Toulousen jihadisti

Tanskalaisessa lehdistössä ehdittiin jo spekuloida, että Toulousessa riehunut murhaaja edustaisi äärioikeistoa tai kyseessä olisi ”ranskalainen Breivik”. Median pettymykseksi Mohamed Merah ei ollut vasta- tai vihtajihadisti vaan ihan tavallinen islamistinen uskonsoturi.

Tavanomainen reaktio

Kun terroristi paljastui muslimiksi, median ja johtavien poliitikkojen reaktiot noudattivat tavanomaista kaavaa. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ehti jo kertomaan, mikä ei ainakaan ollut iskujen motiivi:

”Islaminuskolla ei ollut mitään tekemistä tämän miehen järjettömien tekojen kanssa. Ennen kuin hän tappoi juutalaisia lapsia, hän surmasi muita muslimeja.”

Sarkozy ei tietysti olisi voinut olla enempää väärässä. Entisestä pikkurikollinen Merahista tuli jihadisti nimenomaan vankilassa, jossa hän löysi isiensä uskon. Tuomion jälkeen hän hankkiutui Pakistanin ja Afganistanin rajaseuduille, jossa hän opetteli uskonsoturin taitoja.

Eikä toisen muslimin tappamista voi pitää mitenkään kummallisena, koska Merahin tappamat muslimit palvelivat vääräuskoisen Ranskan armeijassa. He olivat siis harhautuneet islamin oikealta polulta ja heidät sieti tappaa.

Tavanomaista oli myös se, että terrori-iskun jälkeen mediassa aletaan pelätä muslimeihin kohdistuvaa vastareaktiota. Yhtä tavanomaista on myös se, että vastareaktiota ei koskaan tule tai se jää erittäin vaatimattomaksi.

Monikulttuurin nurjien puolien tulo kaikkien nähtäville herättää myös hätähuutoja monimuotoisuuden puolesta. Brittiläisessä Guardian-sanomalehdessä David Meyer sanoo, että älkää antako Toulousen sammuttaa ranskalaista monimuotoisuutta. Kirjoittaja on itse juutalainen eikä havittele kostoa, mutta on mahdotonta kieltää, etteikö Euroopan kasvava muslimiväestö tekisi vähälukuisen juutalaisväestön elämää aiempaa epämiellyttävämmäksi ja vaarallisemmaksi.

Ylilyöntejä

Anders Breivikin joukkomurha tarjoaa poliittisesti korrekteille journalisteille uusia mahdollisuuksia selittää pois islamistinen terrorismi. Vasemmistolaisen Aftonbladetin kolumnisti Oisin Cantwell kirjoittaa, kuinka Merah ja Breivik ovat pelottavan samanlaisia.

Oisin järkeilee:

”Samankaltaisuudet Norjan ja Ranskan terroristien välillä ovat niin ilmiselviä, että niistä voi ja pitää keskustella.”

”Kaksi nuorta miestä on antanut itselleen luvan murhata lapsia ja lähteä ristiretkelle sen puolesta, mitä he pitävät oikeana.”

Oisinin järkeilyssä on yksi ongelma. Siinä missä Merah edustaa laajalle levinnyttä ja laajalti kannatettua verkostoa, Suuruudenhulluista harhoista kärsivä Breivik puolestaan kuuluu ”temppeliritareihin”, jonka ainoa jäsen on Breivik itse. Breivikin lähipiiri ei tiennyt miehen puuhista mitään. Merahin veljeltä sen sijaan löydettiin räjähdysaineita.

Eikä Merah itse asiasa ollut mikään kovin paha poika ainakaan Erkki Tuomiojan suosikki-islamisti Tariq Ramadanin mukaan. Tämä kirjoittaa blogissaan:

”Mohamed Merahin ongelma ei ollut uskonto eikä politiikka. Ranskan kansalainen, joka ei ole löytänyt paikkaansa, arvokkuuttaan tai elämänsä tarkoitusta, löysi kaksi poliittista päämäärää halveksuntansa ilmaisuun: Afganistanin ja Palestiinan kansat. Hän hyökkää symboleja vastaan, armeijaa sekä tappaa juutalaisia, kristittyjä ja muslimeja erottelematta. Hän ilmaisee hämmentyneen nuoren miehen ajatuksia, jotka eivät ole peräisin islamin arvoista eikä rasistisista ja antisemitistisistä ajatuksista.

”...poika raukka, syyllinen ja tuomitsemisen arvoinen epäilemättä, vaikka hän on itse sellaisen sosiaalisen järjestyksen uhri, joka on tuominnut hänet ja miljoonat muut marginaaliin ja hylkää hänen kansalaisoikeutensa siihen liittyvine tasa-arvoisine oikeuksineen ja mahdollisuuksineen.”

Ramadanin runollisuus tekee Merahista itsestään uhrin, vaikka Merah surmasi lapsia kylmäverisesti, kuvasi surmatyöt tarkoituksenaan julkaista ne internetissä ja tappoi nimenomaan juutalaisia siksi, että nämä olivat juutalaisia. Myös Mumbain terrori-iskuissa vuonna 2008 tarkoituksena oli tappaa juutalaisia ja siinä myös onnistuttiin. Rabbi Gavriel Holtzberg surmattiin vaimoineen äärimmäisen julmalla tavalla.

Koska Merah on muslimi ja uhri, hänen tekoaan ei selitetä ”rasistisena viharikoksena” vaan poliittisena tekona, jonka perimmäisenä syynä ovat Merahin kokemat vääryydet. Israelin väitetty sorto lieventää aina rikosta silloin, kun muslimi tarkoituksellisesti tappaa juutalaisia.

Jos Merah oikeasti olisi samanlainen kuin Breivik, häntä pidettäisiin rasistina ja ”äärioikeiston” vihamielistä retoriikkaa syytettäisiin tapahtuneesta. Nyt yksikään journalisti ei syytä imaameja tai vankiloissa da'wa-työtä tekeviä muslimeja tapahtuneesta.

Lisäys 23.3.  Helsingin Sanomien juttu näyttää erinomaisesti, miten olennaisia asioita jätetään kertomatta silloin, kun pahantekijä edustaa toiseutta. Missään ei mainita sanoja islam, jihad tai edes terrorismi. HS ja suomimedia laajemminkin puhuu "sarjamurhaajasta".

Marianne Lydén ja vastajihad

Hufvudstadsbladetin journalisti Marianne Lydén julkaisi äskettäin kirjan ”Jag är inte racist. Jag vill bara ha främlingsfientliga röster”. Vasta äskettäin löysin Magma-sivustolta otteen kirjasta, jossa myös tämä blogi mainitaan sivulauseessa. En ole lukenut Lydénin kirjaa, mutta otoksesta saa luultavasti kohtalaisen käsityksen sisällön tasosta.

Counterjihad, Breivik ja Halla-aho

Otos pyörii viime kesältä tuttujen teemojen ympärillä. Lydén on lukenut Jussi Jalosen blogia, josta kirjan avainkohdat mystisestä vastajihadista on poimittu. Halla-aho ja Ruotsidemokraatit yhdistetään massamurhaaja Anders Breivikiin aivan samalla tavalla kuin Helsingin Sanomien artikkelissa viime heinäkuussa tai Jussi Jalosen blogikirjoituksissa.

”En ole lainkaan yllättynyt, että norjalainen massamurhaaja ylisti Halla-ahoa manifestissaan.”

”Gates of Viennalla esiintyy usein kirjoituksia norjalaiselta bloggari Fjordmanilta, joka oli yksi Breivikin tärkeimmistä inspiraation lähteistä. Breivik kuulemma löysi Fjordmanin blogista Halla-ahon sitaatin.”

Tässä kohdassa Lydén muuntelee totuutta tarkoitushakuisesti. Fjordman siteerasi Halla-ahoa, ja kyseinen kirjoitus oli yksi monista, jonka Breivik kopioi sellaisenaan manifestiinsa. Käsitys, että kyseinen Halla-aho-sitaatti olisi erityisesti inspiroinut Breivikiä, on syntynyt Lydénin omassa mielikuvituksessa.

Gates of Vienna -sivusto korotetaan ”liikkeen merkittävimmäksi internet-sivustoksi”. Virginian osavaltiossa asuvan keski-ikäisen pariskunnan ylläpitämästä sivustosta rakennetaan salamyhkäisen järjestön pääpaikka. Tapa on tuttu Jussi Jalosen kirjoituksista, joita Lydén siteeraa.

Tundra Tabloids -blogin ylläpitäjä KGS:stä rakennetaan aasinsilta Debbie Schlusseliin, joka Lydénin mukaan kirjoitti blogissaan, että Utöyan uhrit olivat vihantäyteisiä, etuoikeutettuja nuoria, jotka boikotoivat juutalaisia ja liittoutuivat juutalaisten murhaajien kanssa. Tästä syystä he saavat syyttää tapahtuneesta itseään. Schlusselia nimitetään ”ultrakonservatiiviksi”, mikä kertoo jälleen kerran Lydénin tarpeesta demonisoida ja rakentaa pahaenteisiä yhteyksiä kunnon salaliittoteoreetikon tavoin.

Utöyalla Työväenpuolueen nuoret todellakin harjoittelivat Israelin boikotointia, kun Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Store vieraili siellä. Suomalaismediassa tätä asiaa ei kerrottu. Luonnollisesti tämä ei tee Breivikin teosta mitenkään oikeutettua.

Journalisti Lydén jatkaa Breivik-rinnastuksiaan:

”Ei voi kieltää, että Åkesson kuulostaa Ekerothilta, joka kuulostaa Halla-aholta, joka puolestaan kuulostaa Breivikiltä. Vain viimeksi mainittu on syyllistynyt joukkomurhaan Norjassa. Muut ovat syyttömiä ja ovat vaihtelevilla tavoilla yrittäneet tekeytyä uhreiksi. Tämä on melko vastenmielistä.”

Lydén ei ymmärrä, että nettikirjoituksista on pitkä matka joukkomurhaan. Lydén itse pyrkii yhdistämään Halla-ahon ja Breivikin toisiinsa. Lydénin kollegat eri tiedotusvälineissä yhdessä joidenkin poliitikkojen kanssa pyrkivät varsin pian tapahtuneen jälkeen vierittämään vastuuta Breivikin teoista Fjordmanille, Halla-aholle ja Ruotsidemokraateille. Mielestäni tämä oli paljon vastenmielisempää kuin edellä mainittujen poliitikkojen väitetty uhriutuminen. Toimittajien ja vasemmistopoliitikkojen sensuurihenki tuntui tapahtumien jälkimainingeissa ajoittain hyytävältä.

Eikä Breivik kuulunut mihinkään Counterjihad-liikkeeseen vaan Temppeliritareihin, jonka Breivik on itse kehittänyt omassa häiriintyneessä mielessään. Hänen lisäkseen muita temppeliritareita ei ole poliisitutkimuksissa löydetty.

Laskelmoiva opportunisti

Otoksen lopuksi Lydén maalaa poliitikko Jussi Halla-ahosta kuvaa laskelmoivana opportunistina. Lähteenä on käytetty Halla-ahon eurovaaliehdokkuuden puolesta nimienkeräyskampanjaa vetänyttä Juha Mäki-Ketelää:

”Mäki-Ketelän mukaan nimienkeräys Halla-ahon eurovaaliehdokkuuden puolesta pakotti Timo Soinin ottamaan Halla-ahon vakavasti.”

”Tämä varmisti hänen paikkansa Perussuomalaisten listoilla eduskuntavaaleissa. Ilman tätä pientä näytöstä Soini olisi heittänyt Halla-ahon ulos Perussuomalaisista, kuten hän on aiemmin heittänyt muita hänen asemaansa uhkaavia henkilöitä.”

”Mäki-Ketelä näkee Halla-ahon poliittisena pelurina, joka on taitavasti rakentanut julkisuuskuvaansa. Itsensä Mäki-Ketelä näkee työkaluna, jonka Halla-aho heitti sivuun, kun kaikki ei toiminut hänen haluamallaan tavalla.”

Itse tapahtumia sivusta seuranneena en voi pitää tuota täysin totuudenmukaisena. Tuolloin Halla-aholla oli vaihtoehtoina ryhtyä uuden poliittisen liikkeen johtohahmoksi tai jatkaa Perussuomalaisissa. Molemmissa vaihtoehdoissa oli hyvät ja huonot puolensa, joita itsekin aikanaan analysoin.

Nykyaikaisena journalistina Lydén ei vaivaudu tonkimaan Mäki-Ketelän taustoja. Soini nimittäin näki Mäki-Ketelän puolueen hajottajana. Tony Halmeen muistelmissa kerrotaan, kuinka Halmeen eduskunta-avustaja Veikko Vallin ja Juha Mäki-Ketelä suunnittelivat Halmeen eroa Perussuomalaisista ja uuden puolueen perustamista.

Analyysi puuttuu

Lydénin kirja sisältää otoksen perusteella lähinnä hämärien kytkösten rakentelua ja demonisointia. Analyysia ilmiöiden syistä ei löydy yhtään enempää kuin Jussi Jalosen blogista. Jopa kirjaa arvostellut Erkki Tuomioja tuntuu ymmärtävän tämän:

”Se mitä Lydénin muutoin mainiosta kirjasta kokonaan puuttuu on itse maahanmuuton ja maahanmuuttajien kotoutumisen analyysi ja yrityskin ymmärtää tai edes selittää niitä asioita, jotka "maahanmuuttokriittisyyttä" ja sen käyttöä poliittisessa onnenonginnassa Suomessakin ruokkivat.”

Itse en usko, että Tuomiojakaan pääsisi analyysissaan tuloeroja ja eriarvoisuutta pitemmälle. Toisin kuin Lydén hän luultavasti edes yrittäisi analysoida eikä pelkästään mustamaalata rakentelemalla epämääräisiä kytköksiä.

Analyysia ei ole itse asiassa kovin vaikea tehdä, koska epäluulo islamia kohtaan ei ole syntynyt tyhjästä ja laajamittaisen muslimien maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ovat todellisia. Eurabiasta on valitettavasti tehty salaliittoteoria, vaikka Bat Ye'orin kirja ei niinkään maalaile tulevaisuuden dystopiaa vaan esittää asiakirjalähteiden perusteella käsityksen syistä, joiden takia Euroopan maiden politiikka muuttui arabimyönteisemmäksi ja Israelia kohtaan vihamielisemmäksi. Bat Ye'or esitetään Jalosen ja Lydénin kirjoitelmissa höperehtivänä salaliittoteoreetikkona, vaikka hän on tehnyt ihan oikeaa historiantutkimusta esimerkiksi ei-muslimien asemasta islamilaisessa yhteiskunnassa.

Pääsin itsekin kirjan sivuille. Allekirjoittanutta Lydén luonnehtii sellaiseksi, jolla taistelu ”islamisoitumista” vastaan on sydämen asia ja joka tästä syystä esiintyy Gates of Viennan sivuilla. Hänen mukaansa olen yksi kolmesta vastajihadistien liikkeeseen kuuluvasta suomalaisesta yhdessä KGS:n ja Jussi Halla-ahon kanssa. Tämä ei imartele mutta ei erityisemmin enää ärsytäkään.

Kun liberaali yhteiskunta pakottaa

Otsikko näyttää ristiriitaiselta, koska teoriassa liberaali yhteiskunta sallii ihmisten elää haluamallaan tavalla oman vakaumuksensa mukaisesti. Käytännössä liberaali yhteiskunta ei ole oikeasti liberaali, koska silläkin on oma normistonsa, joka ylittää kaikki muut normistot. Tämä ominaisuus käy ilmi parhaiten esimerkkitapausten kautta.

Ristiriipus työpaikalla

Kaksi brittinaista haastoi Britannian valtion oikeuteen, kun heiltä kiellettiin työpaikallaan ristiriipuksen käyttö. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Britannian valtio joutuu ottamaan kantaa kristittyjen oikeuteen kantaa riipusta työpaikallaan.

Tapaus sinänsä kertoo vain maassa vallitsevasta poliittisesta korrektiudesta, jossa muslimien oletettu alhainen loukkaantumiskynnys pakottaa muut sopeutumaan heidän elämäntapaanssa. Britannian valtio perustelee oman näkemyksensä mielenkiintoisella tavalla. Valtio väittää, että riipusta ei tarvitse sallia, koska kristinusko ei vaadi riipuksen käyttämistä.

Perustelussa on kaksi ongelmaa. Ensiksi on kyseenalaista, että ne, jotka vaativat kovimpaan ääneen, saavat tahtonsa läpi. Tällöin kaikkein tiukimmin uskonnollisista määräyksistä kiinnipitävät pääsevät sanelemaan, mitä heidän yhteisönsä jäsenet voivat tehdä. Toiseksi voi kysyä, onko valtion tehtävä ottaa kantaa eri uskontojen opillisiin kysymyksiin.

Periaatteessa musliminaisten päähuivi voitaisiin kieltää samalla perusteella. Jos Britannian valtio on kelvollinen tulkitsemaan kristinuskon opinkappaleita, se voi aivan hyvin tulkita maltillisesti, että islam ei pakota musliminaisia käyttämään päähuivia. Näin ei kuitenkaan toimita, vaan naispuolisille muslimipoliiseille on kehitetty oma univormu, johon kuuluu osana päähuivi.

Päähuivin ja ristiriipuksen välillä on muitakin eroja. Tuskin kukaan sukulainen tai seurakunnan jäsen pakottaa yksittäistä naista pitämään ristiriipusta. Päähuivin pitäminen ei taas kaikissa tapauksissa ole vapaaehtoista vaan perheen, suvun ja yhteisön sosiaalisen kontrollin pakottamaa. Sallimalla päähuivin käytön työpaikalla Britannian valtio viestittää, että se hyväksyy muslimien harjoittaman sosiaalisen kontrollin mutta ei yksittäisen kristityn halua ilmaista uskoaan julkisesti.

Todellisuudessa ristiriipus on pelkkä väline, jonka avulla osoitetaan, miten Britannian valtio ei epäröi kaventaa kristittyjen uskonvapautta samalla, kun se kohtelee islamia silkkihansikkain. Telegraphin kirjoituksen lopussa tv-kokki Delia Smith syyttää militantteja uusateisteja ja vakaumuksellisia sekularisteja yrityksistä ajaa kristityt marginaaliin. Mielestäni Smith etsii tässä syntipukkeja eikä ymmärrä ongelman todellista luonnetta.

Obama, Sandra Fluke ja ehkäisy

Yhdysvalloissa poliittiset kysymykset muodostuvat helposti periaatteelliseksi kiistoiksi. Näin kävi, kun presidentti Barack Obaman hallinto halusi pakottaa uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämät instituutiot sisällyttämään ehkäisyn osaksi sairausvakuutusta.

Suuri osa Yhdysvaltojen kouluista, yliopistoista ja sairaaloista on katolisen kirkon ylläpitämiä, joten katoliset instituutiot olisi pakotettu toimimaan vastoin oppejaan. Valtio olisi näin puuttunut uskonnollisten yhteisöjen autonomiaan tavalla, joka olisi voitu tulkita perustuslain vastaiseksi.

Tarinassa on tietysti toinen puoli eli se, että on olemassa tiettyjä vakavia sairauksia, joiden hoito ilman vakuutusta tulisi kalliiksi. Demokraatit, jotka kannattavat ehkäisyn sisällyttämistä sairausvakuutukseen, käyttivät munasarjojen monirakkulaoireyhtymää keppihevosenaan lain hyväksymiseksi.

Varsinainen kohu syntyi, kun kongressin demokraatit kutsuivat Sandra Fluke -nimisen oikeustieteen opiskelijan puolustamaan ehkäisyn sisällyttämisen pakkoa sairausvakuutukseen. Konservatiivinen radiopersoona Rush Limbaugh kommentoi Fluken esiintymistä alatyylisesti ja joutui pyytämään kommenttejaan anteeksi.

Konservatiivien näkemyksen mukaan kaikki vakuutuksen ottajat joutuvat osallistumaan kustannuksiin, jotka johtuvat yksittäisen henkilön sukupuolielämästä. Vastapuolella taas on feministinen näkemys naisten oikeuksista.

Sukupuoli ja vakuutus

Sukupuolesta päästään tasa-arvoon ja syrjintäkieltoon eli liberaalin yhteiskunnan kaikkein pyhimpään. EU:n tuomioistuin päätti äskettäin, että kansalliset poikkeukset, joiden mukaan sukupuoli vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen, ovat ristiriidassa tasa-arvoa ja syrjintäkieltoa koskevan periaatteen kanssa.

Vakuutusten myynti on liiketoimintaa, jonka kannattavuus perustuu suurelta osin todennäköisyysarvioihin vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi vedonvälitys. Vakuutusyhtiössä arvioidaan todennäköisyys, jolla yhtiö joutuu maksamaan korvaus vakuutuksenottajalle. Yhtiöllä on rajalliset keinot selvittää tarkat tiedot vakuutuksenottajan todellisesta riskistä. Siksi käytetään tilastoja, joissa yhtenä parametrina on tähän saakka saanut käyttää vakuutuksenottajan sukupuolta.

Liikenteessä nuorten miesten todennäköisyys joutua onnettomuuksiin on tilastojen mukaan suurempi kuin nuorten naisten. Vastaavasti keski-ikäisten naisten korvattavien liikennevahinkojen todennäköisyys ylittää keski-ikäisten miesten vastaavan. Tämän tiedon avulla vakuutuksen myyjä voi hinnoitella vakuutuksen eri tavalla eri asiakasryhmille.

Samalla tavalla parturit ja kampaamot eivät enää nykyisin saa hinnoitella miesten hiustenleikkuuta halvemmaksi kuin naisten vastaavaa. Hinnoittelu perustuu kokemukseen tai todennäköisyysarvioon samalla tavalla kuin vakuutustenkin. Miesten hiustenleikkuun kustannukset ovat keskimäärin alhaisemmat kuin naisten, ja lisäksi miehet eivät käytä kampaamopalveluita yhtä paljon kuin naiset.

Eli liberaali yhteiskunta pakottaa yksityiset yritykset ja uskonnolliset yhteisöt noudattamaan omia normejaan eli täydellistä syrjimättömyyttä. Eri ryhmien tasa-arvo tarkoittaa lopputuloksen tasa-arvoa, joka yritysten kohdalla mitataan rahassa, kun taas uskontojen kohdalla vaativin ja herkimmin loukkaantuva saa eniten.

Mullah Krekar ja Turun kurdit

Journalistiliiton lehden kirjoitus toimittaja Heikki Kauhasesta paljastaa selkeästi, että yhteydet Mullah Krekarin Norjassa järjestämän mielenosoituksen ja Turussa asuvien kurdien vastaavan välillä ovat selkeät.

Turun Sanomien toimittaja Kauhanen pääsi viime joulukuussa haastattelemaan Norjassa asuvaa terroristijärjestö Ansar al-Islamin entistä johtajaa Mullah Krekaria. Haastattelu näytettiin Mtv3:n 45 minuuttia -ohjelmassa, jossa Krekar sai vapaasti esitellä jyrkän länsivastaisia mielipiteitään.

Tavallisen toimittajan voi olla vaikea päästä haastattelemaan Krekarin kaltaista henkilöä, mutta Kauhasella oli suhteet kunnossa:

”Olen viettänyt paljon aikaa maahanmuuttajien seurassa, tutustunut ja hankkinut heidän luottamuksensa. Sen ansiosta minulla on yhteyksiä joka puolelle maailmaa.”

Pelkästään tämä ei riitä, vaan Kauhanen on lisäksi muslimi ja hänen islamin tuntemukseensa luotetaan muslimipiireissä. Idean Krekarin haastattelusta Kauhanen sai Journalisti-lehden mukaan seuraavasti:

”Mullah Krekarista Kauhanen kiinnostui, kun tutut kurdit puhuivat usein hengellisestä johtajastaan. Lopulta hän kysyi, voisivatko he auttaa haastattelun järjestämisessä. Sattumalta Turkuun oli juuri tulossa mullahin tuttuja.”

Monelle voi tulla yllätyksenä, että Krekarin kaltainen henkilö nauttii suurta arvostusta Turussa asuvien kurdien keskuudessa. Krekar on heille ”hengellinen johtaja”. Henkilö, joka on itse johtanut islamistista terroristijärjestöä ja joka ylistää puheissaan Theo van Goghin murhaaja Mohammed Bouyeria, Osama bin Ladenia, Ayman al-Zawahiria ja muita tunnettuja terroristeja, on ”hengellinen johtaja”.

Krekar on ollut YK:n terroristilistalla vuodesta 2006 lähtien ja Norjassa hänet on todettu uhaksi kansalliselle turvallisuudelle.

Kauhanen raportoi mielenosoituksesta

Sattumoisin sama toimittaja kertoi Turun Sanomien videolla, kuinka joukko Kurdeja oli lähdössä Norjan suurlähetystön eteen osoittamaan mieltä Koraanin polttamista vastaan. Alkujaan kaksi kurdia oli polttanut useita sivuja Koraanista ja julkaissut videon Youtube-palvelussa. Mullah Krekar puolestaan joutui oikeuteen, kun hän oli esittänyt tappouhkauksia Koraanin polttaneille henkilöille (Norjan TV2:n raportti).

Norjassa järjestettyä Koraanin polttoa vastusavaa mielenosoitusta varten perustettiin Facebook-ryhmä, jossa mm. kerrottiin, että Koraanin polttajat asuvat Drammenin kaupungissa. Ryhmässä myös suunniteltiin Koraanin polttoon syyllistyneiden tappamista.

En tiedä, onko Suomessa perustettu Facebook-ryhmää mielenosoitusta varten. Joka tapauksessa yhteydet Krekarin ja suomalaisten mielenosoittajien välillä ovat selkeät. Silminnäkijäraportin mukaan mielenosoituksessa kuului häiritsevän paljon Allahu Akbar -huutoja.

Islam vaatii taas kunnioitusta

Viime aikoina on saatu huomata, mitä seuraa, kun länsimaat ottavat toiminnassaan huomioon muslimien uskonnolliset tunteet. Mikko Mäkinen kertoo viimeisimmässä blogikirjoituksessaan anteeksipyyntöjen vaikutuksesta, joka on siis täysin päinvastainen, kuin mitä muslimien uskonnollisia tuntoja mielestään kunnioittavat anteeksipyytäjät kuvittelevat.

Mäkisen mukaan:

”Sekä Jyllandspostenin että pastori Terry Jonesin tapahtumien aikana Lähi-idässä asuneena väitän, että länsimaista tulleet anteeksipyynnöt vahvistivat muslimimaailmassa niitä piirejä, jotka ovat kaikin tavoin länsimaiden vannoutuneita vihollisia. Ne kokivat anteeksipyynnöissä länsimaisten arvojen heikentymisen ja käyttivät tilannetta hyväkseen. Tämä mediajulkisuuden sallima hyväksikäyttö kohdistui nimenomaan länsimaista vapautta tavoittelevia muslimimaailman poliittisia liikkeitä vastaan. Rajuilla mielenosoituksilla haluttiin vahvistaa islamilaisia arvoja ja samalla polkea sitä muslimimaailmassakin orastavaa ilmaisuvapautta, joka on kaiken muun länsimaisen vapauden perusta.”

Mitä enemmän ”osoitetaan kunnioitusta” pyytelemällä anteeksi länsimaista sananvapautta, sitä röyhkeämpiä uusia vaatimuksia uskalletaan esittää.

Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa sen jälkeen, kun Matti Vanhanen pyysi maailman muslimeilta anteeksi sitä, että Jyllands Posten -sanomalehden Muhammad-pilakuvat julkaistiin Suomen Sisu -järjestön internet-sivulla. Vanhasen Kuwaitin matkan jälkeen esitetty anteeksipyyntö tuntui aikanaan käsittämättömältä, mutta nykyisin moinen tuskin enää aiheuttaisi vastaavaa kohua edes internetissä.

Kaksoisstandardi

Suomessa on otettu käyttöön vanha jumalanpilkkapykälä, jolla profeetta Muhammadin elämää liian suorasukaisesti kommentoivat henkilöt tuomitaan oikeudessa. Oikeudenkäynnit ovat osoittaneet, että islamin profeetta Muhammad nauttii Suomen valtion erityissuojelua, kun taas kristinuskon pyhät asiat ovat vapaata riistaa.

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n johtaja Mark Thompson myönsi suoraan, että BBC pilkkaa Jeesusta mutta ei Muhammadia. Thompson perusteli edustamansa yhtiön politiikkaa väittämällä, että Muhammadin pilkkaaminen voi vaikuttaa tunteisiin samalla voimalla kuin törkeä lapsiporno. Jeesus taas on vapaata riistaa, koska kristinuskolla on ”leveät hartiat” ja vähemmän sidoksia etnisyyteen.

Viime vuonna BBC:n uutisankkuri Peter Sissons myönsi, että kristityjä saa vapaasti loukata mutta muslimeja ei. Kristittyjä voi loukata, koska he eivät Sissonsin mukaan tee mitään, kun heitä on loukattu. Toimittaja vahingoittaa uraansa, jos hän poikkeaa tässä asiassa BBC:n linjalta.

Turussa asuvat kurdit vaativat anteeksipyyntöä

Norjassa asuva kurditaustainen imaami Mullah Krekar esiintyi äskettäin mielenosoituksessa Oslon keskustassa, jossa Krekar mm. ylisti Theo van Goghin murhaaja Mohammad Bouyeria. Krekar on Norjassa joutumassa oikeuteen, koska hän on uhannut kahden Norjassa asuvan kurdin henkeä. Nämä olivat polttaneet Koraanin ja julkaisseet tästä kuvan internetissä. Tapaus on tosin jo kaksi vuotta vanha.

Sattumoisin Suomen Turusta lähti joukko mielensoittajia viemään Norjan suurlähetystöön kirjelmää, jossa vaadittiin Koraanin polttajille rangaistusta. Mielenosoittajien kylteissä todetaan, että Koraanin polttaminen on rikos eikä sananvapautta. Haastateltavat vaativat Koraanin polttamista kieltävän lain lisäämistä lainsäädäntöön.

On epäselvää, millainen yhteys Suomessa asuvien kurdien järjestämällä mielenosoituksella on Mullah Krekariin, jota on jo monta vuotta yritetty karkottaa Norjasta mutta jonka karkoitusta ei ole pystytty panemaan täytäntöön, koska Krekaria uhkaa kotimaassaan Irakissa kuolemantuomio.

Mielenosoittajat eivät ilmeisesti tiedä, että Suomessa Koraanin polttamisesta luultavasti saisi jo rangaistuksen uskonrauhan rikkomisesta.

Kunnioitus ansaittava

Turusta lähteneet mielenosoittajat vaativat myös uskontojen kunnioittamista. Todellisuudessa he eivät vaadi kunnioitusta muille uskonnoille kuin islamille. Islam itse ei erityisesti rohkaise kunnioittamaan muita uskontoja, minkä voi todeta mm. Koraanista ja muslimien käytännön teoista.

Saudi-Arabiassa sijaitsee kaksi islamin pyhintä kaupunkia Mekka ja Medina. Maahan ei saa viedä minkäänlaista kristillistä kirjallisuutta ja sellainen poltetaan löydettäessä. Vastikään ”vapautetussa” Libyassa häpäistiin Toisen maailmansodan aikaisia hautoja. Oheisella videolla voi katsella, kuinka islamistit potkivat hautakiviä kumoon brittiläisellä sotilashautausmaalla asiaan kuuluvien Allahu Akbar -huutojen säestyksellä. Britannia oli mukana Gaddafin kaatamiseen johtaneissa sotatoimissa.

Kun palestiinalaisterroristit pakenivat vuonna 2002 Israelin sotilaita Jeesuksen syntymäkirkkoon Bethlehemissa, he käyttivät Raamatun sivuja vessapaperina. Terroristien jäljiltä kirkosta löytyi tupakantumppeja sekä tyhjiä viski-, viini- ja shampanjapulloja.

Mistään vastavuoroisuudesta uskontojen kunnioittamisessa on siis täysin turha puhua. Jos kunnioittaa islamia yhtä paljon, kuin islam kunnioittaa muita uskontoja, voi hyvällä omatunnolla käydä tuikkaamassa Koraanin tuleen tai käyttää sen sivuja vessapaperina. Tämä voi tosin olla fyysisesti vaarallista ja saattaa johtaa Suomessa tuomioon oikeudessa, jos sen tekee julkisesti.

Ainoa asia, joka pitää yllä islamin kunnioitusta, on väkivallan uhka. Se on myös ainoa kunnioituksen muoto, jota uskontojen kunnioittamista vaativat mielenosoittajat haluavat. Vääräuskoisen länsimaalaisen anteeksipyyntö ei todellisuudessa kerro kunnioituksesta vaan alistumisesta islamin ylivaltapyrkimysten edessä. Valitettavasti pääministeri Matti Vanhanen ei tätä aikanaan ymmärtänyt. Ei ymmärtänyt myöskään Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama, joka aikanaan arvosteli kovasanaisesti pastori Terry Jonesin koraaninpolttoaikeita.