Kuinka vasemmisto dominoi vihakirjoituksillaan valtamediaa ja vääristää julkista keskustelua

 

En todellakaan uskonut, että hyökkäystä sisäministeri Mari Rantasta kohtaan enää tulisi sen jälkeen, kun Ranskassa oleva sisällissodan kaltainen tilanne tuli julkisuuteen. En uskonut, että kellään olisi enää pokkaa lähteä termipoliisiksi kurittamaan Rantasta vaestönvaihto-sanan käytöstä.

Olin valitettavasti väärässä. Aliarvioin vasemmistolaisen ylimielisyyden ja röyhkeyden. Kommunismia vain harva kannattaa, joten sitä pitää edistää röyhkeästi tarvittaessa vaikka valehtelemalla ja vääristelemällä.

Niko Pyrhönen-niminen nollatutkija  esiintyy ihan tosissaan termipoliisina.

Populismiin ja salaliittoteorioihin perehtynyt yliopistotutkija Niko Pyrhönen Helsingin yliopistosta arvioi, että tuore sisäministeri Mari Rantanen (ps.) on tietoisesti käyttänyt väestönvaihto-termiä sosiaalisen median päivityksissään.

Pyhösen mukaan käytettävissä olisi lukematon määrä salonkikelpoisia ilmaisuja väestön muutoksesta puhumiseen, mutta Rantanen on käyttänyt sitä, joka on poliittisesti herkkä.

– Hän valitsee ja nimenomaisesti käyttää väestönvaihto-termiä, joka on yksi niistä hyvin harvoista, jotka linkittyvät salaliittoteorioihin ja toimivat koirapillinä.

Koirapilli-termin käyttö paljastaa välittömästi, että Pyrhönen tulee poliittisesti äärivasemmalta, erään graffititaiteilijan aiemmin johtamasta puolueeesta. Termiä käytetään, kun poliittisen vastustaja halutaan saada yhdistetyksi poliittisesti arveluttaviin tahoihin. Koirapilli on merkinanto, jolla vasemmistolaisen natsimytologian mukaan hälytetään poliittisesti arveluttava taho paikalle. Vain vasemmistolainen natsimytologian tuntija, tietää, mitä mikin koirapilli tarkoittaa.

Pyrhönen väittää seuraavaa:

”Se ei ole vahinko vaan aivan tietoinen valinta Rantaselta. On olemassa lukematon joukko muita ilmaisuja, joilla väestön muutoksesta voi puhua, Pyrhönen painottaa”.

Jos käyttää termiä ”demografinen muutos, kirjoittaja tällöin antaa ymmärtää, että kyseessä on luonnonvoiman kaltainen muutos, jossa ei ole tekijää takana. Vasemmistolainen nollatutkija ilmeisesti vierastaa näkemystä, jonka mukaan massamaahanmuuton taustalta löytyy tahoja, jotka haluavat lisätä vierasperäisen väestön määrää länsimaissa. On niitä, jotka rahoittavat toimintaa (esimerkiksi Välimeren meritaksiliikennettä), joka sekin lienee vasemmiston piirissä kielletty termi, joten käytän sitä ilomielin.

Monikulttuurista yhteiskuntaa on propagoitu ihmisille jo vuosikymmenten ajan ihanana ja väistämättömänä. Monikulttuurisen yhteiskunnan lieveilmiiöistä ei puhuta vaan Niko Pyrhösen kaltaiset ideologisesti sitoutuneet tutkijat lakaisevat ne maton alle.

Toki nykyisin voi olla vaikeaa löytää ihmisiä, jotka naiivisti uskovat monikulttuurin ihanuuteen. Ainakaan niitä ei löydy kovin montaa punayliopistojen ulkopuolelta.

Valtiot voivat säädellä maahantulijoiden määrää tiukentamalla turvapaikkakriteerejä. Näin ei ole tehty eli valtiot ovat tietoisesti sallineet laittoman maahanmuuton. Esimerkiksi vuonna 2015 Suomi otti vastaan kymmeniä tuhansia Ruotsista tulleita turvapaikanhakijoita, vaikka Ruotsi on turvallinen maa.

Niko Pyrhönen toimii tässä yhteydessä ainoastaan termipoliisina. Hän kuvittelee ylimielisyydessään, että hänellä on oikeus määrittää julkisessa keskustelussa käytetyt termit. Näin ei tietystikään ole. Hän vain luottaa siihen, että riittävän moni ihminen on niin typerä, että ottaa hänen esiintymisensä auktoriteettina tosissaan. Niko Pyrhönen on kuitenkin ensisijaisesti poliittinen toimija, vaikka hän on hävittänyt tämän jäljet Twitteristä.

Pyrhösen ylimielisyys  ei jää tähän. Hän antaa myös suoria neuvoja Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purralle:

” Purran kohdalla on olennaista, mitä hänen pitäisi jättää tekemättä. Purra on hyvin vahvasti sanonut koko ajan, että emme missään nimessä anna tuumaakaan periksi missään vaiheessa ja kutsumme asioita niiden oikeilla nimillä.”

– ”Tuollainen retoriikka uhkaa tehdä mahdottomaksi Purran johtaman puolueen kanssa työskentelyn. Ongelman nimi on täysin periksiantamaton retoriikka, jossa vain vetäydytään omaan kuoreen.”

”Pyrhösen mielestä Purran kannattaisi nyt toimia samoin kuin poliitikot yleensäkin erimielisyyksissä: pallotellaan asioita, otetaan joku askel eteen, toinen taakse. Ylipäätään hänen pitäisi suhtautua tilanteeseen rauhallisemmin”, Pyrhönen arvioi.

– ”Nyt hänen kommenttinsa ovat täysin päinvastoin. Ennemmin Purran fokus konkreettiseen politiikan tekoon ja tavoitteisiin, eikä tähän kehystykseen, että kaikki muut valehtelevat ja yrittävät peittää totuuden kansalta”.

Ilmaiset neuvot ovat tunnetusti hintansa arvoisia enkä itse ainakaan ottaisi vastaan neuvoja Pyrhösen kaltaiselta vasemmistolaiselta. Pyrhösen argumentti on olkiukko eli hän rakentaa Purrasta karikatyyrin ja yrittää väittää, että tämä ei keskittyisi konkreettiseen politiikan tekoon. Pyrhönen menee liian pitkälle. Pyrhönen ei ole vaaleilla valittu luottamushenkilö vaan esiintyy asiantuntijana, vaikka hän  on selkeästi poliittisesti sitoutunut toimija.

Joku tai jotkut tahot vetävät Perussuomalaisten ministereistä yhden kerrallaan tikun nokkaan, jossa he joutuvat vasemmistolaisten hyökkäyksen kohteeksi. Kyllähän vasemmisto tykkää hyökätä mutta ainakin osa Perussuomalaisten hallituskumppaneista on touhussa mukana. Kaikilla on yhteinen tavoite eli heikentää Perussuomalaisten kannatusta keinolla milllä hyvänsä. En usko, että tämä tulee onnistumaan. Kannatus olisi jo pudonnut, jos vasemmisto olisi keksinyt viisasten kiven, jolla Perussuomalaisten suosio saataisiin romahdutettua.Sellaista ei ole toistaiseksi löytynyt.

Pyrhösen kaltaisten toimilla on usein Perussuomalaisten kannatusta kasvattava vaikutus. Jos joku puolue omaksuisi joitakin Perussuomalaisten keskeisiä teemoja, se saattaisi toimia. Sitä ei toistaiseksi  ole Suomessa yksikään puolue yrittänyt. Muissa Pohjoismaissa näin on tapahtunut.

 

Suomessa tosin politiikkaa käsitellään monesti pintatasolla sen mukaan, miten joku asia hyödyttää tai haittaa mitäkin puoluetta. Syvälliset yhteiskuntaan vaikuttavat ilmiöt kuten massamaahanmuutto jäävät käsittelemättä tai käsitellään vasemmistolaisen ideologisen prisman läpi moraalikysymyksinä kaikki muut ulottuvuudet sivuuttaen.

Yleisradion toimittajien räikeä vasemmistolaisuus hyppää silmille heti, kun avaat Ylen verkkosivut. Ylen ohjelmia en ole pystynyt katsomaan vuosiin.

Hyvä esimerkki politiikan pintatasolle jäävästä analyysistä löytyy tässä

Siinä Kimmo Elo ja poliittiselta kannaltaan tulipunainen Emilia Palonen analysoivat Vilhelm Junnilan eroa ja spekuloivat, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Palonen väittää siinä, että ”äärioikeistolaisuudesta halutaan irti” Väitteelle ei löydy mitään perustetta. Äärioikeistolaisuus on lähinnä vasemmiston käyttämä leimakirves, jonka tarkoituksena on leimata puolue tai poliittinen suuntaus jotenkin epäilyttäväksi. Jos poliitikko lähtee pelaamaan vasemmistolaisen toimittajan kanssa ”äärioikeistolaisuuspeliä”, poliitikolla on tässä vain hävittävää.

Perussuomalaiset poliitikot suurimmalta osin ymmärtävät, että kansalaisia kiinnostavat asiat ovat konkreettisia. Vain vasemmistolaiset ja punayliopistojen tutkijat ovat kiinnostuneita äärioikeistolaisuuden kaltaisista abstraktioista, jotka ovat termeinä paljon latautuneempia kuin mikään väestönvaihto.

Jos olet Perussuomalainen etkä omasta mielestäsi mikään ääri-ihminen, miksi sinun pitäisi pomppia vasemmistotoimittajien abstraktioiden mukaan?

Ylen toimittajien ja laitoksen käyttämien asiantuntijoiden termipoliisina toimiminen asettuu outoon valoon, jos ajatellaan, mitä Ranskassa tapahtuu. Siellä poliiseilla on takana viides väkivaltaisuuksien täyttämä yö Satoja ihmisiä on pidätetty etnisissä levottomuuksissa ympäri maata sen jälkeen, kun poliisi ampui teinipojan Pariisin Nanterren lähiössä.

Ranskalla on paljon Suomea pitempi kokemus massamaahanmuutosta. Sen seuraukset eivät ole kaunista katseltavaa.

Globalismin kulta-aika on ohi osa 2

-->

Katselin taas ruotsalaisen Lars Bernin videota, jossa tämä selitti, miksi Hillary Clinton vaati Guardian-lehden artikkelissa Euroopan maita rajoittamaan maahanmuuttoa. Pari vuotta sitten Hillary Clinton hävisi useimpien yllätykseksi presidentinvaalin Donald Trumpia vastaan.

Clinton vaatii rajoittamaan maahanmuuttoa oikeistopopulismin pysäyttämiseksi. Hän ei siis vaadi rajoituksia sen takia, että hallitsematon maahanmuutto Lähi-idästä ja Afrikasta olisi itsessään vahingollista vaan hänelle poliittinen tarkoituksenmukaisuus ja hänen edustamiensa globalistien edut niin vaativat. Bernin mielestä nyt on jo myöhäistä, koska uudelleen herännyttä populistista nationalismin henkeä ei enää saa palautettua takaisin pulloon.

Clintonin lausunnon kanssa samoihin aikoihin Hondurasista lähtenyt siirtolaiskaravaani oli ehtinyt Yhdysvaltojen rajoille. Kyseinen karavaani muistutti monella tapaa vuoden 2015 Euroopan siirtolaiskaravaania, joka käynnistyi rannalle hukkuneen pikkulapsen kuvasta ja sen herättämistä sentimentaalisista reaktioista. Kuten vuoden 2015 karavaani myös Hondurasista lähtenyt virta koostui enimmäkseen miehistä. Naiset ja lapset tosin pääsivät lehtikuviin kuten kolme vuotta sitten Euroopassa.

Miksi massamaahanmuuton salliminen oli suuri virhe?

Itse muistan 2015 syksyllä tajunneeni, että nykyiset Suomen poliittiset johtajat eivät lainkaan ajattele kansalaisten parasta, kun kyse on maahanmuutosta. Kyseisen syksyn aikana ilmeni, että poliitikot ja viranomaiset ovat valmiita valehtelemaan päin kansalaisten naamaa. Sisäministeriö käynnisti siirtolaisvyöryn yhteydessä massiivisen valehtelukampanjan, jolla pyrittiin saamaan kansalaisten mielipide myönteisemmäksi turvapaikanhakijoita kohtaan.

Käytännössä Suomen valtio ja osa valtamediasta ryhtyi aktiiviseen propagandakampanjaan, joilla pyrittiin vaikuttamaan kansalaisten käsityksiin. Luonnollisesti kuvaan kuului myös vaikeneminen turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista. Sisäministeriön tuolloinen kansliapäällikkö Päivi Nerg totesi Ylen mukaan:

” Halusimme lievittää vihapuhetta. Meillä oli tuntu, ettemme pysty tarpeeksi aktiivisesti viestimään, mitä Suomessa on tapahtumassa. Halusimme myös tuoda esiin faktatietoa, koska liikkeellä oli paljon huhuja.”

Nerg palkittiin yhdessä Petteri Orpon kanssa tästä viestinnällisestä taidonnäytteestä.

Kuitenkin mikään määrä viestintää ei voinut peittää sitä tosiasiaa, että tulijoita oli valtavasti eli parhaimmillaan tuhat päivässä eikä Suomen hallitus tehnyt elettäkään tulijavirran pysäyttämiseksi. Oli lisäksi näyttöä, että tulijoita ohjattiin tarkoituksella Ruotsista Suomeen. Tähänkään hallitus ei puuttunut.

Suomen hallitus ja viranomaiset eivät piitannet suomalaisten edusta, kun he sallivat yli 30 000 Lähi-idästä kotoisin olevan siirtolaisen tulla Suomeen. He eivät piitanneet kustannuksista, kun turvapaikanhakijoita majoitettiin. He eivät myöskään piitanneet hinnasta, jonka suomalainen yhteiskunta joutuu tulevaisuudessa maksamaan tästä tulijavyörystä. He eivät välittäneet paskaakaan vaan olivat vain kiinnostuneita, että tapahtunut saadaan näyttämään hyvältä mediassa.

Korruptio kulkee globalismin mukana

Suomen puolueista Kokoomus edustaa selkeimmin globalismia eli aatemaailmaa, jonka mukaan maailman ja erityisesti länsimaiden hallinto tulisi luoda sellaiseksi, että se sopii hyvin suurille ylikansallisille korporaatioille. Tämä tarkoittaa EU:n kaltaista ylikansallista hallintoa, ylikansallisia instituutioita kuten IMF, Maailmanpankki tai WTO ja niiden vallan kasvattamista suhteessa kansallisiin parlamentteihin. Ylikansalliselle korporaatiolle kansallinen lainsäädäntö on ylimääräinen kustannus, josta pitäisi päästä eroon. Yksi massamaahanmuuton tarkoituksista on heikentää kansallisvaltioita ja tehdä niistä paremmin soveltuvia ylikansalliselle hallinnolle.

Globalismi tarvitsee myös juoksupoikansa eli broileripoliitikot, jotka ovat valmiita tekemään globalisteille palveluksia mahdollisen tulevan rahakkaan virkapaikan toivossa. Tällainen poliitiikko osaa selittää ikävätkin asiat parhain päin ja on tinkimätön taistelussa ”populismia” vastaan.

Jollekin voi olla ikävä yllätys ymmärtää, että poliitikkoa ei aja tarve ajaa edustamiensa äänestäjien etua vaan ensisijaisesti omaansa. Mitenkään muuten ei voi selittää tapaa, miten Länsi-Euroopan demokratiat ovat vuosikaudet sallineet massamaahanmuuton ja kuvitelleet, että ihmiset voidaan ”taitavalla viestinnällä” saada hyväksymään tämä.

Suomessa yksi syksyn 2015 seuraus oli Perussuomalaisten hajoaminen, kun ex-puheenjohtaja Timo Soinin korruptoitunut klikki lähti omille teilleen ja varmisti Juha Sipilän hallituksen jatkon. Vielä ei tiedetä, miten tämä temppu lopulta palkitaan. Äänestäjiltä loikkaripuolueen tuskin kannattaa palkintoa odottaa.

Härskejä vaatimuksia

Suomalaisia suuryrityksiä edustava EK esitti pari viikkoa sitten vaatimuslistan tulevalle hallitukselle. Kainoudesta elinkeinoelämän johtajia ei ainakaan voi syyttää:

” EK:n mukaan Suomeen tulee houkutella vuosittaisen nettomaahanmuuton (15 000 henkeä vuodessa) lisäksi 20 000–35 000 hengen täsmäjoukko kansainvälisiä osaajia vuoteen 2023 mennessä. Työlupien käsittelyä tulee nopeutta: EK:n mielestä työntekoon oikeuttavien oleskelulupien käsittelyaika saisi olla korkeintaan kuukausi.”

Myös palkkatukea tarvitaan mutta vain yksityiselle sektorille:

"EK muuttaisi palkkatuen käyttöä. Se kohdentaisi palkkatuen yksityiselle sektorille työllistämiseen ja vähentäisi palkkatuen käyttöä julkisella sektorilla."

”Vaikeasti työllistyvien osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien palkkatuki on nostettava nykyisestä 30–50 %:sta 30–70 %:iin”

” Maahanmuuttajien kotouttamiseksi EK ottaisi käyttöön jopa 70 prosentin palkkatuen yritykselle, jos se työllistää turvapaikan saaneen.”

Eikä siinä vielä kaikki:

” EK:n mukaan Suomeen tulee houkutella vuosittaisen nettomaahanmuuton (15 000 henkeä vuodessa) lisäksi 20 000–35 000 hengen täsmäjoukko kansainvälisiä osaajia vuoteen 2023 mennessä.”

Ei se ole tyhmä, joka pyytää. EK haluaa alentaa suomalaisten työntekijöiden palkkoja. Niin se on aina halunnut. Tämä tehdään kahdella tavalla eli luomalla kahden kerroksen työmarkkinat palkkatuen avulla. Asiantuntijoiden ”täsmäjoukon” tarkoitus ei ole lisätä suomalaista osaamista vaan alentaa suomalaisten asiantuntijoiden palkkoja tuomalla esimerkiksi koodareita Intiasta. Näin Nokiakin toimi matkapuhelinbisneksensä suuruuden aikoina ja muut suuryritykset tulivat perässä.

Kuten kaikki lobbarit, EK maksattaa kustannukset suomalaisella veronmaksajalla eikä piittaa massamaahanmuuton vääjäämättömistä ulkoisvaikutuksista kuten rikollisuudesta, tukiriippuvuudesta ja gettoutumisesta.

Globalismissa melkein kaikki voittavat. Suuryritysten bisnes sujuu hyvin, poliitikot pääsevät ratkaisemaan globaaleja ongelmia ja esiintymään maailman pelastajina ja kuluttajat saavat entistä edullisempia tuotteita.

Globalismin ainoa häviäjä on kansallisvaltion veronmaksaja ja usein vielä syntymätön sellainen, joka maksaa niin massamaahanmuuton kuin maailman pelastamisen kustannukset veroina saamatta julkiselta sektorilta niitä palveluja, joita hän olettaa saavansa, eli korkeatasoista vanhustenhoitoa, laadukasta koululaitosta ja turvallista yhteiskuntaa, jossa ihmiset luottavat toisiinsa.

Ihminen on kuitenkin muutakin kuin kuluttaja. Hän kuuluu johonkin yhteisöön eikä halua, että yhteisöä keinotekoisesti muutetaan tuomalla sinne ihmisiä vieraista kulttuureista asumaan samaan kortteliin. Suomalaisille Suomi on ainoa kotimaa eikä mitään muuta ole.

Globalismi alkoi noin sata vuotta sitten Yhdysvalloissa, jossa yritykset ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa kasvoivat todella suuriksi. Standard Oil Trust nousi öljyalan monopoliksi Yhdysvalloissa jo viime vuosisadan alkupuolella. Se toimi globaalisti eri puolilla maailmaa niin Lähi-idässä kuin Kiinassa.

Kun yritys kasvaa riittävän suureksi, se ei enää keskity kehittämään uusia ja entistä parempia tuotteita vaan pyrkii lähinnä estämään kilpailua. Näin toimi myös Standard Oil. Vuonna 1904 Standard Oil kontrolloi 94 prosenttia öljyn tuotannosta ja 85 prosenttia jakelusta. Yhdysvalloissa laadittiin tämän seurauksena trustinvastaiset lait, joiden seurauksena yhtiö pilkottiin pienempiin osiin.

Tänä päivänä sosiaalisen median suuryhtiöiden toiminta on alkanut muistuttamaan Standard Oilin vastaavaa eli kilpailijoita pyritään kampittamaan ja toimintaympäristöä muuttamaan itselle edulliseksi poliittisella vaikuttamisella.

Maailman pelastamiselle takaisku

Mainitsin edellä maailman pelastamisen. Ranskassa presidentti Emanuel Macron ilmoitti nostavansa tammikuussa polttoaineveroa. Macron haluaa suojella ympäristöä ja pelastaa maailman tuholta. Kustannukset jäävät tavallisen ranskalaisen maksettaviksi. Kuten aina nykypoliitikkojen joutuessa vaikeuksiin, kyse on puutteellisesta viestinnästä. Itse politiikassa ei ole mitään vikaa:

”Viime päivien perusteella olen sitä mieltä, että kurssia ei pidä muuttaa, koska se on oikea. Meidän täytyy muuttaa toimintatapaamme, koska suuri määrä ihmisistä tuntee, että politiikan suunta pakotetaan heille ylhäältä päin.”

Ranskan kaduilla mellakoidaan ja poliisit tähtäilevät ihmisiä tarkkuuskivääreillä kerrostalojen katoilta. Macronin suosio on alkuhuuman jälkeen vajonnut pohjalukemiin. Suurin osa ranskalaisista eli noin kaksi kolmasosaa on mielenosoittajien puolella. 80% ranskalaisista ei hyväksy Macronin toimia.

Ranskalaiset mellakoivat suomalaisiin verrattuna paljon ja usein. Tämä ei silti tarkoita, että suomalaisilla ei koskaan voisi tulla mitta täyteen poliitikkojen hurskastelua. Poliitikkojen housuissa en lähtisi tekemään Suomesta ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun suurvaltaa tai tuomaan maahan 30 000 maahanmuuttajaa vuodessa Lähi-idästä ja Afrikasta. Jättäisin myös GCM:n allekirjoittamatta.