Kuuntelin Triggernometry- podcastin jakson, jossa brittiläinen journalisti Laura Dodsworth kertoi, että Britanniassa hallitus turvautui pelonlietsontaan maaliskuussa 2020, kun se pelkäsi, että kansalaiset eivät noudata koronarajoituksia eivätkä hyväksy ulkonaliikkumiskieltoja.
SPI-B on Britanniassa alakomitea, joka antaa tietoja hätätilanteiden neuvonantajaryhmälle. Eräs SPI-B:n jäsen kertoi Dodsworthille, miten hallitus oli tietoisesti lietsonut pelkoa ja että pelon käyttö on ”dystooppista”. Hän totesi:
”Pelon käyttö on ehdottomasti ollut eettisesti kyseenalaista. Lopulta se kostautui, kun ihmisten pelko kasvoi liian suureksi.”
Toinen SPI-B:n jäsen kertoi olevansa hämmästynyt, miten käyttäytymispsykologiasta on tehty ase pandemian aikana. Psykologit eivät havainneet, milloin se lakkasi olemasta hyväntahtoista ja muuttui manipulatiiviseksi. Heillä on liikaa valtaa ja he ovat juopuneet siitä.
Konservatiivien kansanedustaja Steve Baker, joka kuuluu puolueensa koronasta toipumisryhmään sanoi:
”Jos on totta, että valtio päätti pelotella kansalaisia, jotta saisi nämä noudattamaan sääntöjä, mieleen tulee kysymys, millaisseen yhteiskuntaan me pyrimme."
”Jos vastaan rehellisesti, että pelkäänkö hallituksen politiikan vievän meidät kohti totalitarismia,vastaus on ehdottomasti kyllä”
Pelkopropagandan strategia
Tässä artikkelissa Dodsworth kertoo, millaisia keinoja brittihallitus käytti pelon lietsontaan. Hänen mukaansa koko pandemian ajan hallituksen käyttämä kieli on muotoiltu siten, että se maksimoi huilen ja tottelevaisuuden. 23. maaliskuuta 2020 pitämässään puheessa pääministeri Boris Johnson lietsoi pelkoa puhumalla ”näkymättömästä tappajasta” ja mainitsi puheessaan, että ihmisiä tulee kuolemaan. Briteille kerrottiin, että sääntöjä noudattamalla pelastetaan tuhansia ihmishenkiä.
Brittihallitus on käyttänyt viestintään yli 184 miljoonaa puntaa. Lähestymistapa perustui kahteen asiaan:
”1. Riskin demokratisointi”
”2. Yksilöiden toinen toisilleen aiheuttamien riskien korostaminen”
Ensimmäistä lähestymistapaa hyödynnettiin kertomalla, että koronavirus on vaarallinen kaikenikäisille. Aikanaan 1980-luvulla AIDSin vaarallisuutta liioiteltiin väittämällä, että 10 vuoden päästä jokainen tuntee jonkun, joka on kuollut kyseiseen tautiin. Näin vältyttiin leimaamasta yhtä tiettyä ryhmää ja sitä kautta tulevia syytöksiä syrjinnästä.
Dodsworthin mukaan vielä yleisempi lähestymistapa oli korostaa riskejä, joita yksilöt aiheuttavat toisilleen. Tämä näkyi selkeimmin julistesarjassa, jonka yhdessä julisteessa oli isoilla kirjaimilla teksti:
”JOS MENET ULOS, VOIT LEVITTÄÄ SITÄ.
”IHMISIÄ KUOLEE”
Julisteen taustalla on NHS:n hoitaja täydessä maskivarustuksessa.
Viesti on selkeä: Olet vaarassa mutta vielä tärkeämpää on se, että olet itse vaarallinen.
Hallituksen kampanjassa käytettiin isoja lukuja, jotka hallitus ja terveysviranomaiset olivat valinneet huolen maksimoimiseksi. Päivittäiset kuolemat raportoimiin mainitsematta kontekstia eli sitä, että noin 1600 ihmistä kuolee Britanniassa joka päivä. Sairaalapotilaiden määrä raportoitiin mutta ei paranemisia tai sairaalasta poistumisia.
Britanniassa (kuten myös Suomessa) yleisimmin käytetty tunnusluku oli PCR-testillä todennettujen tartuntojen määrä. Tartunta ei luonnollisesti ollut sama kuin tautitapaus, joka olisi edellyttänyt testin lisäksi sairauden oireita.
Jatkuva pelottelu johti siihen, että ihmiset alkoivat etsiä syntipukkeja niistä, jotka eivät noudattaneet. Media käytti termejä kuten ”kovidiootti”, ”itsekäs hölmö” tai ”isoäidintappaja.”
Sulkujen vastustajia alettiin kutsua ”sulkuskeptikoiksi” (lockdown sceptics), joka myöhemmin muuttui ”denialistiksi”, jotta epäilijät saataisiin näyttämään hassahtaneilta hölmöiltä.
Hallituksen sulkujen uhmaamisesta sai suuret sakot. Esimerkiksi karanteenin uhmaamisesta tai yksityisten juhlien järjestämisestä saattoi saada 10 000 punnan sakon. Rangaistuksen pelko esti aiemmin normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ja teki kansanterveydestä rikosoikeusasian.
Pitkään jatkuneilla sulkutoimilla oli merkittävä vaikutus kansalaisten mielenterveyteen. Jopa 1,5 miljoonan britin arvioidaan tarvitsevan mielenterveyspalveluja sulkutoimien takia.
Sulkutoimet ovat myös saaneet ihmiset pelkäämään toisiaan. Ihmiset ovat viruksen välittäjiä. Emme enää luota arvostelukykyymme siinä, miten hallitsemme elämäämme. Emme tiedä, ketä uskaltaisi halata ja kenelle voisi lainata lusikkaa.
Artikkelinsa lopuksi Dodsworth toteaa:
"Käyttäytymispsykologian soveltaminen ja pelon lietsonta kertovat hallituksesta, joka on luopunut luottamuksesta ja läpinäkyvyydestä. Elintärkeä osa toipumista on palauttaa luottamus ja läpinäkyvyys.Tämä tapahtuu vain, jos olemme rehellisiä taktiikoista, joita käytettiin, ja niiden vaikutuksista ja eettisistä ulottuvuuksista."
Entä Suomessa?
Tietoinen pelkopropagandan käyttö selittää hyvin, miksi Britanniassa ja muualla anglosaksisessa maailmassa turvauduttiin koronan torjunnassa ankariin sulkutoimiin, joilta Suomessa ollaan osittain vältytty.
Pääministeri Johnson on myös kehunut sulkutoimia, joiden hän katsoo omalta osaltaan vaikuttaneen koronapandemian laantumiseen.
Suomessa merkittävin sulkutoimi oli Uudenmaan sulku keväällä 2020. Kyseisen toimen hyödyt jäivät laihoiksi mutta sillä oli ainakin yksi vaikutus. Monet maakuntien ihmiset tekivät Uudenmaan asukkaista syntipukkeja koronapandemiaan.
Suomessa THL:n edustajat eivät ole erityisemmin liioitelleet koronan vaarallisuutta. Sen sijaan jotkut median haastattelemant terveydenhuollon edustajat (esim. HUS:n Asko Järvinen) ovat mediahaastatteluissaan usein lietsoneet pelkoa tautia kohtaan joko tahallaan tai tahattomasti.
Myös Suomessa tartuntaluku on se, jota media innokkaimmin raportoi. Näin on siitä huolimatta, että tartuntaluku ei kerro sairastuvuudesta mitään varsinkin, kun PCR-testiä pidetään epäluotettavana. Pahiten pelotteluun syyllistyneitä medioita ovat oman kokemukseni perusteella Iltasanomat ja MTV Uutiset. Hyvänä esimerkkinä median pelkopornosta voi mainita tämän artikkelin, jossa IS kertoo Intiassa havaitusta sieni-infektiosta. ”Musta sieni” on tuossa toista kertaa otsikoissa. Sen relevanssi suomalaiselle lukijalle on lähes olematon.


