Vallankumouksen merkkejä
Norjalainen blogikirjoittaja Hans Rustad pitää Sveitsin kansanäänestystä historiallisena ja näkee siinä vallankumouksen merkkejä. Rustadin mukaan:
”Eurooppalaiset ovat jo vuosikausia eläneet yhteiskunnallisesta kokeilua, jonka pyrkimyksenä on muuttaa koko yhteiskunta. Nyt he sanovat kokeilulle kuuluvasti ja selkeästi ei. He sanovat ei kansallisen kultturin alasajolle, sekularismille, joka mahdollistaa Euroopassa ennen näkemättömän taantumuksellisen uskonnon nousun, ja suvaitsevaisuudelle, joka näyttää enemmänkin pakenevan suvaitsemattomuutta. Tämä suvaitsemattomuus vaikuttaa kaikkiin mutta erityisesti naisiin.”
Rustad näkee äänestyksen heijastavan ihmisten kyllästymistä monikulttuurikokeiluun ja sen mahdollistamaan yhteiskunnan islamisoitumiseen. Hän jatkaa:
”Olemme todistamassa konservatiivista vallankumousta, joka kattaa kirkon ja poliittiset instituutiot.”
Rustad ottaa myös esille krusifiksioikeudenkäynnin, jossa suomalaissyntyisen militanttiateistin valituksen ansiosta krusifiksit kiellettiin italialaisissa luokkahuoneissa. Rustad ennustaa kulttuuritaistelua, jossa perinteiset kansalliset arvot ottavat taas kerran mittaa 60-lukulaisesta vasemmistoliberalismista.
Sveitsin äänestyksessä tavallinen kansa pilkkasi poliittisesti korrektia, rajat poistavaa hybris-Eurooppaa. Varoitus oli tarkoitettu poliitikoille, jotka voivat ottaa siitä onkeensa tai jatkaa kuten ennenkin.
Kansa ei päätäkään
Vaikka 57,5 prosenttia äänestäneistä puolsi minareettikieltoa, äänestyksen tulos ei välttämättä ole lopullinen. Euroopan neuvosto sanoi julkilausumassaan:
”...uusien minareettien kielto herättää kysymyksen, pitäisikö kansainvälisten sopimusten suojaamat yksilön perusoikeudet alistaa kansanäänestyksille.”
Sveitsin oikeusministeri Eveline Widmer-Schlumpf vihjasi, että minareettikielto voidaan kumota:
”Kielto on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.”
Minareetit eivät ole millään tavalla välttämättömiä uskonnon harjoittamiseen, vaan niitä voi perustellusti pitää islamin ylivallan symboleina, jotka eivät luontevasti kuulu perinteisesti kristilliseen yhteiskuntaan.
Mielenkiintoista tapauksessa on se, kuinka innokkaasti ihmisoikeusinsituutiot ja -järjestöt ovat nousseet puolustamaan islamia. Rustadin viittaus krusifiksioikeudenkäyntiin puolestaan osoittaa, miten ihmisoikeusjärjestöt suhtautuvat perinteiseen eurooppalaiseen kristinuskoon ja sen symboleihin. Yksi ihminen voi poistaa symbolit, jos ne loukkaavat hänen ihmisoikeuksiaan. 57,5 prosenttia sveitsiläisäänestäjistä ei pysty kieltämään minareetteja.
Ihmisoikeudet vaarassa
Oman kantansa asiaan ilmaisi myös islamilaisten maiden järjestö OIC:n puheenjohtaja Ekmeleddin Ihsanoglu. Hän kutsui kieltoa esimerkiksi kasvavasta ekstremististen, siirtolaisvastaisten, ksenofobisten, rasististen, pelkoa lietsovien äärioikeistopoliitikkojen harjoittamasta islaminvastaisesta kiihotuksesta, joka ohittaa terveen järjen, viisauden ja universaalit arvot.
Ihsanoglun olisi ehkä kannattanut jättää muutama adjektiivi lausunnostaan pois ihan selkeyden vuoksi. Kuitenkin eräitä maailman törkeimmin ihmisoikeuksia loukkaavia maita edustavan järjestön puheenjohtaja on puolustavinaan ihmisoikeutta, jota yhdessäkään OIC:n jäsenvaltiossa ei noudateta.
OIC:lle ihmisoikeudet ovat vain väline, jolla ajetaan islamin asiaa. Länsimaiselle vasemmistoliberaalille ne taas edustavat pyhiä kirjoituksia ja toimivat jonkinlaisena maallisena Raamatun korvikkeena, joka ohittaa kansallisen lainsäädännön, perustuslain ja kansalaisten äänestyksessä ilmaiseman tahdon. Ihmisoikeusfundamentalismin avulla vasemmistoliberaalit torjuvat tehokkaasti ajamansa yhteiskuntakokeilun vastustuksen, joka leimataan rasismiksi ja ksenofobiaksi, jos pyhä toiseus mainitaan negatiivisessa yhteydessä. Ihsanoglun kaltaisten tarvitsee vain poimia kypsä hedelmä lautaselta.
Soininvaara
Kun islamista puhutaan, Osmo Soininvaara ymmärtää tavanomaiseen tapaansa asiat hieman väärin. Kyse ei ole ääriliikkeistä vaan tavallisista ihmisistä, jotka kyllä hyväksyvät ulkomaalaiset silloin, kun ulkomaalaiset sopeutuvat paikallisiin tapoihin. Sen sijaan tavallinen ihminen ei hyväksy ulkomaalaisia, jotka pakottavat kantaväestön sopeutumaan itseensä, eivätkä poliittista eliittiä, joka suosii kantaväestön arvoille vihamielistä, takapajuista uskontoa ihmisoikeuksien ja suvaitsevaisuuden nimissä.
Vasemmistoliberalismi on tuhoisa ja omahyväisten, itseään muita parempina pitävien ihmisten ideologia, jota parhaiten kuvastaa Marko Hamilo Soininvaaran blogin kommenttiosastossa:
”...olisiko se edustuksellinen demokratia sittenkin paras tapa ratkaista ne asiat, mistä yhdessä pitää päättää?”
Edustuksellinen demokratia on ihan hyvä järjestelmä, mutta se vain on Euroopan Unionissa muuttunut hiljalleen pelkäksi kulissiksi. Sveitsiläinen suora demokratia on tässä mielessä parempi vaihtoehto.