Valheen valta

Valtiovarainministeri Alexander Stubb jäi kiinni valheesta ja joutui myöhemmin häpeillen myöntämään tämän sekä pyytämään anteeksi. Stubb väitti Eduskunnalle, että viranomaisten hallintarekistereitä koskevat lausunnot ovat 90-prosenttisesti myönteisiä.

Valhe itsessään oli pieni, mutta sen teki vakavaksi lausujan asema valtiovarainministerinä ja toisaalta se, että Stubb lasketteli luikuria Eduskunnalle. Pieni valhe kätkee kuitenkin taakseen suuren, eli Suomen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan. Itse asiassa Stubbin ministeritiimin toiminta perustuu täysin valheelle, eli hallituksen ja Stubbin kokoomusministereiden toimista annetaan julkisuuteen katteettoman positiivinen kuva, mikä tietysti on normaalia politiikassa. Saamaton sisäministeri Petteri Orpo esiintyy jämäkästi silloinkin, kun hän lausuu julkisuudessa jotakin selkeästi valheellista. Näin tapahtuu yleensä, kun sisäministeri katsoo asiakseen avata suunsa.

Ei terroristeja eikä rikosriskiä

Kun kirjoitin syyskuun lopussa artikkelin Suuri valhe, kävin läpi koko turvapaikka- ja maahanmuuttoketjun Turkin rannikolta Suomeen ja kotouttamiseen asti. Tulijat eivät ole syyrialaisia eivätkä pakolaisia. Lisäksi suurin osa pakolaisista on nuoria muslimimiehiä, ja mukana on huomattavan vähän naisia ja lapsia.

Valhe kuitenkin saavuttaa valtavat mittasuhteet siinä vaiheessa, kun tulijat saavat turvapaikanhakijan statuksen ja saapuvat vastaanottokeskuksiin. Viranomaiset ja poliitikot ovat koko ns. pakolaiskriisin ajan pyrkineet vähättelemään turvapaikanhakijoiden aiheuttamia turvallisuusriskejä. Ne on myönnetty vasta siinä vaiheessa, kun löysät ovat olleet jo housuissa.

Ensiksi turvapaikanhakijoiden joukossa ei pitänyt olla terroristeja. Internetissä julkaistiin kuitenkin kuvia turvapaikanhakijasta, joka poseerasi yhdessä kuvassa Haaparannassa ja toisessa kuvassa Irakissa kädessään kuolleen ihmisen pää. Nämä kuvat levisivät laajalle erityisesti MV-lehden ansiosta, joka on valtamedian sitä vastaan käymästä kampanjasta huolimatta jatkuvasti kasvattanut suosiotaan.

Viranomaiset myös vähättelivät turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa lisätyötä poliisille ja korostivat, kuinka turvapaikanhakijoiden vastaanottoa vastustavat kantasuomalaiset ovat se suurempi turvallisuusriski. Tämä korttitalo romahti, kun turvapaikanhakija raiskasi Kempeleellä 14-vuotiaan tytön. Sen jälkeen viranomaisten oli pakko kertoa, että raiskaustapauksia, joissa epäilty oli turvapaikanhakija, olikin itse asiassa kymmenen. Yhdestoista tuli viime perjantaina, kun turvapaikanhakija raiskasi Helsingin Hesperian puistossa 18-vuotiaan tytön.

Feministien hyökkäys

Luonnollisesti ne, jotka olivat jo vuosikausia puhuneet ja kirjoittaneet Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevien maahanmuuttajien kantaväestöä moninkertaisesti suuremmasta raiskausriskistä, eivät ole saaneet tästä kiitosta osakseen.

Vihreässä langassa kirjoittava feministi Annakaisa Suni kirjoitti artikkelissaan ”Mies raiskasi taas” seuraavasti:

”Suomalainen raiskauskulttuuri näytti jälleen rumat kasvonsa, kun 14-vuotias tyttö raiskattiin Kempeleessä.”

Juttu itsessään saattaa monelle olla liian hapokasta luettavaksi. Kuitenkin feministit ovat johdonmukaisesti kieltäytyneet myöntämästä islamilaisen kulttuurin edustajien raiskausherkkyyttä, jonka tilastotkin todistavat. Kirjoitin feminismin ja islamin suhteesta vajaa vuosi sitten. Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut.

Otan vielä yhden esimerkin ns. vulgaarisuvaitsevaisen kirjoituksesta. Nämä ovat niitä, jotka haukkuvat maahanmuuttokriitikoita rasisteiksi aina, kun julkaisevat blogikirjoituksen. Kirjoittaja siteeraa vasemmistolaisen Riikka Yrttiahon lapsellista vuodatusta:

”Naisena tätä koko maahanmuuttajat raiskaa -keskustelua on ihan vitun absurdia seurata. Oon aika monta kertaa elämässäni kokenut seksuaalista ahdistelua (ja väitän/tiedän että niin on moni ellei suurin osa mun oman ikäisistä naispuolisista kavereistanikin) ja NYT kun turvapaikanhakijoita tulee enemmän, naisten oikeudet yhtäkkiä kiinnostaakin.”

Raiskausten lisääntyminen kuuluu humanitaarisen maahanmuuton varjopuoliin, ja siksi siitä puhutaan varsinkin, kun toteutuneet tapahtumat vastaavat ennakko-odotuksia. Raiskausepidemiassa ei ole mitään yllättävää niille, jotka ovat seuranneet maahanmuuttokriittistä keskustelua. Se, että vastustaa raiskauksia, ei tarkoita feministisen agendan nielemistä koukkuineen päivineen.

Seuraavassa vaiheessa yritetään vähätellä islamilaisen kulttuurin osuutta raiskausten yleisyyteen. Raiskaukset ovat kuulemma tuomittavia kaikissa yhteiskunnissa. Niin ovatkin, mutta kyse onkin siitä, ketä raiskauksesta syytetään. Savon Sanomat julkaisi arabikulttuurin asiantuntijaksi tituleeratun Päivi Käri-Zeinin kirjoituksen, jossa todetaan:

”Lähi-idässä raiskaus on aina naisen syy. Sikäläisen tulkinnan mukaan nainen on pukeutumisellaan tai käyttäytymisellään tällöin vietellyt miehen.”

”Lähi-idästä tulevat nuoret miehet ovat tottuneet, että jos nainen pukeutuu tietyllä tavalla, hän lähettää selvän viestin.”

Lisäksi monessa maassa naiset eivät välttämättä liiku julkisilla paikoilla ilman miespuolista saattajaa. Muistan myös tapauksen niiltä ajoilta, kun itse vasta aloittelin tätä blogia. Australiassa paikallinen muslimijohtaja, sheikki Taj Aldin al-Hilali vertasi vähäpukeisia naisia lihapalaan:

”Jos jätät lihapalan peittämättä ja viet sen ulos ilman kantta, kissat tulevat ja syövät sen. Onko se kissan syy vai peittämättömän lihapalan? Ongelma on peittämätön lihapala. Jos nainen olisi ollut kotonaan, omassa huoneessaan ja huivi päässä, mitään ongelmia ei olisi ollut.”

Sheikki joutui myöhemmin selittelemään, että hän ei hyväksy raiskauksia. Toisaalta hän antoi melko negatiivisen kuvan islamin suhtautumisesta miehen seksuaalisuuteen. Sheikin mielestä miehet ovat himojensa vietävissä eikä heiltä voi odottaa muunlaista käytöstä.

Tätien lässytystä

Jopa realistisesti Lähi-idän seksuaalikäsityksiin suhtautunut Käri-Zein uskoi, että koulutuksen avulla voidaan vähentää raiskauksia. Väestöliitto julkaisi videon, jolla valistetaan turvapaikanhakijoita suomalaisesta tasa-arvokäsityksestä. Videolla asia selvitetään englannin lisäksi selkosuomen, kurdisoranin, farsin, arabian ja murrearabian kielellä.

Viranomaiset ovat luottavaisia valistuksen voimaan. Itse pidän haihatteluna sitä, että tulijoiden kotimaan tavat, arvot ja asenteet muuttuisivat jonkun tasa-arvokurssin avulla. Vastaanottokeskuksissa annettava opetus ei kaikilta osin ole korkeatasoista vaan sen katsominen aiheuttaa ulkopuolisessa myötähäpeää. Oheisella videolla vastaanottokeskuksen täti opettaa tulijoille suomen kieltä lastenyhtye Fröbelin palikoiden tunnetuksi tekemän jumppalaulun avulla. Valitettavasti Youtube on sensuroinut Junes Lokan videon, jossa täti-ihminen laulatti aikuisilla muslimimiehillä päiväkoti-ikäisille lapsille tarkoitettua laulua. Alkuperäinen jumppalaulu löytyy täältä.

Jumppalaulu kieltenopetuksessa kertoo tietysti käytännön ongelmista. Turvapaikanhakijoiden joukosta löytyy useita eri kieliä puhuvia. Vain harva osaa englantia edes auttavasti. Silloin on pakko käyttää luovia keinoja kieltenopetuksessa.

Toisaalta se myös kertoo siitä, että maahanmuuttokoneisto pitää tulijoita lapsina. Samalla tavalla kuin lapsista tehdään kunnon kansalaisia, myös aikuisista muslimimiehistä tehdään kelvollisia suomalaisia. Tätä kutsutaan kotouttamiseksi ja viranomaiset laskevat sen varaan paljon.

Tavalliset kansalaiset eivät kaikki luota viranomaisten vakuutteluun. Miksi pitäisikään luottaa, kun poliitikot ja viranomaiset valehtelevat niin paljon ja puhuvat totta vasta, kun valehteluun ei enää ole mahdollisuutta.

Tätien lässytykseksi lasken myös naapuruussovittelija Miriam Attiasin toiminnan, josta HS kirjoittaa verkkosivullaan. Attiasin mukaan ”ihmisen pelko pitää sallia”. Naapurisovittelija on yksi niistä ammattinimikkeistä, joita ei olisi olemassakaan ilman laajamittaista humanitaarista maahanmuuttoa:

”Attias sovittelee ihmisten välisiä ristiriitoja työkseen. Juuri nyt tämä työ on vastaanottokeskusten ja paikallisten asukkaiden riitojen ratkaiseminen ja ennaltaehkäisy.”

Attias oli jutun aikana käymässä Vihdin Hopeaniemen vastaanottokeskuksessa:

”Vihdin Hopeaniemen vastaanottokeskuksessa täyttyy keskustelijoista. Paikalla on kolme vastaanottokeskuksen asukkaiden edustajaa, tulkki sekä kourallinen huolestuneita vihtiläisiä. Attias haluaa saada irakilaisen psykologin ja hieman juovuksissa olevan suomalaispatriootin välille keskusteluyhteyden.”

Veikkaisin työtä varsin haastavaksi. Lässytyksen puolelle mennään seuraavassa:

”Jos asukkaiden kriittiset näkemykset vain tyrmätään ja ihminen leimataan, on todennäköistä, että hän radikalisoituu. Myös heitä, jotka kyseenalaistavat, pitäisi kuulla. Ihmisen pelko pitää sallia.”

Jutun lopussa vielä todetaan:

”Joskus se kuitenkin huojentaa mieltä, että on saanut puhua omasta pelostaan.”

Suomen viranomaiset ratkaisevat vastaanottokeskuksen aiheuttamia ongelmia terapian avulla. Hoitoa annetaan niin turvapaikanhakijoille kuin näiden toimintaan kyllästyneille paikallisille asukkaille. Suomen valtio kohtelee elinympäristönsä huonontumisesta huolestuneita ihmisiä kuin päiväkotilapsia, eli turvapaikanhakijat eivät ole ainoita, joiden henkistä kapasiteettia aliarvioidaan.

Tapa, jolla valtio suhtautuu kansalaisten huoleen, on samanaikaisesti surkuhupaisaa, pelottavaa ja äärimmäisen loukkaavaa. Ensin valtio sallii kontrolloimattoman nuorten muslimimiesten maahantulon, vähättelee riskejä, valehtelee ongelmista ja lopuksi vielä tarjoaa terapiaa sen jälkeen, kun turvapaikanhakijat ovat ahdistelleet paikallisia tyttöjä.

Järjestelmä, joka on rakennettu valheiden ja niiden paikkaamiseksi keksittyjen uusien valheiden varaan, ei voi tuottaa hyvää lopputulosta. Jos poliitikot ja viranomaiset jatkavat tällä tyylillä, seuraukset voivat olla arvaamattomat.

Todellisuus saavutti Ruotsin

Viimeisen kahden kuukauden aikana 80 000 ihmistä on hakenut turvapaikkaa Ruotsista. Tämä määrä osoittautui lopulta niin suureksi, että Ruotsin maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuva hallitus oli pakotettu nostamaan kädet pystyyn.

Hallituksen päätöksen pääkohdat on lueteltu tässä artikkelissa. Ruotsin ulkomaalaislakia muutetaan tilapäisesti siten, että se täyttää EU:n ja kansainvälisten sopimusten minimivaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa aikaan perustuvia rajoituksia myönnettäville oleskeluluville, eli kaikille suojaa tarvitseville myönnetään tilapäinen oleskelulupa. Muutos ei koske ns. kiintiöpakolaisia ja niitä alaikäisiä ja heidän perheitään, jotka ovat jättäneet turvapaikkahakemuksensa aiemmin.

Tilapäisen oleskeluluvan haltijat saavat tuoda maahan vain ydinperheen jäseniä. Muilla suojelua tarvitsevilla ei ole oikeutta oleskelulupaan.

Hallitus lisäksi tiukentaa perheenyhdistämiseen liittyviä elatusvaatimuksia.

Maan rajoilla otetaan käyttöön henkilöllisyyden tarkistukset. Tämä koskee lauttaliikenteen lisäksi bussi- ja junaliikennettä. Muutokset ovat voimassa kolme vuotta ja astuvat voimaan viimeistään ensi huhtikuun lopussa.

Luciapäätös

Stefan Löfvenin hallitus ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Ruotsin hallitus, joka tekee vastaavan päätöksen. Ingvar Karlssonin johtama hallitus päätti Lucian päivänä 13.12.1989 eli melko tarkkaan 26 vuotta sitten käytännössä keskeyttää turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja ottaa maahan pelkästään ”YK-pakolaisia” eli niitä, jotka täyttivät YK:n pakolaissopimuksen vaatimukset.

Vuoden 1989 toisella puoliskolla Ruotsiin oli saapunut 20 000 turvapaikanhakijaa, kun vuonna 1988 tulijoita oli ollut 19 000. Todettakoon, että tällä hetkellä Ruotsiin saapuu 20 000 turvapaikanhakijaa kahdessa viikossa, eli mittakaava on täysin toinen.

Luciapäätös pysyi voimassa syksyyn 1991 saakka. Tuolloin porvaripuolueet voittivat vaalit ja pääministeri Carl Bildtin hallitus lakkautti Luciapäätöksen 19.12.1991. Sen jälkeen portit ovat olleet avoinna tähän päivään saakka.

Ei enää humanitaarista suurvaltaa

Luciapäätös jäi aikanaan kahden vuoden mittaiseksi, mutta Löfvenin hallituksen päätös tuskin jää tilapäiseksi. Ruotsin vastaanottokyky on jo romahtanut, ja osa turvapaikanhakijoista joutuu asumaan kaduilla. Minkään humanitaarisen suurvallan arvovalta ei kestä moista.

Todellisuus on murskannut unelman. Näin käy aina, kun valtaeliitti tavoittelee mielipuolista yhteiskunnallista utopiaa. Tuhoisaa politiikkaa voi harjoittaa jonkin aikaa, mutta todellisuus tuhoaa aina utopian ennemmin tai myöhemmin. Jonkinlaisena utopian murskaantumisen symbolina voi pitää Ympäristöpuoluetta edustavan varapääministeri Åsa Romsonin kyyneleitä lehdistötilaisuudessa, jossa hallitus ilmoitti maahanmuuttopolitiikan kiristystoimista.

Humanitaarisen suurvallan aikakausi Ruotsi historiassa on päättynyt siinä vaiheessa, kun kaikkein utopistisinta maahanmuuttopolitiikkaa vaatinut Suomen vihreiden sisarpuolue kiristää hallitusvastuussa maahanmuuttopolitiikkaa EU:n minimivaatimusten tasolle. Käytännössä Ruotsin hallitus noudattaa nyt sitä politiikkaa, jota poliittisen paarian osaan asetettu Ruotsidemokraatit on vaatinut jo vuosikausia.

Politiikan suunnanmuutos on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Lisäksi on syytä kysyä, tuliko suunnanmuutos liian myöhään tilanteessa, jossa viranomaisten kyky hallita kehitystä on jo menetetty.

Kuka kantaa vastuun?

Svenska Dagbladetissa Tove Lifvendal toteaa, että Ruotsi on nyt muuttunut humanitaarisesta suurvallasta valtioksi muiden joukossa. Tilanteeseen olisi hänen mukaansa voitu puuttua jo aiemmin. Seitsemän valtapuoluetta pelkäsi kuitenkin liikaa sitä kahdeksatta, jotta politiikkaa olisi voitu muuttaa.

Porvaripuolueiden syntilista on Ruotsissa vähintään yhtä pitkä kuin vasemmiston. Löfvenin hallitusta edeltänyt Fredrik Reinfeldtin johtama porvarihallitus sivuutti vaa'ankieliasemassa olevat Ruotsidemokraatit ja teki yhteistyötä lehdistötilaisuudessa itkeskelleen Åsa Romsonin Ympäristöpuolueen kanssa maahanmuuttopolitiikassa, eli käytännössä antoi Ympäristöpuolueelle vallan näissä asioissa. Mm. paperittomien maksuton terveydenhuolto ajettiin läpi Reinfeldtin hallituksen aikana.

Lehdistötilaisuudessa Åsa Romsonilta kysyttiin, mitä Ympäristöpuolueen kannattajat ajattelevat päätöksestä. Romson vastasi:

”Hallituksessa täytyy toteuttaa toimenpiteitä, joita todellisuus tuo eteen. Sitä todellisuutta ei ollut, kun kirjoitimme puolueohjelmaa, eikä silloin, kun vaaliohjelmaa laadittiin.”

Romson puhuu kuitenkin muunneltua totuutta. Useat poliitikot ja mielipidevaikuttajat hyökkäsivät niiden kimppuun, jotka halusivat kypsää keskustelua vastaanottokapasiteetista. Näitä syytettiin lähentymisestä Ruotsidemokraatteihin, muukalaisvihamielisyyden levittämisestä ja me vastaan muut -ajattelun luomisesta.

Aggressiivista ja halvaannuttavaa keskusteluilmapiiriä luoneiden tulisi tuntea syyllisyyttä siitä, että poliitikot nyt joutuvat harjoittamaan politiikkaa, joka saa hymyn Ruotsidemokraattien huulille. Viime kädessä Ruotsi hallitus valitsee tilanteen ollessa tarpeeksi tiukka mieluummin hyvinvointivaltion kuin vapaan liikkuvuuden. Poliitikot pysyvät mieluummin vallassa, kuin lähtevät toteuttamaan riskialttiita järjestelmän liberalisointeja ja rajoittamaan tulijoille maksettavia korvauksia. Siksi ovet lyödään nyt kiinni.

Lifvendahl jättää kuitenkin yhden asian mainitsematta. Neljäs valtiomahti on itse osallistunut toisinajattelijoiden marginalisointiin ja Ruotsidemokraattien demonisointiin samalla innolla, kuin mistä Lifvendahl nyt syyttää poliitikkoja. Tässä vaiheessa suuri osa valtamedian toimittajista on jo kääntänyt takkinsa. En tiedä, kuuluuko Lifvendahl itse takinkääntäjiin.

Ruotsissa tarvittaisiin jonkinlaista sisäistä pyykinpesua, jotta eri osapuolten vastuu epäonnistuneessa yhteiskuntakokeilussa selvitettäisiin. Syntisiä on kuitenkin niin paljon, että moinen tuskin toteutuu. Takinkääntäjiä nähdäänkin tulevaisuudessa entistä enemmän. Lifvendahl ennustaa, että vuoden 2018 vaaleissa ruotsalaisilla on valittavissa vain eri versioita Ruotsidemokraattien politiikasta. Kukin puolue esittää oman käsityksensä tehokkaimmasta tavasta pitää ei-toivotut siirtolaiset kaukana Ruotsin rajoilta.

Suomi Ruotsin tielle?

Ruotsin luovutettua Euroopan humanitaarisen suurvallan paikka olisi nyt vapaana. Kurjasta talouskehityksestä kärsivä Impivaara tuskin tähän pystyy, koska rahat eivät siihen riitä. Täälläkin on tosin otettu askeleita Ruotsin tiellä.

Pääministeri Juha Sipilän entisessä kotikunnassa raiskattiin 14-vuotias tyttö. Epäillyt tekijät olivat läheisessä vastaanottokeskuksessa asuneita nuoria afgaanimiehiä. Pääministeri Sipilä kutsui asian johdosta koolle kriisikokouksen.

Suomalaisen kannattaa muistaa, että vastaavaa on tapahtunut läntisessä naapurimaassa jo vuosikymmenten ajan. Kaikessa hiljaisuudessa Ruotsi on noussut lähelle maailman kärkeä ilmoitettujen raiskausten määrässä.

Poliitikot ja valtamedia eivät luonnollisesti ole mainostaneet tätä asiaintilaa vaan pyrkineet pimittämään maahanmuuttajataustaisten suuren osuuden raiskaustilastoissa ja pahimmillaan tehneet raiskaajista uhreja. Ruotsalainen twiittaaja totesi nähtyään uutisen Kempeleen raiskaustapauksesta:

”Suomelta puuttuu kokemusta tämän kaltaisista rikoksista. Yhteiskunnan sisäisen koheesion säilyminen edellyttää, että rikokseen syyllistyneet kuvataan uhreina.”

Kokemusta pimittämisestä ja uhriuttamisesta löytyy täälläkin mm. Tapanilan raiskausten ja Helsingissä riehuneen maahanmuuttajajengin rikosaallon yhteydessä. Kempeleen tapaus todennäköisesti sattui liian lähelle pääministeriä itseään, joten totuuden pimittämisen ja rikoksentekijöiden uhriuttamisen perinne saattoi katketa ainakin tilapäisesti.

Pariisin terrori-iskut ja islam

Olen tämän blogin olemassaoloaikana kommentoinut jo useita islamin motivoimia terrori-iskuja. Pariisin terrori-iskut eivät olennaisesti poikkea toteutustavaltaan aiemmista. Terroristien tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman monta ihmistä, ja uhrimäärän perusteella he onnistuivat paremmin kuin pitkään aikaan.

Viimeisimpien terrori-iskujen jälkeen olen pyrkinyt kiinnittämään enemmän huomiota länsimaisen valtamedian ja poliittisten johtajien reaktioihin kuin itse iskuun ja sen motiiveihin. On nimittäin ilmiselvää, että länsimaita vaivaava poliittinen korrektius estää käsittelemästä sitä uskonnollispoliittista oppijärjestelmää, joihin nykyisen terrorismiaallon motiivit pohjautuvat.

Hämeen-Anttila hämää taas

Jo syyskuun 11. päivän iskuista lähtien professori Jaakko Hämeen-Anttila on kutsuttu  asiantuntijaksi selittämään terrorismia islamin kannalta parhain päin. Tällä kertaa tamperelainen Aamulehti uhrasi etusivunsa Hämeen-Anttilalle ja julkaisi hänen kirjoituksensa ”Koston kierre”.

Hämeen-Anttila on syyskuun 11. päivän iskuista lähtien ennustellut, että ns. radikaalin islamin veto alkaa olla lopussa. Näin hän tekee nytkin:

”Isis eli Syyriassa viime kesänä nousujohteisesti, mutta sen vetovoima on alkanut hiipua.”

Islamilainen valtio on tämän hetken ykköstavaramerkki niiden keskuudessa, jotka haluavat pyrkiä islamilaiseen kalifaattiin aseellisesti. Aiempi ykkösbrändi Al-Qaeda on osoittanut hiipumisen merkkejä. Jos Islamilainen valtio kukistetaan, sen tilalle kasvaa uusi ja mahdollisesti vielä julmempi jihadistinen järjestö.

Sen jälkeen Hämeen-Anttila alkaa analysoida Islamilaisen valtion tavoitteita. Taustaoletuksena hänellä on se, että länsimaiden vastareaktio terrori-iskulle on se tekijä, joka laukaisee radikalisoitumisen. Tätä poliittisesti korrektia käsitystä meille syötetään joka kerta valtamediassa. Hämeen-Anttila toteaa:

”Terroristien tarkoituksena on käyttää viattomia ranskalaisia uhreja siihen, että ranskalaisten ja muiden eurooppalaisten viha kohdistuisi yhtälailla viattomia muslimisiirtolaisia tai Lähi-idän asukkaita vastaan ja eräänlainen koston kierre saataisiin aikaan.”

Hämeen-Anttila ei kuitenkaan kerro sitä, että yksikään terrori-isku ei ole saanut aikaiseksi merkittävää vastareaktiota Euroopassa asuvia muslimisiirtolaisia kohtaan. Sen sijaan on nähty paljon symbolisia eleitä kuten Twitterin hashtageja tai Facebookin trikolorin värein koristeltuja profiilikuvia, joilla osoitetaan symbolisesti tukea ranskalaisille. On vaikea uskoa, että näillä eleillä olisi mitään vaikutusta Islamilaisen valtion toimintaan tai että ne mitenkään edistäisivät muslimien ”radikalisoitumista”.

Hämeen-Anttila sohaisee kirjeessää puolihuolimattomasti myös ISIS-järjestöä mutta ei edes yritä analysoida järjestön ideologiaa ja sitä, mihin se pohjautuu, vaikka Hämeen-Anttila esiintyy julkisuudessa islamin asiantuntijana.

Kaikkein törkeintä on kuitenkin hänen tapansa rinnastaa muslimien tekoja länsimaalaisten tekoihin:

”Pakolaiset, siirtolaiset tai muslimit eivät sen sijaan ole syyllistyneet mihinkään: kun Myyrmäessä aikoinaan räjähti pommi, emme pitäneet kaikkia suomalaisia siihen syyllisinä.”

Rinnastus on lapsellisuudessaan uskomaton. Myyrmannin pommittaja Petri Gerdtin motiivia ei koskaan ole onnistuttu aukottomasti selvittämään. Joka tapauksessa on selvää, että Gerdtin teon takaa ei löydy minkäänlaista uskonnollista ja poliittista liikettä. Islamilaisella terrorismilla, joka hakee oikeutuksensa islamin pyhistä kirjoituksista ja profeetta Muhammadin esimerkistä, on taas takanaan merkittävä määrä tukijoita. Liikkeen ideologisen tavoitteen eli sharia-lakiin perustuvan islamilaisen kalifaatin jakaa merkittävästi suurempi määrä muslimeita kuin ne, jotka ovat valmiita räjäyttämään itsensä taivaan tuuliin paratiisipaikan toivossa. Määrä vaihtelee maasta toiseen, mutta Hämeen-Anttila käyttää tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa numerologiaa, kun hän sanoo:

”Suunnilleen 0,000 001% maailman muslimeista syyllistyi iskuun.”

Niissä maissa, joista Suomeen tulee tällä hetkellä eniten humanitaarisia maahanmuuttajia (Irak ja Afganistan) sharia-lakia kannattaa yli 90 prosenttia väestöstä.

Hämeen-Anttila on taas kerran osoittanut olevansa mies, joka kertoo kaunisteltua totuutta islamin julkikuvan kiillottamiseksi.

Toinen islamin julkikuvan kiillottaja on Suomen Islamilaisen Neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar, jonka johtama järjestö tuomitsi Pariisin terrori-iskut. Luonnollisesti hän muisti varoittaa leimaamasta koko muslimiyhteisöä Pariisin tapahtumien takia. Muslimi saa valehdella vääräuskoiselle, jos sen avulla edistetään islamin asiaa. On naiivia kuvitella, että Hajjarin kaltainen henkilö olisi kiinnostunut mistään muusta kuin islamin etenemisestä Suomessa. Äskettäin hän vaati Pääkaupunkiseudulle useita uusia moskeijoita.

Länsimainen liberaali ja todellisuuden kieltäminen

Hajjarin kaltaisten valehtelun ymmärtää paremmin, koska heidän valehtelullaan on konkreettinen tarkoitus. Länsimainen liberaali valehtelee enemmän itselleen, kun hän uskottelee islamin olevan pohjimmiltaan rauhanomainen uskonto. Ilman itsepetosta unelma monikulttuurisesta onnelasta romahtaisi hyvin nopeasti. Riikka Purra kirjoitti omassa kirjoituksessaan seuraavaa:

”Liberalistien ja islamistien maailmankatsomuksissa on pelottavia yhtäläisyyksiä. Kummatkin vihaavat länttä suvereenina johtoajatuksenaan. Edelliset polttavasta syyllisyydentunnostaan, jälkimmäiset sen tyhjyyden, arvottomuuden ja puolustushaluttomuuden vuoksi.”

Poliittinen korrektius myös vaatii, että terrori-iskuja ei saa yhdistää meneillään olevaan laittomien siirtolaisten vyöryyn. Näin on tehtävä siitä huolimatta, että ainakin yksi terrori-iskun tekijöistä oli rekisteröity Kreikassa turvapaikanhakijana.

Jopa terrorismin asiantuntijan nimikkeellä työskentelevät kumartavat mieluummin poliittiselle korrektiudelle kuin todellisuudelle. Syyskuun alussa käsittelin omassa kirjoituksessani Ulkopoliittisen instituutin tutkija Teemu Sinkkosen kirjoitusta ”Satu terroristeista”.

Kirjoituksesta punahilkkavertauksineen paistoi suunnaton varmuus ja ylimielisyys, jotka kaiken lisäksi perustuivat varsin hataralle analyysille. Maalaisjärki sanoi, että terroristeja on varsin helppo soluttaa maahantunkeutujien joukkoon, mutta sehän ei liian yksinkertaisena selityksenä kelvannut todelliselle asiantuntijalle, jonka asiantuntemuksen reaalimaailman tapahtumat asettivat kyseenalaiseksi. Tosin Sinkkonen kelpasi kommentaattoriksi vielä veronmaksajan rahoittamalle mediayhtiölle Pariisin iskujenkin jälkeen. Toivottavasti tapahtumat opettavat nuorelle tutkijalle nöyryyttä, vaikka en pidättelekään hengitystä sitä odotellessa.

Väärät johtopäätökset

Brittiläinen kommentaattori Douglas Murray on kerännyt yhdeksän väärää johtopäätöstä, jotka terrori-iskujen pohjalta voi tehdä. Yhdessä päätelmässä sanotaan: ”Tämä pelaa ISIS:in pussiin.” Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoituksessa käytettiin epäsuorasti tätä perustelua:

”Ehkä enemmän kuin mitään, terrorismi vihaa vapaata, pelotonta yhteiskuntaa. Paras tapa taistella terroria vastaan ei ole luoda poliisivaltiota, jossa turvallisuuden nimissä valvotaan ihmisiä, jotka eivät koskaan ole syyllistyneet mihinkään.”

En usko, että Islamilainen valtio on erityisen kiinnostunut länsimaisen yhteiskunnan kehityksestä. Ennemminkin se on kiinnostunut sen tuhoamisesta ja korvaamisesta islamilaiseen sharia-lakiin perustuvalla järjestyksellä.

Terrorismia on syytä pelätä ja sen torjumiseen kannattaa panostaa eikä pelkästään istua ja odottaa seuraavaa iskua. Kuitenkin on epätodennäköistä, että Ranskan kaltaisessa yhteiskunnassa pystyttäisiin torjumaan terrorismia tehokkaasti, koska siihen vaadittaisiin sellaisia toimia, joihin poliittisella johdolla ei löydy riittävää uskallusta. Spengler-nimimerkillä kirjoittava David P. Goldman sanoo Asia Timesissa, että Ranska ei tule tekemään yhtään mitään tulevien terrori-iskujen estämiseksi.

Spengler käyttää esimerkkinä Israelia, joka pystyi käytännössä lopettamaan itsemurhapommitukset vuoden 2002 jälkeen käynnistetyillä terrorisminvastaisilla toimilla. Yhtenä perusteena Ranskan toimien todennäköiselle epäonnistumiselle Spengler näkee pienen sotilasbudjetin. Ranska käyttää 1,4 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen, kun Israelilla vastaava luku on 6.

Palaan vielä Murrayn väärään johtopäätökseen, jossa pelataan ISIS:in pussiin. Käytännössä terroristien ideologian analyyttinen tarkastelu suosii Isisiä. Murray sanoo:

”Jos tunnistat ideologisen komponentin, pelaat Isisin pussiin. Jos tunnistat, mikä motivoi Isisiä ja mistä ideologia on peräisin, ruokit Isisin narratiivia. Ainoa ratkaisu näyttäisi olevan valehdella tapahtumista. Onneksi useimmat poliitikot ja kommentaattorit toimivat mielellään näin.”

Julkisuudessa maahanmuuttokriittisiä on leimattu Putinin Venäjän ”resonaattoreiksi”. En yllättyisi, jos valtamedia keksisi, että terroristeja motivoivien islamin opinkappaleiden kriittinen käsittely on itse asiassa terrorismin tukemista. Voi olla, että näin on jo jossain tehtykin.

Edit 17.11.2015: Kansas News on luetellut joukon muslimeihin kohdistuvia vastatoimenpiteitä Pariisin terrori-iskun jäkleen. Moskeijoita on töhritty ja sian ruhon osia on jätetty moskeijoiden ulkopuolelle. Tällaiset toimet ovat vaatimattomia mutta tarjoavat muslimeille mahdollisuuden uhriutua liberaalin valtamedian edessä. Luultavasti joku kommentaattori (esim. Suomen johtava vastajihadismin asiantuntija) saa teoista aiheen esitellä, kuinka islamofobia on vaarallista.

Ruotsi nostanut kädet pystyyn - Mitä tekee Suomi?

Samaan aikaan, kun Suomessa näyteltiin poliittista teatteria sote-alueiden varjolla, maamme rajojen ulkopuolella tapahtui merkittäviä asioita. Ruotsin maahanmuuttoministeri Morgan Johansson ilmoitti selkeästi, että Ruotsissa on raja saavutettu. Maa ei enää pysty tarjoamaan kaikille tulijoille kattoa pään päälle.

Suomen hallituksessa olisi tässä vaiheessa kellojen pitänyt soida. Ruotsin vastaanottokyky on romahduspisteessä, ja tämä tarkoittaa, että tulijoiden virta Suomeen kiihtyy. Tämä on jo näkynyt viikonlopun aikana Torniossa. Tilapäinen tulijamäärän lasku on ohi, ja Suomeen tulee siirtolaisia usean sadan päivävauhtia. Vain Tukholman ja Luulajan välisen junan kapasiteetti on rajana.

Tanskasta ei sympatiaa Ruotsille

Päivää ennen Johanssonin lausuntoa pääministeri Stefan Löfven oli pyytänyt EU-komissiolta apua Ruotsiin saapuneiden tulijoiden sijoittamiseksi muihin EU-maihin. Pääministeri Löfven katsoo, että Ruotsi on jo tehnyt osansa:

”Ruotsi on jo pitkään ottanut uskomattoman paljon vastuuta verrattuna muihin EU-maihin, ja nyt olemme hyvin tiukassa tilanteessa. Muiden maiden on nyt aika kantaa oma vastuunsa ja siksi hallitus vaatii Ruotsissa olevien pakolaisten uudelleenjakoa.”

Ruotsin vaikeuksien suuruudesta kertoo se, että kehitysmaista Ruotsiin kohdistuvaan maahanmuuttoon erittäin myönteisesti suhtautuva hallitus nostaa kädet pystyyn. Löfvenin lausunto kertoo myös siitä, että tämä kuvittelee muiden EU-maiden suhtautuvan yhtä naiivin hyväksyvästi kehitysmaalaisten hallitsemattomaan maahanmuuttoon kuin Ruotsi ja muilla EU-mailla olisi suorastaan velvollisuus auttaa ankarasti vastuuta kantanutta humanitaarista suurvaltaa.

Tanskassa on pitkään katsottu karsaasti Ruotsin vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa ja kärsivällisesti odotettu, milloin ruotsalaiset tulevat järkiinsä. Nyt kriisin koko karmeus on käynyt selväksi jopa Ruotsin sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallitukselle. Tanskan hallitukselta ei kuitenkaan heru sympatiaa. Maahanmuuttoministeri Inger Stöjberg totesi seuraavaa:

”Huolehdimme niistä turvapaikkahakemuksista, jotka tehdään Tanskaan, ja odotan tietysti, että Ruotsi käsittelee omat turvapaikkahakemuksensa. Minulla ei ole aikomustakaan ottaa pienintäkään osaa Ruotsiin saapuneista turvapaikanhakijoista."

Stöjbergiltä kysyttiin vielä, aiheuttaako Morgan Johanssonin lausunto huolta Tanskan hallituksessa. Stöjberg vastasi:

”Ruotsi on itse ajanut itsensä nykyiseen tilanteeseen harjoittamalla maahanmuuttopolitiikkaa, joka on kaikilla mittareilla erittäin löyhää. Pakolaisten siirto muihin maihin ei ole mikään ratkaisu. Toivottavasti ruotsalaiset nyt saavat realistisemman kuvan tilanteesta.”

Stöjbergin lausunto ei kaipaa lisäselityksiä. Ruotsi makaa niin kuin petaa.

Suomi nukkuu

Suomessa naapurimaan muuttunut tilanne ei ole aiheuttanut minkäänlaisia toimenpiteitä. Hidasjärkinen sisäministeri Petteri Orpo on vihdoin tajunnut, että muilla EU-mailla ei ole mitään kiirettä soveltaa taannoista taakanjakopäätöstä. Orpo on ilmoittanut, että Suomi keskeyttää turvapaikanhakijoiden vastaanoton, jos muut EU-maat eivät osallistu.

Kyseinen päätös on yksi EU:n historian törkeimmistä kansallisen suvereniteetin loukkauksista. Siinä enemmistö pakottaa haluttomat maat ottamaan vastaan siirtolaisia, jotka eivät edes halua kyseisiin maihin. On luultavaa, että tehtyä päätöstä ei noudateta. Kriisi etenee niin nopeasti, että hidasliikkeinen EU-päätöksenteko ei pysy mukana. Tällöin jokainen maa tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Perjantaina Slovenia ilmoitti olevansa valmis rakentamaan aidan Kroatian vastaiselle rajalleen. Tarvikkeet aidan rakentamista varten on jo ostettu.

Suomen hallituksen toiminta kriisin aikana on edustanut näennäistekemistä puhtaimmillaan. Tornion paljon kehuttu järjestelykeskus lähinnä organisoi maahantulijoiden logistiikkaa, eli lähettää uusia turvapaikanhakijoita vastaanottokeskuksiin. Ennen sitä tulijat saivat itse rauhassa päättää, minne menevät.

Sisäministeriön alainen Maahanmuuttovirasto on onnistunut ainoastaan uusien vastaanottokeskusten perustamisessa. Viimeisin niistä avattiin Hyvinkäälle entisen sikatalouden tutkimuskeskuksen tiloihin. Maahantulijoiden virtaa ei ole edes yritetty pysäyttää.

Jos hallitus toimisi veronmaksajan edun mukaisesti, se yrittäisi kaikin keinoin estää tulijoita saapumasta Suomeen. Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho kirjoitti Facebookissa:

”Maahan päästetyistä ihmisistä on käytännössä hyvin vaikeaa päästä eroon jo sen vuoksi, että lähtömaat eivät ota vastentahtoisia kansalaisiaan vastaan.”

Lisäksi turvapaikanhakijoiden majoitus maksaa paljon, kuten myös heidän turvapaikkahakemustensa käsittely Maahanmuuttoviraston byrokratiassa. Veronmaksajan edun mukaista olisi, jos tulijat eivät ylittäisi rajaa vaan jäisivät Ruotsiin. Toisin kuin Ruotsilla, Suomella ei ole enää varaventtiiliä siinä vaiheessa, kun vastaanottokyky täällä romahtaa. Ruotsin rajan sulkemiselle on lailliset perusteet, koska Ruotsi on turvallinen maa ja turvapaikanhakijan pitää rekisteröityä siellä.

Jos Petteri Orpo olisi kaukaa viisas, hän olisi jo sulkenut Ruotsin vastaisen rajan. Jos hän olisi Viktor Orbanin tasoinen valtiomies, hän olisi rakentanut rajalle neljä metriä korkean aidan. Hän on kuitenkin vain tapahtumiin myöhässä reagoiva yksinkertainen poliittinen broileri tehtävässä, johon hänen kykynsä eivät riitä.

Ruotsi nimittäin työntää Suomeen maahanmuuttajia koko ajan. Luulajan junat ovat nyt taas loppuun myytyjä ja avustusjärjestöt ohjailevat tulijoita junaan. Oheiselta videolta voi katsoa siirtolaisten kulkua Tukholmasta 9.11. klo 17.55 lähteneeseen Luulajan junaan. Huomioliiveihin pukeutuneet avustusjärjestöjen edustajat opastavat ja ohjaavat poliisin katsoessa vierestä.

On vaikea ymmärtää, miksi Suomen on niin vaikea toimia samoin kuin Tanska eli kertoa Ruotsille suoraan, että itse olette soppanne keittäneet eikä Suomella ole mitään velvollisuutta ratkaista Ruotsin itse itselleen luomaa ongelmaa. Onko kyseessä vuosisataisen alamaisuuden aiheuttama kompleksi vai ovatko suomalaiset päättäjät yksinkertaisesti niin naiiveja, että uskovat suureen valheeseen eli siihen, että tänne tulevat kymmenet tuhannet muslimit oikeasti hyödyttävät suomalaista yhteiskuntaa?

Maahanmuuttoklusteriin kuuluu virastoja, järjestöjä ja yrityksiä, jotka suoraan hyötyvät tulijavirrasta, mutta päätöksenteon ei tulisi olla heidän käsissään. Hallituksen, jossa kaiken lisäksi istuu maahanmuuttoon teoriassa kriittisesti suhtautuva puolue, pitäisi pystyä parempaan. Valitettavasti näytöt ovat heikkoja eivätkä vakuuta ketään.

Hallituksen sote-teatterissa säästämät pennoset kuluvat kyllä maahanmuuton suoriin ja välillisiin kustannuksiin. Ihmiset tietävät tämän eivätkä katso sitä hyvällä. Teatteriesitykset saavat riittää.

Ashura-marssista vielä

Uusi Suomi -verkkolehden päätoimittaja Markku Huusko selitteli syitä, miksi valtamedia ei kirjoittanut sanaakaan Helsingissä 25.10.2015 järjestetystä Ashura-marssista. Huuskon selitykset eivät vakuuta ketään ja tarkoituksena oli ilmeisesti lähinnä hyökätä valtamedian demoneja eli vaihtoehtomediaa vastaan:

”...vaikka tämänkaltainen ilmiö ei tarjoaisikaan suurta lööpitettävää, pitäisikö niin sanotun valtamedian eli ammatillisesti pätevien suomalaisten toimitusten tehdä näistä ilmiöistä useammin juttuja? Vaikka puhtaasti sivistäminen mielessään?”

”Ilman muuta, jos vain resursseja on. Varsinkin nyt, kun humpuukisivustot levittelevät propagandistisia kauhukuvia, ja ihmiset niitä aiempaa hanakammin panevat jakoon. Salaliitoille on valitettavasti kysyntää.”

”Tieto toisista kulttuureista vähentää epäluuloja ja pelkoja sekä antaa suojaa disinformaation levittäjien iskuja vastaan.”

Huuskon tähtäimessä oli tietysti MV-lehti, joka raportoi marssista toisin kuin valtamedia. Mitään oleellista uutta tai merkittävää Huuskon kirjoitus ei sisältänyt, mikä ei yllätä ketään.

Huuskon lippaat loppuvat

Iranilaissyntyinen Farzad Moghaddam Pour kirjoittaa Huuskon toimittaman verkkolehden blogipalvelussa. Olen lukenut hänen kirjoituksiaan aiemminkin, mutta niistä on usein vaikea löytää ns. punaista lankaa. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan ole, vaan Farzad sanoo asian suoraan:

”...itse olen paennut yhteiskunnasta, jossa juuri nämä hullut ja väkivaltaiset seremoniat kuuluvat arkielämään ja nyt tosiaankin minua pelottaa, että jonain päivänä tästäkin maasta meidän pitää taas lähteä johonkin muualle.”

”Länsimaiden ja varsinkin Suomen kaltaisten maiden heiveröisten kulttuurien laskumatka alkaa ihan varmasti, jos koko ajan mainitut taikauskoiset ja järjettömät asiat sananvapauden taikka uskontovapauden nimessä valloittavat yleiskulttuuria.”

Farzad on tässä hieman harhateillä. Kyseessä ei ole uskonnon- tai sananvapaus vaan monikulttuuri-ideologia, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja vain länsimainen kulttuuri on muita huonompi. Kukaan toimittaja ei mielellään kirjoita Ashura-marssin kaltaisista tapahtumista mitään, koska kirjoittaminen saattaisi lisätä muukalaisvastaisuutta ja islamofobiaa.

Monikulttuurinen yhteiskunta suvaitsee täysillä islamia ja sen eri variaatioita. Se kuitenkin unohtaa täysin Farzadin kaltaiset, jotka ovat täällä asuessaan tosissaan yrittäneet sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. He pakenevat juuri sitä kulttuuria mitä Ashura-marssi edustaa eli islamilaista teokratiaa ja uskonnollista fanatismia eli juuri sitä, mitä valkoisen länsimaalaisen pitää tosissaan suvaita ja kehua, kuinka se rikastaa suomalaista kulttuuria.

Farzad myös ihmettelee suomalaisten käyttäytymistä:

”Tässä välillä ihmettelen, miksi jotkut suomalaiset yrittävät keinolla millä tahansa antaa pehmoisen kuvan itsestään ja maastaan hemmottelemalla mm. maahanmuuttajia, vaikka monet maahanmuuttajat eivät sitä kaipaa, vaan haluavat nimenomaan mahdollisimman pian sulautua tähän maahan ja sen kansaan ja olla osa heitä.”

Farzad itse luultavasti kuuluu siihen osaan maahanmuuttajista, joka haluaa sulautua suomalaisiin. Hän on kuitenkin vallitsevan järjestelmän kannalta vääränlainen maahanmuuttaja, eli hänen suvaitsemisestaan ei saa pisteitä eikä hän luultavasti tarvitse juurikaan järjestelmän tarjoamaa kotouttamista. Jos Farzad esiintyisi näkyvästi muslimina sekä valittaisi rasismista ja islamofobiasta, häntä kuunneltaisiin ja hän pääsisi esiintymään televisioon.

Jonkin verran ihmettelen, miksi Farzad suhtautuu niin kielteisesti siihen, että Huusko kirjoittaa asiasta. Huusko kirjoittaa asiasta siksi, että pääsisi hutkimaan vaihtoehtomediaa ja erilaisia muita mörköjä. Huuskon kirjoitukset ovat muutenkin jossain säälittävän ja yhdentekevän roskan välimaastossa eikä niiden sisältö oikeasti kiinnosta ketään.

Muslimien vaatimuksia kannattaa jarruttaa

Iltalehden blogissaan Alan Salehzadeh -niminen entinen maanpuolustuskorkeakoulun tutkija kehottaa jarruttamaan islaminuskoisten liiallisia vaatimuksia. Salehzadeh on nimensä perusteella todennäköisesti kurdi ja kotoisin joko Iranista tai Turkin kurdialueilta.

Salehzadehin kirjoituksessa en pidä siitä, että hän rinnastaa kristityt julistajat ja islamilaisen Ashura-marssin keskenään. Luultavasti Salehzadeh on maallistunut muslimi ja omaksunut lännessä ateistisen sekularismin, jonka kautta hän analysoi Ashura-kulkuetta.

Toisin kuin Farzad Salehzadeh on sitä mieltä, että kulkueesta pitää kirjoittaa. Hän ihmettelee aluksi, miksi islaminuskoiset haluavat saada kulkueella paljon näkyvyyttä itselleen. Vastaavan tilaisuuden olisi voinut järjestää jossain muualla kuin Helsingin keskustassa. Hän toteaa:

”Uskon, että tällaisiin marsseihin osallistuvat henkilöt haluavat aiheuttaa tietynlaista levottomuutta: me olemme täällä, ottakaa meidät huomioon, meillä on voimaa ja meitä on paljon.”

Tästä olen itse täysin samaa mieltä. Ashura-marssi Helsingin keskustassa on ensisijaisesti shia-muslimien voimannäyte. Salehzadehin mielestä uskonnolliset kulkueet voitaisiin aivan hyvin kieltää:

”Maassa jossa on uskonnonvapaus, jokainen voi harjoittaa parhaaksi katsomiaan hengellisiä oppeja yksityisesti. Julkinen tila sen sijaan on kaikille yhteinen. Ranskassa ja monissa muissa maissa uskonnolliset kulkueet, puheet ja marssit ovat julkisilta paikoilta kielletty. Minusta se on hyvä, ja sitä voitaisiin soveltaa Suomessakin. Tällöin sekä islamilaiset että kristityt sananlevittäjät häviäisivät katukuvasta, ja se tekisi keskustasta viihtyisämmän.”

Salehzadehin näkemys uskonnosta on tyypillinen ateisteille, jotka näkevät uskonnon mielellään yksityisasiana ja haluaisivat hävittää uskonnon merkit julkisesta tilasta. Todellisuudessa uskonto on ilmiönä yhteisöllinen eikä yksityinen, vaikka kenellä tahansa on vapaus olla kuulumatta uskonnolliseen yhteisöön.

Suomi on myös perustaltaan kristillinen maa. Vain pari vuosikymmentä sitten yli 90 prosenttia ihmisistä kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon. Tämä ei tarkoita, että kaikki kirkon jäsenet olisivat olleet erityisen uskonnollisia. Kirkkoon kuitenkin kuuluttiin ja kuulutaan edelleen, koska niin on tapana.

Kirkon asema kuitenkin horjuu Suomessa. Toisaalta kirkon verotuloja kärkkyvät muutkin. Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami ja Suomen islamilaisen neuvoston SINE:n puheenjohtaja Anas Hajjar haluaisi muslimeille verotusoikeuden:

”Minusta verotus vaatisi jonkin keskeisen tahon, johon nämä varat tulisivat ja se taho jakaisi niitä moskeijoille. Verotus ratkaisisi monta ongelmaa rahan osalta. Ihmiset unohtavat maksaa jäsenmaksuja, mutta silti he odottavat palvelua.”

Vaatimus on röyhkeä ja iskee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Verotusoikeus takaisi islamilaisille yhdyskunnille vakaat tulot ja toisaalta vaatimus heikentää luterilaisen kirkon verotusoikeuden legitimiteettiä.

Hajjar on myös vaatinut Helsingin seudulle viittä uutta moskeijaa. Sen lisäksi, että niillä helpotettaisiin nykyisten moskeijoiden tilanpuutetta, ne ehkäisisivät radikalismia.

Alan Salehzadeh ei suhtaudu Hajjarin vaatimuksiin erityisen innostuneesti:

”Olen imaamin kanssa eri mieltä siitä, että moskeijoita rakentamalla voidaan vähentää radikalisoitumista. Opetettaisiinko niissä muka fysiikkaa tai ihmisoikeuksia? Tuskin, vaan niissä saarnattaisiin islamin oppeja. Koraania tulkittaessa mm. tasa-arvokysymykset, valtion rooli ja perintökysymykset ovat selkeästi eri lailla kuin suomalaisessa kulttuurissa. Valtaosa imaameista rakastaa omaa uskontoaan ja saarnaa sen 100 prosenttisen noudattamisen puolesta. Tämä on omiaan syventämään kuilua valtaväestön ja islaminuskoisten välillä.”

Näinhän asia tietysti on. Kuitenkin valtion harjoittama monikulttuuripolitiikka tekee Anas Hajjarin kaltaisista hahmoista koko muslimiyhteisön edustajia. Hajjar siis edustaa viranomaisten silmissä myös Farzadin ja Salehzadehin kaltaisia ihmisiä, vaikka nämä eivät ole antaneet hänelle siihen mitään mandaattia.

Suomen Islamilainen Neuvosto itsessään on viranomaisten tekele, jonka tarkoituksena oli tarjota valtiolle keskustelukumppani muslimiväestön asioiden hoitamista varten. Näiden järjestöjen johtajat kannattavat usein sharia-lakia, ja monissa länsimaissa vastaavat järjestöt ovat käytännössä Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä.

Salehzadeh itse edustaa ilmeisesti ”liberaalimuslimeja” eli niitä, jotka eivät noudata islamin uskonnolisia oppeja mutta ovat kuitenkin taustaltaan muslimeja. Salehzadeh kirjoittaa:

”Heidän mukaan pitäisi tiukemmin valvoa, mitä esimerkiksi kouluissa opetettava islaminuskonto pitää sisällään, ja myös saarnat moskeijoissa olisi hyvä kierrättää viranomaisilla. Liberaalimuslimit Suomessa ja kansainvälisesti ovatkin korostaneet, kuinka sananvapaus ei tarkoita sitä että antaa tilaa kaikille epätasa-arvoisille ideologioille, vaan yhteiskuntamme rakenteiden tulisi tukea kohti liberaalia ja tasa-arvoista maailmankuvaa.”

Jos kuka tahansa valkoinen länsimaalainen sanoisi vastaavaa, häntä syytettäisiin rasismista ja islamofobiasta. Koska Salehzadeh on taustaltaan muslimi mutta ”vääränlainen”, hänen näkemyksensä jätetään kokonaan vaille huomiota. Valtio kuuntelee mieluummin Hajjaria ja edistää näin puhdasoppisen islamin vahvistumista Suomessa.