Euroopan komissio
julkaisi viime tiistaina käyttäytymisohjeen,
joka koskee suuria IT-yhtiöitä Facebookia, Googlea (Youtube),
Microsoftia ja Twitteriä. Ohjeessa IT-yhtiöt velvoitetaan valvomaan
palvelimillaan esiintyvää vihapuhetta.
Miten sensuuri
toteutetaan?
Muistio sisältää
useita kohtia, jotka ovat sekä pelottavia että hämmentäviä.
Muistion kohdat tarkoittavat toteutuessaan todellista
internet-sensuuria, jonka kaltaista ei aiemmin EU-alueella ole nähty.
Esimerkiksi seuraavassa kohdassa esitetty perustelu on suorastaan
kammottava:
”Laittoman
vihapuheen leviäminen verkossa ei ainoastaan vaikuta negatiivisesti
ryhmiin tai yksilöihin, joihin se kohdistuu, vaan vaikuttaa
negatiivisesti niihin, jotka puhuvat vapauden, suvaitsevaisuuden ja
syrjimättömyyden puolesta avoimissa yhteiskunnissamme. Sillä on
myös tukahduttava vaikutus demokraattiseen diskurssiin
verkkoalustoilla.”
Yleensä tai ainakin
melko usein asiat ovat todellisuudessa täsmälleen päinvastoin,
kuin moderni liberaali yrittää uskotella. Epämääräisesti
määritelty vihapuhe ei tukahduta keskustelua läheskään yhtä
paljon kuin vihapuheen torjumiseen käytettävät keinot. Moderni
liberaali yrittää teeskennellä edistävänsä sananvapautta
samalla, kun hän harjoittaa mitä törkeintä sensuuria.
Myös käsite
”demokraattinen diskurssi” on huonosti määritelty.
Todennäköisesti sillä tarkoitetaan poliittisesti korrektia
”eurooppalaisten arvojen” mukaista keskustelua, jossa
suhtaudutaan myönteisesti Euroopan integraatioon. EU ja erityisesti
Euroopan komissio ei edusta mitään demokratiaa vaan byrokraattista
pakkovaltaa, joka toiminnallaan vähentää demokratiaa ja
mielipiteiden moninaisuutta.
EU:lla ei ole
salaista poliisia, joten se ei kykene toimimaan
sensuuriviranomaisena. Niinpä vihapuheen hävittämisestä vastaavat
IT-yhtiöiden lisäksi kansalaisjärjestöt. Julistuksessa IT-yhtiöt
velvoitetaan
”...rohkaisemaan
ilmoituksia ja liputtamaan sisältöä, joka edistää yllyttämistä
väkivaltaan ja vihamielistä käyttäytymistä asiantuntijoiden
avustuksella ja erityisesti yhteistyössä kansalaisjärjestöjen
kanssa, tarjoamalla selkeää tietoa yksittäisen yrityksen
säännöistä ja käyttäytymisohjeista sekä raportointi ja
ilmoitusprosesseista.”
Alkuperäinen
englanninkielinen teksti on kammottavaa byrokraattista jargonia, joka
kaipaa selvennystä. Kyse on siitä, että IT-yhtiöillä itsellään
ei ole vihapuheen tunnistamiseen tarvittavaa osaamista. Sitä saadaan
asiantuntijoilta ja ”kansalaisjärjestöiltä”. IT-yhtiön
velvollisuutena on tehdä yhteistyötä näiden kanssa ja varmistaa,
että säännöt ovat helposti nähtävillä ja ohjeet sääntöjen
rikkojien ilmiantamiseen helposti saatavilla.
Tässä vaiheessa
herää kysymys, mitä ovat ne asiantuntijat ja kansalaisjärjestöt,
jotka avustavat IT-yhtiöitä vihapuheen suitsimisessa. Erittäin
suurella todennäköisyydellä asiantuntijat ja järjestöt edustavat
vasemmistolaista, feminististä, antirasistista ja ylipäänsä
poliittisesti korrektia näkemystä. On syytä olettaa, että
konservatiiviset ja kansallismieliset näkemykset joutuvat sensuurin
kohteeksi, kun taas vasemmistolainen ja islamistinen kiihotus saa
jatkua vapaasti.
Viime kuukausien
aikana on jo käynyt selväksi, että konservatiiviset näkemykset
ovat jo joutuneet sensuurin kohteeksi erityisesti Twitterissä ja
Facebookissa. Samaan aikaan esimerkiksi kehotukset tappaa Donald
Trump ovat saaneet armon. Koska etnistä ja uskonnollista
diversiteettiä pitää EU:ssa suosia, muslimijärjestöt
luonnollisesti osallistuvat vihapuheen perkaamisen. Tällöin
kaikenlainen islamin kritiikki tukahdutetaan.
Muita kontrolli- ja
tukahduttamistoimia
Vihapuhe ei suinkaan
ole ainoa asia, joka halutaan EU:n valvontaan. EU:n digitaalisten
yhteismarkkinoiden komissaari Andrus
Ansip on ehdottanut valtion
myöntämän henkilökortin käyttämistä tunnistautumiseen
internetissä. Taustalla on tietysti Viron onnistunut
digitaalinen henkilökortti.
Ansip on Viron
entinen pääministeri ja edusti silloin Reformipuoluetta.
Neuvostoaikana hän oli kuitenkin kommunisti ja toimi Tarton
aluekomitean organisaatioyksikön johtajana.
Tunnistautumiseen
liittyy kuitenkin yksityisyyteen liittyviä ongelmia erityisesti
maissa, jotka eivät ole tottuneet virallisiin henkilökortteihin.
Virallisesti tarkoituksena on ”suojata kuluttajaa”, koska usean
käyttäjätunnuksen käyttö eri palveluissa muodostaa
turvallisuusriskin. Henkilökortin käyttö tunnistautumiseen kertoo
kuitenkin EU:n autoritaarisesta pyrkimyksestä kontrolloida ihmisten
sosiaalisen median käyttöä.
Euroopan maissa
toimii poliittisia puolueita ja liikkeitä, jotka suhtautuvat
kriittisesti integraation ja pyrkivät rajoittamaan keskusvaltaa
tämän kontrollipyrkimyksissä. Osa liikkeistä pyrkii myös oman
maansa erottamiseen unionista. Euroopan Unioni luonnollisesti
taistelee tällaisia pyrkimyksiä vastaan. Yksi keino on käyttää
rahaa EU-myönteisten mielipiteiden esilletuontiin mediassa.
Erityistä huomiota kiinnitetään maihin, joissa euroskeptisyys on
kasvanut.
Nykyisin on täysin
mahdollista, että euroskeptinen puolue pääsee valtaan jossakin
Euroopan maassa. Itse asiassa näin on jo käynytkin EU:n itäisissä
jäsenvaltioissa, jotka eivät ole lainkaan innostuneita ottamaan
vastaan EU-kiintiöiden mukaan jaettuja turvapaikanhakijoita.
Äskettäin
Itävallassa pidettiin presidentinvaalit. Ennen vaaleja EU-komission
puheenjohtaja Jean-Claude Juncker uhosi
sulkevansa FPÖ:n ehdokkaan Norbert Hoferin kaikesta EU:n
päätöksenteosta, mikäli hänet valittaisiin. Kävi kuitenkin
niin, että Hoferia ei valittu vaaleissa, joissa vaalivilpin
mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Vasta postiäänet ratkaisivat
vihreiden ehdokkaan Alexander Van der Bellenin valinnan. Eroa
Hoferiin oli vain 31 000 ääntä.
Epäonnistumisten
kautta EU-fasismiin
Jos EU-projekti
voisi kehuskella onnistumisillaan, mitään tukahduttamistoimia
tuskin olisi tarvetta toteuttaa. Valitettavasti EU:n keskeiset
toteemit ovat kuitenkin luhistumassa. Yhteisvaluutta euro tarjoaa
jäsenmaille taloudellista kurjuutta ja velkaunionia. Viime syksyn
maahantulijavirta ja sitä seuranneet sisäiset rajatarkastukset
kertovat, että vapaa liikkuvuus ei edusta realismia nykymaailmassa.
EU liukuu kohti
autoritaarista hallintoa, koska se on epäonnistunut keskeisissä
hankkeissaan. Siksi se pyrkii tukahduttamaan euroskeptisyyden vaikka
väkisin. Tämä taas vähentää EU:n suosiota ja voi johtaa yhä
uusiin tukahduttamispyrkimyksiin. Kuten Matti Hukari kirjoitti Suomen
uutisten mielipidekirjoituksessaan, EU:sta ei tullut Yhdysvaltoja
ilman sähkötuolia vaan Neuvostoliitto ilman vankileirien saaristoa.
