Moni muistaa vuoden
2011 eduskuntavaalit ja kansainväliselle medialle vaalien jälkeen
järjestetyn tiedotustilaisuuden. Tuolloin Helsingin yliopiston
valtiopolitiikan professori Jan
Sundberg esiintyi lehdistötilaisuudessa ylimielisesti
naureskellen ja päästeli siinä sivussa suustaan sammakoita.
Sundbergin analyysin perusteella brittiläinen yleisradioyhtiö BBC
kirjoitti artikkelin,
jossa Perussuomalaisten ohjelmassa nähtiin nationalistinen viesti ja
häivähdyksiä natsi-ideologiasta.
Itse kirjoitin
Sundbergin esiintymisestä jo tuolloin. Sundberg oli aiemmin
Hufvudstadsbladetissa verrannut perussuomalaisten puolueohjelman
perhepoliittista osiota natsien pää-äänenkannattaja Völkischer
Beobachteriin. BBC:n artikkeliin noin railakas natsittelu ei
mahtunut, vaan siellä tyydyttiin ”häivähdykseen
natsi-ideologiasta”. BBC:n artikkelissa myös väitettiin, että
Perussuomalaiset haluaisivat kieltää ruotsin opetuksen kokonaan.
Tämä virhe korjattiin myöhemmin.
Natsittelua
Sundbergin
natsittelu tuli myös suomalaisen
valtamedian tietoisuuteen. Miehellä oli kuitenkin otsaa kieltää
väittäneensä Perussuomalaisia natseiksi. Tuskin Sundberg oikeasti
pitää Perussuomalaisia natseina. Natsikortti vain on erittäin
houkutteleva loanheittokeino silloin, kun loanheitolle on tarvetta.
Sundbergilla tarvetta ilmeisesti on.
Suomalainen
politiikka on useimmille ulkomaalaisille tuntematon aihe. Siksi
Sundbergin kaltaisilla tulkitsijoilla on suuri valta ja samalla myös
vastuu kertoa Suomen asioista totuudenmukaisesti. Sundberg
epäonnistui tässä tehtävässä ja käytti väärin
asiantuntijavaltaansa herjaamalla vaalien suurinta voittajaa
ala-arvoisella tavalla.
Sundberg ei ole
kuitenkaan pysynyt toimettomana näidenkään vaalien jälkeen.
Norjalaiselle Aftenpostenille
antamassaan haastattelussa Sundberg epäili, että
Perussuomalaisten tulo hallitukseen tarkoittaa, että mahdollisuus
korvata ruotsin kieli venäjällä joissakin Itä-Suomen kunnissa
nostettaisiin uudelleen esille.
Ruotsin korvaamista
Venäjällä on toki pohdittu, mutta Ukrainan tapahtumat ovat
muuttaneet Euroopan poliittista tilannetta sen verran, että asia ei
liene juuri tällä hetkellä kovin ajankohtainen. Sundberg puhuu
kuitenkin tässä tapauksessa omalle kotiyleisölleen eli
suomenruotsalaisille, joista monille pelottelu ruotsin kielen aseman
heikentämisellä toimii. Pohjanmaalla suomenruotsalaisten
keskuudessa liikkuu tarinoita, joissa Perussuomalaisten valtaantulo
johtaa hurrien lähettämiseen leireille. RKP-aktiivien ylimitoitettu
uhkakuvien viljely saa aikaiseksi käsittämättömän hysteerisiä
reaktioita.
Edellä viittasin
BBC:n artikkeliin, johon Sundbergin poliittinen analyysi vaikutti
ratkaisevasti. Tämänvuotisten eduskuntavaalien jälkeen Sundberg
pääsi
jälleen BBC:n sivuille, tällä kertaa omalla nimellään.
Artikkelissa Sundberg esittää brittiläisille lukijoille lyhyen
esityksen Perussuomalaisten historiasta. Yhtä asiaa hän ei
kuitenkaan mainitse. Perussuomalaisten edeltäjän Suomen Maaseudun
Puolueen perustaja Veikko Vennamo ei suhtautunut erityisen
myönteisesti suomenruotsalaisiin. Tämä johtui suomenruotsalaisten
kuntien haluttomuudesta ottaa vastaan karjalaista siirtoväkeä sodan
jälkeen. Sen sijaan neljän vuoden takainen natsiherja esiintyy
uudessa artikkelissa vähän miedonnettuna versiona:
”Aiemmassa vuoden
2011 puolueohjelmassa puolue [Perussuomalaiset] ehdotti, kuinka
työvoiman tarve voitaisiin tyydyttää ilman maahanmuuttoa.”
”Nuoria naisia
tulisi kannustaa olemaan opiskelematta ja sen sijaan synnyttämään
suomalaisvauvoja, jotka lopulta tyydyttäisivät työvoiman tarpeen.”
Völkisher
Beobachter on kadonnut jonnekin eikä häivähdystäkään
natsismista ole enää havaittavissa. Tähän kohtaan voisin
kirjoittaa jotakin suomenruotsalaisuuden historiaan kuuluvista
rotuopeista, mutta vältän houkutuksen.
Vihapuhetta ja
kielipolitiikkaa
Vaalien väliselle
ajalle vuoden 2013 kesään osuu kummallinen tapaus, jossa joukko
suomenruotsalaisia vaikuttajia sai vihapostia. Lähettäjäksi
oli merkitty tunnettu suomenruotsalainen valtiotieteilijä Jan
Sundberg. Aluksi uutisoitiin, että viestit olisivat tulleet
Sundbergin tietokoneelta. Myöhemmin tämä tieto kumottiin ja
kerrottiin, että viestit olisi vain lähetetty Sundbergin nimissä.
Internetissä on mahdollista lähettää sähköpostia kenen tahansa
nimissä, minkä kaikki roskapostin vastaanottajat hyvin tietävät.
Sundberg oli hyvin
kiihtynyt tapahtuneesta:
”Pieni vähemmistö
ruotsalaisvihaajista lähettää tappouhkauksia. Passiiviset
ruotsalaisvihaajat muodostavat suuremman vähemmistön. Pahinta on,
että suuri enemmistö suomalaisista on välinpitämättömiä mukaan
lukien puoluejohtajat ja maan hallitus. Kuvio on samanlainen kuin
useissa maissa 1900-luvulla ja tiedämme, mihin se johti.”
Tässä Sundberg
esittää peitellyn natsikortin eli viittaa epämääräisiin
1900-luvun tapahtumiin mainitsematta suoraan natseja. Tämä taas on
kielikeskustelun tarkoituksellista polarisointia, jossa pakkoruotsin
vastustajat demonisoidaan ja keskustelu itse asiasta jää käymättä.
Vihaviestit poikivat
pienimuotoisen
mielenosoituksen nettivihaa vastaan. Kohu jäi myrskyksi
vesilasissa eikä vihaviestien lähettäjääkään saatu kiinni.
Kielipolitiikasta
tässä kuitenkin on kyse niin kuin RKP:n toiminnassa melkein aina.
RKP pitää itsepintaisesti kiinni virallisesta kaksikielisyydestä,
joka tarkoittaa, että kaikkien suomenkielisten on opiskeltava
koulussa ruotsia. Käytännön kaksikielisyydellä ei ole niin väliä
eli sillä, osaako suomenkielinen koululainen oikeasti ruotsia vai
ei. Valitettavan usein ei osaa.
Käytännössä
suomenruotsalaiset muodostavat niin pienen vähemmistön, että
suomenkielisen enemmistön pakottaminen opiskelemaan ruotsia on
kohtuutonta kiusantekoa. Toisaalta ruotsinkieliset pelkäävät osin
oikeutetusti, että vähäisetkin myönnytykset kieliasiassa johtavat
ruotsin kielen aseman vähittäiseen rapautumiseen.
Kielipolitiikan
tulisikin lähteä ruotsinkielisten palveluiden takaamisesta eikä
vuosia sitten voitettujen asemien puolustamisesta. Virallinen
kaksikielisyys tulisi tunnustaa aikansa eläneeksi ja
suomenruotsalaisuus Suomeen olennaisesti kuuluvaksi osaksi.
Kieli-identiteetin tärkeys osana suomenruotsalaisuutta tulisi
tunnustaa ja hyväksyä. Uskon, että suomenkielisten valtaenemmistö
hyväksyy suomenruotsalaisuuden ja ilman pakkoruotsia jopa pitää
siitä.
Jan Sundberg on
toiminnallaan polarisoinut kielikeskustelua ja käyttää
kansainvälistä mediaa poliittisten vastustajiensa mustamaalaukseen.
Juuri tällainen toiminta on johtanut siihen, että RKP on
suomenkielisten äänestäjien keskuudessa yksi vähiten pidetyistä
puolueista. Nykyisin RKP ei tosissaan kuvittele saavansa
suomenkielisiä äänestäjiä kuten vielä pari vuosikymmentä
sitten, jolloin Elisabeth Rehn oli yksi maan suosituimmista
poliitikoista. Sen sijaan suomenkielisille on tarjottu Astrid Thorsin
kaltaisia epäpäteviä keskinkertaisuuksia ja Eva Biaudetin
kaltaisia moralisoivia leimakirveen heiluttelijoita.
