Lapsuudesta muistan, kuinka etelämeren saarille sijoittuneet
seikkailutarinat kiehtoivat mieltä. Nykyisin sivilisaatio on levittäytynyt joka
paikkaan ja kivikautta edelleen elävät alkuperäisasukkaat ovat säilyttäneet
perinteisen metsästäjä-keräilijä -elämäntapansa vain muutamissa eristyneissä
paikoissa.
Intian valtameressä Bengalinlahdella sijaitse Pohjois-Sentinelin saari on yksi
tällaisista paikoista. Ensimmäisen kerran muistan nähneeni saaren ja sen
alkuperäisasukkaat otsikoissa vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamin aikoihin.
Tuolloin Andamaanien saariryhmään kuuluva saari sai osansa tsunamista, mutta saaren
asukkaat selvisivät siitä. Tämä kävi ilmi, kun saarta tutkimaan tullut helikopteri
joutui nuoli- ja kivisateeseen.
Äskettäin saaren asukkaat pääsivät taas uutisiin,
kun he surmasivat amerikkalaisen lähetyssaarnaaja John Allen Chaun, joka
matkusti saarelle saarnaamaan sen asukkaille Jeesuksesta.
Intian hallitus on kieltänyt yhteydenpidon
Pohjois-Sentinelin asukkaisiin. Saaria tutkinut Delhin yliopiston antropologi P.C.
Joshi sanoi, että eristyneellä heimolla ei ole vastustuskykyä tartuntatauteja
vastaan ja heimon jäsenet kuolisivat, jos he olisivat kosketuksissa
ulkopuolisten kanssa.
Chaun ruumista ei ole pystytty noutamaan saarelta, joten
hänen kohtalonsa on luultavasti sama kuin saarelle vuonna 2006 ajautuneilla
kalastajilla, jotka surmattiin eikä heidän ruumiitaan sen jälkeen löydetty.
Onko saari aina ollut eristynyt?
Tämä kysymys herää, jos katsoo saaren sijaintia vilkkaiden
merenkulkuväylien lähellä. Toisaalta ulkopuolisten vierailut saarella
muodostavat varsin lyhyen
listan.
Saaren asukkaiden vihamielisyys ulkopuolisia kohtaan
ihmetyttää sekin. Intialainen tutkijaryhmä vieraili saarella vuonna 1991 ja vierailusta tehdyn filmin
perusteella saarelaiset arvostavat heille tarjottuja kookospähkinöitä. Filmistä
käy myös ilmi, että saaren asukkaat ovat kaivaneet saarelle haaksirikkoutuneiden
alusten hylyistä metallia ja tehneet siitä itselleen veitsiä.
Toinen kysymys nousee esiin saarelaisten vihamielisyydestä
ulkopuolisia kohtaan. Onko menneisyydessä kenties jokin vierailu, joka on saanut
saarelaiset kokemaan ulkopuoliset uhkaavina ja vaarallisina? Ainakaan se ei
ollut intialaisten tutkijoiden vierailu.
Törmäsin Twitterissä viestiketjuun, jossa on ehkä selitys
saarelaisten vihamielisyydelle. Brittiläinen laivastoupseeri Maurice Vidal
Portman sai vuonna 1879 vastuulleen Andamaanien saariryhmän ja piti sitä
hallinnassaan 20 vuotta.
Wikipedia-artikkeli
Portmanista kertoo:
”Hän onnistui ystävystymään alkuasukkaiden kanssa ja rauhoittamaan
aiemmin vihamielisen Onge-heimon
mutta ei tarvittaessa epäröinyt käyttää voimakeinoja heitä vastaan.”
Artikkelissa ei kuitenkaan kerrota Portmanin muista
taipumuksista kuten viehtymyksestä Andamaanien miespuolisten alkuasukkaiden
alastomiin kehoihin. Näistä hän otatti useita homoeroottissävytteisiä valokuvia,
joita löytyy mm. tästä
artikkelista.
Toisin kuin monet siirtomaaherrat Portman ei pyrkinyt
sivistämään alkuperäisasukkaita vaan piti heitä jonkinlaisessa puolittain
alkuperäisessä villiyden tilassa asiantuntijan auktoriteetin ja valvonnan
alaisuudessa.
Samaan aikaan, kun Portman otti valokuvia, hän toimi
harrastelijaetnologina ja mittasi alkuasukkaiden ulkoisia ominaisuuksia, joita
hän piti kiinnostavina.
Twitterin nimimerkki Respectable
Lawyer luonnehtii Portmania hyypiöksi ja pervertikoksi. Hän arvelee, että
selitys Pohjois-Sentinelin asukkaiden vihamielisyydelle löytyy Portmanin
toiminnasta. Vaikka Portman vietti suurimman osan ajastaan suurilla Andamaanien
saarilla, hän vieraili Pohjois-Sentinelissä vuonna 1880.
Alkuasukkaat pakenivat Portmanin seuruetta. Kun he pyrkivät
sisämaahan, he löysivät äskettäin kiireellä hylätyn asuinpaikan. Lopulta seurue
löysi vanhan pariskunnan ja kaksi lasta, jotka kaapattiin Portmanin seurueen
matkaan.
Vanha pariskunta kuoli pian tauteihin, joihin heiltä puuttui
vastustuskyky. Lapset viettivät muutaman viikon Portmanin kanssa, minkä jälkeen
heidät palautettiin saarelle. Portman vieraili saarella myöhemmin muutaman
kerran, mutta saarelaiset piiloutuivat joka kerta. Twitter-nimimerkki arvelee,
että kaapattujen lasten tarina levisi saaren noin 100 asukkaan keskuudessa ja
sen vaikutus ulottuu nykypäivään. Siksi kaikki saarelle vahingossa eksyneet on
surmattu.
On mahdollista, että tarina Portmanin kaappaamista saarelaisista
ei pidä paikkaansa. Myös Twitter-nimimerkki Respectable Lawyer epäilee, että näin
voi olla. Toisaalta hän pitää alkuasukkaiden toimintaa lähetyssaarnaajan
surmassa omalta kannaltaan moraalisesti oikeutettuna, koska he olivat
varoittaneet saarnaajaa ampumalla nuolen tämän kirjan läpi. Tästä huolimatta
saarnaaja Chau meni seuraavana päivänä heitä tapaamaan kohtalokkain seurauksin.
Mikä sitten on Pohjois-Sentinelin asukkaiden kohtalo? Jokainen
uutinen saarelta lisää paikan ja sen asukkaiden kiehtovuutta ja houkuttelee
uusia kävijöitä. Toisaalta asukkaiden avoin vihamielisyys muukalaisia kohtaan pitää
heikkohermoisimmat loitolla. Löytääkö sivistys tiensä saaren kivikautisten
asukkaiden maailmaan ja johtaa koko heimon tuhoon? Pitäisikö saaren asukkaiden antaa
jatkaa elämäänsä, jonka kaltaista moderni ihminen ei enää ymmärrä eikä itselleen
halua? Ainakin nykypäivän länsimaista sivistämisen halu on jo kadonnut ja perinteisen
elämäntapansa säilyttäneitä alkuperäiskansoja melkein palvotaan rousseaulaisen
jalon villin ihanteen mukaisesti. Aika näyttää, mutta saarelaisten elämäntavan
tulevaisuuteen on vaikea suhtautua optimistisesti.
