Ihmisoikeusteollinen kompleksi

Yhdysvaltain presidentti Dwight Eisenhower viittasi jäähyväispuheessaan sotilasteolliseen kompleksiin. Termi on jäänyt elämään ja kuvaa parhaiten Yhdysvaltojen armeijan, varusteluteollisuuden ja puolustusministeriö Pentagonin välistä ”rautaista kolmiota”.

Siteeraan tässä pätkän Eisenhowerin tammikuun 17. päivänä 1961 pitämästä puheesta:

” In the councils of government, we must guard against the acquisition of unwarranted influence, whether sought or unsought, by the military-industrial complex. The potential for the disastrous rise of misplaced power exists and will persist.”

Vallan väärinkäytön vaara on ilmeinen, jos kaikkien osapuolten intressinä on asevarustelun lisääminen. Siksi poliittisen vallan on oltava valppaana, jotta ”rautainen kolmio” ei pääse yksin päättämään puolustuspolitiikasta.

Ihmisoikeusteollisuus

Samanlaista etujen yhteneväisyyttä on havaittavissa maahanmuuttoministeriön ja erilaisten maahanmuuton ympärillä pyörivien toimijoiden kuten ihmisoikeusjärjestöjen, pakolaisia sekä turvapaikanhakijoita majoittavien laitosten ja lakimiesten välillä. Tässä pelissä pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on lähinnä välinearvoa.

Mikään byrokraattinen organisaatio ei koskaan pyri tekemään itseään tarpeettomaksi. Sen sijaan organisaatio pyrkii kasvattamaan omaa merkitystään mm. liioittelemalla oman hallinonalansa ongelmia tai luomalla itse ongelmia, joiden ratkaisuun tarvitaan byrokraattisen organisaation apua.

Maahanmuuttoon liittyvät asiat ovat nykyisin Suomessa ihmisoikeusteollisen kompleksin hallinnassa. Jos joku asettaa ihmisoikeusteollisen kompleksin mielipiteet tai asiantuntemuksen kyseenalaiseksi, kyseenalaistaja saa välittömästi niskaansa syytökset rasismista ja ksenofobiasta. Näin kävi Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajuselle, joka vaati turvapaikanhakijoiden määrän saamista hallintaan.

Teollisuuden toimijat

Aloitetaan maahanmuutosta vastaavasta ministeriöstä. Ministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen on julkisesti sanonut, että 15 vuoden päästä maahanmuuttajia on Suomessa 10 prosenttia väestöstä. Sisäministeriön alaisuudessa on vuoden 2008 alusta toiminut Maahanmuuttovirasto, joka aiemmin tunnettiin nimellä Ulkomaalaisvirasto.

Paljon arvostelua saanella Maahanmuutto- ja Eurabiaministeri Astrid Thorsilla on myös oma lehmä ojassa maahanmuuton suhteen. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla toimii Oravaisten vastaanottokeskus, johon mahtuu 200 pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Heille opetetaan keskuksessa ruotsin kieltä, ja maahanmuuttajien ruotsinopetus onkin suomenruotsalaiselle kielivähemmistölle sopiva mutta lyhytnäköinen keino pitää kielivähemmistön lukumäärä jatkossakin riittävän suurena. Maahanmuuttajien etua ruotsin tyrkyttäminen ei välttämättä palvele lainkaan.

Kolmantena toimijana kannattaa mainita vähemmistövaltuutettu, jonka tehtävänä ei ole enää olla ulkomaalaisille tyly virkamies vaan auttaa toiseuden edustajia taistelemaan heihin nuivasti suhtautuvia kantaväestön edustajia vastaan. Vähemmistövaltuutettu myös pyrkii vaientamaan ihmisoikeusteollisen kompleksin toiminnan arvostelun.

Nykyinen vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää sopii luontevasti osaksi ihmisoikeusteollista kompleksia. Hän oli itse 90-luvun alussa mukana edesauttamassa Neuvostoliitosta tulevien somalien maahanpääsyä. Romahtaneen Mohammad Siad Barren sosialistisen diktatuurin yläluokka siirtyi luontevasti Suomeen. Internetissä vellovien vahvistamattomien huhujen mukaan tämä ei tapahtunut spontaanisti vaan suomalaisten aktivistien avustuksella.

Kun mukaan lisätään Pakolaisneuvonta, Punainen Risti, Ville Hoikkalan kaltaiset ihmisoikeuksiin erikoistuneet lakimiehet, somalin kielen tulkit ja muut vastaavat, saadaan suuri joukko ihmisiä ja organisaatioita, joiden välittömien etujen mukaista on se, että Suomeen saapuu mahdollisimman paljon turvapaikanhakijoita.

Mukaan voi myös lisätä Suomen ns. porvarihallituksen, joka lanseerasi ensi töikseen teeman ”työperäinen maahanmuutto”. Hallitus haluaa pelastaa Suomen ikääntyvän väestörakenteen aiheuttamalta työvoimapulalta. Hallituksen käytännön toimet ja erityisesti ministeri Thors antavat kuitenkin aiheen olettaa, että ”työperäinen maahanmuutto” –termin tarkoituksena on todellisuuden kaunistelu tekemällä turvapaikanhakijoista työperäisiä.

Uusi ulkomaalaislaki

Ihmisoikeusteollisen kompleksin kädenjälki näkyy Hallituksen esityksessä uudesta ulkomaalaislaista, jota vastustava adressi on kerännyt internetissä jo yli 21 000 allekirjoitusta. Osittain tämän ansiosta Eduskunta on ilmeisesti poistamassa esityksen ”täkyä”, jossa turvapaikanhakijalle olisi myönnetty oleskelulupa, jos palauttamiselle olisi olemassa ”tekninen este”.

Lakiesitys kuitenkin merkitsee aiemman Ulkomaalaislain selkeää liberalisointia, mutta ”täkyksi” jätetyn kohdan poisto tarjoaa hallituspuolueiden kansanedustajille mahdollisuuden äänestää esityksen puolesta ilman pelkoa tulevasta kansanedustajapaikan menetyksestä. Aktivisteille tosin mikään ei tunnu riittävän.

Veronmaksaja kustantaa ihmisoikeusteollisen kompleksin toiminnan

Ainoa, joka ei hyödy ihmisoikeusteollisen kompleksin toiminnasta, on tavallinen veronmaksaja, joka rahoittaa sekä kompleksin välittömät kustannukset että maahantulijoiden sosiaaliturvan ja elämisen kustannukset siltä osin, kun nämä eivät sitä työllään pysty rahoittamaan.

Maahanmuuttoon sisältyy lisäksi sekä välittömiä turvallisuusriskejä että pitkän aikavälin ongelmia. Epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksia on lähes mahdotonta korjata, kun ongelmat räjähtävät silmille. Näin on jo käynyt useissa Länsi-Euroopan maissa eikä tilanteen korjautumisesta näy merkkejä. Maahanmuuttopolitiikan virheistä ei makseta pelkästään taloudellista hintaa, vaan seuraukset näkyvät myös turvallisuuden heikkenemisenä sekä asuinalueiden ja koulujen kurjistumisena. Siksi maahanmuuttopolitiikkaa ei saa jättää pelkästään ihmisoikeusteollisen kompleksin harteille.

Yhteiskunta puumalaistuu

Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus vuodelta 2006 on ilmestynyt. Sitä on kommentoitu blogeissa yllättävän vähän osin siitä syystä, että sen sisältämät asiat on jo käsitelty moneen kertaan. Laiva on täynnä -blogi poimi joitakin mielenkiintoisimpia kohtia omaan kirjoitukseensa. Hätäpäiden kalinaa –blogissa puolestaan kirjoittaja tyytyi luonnehtimaan vuosikertomusta yhdellä sanalla: Paskaa.

Minusta molemmat arviot vuosikertomuksesta olivat erittäin hyviä. Itse ajattelin kuitenkin paneutua ensin siihen ajatusmaailmaan, josta Vähemmistövaltuutetun toiminta kumpuaa. Tämä ajatusmaailma pohjautuu postmoderniin vasemmistolaisuuteen ja sen taustalla on omanlaisensa ihmiskäsitys.

Ihminen sosiaalisena konstruktiona

Olen aina vihannut sanoja postmodernismi ja sosiaalinen konstruktio enkä pidä itseäni minkäänlaisena intellektuellina. Siksi pyrin ymmärtämään asiat yksinkertaisesti ja pelkistetysti. Vasemmistolaisesta näkökulmasta ihminen ei ole ensisijaisesti yksilö, vaan viiteryhmänsä tuote. Ihminen syntyy maailmaan tyhjänä tauluna, ja hänen ympäristönsä muokkaa ihmisestä sellaisen, kuin hänestä tulee.

Tästä syystä ihmisen sosiaalisella viiteryhmällä on suurempi merkitys kuin sillä, mitä ihminen tekee tai tahtoo. Jos ihmisestä tulee hyvä koripalloilija, se ei ensisijaisesti johdu hänen kovasta harjoittelustaan eikä lahjakkuudestaan vaan ympäristöstä, jossa koripalloiluun on suhtauduttu myönteisesti. Samalla tavalla ihminen menestyy taloudellisesti, jos hän sattuu syntymään sosiaaliseen viiteryhmään, joka mahdollistaa menestyksen.

Mikä on tasa-arvoa?

Sekä vasemmistolainen että perinteinen liberaali haluavat, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on mahdollisuus menestyä. Perinteisen liberaalin mielestä se, että kaikilla on mahdollisuus päästä samoihin yliopistoihin, riittää. Vasemmistolainen kuitenkin ajattelee asioita laajemmin. Hänen mielestään oikeaan sosiaaliseen viiteryhmään syntyneillä on etulyöntiasema. Väärään viiteryhmään syntyneillä vähemmistön edustajilla mahdollisuudet ovat lähtökohtaisesti huonommat. Siksi pelikenttää pitää tasoittaa.

Ei riitä, että sadan metrin juoksussa kaikki lähtevät samalta viivalta. Luokan lihavin kundi saa etumatkaa ja lähtee 50 metrin päästä maalista. Luokan lahjakkain puolestaan joutuu juoksemaan 120 metriä. Näin jokaisella on mahdollisuus voittaa. Sillä ei ole väliä, että luokan lahjakkain on harjoitellut säännöllisesti ja uhrannut vapaa-aikaansa menestyksen eteen, kun taas luokan lihavin kundi on keskittynyt tupakointiin ja viinanjuontiin.

Viiteryhmien erilaisuudella perustellaan kiintiöitä yliopistoihin, ammatteihin ja jopa suuryritysten johtotehtäviin. Ei riitä, että osoitat tietosi ja taitosi käytännössä. Kuulumalla syrjittyyn viiteryhmään saat lisäpisteitä.

Puhe haavoittaa

Vanhan sanonnan mukaan haukku ei tee haavaa. Rajukin kielenkäyttö on vain puhetta niin kauan, kun nyrkit eivät heilu. Jos mukaan tulee väkivalta, asiaan pitää puuttua. Terveen maalaisjärjen perusteella näin on. Postmoderni vasemmistolainen näkee kuitenkin asiat toisin.

Vasemmistolaisen mielestä puhe on sosiaalista vallankäyttöä. Jotta tilanne olisi tasa-arvoinen, kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet puhua (puheen sisällöstä ja asiantuntemuksen tasosta riippumatta). Puhe on ase konfliktissa ryhmien välillä, ja nämä ryhmät eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. Vastaavasti perinteisen liberaalin näkemyksen mukaan puhe on vapaiden yksilöiden välistä kommunikointia.

Jos noudatetaan vasemmistolaista näkemystä, myös keskustelun tasolla pelikenttää pitää tasoittaa. Voimakkaamman ryhmän puheoikeutta pitää rajoittaa esimerkiksi luomalla puhekoodisto, jossa tietyt vähemmistöryhmiä halventavat tai enemmistöryhmää edistävät sanat tai sanonnat kielletään. Näin luodaan tilaa vähemmistöille, jotka saavat näin paremmin omia näkemyksiään esille. Tämä ajatus on ns. poliittisen korrektiuden taustalla. Siksi tummaihoista ei enää saa sanoa neekeriksi, ja monet mieheen viittaavat ammattinimikkeet on korvattu sukupuolineutraaleilla sanoilla.

Sananvapaus katoaa

Koska puhe haavoittaa, haavoittavaa puhetta pitää rajoittaa. Näin voidaan tehdä, koska postmodernin vasemmistolaisen mielestä sananvapautta ei todellisuudessa ole olemassakaan. Ihminen ei pysty muodostamaan aidosti vapaata mielipidettä, vaan mielipiteen taustalla on aina sosiaalisen konstruktion näkymätön käsi.

Siksi postmodernin vasemmistolaisen mielestä on luonnollista, että valtaväestön sananvapautta rajoitetaan. Näin vähemmistön edustajat eivät koe tulevansa syrjityksi. Sananvapaus ylläpitää vallitsevaa sosiaalista järjestystä ja pitää vähemmistöt alistettuina. Jotta päästäisiin tasa-arvoon, kaksoisstandardi sananvapauden suhteen on välttämätön.

Siksi Suomessa on täysin luvallista sanoa suomalaisia sivistymättömiksi kaljaa kittaaviksi junteiksi häpeämättömästi yleistäen samanaikaisesti, kun mistään kielellisestä, sukupuolisesta, uskonnollisesta tai etnisestä vähemmistöstä ei saa sanoa pahaa sanaa.

Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus

Postmodernilta kannalta sekä Vähemmistövaltuutetun toimiston olemassaolo että toiminta ovat luonnollisia. Valtio tukee omalla panoksellaan vähemmistöjen mahdollisuuksia tulla esille yhteiskunnassa, jota edelleen dominoi tylsä valkoihoinen suomalainen valtaväestö.

Vähemmistövaltuutettu käy väsymättä sotaa syrjintää vastaan mm. poistamalla tummaihoisen naisen karikatyyrejä lakritsien käärepapereista, osallistumalla islamilaisen yhdistyksen perustamiseen ja tekemällä tutkintapyyntöjä ”rasistisista” internet-sivustoista. Kun vallitsevan sosiaalisen luokan ylivaltaa murennetaan, luodaan tasa-arvoiset olosuhteet kaikille ryhmille ja maailma pelastuu. On vanhanaikaista ajatella, että Vähemmistövaltuutetun toimisto auttaisi vähemmistön edustajia kouluttautumaan, löytämään työpaikkoja ja integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Perinteisen liberalismin puolustus

Terveen järjen näkökulmasta postmoderni ajattelu johtaa siihen, että millään ei ole mitään väliä. On aivan sama, teetkö paljon töitä päämääräsi eteen vai et. Pääset samaan lopputulokseen kuulumalla johonkin syrjittyyn vähemmistöön. Jos ihonvärisi ja etninen taustasi on väärä, syrjittyyn viiteryhmään pääsy voi tosin olla vaikeaa.

Sananvapauden ja meritokratian poistamisella voi tietysti olla ikäviä seurauksia. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ei enää ole väliä, mitä sanoo vaan millä sanoilla ajatuksensa ilmaisee. Myös oikeilla sanoilla muotoiltu ajatus voi pitää sisällään syrjiviä asenteita, joten tarkkana sopii olla. Jos ihmiset valitaan tärkeisiin tehtäviin viiteryhmän perusteella ja pätevyyden kustannuksella, mitä seurauksia tällä on tehtävien hoidolle?

Seuraavassa on esitetty joitakin kohtia, joilla hulluuden voittokulku voidaan estää:

Ihminen on itsenäinen yksilö. Emme voi oppia tuntemaan todellisuutta, jos emme pääse muodostamaan käsitystä todellisuudesta vapaasti. Jos meitä rajoittaa valtion taholta tuleva pelon ilmapiiri, ihmisen mahdollisuudet muodostaa vapaasti käsitys todellisuudesta heikkenevät.

Ihminen ei myöskään ole pelkkä viiteryhmänsä edustaja vaan saa vaikutteita monelta eri taholta. Sosiaalisissa yhteyksissä ihminen saa vaikutteita tiedon, ystävyyden ja kaupankäynnin avulla. Usein oppiminen tapahtuu tätä varten luoduissa instituutioissa. Jotta oppiminen olisi mahdollista, ajatustenvaihdon täytyy olla mahdollisimman vapaata. Hintana oppimisesta mielipiteemme tulevat joskus armottomasti murskatuiksi, ja tunteitamme loukataan.

Viimeiseksi onnen tavoittelu elämässä kuuluu yksityiselle ihmiselle. Valtio ei voi olla onnellinen puolestamme. Valtion tehtävänä on vain tarjota mahdollisuus ihmiselle elää onnellista elämää. Ajatuksilla ja puheilla ei ole merkitystä, vaikka ne olisivat kuinka loukkaavia tahansa.

Lisäksi demokratia edellyttää päätöksentekoa yhteiskunnan alimmalla mahdollisella eli kansalaisen tasolla. Miten kansalainen voi tehdä valistuneita päätöksiä ilman sananvapautta ja aitoa poliittista debattia? Valtio ei voi etukäteen sensuroida vääriä mielipiteitä pois keskustelusta ilman, että tästä koituu haittaa koko demokraattiselle prosessille. Sananvapaus myös suojaa demokratiaa vallan väärinkäytöksiltä ja tapa suojautua niiltä edellyttää, että kansalaisilla on mahdollisuus arvostella hallitusta ja kieltää hallitusta estämästä arvostelua.

Puumalaistuneessa yhteiskunnassa mitään ryhmää ei saa loukata. Vaikka kukaan ei loukkaantuisi, Puumalainen pitää huolen siitä, että loukkaajaa rangaistaan. Tämän seurauksena on vain vaikeneminen. Ihmiset saavat edelleen ajatella, mitä tahtovat, mutta ajatusten ilmaisusta voidaan rangaista.

P.S. Tämän kirjoituksen sisältö on pääosin referoitu tästä artikkelista.

Miksi nettisensuuri on vaarallista?

Maailmassa ei ole yhtä inhottavaa asiaa kuin lapsiporno. Siksi sen kitkemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen ja estettävä sivullisten pääsy lapsipornoa sisältäville sivustoille. Kuulostaako hyvältä? Niin minustakin. Valitettavasti sivullisten pääsy lapsipornoa sisältäville sivustoille voidaan estää vain sensuroimalla kyseiset sivustot kaikilta käyttäjiltä. Tämä on pieni hinta iljettävän asian rinnalla, onhan?

Ei muuten ole. Ensinnäkään estolistat eivät ole kovin tehokas ase lapsipornoa vastaan. Tästä tunnettu pitkän linjan tietokonemies Petteri Järvinen lausui seuraavaa, kun hallitus keräsi lausuntoja lakiesityksestä estolistojen käyttöönotosta kesäkuussa 2006:

Pidän lakiesitystä tarpeettomana ja tietoverkkojen tulevan kehityksen kannalta suorastaan haitallisena. Lakiehdotus on näennäistoimi, jolla ei todellisuudessa vaikuteta sinänsä vakavaan ilmiöön.

Kuten tiedämme esimerkiksi seksin oston kieltävästä lainsäädännöstä, lain tehottomuus ei sinänsä takaa, ettei lakia säädettäisi. Joidenkin mielestä tehokas lainsäädäntö ei sinänsä ole tärkeää vaan pelkkä lain sisältämä viesti riittää.

Estolistojen vaikutus lapsipornon leviämiseen on marginaalinen, suorastaan olematon. Pedofiilit tuskin käyttävät hyväkseen avoimia nettisivuja saastansa levittämiseen. Sananvapauden kannalta kyse oli kuitenkin merkittävästä asiasta, sillä käytännössä tämä mahdollisti internetin ennakkosensuurin ja avasi mahdollisuuden käyttää tätä keinoa myös muunlaisen epämieluisan sisällön suodattamiseen.

Pikkusormi annetaan Pirulle

Petteri Järvinen ennakoi tulevaa kehitystä lausunnossaan:

Huolestuttavinta on se yleinen kehitys, jolla nettisisältöä halutaan suodattaa. Suodatus voi olla perusteltua kouluissa, kirjastoissa ja kodeissa, mutta päätökset niistä tehtäköön paikallisesti. Lakiin kirjattu suodatus on ristiriidassa länsimaisen sananvapauden kanssa.

On helppo nähdä, että jos nyt ehdotettu suodatus lapsipornon nimissä menee läpi, suodatusta aletaan vaatia myös muille aloille. Miksi esimerkiksi tekijänoikeutta tai kiihotusta kansanryhmää vastaan loukkaavat sivut saisivat olla vapaasti saatavilla, jos kerran lapsipornosivuja on estetty? Millä perusteella jatkossa hyväksytään uusia alueita suodatuksen piiriin? Kuka ylläpitää estolistaa sitten, kun se kattaa tekijänoikeusloukkaukset ja kiihotussivut, ja listalla on kymmeniä tuhansia osoitteita? Millaista esimerkkiä Suomi näyttää muille länsimaille näillä toimillaan?

Järvisen kysymykset ovat relevantteja vielä nykyäänkin. Kun sensuurin tielle lähdetään, aina löytyy uusia hyviä asioita, joilla sensuuria voidaan perustella. Tämä tie ei pääty koskaan. Petteri Järvinen on kirjoittanut asiasta myös kolumnin, joka itse kunkin kannattaa lukea.

Maailmalla autoritaariset valtiot, kuten Kiina ja islamilaiset maat harjoittavat suodatusta rutiininomaisesti ja estävät pääsyn hallinnon kannalta epämieluisille sivuille. Kiina lisäksi on painostanut alueellaan toimivia ulkomaisia yrityksiä antamaan tietoja yksityisistä ihmisistä, joiden mielipiteet ovat ristiriidassa hallituksen virallisen politiikan kanssa.

Vähemmistövaltuutettu

Vähemmistövaltuutetun toimisto laati lausunnon hallitusohjelmaan liittyen. Siinä sanotaan mm. seuraavaa:

Nettirasismiin puututtava tehokkaammin

Internet on tällä hetkellä rasistisen kiihotuksen keskeisin foorumi. Viranomaiset ovat tällä hetkellä neuvottomia.

Tähän tulisi määrätietoisesti kehittää keinoja, esimerkiksi hyödyntämällä kokemuksia lapsipornografian leviämiseen puuttumisesta.

Tämä lause antaa ymmärtää, että nettirasismin kitkemiseksi on perusteltua käyttää samoja keinoja kuin lapsipornografian leviämisen estämiseksi. Yksi lapsipornografian estämiseksi käytetty keino ovat estolistat, joilla internetin käyttäjiä estetään pääsemästä lapsipornoa sisältäville internet-sivustoille.

Kannattaako vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen estolistoja osana nettirasismin vastaista taistelua? Vastausta tähän kysymykseen ei ole saatu, mutta Puumalainen käyttääkin muita keinoja ilmiön kitkemiseen. Hän tekee tutkintapyyntöjä poliisille, jotta poliisi selvittäisi, syyllistytäänkö tietyllä sivustolla Rikoslain 11. luvun 8. pykälän mukaiseen kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Petteri Järvisen profetian toteutumista ei tarvinnut odottaa pitkään.

Profetia

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos arvioi, että estolistoja yritetään vielä käyttää monen muun ikävän asian ”suodattamiseen”. Tekijänoikeuksien alaisen materiaalin levittämisen estämisessä estolistat eivät ole erityisen tehokkaita. Sen sijaan mielipiteiden sensuroinnissa ne toimivat paremmin, koska yksityinen ihminen ei tiedä, mitä mielpiteitä häneltä sensuroidaan.

Kun nyt puututaan ”nettirasismiin”, seuraavaksi tulilinjalla ovat todennäköisesti uskonrauhaa rikkovat sivustot. Rikoslain 17. luvun 10. pykälässä sanotaan seuraavaa:

Joka

1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi

Tätä pykälää yritettiin soveltaa, kun Suomen Sisu –järjestöä vastaan käynnistettiin esitutkinta Muhammad-pilakuvien julkaisun johdosta. Jatkossa kyseistä pykälää voidaan soveltaa islamiin kriittisesti suhtautuviin eli ”islamofobisiin” sivustoihin, joiksi tämäkin blogi on luettavissa. Myöskään ennakkosensuuri lapsipornon esimerkin perusteella ei ole poissuljettu asia.

Internet on nykyisin ainoa paikka, jossa aito sananvapaus toteutuu. Valtamedian yleisönosastot ja keskustelusivut ovat vahvasti moderoituja eivätkä pyri aktiivisesti tarjoamaan tilaa tavallisen ihmisen mielipiteille. Valtamedia elää omassa maailmassaan ja on varmasti tyytyväinen sananvapauden tilaan, kuten sananvapauden päivän aikaisista lehtikirjoituksista voi päätellä.

Todellinen sananvapaus kuitenkin kukoistaa vain valtamedian ulkopuolisessa internetissä. Suomi24-sivuston keskustelupalstaa on sanottu kansakunnan vessanseinäksi, jonne kuka tahansa voi purkaa paineita. Blogosfäärissä on voinut ilmaista mielipiteitä, jotka valtamedia jättää julkaisematta joko hyvän journalistisen tavan takia tai ideologisista syistä.

Jos vähemmistövaltuutettu Puumalainen saa tahtonsa läpi, tämä tilanne ei ole pitkään voimassa. Siksi onkin suotavaa, että internetiin kirjoittavat ihmiset aktivoituisivat ja nousisivat vastustamaan internetin sensurointipyrkimyksiä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Päivitys 13.5.2007 Sensuuri etenee. Valtakunnansyyttäjä Mika Illman vaatii internetin keskustelupalstoille pakollisia valvojia Helsingin Sanomien mukaan. Valvojan puuttumisesta rangaistaisiin.

Halveksittava niljainen viemärirotta

Tässä kirjoituksessa en käsittele eläinkunnan ilmiöitä muutoin kuin allegorisesti. Tarkoituksena on valottaa vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen toimintaa. Puumalainen on mielestäni halveksittava, niljainen viemärirotta.

Puumalaisen työn tärkeyttä voidaan arvioida tarkastelemalla hänen aiempia tekojaan. Hän oli vastuussa Tatu Vanhasta kohtaan käydystä oikeusjutusta, jossa Vanhanen oli syytteessä tutkimuksistaan rotujen välisistä älykkyyseroista. Vanhasen tapausta on kommentoitu paremmin täällä. Jutusta voi päätellä, miten paljon vähemmistövaltuutettu Puumalainen kunnioittaa tieteen vapautta.

Myöhemmin Puumalainen on keskittynyt makeisrasioihin ja lakritsien käärepapereihin. Fazerin lakujupakkaa hän kommentoi oheisessa videopätkässä. Ilman nopeutetusta kuvasta johtuvaa pikkuoravamaista ääntäkin kommenteista voi päätellä, että puhujalla ei ole ns. kaikki kotona.

Puumalainen ei ole surkuhupaisasta toiminnastaan huolimatta (tai ehkä juuri sen ansiosta) saanut kovin suurta kritiikkiä osakseen valtamediassa. Tämä johtuu siitä, että kyse ei ole ollut erityisen merkittävistä asioista. Vain harva jaksaa tuohtua karkkipapereista ja Tatu Vanhasen tapauksestakin teki lähinnä merkittävän se, että kyseessä oli pääministerin isä.

Videolinkin takana tulee paljastetuksi syykin, miksi Puumalainen sai karkkipaperijihadinsa aikana puuhastella varsin rauhassa. Hän väistää ovelasti kritiikin omaa suhteellisuudentajun puutettaan kohtaan kyseenalaistamalla arvostelijoiden motiivit. Koska kyse ei ole merkittävästä asiasta ja Puumalainen on ilmeisen tosissaan, harva pääkirjoittaja viitsii jatkaa enempää asian vatvomista. Maailmassa on tärkeämpiäkin juttuja meneillään.

Puumalainen saa siis jatkaa temmeltämistään, koska kukaan ei nouse vastustamaan sitä, kuten Jussi Halla-aho toteaa kirjoituksessaan Syitä hulluuden voittokulkuun. Puumalaiselle karkkipaperit eivät kuitenkaan riitä. Viime viikolla hän teki Espoon Poliisille tutkintapyynnön bloggaaja Mikko Ellilän kirjoituksista.

Viemärirotta iskee jälleen

Tälläkään kertaa kyse on näennäisesti merkityksettömästä asiasta. Mikko Ellilän blogi on yksityisen henkilön ylläpitämä ja kyseinen henkilö kirjoittaa omalla nimellään. Juuri kukaan harvalukuisen suomalaisia blogeja seuraavan yleisön ulkopuolella ei ole koskaan kuullutkaan Mikko Ellilästä. Tämä tekee hänestä helpon saaliin virkaintoiselle ja oman valtansa sokaisemalle Puumalaiselle.

Samalla Puumalainen on kuitenkin tehnyt elämänsä suurimman virheen, joka takaa hänen paikkansa suomalaisen internetin lyhyessä mutta kunniattomassa historiassa. Hän hyökkää sananvapautta vastaan pyrkimällä sensuroimaan Ellilän kirjoituksia. Hän ei kuitenkaan pysty poistattamaan tekstejä palvelimelta, koska palvelin sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella. Lisäksi sivuston ylläpitäjä on ilmoittanut, että hän ei poista kirjoituksia ilman australialaisen oikeuden päätöstä. Puumalainen tuskin lähtee tuhlaamaan veronmaksajan rahoja enempää lähtemällä käräjöimään maapallon toiselle puolelle. Sen sijaan hän tekee tutkintapyynnön Ellilän kirjoituksista ja siitä, rikkovatko ne rikoslain 11. luvun 8. pykälässä määritettyä kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Puumalainen perustaa tutkintapyyntönsä tähän kirjoitukseen, jossa Ellilä kertoo oman käsityksensä kulttuurien välisistä eroista. Korostan tässä tapauksessa, että kenenkään ei tarvitse pitää kyseisen kirjoituksen sisällöstä tai olla samaa mieltä sen kanssa. Kyse onkin siitä, onko kirjoituksen julkaisu rikos aiemmin mainitun rikoslain pykälän mukaan.

Kyseistä pykälää vahvempi on nimittäin sananvapaus, joka on taattu Suomen perustuslain 12. pykälässä. Näin ainakin itse maallikkona kuvittelen. Lisäksi Puumalaisen toimintaa leimaa virkaintoisuus ja vakava suhteellisuudentajun puute sekä hänen aiempien toimiensa (esim. karkkipaperijihad) että sen tosiasian perusteella, että kirjoituksen takana on suuren yleisön silmissä tuntematon vähän yli parikymppinen opintotuella elävä nuorukainen (tai ainakin näin olen ollut itse ymmärtävinäni).

Minua viemärirotta-Puumalaisen toiminta loukkaa sekä veronmaksajana että kansalaisena. Veronmaksajana en halua, että verorahoja tuhlataan hyödyttömään taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Kansalaisena minä olen närkästynyt virkamiehen vähäisestä kunnioituksesta kansalaisen perusoikeudeksi luettavaa sananvapautta kohtaan. Minusta olisi oikeutettua tehdä kantelu vähemmistövaltuutetun toimista ja esittää hänen erottamistaan.

Valtamedia juhlii sananvapautta

Ironisesti torstaina 3.5. vietettiin sananvapauden päivää. Tämä sai lehdet innostuneesti kertomaan tästä valtion alamaisille. Helsingin sanomien toimittaja Maija Aalto kirjoitti tästä oikein kirjoituksen blogiinsa tai ”clogiin” (Corporate blog), joiksi valtamedian palkallisten toimittajien ylläpitämiä blogeja suuressa maailmassa kutsutaan.

HS on muuten tunnettu siitä, että se sensuroi varsin mielivaltaisesti kirjoittajien jättämiä kommentteja internet-sivustoltaan. Tähän HS:llä on sivuston omistajana täysi oikeus, vaikka se vähentääkin sananvapaudella hurskastelun uskottavuutta. Itsekin tekisin niin, jos minulla olisi kommentteja, joita sensuroida.

Valtamedia siis onnittelee itseään Suomen erinomaisesta sananvapauden tilasta, mutta samaan aikaan yksityinen blogikirjoittaja on menossa poliisikuulusteluun valtion virkamiehen tekemän tutkintapyynnön johdosta.

Miten viemärirotan käy?

Bloginimimerkki Laiva on täynnä on kirjoituksessaan jo ehtinyt arvioimaan viemärirotan seuraavia toimia. Hänen mukaansa Puumalainen a) jatkaa kampanjaansa pahoja väärintekijöitä vastaan b) vaatii suurempia sakkoja ”rikollisille” c) käynnistää internetin sensurointikampanjan. Olen taipuvainen uskomaan tähän skenaarioon, koska Puumalainen on lehtilausunnoissaan ja hallitusohjelmaan kirjatussa liitteessä vaatinut tiukkaa puuttumista ”nettirasismiin” ja halunnut, että toimenpiteissä otetaan mallia lapsipornon vastaiseen taisteluun käytetyistä keinoista.

Jos viemärirotta onnistuu, kiihotuksesta kansanryhmää vastaan jaetaan jatkossa kovempia tuomioita. Lisäksi on mahdollista, että nettioperaattorit joutuvat estämään pääsyn sivustoille, joissa kirjoitetaan kiihottavasti. Samanlaista nettisensuuria harjoitetaan nykyisin mm. islamilaisissa maissa ja Kiinassa. Hyvässä seurassa siis ollaan.

Näin voi käydä, vaikka viemärirotan tutkintapyyntö ei johtaisikaan tuomioon. Luotan sen verran suomalaiseen oikeusjärjestelmään, että en usko ihan minkä tahansa järjettömän tutkintapyynnön johtavan tuomioon. Jos tuomio tulee, viemärirotta todennäköisesti innostuu vaatimaan tiukempaa lainsäädäntöä rasismin kitkemiseksi.

Itse uskon, että viemärirotta saa vielä pitkään jatkaa touhujaan tieteen- ja sananvapautta vastaan. Yksikään kunnianhimoinen poliitikko ei Mikko Ellilän takia halua leimautua rasismin puolustajaksi. Lisäksi kunnianhimoinen ja aikaansaava virkamies ylennetään varmasti jossain vaiheessa. Toivoa vain sopii, ettei hän seuraavassa tehtävässään saa suhteellisuudentajun puutteellaan yhtä paljon vahinkoa aikaiseksi. Mikko Ellilä saanee kirjoituksistaan pienet sakot ja joutuu poistamaan kirjoituksensa tai itkemään ja poistamaan.

Viemärirotan seuraavat tehtävät

Jutun lopuksi ehdotan viemärirotalle puuttumista seuraaviin vakaviin epäkohtiin. Disneyn piirroselokuvassa Basil Hiiri Mestarietsivä päähenkilö Basil lausuu professori Ratiganille: ”Olet halveksittava niljainen viemärirotta” tai jotakin sinne päin. Kyseinen lause on jopa elokuvan trailerissa.

Mielestäni lause rohkaisee elokuvan katsojia syrjimään toisia ulkomuodon perusteella. Professori Ratigan on elokuvassa isokokoinen hiiri, jota kohtaan päähenkilö Basil tuntee ylemmyyttä pelkän ulkoisen olemuksen perusteella, vaikka Ratigan on korkeasti koulutettu professori. Lapsille opetetaan näin syrjiviä ja rasistisia asenteita. Lisäksi Ratiganin voi olettaa nuoruudessaan joutuneen kokemaan syrjintää suuren kokonsa takia, mikä selittää hänen ajautumisensa rikollisen uralle. Basil on elokuvassa sankari, joten hänen ei pitäisi moisia ilmaisuja käyttää ulkoisesti erilaista lajitoveriaan kohtaan. Ehdotan, että vaaditte kohtauksen saksimista pois DVD:llä levitetyistä julkaisuista tai elokuvan myynnin kieltämistä Suomessa uhkasakon uhalla.

Taiteilija Juice Leskinen on julkaissut Ajan Henki –levyllään kappaleen Mussoliini Perusdiini. Siinä on mm. seuraavia lauseita

Minä olen maailman vallesman (one and only Mr. Big)
Aatu on überallesman (jotain sekavaa saksankielistä juttua)

Neekerit on rumia, niillä on huulet kumia, ne polttaa oopiumia (nirri pois).

Kappaleen sanoituksessa esitetään fasistiset diktaattorit Hitler ja Mussolini ikään kuin humoristisina hahmoina. Tämä on omiaan viemään huomiota pois heidän teoistaan, jotka johtivat miljoonien ihmisten kuolemaan. Myös diktaattorien kansanryhmiin kohdistama vaino esitetään laulussa hauskana asiana. Koska kappaleen sanoittaja Juhani Leskistä ei tämän kuoleman takia voi saattaa edesvastuuseen rasistisesta lyriikastaan, ehdotan, että a) kiellätte Ajan Henki –albumin myynnin tai b) pakotatte levy-yhtiön poistamaan selvästi rasistisen kappaleen levyltä ennen uusintajulkaisua, uhkasakon uhalla tietenkin c) kaupoissa jo olevat Ajan Henki -levyt poistetaan jakelusta.

Koska te Mikko Puumalainen olette osoittanut aiemminkin puuttuvanne tärkeisiin asioihin, oletan, että korjaatte nämä kaksi vääryyttä, kunhan kiireiltänne ehditte.