keskiviikkona, toukokuuta 11, 2022

2000 muulia

 


Monilla amerikkalaisilla ja itsellänikin oli Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalin jälkeen tunne, että kaikki ei mennyt ihan sääntöjen mukaan. Trumpin kannattajat menivät vaalipäivän iltana nukkumaan siinä käsityksessä, että heidän ehdokkaansa oli voittanut presidentinvaalin.

Yhdysvalloissa puolen yön aikoihin ns. vaa’ankieliosavaltioissa ääntenlasku keskeytettiin. Tämä itsessään vaikutti epäilyttävältä. Kun ääntenlaskenta aloitettiin uudestaan, kävi ilmi, että suurin osa äänistä meni demokraattien presidenttiehdokas Joe Bidenille, joka lopulta ohitti Donald Trumpin kaikissa vaa’ankieliosavaltioissa Arizonassa, Michiganissa, Wisconsinissa, Pennsylvaniassa ja Georgiassa.

Vaalien jälkeen vilppiväitteitä yritettiin tuoda korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Yhtäkään juttua ei kuitenkaan otettu käsittelyyn. Tämä on joidenkin mielestä osoitus, että mitään vilppiä ei itse asiassa tapahtunut. Demokraatit ovat koko ajan väittäneet, että vuoden 2020 vaalit olivat kaikkien aikojen turvallisimmat ja rehellisimmät.

Kun olen katsonut Dinesh D’Souzan dokumentin 2000 muulia, voin hyvällä omatunnolla todeta, että vuoden 2020 presidentinvaalissa harjoitettiin systemaattista vaalivilppiä. Ilman tätä vilppiä presidentin nimi  olisi varmuudella ollut toinen. Donald Trump olisi selvinnyt jatkokaudelle.

Vilpin onnistumisen edellytykset

Voidaan huoletta sanoa, että tietyillä äänestysalueilla ei ole järjestetty rehellisiä vaaleja vuosikymmeniin, jos koskaan. Vilpin suuruutta on rajoittanut saatavilla olevien vaalilipukkeiden määrä. Äänestystuloksen muuttamiseen tarvitaan paljon väärennettyjä ääniä. Niitä ei saa, jos liikkeellä ei ole riittävästi postiäänilipukkeita.

Vuoden 2020 vaalit käytiin korona-aikana. Tämä sai monet osavaltiot lähettämään kaikille vaaliluettelossa oleville oman postiäänilipukkeen. Koska äänestysluettelot tuskin koskaan ovat ajan tasalla, moni saattoi saada ylimääräisiä lipukkeita osoitteessa aiemmin asuneiden nimellä. Liikkeellä oli siis valtava määrä postiäänilipukkeita.

Todettakoon, että presidentti Donald Trump arvosteli postiäänten lähettämistä kaikkiin koteihin jo varhaisessa vaiheessa.

Muitakin vaikuttavia tekijöitä oli. Koronapandemian takia äänen antaminen vaalihuoneistossa katsottiin vaaralliseksi. Tästä syystä monet osavaltiot tarttuivat Facebookin perustaja Marc Zuckerbergin tarjoukseen tuoda laatikoita postiääniä varten. Laatikoita ei kuitenkaan jaettu tasaisesti ympäri osavaltiota vaan ne kohdistuivat suurelta osin demokraattien vahvoille alueille. Zuckerbergin järjestön mukanaolon myötä vaalien järjestelyt tavallaan yksityistettiin.

Zuckerbergin hyväntekeväisyysjärjestö käytti yhteensä 419 miljoonaa dollaria kasvattaakseen äänestysaktiivisuutta lähinnä demokraattien vahvoilla alueilla. Tätä rahoitusta kutsuttiin nimellä ”zuckbucks” tai ”zuckerbucks”. Rahat tekivät monista valtion työntekijöistä demokraattien vaaliaktivisteja.

Yhdysvalloissa osavaltioiden lainsäädäntöelin vastaa vaalien sääntöjen muuttamisesta. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan joissakin osavaltioissa toimeenpanovaltaa edustava osavaltion ministeri muutti omavaltaisesti vaalien sääntöjä.

Postiäänien osalta ratkaisevia muutoksia oli koronapandemian takia tehty päätös keventää postiäänten kelpoisuustarkistusta. Tarkistus tehdään vertaamalla postiäänen kuoressa olevaa allekirjoitusta äänestysluettelon vastaavaan. Tämä on käytännössä tarkoittanut, että tietty prosentti postiäänistä hylätään aina allekirjoitustarkistuksen jälkeen. Vuoden 2020 vaaleissa allekirjoitustarkistusta ei useimmissa tapauksissa tehty lainkaan. Niinpa vuoden 2020 vaaleissa postiäänten hylkäysprosentti oli ennätyksellisen alhainen. Todettakoon, että postiäänen ja sen kuoren välinen yhteys katkeaa, kun postiääni otetaan pois kuoresta ja luetaan vaalitietokoneeseen.

True the vote

Vuoden 2020 presidentinvaalin jälkeen en muista Dinesh D’Souzan ainakaan olleen eturintamassa vaatimassa vaalivilpin tutkimista. Hän on kuitenkin Yhdysvalloissa tunnettu konservatiivinen dokumentaristi. Tästä syystä True the Vote -niminen vaalien seuranta järjestö otti häneen yhteyttä ja kertoi, että heillä on todisteita systemaattisesta vaalivilpistä vuoden 2020 presidentinvaalissa.

True the vote oli hankkinut matkapuhelinyhtiöltä paikannustietoja alueilta, joissa vaalivilppiä epäiltiin harjoitetun. Näitä olivat Arizonan Maricopan piirikunta, Georgian Fultonin piirikunta, Michiganissa Detroitin alue, Wisconsinissa Milwaukeen alue ja Pennsylvaniassa Suur-Philadelphian alue. Lisäksi True the Vote hankki videoaineistoa postiäänille tarkoitettujen laatikoiden vierestä.

Lopputuloksena True the Vote -järjestön Catherine Engelbrecht ja Gregg Phillips löysivät 2000 ”muulia”, jotka kävivät hakemassa postiääniä voittoa tuottamattoman hyväntekeväisyysjärjestön tiloista ja viemässä ne eri puolilla kaupunkia sijaitseviin postiäänilaatikoihin.

Engelbrechtillä ja Phillipsillä oli tiukat kriteerit sille, kuka laatikolla käyneistä laskettiin muuliksi. Georgiassa kriteerinä oli vähintään 23 vierailua postiäänilaatikolla ja viisi vierailua voittoa tuottamattoman järjestön tiloissa hakemassa lisää postiääniä.

Tarkoituksena oli löytää tapaukset, jotka olivat mahdollisimman kaukana normaalista äänestäjästä, jotta he erottuivat selkeästi massasta. Usein vierailut postiäänilaatikolla ajoittuivat aamuyön hiljaisiin tunteihin. Moni muuli myös kaytti hansikkaita välttääksen sormenjälkien jättämistä äänestyskuoreen.

Tältä sivustolta löytyy taulukko, jossa on laskettu, miten True the Vote – järjestön kriteereillä määritetty vaalivilppi  vaikutti vuoden 2020 vaaleissa. Niitä soveltamalla Trump olisi voittanut Pennsylvaniassa, Georgiassa ja Arizonassa, kun taas Biden olisi pitänyt voittonsa Michiganissa ja Wisconsinissa. Hieman väljemmillä kriteereillä Trump olisi vienyt kaikki vaa’ankieliosavaltiot.

Engelbrechtin ja Phillipsin mukaan vaalivilpin järjesti salaliitto ja kyseessä oli järjestäytynyt rikollisuus.

Kun on katsonut D’Souzan dokumentin, itselleen rehellinen ihminen ei voi uskotella, että vuoden 2020 presidentinvaali olisi ollut rehellinen.

Miksi vaalivilppi?

Se, että valta vaihtuu demokraattien ja republikaanien välillä säännöllisin väliajoin, on olennainen osa amerikkalaista järjestelmää. Miksi kuitenkaan kukaan ryhtyisi nähdyn kaltaiseen vaalivilppiin?

Jotta tämän ymmärtäisi, pitää mennä vuoden 2016 presidentinvaalia edeltävälle ajalle, jolloin Hillary Clintonin kampanja ryhtyi tekemään Trumpista Venäjän asiamiestä ja Vladimir Putinin sätkynukkea. Mitään todisteita ei koskaan löytynyt, vaan koko homma oli sepitetty Trumpin mustamaalamiseksi.

Spekulointi Trumpin Venäjä-yhteyksillä jatkui amerikkalaisessa valtamediassa aina Muellerin raportin julkaisuun saakka. Vaikka Trumpin Venäjä-kytkökset oli osoitettu tekaistuiksi, valtamedia ei koskaan korjannut virheellistä uutisointiaan.

Yritykset syrjäyttää Trump presidentin virasta jatkuivat heti Muellerin raportin jälkeen täysin perusteettomalla virkarikossytteellä.

Trump oli läpikotaisin demonisoitu amerikkalaisessa valtamediassa. Tällä ei ollut mitään vaikutusta Trumpin kannattajiin, mutta demokraatit vihasivat häntä palavasti. Trump oli demokraattien mielikuvituksessa se, joka yhdessä Vladimir Putinin kanssa vehkeili itsensä presidentiksi, vaikka Hillary Clintonin olisi kuulunut voittaa.

Kun ihminen on niin pahasti demonisoitu ja poliittisten vastustajien vihaama, jollekin saattaa syntyä ajatus varmistaa epärehellisin keinoin, että kyseinen henkilö ei enää pääse presidentiksi. Dinesh D’Souzan dokumentti osoittaa, että juuri näin tapahtui.

On Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän häpeä, että se ei ole tutkinut vuoden 2020 vaaleissa esiintynyttä vaalivilppiä lainkaan eikä ketään ole tuomittu vaalivilppiin liittyvistä rikoksista, vaikka todisteet ovat koko ajan olleet viranomaisille helposti saatavilla.

maanantaina, helmikuuta 21, 2022

Klasun talli - nuoret globaalit johtajat

 


Monelle tuli varmasti pienenä yllätyksenä se, kun Tuomas Malinen jonkin aikaa sitten haastattelussa kertoi, että pääministeri Sanna Marin ottaa vastaan ohjeita ulkomailta. Kaikki eivät myöskään tienneet, että pääministeri Sanna Marin on yksi Maailman talousfoorumin nuorista globaaleista johtajista. WEF:n sivuilla kerrotaan, että Marinista tuli 34-vuotiaana maailman nuorin pääministeri.

Muita suomalaisia nykypoliitikkoja nuorten globaalien johtajien ohjelmassa ovat Annika Saarikko ja Sanni Grahn-Laasonen.

Suomalaispolitikkojen kummisetänä WEF:ssä häärii globalistien uskollinen juoksupoika Alexander Stubb. Tämä EU-asiantuntijana suomalaisille markkinoitu kokoomuspolitikko ja entinen pääministeri palvelee isäntiään myös ylikansallista hallintoa opettavassa School of transnational governancessa.

Kun katsoo talousfoorumin sivuilta, keitä poliittisia johtajia Young global leaders -ohjelmasta on valmistunut, voi melko turvallisesti todeta, että WEF on soluttanut länsimaiden poliittiseen järjestelmään sen intressejä palvelevia poliittisia johtajia. Soluttaminen on onnistunut erinomaisen hyvin, mistä kertoo, että Schwabin broilerihautomont tuotteet ovat menneet kaupaksi ilman suurempia vastalauseita. Valtamedia ei ymmärrettävistä syistä suuremmin kritisoi WEF:n kaltaisten järjestöjen subversiivista toimintaa.

Maailman talousfoorumi ja sen johtaja Klaus Schwab eivät suuremin peittele toimintaansa. Tällä videolla  hän kerskailee, kuinka moni Kanadan hallituksen jäsenistä on WEF:n nuoria globaaleja johtajia ja miten hyvin WEF on onnistunut soluttamaan omiaan länsimaiden hallituksiin.

Kanadassa sekä pääministeri Justin Trudeau että valtiovarainministeri Chrystia Freeland kuuluvat WEF:n nuoriin globaaleihin johtajiin.

Näillä johtajilla on joitakin yhteisiä ominaisuuksia. Ensinnäkin voi sanoa, että Young Global Leaders -ohjelman kasvattamat johtavat eivät ole mitään suuria poliittisia ajattelijoita vaan Sanna Marinin ja Justin Trudeaun kaltaisia vähäisellä tai lähes olemattomalla työelämäkokemuksella varustettuja ihmisiä, joiden pätevyys tärkeisiin poliittisiin tehtäviin on käytännössä nolla. Trudeau oli draamaopettajan sijainen ja osa-aikainen hiihdonopettaja. Marin taas on toiminut kaupan kassana eli hänellä on enemmän kokemusta oikeista töistä.

Mistä koulutustoiminnassa on kyse?

Kun WEF kouluttaan nuoria broileripoliitikkoja, he odottavat heistä kasvavan poliitikkoja, jotka ajavat WEF:n tärkeinä pitämiä asioita. WEF edustaa käytännössä maailman rikkaimpia ihmisiä, jotka haluavat broileripoliitikkoja kasvattamalla varmistaa, että heidän taloudelliset etunsa otetaan päätöksenteossa huomioon. Tyhjäpäiset ja kokemukseltaan vaatimattomat poliitikot noudattavat helpommin ohjeita ja kysyvät vähemmän ikäviä kysymyksiä kuin kyvykkäämmät ja itsenäisesti ajattelevat poliitikot.

Kyse on siis subversiosta eli poliittisen järjestelmän manipuloinnista, siten että politiikkaa tehdään maailman rikkaimpien ihmisten ja suurten korporaatioiden ehdoilla. Kärsijänä tällaisessa järjestelmässä on äänestäjä, joka ei välttämättä tiedä, että hänen äänestämällään poliitikolla on kytköksiä länsimaita hallitseviin oligarkkeihin, joiden edut menevät tavallisen kansalaisen etujen edelle.

Voidaan spekuloida, että Justin Trudeau uskalsi julistaa poikkeustilan ja laittomasti takavarikoida  rekkakuskeille kerätyt rahat, koska hänellä on maailman rikkaimpien oligarkkien tuki takanaan.

Lisäys: The first province of World Economic Forum

Lisäys 2:  Neoliberal war on dissent

Lisäys 3: Jason Lepojärvi: Kanadassa valtio vie kuskeilta rekat ja uhkaa lasten huostaanotolla

torstaina, helmikuuta 17, 2022

Onko Justin Trudeau Fidel Castron avioton poika?

 


Huhut siitä, että Kanadan pääministeri Justin Trudeau olisi Kuuban edesmenneen diktaattori Fidel Castron avioton poika ovat kiertäneet internetissä vuosia. Internetistä löytyy kuvavertailuja, joista on pääteltävissä, että Fidel Castron ja Justin Trudeaun yhdennäköisyys on ilmeinen. Tämä ei toki todista sukulaisuudesta mitään, mutta amerikkalaista valtamediaa tällaiset spekuloinnit ilmiselvästi ärsyttävät, koska sen edustajilla tuntuu olevan pakonomainen tarve ”kumota” nämä huhut. (Daily Beast )

Jottkut mediat esittävät todisteena sen, että Justin Trudeau syntyi 25. joulukuuta 1971. Eli kauan ennen kuin Trudeaut kävivät Kuubassa. Justin syntyi yhdeksän  kuukautta sen jälkeen, kun Pierre ja Margaret Trudeau viettivät kuherruskuukautta Brittiläisessä Kolumbiassa. Tämä pitää paikkansa, jos tarkastelee Trudeaun pariskunnan virallisia matkoja.

Trudeaut kuitenkin lomailivat Karibialla keväällä 1971.  Tarina Kuuban matkasta on täysin uskottava. Pierre oli ikääntyvä playboy, jolla ei ollut lainkaan jälkikasvua, vaikka hän oli viettänyt vilkasta sukupuolielämää koko aikuisen ikänsä.

Tultuaan pääministeriksi Pierre Trudeau tunsi tarpeelliseksi mennä naimisiin ja perustaa perheen. 1970-luvulla ei ollut spermapankkeja, joten jos hedelmätön vanha mies halusi saada lapsen, hänen vaimosa oli tehtävä se vanhanaikaisella tavalla.

Margaret taas oli miestään selvästi nuorempi 23-vuotias villikko, joka ihaili valta-asemassa olevia miehiä, vaikka jotkut näistä olivatkin vanhoja ja epäviehättäviä. Jos Ted Kennedy kelpasi hänelle partnerina, Castro oli isompi, vahvempi, laihempi ja komeampi. Kuvien perusteella oli selvää, että Margaret oli ihastunut Castroon.

Nykyisin muistamme Fidel Castron vanhana miehenä. 1970-luvun alussa hän oli kuitenkin yksi maailman vaikuttavimmista miehistä, erityisesti Trudeaun pariskunnan kaltaisille marxilaisille. Hän hankkiutui eroon brutaalista diktaattorista pienen kapinallisjoukon avulla. Hän teki Kuubasta läntisen pallonpuoliskon ensimmäisen marxilaisen valtion. Hän kukisti amerikkalaisten hyökkäyksen komentamalla itse joukkojaan panssarivaunusta käsin. Hän selviytyi CIA:n vallankaappaus- ja murhayrityksistä ja eli pitempään kuin kumpikaan iskujen takana olleista Kennedyn veljeksistä.Hän oli älykäs,charmikas ja hauska. Pituudeltaan hän oli 190-senttinen ja hänellä oli amerikkalasen jalkapallon pelaajan vartalo. Hän näytti siltä kuin pystyisi päihittämään kenet tahansa maailman johtajista, puhumattakaan niistä, jotka kilpailivat Margaretin huomiosta. Hän oli täynnä uhmakkuutta, itseluottamusta ja miehekkyyttä ja poltti sikareita kuin korsteeni. Miksi Pierre Trudeau olisi valinnut kenenkään muun lapsensa biologiseksi isäksi?

Trudeaun pariskunnasta kumpikaan ei ollut erityisen uskollinen vaan harrasti irtosuhteita. Fidel Castro oli samanlainen eli hänelle ei riittänyt yksi nainen. Castro tunnusti olleensa 11 lapsen isä ja huhujen mukaan hänellä oli vielä tuplasti enemmän äpärälapsia.

Jotta Justin voisi olla Castron poika, hänen äitinsä olisi pitänyt olla jossain Kuuban lähettyvillä maalis-huhtikuussa 1971. Näin kävikin. Trudeaut viettivät toisen kuherruskuukautensa Karibialla mutta kieltäytyivät kertomasta yhden vierailemansa saaren nimeä.

Artikkelin alaviitteistä selviää, että Trudeaut kertoivat lehdistölle kaikki matkakohteensa paitsi tämän yhden saaren, koska he halusivat yksityisyyttä. Justin Trudeau syntyi 8 ja puoli kuukautta myöhemmin.

Ideologinen yhteys

On periaatteessa samantekevää, onko Fidel Castro Justin Trudeaun biologinen isä vai ei. Ideolginen yhteys on merkittävämpi.

Trudeaun julkisissa puheissa hän on useasti tunnustanut ihailunsa autoritaarisesti hallittuja valtioita kohtaan. Vuonna 2013 ennen kuin hänestä tuli pääministeri, Justin Trudeaulta kysyttiin, mitä maata hän ihailee eniten. Hän vastasi:

”Oikeastaan ihailen jonkin verran Kiinaa. koska he voivat perusdiktatuurinsa ansiosta kääntää taloutensa suuntaa hetkessä ja sanoa, että meidän pitää siirtyä vihreään talouteen nopeimmin. Meidän pitää investoida aurinkovoimaan.”

Kun Fidel Castro kuoli vuonna 2016, Trudeaun lausunnossa ei viitattu lainkaan Kuuban kommunistihallinnon verenhimoisuuteen ja repressioon. Trudeau ylisti Kuubaa pisimpään hallinnutta presidenttiä ylitsepursuavasti. Hän lausui:

”Fidel Castro oli elämää suurempi johtaja, joka palveli kansaansa melkein puoli vuosisataa. Legendaarinen vallankumouksellinen ja puhuja Castro teki suuria parannuksia saarivaltionsa koulutukseen ja terveydenhuoltoon.”

Trudeau myönsi, että Castro oli ristiriitainen hahmo mutta väitti, että sekä hänen kannattajansa ja vastustajansa tunnistivat rakkauden ja omistautumisen Kuuban kansaa kohtaan, joka taas tunsi syvää ja kestävää kiintymystä ’el Comandantea’ kohtaan.

 Trudeau sanoi, että hänen perheensä suree yhdessä Kuuban kansan kanssa tämän huomattavan johtajan poismenoa.

Lausunnoista näemme, että Trudeau ihaili autoritaaristen hallintojen kykyä saada asioita  aikaiseksi ilman, että heidän täytyy alistua kaupankäyntiin opposition kanssa.

Ja nyt Trudeau voi hankkiutua eroon rekkakaravaanista ja tyhjentää protestoijien pankkitilit ilman oikeuden päätöstä. Jos vanha Fidel katsoo haudan takaa, mitä Trudeau on tekemässä, hän tuntee varmasti ylpeyttä.

Kaikkein pahinta on kuitenkin hiljaisuus. Yksi maailman johtavista vapaista demokratioista muuttuu poliisivaltioksi silmiemme edessä eikä yksikään länsimaailman johtaja ole tuominnut Trudeaun tekoja.

Yhdysvalloissa vanhan Joe Bidenin ohjaajat eivät luonnollisesti sano mitään, koska hekin tekisivät saman kuin Trudeau, jos vain kykenisivät.

Järjissän olevassa maailmassa Kanadan oppositio olisi jo saanut aikaiseksi epäluottamuslauseen Trudeaun hallitukselle. Mutta jostain syystä Justin Trudeau ei näytä olevan poliittisissa vaikeuksissa kotimaassaan eikä ulkomailla. Tämä taas kertoo, että entisen vapaan lännen valtiot ovat melkein yhtä huonossa tilassa kuin Kanada.