Islamofobia-sanan popularisoija katuu

Englantilainen, Britannian tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission entinen johtaja Trevor Phillips herätti kohua myöntämällä erehtyneensä, kun hän kuvitteli muslimien sopeutuvan Britanniaan. Phillips myönsi olleensa muslimisiirtolaisten osalta ”melkein kaikessa väärässä”. Phillipsin lausunnon olennainen sisältö suomeksi löytyy täältä.

Islamofobia

En aiemmin tiennyt, miten sana islamofobia nousi yleiseen käyttöön. Muistan vuodelta 2006 eli ajoilta, kun itse aloin tutustua voiman pimeän puolen kirjoituksiin, kuinka kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä järjestettiin seminaari ”Pitäisikö islamofobia kriminalisoida?”. En vielä tuolloin ymmärtänyt, miksi sananvapautta piti rajoittaa noin voimakkaasti.

Pullon henki oli vapautettu jo vuonna 1997, jolloin Phillips tilasi Runnymeden Trust -nimiseltä thinktankilta raportin islamofobiasta. Tämän raportin pohjalta syntyi islamofobian määritelmä, joka löytyy myös Wikipediasta. Islamofobian tunnusmerkkejä ovat sen mukaan seuraavat asiat:

1. Islamia pidetään yhtenäisenä ilmiönä, joka on muuttumaton, taantumuksellinen ja paikalleen pysähtynyt.
2. Islamia pidetään erillisenä ja ”toisena”. Islamin arvot eivät ole samanlaisia kuin muiden kulttuurien ja uskontojen, se ei omaksu vaikutteita niistä eikä anna vaikutteita niille.
3. Islamilaista kulttuuria pidetään omaan kulttuuriin verrattuna huonompana tai alempiarvoisena. Islam nähdään raakana, järjettömänä, alkukantaisena ja sukupuolisyrjintää harjoittavana.
4. Islamia pidetään väkivaltaisena, hyökkäävänä, sotaisana, terrorismia tukevana ja valloituksenhaluisena, maailmanvaltaan pyrkivänä uskontona.
5. Islamia pidetään poliittisena aatteena, jota käytetään poliittisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin.
6. Koetaan, että islam ei hyväksy arvostelua eikä huumoria, vaan vastaa väkivaltaisesti kaikkeen muualta tulevaan arvosteluun.
7. Vihamielisyyttä islamia kohtaan käytetään oikeutuksena muslimeihin ja islamilaisiin maihin kohdistuvaan syrjintään ja kaiken islamilaisen torjuntaan.
8. Islaminvastaista vihamielisyyttä pidetään luonnollisena ja normaalina asiantilana.

En viitsi tässä käydä läpi kohtia yksi kerrallaan. Osa kohdista pitää selkeästi yhtä todellisuuden kanssa. Jihadwatch-sivuston ylläpitäjä Robert Spencer on käynyt määritelmän kohdat läpi täällä.

Määritelmällä ei itse asiassa ole nykyisin juuri merkitystä, koska islamofobia on laajentunut kattamaan kaiken islamin legitiimin ja ei-legitiimin arvostelun. Siitä on myös tullut samanlainen sisällöltään tyhjä haukkumasana kuin rasismista. Haukkumasanaa kuitenkin pelätään, koska leimautuminen voi tuhota uran ja maineen.

Islamofobia-kritiikkiä

Phillips kuvitteli tyypillisen länsimaisen liberaalin tavoin, että muslimien integraatio paranee, jos heihin kohdistuvaa syrjintää vähennetään. Monet uskovat tähän edelleen, vaikka se olisi osoitettu vääräksi kuinka monta kertaa tahansa. Islamofobia-raportti ja käsitteen lanseeraus olivat tärkeitä työkaluja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Nyt liki 20 vuotta myöhemmin Phillips uskaltaa sanoa:

”Pitkän aikaa minäkin kuvittelin, että Euroopan muslimien kohdalla kävisi samoin kuin aiempien siirtolaisaaltojen kanssa. Että he vähitellen hylkäisivät perinteiset tapansa, kantaisivat uskonnollista ja kulttuurillista taakkaansa kevyesti, ja vähitellen sekoittuisivat osaksi Britannian monimuotoisten identiteettien maisemaa. Minun olisi pitänyt tietää paremmin.”

Tämä ei silti tarkoita, että Phillips olisi myöntänyt muslimien integraation olevan mahdotonta. Phillipsin mukaan brittiläisen islamin sielusta on käynnissä elämän ja kuoleman kamppailu. Tästä kamppailusta kukaan ei voi pysyä sivussa vaan kaikkien on valittava puolensa.

Itse olisin valmis myöntämään laajamittaisen muslimien integraation mahdottomaksi tehtäväksi, mistä seuraa, että muslimien maahanmuutto olisi pidettävä erittäin pienenä. Mark Steyn toteaa:

”Samalla kun David Cameron ja John Kerry yrittävät vakuuttaa, että terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, et voi olla huomaamatta, että Euroopassa vähemmän islamia tarkoittaa vähemmän terrorismia.”

Pommit paukkuvat Brysselissä ja Pariisissa, joissa muslimiväestön koko on suuri, mutta eivät Varsovassa tai Prahassa. Islamilla on myös muita vaikutuksia sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Steyn jatkaa:

”...mitä vähemmän islamia, sitä vähemmän terrorismia, naisten sukupuolielinten silpomista, juutalaisvihaa ja eristäytymistä emiraatteihin, joissa valtion laki ei enää päde. Kun maahan tuodaan muslimeja, sinne tulee tietty prosentti ”radikaaleja”, ”ekstremistisiä” terroristeja mutta myös aivan tavallisia naisvihaajia, kiihkoilijoita ja islamin ylivallan kannattajia. Miksi pitäisi lisätä itselleen vaikeuksia?”

Trevor Phillips voi olla mukava mies mutta hän on pahasti myöhässä eikä ole ymmärtänyt tragedian suuruutta, koska hän edelleen kuvittelee integroinnin olevan mahdollista. Hän myöntää, että islamilainen yhteisö Britanniassa kasvaa koko ajan maahanmuuton ja luontaisen väestönkasvun kautta. Brittiläinen kommentaattori ei ole tästä vaikuttunut:

”Jos hyväksyt todellisuuden, jonka Phillips näyttää hyväksyneen ja eurooppalainen valtavirta on hyväksymässä, eikö yksi tietty vastaus näytä erityisen järkevältä tässä tilanteessa? Muutetaan virta pieneksi puroksi. Jos tietty yhteisö aiheuttaa paljon haasteita ja näyttää aiheuttavan niitä myös tulevien sukupolvien aikana, miksi ihmeessä yhteisön tasaista vahvistumista ei pitäisi hidastaa?”

Murray ei keksi tähän muuta syytä kuin sen, että muslimien maahanmuuton rajoittamista vaativa henkilö leimattaisiin ”islamofobiksi”. Phillips on siis itse luomassaan ansassa.

On ehkä spekulatiivista väittää, että Rotherhamia ei olisi tapahtunut, jos islamofobia-käsitettä ei olisi lanseerattu niin tehokkaasti. Lisäksi Britanniassa islamin julkinen loukkaaminen johtaa tekemisiin viranomaisten kanssa. Myös vanhojen brittiläisten suurmiesten julkinen siteeraaminen voi johtaa vaikeuksiin. Näin kävi Liberty GB -puolueen puheenjohtaja Paul Westonille, joka erehtyi lausumaan sitaattia Winston Churchillin River War -kirjasta. Siinä Churchill kuvaili kokemuksiaan Sudanissa vuonna 1899. Poliisi pidätti Westonin epäiltynä ”uskontoon tai rotuun perustuvasta häirinnästä”.

Elämme yhteiskunnassa, jossa ihonvärillä on väliä. Trevor Phillips on ihonväriltään musta ja voi siksi rauhassa kaataa vasemmistoliberaalien ideologisia toteemeja ja myöntää olleensa väärässä. Valkoihoiselle liberaalille moinen on erittäin vaikeaa. On paljon helpompi työntää pää pensaaseen ja teeskennellä, että asiat ovat kuten ideologia opettaa.

Loppua MV-lehdelle puuhannut Petri Viitala kirjoittaa blogissaan Brysselin terrori-iskuista:

”Tekijät ovat yleensä eurooppalaisia ja hyvistä perheistä. Jos he eivät haluakaan tukea kaukana Syyriassa vaikuttavia aateveljiään? Kosto? Kokemus vastajihadistien painostuksesta? haluaako hyvin koulutettu ihminen tukea sekopääsissejä?”

Kun muslimi tekee pahaa islamin nimissä, hän on eurooppalainen ja hyvästä perheestä. Muun väittäminen on islamofobiaa. Artikkelin kuvituksena on kuva hyvässä perheessä kasvaneesta eurooppalaisesta osoittamassa mieltä.

Islamofobiaa vaikka väkisin

Jokaisen länsimaissa sattuneen terrori-iskun jälkeen mediaan ilmestyy kirjoituksia, joissa pelätään muslimeihin kohdistuvaa vastareaktiota. Vastoin odotuksia vastareaktiota ei tule tai se jää erittäin vähäiseksi itse terrori-iskuun verrattuna. Medialla on kuitenkin keinonsa pitää yllä myyttiä islamofobisesta vastareaktiosta. Näitä keinoja valaistaan parhaiten esimerkkien avulla.

Rauhan mies

Kiirastorstaina Asad Shah -niminen kauppias puukotettiin kuoliaaksi Skotlannin Glasgowissa. Kyseinen kauppias nousi julkisuuteen rauhan miehenä, kun hän oli toivottanut kristityille onnellista pääsiäistä.

Valtaosa brittimediasta antoi ymmärtää, että surmassa oli kyse ”uskonnollisesta vihasta” tarkemmin määrittämättä, mihin syihin viha perustui. Tämä jätti lukijoiden mieleen ajatuksen, että tappajan täytyi olla ”islamofobi”, koska hyväntahtoinen Asad Shah ei tahtonut pahaa kenellekään. Facebook-viestissään hän oli toivottanut hyvää pääsiäistä rakkaalle kristitylle kansakunnalle ja toivonut ihmisten seuraavan pyhän Jeesuksen Kristuksen todellisia jalanjälkiä.

Brittikommentaattori Douglas Murray kirjoitti blogissaan niistä asioista, jotka mediassa jäivät vähälle huomiolle. Asad Shah kuului Ahmadiyya-lahkoon, joka kovasta kilpailusta huolimatta edustaa yhtä vainotuimmista vähemmistöistä islamilaisessa maailmassa. He kärsivät vainosta niin Pakistanissa kuin muualla maailmassa.

Tästä huolimatta (tai ehkä sen ansiosta) he ovat ehkä kaikkein rauhanomaisin ja täten myös kunnioitusta herättävä islamin lahko. Ahmadiyya-muslimit ovat virallisesti hylänneet islamin pääkoulukuntien edelleen hyväksymän jihad-doktriinin.

Kun Britanniassa kirjoitetaan positiivisia uutisia muslimeista, niissä on yleensä mukana Ahmadiyya-muslimeja. Muutama vuosi sitten Britanniassa järjestettiin busseissa mainoskampanja, jossa sanottiin, että islam on ”rakkautta kaikille eikä vihaa kenellekään”. Siinä missä monet muslimit polttavat I maailmansodan muistopäivänä myytäviä unikoita, Ahmadiyya-muslimit myyvät niitä brittisotilaiden hyväksi.

Osoittautui, että Asad Shahin murhaaja oli muslimi. BBC:n uutisessa siteerattiin poliisia, joka sanoi, että sekä Asad Shah että pidätetty olivat muslimeja. Kyseessä ei siis ollut islamofobinen viharikos vaan viha oli jotain aivan muuta.

Skottitabloidi Daily Record antaa ymmärtää, että Asad Shahin hyvän pääisiäisen toivotus oli herättänyt ärtymystä joissakin muslimiryhmissä, joissa Shahia pidettiin ”vääränä profeettana”.

Länsimaiset liberaalit eivät välitä muslimien keskinäisistä erimielisyyksistä. Niinpä julkisuudessa Ahmadiyya-muslimien hyvät teot esitetään ikään kuin ne edustaisivat laajemmin koko muslimiyhteisöä. Se, että Ahmadiyya-muslimit ovat muslimien sunnalaisen valtavirran mukaan harhautuneet oikealta polulta, on yhdentekevää.

Virnuileva äärioikeistolainen

Muutama päivä sitten julkisuudessa kerrottiin, kuinka auto oli tarkoituksella ajanut musliminaisen päälle Brysselin Molenbeekissa samaan aikaan ”äärioikeistolaisen” ja ”islaminvastaisen mielenosoituksen kanssa.

Ensimmäisissä uutisissa kerrottiin, että yliajaja oli ”virnuileva äärioikeistoaktivisti”. Daily Mail on myöhemmin editoinut alkuperäisen luonnehdintansa pois uutisestaan, ja virnuileva äärioikeistolainen esiintyy ainoastaan linkissä.

Myöhemmin selvisi, että autossa oli yliajohetkellä kaksi miestä nimeltään Redouane B. Ja Mohamed B. Molemmat asuvat Molenbeekissa.

Jos yliajaja olisi oikeasti ollut äärioikeiston aktivisti, media olisi kirjoittanut asiasta viikkokaupalla ja kammannut hänen Facebook-kontaktinsa tiheällä kammalla. Kuka tahansa yliajajaan yhdistetty henkilö ”jakaisi tämän ajatukset” ja ihmisiä, joiden kirjoituksiin yliajaja oli linkittänyt, syytettäisiin viharikoksen inspiroimisesta tai vähintäänkin viharikoksiin kannustavan ilmapiirin luomisesta. Kun syylliseksi paljastui muslimi, median mielenkiinto häviää, koska tarinassa mies ei purrut koiraa.

Lisäys 6.4.2016

Daily Mail kirjoittaa lisää Asad Shahin murhasta. Murhaaja, Glasgowissa asuva taksinkuljettaja Tanweer Ahmed väittää tappaneensa Shahin, koska tämä suhtautui epäkunnioittavasti islamiin ja väitti olevansa profeetta. Islamin mukaan Muhammad oli viimeinen profeetta eikä hänen jälkeensä tule muita profeettoja.

Tekijän lakimiehen välityksellä antaman lausunnon mukaan murhalla ei ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Jutun ingressissä myös selitetään, miten valtavirran muslimit suhtautuvat Ahmadiyya-liikkeeseen.

Uuniluukkujen kolahtelua

Eurovaalit käytiin vähän aikaa sitten. Median ja analyytikkojen keskuudessa huomio kiinnittyi ”äärioikeiston” menestykseen, ja erityisesti Ranskan Kansallisen rintaman vaalivoittoon. Politiittinen analyytikko ja historiantutkija Jussi Jalonen kommentoi Pispalan haulitornistaan:

”FN on yhä edelleen aito äärioikeistopuolue, eikä Marine le Penin dédiabolisation-politiikka ole onnistunut pesemään puoluetta puhtaaksi muukalaisvihasta.”

Jalonen ei kuitenkaan ehdi Markku Jokisipilän arvostelultaan analysoimaan, miksi ”äärioikeistoa” kannatti neljännes Ranskan äänioikeutetuista:

”...ovat huolissaan siitä, että neljäsosa äänioikeuttaan käyttäneistä ranskalaisista on pitänyt tätä vaihtoehtoa peräti poliittisen tukensa arvoisena. Taustalla on epäilemättä osin myös äänestäjäkunnan keskuudessa vallitseva monisyisempi pettymys. Mutta se, että nimenomaan äärioikeistopuolue on kyennyt valjastamaan nämä tuntemukset oman menestyksensä välikappaleiksi, on tosiaan paha päivä maanosalle.”

Jokisipilä oli moittinut ”äärioikeisto”-kortin käyttäjiä uusmoralismista ja siitähän puheessa ”äärioikeistosta”, ”rasismista” ja ”muukalaisvihasta” on lähinnä kyse. Jalonen ottaa nämä asiat annettuina eikä vaivaudu miettimään, mitkä asiat valtapuolueiden politiikassa saavat monet äänestäjät turvautumaan Kansallisen Rintaman kaltaisiin puolueisiin. Median, akateemikoiden ja poliittisen eliitin ylimielinen moralismi, jota Jalonen itsekin edustaa, on osa ongelmaa. Piiloutuminen merkityksettömiksi leimakirveiksi muuttuneiden käsitteiden kuten ”äärioikeisto” ja ”rasismi” taakse auttaa jättämään huomiotta ne todelliset ongelmat, joista ”äärioikeiston” kannatus kumpuaa.

Euroopassa on vaarallista olla juutalainen

Jalonen ei ole ainoa, joka on huolissaan äärioikeistosta. Vasemmistolaisen Guardian-lehden blogisti Michele Hanson kirjoittaa oikeiston noususta ja siitä, kuinka hän on alkanut huolestua asiasta. Hanson on juutalainen ja on kiinnittänyt huomiota EU-parlamenttiin selvinneisiin puolueisiin kuten brittiläiseen UKIP-puolueeseen. Aiemmin Hansonilla ei omien sanojensa mukaan ole joutunut kärsimään juutalaisuudestaan, mutta nyt on syytä huoleen.

Hanson mainitsee kirjoituksessaan ammuskelun Brysselin juutalaismuseossa, joka johti neljän ihmisen kuolemaan. Kirjoituksessaan hän antaa epäsuorasti ymmärtää, että EU-parlamenttivaalien tuloksella olisi jotakin tekemistä asian kanssa.

Olen samaa mieltä Hansonin kanssa siitä, että Euroopan juutalaisilla on syytä huoleen. Juutalaisviha on maanosassamme korkeimmalla tasolla 70 vuoteen. Syyt ovat kuitenkin aivan toisaalla kuin siellä, mistä Hanson niitä etsii.

Amerikkalainen konservatiivikolumnisti Mark Steyn kirjoittaa sivuillaan eurooppalaisten kyvyttömyydestä tunnustaa epämiellyttävä totuus:

”Uudessa Eutopiassa ei ole tilaa rehelliselle ja avoimelle juutalaisyhteisölle eikä edes juutalaiselle museolle.”

Euroopan ”äärioikeiston” johtajista ainakin hollantilaisen Vapauspuolueen johtaja Geert Wilders on tunnettu islam-vastaisuutensa lisäksi myönteisestä suhtautumisestaan Israeliin ja juutalaisiin yleensä. Ukip:n Nigel Farage taas ei ole sanonut asiasta juuri mitään. Itse asiassa juutalaisvastaisuutta löytää helpommin vasemmistosta kuin ”äärioikeistosta”. Vasemmisto vain kutsuu sitä antisiionismiksi, joka asettaa kyseenalaiseksi juutalaisten oikeuden omaan valtioon.

Norjassa kiihkeä monikulttuurin kannattaja ja kansallisvaltioiden tuhon apostoli Thomas Hylland Eriksen kirjoitti Aftenposten -lehteen myrkyllisen ja moralisoivan artikkelin ”Israelin sielu on vaarassa”. Siinä Hylland Eriksen mm. kutsuu Israelia apartheid-valtioksi sekä rinnastaa holokaustin ja palestiinalaisten Nakban (= Israelin valtion synty) toisiinsa.

”Ranskalainen” terroristi

Vasemmisto ja ”äärioikeisto” eivät kuitenkaan ole niitä, jotka Euroopassa murhaavat juutalaisia siksi, koska nämä ovat juutalaisia, vaan asialla ovat täysin muut tahot. Ranskan Toulousessa Mohammed Merah -niminen terroristi murhasi juutalaisia siksi, että nämä olivat juutalaisia. Tätä ennen jotkut median kommentaattorit ehtivät toivoa hänestä Ranskan Breivikiä.

Kun Ranskan poliisi pidätti 29-vuotiaan ranskalaisen Brysselin museoiskusta, moni median kommentaattori luultavasti toivoi, että mies olisi kiihkeä Kansallisen Rintaman kannattaja. Näin ei luultavasti ollut, sillä mies oli viettänyt vuoden taistelemassa Syyriassa ja hänellä oli yhteyksiä radikaaleihin jihadisteihin.

Epäilty Mehdi Nemmouche tunnusti tekonsa. Hän on todellakin Ranskan kansalainen mutta Ranskan Kansallisen Rintaman kanssa hänellä tuskin on mitään tekemistä.

Vasemmisto, media ja akateemikot eivät kuitenkaan halua nähdä, mistä Euroopassa löytyy se todellinen suvaitsemattomuus ja murhanhimo. Heille Euroopan kasvava muslimiväestö edustaa syrjittyä väestönosaa, jonka keskuudessa leviävä islamilainen kiihkoilu vain kertoo syrjinnästä ja heidän elämässään olevista epäkohdista. Niistä syytetään kantaväestöä ja näiden väitettyä rasismia eikä vaihtoehtoisia selityksiä edes yritetä etsiä.

Sen sijaan ”äärioikeiston” kohdalla kannatuksen syyt löytyvät aina ”muukalaispelosta” tai ahdasmielisestä impivaaralaisuudesta eli kaikesta siitä, mistä edistyksellinen suvaitsevaisto itse katsoo olevansa vapaa. Jos tämä ei riitä, otetaan mukaan taloudellinen epävarmuus, syrjäytyminen ja työttömyys, joihin ”populistien” väitetään tarjoavan helppoja ratkaisuja.

Mikä sitten on suvaitsevaisten ratkaisu ”äärioikeiston” ongelmaan? Fiksuimmat suvaitsevaiset ymmärtävät, että vanhojen jäärien päihin ei uppoa banaali ja omahyväinen puhe kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuuden ihanuudesta. Nuorempiin sen sijaan voi yrittää vaikuttaa.

Siksi Ruotsin valtio käyttää viisi miljoonaa kruunua tukemaan koululaisten matkoja Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriin. Päätös syntyi Euroopan äärioikeiston menestyksen inspiroimana. Kansanpuoluetta edustava demokratiaministeri Birgitta Ohlsson totesi:

”Meidän on toimittava usealla eri rintamalla. Olen vakuuttunut, että nuorten on ymmärrettävä, mitä tapahtuu, kun viha voittaa demokratian.”

Suomessa veronmaksajan rahoittama Yleisradio on tehnyt samaa jo pitkään. Ei mene viikkoakaan ilman natseista kertovaa dokumenttia.

Juutalaisten joukkotuho ei kuitenkaan ole ainoa historiallinen tapahtuma, josta kannattaisi ottaa oppia. Tänä vuonna tulee täyteen 25 vuotta Berliinin muurin murtumisesta, jota voidaan pitää kommunismin ajan päättymisen symbolina, vaikka Neuvostoliitto elikin vielä pari vuotta tapahtuman jälkeen. Ehkä kommunismista ja sen aiheuttamista kymmenistä miljoonista ihmisuhreista kannattaisi ottaa jotakin opiksi, mutta tätä ei koululaisille haluta kertoa ainakaan Ylen kanavilla.

Pääministeri on huolissaan islamofobiasta

Pääministeri Jyrki Katainen otti kantaa islamofobiaan (suomeksi)äskettäin päättyneessä vuosittaisessa Islam-Expo -tapahtumassa. Katainen puhui varsin yleisin sanankääntein ja varoi liioittelemasta ilmiötä, vaikka Hufvudstadsbladetin toimittaja, ex-stalinisti Marianne Lydèn kuinka yritti tulkita asiaa toisin.

Katainen kuitenkin myönsi islamofobian olemassaolon:

”Suomessa on toki islamofobiaa. Meidän tietomme islamista on liian vähäistä, kun ottaa huomioon, millainen merkitys islamilla on maailmassa, Euroopassa ja Suomessa. Ihmisarvon näkökulmasta on hyvä, että meillä on tietoa muiden uskosta ja kulttuurista. Minun tavoitteeni on, että yhteisymmärrys lisääntyy niin, että kaikki yhteisöt Suomessa, riippumatta siitä, onko kyse kansallisista vähemmistöistä tai uskonnollisista vähemmistöistä, voivat olla osa yhteiskuntaa.”

Katainen antaa ymmärtää, että tieto islamista vähentäisi pahaa islamofobiaa. Valitettavasti näin ei välttämättä aina käy. Tarkempi tutustuminen islamin opetuksiin, sen perustajan henkilökuvaan ja uskonnon eettisiin periaatteisiin ei välttämättä johda valtiovallan toivomaan lopputulokseen.

Katainen kuitenkin suhtautuu myönteisesti siihen, että uskonnoista kerrotaan kouluissa:

”... on hyvä, että tietoa maailmanuskonnoista opetetaan kouluissa. Voitaisiin myös harkita, voitaisiinko yleissivistyksen nimissä erilaisia uskontoja ja kulttuureja käsitellä muuallakin kuin uskonnonopetuksessa.”

Tämä kuulostaa hienolta. Islamin kohdalla kuitenkin pitää muistaa, että opetuksen sisällön on edistettävä valtiovallan tavoitteita eli monikulttuurisuuden hyväksymisestä. Tällöin tietyt ikävät asiat islamista on selitettävä parhain päin.

Islam koulussa

Itse en juurikaan muista, miten islamista kerrottiin omana aikanani koulussa. Sen verran muistan, että islamissa kerrottiin olevan viisi uskon pilaria. Lisäksi jihad ei tarkoittanut oikeasti sotaa vaan suurempi jihad oli lähinnä muslimin sisäistä kilvoittelua uskonnollisen velvollisuuksien täyttämiseksi. Se pienempi jihad taas tarkoitaa fyysista taistelua islamin vihollisia vastaan.

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että tuo tarina suuremmasta ja pienemmästä jihadista on lähinnä ei-muslimien rauhoittamiseksi kerrottua satua ja tarinaa. Sinänsä se on islamilaisittain totta mutta ei auta ymmärtämään, mistä jihadissa oikeasti on kyse. Lyhyesti jihad tarkoittaa pyrkimystä asiaintilaan, jossa islam hallitsee muita uskontoja. Kaikki päämäärää edistävät keinot ovat tässä sallittuja.

Lähipiirissä luetaan koulussa uskontoa. En ole tutustunut oppikirjojen sisältöön vaan lähinnä kuunnellut kommentteja. Niiden mukaan islamismi on eri asia kuin islam ja islamistit käyttävät islamia hyväkseen. Tämä kuulostaa ihan George W. Bushilta 9/11-terrori-iskujen jälkeen.

Todellisuudessa se, mitä nimitämme islamismiksi, edustaa medinalaista islamia, joka taas on peräisin ajalta, kun islamin profeetta Muhammad nousi Medinassa poliitiseksi ja sotilaalliseksi johtajaksi. Vielä Mekan aikana Muhammad oli ollut pelkkä saarnamies, jolla oli kourallinen seuraajia.

Islamismia ei voi erottaa islamista sillä tavalla, kuin länsimaiselle yleisölle annetaan ymmärtää. Islamismi on islamin medinalainen osa, jonka tavoitteena on koko maailman kattava islamilaista sharia-lakia noudattava valtio. Lännessä mielellään kerrotaan, että vain pieni vähemmistö muslimeista kannattaa sharia-lain mukaista valtiota. Sharian kannatuksesta on tehty kyselyjä, joiden perusteella pienestä vähemmistöstä puhuminen on harhaanjohtavaa (tässä yksi).

Pakkoavioliitot

Ylen uutisissa kerrottiin aamulla, että islamin oppineet tuomisevat pakkoavioliitot. Nimeämättömien oppineiden lausunto johtui siitä, että lounaissuomalaisesta koulusta oli pakkonaitettu maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ulkomaille.

Asiantuntijoiden mukaan kyse ei ole uskonnosta vaan tytöille pitäisi antaa lisätietoa heidän oikeuksistaan. Jopa Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar oli kutsuttu paikalle kommentoimaan. Hänen mukaansa pakkoavioliitto ei kuulu islamiin ollenkaan vaan sekä sulhaselta että morsiamelta kysytään mielipidettä.

Ilmeisesti häveliäisyyssyistä uutista ei julkaistu Ylen internet-sivuilla tekstimuotoisena tai ainakaan en sitä sieltä löytänyt. Sen verran paksua tavaraa tarjottiin Yle-veron maksaneille sekä televisiossa että radiossa.

Todellisuudessa kyse on pelkästä semantiikasta. Järjestetyn avioliiton ja pakkoavioliiton ero on kuin veteen piirretty viiva. Hajjar on siinä mielessä oikeassa, että molempien osapuolten muodollinen suostumus tarvitaan.

Avioliittosopimus ilman morsiamen suostumusta voidaan tehdä morsiamen laillisen huoltajan ja sulhasen välillä. Käytännössä näin tapahtuu erityisesti silloin, kun morsian on alaikäinen. Islamin historian tunnetuin järjestetty avioliitto solmittiin islamin profeetta Muhammadin ja Aishan välillä. Tarkoituksena oli vahvistaa profeetan sidettä kumppaniinsa Abu Bakriin. Aisha oli tuolloin kuusivuotias, eli mistään suostumuksesta ei tässä yhteydessä voi puhua.

Anas Hajjarin käsitys pakkoavioliitosta pitää siis teknisesti paikkansa mutta käytännössä harva nuori muslimityttö pystyy vastustamaan järjestettyä avioliittoa, jos perheen ja suvun painostus on voimakasta.

Hajjar puhui totta islamilaisittain eli vain siltä osin, kuin totuus sopii länsimaalaisen korvaan. Ylen uutiset taas valehteli Yle-veron maksaneille siitä, että pakkoavioliitoilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.

Uskonrauhan rikkomisesta

Totuus islamista voi olla vaikea asia erityisesti, jos erehtyy ilmaisemaan oman mielipiteensä liian kärkevästi. Tämän on saanut tuta tamperelainen Anu Palosaari, jota on kuulusteltu epäiltynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta.

Puutun tässä kirjoituksessa vain uskonrauhan rikkomiseen. Aikanaan Jussi Halla-ahon tuomiolauselmassa hovioikeus totesi seuraavaa:

”Yleisesti ottaen on selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus on suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa. ”

Lihavoitu lause tarkoittaa käytännössä sitä, että islamin opin käsittely blogitekstissä voi johtaa tuomioon, vaikka esitetyt väitteet pitäisivät yhtä islamin opin kanssa. Mistä tahansa islamia käsittelevästä kirjoituksesta voidaan tuomita, koska järkiperusteluilla ei ole mitään merkitystä.

Islamin pyhien kirjoitusten perusteella voidaan väittää, että islam käytännössä siunaa pedofilian, kuten Halla-aho tuomioon johtaneessa kirjoituksessaan esitti. Tämä perustuu sekä islamin profeetta Muhammadin avioliittoon Aishan kanssa että Muhammadin rooliin muslimien esikuvana (uswa hasana). Tämän sanominen julkisesti voi olla uskonrauhan rikkomista tai ainakaan en keksi mitään puolustusta, jos järkiperustelut ovat kiellettyjä.

Mielestäni ollaan erittäin vaarallisella tiellä silloin, kun yksittäisiä ja vaikutusvallaltaan varsin vähäisiä kirjoittajia raahataan oikeuden eteen blogikirjoituksistaan vailla mahdollisuutta puolustautua. Palosaaren virhe oli linkittää kaksi videota blogiinsa. Näistä toisessa irakilainen mies kertoi Ajatollah Khomeinin vierailusta. Khomeini oli hänen mukaansa solminut väliaikaisen avioliiton talon isännän nelivuotiaan tyttären kanssa.

Väliaikainen avioliitto tarkoittaa ajallisesti rajattua avioliittoa, joka raukeaa määräajan päätyttyä. Sunnit eivät enimmäkseen hyväksy avioliiton ajallista rajoittamista vaan pitävät tällaista avioliittoa ajallisesti rajoittamattomana.

Khomeinin pienestä vihreästä kirjasta löytyy englanninkielinen käännös, ja sieltä voi itse kukin lukea edesmenneen imaami Khomeinin käsityksiä avioliitosta ja vähän muustakin. Vaikka Khomeini oli arvostettu shialainen uskonoppinut, hänen käsityksiään ei saa yleistää koskemaan shialaista islamia kokonaisuudessaan eikä niitä pöyristyttävyydestään huolimatta kannata arvostella, koska muuten tie voi johtaa leivättömän pöydän ääreen.

Toisella videolla saudiarabialainen uskonoppinut selitti miksi avioliittosopimuksella, joka siis ei tarkoita vihkimistä, ei ole islamissa ikärajaa. Islamin profeetta Muhammadin antama esimerkki mainitaan siinäkin.

Näillä videoilla esitetyt asiat saattavat aiheuttaa ikäviä kysymyksiä islamin luonteesta. Nämä kysymykset pitää kuitenkin pystyä käsittelemään muualla kuin tuomioistuimissa. Valitettavasti nyky-Suomessa näin ei ole, koska valtiovalta pelkää oikeasti enemmän islamia kuin islamofobiaa.

Muslimien viattomuus

En ajatellut kirjoittaa viimeisimmistä islamilaisen maailman levottomuuksista, koska blogisti Mikko Mäkinen sanoi asiasta jo lähes kaiken olennaisen. Kyse on pitkälti islamilaisen maailman sisäisestä valtataistelusta salafistien ja Muslimiveljeskunnan välillä. Lännellä on levottomuuksissa lähinnä nyrkkeilysäkin rooli eikä länsi voi omalla toiminnallaan juurikaan parantaa tilannetta.

Hätäiset muslimien lepyttely-yritykset vain kertovat islamisteille lännen heikkoudesta ja haluttomuudesta puolustaa omia arvojaan. Länsi voi myös ampua itseään jalkaan suostumalla vaatimuksiin ”islamofobian” kriminalisoinnista.

Suurlähettilään murha

Libyan Benghazissa murhattu suurlähettiläs Christopher Stevens oli ammattidiplomaatti, joka vietti elämänsä aikana paljon aikaa arabimaailmassa. John F. Kennedyn perustaman Peace Corps -vapaaehtoisjärjestön riveissä Stevens opetti englantia marokkolaisille lapsille ja auttoi palestiinalaisia Itä-Jerusalemin konsulaatissa.

Libyaan Stevens tuli ensimmäisten joukossa rahtilaivalla, kun taistelut diktaattori Muammar Gaddafin syrjäyttämiseksi olivat vielä käynnissä. Stevens toimi yhteyshenkilönä Benghazin kapinallisten ja Obaman hallinnon välillä, ja tästä hänet palkittiin suurlähettilään pestillä.

Yhdysvallat ja suuri osa länsimaista oli mukana tukemassa Libyan kapinallisia ja syrjäyttämässä Itä-Libyassa vihattua Gaddafia. Stevens liikkui kapinallisten joukossa luontevasti, mutta hänen toimenkuvansa muuttui Gaddafin syrjäytämisen jälkeen, jolloin Yhdysvaltojen hallinto alkoi keskittyä maan rauhoittamiseen. Tällöin Stevens lakkasi olemasta hyödyllinen Gaddafin syrjäyttäneille jihadisteille, ja hänestä tuli maalitaulu.

Tapa, jolla Stevensin tappajat häpäisivät tämän ruumiin, muistuttaa eversti Gaddafin kuolemaa edeltäviä tapahtumia ja kertoo länsimaalaiselle käsittämättömästä barbarismista. Itse isku oli mitä luultavimmin ennalta suunniteltu eikä sillä välttämättä ollut mitään tekemistä ”Innocence of Muslims” -elokuvan kanssa.

Egyptissä oli nimittäin suunniteltu iskua Yhdysvaltojen Kairon suurlähetystöön jo muutama päivä ennen levottomuuksia. Tarkoituksena oli vaatia Yhdysvaltoja vapauttamaan vuoden 1993 World Trade Centeriin tehdystä pommi-iskusta tuomittu ”sokea sheikki” Omar Abdel-Rahman.

Yhdysvaltojen hallinto reagoi

Hyökkäysten jälkeen Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton lausui, että islamin profeetta Muhammadin elämää kuvaava amatöörifilmi oli iljettävä ja tuomittava. Hän kutsui sitä häikäilemättömäksi yritykseksi loukata ihmisiä heidän uskontonsa takia. Samalla Clinton toki puolusti sananvapautta sanomalla, että Yhdysvallat ei estä amerikkalaisia ilmaisemasta mielipiteitään, vaikka ne olisivat kuinka vastenmielisiä tahansa.

Yhdysvaltojen Kairon suurlähetystö meni tuomitsemisessaan esimiestään pitemmälle. Lähetystö tuomitsi ”harhautuneiden yksilöiden” yritykset loukata muslimien uskonnollisia tunteita ja sanoi, että filmi edusti sananvapauden väärinkäyttöä.

Obaman hallinnon toimet eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Hallinnon edustajat yrittivät saada Youtube-videopalvelua poistamaan filmin trailerin, koska ”se rikkoi palvelun ehtoja”. Youtube on kuitenkin toistaiseksi kieltäytynyt poistamasta videota, mutta estänyt sen näkyvyyden Egyptissä ja Libyassa.

Obaman hallinto on jo tehnyt filmin poistamiseksi kaiken, jonka se voi tehdä lain puitteissa. Tämä ei kuitenkaan ole lopettanut protesteja, jotka ovat levinneet kaikkialle islamilaiseen maailmaan sekä myös Eurooppaan. Myös maltillisempien islamistien on ollut pakko ottaa kantaa asiaan. Artikkelissa ”Islamofobia tulisi tunnustaa rikokseksi ihmisyyttä vastaan” Turkin pääministeri Recep Tayip Erdogan sanoi:

”Ajatuksen- ja uskonnonvapaus loppuu siinä, missä toisen alkaa. Voit kertoa mitä tahansa omista ajatuksistasi ja uskomuksistasi, mutta raja tulee vastaan, kun ollaan toisten vapauksien kohdalla.”

Erdoganin mukaan Turkki aikoo olla esimerkkinä muulle maailmalle jumalanpilkan ja loukkaavien sanontojen kieltämisessä lainsäädännöllä. Erdoganin kannattaisi varmaankin soittaa Illmanin Mikalle ja pyytää neuvoja.

Harhainen ulkopolitiikka kohtaa todellisuuden

En tiedä, kuinka kauan Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikka on perustunut virheellisille kuvitelmille islamilaisen maailman todellisuudesta. Jo Obaman edeltäjä George W. Bushin aikana Al-Qaedan terroristeja kuvattiin ”pieneksi vähemmistöksi, joka on kaapannut rauhanomaisen uskonnon hallintaansa”. Afganistaniin ja Irakiin vietiin demokratiaa asevoimin ja kuviteltiin, että tilanne rauhoittuu, kun ihmiset pääsevät äänestämään. Näin ei ole käynyt, ja Afganistanissa odotetaan vain, milloin NATO kyllästyy, lähtee pois ja jättää maan oman onnensa nojaan. Lännen kouluttamat afganistanilaispoliisit ammuskelevat nykyisin liittouman sotilaita.

Toisin kuin Bushin hallinto kuvitteli, poliittinen islam on tällä hetkellä voimakkain suuntaus kaikissa arabikevään ”vapauttamissa” maissa, kuten mm. Egyptin ja Tunisian vaalituloksista voi päätellä. Vaalivoittajat näissä maissa jakavat saman tavoitteen kuin Al-Qaeda, mutta eivät välttämättä ole valmiita käyttämään yhtä radikaaleja keinoja sen saavuttamiseen.

Vain kaikkein optimistisimmat uskovat, että Syyriassa mahdollinen Assadin jälkeinen hallinto edustaisi jotakin parempaa kuin, mitä Egyptissä, Tunisiassa ja Libyassa on nähty. Assadin tappio tarkoittaisi melko suurella todennäköisyydellä Syyrian joutumista Muslimiveljeskunnan hallintaan.

Libyassa länsi tuki kapinallisia välittämättä siitä, mitä he edustivat ja mitä he olivat aikaisemmin tehneet. Libyalaiset muodostivat väkilukuun nähden suurimman ryhmän Irakissa Yhdysvaltoja vastaan taistelleista ulkomaalaisista jihadisteista. Ne samat miehet, jotka raahasivat suurlähettiläs Stevensin ruumista pitkin Benghazia, olivat luultavasti olleet mukana räjäyttelemässä tienvarsipommeja Irakissa.

Obaman hallinnon harhaisuus poikkeaa Bushin hallinnon vastaavasta vain siinä, että islamistien voitto vaaleissa on nyt hyvä asia, jota kannattaa tukea. Benghazin tapahtumat ja levottomuudet islamilaisessa maailmassa ovat ajaneet Obaman hallinnon ulkopolitiikan karille. Presidentinvaalit ovat lähellä ja Obama näyttää heikolta presidentiltä vähän samaan tapaan kuin Jimmy Carter ennen vuoden 1980 presidentinvaaleja.

Obaman hallinto on leikkinyt tulella, kun se on tukenut arabidiktaattoreiden kaatamista. Se ei ole ymmärtänyt, millaisia voimia pinnan alta vapautuu ja millaista jälkeä nämä voimat pahimmillaan saavat aikaan.

Kuitenkin pahinta, mitä länsi voi tehdä, on alkaa syyttämään sananvapautta tapahtuneesta ja hyväksyä islamistien vaatimukset sananvapauden rajoittamisesta länsimaissa. Barbaarisen väkivallan ja uhkailun edessä ei pidä taipua, koska uhkailijat saavat tästä lisää pontta uusille vaatimuksille. Länsimainen vääräuskoinen ei voi koskaan kumartaa islamilaisen suvaitsemattomuuden edessä riittävän syvään, jotta fanaattiset kiihkoilijat olisivat tyytyväisiä.

9/11-ajatuksia vuonna 2012

Olen pyrkinyt vuosittain kirjoittamaan jotakin Yhdysvaltoihin tehdyn terrori-iskun vuosipäivänä. Vaikka mitään mullistavaa uutta asiasta ei oikein voi sanoa, aina on hyvä aika tilannekatsaukselle.

Sota terrorismia vai Al-Qaedaa vastaan

George W. Bush aloitti iskujen jälkeen sodan terrorismia vastaan. Hänen seuraajansa Barack Obaman aikana terrorisminvastaisen sodan käsite on häivytetty ja on yhä enemmän epäselvää, taisteleeko Yhdysvallat ketään vastaan vai ei. Sotilaat ovat joka tapauksessa edelleen Afganistanissa edistämässä lännen ja islamilaisen maailman välistä yhteisymmärrystä.

Jos Yhdysvalloilla oli heti iskujen jälkeen suuri tarve todistaa, että islam on rauhanomainen uskonto, jonka ääriryhmät ovat kaapanneet hallintaansa, Obaman aikana on tässä suhteessa menty paljon pitemmälle. Ns. arabikevään ansiosta Muslimiveljeskunta on noussut merkittävimmäksi poliittiseksi voimaksi Egyptissä, Tunisiassa ja Libyassa, jossa länsi jopa tuki diktaattori Muammar Gaddafia vastaan taistelleita entisiä Al-Qaeda-taistelijoita.

Sama on toistumassa Syyriassa, jossa kieltämättä vastenmielinen diktaattori Bashar Al-Assad on joutunut sisällissotaan ”Vapaan Syyrian Armeijaa” vastaan. On täysin mahdollista, että tällä armeijalla on ainakin näennäisesti puhtaat jauhot pussissaan, mutta on aivan yhtä mahdollista, että kyseisen armeijan voitto johtaa Syyriassa islamistien valtaannousuun, kristittyihin ja alaviitteihin kohdistuviin vainoihin ja kristittyjen joukkopakoon. Näinhän kävi jo Irakissa, jonne Yhdysvallat toi demokratian asevoimilla.

Siinä missä George W. Bush edes yritti määritellä Yhdysvaltojen vihollisen islamilaiseksi fasismiksi, hänen seuraajansa ei tällaista edes teeskentele. Kairon puheessaan hän ylisti Al-Azharia islamilaisen oppineisuuden majakaksi ja Egyptin edistyksen lähteeksi. Hän myös sanoi, että hänellä on Yhdysvaltojen presidenttinä velvollisuus vastustaa negatiivisia stereotypioita islamista, missä niitä sitten ilmaantuukin.

Obaman puhe osoitti hänen olevan Yhdysvaltojen kaikkien aikojen islam-myönteisin presidentti, mitä ei hänen taustaansa nähden voi pitää yllättävänä. Hänen kaudellaan Lähi-itä on demokratisoitunut, mikä käytännössä tarkoittaa, että vaalit on pidetty ja islamistit ovat voittaneet. Nähtäväksi jää, millainen demokratia tästä seuraa. Algeriassa ainakin päti sanonta: ”Yksi mies, yksi ääni, yksi kerta”. Islamistit lupasivat valtaan päästyään lakkauttaa demokratian, mikä johti vajaa 200 000 ihmisen hengen vaatineeseen sisällissotaan.

Islamilaisen terrorismin jäljittelyä

Mitä tahansa norjalaisen joukkomurhaaja Anders Breivikin motiiveista sanotaankin, hänen toimintatapansa muistuttaa syyskuun 11. päivän terroristien vastaavaa. Breivik pyrki murhaamaan mahdollisimman paljon ihmisiä ja inspiroimaan muita samoin ajattelevia vastaaviin tekoihin.

Breivikin manifestissa moneen kertaan siteerattu nimimerkki Fjordman kirjoittaa viimeisimmässä kirjoituksessaan, kuinka islamilaiset terroristit ovat innoittaneet Breivikiä. Fjordmanin mukaan:

”Tiettyjen Breivikin ns. manifestin osien perusteella on selvää, että Breivik ihaili jihadistiterroristien ”marttyyrioperaatioita” ja halusi jäljitellä heidän toimintatapojaan ja asennettaan, kuten esimerkiksi heidän näkemystään terrorismista poliittisena työkaluna.”

Manifestinsa sivulla 958 Breivik pohdiskelee yhteistyötä jihadistien kanssa:

”Meillä molemmilla on sama tavoite. He haluavat hallita omia maitaan Lähi-idässä ja me haluamme hallita omiamme Länsi-Euroopassa. Tuleva kulttuurikonservatiivinen eurooppalainen hallinto karkottaa muslimit Euroopasta ja eristää islamilaisen maailman. Tämän seurauksena islamistit saavat tarvittavan sytykkeen ottaakseen vallan useissa maissa: Egypti, Saudi-Arabia, Turkki, Jordania, Syyria, Jemen, Oman, Algeria, Marokko ja muutamat muut.”

”Jihadistit tietävät tämän. Islamilainen kalifaatti on eurooppalaisille hyödyllinen vihollinen ja varmistaa Euroopan yhtenäisyyden kristittyjen kulttuurikonservatiivien alaisuudessa.”

Breivik ei kuitenkaan nähnyt, että islamistien valtaannousu tapahtuisi länsimaisten vasemmistolaisten suosionosoitusten saattelemana ja Yhdysvaltojen tuella.

Historiallisesti Breivikin fantasioissa ei ole mitään tavatonta. Eurooppalaisten ristiretket voidaan nähdä islamilaisen jihadin epäonnistuneena ja lyhytkestoisena jäljittelynä. Tulokset jäivät laihoiksi ja väliaikaisiksi, ja toisaalta ristiretkiä voidaan yhä käyttää todisteena länsimaiden vihamielisyydestä islamia kohtaan. Tämän ja islamilaiselta maailmalta saamiemme lahjojen ansiosta meidän tulee yhä tuntea syyllisyyttä ristiretkistä.

Islamilainen valehtelu

Tanskassa vieraili äskettäin pakistanilainen uskonoppinut Muhammad Tahir Ul Qadri. Hän esiintyi tanskalaisen TV2-kanavan haastattelussa ja mm. väitti, että islamilainen sharia-laki ei koske ei-muslimeja.  Lisäksi hän totesi, että hänellä ei ole mitään tekemistä Pakistania 80-luvulla hallinneen Zia Ul-Haqin aikana säädettyjen hudud-lakien kanssa. Oheisella videolla näkyy sekä alkuperäinen TV2:n haastattelu että Ul Qadrin pakistanilaiselle kotiyleisölleen esittämä versio (alkaa 2:55 minuutin kohdalla). Nämä poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.

Ongelma ei tässä yhteydessä ole se, että Muhammad Tahir Ul Qadri valehtelee niin, että korvat heiluvat. Ongelma on se, että kukaan ei piittaa miehen valehtelusta. Monet lännessä haluavat tietoisesti uskoa valheita ja teeskennellä, että usko valheisiin erottaa heidät islamofobeista. Muhammad Tahir Ul Qadri valehtelee, koska hänen ei tarvitse välittää kiinnijäämisestä. Pelkkä hänen puheidensa osoittaminen valheeksi todistaa islamofobiasta.