Valistus ja todellisuus

Muotisanaa ”vihapuhe” käytetään nykyisin valtajulkisuudessa melko kevyesti. Sana on huonosti määritelty, kuten epämääräistä pahaa tarkoittavat sanat suvaitsevaisessa kielenkäytössä yleensä tahtovat olla. Uhkaavaksi termi muuttuu silloin, kun viranomainen alkaa taistella epämääräistä pahaa vastaan järjestelmällisellä propagandalla varsinkin, kun Suomen laki ei tunne käsitettä ”vihapuhe”.

Lasten aivopesua

Poliisitube on aloittanut toimintansa ja julkaisi videon, jossa Alma-niminen pikkutyttö kutsuu ”Poliisileijonan” avuksi, kun hänen äitinsä on lähettänyt sisällöltään ilmeisesti loukkaavan viestin poliitikolle. Epäselväksi jäi, onko videon ”valistus” tarkoitettu lapsille, aikuisille vai molemmille.

Asetelma, jossa lapsi opettaa moraalia aikuiselle, voi olla jonkun mielestä hauska. Se kuitenkin herättää mielleyhtymiä, jotka ovat tuttuja kommunistidiktatuureista. Pavlik Morozovin kuva oli pitkään tässäkin blogissa. Lisäksi Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana lapsia rohkaistiin ilmiantamaan vanhempiaan väärinajattelusta.

Poliittisesti korrekti suvaitsevaisuus on sekin eräänlaista kommunismia mutta keinot torjua vääränlaista ajattelua ovat ainakin toistaiseksi hienovaraisempia kuin kommunistidiktatuureissa aikanaan. Poliisileijona-videossa propaganda meni kuitenkin pelottavan lähelle oikeaa kommunismia, mikä myös kertoo, että viranomainen ei tässä ole oikealla asialla vaan harrastamassa aivopesua.

Videosta tehtiin myös englanniksi tekstitetty versio, joka on kerännyt jonkin verran enemmän katsojia kuin alkuperäinen mutta ei kuitenkaan ole mennyt ”viraaliksi”. Toisin kävi taannoiselle ”raiskauksentorjuntavideolle”, joka kaikessa älyttömyydessään ainoastaan nauratti, vaikka se valistuksena onkin vastuutonta poliittisesti korrektia fiktiota.

Poliisihallituksen viestintäpäällikkö Marko Luotonen ei pitänyt videon saamasta kielteisestä julkisuudesta sosiaalisessa mediassa vaan väitti kritiikkiä ”vihapuheeksi”. Luotosen mukaan ”Lastenohjelma laukaisi vihapuheen”. Luotonen toteaa:

”Monia lapsille suunnatun Poliisileijona-ohjelman kommentoijia poliisin viesti ei ole vakuuttanut. Ohjelmasarjan ensimmäinen jakso sosiaalisesta mediasta herätti viharyöpyn, sosiaalisessa mediassa. ”

Vertaukset Pavlik Morozoviin voivat olla liioittelua, mutta mielleyhtymää ei Luotonenkaan voi kiistää. Kritiikki torjutaan ”viharyöppynä”, mikä viestii kyvyttömyydestä vastata kritiikkiin. Todellisuudessa tavoitteet olivat ihan viattomat:

”Aikuiset hei, emme kehota videolla lapsia ilmiantamaan vanhempiaan vihapuheesta. Aikuisten oikeesti. Haluamme näyttää lapset oivaltavina ja osaavina tekijöinä, jotka ymmärtävät itse mikä on oikein ja mikä väärin.”

Aikuisten oikeasti videon 38 sekunnin kohdasta alkanut kohtaus voidaan ymmärtää myös kehotuksena ilmiantoihin. Kukin katsoja päättäköön itse.

Lapset ovat lapsia eivätkä ole vielä tarpeeksi kypsiä opettamaan aikuiselle moraalia. Tästä syystä videolla esiintyvän Alman kaltaiset eivät ole täysivaltaisia kansalaisia vaan vanhempiensa vastuulla. Lapset eivät välttämättä ymmärrä, mikä on oikein ja mikä väärin etenkään, kun kyse on abstraktista vihapuheesta. Poliisitube ottaa tässä vanhempien paikan ja heikentää vanhempien moraalista auktoriteettia lasten silmissä samalla tavalla kuin totalitaristiset diktatuurit aikanaan. Niiden tarkoituksena oli varata valtiolle yksinoikeus moraalisena auktoriteettinä.

Onneksi Suomessa ei vielä ole päästy Saksan tasolle, jossa poliisi ratsaa äärioikeistolaisia vihaviestejä sosiaaliseen mediaan kirjoittavien ihmisten koteja.

Joukkoraiskaus Facebookissa

Sosiaalisessa mediassa julkaistaan kaikenlaista iljettävää. Kolme maahanmuuttajataustaista miestä raiskasi huumatun naisen Uppsalassa ja näytti rikoksen sellaisenaan suorana Facebookissa. Vaikka rikollisuus on Ruotsissa raaistunut hallitsemattoman maahanmuuton myötä, mitään tuon kaltaista ei olisi voinut kuvitella.

Tekijöillä on takanaan aiempia väkivaltarikoksia ja niistä myös tuomioita, jotka luonnollisesti ovat varsin pieniä. Teko ja sen kuvaaminen kertovat, että Ruotsin oikeuslaitoksen rikoksista jakamat rangaistukset eivät lainkaan pelota tekijöitä.

Luonnollisesti media käyttää rutiininomaisesti valkopikselöintiä ja tekee epäillyistä tunnistamattomia. Suomalaista valtamediaa seuraavat eivät tiedä epäillyistä etenkään sitä, että heidän nimensä eivät ole Sven-Åke, Göran tai Börje. Sosiaalisesta mediasta kuvamateriaali on luonnollisesti poistettu. Tässä kuitenkin kamera vielä käy, kun poliisi saapuu paikalle.

On jännittävää seurata, millaisen rangaistuksen tekijät lopulta saavat. Aiemman rikostaustansa takia heidät luultavasti tuomitaan, vaikka vapauttava tuomiokaan tuskin olisi monelle yllätys. Karkotus on epätodennäköinen lopputulos ainakin aiempien oikeustapausten perusteella. Niinikään Uppsalassa tapahtunut, viiden afgaaniteinin suorittama alle 15-vuotiaan pojan joukkoraiskaus (joka niinikään kuvattiin) ei johtanut karkotukseen tekijöiden nuoren iän perusteella. Lisäksi oikeuden mielestä heitä uhkaisivat Afganistanissa useat vaarat.

Kun miettii Poliisitubea tämän Ruotsin tapausten rinnalla, tekee mieli kysyä, ovatko viranomaisten resurssit oikeassa käytössä, kun pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti kantaväestöön kuuluviin lapsiin. Uppsalan raiskaajaremmien rikoksia ne eivät ainakaan olisi estäneet.

Janssonia kiusataan

Tänä aamuna luin Markus Janssonin tapauksesta, joka lievästi järkytti. Mikäli tapahtumat sujuivat miehen itsensä kertoman mukaan, illmanismi ei ole Suomesta kuollut vaan jatkuu entistä kovemmin ottein.

Jansson oli toistuvasti kieltäytynyt saapumasta kuulusteluun epäiltynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Lounais-Suomen poliisi teki 15.6.2015 kotietsinnän Markus Janssonin asuntoon, josta vietiin mm. tietokone, puhelin ja muistikortteja. Kotietsinnän jälkeen Jansson kuljetettiin poliisiasemalle, jossa häntä yritettiin kuulustella. Jansson ei kuulusteluissa vastannut kysymyksiin eikä allekirjoittanut kuulustelupöytäkirjaa. Häntä pidettiin omien sanojensa mukaan pienessä ja epäsiistissä kopissa kuulustelujen välillä. Markus Janssonin version tapahtumista voi lukea täältä.

Janssonin itsensä mukaan epäily kiihotuksesta kansanryhmää vastaan tuli linkittämisestä samaan kirjoitukseen, josta hänet on aiemmin tuomittu. Jansson on kieltäytynyt poistamasta kirjoitusta tuomioistuimen päätöksestä huolimatta.

Jansson julkaisi Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn terrori-iskun jälkeen kuvan Koraanista, jonka sivuilla oli pekoninviipaleita. Blogikirjoitus poiki joukon tappouhkauksia Suomessa asuvilta muslimeilta. Viranomaiset eivät kuitenkaan aloittaneet esitutkintaa tappouhkausten takia. Tämän jälkeen Jansson totesi, että Suomessa saa hänen mielestään vapaasti esittää tappouhkauksia kenestä tahansa. Niinpä Jansson esitti oman tappouhkauksensa nimeltä mainituille syyttäjä- ja poliisiviranomaisen edustajille. Kotietsintä toteutettiin vain muutama päivä Janssonin esittämien tappouhkausten jälkeen. Janssonin blogissaan julkaisemista asiakirjoista ei voi päätellä, oliko uhkauksilla ja kotietsinnällä mitään tekemistä toistensa kanssa.

Rähinöitsijä ja kyykyttäjät

Ne, jotka ovat lukeneet Janssonin kirjoituksia tai tutustuneet miehen edesottamuksiin internetissä, tietävät, että hän ei yritä miellyttää ketään. Hänen tyylinsä on provosoida, haastaa riitaa ja sanoa ruma sana suoraan päin naamaa. Tällaisella käytöksellä hän on ehkä voittanut väittelyitä mutta ei ole saanut paljon ystäviä. Tässäkin tapauksessa osa hänen bloginsa seuraajista on sitä mieltä, että Jansson saa mitä tilaa.

Viranomaisia kohtaan hän on suhtautunut vihamielisesti eikä hän ole blogikirjoituksissaan säästellyt sanoja luonnehtiessaan heidän edesottamuksiaan. Libertaarina Jansson ei hyväksy sananvapauden rajoituksia, jollainen laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kiistatta on.

Valitettavasti suomalaisella viranomaisella huumorintaju on koetuksella Janssonin uppiniskaisuuden kanssa. Viranomainen ei pidä siitä, että kansalainen avoimesti uhmaa hänen käskyjään. Tämä selittää ylimitoitetut toimet kohtalaisen mitättömästä rikoksesta. Tarkoituksena oli pelotella ja vähän kurittaa niskuroivaa Janssonia.

Kun viranomainen lähtee kurittamaan yksittäistä ja kieltämättä vähän hankalaa kansalaista, astutaan huolestuttavalle tielle. Jansson on lähinnä soittanut poskeaan internetissä. Hän ei ainakaan omien tietojeni mukaan ole tehnyt mitään sen vakavampaa. Ihmisten raahaaminen poliisiasemalle ja kuulustelut pelkkien nettikirjoitusten takia eivät kerro hyvää sananvapauden tilasta Suomessa vaan muistuttavat enemmän entisten sosialistimaiden viranomaisten toimista toisinajattelijoita kohtaan.

Lisäksi viranomaisten tapa tulkita lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vaikuttaa ylimitoitetulta ja tarkoituksellisen pahantahtoiselta rikoksesta epäiltyä kohtaan. On myös periaatteessa kyseenalaista, miten rankat yksilöön kohdistuvat toimet voidaan perustella pelkästään jonkin kollektiivisen ihmisryhmän oletettujen loukattujen tunteiden takia.

Viranomaiset eksyksissä sosiaalisessa mediassa

Viranomaisilta on ajat sitten kadonnut suhteellisuuden taju ”sananvapausrikollisten” metsästyksessä sikäli, kun sitä ylipäänsä on ollutkaan. Heillä on myös selkeitä vaikeuksia ymmärtää sosiaalista mediaa ja sen luomaa todellisuutta. Tämän tuloksena Facebook-postauksia luetaan kuin piru raamattua, kun yritetään etsiä teksteistä ”laittomuuksia”.

Asiaa ei auta intomielisen nettipoliisi Marko ”Fobba” Forssin näyttävä esiintyminen julkisuudessa. Tyylitajua mieheltä ainakin puuttuu, sillä ”Fobba” julkaisi tämän jumalanpilkkapykälää käsittelevän kirjoituksen vielä siinä vaiheessa, kun Charlie Hebdon toimitukseen ammuttujen toimittajien ruumiit eivät olleet ehtineet kunnolla kylmetä.

”Fobba” Forssin kaltaiset esitelmöitsijät pitävät ihmisiä holhottavina pikkulapsina. Viimeisin setämäisen holhoavasti kirjoitettu artikkeli käsittelee tapausta, jossa naispuolinen kaupan työntekijä taltutti kaksi maahanmuuttajataustaista myymälävarasta käyttämällä pippurisumutetta. Tapauksesta julkaistu video herätti kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella. ”Anna”-nimistä työntekijää ylistettiin päättäväisestä toiminnastaan ja häntä pidettiin jopa sankarina.

Kuten aiemmissakin julkisuudessa käsitellyissä maahanmuuttajataustaisten tekemissä rikoksissa, ”Fobba” tuntuu olevan enemmän huolissaan tapauksen kommentoinnista kuin tapauksesta itsessään. Videon julkaisseen kauppiaan motiivina oli herättää keskustelua toistuvasti näpistelyyn syyllistyneiden saamista olemattomista rangaistuksista. ”Fobba” taas luennoi videota kommentoiville yksittäisille kansalaisille ja antaa vaikutelman, että kommentit ovat pahempi asia kuin taparikollisuus, jonka viranomaiset jättävät usein tutkimatta ja syyttämättä. Samanlainen ilmiö oli havaittavissa viime kesän maahanmuuttajajengiä koskevassa keskustelussa kuin myös Tapanilan raiskaustapauksen yhteydessä. Viranomaiset tekevät julkisuudessa enemmän työtä asiaa koskevan keskustelun hillitsemiseksi kuin oikeiden rikollisten rankaisemiseksi.

Markus Janssonin muslimeilta saamat tappouhkaukset jätettiin tutkimatta. Kun Jansson itse lateli uhkauksia, hänet raahattiin poliisiasemalle. Kertooko tämä jostakin? Mielestäni kertoo ainakin siitä, että viranomainen on ankara niskoittelevasti käyttäytyvää lainkuuliaista kansalaista kohtaan mutta ymmärtäväinen taparikollisia kohtaan silloin, kun nämä edustavat erityissuojelua nauttivaa vähemmistöä.

Rasismia vastustetaan – raiskauksen uhri unohdetaan

Rasisminvastainen viikko ei olisi voinut pyörähtää käyntiin huonommissa merkeissä, kun viisi somalinuorukaista vangittiin epäiltynä nuoren naisen joukkoraiskauksesta (vai pitäisikö sanoa ”ryhmäraiskauksesta”).

Sinänsä viikko edustaa valtion virallista monikulttuuripropagandaa tympeimmillään. Koko Suomi on nyt ”asennematkalla” ja pääministeri Stubbkin sanoi ponnahtavansa seisomaan, jos joku Eduskunnassa yrittää flirttailla rasismilla. Stubbin kaltaiset omasta mielestään asioihin avoimesti suhtautuvat ihmiset siis tietoisesti kieltäytyvät keskustelemasta maahanmuuton aiheuttamista ongelmista. Niitä ei ole tai jos on, ne johtuvat rasismista. Luonnollisesti rasismia voi esiintyä vain valkoihoisen kantaväestön keskuudessa.

Poliisit asennematkalla

Poliisitkin osallistuvat aktiivisesti rasismin vastustamiseen monella eri tavalla. Vantaan Havukoskella poliisit hajottivat uhkaavan joukkotappelun ja haastoivat sen jälkeen nuoret jalkapallo-otteluun, jonka nuoret voittivat murskaavasti 13-5. Tilaisuudessa otettiin yhteiskuva, jossa yksi Tapanilan raiskauksesta vangituista nuorista esiintyy eturivissä kolmantena oikealta.

Eläkkeelle jäävä poliisiylijohtaja Mikko Paaterokin yrittää tehdä osansa. Hän toivoo poliisikuntaan lisää maahanmuuttajia. Hän vaatii poliiseilta lisää kielitaitoa:

”Poliisin kielitaitoa pitää lisätä, pitää tietää, mitä maailmalla tapahtuu. Poliisikuntaan pitäisi saada vauhdilla lisää maahanmuuttajia ja eri etnisen taustan omaavia, erilaisia ihmisiä.”

Maahanmuuttajien kohdalla kielitaitoa ei sitten enää vaaditakaan:

”Maahanmuuttajia pitää lisätä myös muuhun poliisihallintoon, ei vain poliiseiksi. Kielitaitokynnystä, suomen osaamista, pitää sitten vain jotenkin madaltaa.”

Tätä en olisi itse keksinyt. Paatero näyttää, että kaikissa huonosti toimivissa organisaatioissa mätä löytyy ylimmältä tasolta ja valuu sieltä organisaatiossa alaspäin.

Aikaa riittää myös kaikkein tärkeimpään eli internetin valvontaan:

”Keskusrikospoliisin internet-yksikkö on ottanut internetin tietyt sivustot tehostettuun seurantaan Tapanilan raiskaustapauksen johdosta. Pyyntö Krp:lle on tullut Itä-Uudenmaan poliisista Vantaalta.”

”Vantaan poliisi haluaa varautua ennakolta siihen, ettei rajuna käyvä maahanmuuttovastainen kirjoittelu johda väkivaltaan tai järjestyshäiriöihin.”

Eräs tietty sivusto on poliisin erityisseurannan alaisena:

”Poliisin mukaan rajuinta tekstiä syytää tällä hetkellä mitavittua.fi -sivusto. Se on sekä Vantaan poliisille että Krp:lle tuttu.”

Mitävittua-sivuston edustaja Ilja J puolustautuu seuraavasti:

”Onko Poliisi tutkinut kuinka näitä nettikirjoitteluita, mitä nämä raiskareiden puolustelijat kirjoittelee? Lisäksi kirjoituksemme on jo aikaisemmin julkaistu jossain muualla eli välitämme tietoa vaan eteenpäin alkulähteistä julkaisualustana ja omaa kirjoitustuotantoa meillä ei ole. Kiitos lähettämistänne jutuista, jatkakaa vaan.”

Sivuston ylläpitäjä on internet-tietojen perusteella ollut aiemmin tekemisissä virkavallan kanssa muissa yhteyksissä. Ei kuitenkaan ole sivuston vika, jos valtamedia tarkoituksella pimittää tietoja maahanmuuttajataustaisten tekemistä törkeistä rikoksista. Valtamedian seuraaja ei välttämättä tiedä, että taannoin M/SAmorella -laivalla tapahtuneesta ruotsalaisnaisen raiskauksestasyytetyt olivat Ruotsissa asuvia somaleja.

Valtamedian asenteet

Valtamedia on myös päästänyt maahanmuuttajataustaisia mediaan kertomaan tapauksesta ja esittämään itsensä uhreina. Sinänsä on jännittävää, että tiukkaa sisäryhmämoraalia harjoittavan kollektivistisen yhteisön jäsenet esiintyvät nyt yksilöinä. Ei ole suuri yllätys, että yksikään julkisuudessa esiintynyt somali ei sano, mistä joidenkin yhteisön jäsenten hyväksyntä yhteisöön kuulumattomiin kohdistuvaa rikollisuutta kohtaan kumpuaa tai mistä johtuvat asenteet, jotka johtivat Tapanilan raiskaukseen. Somalien mielestä ne johtuvat yksilöistä itsestään.

Tätä virttä veisasi Yleisradiossa esiintynyt Maryam Ismail, jolta toimittaja Sanna Ukkola uteli etupäässä rasismikokemuksia eikä selvyyttä saatu siitä, mistä johtuu somalien suhteellinen yliedustus raiskaustilastoissa. Keneltäkään ei kysytty, mistä johtuu joiden suomalaisten negatiivinen suhtautuminen somaleihin. Voisiko se kenties johtua esimerkiksi tämän kaltaisista yksittäistapauksista?

Asiantuntijoita tarvitaan myös selittämään asioita parhain päin. Feminismi ja monikultturismi lyövät kättä Elisa Rimailan mielipidekirjoituksessa, jossa todellisia raiskaajia ovat ensisijaisesti kantasuomalaiset miehet, jotka edustavat kahta kolmannesta raiskauksista tuomituista.

Rimailan trollaus huipentuu seuraavaan kappaleeseen:

”Kaksi kolmesta raiskauksesta tuomitusta on ns. kantasuomalaisia miehiä. Suurin osa raiskauksista kun tapahtuu muualla kuin juna-asemien pimeissä pusikoissa ja niihin syyllistyvät suurimmaksi osaksi ne ”aivan tavalliset suomalaiset miehet”. Suomalaisista 77,2 prosenttia kuului vuoden 2011 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Tapahtuvatko raiskaukset näin ollen edelleen etnis-kulttuurillisista ja uskonnollisista syistä?”

Tällaista lukiessa miettii, ovatko Rimailan kaltaiset oikeasti yksinkertaisia vai näyttelevätkö pelkästään sellaista. Kumpikaan ei kerro hyvää kirjoittajasta. Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaa, että kirjoittaja ei halua edes ajatella syitä, miksi ulkomaalaistaustaiset ovat väestömääräänsä nähden yliedustettuina raiskaustilastoissa eli he edustavat tuomituista yhtä kolmannesta. Siksi on parempi kiinnittää huomio hyvään viholliseen eli tavalliseen suomalaiseen mieheen.

Media teki sen

Edellisessä kirjoituksessa ehdotin, että seuraavaksi valtamedian kannattaisi tehdä raiskaajista uhreja, jotta se nousisi ruotsalaismedian tasolle poliittisesti korrektissa uutisoinnissa. Tämä taso on nyt saavutettu, kiitos ruotsalaisomisteisen Mtv3-sivuston.

Maikkari haastattelee epäiltyjen omaisia, kuten ehdotin. Yhden epäillyn täti kertoo:

”Ymmärtäisin tämän keskustelun, jos pojat olisi tuomittu. Mutta heidät on leimattu jo ennen kuin asiaa on käsitelty oikeudessa tai tuomiota on edes tullut. Pojista levitellään kuvia, heidän asuinpaikkansa ja koulunsa on kerrottu.”

Nainen jatkaa:

”Täytyy muistaa, että jokaisella näistä pojista on myös nuoria sisaruksia. Esimerkiksi yhden epäillyn veli joutui lähtemään tänään uhkailujen vuoksi koulusta aiemmin kotiin.”

”Yhdellä sivustolla kerrotaan, että he lähtevät porukalla retkelle poikien asuinalueelle ja tekevät meistä selvää. Täytyy nyt miettiä, uskaltaako lapsia päästää enää yksin ulos.”

Näin on epäillyistä tehty uhreja. Manipuloinnillaan ja vääristelyllään valtamedia raiskaa uhrin vielä varsinaisen rikoksen jälkeen, kuten Snaphanen-sivustolla kirjoittava Julia Caesar kirjoitti Viking Linen Amorella-laivalla tapahtuneen raiskauksen jälkeen. Tämä kirjoitus on nyt julkaistu englanniksi.

Caesar kommentoi M/S Amorellan raiskausta seuraavasti:

”Järkevässä yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus tietää poikkeuksellisen väkivaltaisiin rikoksiin syyllistyneiden henkilöllisyys, jotta he pystyvät arvioimaan kohtaamiaan riskejä. Miten ruotsalaiset naiset ja nuoret tytöt voivat suojautua, jos he eivät tiedä, että maahanmuuttajat ovat viisinkertaisesti yliedustettuja raiskaustilastoissa?”

”Ruotsi ei ole terve yhteiskunta vaan erittäin sairas. Valheet jäytävät yhteiskunnan eri osa-alueita ja läpäisevät ne. Poliitikot syyllistyvät törkeimpään raiskaukseen. M/S Amorellan joukkoraiskaus on suoraa seurausta Ruotsiin vuosikymmeniä kohdistuneesta massamaahanmuutosta muslimimaista ja primitiivisistä kunniakulttuureista. Massamaahanmuutto on muiden tekijöiden ohella tehnyt Ruotsista Euroopan ykkösmaan ilmoitetuissa raiskauksissa ja jatkuvasti johtaa yhä uusiin ruotsalaisnaisten brutaaleihin raiskauksiin.”

Media näyttää lukijoilleen keskisormea samalla tavalla kuin kuvan somalinainen. Vielä odotellaan, milloin median asiantuntija syyttää tapahtuneesta sosiaalisen median vihapuhetta ja maahanmuuttokriittisiä.

Huom! Kuvan somalinaisella ei välttämättä ole tekemistä Mtv3-sivuston artikkelin kanssa.

Lisäys: Ibn Matti on kääntänyt kirjoituksessa viitatun Julia Caesarin tekstin suomeksi. Se löytyy täältä.

Tapanilan raiskauksesta

Tapanilassa viisi nuorta somalia raiskasi nuoren naisen. Tämä pikku-uutinen kertoo, että Suomi on ottanut yhden merkittävän askeleen kohti reaalimonikulttuurista yhteiskuntaa. Nimien ja syntymäaikojen perusteella nämä nuoret somalit ovat luultavasti syntyneet Suomessa eli he ovat toisen polven maahanmuuttajia.

Valtamedian toiminta

Valtamedia uutisoi tapahtuneesta ja jopa Helsingin Sanomat kertoi aluksi raiskauksen tekijöiden olleen ulkomaalaistaustaisia. Lehti kuitenkin huomasi virheen ja korjasi pian uutisen sellaiseksi, että tekijöiden etnistä taustaa ei voinut uutisesta päätellä.

Internetissä asia luonnollisesti tiedettiin. Tässä vaiheessa tiedetään jo epäiltyjen henkilöllisyydet, joiden perusteella voidaan päätellä heidän olevan somaleja ja muslimeja. Voit viedä ihmisen kauas islamilaisesta paimentolaiskulttuurista mutta et saa paimentolaiskulttuuria ihmisestä pois edes toisessa polvessa. Mikään määrä kotouttamista ja rasisminvastaista valistustyötä ei riitä. Tavat, arvot ja asenteet, jotka rohkaisevat Tapanilassa nähdyn kaltaiseen tekoon, eivät ole kotoisin täältä vaan Afrikan sarvesta.

Valtamedia ei kuitenkaan kerro asiasta näin vaan kutsuu paikalle asiantuntijoita, jotka selittävät tapahtuneen omasta feministisestä näkökulmastaan. Pia Puu Oksanen sanoo:

”Häpäisemisen kulttuuri ei jää pelkästään netin keskustelupalstoille ja sosiaaliseen mediaan vaan valuu kaduille, kouluihin, koteihin ja parisuhteisiin.”

Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Milla Pyykkönen kertoo seuraavaa:

”Äärikonservatiivinen ajattelu, että mies on luomakunnan kruunu ja nainen alempana, verhotaan entistä useammin internetin kuoren alle.”

Epäselväksi jää, mitä tarkoitetaan häpäisemisen kulttuurilla tai äärikonservatiivisella ajattelulla. Oletettavasti islamilla ei ainakaan ole mitään tekemistä niiden kanssa.

Valtamedia kutsuu selittäjiksi Oksasen ja Pyykkösen kaltaisia asiantuntijoita, koska se ei edes halua kertoa seuraajilleen, mistä tapahtuneessa oli oikeasti kysymys. Se haluaa ohjata keskustelun turvallisille raiteille ja kysyä, miksi mies raiskaa.

Lehtien toimituksissa varmasti tiedetään, että internetissä tapahtumien todellinen laita on jo kerrottu. Siksi tarvitaan myönteinen uutinen somaleista eli nyyhkytarina, jossa suomalainen ”Doula” auttaa pienen Ahmedin maailmaan. Jutun mukaan pikku Ahmed on jo Ramla-äitinsä kohdussa joutunut ylittämään Välimeren kiikkerässä veneessä ja viettämään aikaa libyalaisessa vankilassa.

Positiivinen uutisointi on tietysti tarkoitettu tasapainottamaan. Näin tehtiin myös suomettumisen aikana, jolloin lehdet kyllä varovaisesti kertoivat Neuvostoliiton kielteisistä piirteistä mutta muistivat samalla sivulla kertoa myös Yhdysvaltojen ongelmista.

Mtv3 puolestaan manipuloi lukijoita kuvan avulla. Siinä selkeästi vaaleaihoinen nuori mies yrittää lähestyä nuorta tyttöä, joka ei kuvan perusteella ole kiinnostunut tekemään lähempää tuttavuutta hänen kanssaan.

Olen itse seurannut valtamedian uutisointia monikulttuurista jo vuodesta 2006 eikä mikään oleellinen ole muuttunut. Sama vanha valehtelu ja vääristely vallitsee yhdistettynä tunteita manipuloiviin human interest -tarinoihin. Näin tehdään siitä huolimatta, että internet ei jätä näissä asioissa kiveäkään kääntämättä.

Jotta Suomi pääsisi näissä asioissa Ruotsin tasolle, valtamedian pitää ottaa vielä seuraava askel. Sen pitää antaa kaikkein moraalittomimmalle kolumnistilleen tehtäväksi kirjoittaa nyyhkytarina Tapanilan joukkoraiskauksen tekijöistä. Vihjeenä sanon, että kannattaa haastatella nuorten raiskaajien vanhempia ja muita sukulaisia. Asiantuntijaksi suosittelen Jari Taposta.

Helsingin Sanomissa Antero Mukka yrittää selitellä lehden toimintaa Tapanilan tapauksen yhteydessä parhain päin. Selitykset tietysti ontuvat eikä toimittaja koskaan myönnä toimineensa väärin:

”Tuntomerkkinä esimerkiksi "ulkomaalaistaustainen" on kohtuullisen löperö. Se rajaa vuosi vuodelta pienemmän joukon pääkaupunkiseudun väestöä pois epäiltyjen joukosta. Kaltaiseni sinisilmäinen kantasuomalainen toki tipahtaa pois laskuista.”

”Mutta kuinka monenteen polveen asti Suomessa syntynyt ruotsalainen, iranilainen tai somalialainen kantaa ulkomaalaistaustaisen leimaa?”
Haluaisin vastata Mukan kysymykseen seuraavasti: Suomessa syntynyt somali lakkaa olemasta somali siinä vaiheessa, kun hän karistaa pois kotimaansa islamilaisen paimentolaiskulttuurin tavat, arvot ja asenteet. Näihin kuuluu suhtautuminen yksin liikkuviin vääräuskoisiin naisiin.
Luonnollisesti Mukka vetoaa Julkisen Sanan Neuvoston ohjeisiin ja piiloutuu niiden taakse. Hurskastelulta ei tässäkään vältytä:
”Meidän tehtävämme toimituksessa on viime kädessä tapauskohtaisesti siis tulkita, onko ihmisen, kenties hänen vanhempiensa tai isovanhempiensa alkuperä näillä kriteereillä merkityksellinen tieto.”
”Tehtävä on harvoin helppo.”
Yhä useampi Helsingin Sanomien lukija tekee omat johtopäätöksensä siitä, keitä Mukan kaltaiset toimittajat palvelevat, ja sanoo irti tilauksensa. Mukka ja hänen toimittajakollegansa jatkavat valehteluaan, vääristelyään ja hurskasteluaan niin kauan, kunnes lehden kustantaja ei enää halua haaskata rahojaan kannattamattomaan liiketoimintaan. Tiedonvälitys ja uutisten taustoitus ei katoa minnekään. Helsingin Sanomat vain ei ole sitä enää pitkään tekemässä, jos lukijoiden älykkyyden halveksunta jatkuu nykyisellä tasollaan. Kymmenet tuhannet ihmiset vuosittain päättävät, että he eivät halua maksaa valheellisesta propagandasta.
Mihin median valheellinen uutisointi sitten johtaa? Tähän lainaus nimimerkki Kumitontulta:
”Pohjimmiltaan median tulee antaa se tieto, mitä sen tilaajat haluavat, koska muuten medialla ei ole seuraajia. Median 10 vuotta jatkunut itsesensuuri on johtanut jo siihen, että lukijat käyvät tarkistamassa poliisin sivuilta annetut tiedotteet tai tilaavat tuomiolauselmia oikeusistuimista. Median rappiotila on jo edennyt niin pitkälle, että ihmiset eivät luota valtavirtamedian uutisointiin tai luottavat enintään siihen, että tietoa ei kerrota ja opettelevat lukemaan rivien välistä.”
Rivien välistä luettiin sanomalehtiä myös aikanaan Neuvostoliitossa. Tähän vielä lisäisin, että mainostajat katoavat lukijoiden myötä ja ne ovat ainakin paperilehdestä jo suurelta osin kaikonneet.
Suosittelen myös toista erinomaista Tapanilan tapahtumia pohdiskelevaa kirjoitusta. Sen lopussa sanotaan seuraavaa:
”Se, että median tempuille nauretaan, ei ole oikea kohde. Ainakaan se ei saa olla ainoa oikea kohde. Kyse on paljon suuremmista asioista kuin siitä, että yksi lehti on lukinnut itsensä näennäisesti hyvyydelliseen periaatteeseen.”
Vaikka itse mielellään kommentoin valtamedian artikkeleita, olen tästä samaa mieltä. Kirjoittaja jatkaa:
”Kyse on siitä, että tytöillä ja naisilla pitää tässä maassa olla hyvä olla ja turvallista. Se ei valitettavasti ole itsestäänselvyys. Sen eteen kannattaa ja pitää taistella!”
Mutta ketä vastaan pitäisi taistella? Yksi kohteista on todellakin valtamedia, joka on ehkä merkittävin syy siihen, miksi perinteisten vanhojen puolueiden poliitikot eivät uskalla sanoa maahanmuutosta mitään poliittisesti korrektia hymistelyä lukuun ottamatta. Jos joku poliitikko erehtyy sanomaan jotakin poliittisesti epäkorrektia, valtamedia ristiinnaulitsee hänet ja poliitikko joutuu lopulta perääntymään asiassa. Jos hän ei peräänny, puoluetoverit ainakin varmistavat, että hänen uransa ei kehity nousujohteisesti. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että media ohjaa poliitikkoja eikä toisin päin.
Niin kauan, kun maahan tulee paljon ihmisiä samanlaisesta kulttuurista kuin Tapanilan raiskaajat, tyttöjen ja naisten turvallisuus heikkenee. Mitä aiemmin tähän asiaan puututaan, sitä vähemmällä kärsimyksellä tulevat sukupolvet selviävät.

Sekalaisia ajatuksia

Tällä otsikolla varustettu kirjoitus voi olla merkki väsymyksestä tai ideoiden loppumisesta. Toisaalta sen avulla voi aloittaa jostakin ja katsoa, minne tuuli kuljettaa.

Kaasuputkimies

Tänään kuulin radiosta, että Paavo Lipponen oli suuttunut Aamulehdelle. Aamulehden Näkökulma-puheenvuorossa Venäjä-asiantuntija Arto Luukkanen mm. esitti, että ryhtyminen Nord Stream -kaasuputkiyhtiön konsultiksi heikensi kansan silmissä Lipposen valtiomiesasemaa.

Sattumalta kirjoitin itse vuonna 2008 kirjoituksen Lipposesta kaasuputkimiehenä. Tuolloin kaasuputken turvallisuuspoliittiset on ongelmat olivat esillä, koska Venäjä oli samana vuonna hyökännyt Georgiaan. Oli ilmeistä, että konsultti Lipponen ei enää piitannut Suomen edusta eikä kaasuputken turvallisuuspoliittisesta merkityksestä vaan ajatteli lähinnä omaa lompakkoaan. Venäläiset eivät palkanneet Lipposta, vaan sen teki venäläisten rekrytoima Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder.

Paavo Lipposelta ryhtyminen presidenttiehdokkaaksi osoitti kehnoa arvostelukykyä ja itsekritiikin puutetta. Kaasuputki ei nimittäin ole ainoa asia, joka näyttää Lipposen huonossa valossa. Päätös Stasi-listan julkaisematta jättämisestä ja Alpo Rusin oikeudenkäynti kertovat, että sosiaalidemokraatit ovat kyvyttömiä käsittelemään omaa osuuttaan suomettumisessa ja pyrkivät peittelemään sitä.

Rusin kirjassa Tiitisen lista vihjailtiin avoimesti, että pitkäaikainen pääministeri Kalevi Sorsa oli KGB:n luottomies ja ylitti kanssakäymisessään itänaapurin kanssa sopivaisuuden rajat. Sorsan avulla KGB tavoitteli vaikutusvaltaa Sosialistisessa internationaalissa ja pyrki kääntämään järjestön kantoja myötämielisemmiksi Neuvostoliittoa kohtaan.

Lipposta rasittaa lisäksi Suomen liittyminen Euroopan rahaliittoon ilman kansanäänestystä, vaikka EU:n liittymisen yhteydessä kansalle kerrottiin, että EU-jäsenyys ei tarkoita jäsenyyttä EMU:ssa. Kun euro on vajoamassa ja viemässä jäsenmaitaan kohti taloudellista katastrofia, Lipposen on presidenttiehdokkaana pakko selittää aiempia toimiaan. Selitykset eivät todennäköisesti vakuuta ketään.

Lipponen sai tänään tukea yllättävältä taholta. Entinen pääministeri Matti Vanhanen kertoi Ylen uutisille, että Lipponen ei lobannut hallitusta. Itse en vuonna 2008 väittänyt Lipposen tehneen niin, mutta hän joka tapauksessa hyödynsi poliittista osaamistaan tavalla, josta oli potentiaalista haittaa Suomen turvallisuudelle. ”Baltic Star” -Vanhanen on suomettumisen ajan kasvatti, joten hänen lobbaamistaan tuskin olisi edes tarvittu.

Lipposen kannatus on gallupeissa ollut hämmästyttävän korkea ja lähennellyt kymmentä prosenttia. Tämän on pakko johtua kantansa ilmoittamatta jättäneiden suuresta määrästä.

Rikollinen Malmö

Wikipedian mukaan kriminologia tutkii rikollisuutta empiirisin menetelmin. En tiedä, millaista empiriaa ruotsalainen kriminologi Sven Granath käytti, kun hän selitti Malmön ongelmien johtuvan Kööpenhaminan läheisyydestä, joka avaa markkinat salakuljetetulle tavaralle ja kiihdyttää taistelua tavaravirtojen hallinnasta.

Suur-Kööpenhaminan alueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Rikostilastojen mukaan siellä tapetaan vuosittain 14 ihmistä. 300 000 tuhannen asukkaan Malmössa tapettiin 12 ihmistä eli suhteessa väkilukuun nelinkertainen määrä verrattuna Kööpenhaminaan.

Maalaisjärjellä luulisi, että suurkaupunki Kööpenhamina tarjoaisi paremman toimintaympäristön järjestäytyneelle rikollisuudelle kuin huomattavasti pienempi Malmö. Myös tavalliselle tallaajalle Malmö on muuttunut aiempaa vaarallisemmaksi. Pelkästään marraskuussa kaupungissa tehtiin 80 ryöstöä.

Blogisti Yrjöperskeles kutsuisi kriminologi Granathia ”Selitteläätiön” maisteriksi. Brittiläinen Theodore Dalrymple puolestaan kutsuu kriminologiaa ”roskaksi, jonka tarkoituksena on tietoisesti pimittää todellisuutta 60-lukulaisen sosiologian hengessä.”

Kansanvalistusta

Pelastakaa Lapset ry on liittynyt monikulttuuri-ideologiaa tuputtavien järjestöjen sankkaan joukkoon. En tiedä, onko liittyminen tapahtunut vasta äskettäin vai jo pitemmän aikaa sitten. Joka tapauksessa järjestö on julkaissut R-sanakirjan, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa rasismista, sen tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta.

Kirjan sisältö on sitä itseään eli samaa huttua kuin muutkin vastaavasta aihealueesta julkaistut valistusläpyskät. Lähdeviitteistä löytyy myös tuttuja nimiä kuten Honkatukia, Rastas, Jokisalo (Stasi), Suurpää (Leena, ei Johanna), Honkasalo (se uhriutunut rasismitutkija) ja Puuronen.

Kirja on ilmeisesti suunnattu sekä nuorten parissa ammatikseen työskenteleville että vapaaehtoisille. Se tarjoaa hyvät eväät noituuden rasismin tunnistamiselle ja siihen puuttumiselle. Eli kaikki, jossa mikä tahansa ei-länsimainen esiintyy negatiivisessa valossa, on rasismia, myös tämä blogi.

Pahuudesta ja mielisairaudesta

Norjassa joukkomurhaaja Anders Breivik todettiin äskettäin syyntakeettomaksi. HS:n uutisen mukaan:

”Raportin mukaan Breivikille on pitkän ajan kuluessa kehittynyt paranoidinen skitsofrenia. Hänellä on monentyyppisiä harhakuvitelmia, ja hän elää omassa maailmassaan.”

”Hän muun muassa kuvittelee, että hänet on valittu päättämään siitä, kenellä on oikeus elää ja kuolla. Hän on kuvaillut itseään "täydellisimmäksi ritariksi sitten toisen maailmansodan", ja hän uskoo kehittelemänsä organisaation valtaavan Euroopan.”

Itse uskon, että Breivikillä on epärealistiset käsitykset omasta kaikkivoipaisuudestaan mutta hänen tekonsa systemaattisuus ja kylmäverisyys eivät puolla mielisairautta selityksenä. Todennäköisemmin Norjan viranomaiset haluavat varmistaa, että Breivik viettää loppuelämänsä suljetulla osastolla lääketokkurassa eikä kukaan enää kuule hänestä mitään. Pohjoismaissa elinkautinen ei oikeasti ole sellainen, joten vankeuteen tuomittuna hän voisi vielä joskus vapautua. Toisaalta Norjasta tuskin löytyy psykiatria, joka uskaltaisi joskus päästää Breivikin pois suljetulta osastolta.

Olen myös samaa mieltä Ruukinmatruunan kanssa seuraavasta:

”Hän selittää tekojensa motiivit manifestissaan, eikä se ole mielisairaan, harhaisen eikä psykoottisen ihmisen tekstiä - vaan se edustaa määrätietoista pahuutta.”

Nyky-yhteiskunnassa pahuus selitetään pois. Se johtuu ankeasta lapsuudesta, syrjinnästä tai milloin mistäkin. Pahuuteen syyllistynyt ei ole vastuussa teoistaan, vaan hän on aina jollakin tavalla uhri tai kuten Breivikin tapauksessa mieleltään sairas.

Lisää pahuutta

Eräs lukija otti sähköpostitse yhteyttä ja kertoi Suomessa 90-luvulla tapahtuneesta väkivaltarikoksesta ja sen tekijästä Abdigadir Osman Husseinista. Vuonna 1993 tämä Somaliassa syntynyt mies raiskasi puukolla uhaten 13-vuotiaan tytön Tampereella. Hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Kaksi kuukautta vapautumisensa jälkeen hän murhasi 15-vuotiaan tamperelaistytön silpoen tätä veitsellä.

Tässä vaiheessa hän sai jo elinkautisen tuomion. Vuonna 2005 hänet kuitenkin päästettiin lyhyelle vartioimattomalle lomalle, jonka aikana hän käytti seksuaalisesti hyväkseen 4-vuotiasta tyttöä.

Tästä tapauksesta näkee, miten väkivaltarikoksesta tuomittu syyllistyy vapautumisensa jälkeen uusiin rikoksiin. Tästä huolimatta hänet päästetään vartioimattomalle lomalle, jonka aikana hän taas syyllistyy rikokseen. Lisäksi ulkomaalainen väkivaltarikollinen saa tuomioista huolimatta jäädä maahan eikä häntä karkoteta.

En olisi kirjoittanut Abdigadir Osman Husseinista mitään, mutta hän tuli mieleen, kun luin äskettäin Tanskassa sattuneesta 10-vuotiaan tytön raiskauksesta. Siellä 16-vuotias somalinuorukainen oli kaapannut mukaansa kaksi pientä tyttöä ja raiskannut toisen väkivaltaisesti tavalla, jota en tässä lähde yksityiskohtaisesti kuvailemaan. Toinen tytöistä pääsi pakenemaan.

Raiskauksesta epäilty 16-vuotias oli vieraillut entisessä kotimaassaan muutama kuukausi ennen tapahtunutta. Aiemmin iloinen ja jalkapallosta pitänyt nuori mies oli vakavoitunut matkan aikana ja ilmeisesti omaksunut militantteja aatteita.

Keski-Jyllantilaisen Herningin kaupungin lähellä olevassa Gullestrupin lähiössä tapahtunut väkivallanteko oli siinä määrin raaka, että se herätti paikallisessa asujaimistossa halun rangaista tekijää. Paikallinen poliisi joutui lisäämään partiointia estääkseen mahdollisen vigilantismin.

Poliisitarkastaja Michael Kjeldgaard kertoi Ekstrabladet-sanomalehdelle:

”Totta kai olemme varuillamme epäillyn perheeseen kohdistuvien kostotoimien varalta. Siksi olemme lisänneet partiointia alueella. Samanaikaisesti kehotan ihmisiä kunnioittamaan poliisin ja oikeusjärjestelmän työtä.”

Entä jos oikeusjärjestelmä ei ansaitse kunnioitusta, koska se päästää väkivaltarikolliset liian vähällä? Vaikka ihmiset yleensä luottavat viranomaisiin ja oikeuslaitokseen, jossakin vaiheessa mitta voi täyttyä ja tuomioiden lepsuus johtaa vastareaktioon.

Voi myös kysyä, ovatko Abdigadir Osman Hussein ja Gullestrupin raiskaaja mieleltään sairaita. Edellinen väitti oikeudenkäynnissä olleensa murhan hetkellä täyttä ymmärrystä vailla, mutta oikeus ei uskonut häntä. Jälkimmäisen mielentilatutkimuksen tuloksia ei vielä tiedetä. Entä ovatko he uhreja? Jos ovat, niin kenen tai minkä? Rasisminko?