Perussuomalaiset, informaatio-operaatio ja rasismipuhe.

 

Olin joskus saanut sellaisen kuvan, että Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja kohtelisi julkisissa esiintymisissään Perussuomalaisia reilusti. Kuva on viimeisimmän vasemmiston ja valtamedian informaatio-operaation jäljiltä muuttunut.

Jokisipilä poseeraa Helsingin Sanomissa yhdessä  Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelman kanssa. Vuorelma on vastenmielinen rasismilla hurskastelija

Jos rasistisyytökset ja jatkuva rasismista keskustelu auttaisivat jotakin, Suomi olisi paratiisi. Valitettavasti puhetta rasismista on vuosikymmenten aikana ollut riittävästi ja joitakin tuloksia olisi jo nähty, mikäli keskustelu olisi oikeasti hedelmällistä

Sen sijaan rasismi on työkalu, jolla vasemmisto, valtamedia ja akateemiset tutkijat saavat esitellä omaa moraaliaan ja mollata niitä, jotka oletettavasti ovat rasisteja.

Vuorelma toteaa:

 ”Käynnissä ei ole Purra-kohu vaan laajempi keskustelu siitä, millainen puolue perussuomalaiset on”, Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma arvioi.

Vuorelman mukaan perussuomalaisten poliittiseen retoriikkaan on hallitustaipaleen alkuun saakka kuulunut rasistista kieltä ja syrjivää puhetta. Käynnissä oleva keskustelu määrittelee hänen mukaansa sitä, pidetäänkö tällaista kieltä suomalaisessa politiikassa hyväksyttävänä vai ei.

Vuorelma käyttää lauseessaan huonosti määriteltyjä käsitteitä kuten ”rasistinen kieli” ja ”syrjivä puhe”. Niin kauan, kun ollaan näin epämääräisellä tasolla, keskustelu on turhaa, koska tutkijan omassa päässään kehittämät käsitteet eivät ole täsmällisiä ja yleisesti tunnettuja.

Mitä tulee Purran 15 vuotta vanhoihin puheisiin, Purra ei ollut silloin mukana politiikassa eikä ollut missään poliittisessa luottamustehtävässä.

Se, että Jokisipilä lähtee mukaan Vuorelman rasismiläppään ei kerro hänen kehityksestään hyvää. Hänen pitäisi olla tarpeeksi fiksu, jotta hän ymmärtäisi, että ”rasismipuheessa” (Huom! Itse keksimäni käsite) ei ole tarkoituksena pyrkiä totuuteen vaan kyse on yleensä pelkästään oletetun rasistin julkisesta häpäisemisestä.

Jokisipilä analysoi jonkin verran persujen rasismikäsitystä:

”Perussuomalaisilla rasismin raja vaikuttaa menevän jossain rikoslain kieppeillä. Silloin, kun ihminen on saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, on ihan oikeutettua kutsua rasistiksi, mutta jos ei tuomiota ole, silloin selkeän määritelmän löytäminen menee monimutkaiseksi”

Jokisipilä keksi yllä olevan lauseen omasta päästään.

Rasismi tarkoittaa rotuun perustuvaa syrjintää. Jossain välissä tämä aiemmin vakiintunut käsite on menettänyt merkitysensä. Ehkä syynä on se, että laki kieltää rotuun perustuvan syrjinnän eikä sellaista kukaan hyväksyisikään. Siksi rasismin määritelmää on laajennettu katttamaan kaikki puhe, jossa jotakin erityistä sensitiivisyyttä vaativaa ihmisryhmää käsitellään vähänkin negatiivisessa valossa. Monesti myös kansanryhmän suhteen neutraalit käsitteet kuten ”haittamaahanmuutto” tulkitaan väärin perustein rasistisiksi. Haittamaahanmuutto tarkoittaa maahanmuuttoa, joka on vastaanottajayhteiskunnalle taloudellinen tai muunlainen nettorasite.

Jokisipilä myös mainitsi kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Hänen puheidensa perusteella voi päätellä, että tuomio on eräänlainen poltinmerkki, vaikka kiihottaminen ei olisikaan ollut erityisen vakavaa. Laki itsessään on epämääräinen ja tulkinta tapahtuu aina syytetyn vahingoksi. Lakia sovelletaan sen mukaan, miten kiihkeästi valtakunnansyyttäjä haluaa rangaista vääränlaisiin puheisiin syyllistyneitä. Myös kansanryhmän väkivaltapotentiaalilla on oma merkityksensä sekä syyttämispäätöksessä että mahdollisessa tuomiossa.

Jokisipilä viitta myös kirjoittamattomiin sääntöihin ja väittää, että Perussuomalaiset eivät puolueena niitä noudattaisi. Tälle väitteelle Jokisipilä ei esitä mitään todisteita.

Mitään todisteita ei löydy myöskään yleisille vihervasemmistolaisten tutkijoiden, mediapersoonien ja poliitikkojen väitteille suomalaisten erityisen voimakkaasta rasismista. Kuten aiemmin sanoin, rasismia käytetään välineenä, jolla tukitaan ihmisten suut ja vältetään keskustelemasta siitä, millaista maahanmuuttoa Suomeen kohdistuu ja kannattaisiko sellaista maahanmuuttoa, joka perustuu sosiaaliturvalla elämiseen kenties vähentää?

Jokisipilä on myös sisäistänyt vihervasemmiston rasismin anteeksipyytelyä koskevat säännöt. Kun poka on koukussa ei ole mitään syytä päästää sitä lähtemään hyväksymällä tämän anteeksipyynnin vilpittömin mielin.

” Monet tuntuvat nimenomaan olevan sitä mieltä, että Purran kommenttien taustalla oleva ajattelu ei ole muuttunut mihinkään anteeksipyynnöstä huolimatta. Näin ajatteleville mikään määrä anteeksipyyntöjä ei riitä vakuuttamaan, että taustalla oleva ajatusmaailma ei olisi rasistinen”

Tämä taas osoittaa, että on täysin hyödytöntä irtisanoutua rasismista sen jälkeen, kun on joutunut rasismisyytösten kohteeksi. Kyseessä on turha rituaali, joka pelkästään tuo tyydytystä vihervasemmistolaiselle lynkkausporukalle.

Kyvyttömyys ymmärtää, mistä rasismipuheessa oikeasti on kyse (eli vallankäytöstä) ei kerro hyvää Jokisipilän ajattelusta. Perussuomalaiset ja heidän äänestäjänsä suurimmalta osin hylkäävät vihervasemmistolaisen moraalin. Kyse ei siis ole mistään ”rasismiriman” alentamisesta vaan kokonaisen ajattelumallin hylkäämisestä. Jatkuva rasismipuhe ei hyödytä yhtään mitään kuten ei myöskään vihervasemmistolainen rasismin kyttääminen ja jatkuva leimakirveen heiluttelu.

Kukaan muu kuin Johanna Vuorelma itse ei ole nimittänyt häntä rasismin ylituomariksi. Enkä voi sanoa, että minua suuremmin kiinnostaisi, mitä Johanna Vuorelma ajattelee rasismista.

Hesarin jutussa oli linkki (ei ole enää) Ville Rydmanin kommentteihin siitä, miten valtamedia käytti mielipuolisia salaliittoteorioita Perussuomalaisten poliitikkojen mustamaalaamiseen. Se antoi ymmärtää, että ensimmäisenä mankeliin joutuneen Vilhelm Junnilan pesukarhukuvioituun paitaan sisältyisi joku ”kaksoismerkitys” ja kyseessä olisi ”kaksois- viestintä ja koirapilli, jolla kutsutaan uusnatseja.

Ehkä mielettömämpi oli HS:n toimittaja Satu Vasantolan Mesimäyräjuttu. Toimittajan käynnin jälkeen HS julkaisi useita mesimäyrään liittyviä juttuja eri osastoillaan. Juttu oli niin hullu, että heräsi kysymys, oliko helle pehmentänyt toimittajan pään.

Elefantti olohuoneessa

Kaikkein pahinta oli, että Jokisipilä tuntui olettavan, että yhden puolueen ottaminen tällä tavalla tikun nokkaan, ei olisi ennennäkemätöntä Suomen historiassa. Keskellä kesää toimittajat alkoivat kaivaa internetin arkistosta 15 vuotta vanhoja juttuja sivustolta, jota ei ole vuosiin päivitetty.

Vilhem Junnilan natsijahti oli ilmiselvästi perusteeton. Julkisuusmyllyyn ensimmäistä kertaa joutunut poliitikko panikoi eikä kestänyt pyöritystä (Tästä en hantä moiti). Sen jälkeen Perussuomalaisten ministereitä otettiin käsittelyyn yksi kerrallaan.

Koska mukana oli useit eri tiedotusvälineitä, ja homma eteni synkronisesti, on perusteltua kysyä, kuka tätä kaikkea johti ja kuka rahoitti toiminnan. Mistään normaalista journalistisesta työstä ei ollut kyse. Operaation mittakaava oli tähän liian suuri. Kysyä sopii myös, oliko mukana ylikansallisia toimijoita vai oliko kyseessä suomalaisten oma operaatio, joka muistutti informaatiosodankäyntiä, koska se oli sitä. Mikko Paunio ainakin tuntuu olevan sitä mieltä. Itsekin kirjoitin Twitter filesin inspiroimana, miten FBI valtasi sosiaalisen median yhtiö Twitterin ja alkoi sensuroimaan amerikkalaisten viestiä. Paunio on sitä mieltä, että samanlaista sensuuriregiimiä ajetaan kaikkialle länsimaihin. Siinä turvallisuusviranomaiset, valtamedia ja kansalaisjärjestöt merkitsevät viestejä poistettaviksi ja sosiaalisen median yhtiö tekee varsinaisen likaisen työn, jotta valtiota ei voida syyttää sananvapauden loukkauksesta. Näin Twitterin sensuuri toimi siihen asti, kunnes Elon Musk otti yhtiön hallintaansa. Mukana sensuuriregiimissä oli ihmisiä, jotka olivat aiemmin olleet lavastamassa Donald Trumpista Venäjän agenttia.

Suvaitsevaiston jihad tiernapoikia vastaan

Äskettäin Stockmann-tavarataloketju veti pois henkilökunnan tekemän tiernapoikaesityksen, koska se sai muutamalta kirjoittajalta negatiivista palautetta. Tiernapoikaesityksessä ongelmaksi koettiin erityisesti se, että murjaanien kuningasta esittävän hahmon naama oli mustattu eli kyseessä oli ns. ”blackface”.

Blackface eli se, että valkoihoinen näyttelijä esittää tummaihoista roolihahmoa värjäämällä kasvonsa mustaksi on poliittisen korrektiuden sääntöjen mukaan yksiselitteisesti rasistista. Tiernapojat-esitys itsessään ei ole rasistinen mutta ”blackface” on sellainen aina asiayhteydestä riippumatta.

Tiernapojat ei kohteena  ensimmäistä kertaa

Tiernapoikien ”blackface” ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa negatiivisen huomion kohteena vaan jo muutamana aiempana jouluna asia on saanut vihervasemmistolaisilta itseään suvaitsevina pitäviltä negatiivista huomiota osakseen.

Esimerkiksi tässä kirjoituksessa feministi, tutkija ja opettaja nimeltään Minja Koskela arvostelee Tiernapojat-esitystä. Koskela siteeraa julkisuudessa paljon esillä ollutta somali Maryam Abdulkarimia, joka ”kiteyttää”:

” Jos valkoinen näyttelijä esittää mustaa ihmistä  tekeytyen mustaksi, kytkeytyy se blackface-perinteeseen, joka on perustunut vallan väärinkäyttöön, sortoon ja alisteisessa asemassa olevien tilanteelle ja ominaisuuksille nauramiselle. Suomen konteksti ei nollaa blackfacen historiaa. Vähemmistöistä on tehty karikatyyreja.”

Suomalaisessa historiallisessa kontekstissa Tiernapojat-esitystä ei voi edes lennokkaalla mielikuvituksella liittää vähemmistöihin kohdistuvan vallan väärinkäyttöön. Tämä ei luonnollisesti riitä mihinkään, kun on kyse yhteiskuntamme kaikkein suvaitsemattomimmista poliittisen korrektiuden valvojista. Minja Koskelan aatteellinen lähtökohta tulee lukijalle selväksi seuraavasta sitaatista:

” Mutta jos perinteet eivät muokkaannu sellaisiksi, että ne sopisivat yhä moninaisempaan nyky-Suomeen ja eivät olisi esimerkiksi rasistisia, niin en ymmärrä, mikä niiden paikka on koulussa. Lisäksi kasvattajien on jo ihan lakisääteisistä syistä oltava kiinnostuneita siitä, että uusi opetussuunnitelma ohjaa koulua entistä vahvemmin kohti tasa-arvoa ja monikulttuurisuutta voimavarana.”

Lukijalle lienee selvää, että perinteiden muokkaaminen koskee vain valkoihoista kantaväestöä, ei vähemmistöjä itseään. Tämä käy ilmi erityisesti vaikeudesta keskustella mistä tahansa vähemmistön omasta perinteestä, joka on yksiselitteisesti vastenmielinen ja joissakin tapauksissa rikollinen. Viittaan tällä somaliväestön keskuudessa yleiseen naisten sukuelinten silpomiseen. Tiernapoikien ”blackface” vaikuttaa tuon rinnalla varsin vaatimattomalta rikkomukselta.

Mitä tulee monikulttuuriin, se itsessään aiheuttaa näitä kulttuurien kohtaamisongelmia, joita kiihkomieliset vihervasemmistolaiset ratkaisevat tekemällä kantasuomalaisten harmittomista perinteistä epäilyttäviä ja likaisia.

Vihervasemmiston ylimielisyydestä kertoo se, että he olettavat ”blackfacen” olevan todistetusti ja itsestään selvästi rasistinen, vaikka rasistisuus perustuu subjektiiviseen tulkintaan ja siihen, että joku ehkä voi loukkaantua siitä. Kukaan järkevä ihminen ihonväristä riippumatta ei loukkaannu Tiernapojista sen jälkeen, kun hänelle on selitetty perinteen historiallinen ja uskonnollinen tausta. Mikäli näin tapahtuu, loukkaantumisen täytyy olla tietoista ja luonteeltaan ideologista. Länsimaisen vasemmistoliberaalin kohdalla kyse lienee oman moraalisen ylivertaisuuden todistamisesta.

Identiteettipolitiikkaa

Markku Jokisipilä kirjoitti Turun Sanomiin kolumnin, jossa hän analysoi identiteettipolitiikkaa, sen rantautumista Suomeen ja vaikutuksia Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Kirjoitus on erittäin hyvä ja itsessään lukemisen arvoinen. Puutun kuitenkin muutamaan kohtaan ja erityisesti kysymykseen, parantaako identiteettipolitiikka oikeasti vähemmistöjen asemaa vai onko vähemmistöjen menestymisessä ja menestymättömyydessä kyse kenties jostain muusta.

Identiteettipolitiikassa vähemmistöt kilpailevat uhristatuksella. Tällöin valkoihoisella kantaväestöllä ei ole muuta roolia kuin toimia sortoa kokeneiden vähemmistöjen sylkykuppina, jonka syyksi kaikki todelliset ja kuvitellut vääryydet voidaan panna. Identiteettipolitiikan tuoma statuksen nousu ei perustu vähemmistön todelliseen nousuun vaan katkeruuteen menneistä vääryyksistä ja niiden jatkuvaan esillä pitämiseen. Jokisipilä näkee aivan oikein identiteettipolitiikan kyynisen hyväksikäytön mahdollisuudet:

” Raadollisemmin ajateltuna identiteettikysymykset tarjoavat myös erinomaisen poliittisen agendan, koska ne asemoivat käyttäjänsä automaattisesti hyvän puolelle kaikkea sortoa vastaan.”

Identiteettipolitiikan juuret löytyvät postmodernista filosofiasta, joka taas on syntynyt taloudellisen marxilaisuuden epäonnistumisesta. Reaalisosialismin epäonnistumista ei 1960-luvulle tultaessa enää voitu selittää parhain päin ja uudet lupaavat sosialismikokeilut kolmannessa maailmassa osoittautuivat yksi kerrallaan samanlaisiksi väkivaltaisiksi tyrannioiksi kuin niiden varhaisemmat esikuvat. Vasemmistolle jäi jäljelle enää etninen, rodullinen ja sukupuolinen identiteetti, joiden avulla se kykeni pitämään yllä sortomytologiaa.

Postmodernissa ajattelussa on ensisijaisesti kyse identiteettiryhmien keskinäisistä valtasuhteista ja niiden tasaamisesta, joka tapahtuu aina hegemonisen ryhmän kustannuksella. Tasaaminen koskee kaikkia yhteiskunnan osa-alueita eikä mikään elämän alue ole turvassa silloin, kun lisätään ”monimuotoisuutta”. Ideologian mukaan valtasuhteiden tasoittaminen johtaa parempaan ja ”tasa-arvoisempaan” yhteiskuntaan. Käytännössä tämä tapahtuu syrjimällä niitä ihmisryhmiä, joiden väitetään menestyvän yhteiskunnassa valta-asemansa ansiosta, eli käytännössä valkoisia heteroseksuaalisia miehiä. Luonnollisesti mitään todisteista yhteiskunnan muuttumisesta paremmaksi identiteettipolitiikan avulla ei ole ideologian kannattajien uskontunnustusten lisäksi.

Miksi hulluus voittaa aina?

Helsingin Sanomien Nyt-liite yritti jutussaan pukea blackfacen rasistisuuden pseudotieteelliseen kaapuun. Feministi ja Helsingin yliopiston sosiologian apulaisprofessori Sari Näre selittää asian näin:

” Monelle valkoinen esittämässä Murjaanien kuningasta voi assosioitua esimerkiksi pohjoisamerikkalaiseen perinteeseen, jossa blackfacella on vahva yhteys kolonialismiin, orjuuteen ja valkoiseen ylivaltaan. Stockmannin asiakaskunta on kansainvälistä, eikä kaikille tiernapoikaperinne ole välttämättä erityisen tuttu. Se pitää tajuta.”

Eli joillekin voi tulla sellainen tunne, että tiernapojat on rasistinen.

Entinen kommunisti ja Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen esittää parannuskeinona blackfacesta luopumista:

” Esityksen uudelleensanoittaminen ja henkilöhahmojen vaihtaminen ei vaadi kovin suurta mielikuvitusta.”

Mietitäänpä hetki tuota Puurosen ehdotusta. Periksi antaminen on toki helppoa. Tiernapojat kuuluu joulun perinteisiin mutta valtaosalle ihmisistä kyseinen perinne ei ole millään tavalla olennainen osa joulua. Miksi siis mustaksi naamansa maalanneesta murjaanien kuninkaasta ei voisi luopua?

Toisaalta niille, jotka kuuluttavat blackfacen itsestään selvää rasistisuutta, asia on aatteellisella tasolla tärkeä. Voidaan jopa puhua uskonnollisen kultin kaltaisesta ryhmästä, joka edustaa melko pientä vähemmistöä, ehkä muutamaa prosenttia suomalaisista.

Kyseessä on kuitenkin ns. periaatteistaan tinkimätön vähemmistö, josta Nassim Taleb kirjoittaa Medium-sivustolla. Tällainen vähemmistö voi täydellisellä tosikkomaisuudellaan ja kompromissihaluttomuudellaan pakottaa asenteiltaan joustavan enemmistön alistumaan vaatimuksiinsa. Näin suvaitsemattomasta vihervasemmistosta tulee yhteiskunnallisen moraalin määrittäjä.

Monet sosiaalisessa mediassa ovat närkästyneet Stockmannin johdon toiminnasta tapauksen yhteydessä. Toisaalta kannattaa muistaa, että Stockmann on liikeyritys eikä sen keskeisiin tehtäviin kuulu keskustelu yhteiskunnallisesti tulenaroista asioista. Sen kannalta on järkevää antautua ja näin vetäytyä keskustelusta. Jos yhtiö ei olisi toiminut näin, sen johto olisi viikkokaudet joutunut selittämään valtamediassa, kuinka se hyväksyy rasistisen blackfacen. Selitykset olisivat mediamylläkässä kaikuneet kuuroille korville.

Vesa Puurosen ehdotus ei siis ole mikään järkevä kompromissi vaan ehdoton antautuminen vihervasemmiston harjoittaman painostuksen edessä ja moraalin määrittelyvallan luovuttaminen vihreiden nuorten opiskelijajärjestön kaltaisille elimille. On erittäin epätodennäköistä, että ensi jouluna Tiernapojat-näytelmissä nähdään montaakaan mustaksi maalattua naamaa.

Suvaitsematon antirasistiseksi itseään väittävä lobby ei suinkaan ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä eikä kyseessä ollut ensimmäinen eikä luultavasti viimeinenkään voitto moraalin määrittelijöille. Monet saattavat muistaa, kuinka Musta pekka -korttipeli muuttui yhtäkkiä Pekka-peliksi tai kuinka Fazerin lakupaperien tumma naama yhtäkkiä muuttui abstraktiksi kuvioksi.

Vihervasemmiston vastustaminen ei ole kivaa. Siinä joutuu kestämään jos jonkinlaisia syytöksiä rasismista, fasismista ja äärioikeistolaisuudesta. Se, joka vastustaa vihervasemmiston tavoitteita, edustaa heidän retoriikassaan absoluuttista pahuutta eikä ansaitse minkäänlaista armoa.

Itse olen sitä mieltä, että suomalaisia perinteitä arvostavien kannattaa puolustaa niitä, vaikka yksittäinen asia itsessään ei olisi niin merkittävä. Määrittelyvallan käyttö ei lopu antautumalla vaan sitä pitää aktiivisesti vastustaa ja tarvittaessa käyttää suoraa puhetta. Kannattaa myös muistaa, että vihervasemmistolle kyse on vallasta, ei vähemmistöjen puolustamisesta.

Valtio sodassa omaa kansaansa vastaan

Eduskunta esitti 14.10. arvottoman näytelmän, jossa keskusteltiin rasismista. Ensin monikulttuurimannekiini, SDP:n kansanedustaja Nasima Razmyar piti hyvän ihmisen paatoksellisen puheen, jossa hän kovaan ääneen vastusti rasismia ja vihapuhetta.

Puheen teksti saattaa olla liian hapokasta toistettavaksi, vaikka kyseessä on lähinnä hyvän ihmisen uskontunnustus, jolla hän todistaa omaavansa oikeat mielipiteet. Tosiasioilla ei siinä ole merkitystä. Tekstissä mm. mainitaan ”vihatekona” Torniossa järjestetty laillinen ja rauhanomainen mielenosoitus, jossa Nasiman sanojen mukaan ”suomalaiset tekivät ihmismuurin estääkseen pakolaisten maahantulon”. Todellisuudessa mistään tällaisesta ei ollut kyse, vaan mielenosoittajat vaativat rajatarkastusten palauttamista Ruotsin rajalle. Hyvälle ihmiselle valehtelu on kuitenkin sallittua, jos sen avulla edistetään hyvää asiaa.

Hurskastelu huipentuu puheen loppuvaiheeseen, jossa Nasima vetoaa yhtenäisyyden puolesta:

”Me emme tarvitse Suomessa jakautumista, vaan yhtenäisyyttä. Me emme tarvitse Suomessa vihapuhetta, vaan vuoropuhelua. Emme tarvitse sulkeutuneisuutta ja epäluuloisuutta, vaan avoimuutta ja myötätuntoa. Suomesta ei saa tulla maata, jossa ihminen joutuu pelkäämään olla oma itsensä.”

On vaikea käydä vuoropuhelua sellaisten ihmisten kanssa, jotka korottavat itsensä muiden yläpuolelle ja leimaavat eri mieltä olevat rasisteiksi ja vihapuhujiksi. Nämä itseään suvaitsevaisina pitävät moraaliposeeraajat ovat niitä, jotka jakavat ja hajottavat yhdistämisen asemesta. He kieltäytyvät kuuntelemasta ja yrittävät vaientaa erimieliset antamalla ymmärtää, että nämä ovat moraalisesti vajavaisia olentoja.

On myös anteeksiantamatonta sulkea itsensä oman moraalisen erinomaisuuden sädekehän alle ja kieltäytyä näkemästä ongelmia, joita kymmenien ja jopa satojen tuhansien muslimimiesten maahantulosta varmuudella seuraa.

Kiitos itseään suvaitsevaisina pitävien moraaliposeeraajien monet suomalaiset eivät uskalla avoimesti kertoa omaa mielipidettään, koska he pelkäävät työpaikkansa, perheensä ja henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. Sen sijaan on helppo vastustaa rasismia etenkin sanoilla. Kaikkein typerimmät ja epärealistisimmat visiot menevät julkisuudessa läpi, jos niiden väitetään edistetävän suvaitsevaisuutta ja monikulttuurista yhteiskuntaa. Maltilliset ja hyvin perustellut mielipiteet, joissa kerrotaan maahantulijoiden aiheuttamista ongelmista ja mahdollisista uhkakuvista, leimataan rasismiksi. Vain kritiikitön kaiken hyväksyminen kelpaa.

Orpo piru

Myös sisäministeri Petteri Orpo intoutui pitämään puheen. Siinä Orpo äityi parhaimpaansa seuraavassa:

”Niitä, jotka tuomitsevat rasismin, syytetään usein sinisilmäisyydestä. Käsittämätöntä puhetta! Rasismin vastustamisessa on kyse ihmisarvon kunnioittamisesta. Ja ihmisarvo kun ei ole mielipidekysymys.”

Asiahan ei ole näin. Rasismin tuomitseminen on uskontunnustus, jolla puhuja osoittaa omaavansa poliittisesti korrektit mielipiteet. Rasismin vastustamisessa on useimmiten kyse hurskastelusta ja omista poikkeavien mielipiteiden mitätöinnistä. Sinisilmäisyys esimerkiksi kymmenien tuhansien maahantunkeutujien motiivien suhteen on pakollista. Orpo on aiemmin sanonut, että maahantulijoiden motiivien arvostelu on rasismia.

Orpo myös esittelee sisäministeriön toimenpiteitä ”väkivaltaisen ekstremismin” torjunnassa. Kun ajattelee, että maahan on tämän vuoden aikana tullut viranomaisten siunauksella tai tietämättä ihmisiä, jotka ovat kotimaassaan taistelleet Islamilaisen valtion tai vastapuolen, eli shialaisten puolisotilaallisten joukkojen riveissä, Orpon puheet ”väkivaltaisen ekstremismin” torjunnasta vaikuttavat ontoilta.

Todellisuudessa toimenpiteet on tietysti tähdätty tavallisia suomalaisia vastaan. Jos tavalliset suomalaiset vastustavat maahantunkeutumista, heidät hiljennetään. On uskottava suureen valheeseen ainakin puheissa. Orpo toteaa:

”Jotta Suomi onnistuu maahanmuuttajien kotouttamisessa sekä toisaalta rasismin sekä ääriliikkeiden torjunnassa tarvitsemme kansalaisyhteiskuntaa: järjestöjä, yhteisöjä, yrityksiä sekä aktiivisia suomalaisia. Pelkästään julkinen sektori ei tästä haasteesta selviä.”

Tarvitaan siis lisää aivopesua ja toisinajattelijoiden hiljentämistä. Tähän on valjastettava kaikki mahdolliset tahot.

Viranomaiset käyvät informaatiosotaa

Suomalaisen valtamedian tiedotusmonopoli on mennyttä eikä palaa enää koskaan. Monet eivät enää luota yksipuolisen vihervasemmistolaista maailmankuvaa välittävään valtamediaan vaan hakevat informaatiota muista lähteistä joko ulkomailta tai vaihtoehtomedioista. Viranomaispropagandan äänitorvena toimiva veronmaksajan rahoittama Yle ei enää yksin riitä, vaan viranomaiset tarvitsevat koulutusta ”informaatiosodankäynnistä”.

Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila kertoi Ylen uutisille, että Suomi aikoo vastata muun muassa Venäjältä peräisin olevaan valheelliseen viestintään kouluttamalla satakunta valtionhallinnon virkamiestä niin sanotun informaatiovaikuttamisen tunnistus- ja torjuntatoimiin. Enää ei siis riitä, että virallista totuutta syötetään kansalle veronmaksajan rahoittaman Ylen kautta.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään myyttisiin mittasuhteisiin kasvaneen Putinin trollitehtaan tuotosten torjunnasta. Mantila kertoo esimerkin ilmiöstä, joihin virkamiehet törmäävät käytännössä:

”Jos vaikka ajattelee tätä aikaa, kun Suomeenkin on tulossa paljon turvapaikanhakijoita – voisin kuvitella esimerkiksi, että houkutus käyttää some-kampanjaa tällaisten väärien tietojen levittämiseen liittyy vaikkapa väitettyihin pahoinpitelyihin tai raiskauksiin tai muihin, joilla saadaan aikaan yleistä epäjärjestystä ja rauhattomuutta.”

Osa sosiaalisessa mediassa esitetyistä raiskaustapauksista saattaa todellakin olla sepitettyjä. Jokainen valistunut internetin käyttäjä tietää tämän. Todellisuudessa ihmiset kuitenkin valtaosin jakavat kokemuksiaan ystävilleen, jotta nämä osaisivat varautua vaaratilanteisiin. Tällainen toiminta on erittäin suotavaa ja kannatettavaa, koska näin yksittäiset ihmiset voivat välttyä joutumasta rikoksen uhriksi. Se on sitä kaikkien muiden paitsi tiedotusmonopolia halajavien viranomaisten mielestä.

Monikulttuuri nimittäin näyttää huonoimmat puolensa niille, jotka eivät pysty puolustautumaan, eli naisille, lapsille ja vanhuksille. Äskettäin Helsingin Uutisissa kerrottiin, kuinka kauppakeskus Jumbossa pyörivät turvapaikanhakijat ahdistelevat keskuksen naispuolisia asiakkaita ja työntekijöitä:

”Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan. Asukkaiden lisäksi myös poliisin korviin on kantautunut tietoa, että tyttöjä tai naisia olisi lähennelty sopimattomasti.”

Työntekijät eivät lisäksi uskalla lähteä iltavuorosta kotiin, koska kauppakeskuksen ympärillä parveilee turvapaikanhakijoita eli 20 – 35 -vuotiaita muslimimiehiä.

Viranomaiset ovat maahantulon kiihtymisen alkuvaiheista lähtien vähätelleet turvapaikanhakijoiden mahdollisesti aiheuttamia turvallisuusongelmia. Väitteille mahdollisista turvapaikanhakijoiden mukana tulevista ISIS-taistelijoista on lähinnä naureskeltu. Kun viranomaisten ja kallispalkkaisten asiantuntijoiden väitteet eivät pidä yhtä omien kokemusten kanssa, luottamus viranomaisiin ja asiantuntijoihin alkaa horjua ja ihmiset etsivät oikeaa tietoa muista lähteistä.

Nimimerkkikirjoittaminen kiellettävä

Eduskunnassa käydyssä rasisminvastaisessa keskustelussa kävi ilmi myös, että jotkut kansanedustajat ovat valmiita rajoittamaan internetissä käytyä keskustelua mm. kieltämällä nimimerkillä kirjoittamisen. Kristillisdemokraattien Peter Östman kysyi oikeusministeri Jari Lindströmiltä (ps), voidaanko nimimerkin takaa käytävälle rasistiselle keskustelulle pistää stoppi. Lindström vastasi:

"Pitääkö sietää nimetöntä vihapuhetta? Miksi annetaan ihmisille nimimerkin takaa lupa haukkua muita?"

"Se ei kuitenkaan riitä. Otan asian vakavaan pohdintaan, pitäisikö asialle tehdä jotain. Pitää kyllä olla pokkaa sanoa omalla naamallaan, jos on jotain mieltä."

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström on yksi hallituksen ministereistä, joka on joutunut omiin kykyihinsä nähden liian vaativaan tehtävään. Hänen puutteellinen ymmärryksensä sekä internetistä että sananvapaudesta auttaa selittämään hänen lausuntoaan, vaikka ne eivät tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää.

Pakollinen oman nimen käyttö internetissä edellyttää aukotonta tunnistautumista ja sellaista valvontaa, joka soveltuu lähinnä totalitaristisiin valtioihin. Perussuomalaiset ei puolueena ole sitoutunut sananvapauteen vaan vastustaa ”vihapuhetta” muiden valtapuoluiden tavoin. Puolueen puheejohtajakin on pilkallisesti puhunut kottaraisenpönttöön tuijottelijoista.

Puheillaan ja teoillaan Suomen viranomaiset ja poliittinen eliitti ovat osoittaneet käyvänsä sotaa omaa kansaansa vastaan, ei kuitenkaan koko kansaa vaan niitä, jotka ovat syntyneet täällä eivätkä hyväksy mahdollisesti satoihin tuhansiin kasvavan muslimipopulaation maahantuontia.

Nämä ihmiset eivät usko viralliseen valheeseen, jossa maahantunkeutujista saadaan pontevalla kotouttamisella yhteiskuntaa hyödyttäviä kansalaisia. He pelkäävät aiheellisesti, että maahantulijat työllistyvät huonosti ja muodostavat julkiselle sektorille ylitsepääsemättömän taloudellisen taakan.

He pelkäävät tulevaisuudessa yhä turvattomammaksi käyvää yhteiskuntaa, jossa elämistä leimaa jatkuva huoli läheisten turvallisuudesta. Vanha impivaaralainen Suomi, jossa ihmiset luottivat toisiinsa, on maahantunkeutujien invaasion ja sitä seuraavan perheiden yhdistämisten jälkeen pelkkä kaukainen muisto. Pahimmillaan invaasio uhkaa suomalaisten olemassaoloa kansakuntana.

Joidenkin maahantulijoiden öykkärimäinen ja vaativa käytös loukkaa kansalaisen oikeustajua. Miksi tulijoille ei kelpaa sama ruoka, jota syötetään varusmiehille, koululaisille ja laitoksissa asuville vanhuksille? Mitä syytä meidän on elättää kiittämättömiä muslimeja tilanteessa, jossa julkinen sektori joutuu leikkaamaan kaikista toiminnoistaan?

Informaatiosodassa maahanmuuttoteollinen kompleksi valjasti turvapaikanhakijat ”kiittämään” suomalaisia ylöspidosta ja jakelemaan kukkia ohikulkijoille. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut eikä neuvostotyylinen propaganda mene enää läpi.

Koska valtio toistuvasti loukkaa kansan oikeustajua, hyökkää tavallisten kansalaisten mielipiteitä vastaan ja vääristelee tietoa, kansalaisella ei ole mitään syytä tuntea uskollisuutta tällaista valtiota kohtaan. Tällainen valtio ei ole demokratia vaan tyrannia, jota johdetaan lisäksi muualta kuin Suomen eduskunnasta eli Euroopan Unionista käsin. Sen sijaan, että ihmiset uskoisivat valtioon, heidän kannattaa mieluummin luottaa toinen toisiinsa ja pyrkiä muodostamaan verkostoja, joiden avulla he pystyvät toimimaan siellä, missä viranomaiset eivät toimi.

Lopuksi annan vielä linkin viranomaisten informaatiosodankäynnin päämaaliin eli MV-lehteen, jolla on oma näkemyksensä asiasta.