Hyvyyden uhrit

Äskettäin noin 700 laitonta maahanmuuttajaa kuljettanut alus kaatui Välimerellä lähellä Libyan rannikkoa Italialle kuuluvan Lampedusan saaren eteläpuolella. YK:n pakolaisasioiden järjestö UNHCR:n mukaan kyseessä oli eniten ihmishenkiä vaatinut onnettomuus, joka on sattunut maahanmuuttajien ylittäessä Välimerta. Ennen onnettomuutta Välimerellä on tämän vuoden aikana menehtynyt arviolta 900 ihmistä.

Noin 13 500 tulijaa on pelastettu merestä 10. - 17.4. välisenä aikana. 1600 arvellaan kuolleen merenylityksen aikana vuoden 2015 aikana. Viime vuonna onnistuneesti ylittäneitä arvioidaan olevan 218 000 (vuonna 2015 tähän mennessä noin 35 000), ja koko viime vuoden aikana menehtyneitä uskotaan olleen noin 3500.

Viimeisin onnettomuus oli mittasuhteiltaan niin suuri ja järkyttävä, että poliittinen paine toimenpiteden lisäykseen kasvaa varmuudella.

Mikä lääkkeeksi?

Viime vuonna EU lopetti ylittäjien pelastamiseen keskittyneen Mare Nostrum -operaation, mikä on aiheuttanut runsaasti arvostelua. Jatkossa EU:n rajavalvontavirasto Frontex ei pysty takaamaan tulijoiden pelastamista kansainvälisiltä vesiltä.

Tunnetasolla järkyttävä onnettomuus synnyttää tunnepohjaisia reaktioita. Deutsche Wellen toimittaja kirjoitti artikkelissaan, että laillinen maahanmuutto on ainoa tapa estää vastaavat tapahtumat tulevaisuudessa. Artikkelissa ehdotetaan Libyan rannikon merisaartoa yhtenä keinoa estää huonokuntoisten alusten lähtö merelle.

Artikkelin mukaan kasvava muuttopaine edellyttää, että Eurooppa ottaa vastaan 2 – 5 miljoonaa turvapaikanhakijaa, kiintiöpakolaista ja taloudellista pakolaista. Kyse on vain hallitusten välisen konsensuksen saavuttamisesta. Eteläisen Euroopan maat eivät pysty ottamaan vastaan lisää, joten taakkaa olisi jaettava.

Sen jälkeen otetaan esiin vanha kauhukuva Fortress Europe eli Euroopan linnoitus, jonne pääsyä rajoitettaisiin voimakkaasti. Tämä on kuulemma väärä tapa ja oikeampi tapa olisi laillinen maahanmuutto ilman salakuljetusta.

EU-komissio on puolestaan ehdottanut jäsenmaille, että ihmissalakuljettajien käyttämät kelvottomat alukset tuhottaisiin ja Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten palautusta tehostettaisiin. Lisäksi tulisi satsata lisää rahaa Välimeren valvontaan.

EU:n ulkopoliittinen korkea edustaja Federica Mogherini totesi, että Unionilla on moraalinen velvollisuus estää uudet onnettomuudet Välimerellä:

”Välimeri on meidän meremme, yksi meristämme. Ja meidän täytyy eurooppalaisina toimia yhdessä.”

”Kyse on myös omasta edustamme, omasta uskottavuudestamme. Euroopan Unioni rakennettiin ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja ihmiselämän puolustamiseksi.”

Itse väitän, että juuri ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja ihmiselämän sokea puolustaminen aiheuttavat kuolemat merellä.

Mallia Australiasta

Australian pääministeri Tony Abbott neuvoi äskettäin EU-maita olemaan päästämättä siirtolaisia maihin. Hänen mukaansa vain tiukkaa linjaa noudattamalla estetään ihmishenkien menetykset. Australian viranomaiset ovat mm. julkaisseet oheisen videon, jossa selväsanaisesti kerrotaan, että kenelläkään ilman viisumia meren yli matkustavalla ei ole mahdollisuutta rakentaa kotiaan Australiaan.

Abbott on mm. määrännyt Australian merivoimat käännyttämään jokaisen maahanmuuttajia kuljettavan aluksen. Jos käännytys ei onnistu, alus ohjataan maan rajojen ulkopuolella olevaan vastaanottopaikkaan, useimmiten Naurulle tai Papua Uuteen Guineaan.

Abbottin ristiriitaisia mielipiteitä herättävä politiikka on tehonnut, sillä viimeisen 18 kuukauden aikana Australiaan ei ole saapunut ainuttakaan maahanmuuttajia kuljettavaa alusta. Vaikka ihmishenkiä ei tänä aikana ole menetetty, ihmisoikeusjärjestöt ovat väittäneet, että Australian politiikka on ristiriidassa maan kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

Euroopassa ajelehtivat maahanmuuttajat pelastetaan merestä. Sen jälkeen käynnistyy turvapaikkaprosessi, joka useissa tapauksissa johtaa maahanpääsyyn. Maasta ei poisteta, vaikka turvapaikkapäätös olisi kielteinen. Tämä rohkaisee uusia yrittäjiä Välimeren ylitykseen kaikista riskeistä huolimatta.

Australian politiikka puuttuu itse tärkeimpään asiaan, eli se vähentää siirtolaisten motivaatiota maksaa ihmissalakuljettajalle, koska matkan todennäköisin lopputulos on paluu lähtösatamaan ja parhaimmillaankin tie vie Australian rajojen ulkopuolella sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Ihmissalakuljettajat ovat näin menettäneet bisneksensä.

Laillinen maahanmuutto ei ole mikään lääke, koska se ei poliittisista syistä voi koskaan olla niin suurta, että muuttopaine oikeasti hellittäisi. Laiton maahanmuutto todennäköisesti jatkuisi laillisen rinnalla. Lisäksi tulijoilla vain harvoin on sellaista osaamista, jolla olisi kysyntää EU-alueen työmarkkinoilla. Tulijat ajautuisivat joko sosiaaliturvan varaan, pimeisiin töihin tai rikollisuuden pariin.

Kansalaisten enemmistö ei halua lisää Afrikasta ja Lähi-idästä tulevia maahanmuuttajia, koska lisääntynyt tulijamäärä johtaa rikollisuuden ja muiden sosiaalisten ongelmien kasvuun. Velkaisten EU-maiden sosiaaliturva ei kestä tulijoiden virtaa. Milton Friedmanin viisauden mukaan on valittava joko hyvinvointivaltio tai vapaa maahanmuutto. Molempia ei voi saada.

Australian malli on osoittanut toimivuutensa, mutta se ei välttämättä käy EU:lle, koska se on ristiriidassa EU:n ylevien ihmisoikeusperiaatteiden kanssa.

Rasisti ja uusnatsi bulevardilehden kolumnistina

Kaikki eivät kuitenkaan tunne myötätuntoa Välimerelle hukkuneita kohtaan. Brittitabloid the Sun julkaisi Katie Hopkins -nimisen tositv-tähden kolumnin, jossa tämä sanoi kiertelemättä:

”Pelastusaluksia? Itse käyttäisin tykkiveneitä pysäyttämään siirtolaiset.”

”Ei en välitä. Näyttäkää kuvia ruumisarkuista tai vedessä kelluvista ruumiista. Soittakaa viuluja ja näyttäkää surullisen näköisiä laihoja ihmisiä.”

”En silti välitä, koska seuraavaksi näytätte kuvia Calaisin aggressiivisista nuorista miehistä, jotka leviävät kuin norovirus risteilyaluksella.”

Aggressiivisilla nuorilla miehillä tarkoitetaan tässä niitä, jotka pyrkivät Ranskan Calaisissa brittiläisten rekkojen kyytiin.

Hopkins lisäksi vertasi siirtolaisia torakoihin, mikä herätti vastalauseiden myrskyn. Eilen Hopkinsin erottamista Sun-lehden palveluksesta vaatinut vetoomus ylitti 200 000 allekirjoituksen rajan. Hopkinsin kirjoitus julkaistiin kaksi päivää ennen 700 henkeä vaatinutta onnettomuutta. Hyvät ihmiset nousivat poteroistaan barrikadeille täynnä moraalista närkästystä Hopkinsia kohtaan. Tosi-tv -tähdestä tuli hetkessä hylkiö, jota haukuttiin rasistiksi ja uusnatsiksi.

Hopkinsin paheksunta on kuitenkin lähinnä helppo tapa osoittaa moraalista paremmuutta. Hopkins ei ole tehnyt mitään pahaa vaan hänen suurin rikoksensa on se, että hän ei tunne myötätuntoa Välimerta henkensä kaupalla ylittäviä maahanmuuttajia kohtaan ja uskaltaa sanoa sen suoraan räävittömän provokatiivisella tavalla.

Paheksujat eivät kuitenkaan ajattele maahanmuuton seurauksia ja pysty myöntämään ikäviä tosiasioita, eli sitä, että Hopkins on asiallisesti oikeassa. Eurooppalaisilla valtioilla ei ole varaa ottaa vastaan kovin paljon maahanmuuttajia. Lisäksi tulijoille ei ole olemassa aitoa tarvetta. 1800-luvun Yhdysvalloissa töitä löytyi jokaiselle halukkaalle. Modernissa teknologiavaltaisessa palveluyhteiskunnassa näin ei ole vaan pelkän koraanikoulun käynyt joutuu kilpailemaan työmarkkinoilla kaikkein huonoimmin palkatuista töistä, jos hän ylipäänsä löytää mitään työtä.

Vain Breitbartin James Delingpole uskalsi käsitellä Hopkinsin tapausta muutoin kuin jyrkän paheksuvasti. Artikkelissaan ”Katie Hopkins suvaitsevaisuuden kuolemanleirillä”, joka viittaa South Parkin jaksoon Death camp of tolerance, Delingpole julkaisee joukon ”loukkaantuneiston” twiittauksia, ihmettelee niiden sensuurihenkisyyttä ja vetäisee lopuksi natsikortin pakasta:

”Yksi asia jää huomaamatta kaikessa kiireessä kertoa, kuinka hirveä natsi Katie Hopkins on ja kuinka hänelle pitää antaa potkut ja jopa passittaa vankilaan pelkästään siksi, että he eivät pidä hänen kirjoittamastaan artikkelista.”

”Näin natsit toimivat. He eivät pitäneet sananvapaudesta, mutta he pitivät sellaisten sanomalehtien sulkemisesta, jotka eivät sopeutuneet aikakauden ennakkoluuloihin. He myös antoivat potkuja ihmisille, vangitsivat heitä ja tekivät tätäkin pahempaa vain siksi, että heillä oli väärät mielipiteet.”

Natsikortti oli ehkä hieman liikaa. Paheksujilla ei todellisuudessa ole yhtään parempaa ratkaisua laittoman siirtolaisuuden aiheuttamiin ongelmiin kuin Katie Hopkinsilla. He vain tuntevat oikeita tunteita tai ovat hyviä teeskentelemään niitä. Hopkinsiin kohdistettu kahden minuutin viha tuo lisäksi huumaavan moraalisen ylemmyyden tunteen.

Lapsilisiä ja moraalista paheksuntaa

Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubakin ajattelematon Facebook-kommentti käynnisti mediassa moraalisen paheksunnan, ja monilla oli kiire irtisanoutua hänen mielipiteistään. Tämä moraalisen närkästyksen vyöry muistuttaa monella tavalla aiemmin julkisuudessa nähtyjä rasismikohuja, ja jälleen kerran nähtiin, miten keskustelu hyvinvointivaltion ongelmista estetään ja tyrmätään heti alkuunsa.

Hyvinvointivaltion ongelmat

Perusongelma on tietysti se, että veronmaksajan rahoille on olemassa rajoittamaton määrä hyviä käyttökohteita, mutta rahaa on rajallinen määrä käytettävissä.

Yhteiskunnassa, jossa yli 40 prosenttia kaikesta rahasta kiertää julkisen sektorin kautta, järjestelmä ja sitä ylläpitävät rakenteet ovat todella suuria. Järjestelmä ei kestä, jos maksajien suhteellinen osuus laskee liikaa suhteessa etujen saajiin. Kun järjestelmä on pystyssä, sen sisällä toimivat varmistavat olemassaolonsa eli budjettirahoituksen liioittelemalla oman alansa ongelmia.

Hyvinvointivaltioon sisältyy kannustimia, jotka edistävät vastuutonta käyttäytymistä. Hyvinvointivaltio eristää ihmisen omien päätösten negatiivisista seurauksista. Tämä on näkynyt julkisuudessa kerrotuista tarinoista, joissa kaksi aikuista on löytänyt toisensa ja toinen aikuisista hylkää oman teini-ikäisen lapsensa uuden onnen tähden.

Hyvinvointivaltio luo oikeuksia tyhjästä. Tätä kuvaa hyvin Ylen toimittajan A-studiossa Saul Schubakille esittämä kysymys: ”Eikö köyhillä ole oikeus lisääntyä?” Hyvinvointivaltion luomille positiivisille oikeuksille on tyypillistä, että jollekin toiselle syntyy pakko kustantaa nämä oikeudet. Hyvinvointivaltio, jota nimimerkki Kumitonttu kutsuu ”liberaaliksi fascismiksi”, perustuu tasa-arvoideologiaan, jossa ihmisille pyritään takaamaan tasa-arvoinen oikeus toteuttaa mielihalujaan. Siksi köyhillekin tarvitaan oikeus lisääntyä, jos se sattuu heitä huvittamaan.

Kiellettyä on sen sijaan sanoa, että jotkut ihmiset eivät sovi vanhemmiksi eikä heidän pitäisi hankkia lapsia. On myös väärin todeta, että vanhempien pitäisi itse elättää jälkikasvunsa. Vanhemmuus ei ole mikään oikeus vaan lahja, johon sisältyy joukko velvollisuuksia.

Vasemmistopersu

Auralainen Torsti Äärelä kommentoi pitkästä aikaa politiikkaa ja tunnustautuu vasemmistopersuksi. Minulle on välillä epäselvää, mitä vasemmistopersu tai ”kristillissosiaalisuus” Perussuomalaisten yhteydessä tarkoittaa.

Jos haluaisin tulkita vasemmistopersulaisuutta pahantahtoisesti, sanoisin, että vasemmistopersu kannattaa sosiaalidemokratiaa ja suurta julkista sektoria. Vasemmistopersu kannattaa yli 40 prosentin kokonaisveroastetta ja sitä, että hyvinvointivaltion rahoittamiseen otetaan uutta velkaa 8 miljardia euroa vuodessa.

En halua tulkita Äärelää noin yksioikoisesti. Hän kuitenkin ampuu kirjoituksessaan pahasti ohi usean eri maalin:

”Monikulttuurisuus-kritiikin taustalla on vieraantuminen omasta perinteestä. Islam-vihan taustalla on se, että omaa kristillistä perinnettä ei enää mielletä järkeväksi.”

Olen itsekin lukenut tarpeeksi uusateistien islam-kritiikkiä, jotta voin allekirjoittaa ainakin osan tuosta. Vaatimukset ympärileikkauksien kieltämisestä ja tunnustuksellisen uskonnonopetuksen lopettamisesta edustavat ainakin jossain määrin ”sekulaaria fundamentalismia” eli pyrkimystä rajata aggressiivisen islamin (ja sen mukana minkä tahansa muunkin uskonnon) toimintamahdollisuuksia ja näin turvata sekularismin asema. Toisaalta Äärelä unohtaa islamin omat perinteet eli sharia-lain ja pyrkimyksen alistaa muut uskonnot valtansa alle.

Monikulttuuri- ja islam-kritiikki johtuvat suurelta osin valtiovallan ja myös kirkon liioitellusta suvaitsevaisuudesta ja pyrkimyksestä vähätellä vieraan kulttuurin ikäviä piirteitä. Kirkon piiristä löytyy islamin ymmärtäjiä, erityisesti Pääkaupunkiseudulta, mutta on myös niitä, jotka suhtautuvat realistisesti islamiin. Kirkon oma ”notkean moderni” (Äärelän termi) osasto on lisäksi tehnyt parhaansa hämärtääkseen kristinuskon opetuksia ja pyrkinyt muokkaamaan kirkon opit paremmin yhteensopiviksi vasemmistoliberaalin suvaitsevaisuuden, ympäristöideologian ja hyvinvointivaltion kanssa.

Otan tähän vielä yhden Schubakin tapaukseen viittaavan kohdan:

”Arvot ovat koventuneet ja se ei näy enää pelkästään kritiikkinä maahanmuuttajia kohtaan vaan kritiikkinä sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevia kohtaan.”

Schubak on vielä nuori poika ja nuoressa iässä ihminen luulee tietävänsä kaiken tarpeellisen, vaikka ymmärrys ei ole vielä kehittynyt kokemuksen kautta. ”Sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien” arvostelu on hyvinvointivaltiossa tabu, koska valtaideologia näkee heidät ensisijaisesti uhreina eikä omista valinnoistaan vastuussa olevina ihmisinä.

Kaikki eivät ole saaneet hyviä eväitä elämää varten, mutta monet ”sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat” olisivat voineet tehdä toisenlaisia valintoja, jolloin he eivät ehkä olisi sosiaalisesti niin heikossa asemassa. Uhriutumisesta ja uhristatuksen tavoittelusta on tullut niin yleistä, että ehkä se hyödyttää joitakin, ainakin järjestelmän palvelijoita. Kun olet uhri, et ole vastuussa ja hyvinvointivaltio auttaa.

Agitaattori

Äärelä on monessa mielessä järkevä ja maltillinen kirkonmies, joten ei hänestä sen enempää. Kuuntelen ajoittain radiosta aamuhartautta automatkoilla. Tämän radiolähetyksen parissa olen kuunnellut poliittisia palopuheita, joita on esittänyt Vuosaaren seurakunnan pastori Kai Sadinmaa.

En tuntenut kyseistä henkilöä ennalta, joten palopuheet tulivat yllätyksenä. Mietin, mitä hartausohjelmaa aikanaan kuunnellut isoäitini olisi sanonut, jos hän olisi joutunut kuuntelemaan Sadinmaata. Luultavasti hän ei olisi kauheasti tykännyt.

Wikipedian mukaan Sadinmaa on todennut seuraavaa Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan artikkelissa:

”Jos kirkko haluaa olla Kristuksen kirkko, sen ei tule kiltisti tyytyä hoivaamaan nykypolitiikan uhreja, vaan sen on vaadittava täydellistä suunnanmuutosta. Kirkon on politisoiduttava. Pappien on lopetettava kristityn sisäiseen elämään keskittyvä psykopaapatus ja saarnattava rohkeasti poliittista evankeliumia. Piispojen pitää ottaa voimakkaammin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Jumalanpalveluselämän keskipisteenä on oltava yhteiskunnallinen todellisuus. Seurakuntien tulee tehdä yhteistyötä oikeudenmukaista maailmaa ajavien kansalaisliikkeiden kanssa.”

En tiedä, miten radikaalina Äärelä Sadinmaata pitää. Minusta Schubak on tökeröistä lausunnoistaan huolimatta pohjimmiltaan huolissaan järjestelmän kestävyydestä. Tällainen kuva minulle tuli hänen haastattelustaan A-studiossa. Schubak ymmärtää eri asioiden väliset suhteet huomattavasti paremmin kuin Sadinmaa, joka keskittyy huutamiseen hyvinä pitämiensä poliittisten tavoitteiden puolesta ajattelematta ja ymmärtämättä. Sadinmaa on poliittinen aktivisti papin kaavussa ja haluaa valjastaa kirkon aktivismin välikappaleeksi. Jeesuksella on tässä vain välinearvoa.

Äärelä tekee kirjoituksessaan virheen, kun hän kutsuu Schubakia radikaaliksi. Toki hän on radikaali, jos häntä verrataan Sadinmaahan, joka saa ajatuksilleen palstatilaa valtakunnan päälehdessä ja äänelleen kantavuutta julkisrahoitteisella radiokanavalla. Sadinmaan hulluuden edessä Schubakilla ei ole mitään mahdollisuuksia.