tiistaina, toukokuuta 27, 2008

Islamisaation torjuntaa käytännössä

Australiassa Sydneyn lähellä sijaitsevan Camdenin kaupungin asukkaat tekivät tänään oman yhteisönsä kannalta historiallisen päätöksen. He onnistuivat torjumaan islamilaisen koulun rakentamisen omaan kaupunkiinsa. Camdenin kaupunginvaltuusto hylkäsi yksimielisesti rakennusluvan, joka olisi oikeuttanut Sydneyssä majaansa pitävän koraaniyhdistyksen (Dar Tahfez El-Quran) rakentamaan islamilaisen koulun 1200 oppilaalle. (Camden Advertiser)

Poliittisen korrektiuden aikakaudella on käytännössä mahdotonta vastustaa kyseisen kaltaista hanketta pelkästään siksi, että asukkaat eivät halua islamin levittäytyvän omaan kaupunkiinsa. Näin on siitä huolimatta, että kouluhankkeen takana oli epämääräinen yhdistys, jonka taustavoimiin kuuluu Muslimiveljeskunta, ja hankkeen rahoitus tulee lähes kokonaisuudessaan Saudi-Arabiasta.

Asukkaat perustelivat vastustuksensa pelkästään kaavoitus- ja ympäristösyillä. 1200 oppilaan islamilainen koulu muuttaisi kaupungin ilmettä ja lisäisi liikennettä, koska noin 50 000 asukkaan Camdenin kaupungissa asuu ennestään vain vähän muslimeja (noin 150 perhettä) ja valtaosa oppilaista kuljetettaisiin kouluun Sydneystä.

Gates of Viennan mukaan rakennuslupahakemuksen jättivät arkkitehdit eikä koraaniyhdistys. Miksi yhdistys ei esiintynyt omalla nimellään? Yhdistys on ollut olemassa vuodesta 1986, ja sen tilillä oli rahaa 346 000 Australian dollaria. Muita varoja ei ollut, joten on luonnollista kysyä, mistä tulee rahoitus 19 miljoonaa maksavaan kouluprojektiin. Koraaniyhdistys on ilmoittanut valittavansa päätöksestä paikalliseen maa- ja ympäristöoikeuteen.

Jos oikeuskäsittely venyy ja käy monimutkaiseksi, Camdenin asukkaiden oikeudenkäyntikulut voivat kasvaa huomattaviksi. Vastaavasti toisella puolella on käytössä saudien käytännössä pohjaton kukkaro, eli islamilainen koulu voi hyvinkin nousta Camdeniin.

Todellinen syy islam

Vaikka viralliset perustelut noudattaisivat poliittisen korrektiuden pelisääntöjä, Camdenin asukkaiden valtaenemmistö luultavasti vastusti koulua, koska se oli islamilainen. BBC:n uutisen mukaan 70-vuotias paikallinen asukas sanoi: ”Vuonna 1983 Lontoon kaduilla muslimikulkue huusi lakkaamatta: ’Jos me saamme Lontoon, me otamme koko maailman.’ Älkää antako heidän ottaa Camdenia.”

Se, että islam ei kelpaa perusteeksi vastustaa koulun rakentamista, kertoo kuitenkin vain länsimaisesta yhteiskunnasta itsestään. Ihmiset eivät uskalla sanoa, mitä todella ajattelevat, koska he pelkäävät syytöksiä rasismista ja ksenofobiasta. Poliittisesti korrekti media on hanakasti etsimässä salattuja motiiveja ja heiluttamassa leimakirvestä.

Kuitenkin moskeijan ja islamilaisen koulun rakentamista voi vastustaa hyvällä omatunnolla pelkästään islamin takia etenkin, jos rahoitus tulee Saudi-Arabiasta. Kyseinen valtio ei nimittäin salli muiden uskontojen kuin islamin harjoittamista omalla maaperällään. Myös muissa islamilaisissa maissa muiden uskontojen harjoittamista on voimakkaasti rajoitettu.

On täysin käsittämätöntä, että länsimaat sallivat saudien rahoittaa lännelle ja länsimaiselle elämäntavalle vihamielisen islamin versionsa levittämistä omissa yhteiskunnissaan. Tavallisten ihmisten pitäisi vain alistua ja olla suvaitsevaisia, kun heidän asuinalueensa muuttuvat tunnistamattomiksi ja heistä itsestään tulee muukalaisia omassa maassaan.

maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Kansan vihollinen

Kun rakennetaan ihanneyhteiskuntaa, asiat eivät aina etene suunnitelmien mukaan. Tulee epäonnistumisia ja niille tarvitaan selitys. Koska vallitsevan ideologian mukaan ihanneyhteiskunnassa ei kerta kaikkiaan voi olla vikaa, epäonnistumiselle tarvitaan joku muu selitys. Tarvitaan vihollinen, joka toiminnallaan estää ihanneyhteiskunnan toteutumisen.

Työläisten ja talonpoikien valtio

Neuvostoliitto oli teoriassa työläisten ja talonpoikien eli lyhyesti kansan hallitsema valtio toisin kuin kapitalistiset länsimaat. Jos joku uskalsi vastustaa neuvostovaltaa, hän vastusti samalla kansaa eli oli kansan vihollinen, vrag naroda (враг народа). Vaikka oikeat viholliset lopulta katosivat kommunistivallan säälimättömän terrorin ansiosta, kansan vihollinen käsitteenä ei kadonnut minnekään. Kansan vihollista tarvittiin pelon lietsomiseen, jotta kukaan ei vahingossakaan asettaisi kyseenalaiseksi uutta ihanneyhteiskuntaa ja tietä, joka vääjäämättömästi johtaa sitä kohti.

Stalinin Neuvostoliitossa kansan vihollisen käsitettä hyödynnettiin vallan lujittamiseen, mutta sitä on samassa tarkoituksessa käytetty myös muualla. Kansan vihollinen on välttämätön, jos ihmisille halutaan perustella yhteiskuntamalli, jota he eivät muuten välttämättä kannattaisi. Kansan viholliselle koituvat rangaistukset eivät demokraattisissa länsimaissa ole yhtä brutaaleja kuin gulag mutta kansan vihollista ei missään tapauksessa voi jättää rankaisematta.

Euroopan Unionin jäsenmaa Suomi ei (ainakaan vielä) ole totalitaarinen diktatuuri kuten Stalinin Neuvostoliitto. Suomessa kansan vihollisia ei lähetetä maan syrjäisiin kolkkiin piikkilanka-aitojen ympäröimille leireille. Silti Suomessakin rakennetaan ihanneyhteiskuntaa, joka on luonteeltaan monikulttuurinen. Viimeistään viime viikolla järjestetty Presidenttifoorumi varmisti, että monikulttuurisen yhteiskunnan rakentamisella on valtion ylimmän johdon siunaus. Monikulttuurisuus on valtion virallista politiikkaa ja sen lisäksi historiallinen välttämättömyys kuten sosialismi Neuvostoliitossa.

Rasisti on kansan vihollinen

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa elää useita eri kulttuureja harmonisesti rinnakkain. Luonnollisesti kaikki rinnakkaiset kulttuurit ovat samanarvoisia eikä yksikään kulttuuri ole toista parempi. Kantaväestön edustama kulttuuri tietysti hallitsee, koska kantaväestöä on lukumääräisesti enemmän kuin vähemmistöjen edustajia. Koska pyrkimys on kaikkien kulttuurien tasa-arvoon, kantaväestön edustama valtakulttuuri pitää mitätöidä ja osoittaa jos ei huonommaksi kuin muut niin ainakin huonommaksi, kuin se todellisuudessa on.

Vastaavasti vähemmistökulttuurit esitetään alkuperäisinä, alkuvoimaisina ja siloiteltuina. Niitä ylistetään ja niiden suhteellisesti heikomman aseman syyksi esitetään valtaväestön harjoittama syrjintä. Tästä syrjinnästä voidaan kuitenkin päästä eroon voimakkaan asennekasvatuksen avulla. Valtaväestön piilorasismi on tärkein syy, miksi vähemmistöt eivät nouse ansaitsemaansa kukoistukseen. Rasistinen rikollisuus lisääntyy jatkuvasti, mutta suuri osa rasistisesta rikollisuudesta ei paljastu koskaan. Tätä vielä paljastumatonta rasismia vastaan tarvitaan tehokkaita keinoja viranomaisille, jotta he voivat puolustaa ihmisten arjen turvallisuutta.

Rasisti on paha ihminen, joka ei kannata uutta ihanneyhteiskuntaa. Rasismia esiintyy monessa muodossa. On avointa syrjintää, kulttuurirasismia, uskontorasimia ja kavalia piilorasisteja, jotka pyrkivät saamaan muukalaisvastaiset näkemyksensä valtavirtaan. Katalat piilorasistit käyttävät hyväkseen ihmisten maahanmuuttajien määrään kohdistuvaa huolta kylvääkseen vihaa ja epäluuloa ulkomaalaisia kohtaan.

Monikulttuurisen yhteiskunnan myyttinen vihollinen on alaluokkainen kalju skinhead, jonka häpeämätön muukalaisvastaisuus, natsismin ihannointi ja holokaustin kieltäminen uhkaavat kansallista turvallisuutta. Alaluokkaista skinheadia pahempi on vain nettirasisti eli netsi, joka hyödyntää internetin mahdollisuuksia pahan sanomansa levittämiseen. Siksi on aivan ehdottoman välttämätöntä saada nettirasismi kuriin, mikä tarkoittaa samoja keinoja kuin lapsipornon vastaisessa taistelussa. Nettirasisteja on rankaistava ja heidän kirjoituksensa on hävitettävä, koska ne aiheuttavat ahdistusta ja vaarantavat arjen turvallisuuden. Nettirasisti on kansan vihollinen. Jos nettirasismi saadaan kuriin, mikään ei estä matkaa kohti uutta ihanaa monikulttuurista yhteiskuntaa.

torstaina, toukokuuta 22, 2008

Päivi Lipponen kannattaa sensuuria

Sosialidemokraattien kansanedustaja, entisen pääministerin huonompi puolisko Päivi Lipponen tiedusteli tänään 22.5 eduskunnan kyselytunnilla, mitä hallitus aikoo tehdä arjen turvallisuutta uhkaavan nettirasismin kitkemiseksi. (Eduskunnan kyselytunti 22.5., Lipposen kysymys tulee noin 57 minuutin kohdalla). Lipponen osoitti kysymyksen liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindenille ja ilmeisesti odotti sensuurin puolestapuhujalta sympatiaa ajatukselleen. Linden kuitenkin siirsi vastauksen sisäministeri Anne Holmlundille, joka vastasi ympäripyöreästi sanomatta juuri mitään.

Päivi Lipponen on siis nähnyt saman uutispätkän, josta kirjoitin pari viikkoa sitten. Kyseisessä uutislähetyksessä ei ollut substanssia nimeksikään mutta sitäkin enemmän tarkoitushakuista liioittelua ja suoranaista lavastusta. Päivi Lipponen on kuitenkin demari, ja demarit kuuluvat muiden vasemmistolaisten tavoin Ylen uutisten pääasialliseen katsojakuntaan. Heidän joukossaan lienee myös muita enemmän sellaisia, jotka pitävät uutisten asiasisältöä pääpiirteissään totuudenmukaisena.

Lipponen ehdotti, että Suomessa otetaan käyttöön samanlainen laki kuin Ruotsissa, jossa keskusteluryhmän ylläpitäjällä on oltava erillinen vastuuhenkilö. Minua ei lainkaan yllätä, että demari etsii malleja politiikalleen Ruotsista. Sattumoisin kuitenkin luin äskettäin siitä, miten Ruotsissa internetin sananvapauden holhous on hoidettu.

Ruotsissa tarvitaan lisenssi

Ruotsin laki ei itse asiassa ole kovin hyvä malli Suomeen, koska se on vanhentunut ja laadittu lähinnä paperimedian tarpeisiin. Jotta kirjoittaja pääsee Ruotsissa sananvapauslainsäädännön piiriin, hänen on rekisteröidyttävä ja maksettava lisenssimaksu. Luonnollisesti vain harvat näin tekevät, joten blogosfäärin ruotsalaiskirjoittajat ovat tavallaan lainsuojattomia.

Otsikolla Bloggare verkar i laglöst land (Bloggaajat toimivat lainsuojattomina) Svenska Dagbladet kirjoittaa kulttuurisivuillaan:

” Vain harvat ruotsalaiset bloggaajat nauttivat sananvapauslain suojaa. Heitä voidaan helposti syyttä herjauksesta ja heidän lähteensä tutkia. Yksinkertainen rekisteröityminen parantaa suojaa merkittävästi, mutta vain harvat ovat tietoisia mahdollisuudesta.”

Ruotsin radio- ja tv-hallinto on tarjonnut tammikuusta 2003 mahdollisuuden rekisteröityä, mutta rekisteröintejä on toistaiseksi tullut vain 474 kappaletta ja näistä useimmat ovat yrityksiä ja yhteisöjä. Kotisivunsa rekisteröineitä yksityishenkilöitä on alle sata, mistä voidaan päätellä, että vain murto-osa internetin toimijoista on vaivautunut rekisteröitymään.

Svenska Dagbladet kertoo myös, mitä rekisteröityminen käytännössä tarkoittaa.

” Muun muassa se tarkoittaa, että oikeusprosessi näyttää erilaiselta. Sananvapautta koskevissa oikeudenkäynneissä on mukana lautamiehet. Jos lautamiehet vapauttavat syytetyn, henkilölle on vapaa. Sananvapauslain perusteella on siis vaikeampaa tulla tuomituksi esimerkiksi herjauksesta kuin rikoslain.”

”Toinen etu on se, että viranomaiset eivät voi etukäteen tarkistaa, mitä perustuslain suojaamaan blogiin tai kotisivulle kirjoitetaan. Jos joku on kertonut jotakin luottamuksellista bloginpitäjälle, ennakkotarkastuksen suoja on erityisen tärkeä. Lähdesuoja tarkoittaa nimittäin, että viranomaiset eivät saa selvittää, kuka luottamuksellisen tiedon on kertonut.”

Vuonna 2003 käynnistettiin lisäksi valtiollinen selvitys siitä, miten paino- ja ilmaisuvapautta koskeva lainsäädäntö säädettäisiin paremmin nykyaikaiseen viestintäteknologiaan soveltuvaksi.

Ruotsin lainsäädäntö ei siis voi olla mikään malli Suomelle, koska lainsäädäntö on siellä vanhentunut ja sitä ollaan muuttamassa. Myös rekisteröityminen ei ratkaisuna toimi, koska vain harvat käytännössä rekisteröivät omat sivunsa. Päivi Lipponen ei siis ole tehnyt kotiläksyjään, vaan toisteli Eduskunnan kyselytunnilla televisiossa näkemäänsä ”uutista”. Tämä on historianopettajalle anteeksiantamatonta huolimattomuutta.

Snaphanenin haastatteleman ruotsalaisbloggaajan mukaan Ruotsissa ei ole tuomittu poliittista blogitoisinajattelijaa, mutta on vain ajan kysymys, milloin näin käy. Kuulostaa, että Suomessa oltaisiin tässä asiassa edelläkävijöitä, koska Mikko Ellilä tuomittiin Espoon käräjäoikeudessa 60 päiväsakkoon kirjoituksestaan ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä”.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen käynnistämä mielipidevaino osoittaa kiitettävää oma-aloitteisuutta mieheltä, jonka väitöskirjassa Hets mot Folkgrupp vaaditaan tiukkoja rajoituksia sananvapaudelle. Edes Ruotsissa ei pystytä samaan.

Tässä kirjoituksessaan ruotsalainen bloggaaja Blogge Bloggelito kirjoittaa oman mielipiteensä rekisteröitymisestä. Hänen mukaansa järjetöntä systeemiä ei kannata tukea rekisteröitymällä. Rekisteröitymättömän kirjoittajan suoja on teoriassa heikko, mutta käytännössä hyvä.

Blogge Bloggelito toistaa saman kuin minäkin olen aiemmin sanonut. Sananvapauteen kuuluu perustavaa laatua oleva absoluuttinen oikeus ilmaista asioita, joita joku toinen ei halua nähdä tai kuulla. Asiat, joita kukaan ei koe epämiellyttäviksi, eivät tarvitse sananvapauden suojaa. Jos epämiellyttäviä asioita lähdetään sensuroimaan, ollaan lopulta tilanteessa, jossa mistään asiasta ei voi puhua muutoin kuin positiiviseen sävyyn.

Blogge Bloggelito antaa seuraavia ohjeita ruotsalaisille sananvapauden käyttäjille:

  1. Älä rekisteröidy ja tuhlaa 2000 kruunua tukemalla kommunistista järjestelmää.
  2. Älä ota vastuuta kommentoijien kirjoituksista. Jokainen vastaa omista kirjoituksistaan.
  3. Kiistä syyllisyytesi ”sananvapausrikokseen” ja ilmoittaudu poliittiseksi toisinajattelijaksi, jos kirjoituksesi ei loukkaa kenenkään yksityishenkilön luonnollista oikeutta.

Kaikki Mika Illmanin sananvapauden vastaisen ristiretken uhrit ovat poliittisia toisinajattelijoita.

Lisäys: Päivi Lipposen kysymys ja sisäministeri Anne Holmlundin vastaus on luettavissa Täysistunnon pöytäkirjasta (HT: Keba/Vieraskirja).

maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Ihmisoikeuksille voittoja meillä ja muualla


Ihmisoikeuksien voittokulku läntisessä maailmassa jatkuu. Esimerkkitapaukset tulevat Hollannista, Suomesta ja tietysti Kanadasta.

Hollanti

Hollannissa Gregorius Neckschot –pseudonyymiä käyttävä pilapiirtäjä pidätettiin viime viikonloppuna. Poliisi kuulusteli vaarallista rasistia 30 tuntia, mikä on Hollannissa normaalia pitempi aika. Tuomari puolusteli toimia sanomalla, että pilapiirtäjä hankki elantonsa ”jatkuvalla loukkaamisella ja vihanlietsonnalla” ja että häntä olsii voitu pitää vankilassa kaksi tai useampi päivää, mikäli näin olisi haluttu. Poliisi myös takavarikoi Neckshotin tietokoneen.

Hollannin oikeusministeriö julkaisi tiedotteen, jossa se väitti kahdeksaa pilapiirrosta laittomiksi. Nämä piirrokset on nyt sensuroitu Neckschotin internet-sivuilta. Hollantilainen blogi Het vrije volk on kuitenkin julkaissut sensuroidut kuvat omalla sivustollaan (Varoitus: pornografista materiaalia)

Tanskassa, jossa Jyllands Postenin julkaisemat pilakuvat johtivat kansainväliseen kriisiin, paikallinen TV2-kanava haastatteli Neckschotia oheisella videolla.

Suomi

Kirjoituksessani Suomalainen pilakuvaskandaali kerroin eteläsuomalaisesta mieshenkilöstä, joka piirsi internetissä julkaistulla videolla karikatyyrin profeetta Muhammadista. Valtionsyyttäjä Mika Illman vaatii miehelle 2,5 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta. Toki syytteen takana on oheisen videon lisäksi paljon muutakin. Useat korkeat virkamiehet ja johtavat poliitikot joukossaan vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen vaativat mieheltä korvauksia kunnianloukkauksesta.

Uskon ihmisoikeuksien voittavan tässäkin tapauksessa. Tosin ne eivät koske syytteessä olevaa eteläsuomalaista mieshenkilöä, jonka provokatiivinen kansantaide tuskin saa ymmärrystä tuomioistuimelta. Mies on toisaalta ilmoittanut, että ei pelkää mahdollista fatwaa vaan varustautuu huolella sen varalta.

Kanada

Olen seurannut tässä blogissa Mark Steynin viharikosta, jota käsitellään parhaillaan kanadalaisissa ihmisoikeuskomissioissa. Tämän viestin lopussa Steyn kertoo, mikä on ”oikeusprosessin” todennäköinen lopputulos.

Jossain vaiheessa ensi kuussa Brittiläisen Kolumbian ihmisoikeuskomissio toteaa MacLeans-viikkolehden syylliseksi. Tällöin komission on lain mukaan annettava määräys lopettaa islamofobisten artikkeleiden julkaisu. Tämä koskee yhtä hyvin Steynin kirjoituksia kuin muitakin samaa aihetta käsitteleviä, muiden kirjoittamia juttuja.

MacLeans-viikkolehti valittaa tuomiosta varsinaiseen tuomioistuimeen, jossa se pyytää tuomioistuinta lykkäämään tuomion täytäänpanoa valituksen käsittelyn ajaksi. Tässä vaiheessa Steynin työt lehdessä joko loppuvat tai ne jatkuvat tilapäisesti tuomarin luvalla.

Teoriassa Steyn voi vastaanottaa työtarjouksia muilta kanadalaisilta medioilta. Steynin mukaan National Post ja Globe and Mail ovat aiemmin tiedustelleet hänen palveluksiaan. Steynin islamin ja lännen vastakkainasettelua käsittelevät kirjoitukset ovat hänen kaupallisesti merkittävin aihealueensa. Tällaisten kirjoitusten julkaisu lisäisi todennäköisesti lehtien oikeudenkäyntikuluja, joten Steyn tuskin saa lähiaikoina työtarjouksia kanadalaisilta medioilta. Hänen uransa Kanadassa on mitä todennäköisimmin ohi. Yhdysvalloissa hän kuitenkin voi edelleen julkaista kirjoituksiaan.

Ezra Levant lainaa blogimerkinnässään Jerusalem Postin kirjoitusta:

”Sananvapaus on nykyisin paremmin suojattu Yhdysvalloissa kuin Euroopassa tai Kanadassa, joissa erilaiset ihmisoikeuskomissiot ovat kahlinneet sananvapauden ”kulttuurillisen hienotunteisuuden” nimissä.”

Asia ilmaistaan ohimennen ikään kuin itsestäänselvyytenä. Aito sananvapaus on hiljalleen katoamassa läntisestä maailmasta Yhdysvaltoja lukuun ottamatta. Itse tapauksissa on toki eronsa. Hollannin hallitus ylireagoi pilakuviin, koska se pelkää Geert Wildersin Fitna-elokuvan jälkeen mellakoita ja on huolissaan omien kansalaistensa turvallisuudesta islamilaisissa maissa. Suomessa taas Mika Illman pyrkii tietoisesti kiristämään sananvapauden rajoja ja käyttää eteläsuomalaismiehen toimintaa keppihevosena. Kanadassa islamistit käyttävät jo valmiina olevaa ihmisoikeusbyrokratiaa hiljentääkseen itselleen epämiellyttävän julkisen keskustelun.

Suomessa media on hiljaa sananvapauteen kohdistuvista uhista ja paukuttelee henkseleitään ylivertaisella lehdistövapaudella, jonka arvo valitettavasti laskee käytön puutteessa. Vasemmistolaiset ihmisoikeusaktivistit sen sijaan keskittyvät moraaliposeeraukseen ja ovat tekevinään jotain Kiinan ihmisoikeustilanteen hyväksi. Näin homma ei etene.

sunnuntaina, toukokuuta 18, 2008

SINE huolissaan uskontorasismista

Aiemmin kirjoitin, kuinka Suomen muslimien kattojärjestö Suomen islamilainen neuvosto (SINE) arvosteli Abdullah Tammen vielä perustamatonta Suomen islamilaista puoluetta. Tuoreemmassa 11.5. päivätyssä tiedotteessaan SINE toteaa:

” Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE) ry. on huolestuneena seurannut tekeillä olevan
islamilaisen puolueen kannanottoja ja toimintaa sekä mediassa esiintyneitä viittauksia
islamiin”

Tammen puolue ärsyttää

Tiedotteessa ei kuitenkaan mainita, mikä Suomen Islamilaisen Puolueen kannanotoissa erityisesti huolestuttaa. Toki minäkin olen tässä blogissa muutamaan otteeseen (1 ja 2) tuonut esiin Suomen Islamilaisen puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammen kannanottoja. Erityisesti Viron varoittelu sekä Talibanin ja Somalian islamistien ylistys antoivat aiheen olettaa Tammen edustavan varsin radikaalia islamin suuntausta.

SINE itse ei hirveästi ole tuonut esiin omia kantojaan näihin asioihin vaan enemmänkin luottanut hyviin viranomaissuhteisiinsa. SINE:n hallituksen jäsen Mustafa Kara tosin on muutaman kerran esiintynyt televisiossa Tanskan Muhammad-pilakuvakriisin yhteydessä sekä kunniaväkivaltaa käsittelevässä ajankohtaisohjelmassa.

Maailmoja syleilevässä tiedotteessa rakennetaan selvästikin parempaa yhteiskuntaa ja esitetään islamilaisittain aika rohkeita väitteitä:

”Muslimit ovat eläneet Suomessa pitkään emmekä me ole erillään muista: olemme
työssä, opiskelemme, lapsemme ovat koulussa. Arkihan on arkea uskontokunnasta
riippumatta. Islamilaiset arvot ovat lähellä enemmistösuomalaisten arvoja: arvostamme
rehellisyyttä, vaatimattomuutta, anteeksiantoa, suvaitsevaisuutta, uskon- ja
omantunnonvapautta ja elämän pyhyyttä.”

Erityisesti tuo viimeinen lause kuulostaa enemmän ei-muslimin kirjoittamalta, koska siitä henkivät enemmän yleishumanistiset kuin islamilaiset arvot. Rehellisyys tarkoittaa myös sitä, että islamin opeista kerrotaan myös asioita, jotka ei-muslimille voivat tuntua kauhistuttavilta, eikä pelkästään hymisteleviä latteuksia. Uskon- ja omatunnonvapaus puolestaan ei toteudu kovin hyvin edes Malesian ja Jordanian kaltaisissa maltillisina pidetyissä muslimimaissa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuuluuko SINE:n määrittämään omatunnonvapauteen myös oikeus luopua islaminuskosta ilman rangaistusta.

Selitykseksi islamilaisten maiden heikkoon uskonnonvapaustilanteeseen eivät kelpaa autoritaariset hallitukset, koska rangaistus apostaasista on kuolema neljän islamilaisen lain sunnalaisen pääkoulukunnan mukaan. Useimmat muslimimaat eivät kuitenkaan käytännössä sovella kuolemantuomiota, mutta islamista luopuminen on muuten tehty erittäin vaikeaksi ja jopa mahdottomaksi.

Yksi vapaus kuitenkin loistaa poissaolollaan. Länsimaisen demokratian kulmakivi sananvapaus ei ole mukana listalta. Tämä voi olla vain sattumaa, mutta toisaalta SINE:n perustamisessa mukana ollut viranomaistaho ei erityisemmin kunnioita sanan- ja ilmaisuvapautta. Ainakin muslimit haluavat tiedotteen mukaan käyttää sananvapautta.

” Moni muslimi haluaa osallistua keskusteluun ajankohtaisista kysymyksistä ja osallistua vaikkapa ilmastonmuutoksen torjuntaan pienillä arjen teoilla”

Kuka sitten estää muslimien keskustelua ajankohtaisista kysymyksistä? Ainakin vihreiden listoilla eduskuntavaaleissa ollut Zahra Abdulla sai runsaasti tilaa näkemyksilleen mediassa.

Uskontorasismi

11.5. annettu tiedote ei ilmeisesti saanut odotettua vastaanottoa mediassa, joka lähinnä keskittyi tiedotteen viimeiseen lauseeseen. Siinä annettiin ymmärtää islamilaisen puolueen esilläolon lisänneen rasismia muslimeja kohtaan.

15.5.2008 SINE julkaisi tiedotteen, jossa järjestö korosti maltillisuuttaan ja päivitteli islamin huonoa julkisuuskuvaa.

Valitettavasti mediassa islam ja islamiin liittyvät asiat sekä kotimaasta että ulkomailta uutisoidaan negatiivisesti, tai ne liitetään negatiivisiin kuviin ja lausuntoihin tai tulkintoihin. Medialla on vain vähän kiinnostusta vaikkapa vuoropuhelua kohtaan, jota käydään eri uskontokuntien välillä, ja sen positiivista vaikutusta kohtaan. Positiivisuuden puute ja negatiivinen kuva ovat osaltaan myös vaikuttaneet nimenomaan rasismiin, eikä vain vierauden pelkoon tai syrjintään, jota monet muslimit ovat kokeneet. Yksi rasismin muoto on uskontorasismi. Vaikka tiedotteeseemme suhtauduttiinkin mediassa sinänsä myönteisesti, sen käsittely yhdistelemällä asioita pois kontekstistaan muuttui kielteiseksi.”

Tapa syyttää peiliä, jos naama on vino, on muodostunut eurooppalaisten islamilaisten järjestöjen kohdalla tavanomaiseksi, kun puhutaan terrorismin ja kunniaväkivallan kaltaisista pääasiassa muslimiyhteisöjä leimaavista ongelmista. Sen sijaan, että syytettäisiin niitä, jotka aiheuttavat islamin huonon julkisuuskuvan, moititaan mediaa ja käytetään islamofobian kaltaisia sisällöltään tyhjiä leimasanoja.

Radikaalit muslimit käyttävät Koraania ja profeetta Muhammadin esimerkkiä tekojensa perusteluina. Sen sijaan, että käännetään huomio kuviteltuun islamofobiaan, maltillisena itseään pitävän muslimijärjestön pitäisi tunnistaa väkivallan perusteluina käytetyt islamin opetukset ja etsiä niille maltillinen ja omaan aikaansa sidottu tulkinta.

Aito vuoropuhelu edellyttää rehellisyyttä, jota SINE kertoo arvostavansa, ja siinä käsitellään asioita, jotka voivat herättää myös ikäviä tuntemuksia. Näin voi käydä silloin, kun keskustellaan ongelmallisista asioista kuten naisen asemasta islamissa, islamin suhtautumisesta ei-muslimeihin tai islamin poliittisesta puolesta ja ylivaltapyrkimyksistä. Valitettavasti valtion virallinen monikulttuuri-ideologia ei kannusta tällaiseen keskusteluun vaan korostaa tiedon asemesta lämpimiä ja suvaitsevaisia tunteita, joita jokaisen hyvän ihmisen pitää tuntea vieraita kulttuureja kohtaan.

Eikä väite islamin esittämisestä negatiivisessa valossa pidä lainkaan paikkansa, jos tarkastellaan Yleisradion ohjelmapolitiikkaa tai esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisointia. Geert Wildersin Fitna-elokuva tuomittiin laajalti mediassa. Yleisradio on lisäksi nähnyt paljon vaivaa vähemmistöjen esittämiseksi positiivisessa valossa mm. Basaari-ohjelmallaan ja Islam Euroopassa –dokumenttisarjallaan. Valitettavasti positiivisuus kääntyy helposti itseään vastaan, jos tarjottu mielikuva on voimakkaasti ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Rasismin alkuperäinen määritelmä tarkoittaa rotuun liittyvää syrjintää. Siksi sanan rasismi käyttäminen islamin ja uskonnon yhteydessä ei ole perusteltua. Islam ei ole rotu, vaan islaminuskoiset muodostuvat lukuisista eri etnisistä ja rodullisista ryhmistä. Rasismin käsitettä voi myös yrittää laajentaa koskemaan kulttuureja ja uskontoja. Sanan ”uskontorasismi” käyttäjä ei välttämättä itse edes usko sellaisen olemassaoloon, vaan tällä tavoin saadaan eri mieltä olevat tehokkaasti leimattua ja toivon mukaan myös hiljennettyä.

Rasismi-sanan huolettomasta käytöstä ei kuitenkaan pidä syyttää Suomen Islamilaista Neuvostoa vaan viranomaisia, jotka omissa tiedotteissaan paisuttelevat rasismia ja käyttävät sitä ihmisten pelotteluun. Islamilaiset järjestöt puolestaan tavoittelevat islamofobian kriminalisointia eli käytännössä kaiken islamin arvostelun kieltämistä. Uutta Muhammad-pilakuvakriisiä ei enää haluta, kuten tämä hollantilainen esimerkki osoittaa.

Islam on kuitenkin uskomusjärjestelmä, johon liittyy voimakas poliittinen ulottuvuus. Perinteisesti länsimaissa uskomusjärjestelmiä saa arvostella eivätkä ne ansaitse mitään erityistä suojaa. Valitettavasti eurooppalaiset poliittiset johtajat eivät tätä ymmärrä, vaan myötäilevät islamilaisten järjestöjen vaatimuksia ja pyytelevät anteeksi sananvapautta. Tällainen kehitys on yksiselitteisesti negatiivista ja johtaa vain muslimien entistä voimakkaampaan eristymiseen muusta yhteiskunnasta.

perjantaina, toukokuuta 16, 2008

Israel 60 vuotta suomalaismedian silmin

Toukokuun 14. päivänä 1948 Brittiläinen Palestiinan Mandaatti lakkasi olemasta ja Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Tuosta tuli äskettäin kuluneeksi 60 vuotta, joka tuntuu pitkältä ajalta, kun ottaa huomioon naapureiden yhä jatkuvan vihamielisyyden ”siionistiyksikköä” kohtaan.

Israel on monella tapaa poikkeuksellinen valtio Lähi-idässä. Siellä vallitsee demokratia ja kansalaisvapauksia kunnioitetaan. Valtion johdossa ei myöskään ole kleptokraattia tai psykoottista tyrannia. Tästä huolimatta Israel saa osakseen enemmän arvostelua kuin mikään muu alueen valtio tai ylipäänsä mikään muu valtio maailmassa. Minkään muun valtion oikeutta olla olemassa ei aseteta yhtä voimakkaasti kyseenalaiseksi kuin Israelin.

Minkä tahansa muun valtion täyttäessä 60 vuotta lehdistössä muisteltaisiin maan historiaa ja saavutuksia, jotka Israelin kohdalla eivät ole mitenkään väheksyttävät. Näin ei kuitenkaan ole Israelin kohdalla, vaan etenkin vasemmalle kallellaan olevassa mediassa keskitytään palestiinalaisten kärsimyksiin ja heidän uhriasemansa pönkittämiseen. Syytä palestiinalaisten kärsimyksiin ei etsitä palestiinalaisista itsestään, heidän johtajistaan, ympäröivistä arabimaista tai kansainvälisestä yhteisöstä. Syynä on vain Israel.

Yle muistelee palestiinalaisia

Yleisradion sivuilla muistellaan Israelin 60-vuotista taivalta tavanomaiseen tapaan. Siellä muistetaan kyllä sanoa, että Israelin perustamisen yhteydessä, että noin 700 000 arabia jätti vapaaehtoisesti tai joutui jättämään kotinsa. Samalla Yle kuitenkin tyypilliseen tapaansa ”unohtaa” mainita, että arabimaat karkottivat omat juutalaisvähemmistönsä tämän jälkeen.

Riikka Lönngrenin kirjoittama jutussa kerrotaan asioita niin yksipuolisesti ja jätetään asioita mainitsematta niin paljon, että niiden luettelemiseen ei aika riittäisi. Siispä poimin vain muutaman ilmiselvän kömmähdyksen. Lönngreen kirjoittaa

”Kymmenen viime vuoden aikana Lähi-idän tilannetta ovat hankaloittaneet useat seikat; Presidentti Bill Clintonin aika päättyi ja Valkoiseen taloon nousi George W Bush, terrori-isku Yhdysvaltoihin ja sitä seurannut Irakin sota, palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin kuolema ja palestiinalaisten hajaannus.”

Oslon rauhanprosessin kaatuminen ei ole sen enempää George W. Bushin kuin 9/11-terrori-iskujen syytä. Rauhanprosessi kaatui, koska palestiinalaisten johtaja Jasser Arafat valitsi mieluummin terrorismin ja käynnisti toisen eli ns. Al-Aqsan intifadan. Se kaatui siksi, että kilpaileva Hamas-liike sabotoi rauhanprosessia kiihdyttämällä terrorismia. Bushin astuessa presidentinvirkaan rauhanprosessista ei ollut enää mitään jäljellä.

On perusteltua väittää, että Arafat ei tosissaan pyrkinyt rauhaan. Palestiinalaisten itsehallinto oli hänelle välietappi kohti lopullista tavoitetta eli Israelin tuhoamista ja hyvä keino rikastua länsimaiden kustannuksella. Israelissa Arafatin kaksinaamaisuus ymmärrettiin ja mies eristettiin pääkaupunki Ramallahiin. Silti moni eurooppalainen vasemmistolainen uskoo Riikka Lönngrenin tavoin Arafatin vilpittömyyteen. Lönngrenin juttu jatkaa seuraavasti:

” Tilannetta vaikeuttaa erityisesti palestiinalaisten kahtiajakautuminen. Yhdysvaltain ja EU:n terroristijärjestöksi luokittelema Hamas voitti palestiinalaisvaalit vuonna 2006 ja palestiinalaisten pääpuolueiden välit ovat olleet kuralla viimeistään siitä lähtien, kun Hamas hääti Fatahin turvallisuuselimineen Gazasta viime kesänä. Sen jälkeen Israel eristi 1,4 miljoonan asukkaan kaistaleen, ja kurjuus ja väkivalta alueella sen kuin kasvoivat.”

Palestiinalaiset olivat jakautuneita paljon ennen Oslon rauhanprosessia, joka itse asiassa pelasti maanpaossa eläneen Arafatin aseman. Hamasin suosiota kasvatti myös Fatahin johtaman Palestiinalaishallinnon korruptoitunut luonne. Ylen tarinassa ei kerrota myöskään Gazan kaistaleen eristämisen syytä (terrorismi) eikä sitä, että Israel on sallinut humanitaarisen avun sekä sähkön ja veden toimitukset alueelle, vaikka Gazasta ammutaan raketteja jatkuvasti Israeliin. Kurjuuden ja väkivallan syyt vieritetään Israelin niskoille, vaikka sillä ei ole juurikaan tekemistä palestiinalaisten keskinäisten välienselvittelyjen kanssa.

Hamasin kanssa neuvoteltava

Ylen jutussa annetaan ymmärtää, että rauha on mahdollinen, jos vain ymmärrettäisiin neuvotella islamistisen Hamas-järjestön kanssa. Jutussa ei kuitenkaan kerrota, miksi Hamas on niin vaikea neuvottelukumppani, vaan mainitaan ainoastaan se, että EU ja Yhdysvallat luokittelevat Hamasin terroristijärjestöksi.

Hamas ilmoittaa peruskirjassaan selkeästi, että se ei hyväksy Israelin valtion olemassaoloa, koska Palestiina on islamin kerran valloittamaa aluetta. Järjestö ei myöskään ole ilmoittanut pyrkivänsä rauhansopimukseen, vaan ainoastaan kymmenen vuoden hudnaan eli aselepoon. Hudna perustuu profeetta Muhammadin esimerkkiin, kun tämä teki sopimuksen Mekkan pakanoiden kanssa. Hudnan tarkoituksena on antaa muslimiosapuolelle aikaa vahvistaa asemiaan. Kun asemat ovat tarpeeksi vahvat, muslimiosapuoli voi halutessaan rikkoa tulitauon. Kestävä rauha Hamasin kanssa ei siis ole mahdollinen, mutta Ylen asiantuntijana käyttämän Hannu Juusolan mielestä ilmeisesti neuvottelut sinänsä ovat riittävä päämäärä.

Myös Yhdysvaltojen ex-presidentti Jimmy Carter saa kunniamaininnan:

”…Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter osoitti huhtikuussa tukensa Hamasille tapaamalla järjestön ylimmän johtajan Khaled Meshaalin Damaskoksessa.”

Annetaan ymmärtää, että Carter olisi uskottava rauhantekijä ja että Meshaalin tapaamisella olisi jotakin merkitystä. Carter ei kuitenkaan nauti minkäänlaista luottamusta Israelissa. Hänen edellinen kirjansa ”Palestine – Peace not Apartheid” herätti runsaasti arvostelua Yhdysvaltojen juutalaisväestön keskuudessa. Myös Carterin johtaman Carter Centerin uskottavuutta horjuttaa sen Saudi-Arabiasta saama runsas taloudellinen tuki.

Vain viimeisessä asiantuntijakommentissa on jotain järkeä. Maanpuolustuskorkeakoulun professori Pasi Kesseli kyseenalaistaa Bushin rauhanpyrkimykset:

” Palestiinalaisten tavoitteet ovat erilaisia ja Bush yrittää niputtaa silti heitä kaikkia yhteen. Vain omaa valtiota ajavien palestiinalaisten kanssa se saattaa onnistua, mutta mitä tehdä ääri-islamilaisten kanssa”

Mielestäni tavoitteet eivät välttämättä ole erilaisia. Edes neuvotteluihin halukas Fatah ei ole uskottavasti tunnustanut Israelin oikeutta olla olemassa tai luopunut tavoitteestaan tuhota Israel. Palestiinalaisten keinot tavoitteen saavuttamiseen ovat erilaiset, mutta itse tavoite pysyy samana.

Palestiinalaisten kurjuutta käsitellään omassa erillisessä jutussaan. Siinä kuitenkin unohdetaan taas kysyä, miksi palestiinalaiset elävät arabimaissa ilman kansalaisoikeuksia ”pakolaisleireissä” vielä 60 vuotta Israelin itsenäistymisen jälkeen. Miksi vain Jordania on myöntänyt palestiinalaisille täydet kansalaisoikeudet? Miksi palestiinalaisia karkotettiin Kuwaitista ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen? Miksi Jordanian kuningas Hussein karkotti PLO:n Libanoniin Mustan Syyskuun jälkeen? Miksi pakolaisten lukumäärä on niin suuri verrattuna Israelin alueelta lähteneiden arabien määrään?

Yleisradio hehkuttaa Israelin 60-vuotista taivalta käsittelevässä jutussaan palestiinalaisten kärsimyksiä mutta unohtaa täysin Israelin kansan ja valtion. Tämä ei yllätä, koska juttujen sisältö on asiantuntijakommentteja lukuun ottamatta enimmäkseen kopioitu tai Pikkupojan sanoin ”valutettuBBC:n sivuilta, jossa palestiinalaisnäkökulma on yhtä korostetusti esillä.

Jotakin pieniä valonpilkahduksia mediasta sentään löytyy. Turun Sanomissa haastatellaan Israelin Suomen suurlähettilästä Avi Granotia. Iltasanomissa Juha-Pekka Tikan kirjoittamassa jutussa ihmetellään virallisen Suomen poissaoloa Israelin valtion 60-vuotisjuhlista Espoossa.

tiistaina, toukokuuta 13, 2008

Blogilista

Poistin blogin blogilista.fi -palvelusta käyttöehtojen muutoksen takia. Valitettavasti tein sen, ennen kuin ehdin kirjoittaa tämän viestin eli pahoitteluni niille kahdeksalle blogilistan kautta tämän blogin tilanneelle. Blogilista ei antanut minun palauttaa tätä blogia tilapäisesti tai en osannut tehdä sitä oikein.

Käyttöehtojen muutoksesta on kerrottu mm. täällä ja täällä.

Tämän blogin voi myös tilata Google Readerin kautta.

maanantaina, toukokuuta 12, 2008

Islamilainen puolue uhkaa kristittyjä!

Noilla sanoilla alkoi nimimerkki islam-puolueen kommentti artikkeliini Epäasiallisia rinnastuksia. Allekirjoittajana on Suomen islamilaisen puolueen varapuheenjohtaja Abdullah Rintala. Kirjoitus oli tehty ammattioppilaitos Laurean sivuilta ja Rintala opiskelee siellä ainakin tämän Verkkouutisten jutun perusteella.

Islamilainen puolue uhkaa kristittyjä!

Kristityiksi itseään mainostavat äänittivät ”keskustelun” Abdullah Tammen kanssa 30.4.2008. Siinä kristityt ”valistavat” muslimeita ja Suomen Islamilaista Puoluetta siitä, mitä Sharia-lain mukaan kristityille pitäisi tehdä.

Pääasiassa haastattelija kysyy ja vastaa itse kysymyksiinsä antamatta Tammelle aikaa vastata.
Kirjan kansan murhaamista Sharia-lain mukaan ei Tammen itsensä sanomana kuulla, mutta toivotamme heille parempaa onnea ensi kerralla!

Äänikatkelman pitäisi olla jonkinlainen ”salat julki” –dokumentti, mutta asia ei oikein tule selväksi, mitkä salat, eikä video otsikollaankaan lunasta lupauksia.

Katkelman YouTube –palvelussa on tällä hetkellä katsonut ajalla 30.4.-8.5.2008 vaivaiset 56 henkilöä.
Suomen Islamilainen Puolue katsoo, että videon on tarkoitus tulla kaikkien tietoon, joten me avoimen informaatioyhteiskunnan kannattajina saatamme sen kaikkien tietoon.
Mielenkiintoista, että he evankeliumin julistamisen sijaan kristityt mainostavat Islamia näinkin paljon. Olemme kiitollisia kaikesta, miten ikinä he Islamia meidän kanssamme julistavatkin.

Suomen Islamilainen Puolue ei ole närkästynyt kielteisestäkään palautteesta, joten emme närkästy tästäkään, vaikka puheenjohtaja Tammi kieltäytyikin jatkamasta ”keskustelua.” Syynä oli, että meillä oli nimien keruu tärkeämpi tehtävä, eikä Tammi vaivaudu keskustelemaan, jos ei anneta aikaa vastata. Ja lisäksi: muslimi, joka puhuu aluksi ja jonka kuvaa esitetään, ei ole väitetyn niminen henkilö.

Toivotamme kaikille onnea ”taistelussa” Islamia vastaan!

Abdullah Rintala, varapuheenjohtaja
Suomen Islamilainen Puolue

Ohessa linkki videoon, katsokaa ja nauttikaa!

http://www.youtube.com/watch?v=wgczlVAQBW0

Katsoin tuon videon ja siinä kuullaan ensin jonkun muslimin (joka siis ei ole Uthman Pirttimäki) kertovan, kuinka Raamatun viisi Mooseksen kirjaa eivät ole oikea Toora. Tämä on sinänsä muslimien valtavirran käsitys kristinuskon ja juutalaisuuden pyhistä kirjoituksista. Islamin mukaan Mooses sai Jumalalta Tooran suoraan taivaasta vähän samalla tavalla kuin Muhammad sai Koraanin ilmestyksinä enkeli Gabrielilta. Juutalaiset ovat kuitenkin vääristelleet kirjoituksia eikä nykyisellä Tooralla ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa.

Muslimien valtavirran mukaan sekä Mooses että toinen islamin profeetta Jeesus (Isa) opettivat islamia. Kristityt ja juutalaiset ovat islamin mukaan myöhemmin vääristelleet pyhiä kirjoituksiaan, joten alkuperäisestä Toorasta ja Evankeliumista (Injil) ei löydy kuin viitteitä.

Videolla (joka on lähinnä huonolaatuinen ääninauhoitus) Abdullah Tammi toteaa jopa, että sharia löytyy Vanhasta Testamentista. Tällä Tammi todennäköisesti viittaa kivitystuomioihin, joille löytyy oikeutus Mooseksen kirjasta. Kristinuskon näkemyksen mukaan Jeesus kumosi vanhan lain, ja juutalaiset puolestaan lopettivat kivitykset vuoden 70 tienoilla eli hyvissä ajoin ennen profeetta Muhammadin syntymää. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä tosin pidettiin juutalaisia kovina kivittäjinä.

Raamattu ja Muhammad

Muslimien käsityksen mukaan Jeesuksen tehtävänä oli ennustaa Muhammadin tulo. Raamatun neljästä evankeliumista ei kuitenkaan löydy mitään, joka voitaisiin tulkita profetiaksi Muhammadista. Answering islam –sivustolla kerrotaan tästä:

” Koraanissa mainitaan Jeesuksen ennustaneen "Ahmadin" ilmestyminen maailmaan. Hänen uskotaan tarkoittavan Muhammedia. Koska Uudesta testamentista ei löydy vastaavaa ennustusta, ajatellaan kristittyjen poistaneen sen "Injilistä" Muhammedin aikoina. Poistamisen syyksi sanotaan se, etteivät kristityt halunneet uskoa Muhammediin. Eräs usein kuultu väite koskee Jeesuksen ennustusta, joka löytyy Johanneksen evankeliumin luvusta 16:7. Siinä Jeesus ennustaa Puolustajan "paracletos" tulevan maailmaan poismenonsa jälkeen. Tämän on uskottu viittaavan Muhammediin. Jotkut muslimioppineet ovat sitä mieltä, että Jeesus käytti tässä yhteydessä kreikan kielen sanaa "periclutos", joka tarkoittaa "ylistetty". Arabiaksi sana "Muhammed" tarkoittaa myös "ylistetty", joten Jeesuksen uskotaan ilmoittaneen Muhammedin tulon. Kristittyjä syytetään siitä, että he vaihtoivat kyseisen sanan tilalle sanan "paracletos" saadakseen syyn olla uskomatta Muhammediin.

Ollessani kerran Roomassa sain luvan tutkia kyseistä jaetta tarkemmin vanhasta alkuperäisestä kreikankielisestä käsikirjoituksesta, Codex Vaticanuksesta. Se on kirjoitettu kauan ennen Muhammedin syntymää. Tutkimusteni jälkeen olin vakuuttunut siitä, että syytteet olivat vääriä eikä tekstiä ollut muutettu. Olin valmis vakuuttamaan tämän jokaiselle, joka esiintyi väärän väitteen pohjalta. Jeesus lupasi Puolustajan tulevan, ei Muhammedin.”

Videon loppupuolella tekijä yrittää tivata Tammelta vastausta kysymykseen, miten kristittyjä pitää kohdella islamilaisen lain mukaan. Tammi on jo oppinut välttelemään vastauksia ikäviin kysymyksiin ihan hyvin, mutta mielestäni asiaa on turha tivata, koska tutustumalla itse islamin opetuksiin saa selville oikean vastauksen. Kirjan kansoja ei murhata, mikäli nämä ymmärtävät alistua islamin vallan alle ja maksaa suojelurahaa (jizya). Videon loppupuolella Tammi ilmiselvästi kyllästyy jankkaamiseen, joka kieltämättä on aika rasittavaa ja saa sympatiat kääntymään Tammen puolelle.

Vaikka helluntailainen katuevankelista vaikuttaa videolla rasittavalta ja tungettelevalta, kannattaa kysyä yksi kysymys: Kumpi turvautuu todennäköisemmin väkivaltaan uskonsa edistämiseksi, helluntailainen vai muslimi? Kumpi räjäyttää pommin kadulla? Kumpi katkaisee kaulan arvostelijalta? Tällä en yritä vihjailla, että Suomen islamilaisen puolueen jäsenet käyttäisivät väkivaltaa, vaikka Abdullah Tammen taannoinen peitelty uhkaus Viroa kohtaan siihen suuntaan viittaisikin. Rintala toteaa lopuksi:

” Toivotamme kaikille onnea ”taistelussa” Islamia vastaan!”

Ennen kuin jotakin vastaan voi taistella, pitää tuntea sen todellinen luonne. Nykyisin monella on fantasiaan ja toiveajatteluun perustuva kuva islamista. Minä pyrin omalta pieneltä osaltani muuttamaan tuota kuvaa totuudenmukaisemmaksi.

Islamilainen puolue ruokkii rasismia

Sitä paitsi Suomen islamilainen puolue on vaikeuksissa, koska johtohahmojen joukossa on liikaa valkoihoisia suomalaisia miehiä. Mikäli maahanmuutto ja eurabiaministeri Astrid Thors ja Kirsti Westphalen saisivat tahtonsa läpi, Suomen islamilainen puolue kiellettäisiin. Johan ministeri Thors tässä taannoin väitti sharian olevan islamin vastaista, kun taas Abdullah Tammi ylisti kunnon muslimin tavoin shariaa mahtavaksi.

Oikeaa ihonväriä ja etnistä taustaa sekä tietysti myös ihanaa monikulttuurista islamia Suomessa edustaa Mikko Puumalaisen luomus eli Suomen islamilainen neuvosto. Myös johtava monikulttuurilehti Helsingin Sanomat uutisoi asiasta.

”Suomen islamilainen neuvosto Sine on huolissaan perusteilla olevan islamilaisen puolueen vaikutuksista mielikuviin islamista. Neuvosto muistuttaa, ettei puolue edusta muslimien maltillista enemmistöä.”

” ”Moni muslimi on kokenut, että islamilaisen puolueen esilläolo on lisännyt rasismia muslimeja kohtaan", neuvosto pahoittelee kannanotossaan.”

Tuossa vihjataan, että Suomen islamilainen puolue ei ole erityisen toivottu virallisen islamin edustajien keskuudessa. Koska SIP lisää rasismia, se pitää tietysti kieltää. Abdullah Tammen kannattaisikin luopua vanhakommunistisesta fasisti-sanan viljelystä ja ottaa käyttöön moderniin monikulttuuriseen yhteiskuntaan sopivat haukkumasanat. Koska islam ei ole rotu, rasismi kuulostaa typerältä. Siksi on keksittyä sana islamofobia, joka ei vielä ole leimakirveenä yhtä vakiintunut mutta kelvannee paremman puutteessa varsinkin, jos ihonväri tai etninen tausta sattuu olemaan väärä.

Jos minulta kysytään, Suomen islamilainen neuvosto ja Astrid Thors edustavat itse pahinta rasismia, koska he pitävät Abdullah Tammen islamia radikaalina eli ns. vääränä islamina. SIP sentään ajaa asiaansa vaalien kautta avoimesti, kun taas Thors, Westphalen ja SINE yrittävät islamisoida Suomea keittiön kautta väitetyn työvoimapulan ja monikulttuurisen rikkauden nimissä.

torstaina, toukokuuta 08, 2008

Mark Steyn kohtaa syyttäjänsä

Kanadalainen tv-kanava TVO haastatteli Mark Steynia sekä MacLeans-viikkolehden ihmisoikeuskomissioihin haastanutta kolmea nuorta lakitieteen opiskelijaa.

Steynin haastattelu

Lakitieteen opiskelijoiden haastattelu ja loppuväittely löytyy välilehdeltä The Maclean's complainants.

Lisäys: Video on nyt myös Youtubessa. Tässä ensimmäinen osa.



Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Osa 5
Osa 6
Osa 7

tiistaina, toukokuuta 06, 2008

Suhteellisuudentajun tuolla puolen

En ole koskaan erityisemmin luottanut Yleisradion uutisiin. Luottamus meni vuonna 1991, kun Poikkeustilakomitea kaappasi Neuvostoliitossa vallan Gennadi ”Sarvikuono” Janajevin johdolla. Tuolloin Ylen tv-uutisissa spekuloitiin, mitä Janajevin nousu valtaan merkitsisi idänkaupalle. Samaan aikaan Ruotsin tv ja CNN näyttivät Boris Jeltsinin legendaarista puhetta panssarivaunun päällä.

Rasistiset rikokset lisääntyneet Suomessa

Uusi pohjanoteeraus nähtiin tänään 5.5.2008 Erityisesti tämä uutispätkä edustaa absurdeinta neuvostotyylistä uutisointia. En olisi koskaan uskonut, että näkisin mitään tuon kaltaista Suomessa.

”Rasistiset rikokset yleistyvät Suomessa.”

Mitkä rasistiset rikokset? Potkivatko skinheadit maahanmuuttajia? Ei taida olla skineistä kyse.

”Internetistä on tullut ääriliikkeiden ja vähemmistövihamielisten liikkeiden kasvualusta.”

90-luvulla internetin yleistyessä peloteltiin lapsipornolla. Näköjään sieltä löytyy muutakin pahaa. Mitä muuten ovat nämä ääriliikkeet ja vähemmistövihamieliset liikkeet? Uutisessa ei tietenkään kerrota.

”Viranomaiset pitävät netissä toimivia ääriryhmiä jo uhkana arjen turvallisuudelle.”

Mitkä ääriryhmät? Millä tavalla ne uhkaavat ihmisten arkea? Ketkä viranomaiset?

Sitten kuvataan netissä myytäviä natsilippuja ja mukaan tulevat ”asiantuntijat”. Ensimmäisenä on vuorossa lähetystöneuvos Kirsti Westphalen:

”Rasististen rikosten määrä on merkittävästi noussut.”

Mitä ovat ”rasistiset rikokset? Mihin tietoihin tuo väite perustuu? Tampereella kaksi nettisoimaajaa saa kuulemma syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

”Vain harva verkkorasisti jää kiinni.”

Annetaan ymmärtää, että netissä on paljon verkkorasisteja, joista vain harvat kuitenkin jäävät kiinni. Itse tiedän kolme kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tuomittua ”verkkorasistia”. Petri Peltosen runokirja julkaistiin netissä, ja runoilija antoi itsensä ilmi. Tomashotin sivustolle koottiin uutisia maahanmuuttajien tekemistä rikoksista ja seurauksena oli myös sakkotuomio. Mikko Ellilän kirjoitus ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä” tuomittiin lainvastaiseksi käräjäoikeudessa, mutta hovioikeudessa asian käsittely on vielä kesken.

Tämän jälkeen suunvuoron saa valtionsyyttäjä Mika ”Kim Jong” Illman, mikä lopullisesti paljastaa kupletin juonen. Uutisen tarkoituksena on paisutella nettirasismia, jotta Illmanin ja vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään ajama tiukka rasisminvastainen linja voitaisiin edes jotenkin perustella.

Kim Jong Illman on väitöskirjassaan vaatinut tiukkaa sananvapauden suitsimista. Luonnollisesti Illman, Suurpää ja Kirsti Westphalen eivät vaivaudu määrittelemään kiellettyä rasismia tarkemmin. Pelotevaikutus on sitä suurempi, mitä epämääräisemmin rasismi määritetään.

Viranomaispropagandaa

Kun viranomainen haluaa lisää rahaa, lisää toimivaltuuksia tai muutosta lakiin, se käyttää mediaa hyväkseen. Luodaan ”uutinen”, jossa jokin yhteiskunnallinen ongelma. kuten huumeet, veronkierto, talousrikollisuus, alkoholinkulutus tai muu vastaava esitetään räjähdysmäisesti kasvavana ilmiönä.

Käytetään ylisanoja, esitetään perusteettomia väitteitä ja maalaillaan kauhukuvia. Kaikki nuo Goebbelsiltä opitut propagandakeinot löytyvät tuostakin nettirasismia käsittelevästä uutisesta. Yleisradio ja valtalehtien vanhat stalinistitoimittajat antavat auliisti palstatilaa, kun viranomainen edistää ”hyvää asiaa” tai ”oikeaa aatetta”.

Illmanin tavoitteena on muuttaa lakia siten, että internet-sivustojen ylläpitäjät (eli käytännössä palveluntarjoajat) velvoitettaisiin vastaamaan palvelimien sisällöstä. Luonnollisesti Ylen kaltainen tiedotusväline ei vaivaudu selvittämään, mitä käytännön seurauksia lainmuutoksesta olisi.

On täysin selvää, että yksikään palveluntarjoaja ei lähde seuraamaan kaikkia palvelimiensa sivustoja. Sen sijaan he summittaisesti poistavat asiakas- ja viranomaispalautteen perusteella ne sivut, joissa mahdollisesti epäillään olevan lainvastaista aineistoa. Kun ”sananvapausrikoksia” koskeva lainsäädäntö on epämääräinen, maallikon on täysin mahdotonta arvioida, mikä aineisto täyttää rikoksen tunnusmerkit ja mikä ei. Illman haluaa vetää lain tulkinnan tiukaksi syyttämällä mahdollisimman montaa ”verkkorasistia”, jotta ennakkotapauksia tulisi paljon. Siksi ex-vähemmistövaltuutettu ja nykyinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen tehtaili tutkintapyyntöjä ollessaan vähemmistövaltuutetun virassa.

Nettisoimaajat käräjäoikeudessa

Eikä siinä ole vielä kaikki. Kim Jong Illman on ajamassa Tampereen käräjäoikeudessa syytettä kahdelle ”nettisoimaajalle”. Näiden soimaajien väitetään julkaisseen eräitä julkisuuden henkilöitä herjaavia blogeja internetissä. Nettiä pitkään seuranneet tietävät kyllä, kuka on väitetty tekijä ja mistä blogeista on kyse. Helsingin Sanomat uutisoi.

”Tampereen käräjäoikeudessa maanantaina aloitetussa jutussa on yhdeksän asianomistajaa. Heistä on laadittu loukkaavia sivuja kuluvan vuosikymmenen puolivälissä tai sen jälkeen.”

Kyseessä ovat maamme johtavat poliitikot, joiden nimellä löytyy törkyblogeja Googlen ylläpitämiltä palvelimilta. Koska Google on amerikkalainen yhtiö, Suomen viranomaiset eivät saa Yhdysvaltain perustuslain sananvapaussäädöksen suojaamia tietoja yritykseltä itseltään.

Kim Jong Illmanin kannalta tilanne on kuitenkin herkullinen. Jos hän saa johtavien poliitikkojen herjaajat vastuuseen, hänen ajamallaan lakiesityksellä on hyvät mahdollisuudet mennä läpi. Kahden nettisoimaajan kohtalolla ei ole väliä kuten ei myöskään vähemmän tunnetuilla soimatuilla.

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas ja Suomen Sisun puheenjohtaja Teemu Lahtisen nimellä löytyy samanlainen törkyblogi, mutta Lahtinen ei ole jutussa asianomistajana. Näin on siitä huolimatta, että vaalien alla Ylioppilaslehti antoi ymmärtää törkyblogin olevan Lahtisen käsialaa. Lahtinen oli tehnyt törkyblogista rikosilmoituksen, mutta Orwellin maailmassa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset eikä Kim Jong Illmanille ole mitään hyötyä Teemu Lahtisen asian ajamisesta.

Illmanin aatetoveri Demlasta vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää avasi myös sanaisen arkkunsa tässä Uusi Suomi –verkkolehden jutussa:

”Suurpää tuntee nettirasismin omakohtaisesti. Häntä tituleerataan rasistisissa blogeissa jo ”neekerivaltuutetuksi”. Suurpään mukaan netti onkin rasismille selkeä kasvualusta.”

Google-haku sanalla ”neekerivaltuutettu” tuottaa tulokseksi pelkästään väitettyjen nettisoimaajien sylttytehtaan tuotantoa.(HT: Pikkupoika) Blogeja on useita, mutta sana tuskin on kovin laajassa käytössä.

”Kirjoittelijat eivät suoraan suuntaa nimittelyä eri etnisille ryhmille, vaan siinä haetaan vastakaikua omalle ajattelulle toisilta samantyyppisiltä ihmisiltä.”

Johanna esittää terävää psykologista analyysiä. Valitettavasti siihen ei voi suhtautua vakavasti, koska Suurpään todellisuudentaju on pahasti hukassa.

”Täysin rasististen sivustojen ja ”kovemman aineiston” taustalla on vähemmistövaltuutetun mukaan pienehköjä porukoita, joita ei voi suoraan yhdistää kaikkiin keskustelupalstojen kommentteihin. Teksteistä on Suurpään mukaan tullut myös aiempaa hienotunteisempia.

”Tekijät ovat tulleet tietoisiksi siitä, että he ovat rikosoikeudellisesti vastuussa omista teksteistään. Tämä on tärkeä signaali varsinkin nuorille. Sananvapaus ei ole täysin rajoittamatonta eikä kukaan saa sanoa ihan mitä tahansa, Suurpää toteaa.”

Vähemmistövaltuutettu Suurpään kannattaisi pitäytyä tosiasioissa ja jättää mielikuvituksen käyttö vähemmälle, jos hän haluaa säilyttää vähäisetkin uskottavuuden rippeet.

60-luvun arvot

Palataan vielä Gosteleradion Vremja-uutislähetykseen. Siinä nimittäin selviää, minkälaisesta ajatus- ja arvomaailmasta nettirasismin vastainen ristiretki kumpuaa. Lähetyksessä kerrotaan nettirasismin lisäksi Bolivian kriisistä, joka sai alkunsa, kun Santa Cruzin provinssi uhkasi ottaa etäisyyttä keskushallintoon. Bolivian näkyvän vasemmistolainen presidentti Evo Morales edustaa alkuperäisväestöä ja on Venezuelan presidentti Hugo Chavezin hyvä kaveri. Yleisradion ja Illmanien arvomaailmassa hän on siis hyvien puolella pahoja vastaan, mikä näkyy toimitetusta uutisesta.

Samaa arvomaailmaa edustaa myös uutisointi Hamas-järjestön hallitseman Gazan kaistaleen polttoainepulasta. Luonnollisesti pula on Israelin syytä kuten kaikki palestiinalaisten kärsimykset kautta aikojen Yleisradion ja Demlan jäsenten arvomaailman mukaan.

Nettirasismia vastaan taistelevat 60-lukulaiset Demla-virkamiehet haluavat saada kaikki ihmiset noudattamaan omia eettisiä periaatteitaan. Näin tehdään ylhäältä päin pakottamalla, kuten kaikki vasemmistolaiset kaikkialla maailmassa aina ovat tehneet. Kansalaiskeskustelun ja demokratian kärsimät kolhut ovat merkityksettömiä oheisvahinkoja, kun ollaan hyvän puolella pahaa vastaan.

Jälkikirjoitus

Yleisradion uutislähetyksessä esiintyneiden natsilippujen inspiroimana aion myydä hallussani olevan neuvostovalmisteisen Lenin-pienoispatsaan eniten tarjoavalle. Ilmoitan tästä myöhemmin, kunhan keksin mihin lahjoitan mahdolliset rahat. Patsas on taatusti aito ja sen takaa löytyy kyrillisin kirjaimin kirjoitettuna teksti: ”A. Murzin 64”.

lauantaina, toukokuuta 03, 2008

Impotenttien maa

Otsikon maa tarkoittaa tietysti Ruotsia mutta sanalla impotentti en tarkoita ruotsalaismiesten sukupuolista kyvyttömyyttä. Sen sijaan ruotsalaiset ovat viimeiset noin 20 vuotta olleet kyvyttömiä keskustelemaan julkisesti massamaahanmuuton aiheuttamista ongelmista. Luonnollisesti tämä kyvyttömyys koskee ensisijaisesti valtamediaa, sillä ruotsalaisissa blogeissa asiasta puhutaan avoimesti.

Sandelin arvostelee mediaa

Tämä tabu rikottiin, kun journalisti Gunnar Sandelin kertoi Dagens Nyheterin mielipidekirjoituksessa asian, jonka suomalaiset tai ainakin Jussi Halla-ahon tekstejä lukeneet ovat tienneet jo pitkään: Ruotsalaismedia pimittää totuuden maahanmuuttajista. Sandelinin teksti on tylyä toimittajakuntaa kohtaan:

”Poliittinen korrektius on kuin myrkkykaasua turvapaikka- ja pakolaisasioiden keskusteluilmapiirille.

Runsaat miljoona ulkomaiden kansalaista on viimeisen neljännesvuosisadan aikana saanut oleskeluluvan Ruotsissa. Näistä yhdeksää kymmenestä ei ole luokiteltu pakolaiseksi eikä suojelun tarpeessa olevaksi. On siis valhetta, että Ruotsin maahanmuutto enimmäkseen suojelee avun tarpeessa olevia pakolaisia. Silti sekä poliitikot että valtamedia vaikenevat tästä. Erityisesti toimittajat ovat väistäneet vastuunsa. Sen sijaan meillä kansallisella tasolla pimitetään ideologisista syistä kaikki asiat, jotka liittyvät maahanmuuttaja-, turvapaikka- ja pakolaiskysymyksiin.”

Ulkopuoliselle tarkkailijalle tuo vaikuttaa itsestään selvältä tosiasialta. Ruotsalaislehdissä uutisoidaan väkivaltarikoksista samalla tavalla kuin Suomessa. Rikoksentekijän etninen tai uskonnollinen tausta tosin jätetään säännönmukaisesti kertomatta eikä media kerro väkivaltarikollisuuden (esim. raiskaukset ja pahoinpitelyt) räjähdysmäisestä kasvusta, joka johtuu lähes yksinomaan maahanmuutosta.

Luulisi, että Sandelinin artikkelin avulla vuosikymmenten patoutumat pääsisivät purkautumaan. Ruotsissa kuitenkin keskustelun vaientaminen on viimeisen neljännesvuosisadan aikana vakiintunut rutiiniksi, sillä Sandelinin artikkelia kommentoitiin valtamediassa varsin niukasti. Sandelin pääsi SVT:n Debatt-ohjelmaan (maahanmuuttokeskustelu alkaa noin 30 minuutin kohdalla) kertomaan mielipiteensä, ja tämän hän teki varsin asiallisesti. Valitettavasti myös ruotsalaiset osaavat Ajankohtaisen Kakkosen tavoin pilata keskusteluohjelman täyttämällä ohjelma-ajan hömpällä (stand-up koomikot) ja tuomalla studioon liikaa väkeä, joista monella on enemmänkin intoa sanoa mielipiteensä kuin oikeasti järkevää sanottavaa.

Tavallinen ruotsalainen saattaa myös ihmetellä eläkeläisten tulojen heikkenemistä, kun samaan aikaan humanitaarinen maahanmuutto saavuttaa ennätyslukemat. Sattumoisin tuossa Debatt-ohjelmassa puhuttiin ensin eläkeläisasiasta kuitenkin erillään maahanmuuttokeskustelusta. Moni pienituloinen eläkeläinen saattaisi varmasti ihmetellä maahanmuuttajien suurta määrää, mutta keskustelu jopa tuttavien ja sukulaisten kanssa voi olla vaikeaa, jos mielipiteen esittänyt mummo tai vaari leimataan heti kättelyssä rasistiksi.

Vaientamiskeinot

Jan Milld on oheisella videolla analysoinut keskustelua ja erityisesti tapaa, jolla se tukahdutetaan heti alkuunsa. Ruotsin journalistiliiton puheenjohtaja tietysti kieltää, että mediassa harrastetaan tietojen salailua. Tässä hän on väärässä, sillä 80-luvun lopulla ruotsalaiset journalistit päättivät konferenssissa ”lukita” maahanmuuton negatiiviset puolet keskustelun ulkopuolelle. Tosin itsesensuuri vaatii toimiakseen ideologisesti homogeenisen toimittajakunnan, joka kannattaa monikulttuurista yhteiskuntaa ja vastustaa rasismia henkeen ja vereen.

Milld myös kertoo, että poliittisesti korrektiin pakettiin kuuluu kaksi kohtaa:

  1. Asetetaan kielto maahanmuuttokeskustelulle.
  2. Kielletään, että mitään kieltoa olisi olemassa.

Jos tämä ei vielä riitä, keskustelu voidaan myös lopettaa muulla tavoin. Debatt-ohjelmassa esiintynyt punatukkainen nuori mies esittää malliesimerkin tavasta, jossa kyseenalaistetaan koko maahanmuuttajan käsite eli ruotsalaisia ja maahanmuuttajia ei muka voi käsitellä erillisinä ryhminä. Toimittaja Ulf Nilson puolestaan toteaa:

”Jos me emme Ruotsissa saa lupaa diagnosoida ongelmaa, emme myöskään pysty ratkaisemaan sitä.”

Kirjailija ja vasemmistoaktivisti Jan Guilloun puhelimitse antamat kommentit noudattelevat punatukkaisen nuorisoaktivistin kantoja. Yhtä ryhmää ei saa asettaa toista vastaan. Guillou rinnastaa eläkeläiset maahanmuuttajiin ja yrittää todistella, ettei eläkeläisten aiheuttamista kustannuksista ole mielekästä puhua. Siksi myöskään maahanmuuton kustannuksista ei voi keskustella.

Milldin mielestä tämä osoittaa, että kenellä tahansa maailman ihmisellä on jokamiehenoikeus Ruotsin maa-alueeseen ja talouteen eikä Ruotsissa syntyneillä ole mitään erityisoikeutta. Ruotsin kansankotia vuosikymmeniä rakentaneet eläkeläiset voidaan noin vain rinnastaa tuoreisiin tulokkaisiin. Eläkeläisen elämäntyöllä Ruotsin hyväksi ei siis ole Jan Guilloun mielestä mitään arvoa.

Sandelinin keskustelunavaus ja sen aiheuttama reaktio kertovat ruotsalaisesta keskustelukulttuurista paljon. Näennäisesti Ruotsissa keskustellaan paljon, mutta keskustelun rajat ovat ahtaat ja erityisesti maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ovat käytännössä kielletty aihe. Sandelinin sinänsä ansiokas teksti vaietaan lopulta kuoliaaksi, ja ehkä muutaman vuoden kuluttua joku toinen taas uskaltaa avata suunsa. Ruotsalainen yhteiskunta etenee samanaikaisesti kohti tuntematonta tulevaisuutta. Ehkä jossain vaiheessa rahat loppuvat tai medelsvenssonit alkavat äänestää jaloillaan. Samanaikaisesti ennätyksellisen maahanmuuton kanssa ruotsalaisten maastamuutto on kasvanut samoihin lukemiin kuin 1800-luvun lopun huippuvuosina, jolloin ruotsalaisia muutti paljon Amerikkaan.

Suomi vasta opettelee

Sananvapauden, vai pitäisikö sanoa lehdistövapauden, päivää juhlitaan Suomessa ja muualla maailmassa. Luonnollisesti Suomi ja Ruotsi ovat virallisten tilastojen mukaan lehdistövapauden mallimaita jopa First Amendmentilla ylpeilevän Yhdysvaltojen edellä. Jutuissa muistutettiin myös siitä, että toimittajan työ voi olla vaarallista. Ruotsissa kaksi kolmasosaa päätoimittajista kertoi vuonna 2006 vastaanottaneensa uhkauksia. Maahanmuuttajalähiöissä toimittajia on myös pahoinpidelty.

Poliittisen korrektiuden myrkky tunkee koko ajan voimakkaammin myös Suomeen, kuten Viivi Avellanin ja Ritva Santavuoren lausuntojen herättämästä kohusta voi päätellä. Rasistisia internet-kirjoittajia tuomitaan oikeudessa ja kirjoja määrätään hävitettäväksi. Ruotsiin verrattuna Suomi on kuitenkin vasta opettelemassa poliittisen korrektiuden tanssiaskelia.

Suomen ja Ruotsin kaltaisten pienten maiden sananvapauteen (tai lehdistövapauteen) liittyy oma erityisongelma. Koska kielialue on pieni, myös mediakenttä ja erityisesti sen mielipidekirjo on kapea. Toimittajista useimmat saavat koulutuksensa samassa opinahjossa, ja media-alan työläisten mielipiteet ovat tavalliseen kansaan verrattuna selkeästi vasemmistolaisempia. Tämän uskaltaa sanoa tutkimattakin.

Suomessa mielipidekirjo on jos mahdollista vielä kapeampi kuin Ruotsissa, koska yksi sanomalehti eli Helsingin Sanomat hallitsee valtakunnallista kenttää. Kilpailun puute on lisännyt omahyväisyyttä ja lehden koko ajan vasemmistolaistuva linja kaventaa julkista keskustelua. Median valtaideologiaa eli vihreää homoseksualismi-feminismiä ei kyseenalaisteta muualla kuin internetissä etenkään siinä vaiheessa, kun Aarno Laitisen kaltaiset jäärät jäävät eläkkeelle.

perjantaina, toukokuuta 02, 2008

Vaihtoehto c) Kanada


En olisi muuten tilannut Mark Steynin kirjaa “America Alone – the End of the World as We Know It”, mikäli kanadalaiset ihmisoikeuskomissiot eivät olisi ottaneet Steynin kirjaa ja siitä otteita julkaissutta MacLeans-viikkolehteä hampaisiinsa. Tapaus sellaisenaan osoittaa Steynin kirjan keskeisen sanoman, eli länsimaisen monikulttuurisen yhteiskunnan itseinhon todeksi ja provosoi allekirjoittanutta suomentamaan kohua herättäneen artikkelin.

Miten muuten Mohammed Elmasryn kaltainen islamisti, joka on tv-lähetyksessä sanonut kaikkien yli 18-vuotiaiden israelilaisten olevan sallittuja kohteita palestiinalaisten hyökkäyksille, voisi saada valituksensa läpi? Monikulttuurisessa yhteiskunnassa ennalta määritettyyn uhrikategoriaan kuuluvan ihmisen mielipiteitä käsitellään eri mittatikulla kuin valtaväestön edustajan sanomisia.

Kun englantilainen Channel Four –televisiokanava esitti dokumentissaan Undercover Mosque radikaalien imaamien palopuheita homoja, vääräuskoisia ja uskostaan luopuneita kohtaan, West Midlandsin poliisi ei halunnut tutkia imaamien vihapuheita vaan tv-kanavaa ja ohjelman tekijöitä ”islamofobian” lietsomisesta. Samalla tavalla Steyn ei saanut syytettä omista mielipiteistään vaan siitä, että hän kehtasi siteerata norjalaista imaamia Mullah Krekaria

“Me muutamme teidät”, norjalainen imaami Mullah Krekar kertoi oslolaiselle Dagbladet-sanomalehdelle vuonna 2006. ”Katsokaa kehitystä Euroopassa, jossa muslimien lukumäärä kasvaa kuin hyttysparvi. Länsimainen nainen EU:ssa synnyttää keskimäärin 1,4 lasta. Musliminainen taas synnyttää samoissa maissa 3,5 lasta.” Lopuksi hän totesi: ”Meidän ajattelutapamme osoittautuu vahvemmaksi kuin teidän.”

Norjan valtio on yrittänyt karkottaa Krekaria turhaan jo vuosia. Juuri tämän kaltaiset tapahtumat kertovat länsimaisten ja erityisesti eurooppalaisten yhteiskuntien kyvyttömyydestä islamisaation torjunnassa. Tämä kyvyttömyys on lisäksi suurimmaksi osaksi itse aiheutettua, minkä Steyn tekee kirjassaan selväksi.

Eurooppa on mennyttä

Niille, jotka uskovat eurooppalaiseen yhteiskuntamalliin ja Euroopan Unioniin, Steynin murskakritiikki tulee järkytyksenä. Eurooppa mitätöidään täysin ja maanosan kehityksestä piirtyy karikatyyrinomainen kuva, jossa toki on totta enemmän kuin siteeksi.

Euroopan pääongelmana on alhainen syntyvyys, josta pahimmat esimerkit löytyvät Välimeren maista ja Saksasta. Eurooppalaiset ovat lopettaneet lisääntymisen ja elävät kuin viimeistä päivää. Samanaikaisesti maanosaan on muuttanut muslimivähemmistö, jolla ei ole aikomustakaan sulautua eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Hyvinvointivaltion perustaksi rakennetut etuusjärjestelmät natisevat liitoksissaan, koska väestö vähenee ja ikääntyy, eikä korvaajaväestöltä välttämättä löydy kykyjä tai haluja rahoittaa ikääntyvän valkoihoisen eurooppalaisen mukavaa vanhuutta.

Ja miksi aikoisikaan? Kukaan ei heitä siihen rohkaise varsinkin, kun eurooppalaiset yhteiskunnat tekevät parhaansa mitätöidäkseen oman kansallisen identiteettinsä ja kulttuuriperintönsä. Tästä nimittäin monikulttuurisuudessa on pohjimmiltaan kyse. Tarja Halonen on puheissaan vaatinut ”suomalaisuuden epädramatisoimista”, eli suomalainen ei saa tuntea ylpeyttä talvisodasta ja yli 90 vuotta kestäneestä itsenäisyydestään, koska moinen on epäreilua ”uussuomalaisia” kohtaan.

Halosta ei kirjassa siteerata, mutta Paavo Lipposen EU-rauhanprojektia ylistävä lausunto on päässyt mukaan. Steyn puolestaan mainitsee Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset, joiden tehtävänä oli ainoastaan tuottaa eliitin toivoma kyllä-vastaus. Hollannin pääministeri Jan-Peter Balkenenden mukaan valittavana oli joko yhteinen Eurooppa tai paluu Auschwitziin. EU on Steynin mukaan 70-luvun ratkaisu 40-luvun ongelmiin.

Steynin pääasiallinen kohdeyleisö asuu Yhdysvalloissa ja pamfletti on tarkoitettu sikäläiseen poliittiseen keskusteluun. Yhdysvaltojen poliittisesta vasemmistosta eli lähinnä demokraateista löytyy niitä, jotka pitävät eurooppalaisia yhteiskuntia mallina Yhdysvalloille. Kristinuskon eroosio ja valtiollinen terveydenhuolto ovat ilmiöitä, jotka Yhdysvalloissa eivät ole vaikuttaneet yhtä voimakkaasti kuin Euroopassa.

Steynin tavoitteena on osoittaa amerikkalaisille, että Euroopan tie ei johda edistykseen vaan hitaaseen itsemurhaan. Sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio tuhoaa kansalaisten vastuun omasta itsestään, ja tekee heistä ikuisia teini-ikäisiä. Kun valtio ottaa kansalaisten hyvinvoinnin omalle vastuulleen, elämän tarkoitus redusoituu jatkuvaksi nautinnon etsimiseksi, jossa lapset ovat vain tiellä. Kun kristinusko korvataan sekulaarilla humanismilla, ihminen elää jatkuvassa nykyisyydessä tulevaisuudesta piittaamatta.

Uuskonservatiivi Steyn

Steyn voidaan luokitella uuskonservatiiviksi, koska hän selkeästi kannattaa Yhdysvaltojen aktiivista roolia maailmassa eristäytymisen asemesta. Siksi George W. Bush, jonka sättiminen on eurooppalaisissa tiedotusvälineissä muodostunut rutiiniksi, pääsee kirjassa vähällä.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Bush kuitenkin muiden länsijohtajien tavoin vieraili ensimmäiseksi moskeijassa ja halusi täten osoittaa, että islam on pohjimmiltaan rauhanomainen uskonto ja valtaosa muslimeista on tavallisia rauhaa rakastavia ihmisiä. Minäkin muistan vielä, kuinka arkkipiispa Jukka Paarma piti ekumeenisen jumalanpalveluksen Senaatintorilla yhdessä kimeä-äänisen imaami Khodr Chehabin kanssa.

Bush käynnisti sodan terrorismia vastaan. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa sodan vihollista ei selkeästi nimetty, vaan sellaiseksi kelpasi sodankäyntitapa. Myöhemmin tietysti Bush lanseerasi termin ”islamilainen fasismi”, joka sekin sisältää oletuksen, että vastassa on islamin vääristynyt muoto.

Eikä Steyn kyseenalaista Irakin demokratiaprojektin järkevyyttä, vaan pitää sitä parempana kuin perinteisiä Lähi-idän korruptoituneita autokraatteja. Itse en näe kovin suurta mieltä uhrata miljardeja dollareita ja tuhansia ihmishenkiä länsivihamielisen sharia-demokratian pystyttämiseksi. Demokratiaa on vaikea istuttaa hedelmättömään maaperään, mikäli ei ensin ole valmis pommittamaan maata kivikaudelle.

Steyn kuitenkin muistelee kaiholla Brittiläistä imperiumia ja sitä, kuinka maailmassa parhaiten menestyneet yhteiskunnat ovat syntyneet Britannian vaikutuksesta. Tästä hyvänä esimerkkinä on maailman väkirikkain demokratia Intia sekä luonnollisesti Yhdysvallat, Australia ja Uusi-Seelanti. Vaikka Steynin omat juuret ovat Belgiassa, manner-Eurooppa ei kirjassa paljon suitsutusta saa.

America Alone kannattaa lukea nimenomaan lukuisten hyvien anekdoottien ja omaperäisen huumorin takia, koska Steyn ei mene kovin syvälle analyysissaan länsimaisten yhteiskuntien tilasta. Hän ei pääse monikulttuurisuuden taakse eli niihin ilmiöihin ja aatteisiin, joihin monikulttuurinen ajattelu pohjautuu. Marxilaisuus ei nimittäin nykyisin enää tarkoita tuotantovälineiden ottamista yhteiskunnan haltuun vaan kulttuurimarxismia, jossa oleellista on erilaisten ihmisryhmien ja elämäntapojen täydellinen tasa-arvo ja valtakulttuurin aseman keinotekoinen heikentäminen. America Alone ei löydä tietä hulluuden alkulähteille mutta tarjoaa viihdyttävän ja ajatuksia herättävän kuvauksen hulluuden nykytilasta.