Klasun talli - nuoret globaalit johtajat

 

Monelle tuli varmasti pienenä yllätyksenä se, kun Tuomas Malinen jonkin aikaa sitten haastattelussa kertoi, että pääministeri Sanna Marin ottaa vastaan ohjeita ulkomailta. Kaikki eivät myöskään tienneet, että pääministeri Sanna Marin on yksi Maailman talousfoorumin nuorista globaaleista johtajista. WEF:n sivuilla kerrotaan, että Marinista tuli 34-vuotiaana maailman nuorin pääministeri.

Muita suomalaisia nykypoliitikkoja nuorten globaalien johtajien ohjelmassa ovat Annika Saarikko ja Sanni Grahn-Laasonen.

Suomalaispolitikkojen kummisetänä WEF:ssä häärii globalistien uskollinen juoksupoika Alexander Stubb. Tämä EU-asiantuntijana suomalaisille markkinoitu kokoomuspolitikko ja entinen pääministeri palvelee isäntiään myös ylikansallista hallintoa opettavassa School of transnational governancessa.

Kun katsoo talousfoorumin sivuilta, keitä poliittisia johtajia Young global leaders -ohjelmasta on valmistunut, voi melko turvallisesti todeta, että WEF on soluttanut länsimaiden poliittiseen järjestelmään sen intressejä palvelevia poliittisia johtajia. Soluttaminen on onnistunut erinomaisen hyvin, mistä kertoo, että Schwabin broilerihautomont tuotteet ovat menneet kaupaksi ilman suurempia vastalauseita. Valtamedia ei ymmärrettävistä syistä suuremmin kritisoi WEF:n kaltaisten järjestöjen subversiivista toimintaa.

Maailman talousfoorumi ja sen johtaja Klaus Schwab eivät suuremin peittele toimintaansa. Tällä videolla  hän kerskailee, kuinka moni Kanadan hallituksen jäsenistä on WEF:n nuoria globaaleja johtajia ja miten hyvin WEF on onnistunut soluttamaan omiaan länsimaiden hallituksiin.

Kanadassa sekä pääministeri Justin Trudeau että valtiovarainministeri Chrystia Freeland kuuluvat WEF:n nuoriin globaaleihin johtajiin.

Näillä johtajilla on joitakin yhteisiä ominaisuuksia. Ensinnäkin voi sanoa, että Young Global Leaders -ohjelman kasvattamat johtavat eivät ole mitään suuria poliittisia ajattelijoita vaan Sanna Marinin ja Justin Trudeaun kaltaisia vähäisellä tai lähes olemattomalla työelämäkokemuksella varustettuja ihmisiä, joiden pätevyys tärkeisiin poliittisiin tehtäviin on käytännössä nolla. Trudeau oli draamaopettajan sijainen ja osa-aikainen hiihdonopettaja. Marin taas on toiminut kaupan kassana eli hänellä on enemmän kokemusta oikeista töistä.

Mistä koulutustoiminnassa on kyse?

Kun WEF kouluttaan nuoria broileripoliitikkoja, he odottavat heistä kasvavan poliitikkoja, jotka ajavat WEF:n tärkeinä pitämiä asioita. WEF edustaa käytännössä maailman rikkaimpia ihmisiä, jotka haluavat broileripoliitikkoja kasvattamalla varmistaa, että heidän taloudelliset etunsa otetaan päätöksenteossa huomioon. Tyhjäpäiset ja kokemukseltaan vaatimattomat poliitikot noudattavat helpommin ohjeita ja kysyvät vähemmän ikäviä kysymyksiä kuin kyvykkäämmät ja itsenäisesti ajattelevat poliitikot.

Kyse on siis subversiosta eli poliittisen järjestelmän manipuloinnista, siten että politiikkaa tehdään maailman rikkaimpien ihmisten ja suurten korporaatioiden ehdoilla. Kärsijänä tällaisessa järjestelmässä on äänestäjä, joka ei välttämättä tiedä, että hänen äänestämällään poliitikolla on kytköksiä länsimaita hallitseviin oligarkkeihin, joiden edut menevät tavallisen kansalaisen etujen edelle.

Voidaan spekuloida, että Justin Trudeau uskalsi julistaa poikkeustilan ja laittomasti takavarikoida  rekkakuskeille kerätyt rahat, koska hänellä on maailman rikkaimpien oligarkkien tuki takanaan.

Lisäys: The first province of World Economic Forum. 

Lisäys 2:  Neoliberal war on dissent

Lisäys 3: Jason Lepojärvi: Kanadassa valtio vie kuskeilta rekat ja uhkaa lasten huostaanotolla. 

Onko Justin Trudeau Fidel Castron avioton poika?

 

Huhut siitä, että Kanadan pääministeri Justin Trudeau olisi Kuuban edesmenneen diktaattori Fidel Castron avioton poika ovat kiertäneet internetissä vuosia. Internetistä löytyy kuvavertailuja, joista on pääteltävissä, että Fidel Castron ja Justin Trudeaun yhdennäköisyys on ilmeinen. Tämä ei toki todista sukulaisuudesta mitään, mutta amerikkalaista valtamediaa tällaiset spekuloinnit ilmiselvästi ärsyttävät, koska sen edustajilla tuntuu olevan pakonomainen tarve ”kumota” nämä huhut. (Daily Beast )

Jottkut mediat esittävät todisteena sen, että Justin Trudeau syntyi 25. joulukuuta 1971. Eli kauan ennen kuin Trudeaut kävivät Kuubassa. Justin syntyi yhdeksän  kuukautta sen jälkeen, kun Pierre ja Margaret Trudeau viettivät kuherruskuukautta Brittiläisessä Kolumbiassa. Tämä pitää paikkansa, jos tarkastelee Trudeaun pariskunnan virallisia matkoja.

Trudeaut kuitenkin lomailivat Karibialla keväällä 1971.  Tarina Kuuban matkasta on täysin uskottava. Pierre oli ikääntyvä playboy, jolla ei ollut lainkaan jälkikasvua, vaikka hän oli viettänyt vilkasta sukupuolielämää koko aikuisen ikänsä.

Tultuaan pääministeriksi Pierre Trudeau tunsi tarpeelliseksi mennä naimisiin ja perustaa perheen. 1970-luvulla ei ollut spermapankkeja, joten jos hedelmätön vanha mies halusi saada lapsen, hänen vaimosa oli tehtävä se vanhanaikaisella tavalla.

Margaret taas oli miestään selvästi nuorempi 23-vuotias villikko, joka ihaili valta-asemassa olevia miehiä, vaikka jotkut näistä olivatkin vanhoja ja epäviehättäviä. Jos Ted Kennedy kelpasi hänelle partnerina, Castro oli isompi, vahvempi, laihempi ja komeampi. Kuvien perusteella oli selvää, että Margaret oli ihastunut Castroon.

Nykyisin muistamme Fidel Castron vanhana miehenä. 1970-luvun alussa hän oli kuitenkin yksi maailman vaikuttavimmista miehistä, erityisesti Trudeaun pariskunnan kaltaisille marxilaisille. Hän hankkiutui eroon brutaalista diktaattorista pienen kapinallisjoukon avulla. Hän teki Kuubasta läntisen pallonpuoliskon ensimmäisen marxilaisen valtion. Hän kukisti amerikkalaisten hyökkäyksen komentamalla itse joukkojaan panssarivaunusta käsin. Hän selviytyi CIA:n vallankaappaus- ja murhayrityksistä ja eli pitempään kuin kumpikaan iskujen takana olleista Kennedyn veljeksistä.Hän oli älykäs,charmikas ja hauska. Pituudeltaan hän oli 190-senttinen ja hänellä oli amerikkalasen jalkapallon pelaajan vartalo. Hän näytti siltä kuin pystyisi päihittämään kenet tahansa maailman johtajista, puhumattakaan niistä, jotka kilpailivat Margaretin huomiosta. Hän oli täynnä uhmakkuutta, itseluottamusta ja miehekkyyttä ja poltti sikareita kuin korsteeni. Miksi Pierre Trudeau olisi valinnut kenenkään muun lapsensa biologiseksi isäksi?

Trudeaun pariskunnasta kumpikaan ei ollut erityisen uskollinen vaan harrasti irtosuhteita. Fidel Castro oli samanlainen eli hänelle ei riittänyt yksi nainen. Castro tunnusti olleensa 11 lapsen isä ja huhujen mukaan hänellä oli vielä tuplasti enemmän äpärälapsia.

Jotta Justin voisi olla Castron poika, hänen äitinsä olisi pitänyt olla jossain Kuuban lähettyvillä maalis-huhtikuussa 1971. Näin kävikin. Trudeaut viettivät toisen kuherruskuukautensa Karibialla mutta kieltäytyivät kertomasta yhden vierailemansa saaren nimeä.

Artikkelin alaviitteistä selviää, että Trudeaut kertoivat lehdistölle kaikki matkakohteensa paitsi tämän yhden saaren, koska he halusivat yksityisyyttä. Justin Trudeau syntyi 8 ja puoli kuukautta myöhemmin.

Ideologinen yhteys

On periaatteessa samantekevää, onko Fidel Castro Justin Trudeaun biologinen isä vai ei. Ideolginen yhteys on merkittävämpi.

Trudeaun julkisissa puheissa hän on useasti tunnustanut ihailunsa autoritaarisesti hallittuja valtioita kohtaan. Vuonna 2013 ennen kuin hänestä tuli pääministeri, Justin Trudeaulta kysyttiin, mitä maata hän ihailee eniten. Hän vastasi:

”Oikeastaan ihailen jonkin verran Kiinaa. koska he voivat perusdiktatuurinsa ansiosta kääntää taloutensa suuntaa hetkessä ja sanoa, että meidän pitää siirtyä vihreään talouteen nopeimmin. Meidän pitää investoida aurinkovoimaan.”

Kun Fidel Castro kuoli vuonna 2016, Trudeaun lausunnossa ei viitattu lainkaan Kuuban kommunistihallinnon verenhimoisuuteen ja repressioon. Trudeau ylisti Kuubaa pisimpään hallinnutta presidenttiä ylitsepursuavasti. Hän lausui:

”Fidel Castro oli elämää suurempi johtaja, joka palveli kansaansa melkein puoli vuosisataa. Legendaarinen vallankumouksellinen ja puhuja Castro teki suuria parannuksia saarivaltionsa koulutukseen ja terveydenhuoltoon.”

Trudeau myönsi, että Castro oli ristiriitainen hahmo mutta väitti, että sekä hänen kannattajansa ja vastustajansa tunnistivat rakkauden ja omistautumisen Kuuban kansaa kohtaan, joka taas tunsi syvää ja kestävää kiintymystä ’el Comandantea’ kohtaan.

 Trudeau sanoi, että hänen perheensä suree yhdessä Kuuban kansan kanssa tämän huomattavan johtajan poismenoa.

Lausunnoista näemme, että Trudeau ihaili autoritaaristen hallintojen kykyä saada asioita  aikaiseksi ilman, että heidän täytyy alistua kaupankäyntiin opposition kanssa.

Ja nyt Trudeau voi hankkiutua eroon rekkakaravaanista ja tyhjentää protestoijien pankkitilit ilman oikeuden päätöstä. Jos vanha Fidel katsoo haudan takaa, mitä Trudeau on tekemässä, hän tuntee varmasti ylpeyttä.

Kaikkein pahinta on kuitenkin hiljaisuus. Yksi maailman johtavista vapaista demokratioista muuttuu poliisivaltioksi silmiemme edessä eikä yksikään länsimaailman johtaja ole tuominnut Trudeaun tekoja.

Yhdysvalloissa vanhan Joe Bidenin ohjaajat eivät luonnollisesti sano mitään, koska hekin tekisivät saman kuin Trudeau, jos vain kykenisivät.

Järjissän olevassa maailmassa Kanadan oppositio olisi jo saanut aikaiseksi epäluottamuslauseen Trudeaun hallitukselle. Mutta jostain syystä Justin Trudeau ei näytä olevan poliittisissa vaikeuksissa kotimaassaan eikä ulkomailla. Tämä taas kertoo, että entisen vapaan lännen valtiot ovat melkein yhtä huonossa tilassa kuin Kanada.

Spygate-tutkinta etenee rauhalliseen tahtiin.

Pelkästään suomalaisen median varassa olevat eivät välttämättä tiedä, että väitteet presidentti Donald Trumpin Venäjä-yhteyksistä olivat ja ovat edelleen puhdasta sepitettä, jolle ei löydy todisteita. Hillary Clintonin kampanja yritti epätoivoisesti saada ryvettyneen ehdokkaansa näyttämään paremmalta, jos Donald Trump osoitettaisiin Venäjän asiamieheksi.

Tänään kuitenkin havaitsin, että toimittaja Ivan Puopolon sivusto on julkaissut uutisen, jonka tulisi loksauttaa leuka auki Yhdysvaltojen politiikkaa seuraavilta.

Erikoissyyttäjä John Durham on edennyt jälleen tutkinnassaan ja paljastaa nyt, että Hillary Clintonin kampanjaorganisaatio maksoi internet-yhtiölle siitä, että se hakkeroituisi ensin Trump Towerin ja myöhemmin Valkoisen talon palvelimille.

Tässä on kyse sen luokan toiminnasta, että Watergate kalpenee sen rinnalla. Hillary Clintonin ennestään ryvettynyt maine tuskin tokenee tästä skandaalista. Toisaalta viime ajat ovat osoittaneet, että demokraattipoliitikko ei välttämättä joudu teoistaan vastuuseen, koska hän on demokraatti.

Presidenti Trumpille naurettiin aikanaan valtamediassa, kun hän väitti, että häntä vakoillaan. Myöhemmin oikeusministeri Bill Barr vahvisti, että vakoilua tapahtui. Tässä CBS:n 60 minutes -ohjelman pätkässä Trump yrittää vakuuttaa toimittajalle, että häntä vakoiltiin. Toimittaja kieltäytyy uskomasta. Nyt on siis vahvistunut, että Trump oli väitteissään oikeassa.

Mistä uusissa paljastuksissa on kyse?

Kyse on lakimies Michael Sussmannista, joka on aiemmin saanut syytteen FBI:lle valehtelemisesta, kun hän yritti syöttää FBI:lle tietoa Trumpin organisaation ja venäläisen Alfa Bankin välisistä yhteyksistä eikä kertonut FBI:n lakimiehelle, kuka oli hänen toimeksiantajansa.

Alfa Bank -huijaukseen liittyy myös Durhamin papereissa Tech-Executive-1 -nimellä kulkeva henkilö, joka on nimimerkki Technofogin mukaan käyttänyt Yhdysvaltojen puolustusvoimien tutkimusorganisaatiolle (DARPA) kuuluvaa tietoa ja salassa pidettävää tietoa omiin poliittisiin hyökkäyksiinsä, jotka saattavat johtaa uusiin syytteisiin.

Durham myös kertoi, että samat henkilöt, jotka olivat mukana Alfa Bank -huijauksessa, vakoilivat myös Trumpia sekä kampanjan aikana että tämän presidenttiyden aikana.

Durhamin mukaan Joffe ja hänen kumppaninsa käytivät Yhdysvaltojen presidentin toimistosta peräisin olevia internet-tietoja oman poliittisen agendansa edistamiseen. He olivat päässeet käsiksi arkaluontoiseen tietoon, koska heidän yhtiöllään oli sopimus Yhdysvaltojen liittovaltion kanssa.

Joffe kumppaneineen manipuloi tietoja edistääkseen salaliittoteoriaa, jonka mukaan Trumpilla ja hänen lähipiirillään oli salaiset kommunikaatiokanavat venäläisten kanssa. Tämä tieto paketoitiin yhteen Alfabank -huijauksen kanssa ja annettiin Sussmannille, joka syötti tiedon CIA:lle. Tietojen mukaan Trump ja hänen lähipiirinsä käyttivät harvinaisia Venäjällä tehtyjä langattomia puhelimia Valkoisessa Talossa ja muissa paikoissa. Durham ei löytänyt tukea näille väitteille.

Mikä sitten sai Joffen kaltaisen henkilön edistämään selkeästi vääriä väitteitä Trumpin ja Venäjän yhteyksistä?

Tähän ei löydy vastausta mutta Technofog spekuloi, että Joffella saattoi olla jotakin tekemistä väitetyn Demokraattien kansallisen komitean tietokoneiden hakkeroinnin kanssa. Technofog spekuloi, että DNC:n sähköpostipalvelimen tutkineen Crowdstriken oli tarkoituskin päätyä toteamaan, että palvelin oli hakkeroitu Clintonin kampanjan sekä Joffen ja kumppaneiden toimittamien tietojen perusteella. Joka tapauksessa näyttää todennäköiseltä, että Rodney Joffe tulee saamaan syytteen.

Niitä, joille Alfabank ei soita kelloja kehotan katsomaan hakukoneesta, miten monet luotettavana pidetyt tiedotusvälineet nielivät tarinan koukkuineen päivineen.