Estonian uppoaminen uuteen tutkintaan?

 

En koskaan uskonut blogia aloittaessani kirjoittavani joskus Estonian onnettomuudesta. Nyt sekin nähdään. Autolautta Estonia upposi 28.9.1994 kansainvälisillä vesillä Utön saaren eteläpuolella. Onnettomuus oli toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurin Euroopassa. Kuolleita oli noin 850 eli käsittämättömän paljon. Suurin osa kuolleista oli ruotsalaisia.

Onnettomuuden virallinen syy on veden pääsy autokannelle. Tämä johti laivan kallistumiseen ja lopulta uppoamiseen. Vastaavia onnettomuuksia on ollut aiemminkin. Lähimpänä Estonian tapausta oli Herald of Free Enterprise -aluksen kaatuminen vuonna 1987, kun alus oli lähdössä Belgian Zeebruggesta kohti Englannin Doveria.

Toinen vastaava tapaus oli puolalaisen Jan Heweliusz-laivan kaatuminen Rügenin saaren edustalla matkalla Ruotsin Ystadiin tammikuussa 1993.

Merkittävin ero näillä onnettomuuksilla Estoniaan verrattuna oli se, että nämä laivat kaatuivat ja kääntyivät vedessä ylösalaisin. Tällaisessa tilanteessa alus ei uppoa heti vaan pysyy veden pinnalla paljon pitempään kuin Estonia, joka upposi alle tunnissa. Tällainen käyttäytyminen antaa aiheen olettaa, että Estonian rungossa oli reikä.

Äskettäin internetiin ilmestyneestä Estonia-dokumentista ilmenee, että Estonian pohjassa on suurehko, noin neljä metriä läpimitaltaan oleva reikä. Tämä ei tietysti tarkoita, että kyseinen reikä olisi onnettomuuden syy. Se vain kertoo, että onnettomuuden tutkintalautakunta ei aikanaan käynyt läpi kaikkia mahdollisia hypoteeseja uppoamisen syistä vaan tukeutui pelkästään keulavisiiriteoriaan. On mahdollista, että reikä on syntynyt onnettomuuden jälkeen.

Ruotsin valtio ei välttämättä ole toiminut kaikilta osin läpinäkyvästi Estonia-katastrofin suhteen. Vuonna 2004 esitetyssä SVT:n Uppdrag Granskning -ohjelmassa kerrotaan, kuinka Ruotsiin salakuljetettiin Virosta neuvostoliittolaista sotilasteknologiaa. Paljastuksen lähteenä on tullivirkailija, jota käskettiin päästämään tietty auto läpi tullista ilman tarkastusta. Salakuljetukset toteutettiin muutama päivä ennen Estonian viimeistä matkaa. On mahdollista, että Estonian kyydissä oli neuvostoliittolaista sotilasmateriaalia myös viimeisellä matkallaan.

Ruotsalaiset viranomaiset ja johtavat poliitikot ovat myös suhtautuneet nihkeästi uusiin tutkimuksiin. Tämä käy hyvin ilmi tästä toisesta Uppdrag Granskning -pätkästä. Varsinaista uutta tutkimusta ei ole tehty, mutta se luultavasti aloitetaan viimeisimpien uusien tietojen perusteella. Vara-amiraali Frank Rosenius ja insinööri Staffan Sjöling tekivät esitutkimuksen Estonian uppoamisesta. Esituktkimuksessa käytettiin hyväksi varsinaisen onnettomuustutkinnan tietoja. Uppoaminen saatiin tietokonesimulaatiossa toimimaan, kun oletettiin, että vesi tuli autokannen alapuolisille kansille laivan kyljessä olevista ilmastointikanavista.

Ruotsin valtion nihkeys on myös näkynyt pyrkimyksessä sulkea onnettomuuspaikka kaikilta tutkimuksilta. Ruotsin hallituksen nimittämä ”Eettinen neuvosto” suositteli, että uppoamispaikkaa käsiteltäisiin hautapaikkana. Ruotsin valtiopäivät päätti, että alus peitetään kokonaan betonilla. Onnettomuudesta selvinneet ja uhrien omaiset kuitenkin vastustivat betonointia, joten päätös peruttiin kesällä 1996.

Ruotsin pääministerinä onnettomuuden tapahtuessa toimi Maltillisen Kokoomuksen Carl Bildt. Monet ruotsalaiset syyttivät Bildtiä onnettomuuteen liittyvien tietojen pimittämisestä ja sanoivat, että Bildt pyrki syyttämään tapahtuneesta Estonia-aluksen valmistaja Meyer Werftiä.

Yksi mainitseminsen arvoinen seikka on vielä tapa, jolla Estonian hylystä tehtiin hautapaikka. Norjalainen yritys tarjoutui nostamaan uhrit meren pohjasta, jotta heidät voitaisiin haudata kotipaikkansa kirkkomaahan. Ruotsin hallitus kieltäytyi tarjotusta avusta.

Jotkut tulkitsevat poliittisen johdon halun betonoida hylynsijaintipaikka ja tehdä uppoamispaikasta hautapaikka yrityksenä estää Estonian onnettomuuden syyn tutkinta ja peitellä sotilaallisen materiaalin salakuljetusta.

Virossa entinen Estonia-onnettomuuden tutkija Margus Kurm väittää jopa, että Estonia olisi uponnut ruotsalaisen sukellusveneen törmätessä siihen. Kurmin mukaan tätä asiaa Ruotsin viranomaiset ovat peitelleet viimeiset 26 vuotta. Kurm sanoo:

”On todennäköistä, että sukellusvene suojasi Estoniaa, koska siinä kuljetettiin arkaluontoista tavaraa.”

Kurmin mielipide ruotsalaisten toiminnasta on selkeä:

”Ruotsalaiset valehtelivat meille päin naamaa.”

Viron pääministeri Jüri Ratas aikoo puolestaan avata uuden Estonia-tutkinnan. Ratas totesi lehdistötilaisuudessaan:

”On helppoa sanoa, että uusi tieto herättää kysymyksiä, jotka vaativat selkeitä vastauksia. Kaikkiin kysymyksiin pitää saada vastaus. Se on tehtävä arvokkaalla ja läpinäkyvällä tavalla, mutta totuus on tuotava esiin.”

Jos ruotsin kieli taipuu, suosittelen myös katsomaan Stefan Torssellin haastattelun siitä, kuinka Ruotsin viranomaiset ja hallitus peittelivät Estoniaan liittyviä asioita.

 Lisäys 1.10.2020

 Viime vuonna, kun Estonian uppoamisesta tuli kuluneeksi 25 vuotta, Chalmersin Teknillisen korkeakoulun emeritusprofessori Anders Ulfvarson kirjoitti avoimen kirjeen, jossa hän arvosteli Estonia-onnettomuuden tutkimuskomission johtopäätöksiä ja kertasi tässäkin kirjoituksessa mainitut epäilyttävät kohdat. 

Kirjeessä kerrataan uppoamisen virallinen syy eli keulavisiirin irtoaminen ja siitä johtuva veden pääsy autokannelle. Loppuraportissa ei kuitenkaan ollut kaikkia laivan kuntoon liittyviä yksityiskohtia kuten keularampin kunto. Kamerakuvissa näyttää, että keularampissa ei ole suuria vaurioita ja silminnäkijälausuntojen mukaan keularampista tuli autokannelle vain vähän vettä.

Ehkä merkittävin kritiikki kohdistuu tapaan, jolla uppoamisprosessi on kuvattu. Tästä Ulfvarson kirjoittaa:

"Koska uppoamisen kulkua on riippuvainen siitä, miten vesi pääsee autokannen alla olevaan tilaan, mitä tutkimuskomissi ei ole selvittänyt, on alkanut esiintyä spekulaatioita, joiden mukaan aluksen pohjassa oli reikä vesirajan alapuolella. Mielikuvitus astuu kuvaan silloin, kun yritetään selvittää, miten sellainen reikä olisi syntynyt. Tämä työ olisi kuulunut onnettomuuskomissiolle. Dokumentaatiosta olisi selvinnyt järkiperäinen syy reiälle ja näin oltaisiin vältytty spekulaatioilta."

Ulfvarson simuloi aikanaan tapahtumien kulkua tietokonemallilla. Näissä mallinnuksissa hän pystyi määrittämään kaksi tapausta, joissa vettä voi päästä autokannen alle eli joko ilmastointiputkien tai rikkoutuneiden ikkunoiden kautta.

Kirjeensä loppupuolella hän toteaa lisäksi, että onnettomuusraportti kiertelyineen ja epätotuuksineen on häpeäksi merenkululle.

Lisäys 5.10.2020

Tässä artikkelissa kerrotaan, miksi Ruotsin viranomaiset peittelivät ainakin joitakin turmaan liittyviä asioita. Kun neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi karille Karlskronan saaristossa vuonna 1981, Ruotsin valtio päätti rakentaa kuunteluverkon Itämerelle, jotta Ruotsi tietäisi, keitä saaristossa liikkuu. Artikkelin mukaan Ruotsin valtiojohto tiesi, mitä Estonialle tapahtui jo hyvissä ajoin. 

Tieto kuunteluverkosta oli kuitenkin salaista, mutta pääministeri Carl Bildt möläytti silti onnettomuuden jälkeisenä päivänä tiedon keulaportista lehdistötilaisuudessa. Tieto oli peräisin merikuuntelujärjestelmästä.

Muutoin artikkelissa vahvistetaan virallinen kertomus uppoamissyystä ja todetaan, että Estonia oli tuskin merikelpoinen. Huoltoa oli laiminlyöty ja keulaportin tiivisteet olivat haurastuneet.

Kuuntelujärjestelmän lisäksi Ruotsin valtio pelkäsi, että neuvostoliittolaisen sotilasteknologian salakuljetuksen kautta paljastuisi Ruotsin läheinen yhteistyö Naton kanssa. Artikkelia varten haastatellut lähteet eivät myöntäneet eivätkä kieltäneet sitä, onko SOSUS-kuuntelulaitteisto edelleenkin käytössä.

Venäjän verkossa 2

Venäläisistä tiedotusvälineistä Komsomolskaja Pravda on yksi vähiten objektiivisimmista, joten sieltä on välillä kiva kurkistaa, millaista kuvaa ajankohtaisista tapahtumista lehti tarjoilee venäläiselle kotiyleisölle.

Suomalais-ugrilaista terroria

Lehden toimittaja, Baltian toimituksen päällikkö Igor Teterin (Tetjorin) on närkästynyt siitä, että Viron turvallisuuspoliisi raportoi vuosittain henkilöistä ja organisaatioista, jotka ovat poliittisesti epäluotettavia ja mahdollisesti uhkaavat Viron itsenäisyyttä. Suurin osa näistä henkilöistä on tavalla tai toisella kytköksissä Venäjään. Myös Igorin oma nimi löytyy listalta.

Ikään kuin osoittaakseen raportin yksipuolisuuden Teterin julkaisee uhkauskirjeen, joka on saapunut postitse Suomesta juuri Viron turvallisuuspoliisin raportin julkaisupäivänä. Lehdistötiedotteen muotoon kirjoitettu kirje on laadittu kömpelöllä englannin kielellä ja se vaikuttaa pintapuolisesti huonolta pilalta. Tämä ei estä Teteriniä ottamasta sitä tosissaan.

Kirjeessä varoitetaan ulkovenäläisiä iskuista ja kerskaillaan, kuinka ”solut” ovat onnistuneet eliminoimaan 14 venäläistä kohdetta seitsemässä kuukaudessa. Kirjeen on allekirjoittanut neljä ryhmittymää, jotka ovat kaikki ainakin minulle ennestään täysin tuntemattomia: Venäläisten tappamiseen sitoutuneet suomalaisugrilaiset, Yhdennentoista ryhmä, Laszlon sotilaat ja Vapaa Pohjoinen -liike.

Teterinin jutun tarkoituksensa on tietysti saada venäläisen kotiyleisön mielikuvitus liikkeelle. Suomalaisugrilaiset terroristit uhkaavat ulkomailla asuvia venäläisiä. Näin presidentti Vladimir Putinin politiikka Ukrainassa näyttää taas oikeutetulta ja ymmärrettävältä. Se, että kirje on luultavasti joko pila tai ”antifasistisen” sylttytehtaan tuotantoa, ei välttämättä avaudu tavanomaiselle Komsomolskaja Pravdan lukijalle.

Suomalaiset asiantuntijoina

Suomalainen sotilashenkilö, lippueamiraali Georgij Alafuzoff, joka nykyisin toimii EU:n sotilastiedustelun päällikkönä, saa puolestaan todistaa, että Itä-Ukrainassa paikalliset ihmiset ovat ottaneet aloitteen omiin käsiinsä.

Kompravdan käsitys perustuu Ylen uutiseen, jossa Alafuzoff arvioi, että Itä-Ukrainassa ei ole suuria määriä venäläisiä sotilaita. Kompravda tosin antaa ymmärtää, että Alafuzoff kiistäisi kokonaan joidenkin läntisten poliitikkojen väitteet venäläisten erikoisjoukkojen mukanaolosta. Todellisuudessa Alafuzoff sanoi:

”Itä-Ukrainassa ei ole suuria määriä venäläisiä sotilaita tai ihmisiä. Mutta on selvää, että vapaaehtosia, itse aloitteita ottavia venäläisiä on alueella varmasti. He ovat huolissaan kansalaisistaan, venäjää äidinkielenään puhuvista ihmisistä. En usko kuitenkaan, että sotilaallisesti Venäjä olisi vielä tällä hetkellä voimakkaasti sinne asemoitunut.”

Tämä tietysti pitää paikkansa, sillä samanlaisia ”pieniä vihreitä miehiä” kuljettaneita venäläisiä sotilasajoneuvoja ei ole näkynyt kuten Krimin valtauksessa. Alafuzoff ei viisaana miehenä sulje pois venäläisten osallisuutta tapahtumiin, mutta tämä jää Komsomolskaja Pravdan lukijoille kertomatta, koska tapahtumien paikallisuutta halutaan korostaa.

Alafuzoffin haastattelu Ylellä oli tarkoitettu suomalaisille mutta se osoittautui yllättävän käyttökelpoiseksi myös venäläiselle tiedotusvälineelle.

Myös Ylen toimittaja Marja Manninen pääsi lehden sivuille. Toimittaja Manninen vahvisti Kompravdan mukaan, että useimmat aktivistit ovat tavallisia itäukrainalaisia eivätkä siis Venäjän tukemia provokaattoreita.

Venäjä-ilta

Katsoin myös Ylen Venäjä-iltaa juuri sen verran, kuin kestin katsoa hörhöjen ja ammattipropagandistien päällehuutelua. Ohjelmasta tuli Dosentti B.:n oma show, jossa tämä nykyajan Moskovan Tiltu esitteli 70-luvun vähemmistökommunisteilta tuttua retoriikkaa. Nyt tiedämme, että Ukrainaa hallitsee ”fasistinen juntta” tai ainakin tällaista kuvaa tarjoillaan mielellään venäläiselle yleisölle. Totuus on hieman moniulotteisempi mutta se ei dosenttia haittaa. Tapansa mukaan hän oli liukas kuin ankerias ja vältteli vastaamasta suoriin kysymyksiin.

Pääsipä perussuomalaisten kansanedustaja Reijo Tossavainenkin kuulemaan EU-kriittiseksi tarkoitetun lausuntonsa taas uudelleen dosentin suusta ja vielä suorassa lähetyksessä. Tossavaisen puheiden käsittelystä Suomen ja Venäjän mediassa kirjoitin jokin aika sitten.

Sotatilanteessa tai siihen valmistauduttaessa totuus on ensimmäinen uhri, kun propagandamylly alkaa tosissaan jauhaa.