Pakkosuvaitsevaisuuden syvin olemus

Odotin Uusi Suomi –verkkolehdestä selkeästi oikeistolaista vaihtoehtoa mediaan. Moinen usko osoittautui vääräksi ja Uusi Suomi edustaa ideologisesti samaa vasemmistoliberalismia kuin maan kaikki valtalehdet. Tämän voi päätellä katsomalla, millaisia blogikirjoituksia Uusi Suomi nostaa uutisjuttujensa yhteyteen. Liian usein olen saanut katsella Pekka Siikalan tympeää naamaa tai Jyrki J.J. Kasvin itsetyytyväistä virnistystä.

Kasvi oli äskettäin huolissaan siitä, että Liettuan parlamentti on kieltänyt kertomasta homoseksuaalisuudesta myönteisesti kouluissa. Tämä saa hänet rinnastamaan Liettuan Iranin, Venäjän, Latvian ja muiden ”homofobisten” maiden kanssa.

Suhteellisuudentaju monesti katoaa, kun pyhää täydellisen syrjimättömyyden periaatetta loukataan. Hysteerinen reaktio kertoo myös vasemmistoliberalismin totalitaristisesta luonteesta. Kaikki elämäntavat ovat ihania ja ennen kaikkea ihanan tasa-arvoisia ja kaikkien pitää ajatella tuolla tavalla tai muuten on ilkeä homofobi. Heteronormatiivisuus on syrjintää eikä homoseksuaalisuutta voi ajatella muutoin kuin myönteisessä mielessä.

Kasvin suhteellisuudentajun puute näkyy myös seuraavassa lausunnossa:

” Liettuan ihmisoikeusrikkomukset kuuluvat myös Suomelle. Suomi ei voi katsoa pois, kun toinen EU-maa rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta. Suomen tuleekin sekä EU:ssa että kahdenvälisessä diplomatiassa painottaa Liettuan hallitukselle, että ihmisoikeudet eivät ole minkään maan yksityisasia.”

Kasvi siis on valmis puuttumaan suvereenin, demokraattisen valtion sisäisiin asioihin varsin kevyin perustein. Minä taas uskon, että liettualaiset eivät tarvitse Jyrki J.J. Kasvin apua poliittisessa päätöksenteossa.

Kasvin mielestä lapselle tai nuorelle on erittäin traumatisoivaa, kun heräävät seksuaalisuuden tunteet siihen ainoaan ympäröivän yhteiskunnan antamaan muottiin. Jyrkin kannattaisi katsoa asiaa myös toiselta kantilta. Jos koulutunnilla transseksuaali tulee kertomaan omasta seksuaalisuudestaan ja kehumaan elämäntapansa erinomaisuutta, jaetaanko tällöin ”asiallista faktapohjaista tietoa seksuaalisuuden monimuotoisuudesta”?

Näistä järkytyksistä lapsi kyllä toipuu, jos hänellä on rakastavat vanhemmat, jotka kertovat hänelle mistä on kysymys. Tällaiset asiat kuuluvat elämään. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat tosin luonteeltaan yksityisiä. Siksi en pidä siitä, miten itseään suvaitsevaisina pitävät vasemmistoliberaalit politisoivat ne ja nimittelevät eri mieltä olevia korostaakseen omaa erinomaisuuttaan.

Gay Pride –marssit

Kasvi oli myös kovasti närkästynyt Riikan Gay Pride –tapahtuman kieltämisestä, mikä sai hänet rinnastamaan keskenään Latvian ja Iranin tavan kohdella sukupuolivähemmistöjä. Ihqusuvaitsevaisessa Ruotsissa kaikkien poliittisten puolueiden ja viranomaisorganisaatioiden odotetaan lähettävän edustajansa Gay Pride –marssille, koska marssimatta jättäminen olisi epäilyttävää sinänsä ja osoitus suvaitsemattomuudesta.

Gay Pride –tapahtumat kuitenkin antavat homoista kuvan ihmisinä, joita määrittää heidän seksuaalisuutensa eikä se, mitä he tekevät ja miten he ajattelevat eri asioista. Puolialastomien miesten ja naisten paraati läpi kaupungin edustaa suvaitsevaisille uskonnollisen rituaalin korviketta. Marssille osallistuvat heterot voivat siten näyttää, miten suvaitsevaisia ja avarakatseisia he ovat.

Kaikki eivät kuitenkaan innostu Gay Pride –marsseista, koska niitä vastustetaan monessa maassa. Sen sijaan, että ihmiset eivät yksinkertaisesti halua katsella puolialastomia miehiä ja naisia julkisilla paikoilla, Kasvi tulkitsee vastustuksen johtuvan vääräoppisuudesta eli uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta.

Kasvi jyrähtää bloginsa kommenttiosastolla:

” Juuri tästä syystä kannatan sekularismia. Uskonnolliset argumentit, eivät katoliset, eivät islamilaiset, eivät protestanttiset saa mennä päätöksenteossa ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja demokratian edelle.”

Kasvi on tyypillisen suvaitsevaisen vasemmistoliberaalin tavoin ymmärtänyt sekularismin siten, että vain suvaitsevaiset mielipiteet ovat sallittuja. Itse olen ymmärtänyt sekularismin toisella tavalla eli siten kuin Yhdysvaltojen perustuslain kuudennen artiklan kolmannessa osassa sanotaan:

” The Senators and Representatives before mentioned, and the Members of the several State Legislatures, and all executive and judicial Officers, both of the United States and of the several States, shall be bound by Oath or Affirmation, to support this Constitution; but no religious test shall ever be required as a qualification to any office or public trust under the United States.”

Eli julkiseen virkaan pyrkivältä ei saa edellyttää minkäänlaista uskonnollista ”testiä” eli käytännössä tietyn uskontokunnan jäsenyyttä. Siinä ei edellytetä, että uskoo täydellisen syrjimättömyyden periaatteeseen eli allekirjoittaa modernin vasemmistoliberalismin ainoan pyhän opinkappaleen.

Paradoksaalisesti Kasvi osuu mielestäni oikeaan seuraavassa:

”Mistä tahansa aatteesta, uskonnollisesta tai poliittisesta tulee vaarallinen, jos se nostetaan ihmisen omantunnon yläpuolelle, fundamentiksi. ”

Tämä koskee yhtä hyvin Kasville pyhiä ihmisoikeuksia, demokratiaa ja tasa-arvoa. Olen itse kirjoittanut ihmisoikeusfundamentalismista, jota Kasvin mielipidekirjoitus mielestäni edustaa. Ihmisoikeuksia tasapainottavat muut oikeudet, kuten esimerkiksi valtion oikeus päättää, keitä se päästää rajojensa sisäpuolelle. Perustuslakiin kirjatut kansalaisen perusoikeudet rajaavat demokraattista päätöksentekoa.

Kasvin käyttämät käsitteet ovat lisäksi korruptoituneet väärinkäytön seurauksena. Ihmisoikeuksia keksitään nykyisin tyhjästä ja käytetään maailmalla hyväksi joko rahastusmielessä tai maahanpyrkimisen helpottamiseksi. Demokratian ja tasa-arvon käsitteet ovat puolestaan vääristyneet, kun vasemmistolaiset ovat käyttäneet niitä poliittisessa retoriikassaan. Vasemmistolaiselle demokratia on enemmän valtion vallankäytön legitimoiva termi kuin päätöksentekojärjestelmä. Tasa-arvo taas edustaa vasemmistolaiselle enemmän lopputuloksen kuin mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Kokonaisuutena Kasvin kirjoitus on erinomainen esimerkki modernista vasemmistoliberaalista ajattelumaailmasta, sen moraalisesta omahyväisyydestä, kristillisen moraalin halveksunnasta ja pyrkimyksestä pakottaa suvaitsevaisuuteen eli suomeksi suvaitsemattomuudesta.

Lisäys 28.7.2009: Ruotsalainen Dick Erixon kirjoittaa samasta asiasta otsikolla "Pride käyttää hyväksi vähemmistöjä edistääkseen normittomuutta". Erixon siteeraa artikkelia, jossa sanotaan:

"Todellisuudessa Pride on pelkkä seksualisointitemppu, jota kolmea sosiaalista vähemmistöä käytetään lyömäaseena porvarillista moraalia, perinteisiä perhearvoja ja parisuhdeihannetta vastaan. Tavoitteena on edistää julkisen tilan seksualisoitumista ja politisoida yksityiselämän pyhimpiin kuuluva asia eli seksuaalisuus."

Erixonin mukaan vasemmisto käyttää homo-, bi- ja transseksuaaleja hyväkseen korvatakseen perinteiset arvot normittomuudella eli anarkismin relativistisella vastuuttomuudella.

Münchausen

Paroni Karl Friedrich Hieronymus von Münchausen (1720 – 1797) sepitti mielellään liioiteltuja kertomuksia omista sotakokemuksistaan. Münchausenin uskomattomista seikkailuista on tehty jopa kaksi elokuvaa ja paronin mukaan on nimetty sairaus nimeltä Münchausenin oireyhtymä, josta kärsivät teeskentelevät sairastavansa tauteja saadakseen huomiota ja hoitoja.

Nykypäivän paronit

Uusi Suomi –blogipalvelun luetuimpien listalta löytyy hyvien ja asiallisten kirjoittajien lisäksi joukko koomikoita, joiden viihdearvo on yhtä hyvä ja faktat samaa luokkaa kuin paroni Münchausenin tarinoissa. Tommi Lievemaan blogi on hyvä esimerkki safkalaisesta faktojen vääristelystä ja puhtaasta demagogiasta, joka tosin menee niin överiksi, että sitä on mahdotonta ottaa vakavasti.

Lievemaa arvostelee viimeisimmässään SAFKA:n ykkösdemoniksi nousseen Iivi Anna Masson kirjoitusta Vapaa-ajattelija –lehdessä:

”Luin järkytyksellä virolaissyntyisen politiikan tutkijan ja valtiotieteiden tohtorin, Iivi Anna Masson kirjoituksen taannoisesta Israelin suorittamasta kansanmurhasta Gazassa.”

Gazan sodan kutsuminen kansanmurhaksi edustaa puhdasta liioittelua. Edelleenkin kaikkein suurimmasta yksittäisestä palestiinalaisten surmasta vastaa Jordanian entinen kuningas Hussein, joka kukisti verisesti Mustana Syyskuuna tunnetun palestiinalaisten kapinan. Kuolleiden määräksi on arvioitu 3000 – 5000 ihmistä, joista valtaosa oli palestiinalaisia.

Gazan sodassa eli Israelin operaatio Valetussa Lyijyssä (Cast Lead) kuoli eri lähteiden mukaan noin 1000 – 1500 palestiinalaista. Palestiinalaiset, avustus- ja ihmisoikeusjärjestöt sekä media pyrkivät liioittelemaan uhrien määrää erityisesti siviiliuhrien osuutta, kun taas Israelin ilmoittavat luvut ja siviiluhrien osuus ovat pienempiä.

Kansanmurha on siis puhdasta münchausenia.

Lievemaan kaltaisiin kirjoittajiin ei oikein viitsi tuhlata ruutia, koska he valehtelevat niin paljon ja koska kukaan ei heidän juttujaan usko muutenkaan. Valehtelu ei ole kiellettyä, vaikka amerikkalaissenaattori ja pitkän linjan poliittinen vaikuttaja Daniel Patrick Moynihan sanoikin, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä mutta ei omiin faktoihinsa.

Valehtelu ja vääristely kuuluvat perinteiseen äärivasemmistolaiseen keskustelutyyliin. Lievemaan mielestä Masso ”väittää” perättömästi Hamasia konfliktin lietsojaksi ja Hamasin peruskirjan tihkuvan natsityylistä juutalaisvihaa. Ohessa Masson teksti lainattuna:

” Hamasin vastuuta konfliktin lietsojana ei huomioida. Hamasin peruskirja, joka tihkuu sekä uskonnollista paatosta että natsityylistä juutalaisvihaa, vaatii ehdottomasti juutalaisten hävittämistä koko alueella. Hamas ei suostu perääntymään julistuksesta, joka ilmoittaa Muslimiveljeskunnan perustajan Hassan al-Bannan suulla: “Israel on olemassa, kunnes islam hävittää sen.”

Hamasin peruskirjan sisältö on helposti tarkistettavissa. Hamas pyrkii tuhoamaan Israelin valtion. Ehkä pahaenteisin sitaatti peruskirjassa on seuraava lopunaikoja kuvaava hadith:

” The Day of Judgement will not come about until Muslims fight the Jews (killing the Jews), when the Jew will hide behind stones and trees. The stones and trees will say O Muslims, O Abdulla, there is a Jew behind me, come and kill him. Only the Gharkad tree, would not do that because it is one of the trees of the Jews." (related by al-Bukhari and Muslim).”

Eli tuomiopäivä tulee vasta, kun muslimit taistelevat juutalaisia vastaan ja kun juutalainen menee piiloon puiden ja kivien taakse. Tuolloin puut ja kivet kertovat: ”Oi muslimi, takanani on juutalainen. Tule ja tapa hänet.”

Masso myös kehtaa epäillä vasemmistoa juutalaisvastaisuudesta, vaikka he itse esittävät olevansa rauhan puolella. Todistetusti myös Stalinin Neuvostoliitto vainosi juutalaisia ”lääkärien salaliiton” ja ”kosmopolitismin vastaisen kampanjan” nimillä.

Vasemmiston logiikka

On kuitenkin väärin kuvitella, että Lievemaan ja muiden valehtelevien vasemmistolaisten jutuista puuttuisi logiikka. Valehtelu ja vääristely palvelevat ”hyvää asiaa” eli niitä käytetään sorrettujen puolustamiseksi sortajilta.

Palestiinalaiset ovat sotilaallisesti ja taloudellisesti heikompia kuin Israel. Heidän tekonsa johtuvat Israelin harjoittamasta sorrosta eli Safka-tyyliin ”apartheid-politiikasta” ja siksi he eivät ole samalla tavalla vastuussa teoistaan kuin sortaja eli Israel. Vasemmistolaisen on niin helppo asettua palestiinalaisten puolelle, vaikka nämä harjoittaisivat kuinka törkeää terrorismia tai omien kansalaistensa aivopesua tahansa.

Maailma siis koostuu hyvän sorretun ja pahan sortajan välisestä manikealaisesta taistelusta. Pahoja sortajia ovat ne, joilla on enemmän rahaa ja paremmat aseet. Vaikka Israel on pieni valtio, sen takaa löytyy vahva liittolainen Yhdysvallat ja juutalaislobby, jonka pahuutta täydennetään tarvittaessa salaliittoteorioilla.

Suomessa siis valehtelu on sallittua ja pitääkin olla. Itseään saa kutsua antifasistiksi, vaikka kannattaisikin todellisuudessa isovenäläistä imperialismia. Totuuden puhumisesta sen sijaan rangaistaan, mutta se on toinen juttu se.

Islam ei uhkaa Eurooppaa

Tietysti monen mieli tekisi uskoa otsikon kertomalla tavalla, mutta Newsweekin artikkeli vain toistaa vanhat, usein esitetyt arvostelut muslimien eurooppalaista kantaväestöä korkeamman syntyvyyden aiheuttamasta huolesta ja Eurabia-hypoteesista, josta leivottuun salaliittoteoriaan Euroopan ”äärioikeisto” mukamas on sitoutunut.

Muslimit sopeutuvat

Tässä yhteydessä on hyvä kertoa ne oletukset, joihin suvaitsevainen tiedemies perustaa hyväuskoisen käsityksensä islamin ja Euroopan rauhanomaisesta rinnakkainelosta. Ensinnäkin muslimien syntyvyys tasaantuu ajan kuluessa samoihin lukemiin kuin eurooppalaisen kantaväestön. Tämän oletuksen tueksi Newsweek esittää tutkimuksen, jonka mukaan turkkilaissyntyisten naisten hedelmällisyys Hollannissa olisi pudonnut vuoden 1990 3,2 lapsen lukemasta vuoden 2005 1,9 lapseen eli melkein yhtä alhaiseksi kuin hollantilaisella kantaväestöllä.

Väestökehitystä on vaikea ennustaa, joten olen itse pidättäytynyt sitä koskevista spekulaatioista tässä blogissa. On kuitenkin varsin selektiivistä valita esimerkiksi turkkilaiset ja unohtaa yhä jatkuva turvapaikanhakijoiden tulva ja sitä seuraavat perheidenyhdistämiset. Mark Steynin America Alone –dystopiassa esitetään sellaisia käsityksiä tulevasta väestökehityksestä, joita on oikeutetusti arvosteltu. Toisaalta Steyn enemmänkin valittelee eurooppalaisten hedonismia, kadonnutta uskoa itseensä ja sen seurauksena tulevaa alhaista syntyvyyttä kuin musliminaisten kohtujen muodostamaa aikapommia.

Steynin arvostelun pääasiallinen kohde on sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio, jonka positiiviseksi vastineeksi hän nostaa amerikkalaisen yksilön omaa vastuuta korostavan kulttuurin. Amerikkalaiset ovat säilyttäneet uskonnollisuuden ja sitä kautta korkean syntyvyyden, kun taas eurooppalaiset ovat maallistuneet enemmän ja kadottaneet yhteytensä maanosan juutalaiskristilliseen kulttuuriin.

Toisen suvaitsevaisen perusoletuksen mukaan muslimit lopulta omaksuvat eurooppalaiset arvot ja hylkäävät vanhan kotimaansa islamilaiset opit. Ongelmalliset ääriliikkeet edustavat heidän mukaansa vain pientä vähemmistöä eivätkä muslimien valtavirtaa.

Tämä oppi on tässä blogissa useasti osoitettu toiveajatteluksi. Siitä, mitä halutaan, ei seuraa se, mitä lopulta tulee. Euroislam-haihattelut ja kuvitelmat muslimien maltillisen enemmistön voimasta eivät riitä tekemään tyhjäksi islamin oppiin kuuluvia ylivaltapyrkimyksiä ja radikaalien islamistien kiihkoa. Islam ei tosin valloita Eurooppaa ”monoliittina”, vaan muslimien suuri määrä tekee vääräuskoisen kantaväestön elämän aiempaa epämiellyttävämmäksi, kalliimmaksi ja fyysisesti vaarallisemmaksi, millä taas on vaikutusta vääräuskoisen, helppoon elämään tottuneen ja konfliktia kaihtavan kantaväestön käyttäytymiseen.

The Islamist –kirjan kirjoittaja Ed Husain ja suomalainen ihmisoikeusaktivisti Husein Muhammed uskovat maltillisen islamin ratkaisevan radikaalin islamin ongelman. Molemmat ovat tietysti väärässä, koska ongelma löytyy ensisijaisesti eurooppalaisista itsestään ja radikaaleista, monikulttuurisuuden kaltaisista utopioista, joilla ongelmia yritetään ratkaista.

Monikultturistit lisäksi tekevät ”maltillisille muslimeille” karhunpalveluksen mielistelemällä radikaaleja ja tekemällä heistä ”yhteisönsä edustajia”. Näin on tapahtunut myös Suomessa, jossa alaikäisten avioiliittoja puolustellut imaami Khodr Chehab on jo useana vuonna esiintynyt Presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa.

Eurabia

Bat Ye’orin Eurabia-kirjasta on tullut vuosien saatossa yhtä väärin siteerattu kuin Samuel Huntingtonin kirjasta Clash of Civilizations. Kuitenkin Eurabia-kirja ei sinänsä muodosta mitään salaliittoteoriaa. Siinä on lähinnä dokumentoitu asiakirjalähteiden perusteella eurooppalaisten valtioiden vuoden 1973 öljykriisin jälkeen muuttunut politiikka arabimaita kohtaan sekä tämän politiikan seuraukset.

Siinä ei sanota, että Euroopan johtajat olisivat olleet salaliitossa rikkaiden öljysheikkien kanssa. Kirjassa ei myöskään väitetä, että laajamittainen muslimien maahanmuutto Eurooppaan olisi suoraa seurausta euroarabialaisesta dialogista, johon islamilainen terrorismi on 2000-luvun aikana tehnyt ikävän särön.

Eurabia ei vastaa kysymykseen, miksi eurooppalaiset valtiot ovat sallineet laajamittaisen muslimien maahanmuuton muutaman viime vuosikymmenen aikana. Eurabiasta vain on valitettavasti tullut käyttökelpoinen lyömäase suvaitsevaisten taistelussa pahoja äärioikeistolaisia islamofobeja vastaan.

Westergaard ja Wilders

Brussels Journalin Thomas Landenin artikkelissa esitetään kaksi konkreettista esimerkkiä islamisaation negatiivisista vaikutuksista. Tanskalainen pilapiirtäjä Kurt Westergaard, joka piirsi vuonna 2006 pommiturbaania pitävän profeetta Muhammadin, joutuu edelleen elämään linnoitusta muistuttavassa kodissa ja matkustamaan työpaikalleen Århusin poliisin kyydissä. Samalla tavalla hollantilaispoliitikko Geert Wilders elää jatkuvan väkivallan uhan takia poliisi- ja sotilasvartioinnissa.

Ei siis ole yllättävää, että Newsweekin artikkelissa Wilders esitetään tyypillisenä ”oikealle kallellaan olevana” eurooppalaispoliitikkona. Yksi Newsweekin käyttämistä asiantuntijoista (Jytte Klausen) taas on pitänyt Muhammad-pilakuvien julkaisua ”maakuntalehden pilana” eikä ole kiinnittänyt mitään huomiota ”pilan” seurauksiin eli maakuntalehden pilapiirtäjä Westergaardin pakotettuun elämänmuutokseen.

Samaan aikaan, kun eurooppalainen media tekee Israelista yksipuolisen syyllisen Lähi-idän konfliktiin ja kun eurooppalaiset poliitikot ajavat kahden valtion ratkaisua, eurooppalaiset sotilas- ja tiedustelupalvelut tutkivat Israelin hyökkäystä Gazaan. Ne eivät tutki sitä ”moraalisesti vääränä” ja ”kansainvälisen oikeuden vastaisena” operaationa vaan esimerkkinä mahdollisesta tulevasta konfliktista Euroopan sisällä. Malmön Rosengårdin lähiöstä on 34 kilometrin matka Juutinrauman toisella puolella sijaitsevaan Kööpenhaminaan eli suurin piirtein sama etäisyys kuin Gazasta ammuttavien Qassam-rakettien kantosäde.

Nappulan painaja on poissa

Kuolleista ei saa puhua pahaa, mutta en malta olla kirjoittamatta kahden viime viikon ykkösuutisesta eli pop-ikoni Michael Jacksonin kuolemasta. Mediakohun aikana en seurannut suomalaisia tiedotusvälineitä, joten en täysin tiedä, miten kauan Jackson velloi uutisissa täällä. Ulkomailla ei mennyt päivää ilman Jacksonia.

Hysteria huipentui Michael Jacksonin muistotilaisuuteen, jonka kohokohdaksi nousi Jacksonin kasvattitytär Paris Michael Jacksonin nenäliinoja kostuttavaan muistopuheeseen, jota kelattiin jokaisessa uutislähetyksessä kaikilla kanavilla kymmeniä, ellei peräti satoja kertoja. Muistotilaisuus näytettiin kokonaisuudessaan suorana lähetyksenä useilla uutiskanavilla ja jopa lupamaksurahoitteisilla tv-kanavilla.

Muistan kyllä Jacksonin Thriller-albumin, joka on ilmeisesti alallaan mestariteos osin Michaelin ja vielä suuremmalta osin tuottaja Quincy Jonesin ansiosta. Michaelin laulut jäävät elämään samalla tavoin kuin monien muiden liian varhain poismenneiden laulajien teokset.

En kuitenkaan pysty ymmärtämään, miksi elämäntavoiltaan kummallisen ja pedofiliastakin syytteessä olleen ihmisraunion poismeno voi liikuttaa niin monia ihmisiä ympäri maailmaa. Michaelin musiikki ei minua ole koskaan erityisemmin miellyttänyt ja ehkä siksi miehestä tulee ensimmäisenä mieleen ikivanha hissivitsi, joka nykyisin leimaa kertojansa välittömästi rasistiksi:

”Mikä on musta ja painaa nappulaa?”

”Vastaus: Michael Jackson hississä.”

Tuo vitsi on valehtelematta ainakin 15 vuotta vanha ajalta, jolloin Jacksonia syytettiin Jordie Chandlerin ahdistelusta. Chandlerin siviilikanne Jacksonia vastaan sovittiin oikeuden ulkopuolella. Michael Jackson maksoi Chandlerille 22 miljoonaa dollaria vaikenemisesta. Kohu ja myöhemmät väitteet lapsiin sekaantumisesta kuitenkin vähensivät miehen kaupallista potentiaalia.

On täysin mahdotonta tietää, onko pedofiliasyytösten takana mitään muuta kuin halu rahastaa Jacksonin kustannuksella. Emme siis tiedä, oliko Jackson pelkästään rikkaampi kuin Garry Glitter, joka on rikolliseksi todettu ja tuomittu. Kaukana Kaliforniassa eläneen miehen todellinen luonne jää tavallisille ihmisille mysteeriksi. Juuri siksi miehen kuoleman jälkeistä hysteriaa onkin niin vaikea käsittää.

Kyse onkin sentimentaalisesta tunnepornosta. Kaukaisen supertähden kuolema saa aikaan illuusion jostain merkittävästä ja järkyttävästä tapahtumasta, jonka aiheuttamassa tunne-elämyksessä vellotaan ja ollaan olevinaan mukana. Vastaava ilmiö nähtiin prinsessa Dianan kuoleman yhteydessä. Myös tuolloin hysteria paisui yli äyräitten ja Dianasta tehtiin mediassa pyhimysmäinen hahmo ja prinssi Charlesin tunnekylmyyden uhri. Diana oli ”sydänten kuningatar”, joten ehkä Jacksonista tulee koko kansan pedofiili.

Joka tapauksessa Jackson saa levätä rauhassa Tutankhamonin sarkofagia muistuttavassa arkussaan. Levy-yhtiön johtajat hierovat tyytyväisenä käsiään, kun Jacksonin levyt taas myyvät. Jacksonin konserttijärjestäjät tosin joutuivat pettymään, mutta uskoivatko he tosissaan Jacksonin hoitavan kaikki 50 konserttia, joihin hän oli lupautunut?