Onko Justin Trudeau Fidel Castron avioton poika?

 

Huhut siitä, että Kanadan pääministeri Justin Trudeau olisi Kuuban edesmenneen diktaattori Fidel Castron avioton poika ovat kiertäneet internetissä vuosia. Internetistä löytyy kuvavertailuja, joista on pääteltävissä, että Fidel Castron ja Justin Trudeaun yhdennäköisyys on ilmeinen. Tämä ei toki todista sukulaisuudesta mitään, mutta amerikkalaista valtamediaa tällaiset spekuloinnit ilmiselvästi ärsyttävät, koska sen edustajilla tuntuu olevan pakonomainen tarve ”kumota” nämä huhut. (Daily Beast )

Jottkut mediat esittävät todisteena sen, että Justin Trudeau syntyi 25. joulukuuta 1971. Eli kauan ennen kuin Trudeaut kävivät Kuubassa. Justin syntyi yhdeksän  kuukautta sen jälkeen, kun Pierre ja Margaret Trudeau viettivät kuherruskuukautta Brittiläisessä Kolumbiassa. Tämä pitää paikkansa, jos tarkastelee Trudeaun pariskunnan virallisia matkoja.

Trudeaut kuitenkin lomailivat Karibialla keväällä 1971.  Tarina Kuuban matkasta on täysin uskottava. Pierre oli ikääntyvä playboy, jolla ei ollut lainkaan jälkikasvua, vaikka hän oli viettänyt vilkasta sukupuolielämää koko aikuisen ikänsä.

Tultuaan pääministeriksi Pierre Trudeau tunsi tarpeelliseksi mennä naimisiin ja perustaa perheen. 1970-luvulla ei ollut spermapankkeja, joten jos hedelmätön vanha mies halusi saada lapsen, hänen vaimosa oli tehtävä se vanhanaikaisella tavalla.

Margaret taas oli miestään selvästi nuorempi 23-vuotias villikko, joka ihaili valta-asemassa olevia miehiä, vaikka jotkut näistä olivatkin vanhoja ja epäviehättäviä. Jos Ted Kennedy kelpasi hänelle partnerina, Castro oli isompi, vahvempi, laihempi ja komeampi. Kuvien perusteella oli selvää, että Margaret oli ihastunut Castroon.

Nykyisin muistamme Fidel Castron vanhana miehenä. 1970-luvun alussa hän oli kuitenkin yksi maailman vaikuttavimmista miehistä, erityisesti Trudeaun pariskunnan kaltaisille marxilaisille. Hän hankkiutui eroon brutaalista diktaattorista pienen kapinallisjoukon avulla. Hän teki Kuubasta läntisen pallonpuoliskon ensimmäisen marxilaisen valtion. Hän kukisti amerikkalaisten hyökkäyksen komentamalla itse joukkojaan panssarivaunusta käsin. Hän selviytyi CIA:n vallankaappaus- ja murhayrityksistä ja eli pitempään kuin kumpikaan iskujen takana olleista Kennedyn veljeksistä.Hän oli älykäs,charmikas ja hauska. Pituudeltaan hän oli 190-senttinen ja hänellä oli amerikkalasen jalkapallon pelaajan vartalo. Hän näytti siltä kuin pystyisi päihittämään kenet tahansa maailman johtajista, puhumattakaan niistä, jotka kilpailivat Margaretin huomiosta. Hän oli täynnä uhmakkuutta, itseluottamusta ja miehekkyyttä ja poltti sikareita kuin korsteeni. Miksi Pierre Trudeau olisi valinnut kenenkään muun lapsensa biologiseksi isäksi?

Trudeaun pariskunnasta kumpikaan ei ollut erityisen uskollinen vaan harrasti irtosuhteita. Fidel Castro oli samanlainen eli hänelle ei riittänyt yksi nainen. Castro tunnusti olleensa 11 lapsen isä ja huhujen mukaan hänellä oli vielä tuplasti enemmän äpärälapsia.

Jotta Justin voisi olla Castron poika, hänen äitinsä olisi pitänyt olla jossain Kuuban lähettyvillä maalis-huhtikuussa 1971. Näin kävikin. Trudeaut viettivät toisen kuherruskuukautensa Karibialla mutta kieltäytyivät kertomasta yhden vierailemansa saaren nimeä.

Artikkelin alaviitteistä selviää, että Trudeaut kertoivat lehdistölle kaikki matkakohteensa paitsi tämän yhden saaren, koska he halusivat yksityisyyttä. Justin Trudeau syntyi 8 ja puoli kuukautta myöhemmin.

Ideologinen yhteys

On periaatteessa samantekevää, onko Fidel Castro Justin Trudeaun biologinen isä vai ei. Ideolginen yhteys on merkittävämpi.

Trudeaun julkisissa puheissa hän on useasti tunnustanut ihailunsa autoritaarisesti hallittuja valtioita kohtaan. Vuonna 2013 ennen kuin hänestä tuli pääministeri, Justin Trudeaulta kysyttiin, mitä maata hän ihailee eniten. Hän vastasi:

”Oikeastaan ihailen jonkin verran Kiinaa. koska he voivat perusdiktatuurinsa ansiosta kääntää taloutensa suuntaa hetkessä ja sanoa, että meidän pitää siirtyä vihreään talouteen nopeimmin. Meidän pitää investoida aurinkovoimaan.”

Kun Fidel Castro kuoli vuonna 2016, Trudeaun lausunnossa ei viitattu lainkaan Kuuban kommunistihallinnon verenhimoisuuteen ja repressioon. Trudeau ylisti Kuubaa pisimpään hallinnutta presidenttiä ylitsepursuavasti. Hän lausui:

”Fidel Castro oli elämää suurempi johtaja, joka palveli kansaansa melkein puoli vuosisataa. Legendaarinen vallankumouksellinen ja puhuja Castro teki suuria parannuksia saarivaltionsa koulutukseen ja terveydenhuoltoon.”

Trudeau myönsi, että Castro oli ristiriitainen hahmo mutta väitti, että sekä hänen kannattajansa ja vastustajansa tunnistivat rakkauden ja omistautumisen Kuuban kansaa kohtaan, joka taas tunsi syvää ja kestävää kiintymystä ’el Comandantea’ kohtaan.

 Trudeau sanoi, että hänen perheensä suree yhdessä Kuuban kansan kanssa tämän huomattavan johtajan poismenoa.

Lausunnoista näemme, että Trudeau ihaili autoritaaristen hallintojen kykyä saada asioita  aikaiseksi ilman, että heidän täytyy alistua kaupankäyntiin opposition kanssa.

Ja nyt Trudeau voi hankkiutua eroon rekkakaravaanista ja tyhjentää protestoijien pankkitilit ilman oikeuden päätöstä. Jos vanha Fidel katsoo haudan takaa, mitä Trudeau on tekemässä, hän tuntee varmasti ylpeyttä.

Kaikkein pahinta on kuitenkin hiljaisuus. Yksi maailman johtavista vapaista demokratioista muuttuu poliisivaltioksi silmiemme edessä eikä yksikään länsimaailman johtaja ole tuominnut Trudeaun tekoja.

Yhdysvalloissa vanhan Joe Bidenin ohjaajat eivät luonnollisesti sano mitään, koska hekin tekisivät saman kuin Trudeau, jos vain kykenisivät.

Järjissän olevassa maailmassa Kanadan oppositio olisi jo saanut aikaiseksi epäluottamuslauseen Trudeaun hallitukselle. Mutta jostain syystä Justin Trudeau ei näytä olevan poliittisissa vaikeuksissa kotimaassaan eikä ulkomailla. Tämä taas kertoo, että entisen vapaan lännen valtiot ovat melkein yhtä huonossa tilassa kuin Kanada.

Helsingin Sanomat - tyrannian puolella vapautta vastaan

 

Helsingin Sanomat ei turhaan ole ansainnut lempinimeä Pravda (Totuus). Nykyinen HS on aina valtion puolella vapautta vaativia kansalaisia vastaan.

Äskettäin Helsingin Totuus julkaisi ”koronankieltäjiä” demonisoivan roska-artikkelin, jonka olivat laatineet Laura Halminen ja Hanna Mahlamäki.

Roskajournalismissa on yleinen tapa leimata ryhmä, joka ei jaa toimittajan käsityksiä haukkumanimellä. Näin tekevät myös Halminen ja Mahlamäki, jotka kutsuvat koronan torjunnan nimissä tehtyjen pakkotoimien vastustajat ”koronankieltäjiksi”.

Sitten otetaan paikallinen poliitikko, HS:n jutussa kristillisdemokraattien poliitikko, Saksin osavaltion pääministeri Michael Kretschmer, jonka sanomiset otetaan totuutena.

Kretschmer toteaa:

” Meillä on paljon ihmisiä, jotka kuuntelevat haukkuja ja valeuutisia. Olemme saaneet kokea sen katkerasti. Siihen auttavat vain henkilökohtaiset keskustelut.”

Kretschmerin mukaan tärkeintä on saada rokotekattavuus kunnolla nousuun ja vasta sitten on aika aloittaa keskustelu kansan jakautumisesta. Saksassa kansan jakautumista edistetään pakkorokotuksilla, jotka siis ovat Nürnbergin säännöstön vastaisia. Kretschmerin kaltaisten paukapäisyyteen eivät auta keskustelut.

Ei siis ole mitenkään ihmeellistä, että osa ihmisistä vastustaa koronaviruksen torjumiseksi tehtäviä toimia. Helsingin totuuden toimittajakaksikko yrittää demonisoida pakkotoimien vastustajat ja antaa ymmärtää, että mitään perusteltua syytä vastustaa koronatoimia ei ole.

Toimittajat eivät luonnollisesti kysy, mikä pakkomielle poliitikoilla on saada rokotekattavuus nousuun rokottamalla ihmisiä väkisin. Mitä hyötyä siitä on? Tiedämme jo, että rokote ei estä taudin leviämistä. Miksi toimittajat haluavat uskotella, että näin olisi?

Totuus myös kertoo rokotevastustajien mahdollisesta terroriuhasta.En kannata enkä hyväksy poliittista väkivaltaa. Silti epäoikeudenmukaisiksi koetut pakkotoimet suorastaan provosoivat kansalaisten vihaa tyrannimaista hallintoa kohtaan. Kaikkialla maailmassa valtiot ovat ylittäneet niille lain mukaan kuuluvat valtuudet ja rikkoneet ihmisten perusoikeuksia koronan torjunnan nimissä. Näytöt näiden toimenpiteiden toimivuudesta puuttuvat.

Jutun loppuvaiheilla toimittaja haastattelee rajoituksia vastustavaa Nadine Fuchsia.

”Jokainen saa rokotuttaa itsensä, jos tahtoo. Mutta jokaisen pitäisi saada päättää itse”, saksalaista koronapassia, Suomen käytäntöä tiukempaa rajoitusta, vastustava Nadine Fuchs sanoi maanantaina Berliinissä mielenosoituksessa

” Fuchs ei itse ole ottanut rokotteita. Hän sanoi pelkäävänsä rokotusta, koska hänen mielestään rokotteita ei ole tutkittu tarpeeksi.”

Kyseessä ei ole Fuchsin mielipide vaan fakta. Pfizerin mRNA-rokote ei ole käynyt läpi tarvittavia kliinisiä kokeita. Rokote otettiin käyttöön poikkeusluvalla. Miksi HS-toimittajat yrittävät harhauttaa ihmisiä näin yksinkertaisessa asiassa?

” Tätä ei saisi sanoa, mutta tuntuu siltä, että tarvitaan koko ajan uusia rokotuksia, eikä tämä silti lopu”, hän sanoo. Hän sanoo menettäneensä ystäviä rokotekantansa takia mutta aikoo jatkaa mielenosoittamista, kunnes rajoituksista luovutaan.”

Tässäkin Fuchs on oikeassa. Poliitikoilla ei ole aikomustakaan lopettaa rokottamista vaan koronapassin voimassaolo edellyttää, että ihminen käy säännöllisesti piikillä. Kyseessä on sekä keino kontrolloida ihmisiä että epäsuora tapa pakottaa ihmiset piikille. Jos poliitikot oikeasti olisivat kansalaisten asialla, he miettisivät keinoja, miten rokottamisesta päästään eroon.

Totuus ei olisi Totuus, jos esiin ei otettaisi sosiaalista mediaa negatiivisessa valossa tai jos mielenosoittajia ei yhdistettäisi Venäjään jollain tavalla. Totuus myös vihaa alustoja, joilla ihmiset saavat ilmaista mielipiteensä ilman sensuurin pelkoa:

” Toisin kuin monet muut sosiaalisen median alustat, viestipalvelu Telegram ei ole ryhtynyt suitsimaan koronavirukseen liittyvää viestintää. Niinpä rajoitusten ja rokotusten vastustajat viihtyvät erityisesti siellä.”

” Toisaalta ryhmissä verrataan koronarajoituksia natsien valtaannousuun.”

Miksi ei voisi verrata? Rokottamattomista on korporaatiomediassa tehty samanlainen paarialuokka kuin juutalaisista 1930-luvulla eli rokottamattomat on leimattu syyllisiksi pandemian jatkumiseen. Toki joukkotuhontaan asti ei olla edetty ja toivottavasti ei edetäkään.

Epämääräiseksi leimatun saksalaisen järjestön yhteyksiä Suomeen kuvaillaan artikkelin lopussa. Tämän osuuden tarkoituksena on leimata koronarajoitusten vastustajat hörhöiksi.

HS edustaa korporaatiomediaa, jolla ei ole aikomustakaan kertoa asioista tasapuolisesti, vaan tavoitteena on pitää yllä vallitsevaa narratiivia, jossa koronarajoitusten vastustajilla on narrin tai terroristin rooli.

Mitää tulee ”koronadenialismiin”, on täysin perusteltua väittää, että koronatoimet ovat olleet ylimitoitettuja taudin vaarallisuuteen nähden ja että koko väestöä koskeville rajoituksille ei ole kestävää perustetta. Perusteltua ”koronadenialismia” on myös sanoa, että poliitikkojen siunaamat pakkotoimet toimivat huonosti ja saavat aikaan pelkästään vahinkoa.

Lopuksi sanon, että ”denialismi” on käsite, jota käyttävilä ihmisillä ei ole takanaan kestäviä perusteluja vaan pelkkä narratiivi.