tiistaina, kesäkuuta 25, 2013

Tapahtui kerran Tanskassa


Vuoden 2011 marraskuussa 10-vuotias tyttö raiskattiin Gullestrupissa, joka sijaitsee lähellä keskijyllantilaista Herningin kaupunkia. Tyttö oli kaverinsa kanssa leikkimässä paikallisessa leikkipuistossa, kun Ahmed Omar Mohammed -niminen 17-vuotias somalinuorukainen raiskasi hänet ja yritti vielä raiskata hänen 9-vuotiaan kaverinsa.

Nyky-Euroopassa moinen ei valitettavasti ole harvinaista, vaikka kyseinen tapaus on uhrin nuoren iän takia harvinaisen törkeä. Tapaukseen liittyy asioita, jotka kertovat nuorten muslimimiesten sopeutumisesta länsimaiseen yhteiskuntaan sekä oikeusjärjestelmän toiminnasta, kun se käsittelee törkeitä väkivaltarikoksia.

Kuka Ahmed Mohammed

Aloitetaan tekijästä. Ennen rikoksiaan Ahmed Mohammed kävi koraanikoulua, jota hänen setänsä pakotti käymään. Hän kuitenkin karkasi sieltä veljensä kanssa, mikä sai sedän sulkemaan hänet lukkojen taakse useaksi päiväksi ilman ruokaa ja juomaa. Ahmed Mohammed oli veljineen lähetetty ns. ”uudelleenkoulutusmatkalle” Somaliaan, mikä on tavallista, jos nuorukainen on oppinut liikaa vääräuskoisten tavoille.

Lopulta Ahmed Mohammed sai uuden mahdollisuuden ja hän värväytyi lapsisotilaaksi. Hän osallistui tehtäviin, joissa käytettiin väkivaltaa kristittyjä ja islamin sääntöihin välinpitämättömästi suhtautuvia muslimeita kohtaan. Tehtäviin kuului silpomisia ja talojen polttamista. Ahmed vietti Somaliassa viitisen kuukautta joulukuusta 2010 toukokuuhun 2011.

Oikeudessa Ahmed Mohammed myös kertoi, että hänen äitinsä halusi pojalleen kovan islamilaisen kasvatuksen. Kokemustensa perusteella hän selitti, että 10-vuotiaan tytön raiskauksessa oli kyse avunhuudosta.

Käräjäoikeus totesi Ahmed Mohammedin syylliseksi raiskaukseen ja tuomitsi hänet kuudeksi vuodeksi vankilaan. Lisäksi hänet tuomittiin karkotettavaksi Somaliaan, koska hän ei ollut Tanskan kansalainen. Tuomio noudatti yleistä pohjoismaista oikeuskäytäntöä eli oli suhteellisen lyhyt. Lisäksi syyllinen luultavasti istuisi tuomiostaan puolet eli pääsisi vapaaksi kolmen vuoden kuluttua. Karkotus Somaliaan taas tekee tuomiosta kovan tai ainakin sellaisen, jonka sopii tanskalaisten oikeustajuun.

Hovioikeus

Viborgissa toimiva ”Vestre Landsret”, joka suurin piirtein vastaa Suomen hovioikeutta, kumosi alkuperäisen karkotuspäätöksen ja teki siitä ehdollisen. Jos Ahmed Mohammed ei tee rikoksia tuomion päättymistä seuraavan kahden vuoden aikana, hän saa jäädä Tanskaan. Päätös syntyi äänestyksessä, jossa neljä kuudesta tuomarista äänesti karkotuksen kumoamisen puolesta ja kaksi vastaan.

Tanskalainen iltapäivälehti BT kertoo tuomion taustoista jonkin verran. Neljä karkotuspäätöstä vastaan äänestänyttä tuomaria katsoivat, että karkotuspäätös on liian rankka, koska tuomitulla on ”siteitä Tanskaan”. Hän on käynyt koulua Tanskassa, suorittanut peruskoulun päättökokeen ja puhuu hyvin maan kieltä. Lisäksi karkotuspäätös todennäköisesti kumottaisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Tuomio herätti Tanskassa kiivasta keskustelua. Entinen Tanskan konservatiivien kansanedustaja Naser Khader piti karkotuspäätösen kumoamista vääränä ja sanoi uskovansa, että tekijä tekee saman uudelleen. Lisäksi hän kysyi:

”Olemme täysin naiiveja, jos päästämme hänet tällä tavalla. Asia on erittäin vakava. Kyseessä on alaikäisen raiskaus ja jos siitä ei karkoteta, niin mistä?”

”Kyse on myös signaalin antamisesta muille. Jos maahanmuuttajat jotakin pelkäävät, se on karkotus. Olen kuullut ihmisten puhuvan, että he istuvat mieluummin 30 vuotta tanskalaisessa vankilassa kuin joutuvat karkotettavaksi. Ainoa asia, jota he pelkäävät, on karkotus.”

Ahmed Mohammedin aikaisempi uhri, 18-vuotias Desiree Klein, jonka hän yritti raiskata kuukautta ennen Gullestrupin tapahtumia, kertoi myös mielipiteensä tuomiosta julkisuuteen. Desireen äiti Karina Klein kertoo, kuinka hänen tyttärensä koulumenestys heikkeni ja hänen mielenterveytensä järkkyi. Äidin mukaan tytär on myös harkinnut itsemurhaa.

Karina Kleinilta löytyy vain rajoitetusti sympatiaa Ahmed Mohammedille, joka kertoi oikeudessa Al-Qaeda -menneisyydestään:

”Toisaalta säälin häntä mutta se ei anna hänelle oikeutta tehdä tällaisia asioita. Muutkin ihmiset ovat kokeneet mielipuolisia asioita, mutta he eivät silti raiskaa toisten ihmisten lapsia.”

"Ihmisoikeudet"

90-luvun lopulla ja erityisesti vuoden 2000 jälkeen perus- ja ihmisoikeudet ovat nousseet oikeudenkäytössä merkittävään asemaan. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta ihmisoikeuksia sovelletaan valikoivasti. Niiden avulla Ahmed Mohammedin kaltaiset törkeisiin rikoksiin syyllistyneet selviävät pienillä tuomioilla, kun taas rikoksen uhrit jäävät yleensä oman onnensa nojaan.

Vastaavasti sama oikeusjärjestelmä tuomitsee ihmisiä ”sananvapausrikoksista” varsin kevyin perustein. Nämäkin tuomiot jaetaan käyttämällä perusteluna ihmisoikeuksia, joista nauttivat tietyt poliittisen eliitin mielestä erityistä suojelua tarvitsevat vähemmistöryhmät.

Pohjoismaisessa ja yleisemmin eurooppalaisessa oikeudenkäytössä kansalaisen oikeustajulla ei enää ole juurikaan merkitystä. Ahmed Mohammedin tuomio Viborgin hovioikeudessa oli varmasti lain mukainen, ja alkuperäinen karkotuspäätös olisi luultavasti kumottu EIT:ssä. Kysyä kuitenkin sopii, voidaanko oikeudenkäyttö jättää omahyväisen ihmisoikeuspapiston harteille vai pitäisikö kenties ottaa askelia toiseen suuntaan. Yhdysvalloissa Ahmed Mohammed olisi todennäköisesti saanut 30-40 vuoden tuomion ja hänet olisi taatusti karkotettu.

tiistaina, kesäkuuta 18, 2013

Yle sortuu taas propagandaan

Edellisessä kirjoituksessani käsitellyn sotamies Lee Rigbyn julman murhan jälkimainingeissa verorahoitteinen Yleisradio on myös käsitellyt tapausta uutislähetyksessään (6:22 alkaen). Yle ei olisi Yle, jos se käsittelisi asiaa puolueettomasti ja pyrkisi välittämään yleisölleen tietoa.

Uutispätkässä pääteemana on sosiaalisessa mediassa lisääntynyt ”islamofobia” ja muslimeihin kohdistuneet viharikokset. Näitä selittämään on kutsuttu keskustavasemmistolaisen Demos-ajatushautomon tutkija Jamie Bartlett. Lisäksi haastatellaan poltetun islamilaisen keskuksen naispuolista kävijää.

Kamera kohdistetaan tämän artikkelin kuvituksena olevaan United Against Fascism -järjestön propagandajulisteeseen, jossa on Anders Breivikin ja EDL-järjestön johtaja Tommy Robinsonin kasvot. Teksti kertoo: ”Eri kasvot, sama viha”.

Kamera käy myös ”uskontojen välisessä tukitilaisuudessa” paikallisessa baptistiseurakunnassa. Salin seinät ovat täynnä UAF:n Breivik-julisteita, mikä kertoo tilaisuuden poliittisesta luonteesta. Julisteet myös kertovat, että EDL:n jäseniltä on tilaisuuteen pääsy kielletty. Yle muistaa myös kertoa brittiläisen yhteiskunnan ennätyksellisestä suvaitsevaisuudesta, vaikka maa on monia muita Euroopan maita useammin muslimien väkivallantekojen kohteena.

Mitä Yle ei kerro?

Yle kertoo Pohjois-Lontoossa sijaitsevan islamilaisen ”sisäoppilaitoksen” tuhopoltosta. Rakennuksen seinässä oli graffiti, jossa luki kirjainyhdistelmä EDL. Koska syyllisiä ei vielä ole saatu kiinni, Yle ei voi suoraan syyttää EDL-järjestöä viharikoksesta. Sen sijaan UAF:n propagandajuliste pitää huolen siitä, että katsojan mielikuvissa EDL, Breivik ja islamilaisen kulttuurikeskuksen tuhopoltto liittyvät toisiinsa. Vähintäänkin EDL ”luo viharikoksille otollista ilmapiiriä”, kuten tutkija Bartlett asiantuntevan oloisesti toteaa.

Todellisuudessa huonossa kunnossa olleen kulttuurikeskuksen tuhopolton motiiveista ei ole mitään tietoa. Toistaiseksi poliisi ei ole esittänyt mitään todisteita, että kyseessä olisi viharikos. Mitään todisteita ei myöskään ole siitä, että Ylen mainostama graffiti ja tuhopoltto ylipäänsä liittyvät toisiinsa. EDL-järjestön osallisuudesta tapaukseen ei ole myöskään esitetty näyttöä.

Vaikka työväenluokkainen tausta kuuluu EDL:n johtohenkilöiden puheesta, he tuskin ovat niin typeriä, että menisivät polttamaan moskeijan. Järjestö saa Lee Rigbyn murhan jälkeen sympatiaa paremmin ilman moisia tekoja.

Omilla kotisivuillaan EDL sanoo selväsanaisesti seuraavaa:

”Emme hyväksy hyökkäyksiä moskeijoihin tai minkään uskonnon harjoittamiseen tarkoitettuihin paikkoihin. Vastustamme yksiselitteisesti tällaisia hyökkäyksiä.”

Niin mutta kun EDL luo iskuille otollista ilmapiiriä. Kokonaan käsittelemättä jää islamilaisen radikalismin osuus ja julkisuudessa paljon esillä olleet tapaukset, joissa enimmäkseen pakistanilaisperäiset muslimit ovat värvänneet nuoria syrjäytyneitä valkoihoisia tyttöjä prostituoiduiksi. Britanniassa on toiminut useita tällaisia ”aasialaisten” pyörittämiä paritusrinkejä. Jos ”islamofobinen vihapuhe” on Britanniassa lisääntynyt, kuten tutkija väittää, Lontoon rituaalimurha ja alaikäisten paritustapaukset vaikuttavat varmasti enemmän kuin kuviteltu EDL:n luoma ilmapiiri.

Yle ei luonnollisesti kerro mitään Breivik-propagandajulisteen julkaisseesta järjestöstä ja sen toiminnasta. Jos järjestö väittää vastustavansa ”fasismia”, tämä ei tarkoita, että järjestö taistelisi hyvän puolesta pahaa vastaan. Monesti fasismia vastustavat järjestöt käyttävät mielenosoituksissa pahempaa väkivaltaa kuin ne ”fasistiset” järjestöt, joita he väittävät vastustavansa.

UAF-järjestössä on toiminut varapuheenjohtajana henkilö nimeltä Azad Ali. Hän työskenteli Britannian valtiovarainministeriössä ja toimi samalla valtion virkamiesten islamilaisen järjestön puheenjohtajana. Vuonna 2009 hän siteerasi kotisivullaan islamilaistaistelijaa, joka puolusteli brittisotilaiden tappamista Irakissa:

”Jos näkisin brittiläisen tai amerikkalaisen sotilaan univormussa Irakissa, tappaisin hänet, koska se on velvollisuuteni.”

”Jos taas näkisin saman sotilaan Jordaniassa, en koskisi häneen. Irakissa hän on taistelija ja miehittäjä, täällä hän ei ole sitä. Kunnioitan tätä pääasiallisena uskontoni ohjeena jihadia varten.”

Valtiovarainministeriö tutki Azad Alin toimia mutta hänet todettiin syyttömäksi. Britanniassa valtion virkamiesten poliittista toimintaa on rajoitettu omilla määräyksillä, joita vastaan hänen ei katsottu rikkoneen.

Ali esiintyy omissa blogiteksteissään varovaisin sanankääntein, mutta hän siteeraa kuitenkin amerikkalaisten Jemenissä tappamaa Anwar Al-Awlakia ja kutsuu tätä ”yhdeksi suosikkioppineistaan”.

UAF edustaa poliittisesti äärivasemmistoa. Se on poliittisesti lähellä Sosialistista Työväenpuoluetta ja sen puheenjohtajana ja Azad Alin lähimpänä esimiehenä toimii Lontoon entinen pormestari ”Puna-Ken” Livingstone.

Missä on Ylen sympatia murhattua brittisotilasta kohtaan?

Yle käsittelee islamia ja muslimeita silkkihansikkain, mikä tarkoittaa, että alkuperäinen brutaali murha jää sivuosaan, kun muslimeista tehdään uhreja ja kamera kohdistetaan Breivik-julisteeseen. Todellisuudessa yksikään muslimi ei ole kuollut Ylen mainostamissa muslimeihin kohdistuneissa viharikoksissa.

Kaiki muslimit eivät toisaalta pidä Lee Rigbyn murhaa oikeutettuna. Jotkut voivat jopa tuntea sympatiaa häntä kohtaan, mikä tosin osoittautui kahdelle muslimimiehelle vaaralliseksi, kun he kertoivat mielipiteensä sudanilaissyntyiselle Ziko Sullimanille. Tämä suivaantui ja puukotti ystäviään. Oikeudessa Sulliman ilmoitti tarvitsevansa arabian kielen tulkkia, koska hän ei osannut riittävästi englantia.

Muslimit ovat myös kykeneviä viharikoksiin toisiaan kohtaan eivätkä tarvitse tässä toiminnassa apua valkoihoisilta rasisteilta. Tämä kävi ilmi, kun somalimies puukotti moskeijassa poliisia ja kolmea rukoilemassa ollutta muslimia muutama päivä sitten. Miehille oli syntynyt erimielisyyksiä rukouksen suorittamistavasta.

Suomen yleisradio siis hyökkää helpon kohteen kimppuun ja jättää vaikeammat asiat käsittelemättä. Tätä kutsutaan yleisön palveluksi, josta jokaisen kansalaisen on pakko maksaa Yle-veroa. Tässä Yle tosin ei ole brittiviranomaisia huonompi. Nämä kun pidättävät mieluummin rumia puhuvan 85-vuotiaan mummon viharikoksesta moskeijan edessä, kuin puuttuvat siihen todelliseen ekstremismiin ja sen aatteellisiin juuriin.