Kisat Qatarissa

 

En muista yksiäkään jalkapallon MM-kisoja, joista olisin innostunut niin vähän kuin Qatarissa 20.11.2022 alkavat kisat. Näin on siitä huolimatta, että kisat ovat monella tapaa historialliset. Ne ovat ensimmäiset kisat, jotka pelataan, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi.

Ne ovat myös ensimmäiset kisat, jotka pelataan islamilaisessa maassa.

Näistä ensimmäinen herättää närkästystä. ”Väärään” aikaan pelattavat MM-kisat häiritsevät eurooppalaisia jalkapallosarjoja, joissa suurin osa maailman parhaista pelaajista hankkii elantonsa.

Eurooppalaisista sarjoista osa pelataan kesäisin (ml. Suomen Veikkausliiga), osa taas olisi normaalisti kisojen aikana talvitauolla (esim. Saksan Bundesliiga) ja osaa pelattaisiin ilman taukoja kuten Englannin Valioliigaa, jonka pahin otteluruuhka on perinteisesti Tapaninpäivän ja Uuden vuoden välisenä aikana.

Toki on selvää, että Qatarissa olosuhteet ovat muina vuodenaikoina sellaiset, että jalkapallon pelaaminen olisi käytännössä mahdotonta tukahduttavan helteen takia.

Toinen ja kenties pahin närkästyksen aiheuttaja on isäntämaa Katar. Sen historia MM-jalkapallossa on luokattoman surkea. Maa ei ole koskaan selviytynyt kisoihin karsintojen kautta eli sillä on jotakin yhteistä Suomen kanssa.

Maan jalkapallokulttuuri on myös lähes olematonta. Tosin internet väittää, että jalkapallo olisi maan suosituin urheilulaji ennen painia ja krikettiä, joka on maassa työskentelevien intialaisten ja pakistanilaisten vierastyöläisten suosikkilaji.

Korruptiota vai ei?

Kun jalkapallon MM-kisat järjestetään Qatarin kaltaisessa maassa, herää luonnollisesti kysymys siitä, miten paljon rahaa on käytetty FIFA:n edustajien voiteluun eli järjestyivätkö kisat Qatariin korruption avulla.

Vastaus on tietysti, että ei virallisesti, mutta vahvistamattomia huhuja on.

Saksalainen Bild-sanomalehti julkaisi vuonna 2017 entisen FIFA:n eettisen tutkijan Michael Garcian raportin, jota oli pidetty salassa vuodesta 2014 lähtien.

Raportissa kuvataan mm. 2 miljoonan dollarin summa, joka väitetysti maksettiin FIFA:n toimihenkilön 10-vuotiaalle tyttärelle.

Lakimiehenä työskennellyt amerikkalainen lakimies Garcia jätti FIFA:n kun järjestön johtohenkilöt päättivät yksimielisesti julkaista raportista ”laillisesti sopivan” version, jossa Katar vapautetiin korruptioepäilyistä.

Silti kovinkaan moni tuskin uskoo FIFA:n rehellisyyteen tässäkään asiassa.

Varmaa on ainoastaan se, että Qatar tuskin sai kisoja maajoukkueen pitkän ja loistokkaan menestyshistorian ansiosta tai juhlistaakseen kisojen avulla sykkivää jalkapallokulttuuriaan.

Vasemmistolaisessa Guardian-lehdessä toimittaja Barney Roday kirjoittaa FIFA:n korruptiosta seuraavaa:

Ympäröivä häly ihmisoikeuksista, työntekijöiden kuolemista, imagon valkopesusta ja muusta estävät huomaamasta, mikä on Qatarin 2022 MM-kisojen varsinainen sanoma tämän globaalin jalkapallofestivaalin ytimessä. Tämä o tietysti korruptio.

Komitean jäsenet elävät jonkun toisen kustannuksella. Kehitysrahaa, jota ei koskaan käytetty. Lihava ja märkä kädenpuristus päätyi sopimukseen TV-oikeuksista. On aika pohtia tämän asian perussäveliä kuuden viikon päässä Fifan talvikauden MM-kisoista.

Guardian kuitenkin päästää itse kisojen järjestäjämaan pälkähästä. Mitään näyttöä heidän osallisuudestaan korruptioon ei ole. Sen sijaan FIFA:n johtoryhmää lehti ei päästä yhtä vähällä.

Yksi FIFA:n korruption kärkinimistä, entinen puheenjohtaja Sepp Blatter avautui äskettäin Qatarin kisoista:

”Se oli huono valinta ja minä olen vastuussa”.

Blatterin mukaan Michel Platinin tuomat neljä Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n ääntä ratkaisivat MM-kisojen menon Qatariin Yhdysvaltojen asemesta.

FIFA:n toimeenpaneva komitea lopulta päätti äänin 14-8, että kisat annetaan Qatarin järjestettäväksi.

Blatter mainitsi myös, että Qatarin kisa-isännyys edellytti FIFA:lta muutoksia sosiaalisiin ja ihmisoikeuksiin liittyviin kriteereihin eli niistä joustettiin, jotta Katarista saatiin kisaisäntä. Blatter mainitsi myös, että huolta aiheutti myös stadioneita rakentavienvierastyöläisten kohtelu. Guardianin mukaan 6500 vierastyöläistä on kuollut sen jälkeen, kun MM-kisat myönnettiin Katarille.

Qatar ei myöskään suostu kumartamaan länsimaisia sukupuolivähemmistöjä koskevia normeja. Katarin MM-kisojen suurlähettiläs Khalid Salman totesi, että homoseksuaalisuus on ”mielen vaurio” ja sanoi, että kisoihin tulevien LBTQ+ - ihmisten tulisi hyväksyä heidän sääntönsä, joiden mukaan samaa sukupuolta olevien suhteet ovat laittomia kuten myös niiden edistäminen.

Raiskattu syytteeseen

Muistutuksen siitä, että Qatar on islamilainen maa, jossa vallitsee sharia-laki, voi lukea tästä uutisesta.

Meksikolainen Paola Schietekat matkusti Katariin työskennelläkseen MM-kisoissa toimitsijana. Toimitsijakollega kuitenkin raiskasi Schietekatin, joka ilmoitti asiasta Qatarin viranomaisille. Tämä oli paha virhe, sillä Shietekat joutui syytteeseen avioliiton ulkopuolisesta sukupuoliyhteydestä, josta rangaistus Katarissa on 100 ruoskaniskua + seitsemän vuotta vankeutta.

Schietekat onnistui pakenemaan maasta ja näin välttämään rangaistukset.

Tapaus kuitenkin muistuttaa naiiveja länsimaalaisia naisia siitä, että matkustaminen yksin sharia-valtioihin voi olla vaarallista. Maat voivat päällisin puolin olla vauraan ja länsimaisen näköisiä, mutta pinnan alla ne ovat tiukkaa sharia-lakia soveltavia yhteiskuntia, joissa nainen on toisen luokan kansalainen, jonka sana ei oikeudessa paina yhtä paljon kuin miehen sana.

Sepp Blatter oli FIFA:n puheenjohtajana korruptoitunut sika enkä pane suurta arvoa hänen jälkikäteiselle katumukselleen. Hän oli kuitenkin oikeassa siinä, että kisojen myöntäminen Qatariin oli paha virhe. Tästä huolimatta itse kisoista voi tulla urheilullisesti ihan kelvolliset. Jokainen päättää itse, katsooko kisoja vai ei.

Lisäys: Kirjoitusasu Katar ärsytti lukijoita, joten olen muuttanut maan nimeksi Qatarin.

 

Bidenin hallinto iskee vihollistensa kimppuun

Vähän aikaa sitten Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI ratsasi New Yorkin entisen pormestarin ja Donald Trumpin entisen lakimiehen kodin ja takavarikoi sieltä löytyneet elektroniset laitteet Hunter Bidenin laptopia lukuun ottamatta.

Yhdysvaltojen korporatistinen valtamedia käsittelee asiaa, ikään kuin Giuliani olisi suurikin rikollinen. Todellisuudessa Giulianin pahin rikos oli puolustaa Donald Trumpia tämän ensimmäisessä virkarikosoikeudenkäynnissä. Toiseksi pahimpana rikoksena voi pitää Bidenin perheen korruption tuomista päivänvaloon.

Ennen takavarikkoa amerikkalaisessa valtamediassa oli levinnyt uutinen, jonka mukaan FBI olisi varoittanut Giuliania vuonna 2019 Venäjän mahdollisesta vaikutusoperaatiosta. Amerikkalainen korporaatioiden omistama valtamedia rynnisti kuorossa hehkuttamaan tätä uutista. Vähän myöhemmin valtamedian instanssien oli pakko korjata uutinen. Giuliani ei vuonna 2019 ollut saanut minkäänlaista varoitusta FBI:ltä siitä, että tämä olisi venäläisen disinformaatiokampanjan kohteena. Juttu oli siis puhdas valeuutinen ja sellaisena valitettavan tyypillinen nykypäivän amerikkalaisessa valtamediassa. Toimintatapa, jossa tiedusteluorganisaatio ja valtamedia toimivat keskinäisessä symbioosissa, saavutti lakipisteensä Donald Trumpin presidenttikauden aikana, kun presidenttiä yritettiin valheellisin perustein lavastaa Venäjän asiamieheksi.

 

Valtamedian ja tiedusteluorganisaatioiden symbioosi

Tässä kuviossa tiedusteluorganisaation jäsen vuotaa medialle republikaanipoliitikkoa koskevan uutisen. Sen jälkeen kaikki valtamedian instanssit huutavat kuorossa samaa uutista ikään kuin kyseessä olisi varmistettu uutinen. Todellisuudessa valtamedia ei juuri koskaan tarkista tiedusteluorganisaatioiden vuotamia tietoja vaan julkaisee ne totuutena ilman kritiikkiä. Valheellinen uutinen ehtii kiertää maailman useita kertoja, ennen kuin siihen tulee korjaus. Yleensä ihmisten mieleen jää alkuperäinen valheellinen uutinen eli tässä tapauksessa se, että FBI varoitti Giuliania venäläisestä disinformaatiosta ja tämä siitä huolimatta matkusti Ukrainaan tiedonhankintamatkalle. Kyseisen matkan todelline tarkoitus oli kerätä todistusaineistoa Trumpin virkarikosoikeudenkäyntiä varten.

Mistä Giuliania sitten epäillään? Tämän uutisen mukaan häntä epäillään FARA-lain rikkomisesta eli hän olisi väitetysti lobannut Ukrainan puolesta. Yhdysvalloissa vieraan vallan etujen ajaminen edellyttää rekisteröintiä.

Kyseistä lakia rikotaan usein ja rekisteröinnin laiminlyöneet lobbarit joutuvat maksamaan rikkeestä sakon. Se, että Giulianin kotiin tehdään ratsia aikaisin aamulla tuskin johtuu rikoksen vakavuudesta vaan aivan muusta.

Todettakoon, että Giuliani on lakimies ja hänellä on muitakin asiakkaita kuin Donald Trump. Omien sanojensa mukaan Giuliani ei harjoita lobbausta asiakkaidensa puolesta. FBI:n takavarikoimilta laitteilta löytyy Giulianin mukaan lakimiehen ja asiakkaan välistä luottamuksellista aineistoa, joka ei kuulu poliisille.

Giuliani ei suinkaan ollut ainoa Trumpin lähipiiriin kuuluva, jonka kotiin tehtiin ratsia. FBI tutki myös Trumpin lakimieinä toimineiden Joe DiGenovan ja Victoria Toensingin kodin. Toensing ja DiGenova olivat aiemmin toimineet ukrainalaisen oligarkki Dmytro Firtashin puolustusasianajajina tapauksessa, joissa Yhdysvallat hakee Firtashin luovutusta Yhdysvaltoihin oikeudenkäyntiä varten.

Ukraina yhdistää

Kaikkia ratsioita yhdistää yksi asia eli Ukraina. Kyseinen maa oli ja on edelleen erittäin korruptoitunut. Se myös tarjosi Janukovitshin syrjäyttämisen jälkeen amerikkalaisille toimijoille mahdollisuuksia rikastua. Tapahtumat ovat monimutkaisia, mutta aloitetaan helpoimmasta. Donald Trumpin entinen kampanjapäällikkö Paul Manafort työskenteli aiemmin Ukrainan entisen presidentin Viktor Janukovitshin ja hänen ”Alueiden puolueensa” lobbarina. Manafortin valintaa pidettiin alkujaankin epäonnistuneena. Sellaiseksi se paljastui vuonna 2016, kun paljastui, että Manafort oli saanut Janukovitshilta laittomia käteismaksuja.

Paljastus perustui ns. ”mustaan kansioon”, jossa kaikki käteismaksut olivat listattuna. Tämän mustan kansion aitous on kuitenkin kyseenalainen. John Solomon kirjoitti tästä The Hill -julkaisussa vuonna 2019. Jutun mukaan Janukovitsh maksoi Manafortin palveluksista tilisiirtoina. Käteisen käyttö olisi ollut epäkäytännöllistä, koska suurten käteismäärien liikuttelu rajojen yli olisi ollut hankalaa.

FBI ei kuitenkaan käyttänyt kansiota Manafortin vangitsemisoikeudenkäynnissä vaan kansiosta tehtyjä uutisia, koska epäilyttävän aineiston tietoinen sisällyttäminen todistusaineistoksi on rikos.

Manafortin musta kansio on toinen asiakirjoista, joita käytettiin perusteena aloittaa tutkinta Donald Trumpin kampanjan Venäjä-yhteyksistä. Toinen asiakirka oli Christopher Steelen kokoama kansio, jonka sisältöä ei tähän päivään mennessä ole kyetty todentamaan aidoksi.

On vielä hyvä todeta, että John Solomonin jutussa mustan kansion aitoutta epäillyt Konstantin Kilimnik muuttui jossain vaiheessa Trump-tutkintaa Venäjän agentiksi ja hänen nimensä esiintyy yhä uutisissa, joissa yritetään todistella Trumpin Venäjä-yhteyksiä aidoiksi. Joka tapauksessa silloin, kun Kilimnik antoi lausuntonsa, hän oli vielä Yhdysvaltojen ulkoministeriön luotettu lähde.

Ukraina liittyy vahvasti myös presidentti Joe Bideniin. Obaman varapresidenttinä hän oli presidentin luottomies Ukrainassa. Bidenin poika Hunter palkattiin kaasuyhtiö Burisma Holdingsin palvelukseen muhkealla 50 000 dollarin kuukausipalkalla. Summa on valtava, kun ajattelee, että Hunter Bidenilla ei ollut minkäänlaista kokemusta energia-alalta. Ainoa syy palkata hänet oli se, että hän oli Yhdysvaltain Ukrainan asioista vastaavan henkilön poika.

Bidenin perheen korruptio liittyy myös Donald Trumpin ensimmäiseen virkarikosoikeudenkäyntiin, jossa presidentin väitettiin vaatineen Ukrainan presidentiltä Bidenin perheen korruption tutkintaa edellytyksenä sotilasavulle.

Tässä asiassa Demokraatit syyttivät Trumpia samasta asiasta, jota Joe Biden oli todistetusti tehnyt Ukrainassa. Biden uhkasi evätä Ukrainalta lainatakuut, mikäli tuolloinen presidentti Poroshenko ei erottaisi syyttäjä Viktor Shokinia. Biden jopa kerskaili tällä tempulla julkisesti.

Bidenin klaanin lisäksi Ukrainassa oli muitakin toimijoita kuten esimerkiksi miljardöörifilantrooppi George Soros.

Sen jälkeen, kun Joe Biden oli järjestänyt potkut valtakunnansyyttäjä Viktor Shokinille, hänen seuraajakseen tuli mies nimeltä Juri Lutsenko. Tämä olisi halunnut tutkia korruptionvastaisen toimintakeskuksen (AntAC) toimintaa.  Yhdysvaltojen Ukrainan suurlähetystö ei kuitenkaan hyväksynyt tätä vaan toimitt Lutsenkolle listan järjestöistä, joiden toimintaa ei saa tutkia. AntAC oli yksi näistä. AntAC:in suurimmat rahoittajat olivat Yhdysvaltojen hallitus ja George Soros.

Soroksella olli myös omia liiketoimintaintressejä Ukrainan energia-alalla. Ukrainalainen oligarkki Dmytro Firtash oli hänen kilpailijansa, kunnes Yhdysvaltojen oikeusministeriö vuonna 2014 käynnisti tutkinnan Firtashin toimista. Soros ilmoitti tämän jälkeen investoivansa miljardi dollaria Ukrainaan. Tapahtuneen jälkeen Yhdysvallat on yrittänyt saada Firtashia luovutettavaksi Yhdysvaltoihin mutta yritykset ovat epäonnistuneet.

Yhdysvaltojen suurlähettiläänä toimi nainen nimeltä Marie Yovanovitch. Hänellä taas on yhteys Donald Trumpin ensimmäiseen virkarikosoikeudenkäyntiin, jossa Yovanovitch toimi todistajana. Todistajalausunnossaan Yovanovitch kiisti tienneensä Hunter Bidenin ja Burisma Holdingsin yhteydestä mitään muuta kuin sen, mitä hänelle kerrottiin ennen suurlähettiläspestin vastaanottamista. Todellisuudessa Yovanovitch oli vastaanottanut satoja sähköposteja Burismaan liittyvistä asioista.

Presidentti Donald Trump järjesti Yovanovitchille potkut ja juuri nyt FBI tutkii Rudy Giulianin roolia Yovanovitchin syrjäyttämisessä.

Mistä koko jupakassa on kyse?

Yksinkertainen vastaus on se, että Demokraatit syyttävät aina poliittisia vastustajiaan siitä, mitä he itse tekevät.

Spygate-asioista kirjoittanut Lee Smith on Epoch Timesin artikkelissa esittänyt oman arvionsa siitä, miksi Rudy Giuliani on juuri nyt FBI:n tutkimusten kohteena. Ääneen lausuttu syy on se, että Giuliania epäillään FARA-säädösten rikkomisesta. Smithin mukaan kyseessä on vain tekosyy päästä kostamaan miehelle, joka paljasti Bidenin klaanin korruption.

Giuliani näytteli merkittävää roolia Hunter Bidenin laptopin sisällön paljastamisessa yleisölle. Tosin suuri osa amerikkalaisista ei koskaan ole tutustunut siihen, koska valtamedia ei ole siitä uutisoinut. Jos uskoo laptopin sisältöön ja Hunter Bidenin entisten liikekumppanien kertomuksiin, ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että nykyinen Yhdysvaltojen presidentti on korruptoitunut roisto, jonka poika keräsi lahjusrahat epämääräisiltä tahoilta ja jakoi niistä siivun klaanin päämies Joe Bidenille. Laptopin sisältö on erittäin raskauttavaa ja olisi todennäköisesti tuhonnut Joe Bidenin tien presidentiksi, jos valtamedia olisi suhtautunut laptopin sisältöön vakavasti.

Näin ei kuitenkaan käynyt vaan valtamedia selitti Hunter Bidenin laptopin Venäjän disinformaaatioksi. Tähän tarvittiin 50 entistä tiedusteliorganisaatioiden työntekijää, jotka totesivat, että Hunter Bidenin laptopilta löydetyt sähköpostit viittaavat Venäjän disinformaatio-operaatioon. Luonnollisesti väitteen tueksi ei esitetty mitään todisteita vaan ihmisten oletettiin luottavan kyseisten henkilöiden asiantuntemukseen ja siihen, että nämä eivät valehtelisi julkisesti.

Rudy Giuliani liittyi Donald Trumpin lakimiestiimiin vuonna 2018, kun Robert Muellerin tutkinta oli käynnissä. Lee Smithin haastattelussa Giuliani totesi: ”Meidän piti tulla julkisuuteen, koska minusta kyseessä ei ollut pelkkä oikeusjuttu vaan se oli myös poliittinen.”

Muellerin tutkinta oli FBI:n Crossfire Hurricane -operaation jatke, jonka tarkoituksena oli peittää Crossfire Hurricanen todellinen luonne operaationa, jossa hallinto vakoili kilpailevan puolueen vaalikampanjaa. Smithin mukaan Giulianin tutkinta on sekin Crossfire Hurricanen jatke.

Alkuperäisessä Crossfire Hurricane -tutkinnassa salakuuntelulupa haettiin Carter Pagea varten. Tämä taas ei ollut mikään merkittävä toimija Trumpin kampanjassa vaan pelkkä palkaton avustaja. Page ei kuitenkaan ollut salakuuntelun varsinainen kohde vaan pelkkä tekosyy salakuunnella kampanjaa.

Trumpin ensimmäisessä virkarikosoikeudenkäynnissä Demokraatit tulkitsivat, että Trumpin päätös keskeyttää Ukrainan amerikkalaisten asejärjestelmien hankinnat tehtiin siksi, että Ukraina tutkisi Hunter Bidenin toimia Burisma Holdings -yhtiön kanssa. Demokraatit päättelivät, että Trump toimi samalla tavalla kuin Joe Biden, kun hän järjesti potkut Ukrainan valtakunnansyyttäjä Viktor Shokinille. Biden käytti Yhdysvaltojen miljardin dollarin lainatakuita keinona hankkia potkut Ukrainan valtakunnansyyttäjälle.

Sama on totta myös väitteissä, joiden mukaan Giuliani otti vastaan rahaa vastineeksi Yhdysvaltojen Ukrainan politiikan muuttamisesta. Ukrainalainen energiayhtiö palkkasi Hunter Bidenin nimenomaan tätä tarkoitusta varten ja tämä toimi. Jopa Hunterin isä sanoi näin.

Giulianin ja muiden viime aikoina tutkinnan kohteeksi joutuneille viesti on selvä: Jos alat kysyä epämiellyttäviä kysymyksiä Bideneista, joudut maksamaan siitä hintaa.

Lopuksi Smith toteaa, että FBI:n epäonnistuminen Hunter Bidenin laptopilla kuvattujen rikosten tutkinnassa on pieni yksityiskohta paljon suuremmassa asiassa. Kun lainvalvontaviranomaiset tutkivat presidenttiperheen vihollisia, Bidenin hallinto julistaa maailmalle, että Yhdysvallat on täysin omaksunut kolmannen maailman politiikan ja siihen liittyvät eettiset periaatteet.

 

Suomi, EU ja Malisen puheet

 

Viikon merkittävin tapaus oli kunnallisvaalien siirron ohella GNS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malisen ”testamentti” Heikelä ja Koskelo -kanavalla Youtubessa.

Malinen on tullut tunnetuksi viimeisimmän EU -tukipaketin kiivaana vastustajana. Hänen mukaansa tukipaketti vie liittovaltion ja tulonsiirtounioniin eikä moinen ole Suomen kansallisen edun mukaista.

EU on hidastettu vallankaappaus

Malisen väitteissä, että tukipaketti tehdään euron pelastamiseksi, ei ole mitään uutta ja ihmeellistä kuten ei myöskään hänen julkisuudessa esittämissä lausunnoissaan yhteisvaluutan taloudellisesta tuhoisuudesta. Jopa Saksassa tunnettu toisinajattelija Thilo Sarrazin on kirjoittanut kirjan, jossa hän sanoo, että Eurooppa ei tarvitse euroa yhtään mihinkään, jos puhutaan taloudesta.

Kun päätös yhteisvaluutasta tehtiin Maastrichtin sopimuksessa, elettiin kommunismin jälkeistä euforian aikaa. Euroopan integraatioon suhtauduttiin erittäin positiivisesti lukuun ottamatta Britannian tuolloista pääministeriä Margaret Thatcheria, jolle EU:n todellinen luonne lopulta selvisi. Tästä syystä Thatcherin kabinettikollegat syrjäyttivät tämän ja istuttivat tilalle John Majorin.

En tiedä, miten hyvin Malinen ymmärtää EU:n perusluonteen. Todennäköisesti aika hyvin, koska hän heti osaa yhdistää tukipaketin liittovaltiohankkeeseen.

Euroopassa brittiläiset euroskeptikot ovat mielestäni parhaiten selvittäneet EU-projektin luonteen, tavoitteet ja toimintatavat. Itse seurasin pitkään EU Referendum -blogia, jota pitää edellene Richard North, joka on aikanaan toiminut Nigel Faragen avustajana europarlamentissa. North kirjoitti yhdessa nyt jo edesmenneen Christopher Bookerin kanssa kirjan Great Deception: The Secret History of the European Union. Kirja on julkaistu vuonna 2005, joten siitä puuttuvat viimeisimpien eurokriisien käänteet.

Kirjassa lähdetään Euroopan Unionin varhaishistoriasta, joka siis ei ollut II maailmansodan päättymisen jälkeinen aika vaan Kansainliiton epäonnistuminen. Tuolloin EU:n perustajaisä Jean Monnet sai idean yhtenäisestä Euroopasta, joka luotaisiin asteittain pienin askelin kuitenkin siten, että jokainen askel vie kohti suurempaa integraatiota. Tätä ns. ”Monnetin menetelmää” käyttäen ylikansallinen supervaltio on syntynyt Hiili- ja teräsunionista Euroopan talousyhteisösi (EEC) ja edelleen Euroopan Unioniksi, joka siis tuli uuden poliittisen unionin nimeksi.

Yhteisvaluutta euron puutteet eli ns. ”valuviat” olivat hyvin tiedossa jo perustamisvaiheessa. Puutteista ei välitetty vaan ne oli tarkoitus korjata kriisin tullessa. Ratkaisu olisi integraation syventäminen, joka oli ja on patenttiratkaisu kaikkiin ongelmiin. Kriisin ratkaisu lisää aina integraatiota. Kerran keskushallinnolle luovutettua valtaa ei koskaan luovuteta takaisin jäsenvaltioille. Näin tapahtui vuoden 2015 pakolaiskriisissä, joka johti turvapaikanhakijoiden keskitettyyn jakoon EU:n jäsenmaiden kesken. Meneillään oleva koronakriisi johtaa sekin luultavasti integraation lisääntymiseen, joskaan ei välttämättä suoraan liittovaltion vaan askeleeksi siihen suuntaan.

Euroopan Unionista voi myös sanoa, kuten Christopher Booker tässä vanhassa kirjoituksessaan, että sitä ei koskan ollut edes tarkoitettu demokratiaksi. Sen sijaan EU on perusluonteeltaan teknokraattinen, koska sen perustajaisä Monnet oli teknokraatti. Järjestelmä oli tarkoitettu virkamiehille ja toisin kuin aikanaan Kansainliitossa, päätöksenteko oli ylikansallista eli kaikkia jäsenvaltioita sitovaa jo heti alusta alkaen. Teknokraatit vihaavat kahta asiaa: kansallisvaltion veto-oikeutta ja tarvetta kysyä asioita kansalaisilta vaaleissa.

On vielä yksi asia, joka käy erityisen hyvin ilmi Malisen puheista Heikelän ja Koskelon ohjelmassa. Suomen poliittiset johtajat ovat olennainen osa EU-järjestelmää ja täysillä mukana sen toiminnassa. EU on vahvistanut kansallisvaltioissa erityisesti toimeenpanovallan merkitystä ja tehnyt kansanedustuslaitoksista suurelta osin kumileimasimia. Demokratian kulissit säilyvät mutta sisältö muuttuu koko ajan ontommaksi.

Malisen puheet siitä, miten pääministeri Sanna Marinia ohjaillaan ulkomailta, kertovat EU-päätöksenteosta ja siitä, miten vähäiseksi Suomen vaikutusvalta omiin asioihin on mennyt.

Pienestä valtiosta tuleville poliitikoille ”pääsy pöytiin”, joissa päätetään asioista on iso asia. On paljon hienompaa olla mukana päättämässä koko Euroopan asioista kuin pelkästään syrjäisen Suomen.

EU myös tarjoaa poliitikoille ja virkamiehille uramahdollisuuksia, jotka eivät olisi kotimaassa mahdollisia. Näistä muodostuu EU-järjestelmään olennaisena osana kuuluva rakenteellinen korruptio, joka sitouttaa kansallisvaltioiden poliitikot EU-järjestelmään ja auttaa heitä unohtamaan kansallisen edun.

Taloudellisesti EU:n kaltaiset järjestelyt hyödyttävät erityisesti suuria monikansallisia korporaatioita, joille on olennaista, että kansallivaltiot eivät kykene estämään tai haittaamaan näiden korporaatioiden toimintaa millään tavalla. Maailman rikkaimmat ihmiset kutsuvat silloin tällöin nuoria ja lupaavia poliitikkoja Bilderberg-ryhmään keskustelemaan asioista. Näin kävi mm. Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäelle, jonka kanta EU:n liittovaltiokehitykseen muuttui Malisen mukaan aiempaa myönteisemmäksi Bilderberg-kokouksen jälkeen.

Jyrki Kataisen kaltainen vähäisellä substanssiosaamisella varustettu poliitikko tuskin olisi selvinnyt EU:n komissioon, ellei hän olisi poliittisen uransa aikana tehnyt palveluksia globalisteille. Katainen muodosti hallituksen aikanaan ilman vaalivoittaja Perussuomalaisia, varmisti Suomen tuen Kreikalle ja kertoi kansalaisille, että ”me tienataan tällä.”

Suomen vei EU-jäsenyyteen suurelta osin Venäjän pelko ja siitä johtuva tarve irrottautua Venäjän vaikutuspiiristä. EU ei kuitenkaan tuo Suomelle juuri minkäänlaista sotilaallista turvaa. Silti Venäjän uhka on edelleen se viimeinen argumentti EU-jäsenyyden puolustukseksi, vaikka Suomi on joutunut jäsenyytensä aikana tekemään lukuisia kansallisen edun vastaisia päätöksiä ja sitoutunut epäonnistuneeseen ja Suomelle haitalliseen yhteisvaluutta euroon.