuden kansalta”.

Ilmaiset neuvot ovat tunnetusti hintansa arvoisia enkä itse ainakaan ottaisi vastaan neuvoja Pyrhösen kaltaiselta vasemmistolaiselta. Pyrhösen argumentti on olkiukko eli hän rakentaa Purrasta karikatyyrin ja yrittää väittää, että tämä ei keskittyisi konkreettiseen politiikan tekoon. Pyrhönen menee liian pitkälle. Pyrhönen ei ole vaaleilla valittu luottamushenkilö vaan esiintyy asiantuntijana, vaikka hän  on selkeästi poliittisesti sitoutunut toimija.

Joku tai jotkut tahot vetävät Perussuomalaisten ministereistä yhden kerrallaan tikun nokkaan, jossa he joutuvat vasemmistolaisten hyökkäyksen kohteeksi. Kyllähän vasemmisto tykkää hyökätä mutta ainakin osa Perussuomalaisten hallituskumppaneista on touhussa mukana. Kaikilla on yhteinen tavoite eli heikentää Perussuomalaisten kannatusta keinolla milllä hyvänsä. En usko, että tämä tulee onnistumaan. Kannatus olisi jo pudonnut, jos vasemmisto olisi keksinyt viisasten kiven, jolla Perussuomalaisten suosio saataisiin romahdutettua.Sellaista ei ole toistaiseksi löytynyt.

Pyrhösen kaltaisten toimilla on usein Perussuomalaisten kannatusta kasvattava vaikutus. Jos joku puolue omaksuisi joitakin Perussuomalaisten keskeisiä teemoja, se saattaisi toimia. Sitä ei toistaiseksi  ole Suomessa yksikään puolue yrittänyt. Muissa Pohjoismaissa näin on tapahtunut.

 

Suomessa tosin politiikkaa käsitellään monesti pintatasolla sen mukaan, miten joku asia hyödyttää tai haittaa mitäkin puoluetta. Syvälliset yhteiskuntaan vaikuttavat ilmiöt kuten massamaahanmuutto jäävät käsittelemättä tai käsitellään vasemmistolaisen ideologisen prisman läpi moraalikysymyksinä kaikki muut ulottuvuudet sivuuttaen.

Yleisradion toimittajien räikeä vasemmistolaisuus hyppää silmille heti, kun avaat Ylen verkkosivut. Ylen ohjelmia en ole pystynyt katsomaan vuosiin.

Hyvä esimerkki politiikan pintatasolle jäävästä analyysistä löytyy tässä

Siinä Kimmo Elo ja poliittiselta kannaltaan tulipunainen Emilia Palonen analysoivat Vilhelm Junnilan eroa ja spekuloivat, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Palonen väittää siinä, että ”äärioikeistolaisuudesta halutaan irti” Väitteelle ei löydy mitään perustetta. Äärioikeistolaisuus on lähinnä vasemmiston käyttämä leimakirves, jonka tarkoituksena on leimata puolue tai poliittinen suuntaus jotenkin epäilyttäväksi. Jos poliitikko lähtee pelaamaan vasemmistolaisen toimittajan kanssa ”äärioikeistolaisuuspeliä”, poliitikolla on tässä vain hävittävää.

Perussuomalaiset poliitikot suurimmalta osin ymmärtävät, että kansalaisia kiinnostavat asiat ovat konkreettisia. Vain vasemmistolaiset ja punayliopistojen tutkijat ovat kiinnostuneita äärioikeistolaisuuden kaltaisista abstraktioista, jotka ovat termeinä paljon latautuneempia kuin mikään väestönvaihto.

Jos olet Perussuomalainen etkä omasta mielestäsi mikään ääri-ihminen, miksi sinun pitäisi pomppia vasemmistotoimittajien abstraktioiden mukaan?

Ylen toimittajien ja laitoksen käyttämien asiantuntijoiden termipoliisina toimiminen asettuu outoon valoon, jos ajatellaan, mitä Ranskassa tapahtuu. Siellä poliiseilla on takana viides väkivaltaisuuksien täyttämä yö Satoja ihmisiä on pidätetty etnisissä levottomuuksissa ympäri maata sen jälkeen, kun poliisi ampui teinipojan Pariisin Nanterren lähiössä.

Ranskalla on paljon Suomea pitempi kokemus massamaahanmuutosta. Sen seuraukset eivät ole kaunista katseltavaa.