Turvaton Ruotsi

Sosiaalidemokraattinen iltapäivälehti Aftonbladet on käynyt vaalien jälkeisen ajan ”Tykkäämme erilaisista” -kampanjaa (Vi gillar olika), joka on tähdätty Ruotsindemokraatteja vastaan. Lehden sivuilla kerrotaan, että lähes puoli miljoonaa ihmistä on liittynyt siihen mukaan.

Osana kampanjaa Aftonbladet julkaisee mielipidekirjoituksia. Eilen oli 22-vuotiaan stand up -koomikko Soran Ismailin vuoro. Ismailin varsin hysteerinen kirjoitus aloittaa olkiukkoargumentoinnilla, kun hän kuvaa puolueen vastausta Aftonbladetin kampanjaan:

”Tykkäämme samanlaisista.”

Ruotsindemokraattien ideologia siten, kuin Ismail sen kuvaa, edustaa siis fasistista ajattelua. Kirjoituksessaan Ismail vetää esiin sekä natsi-, Ruanda että Balkan-kortin, kun hän väittää Ruotsindemokraattien syyttävän ongelmista tiettyä ryhmää. Lopuksi hän ennustaa:

”Ainoat asiat, joita Ruotsindemokraatit saavat aikaan islamilaisista maista tulevien leimaamisella, ovat lisääntyvä syrjäytyminen ja suuremmat kuilut ihmisryhmien välillä. Ne heijastavat ihmisten ennakkoluuloja ja rakentavat vihaa eri ryhmien välillä, mikä pitkällä tähtäimellä luo lisää väkivaltaa yhteiskuntaan kaikilta suunnilta.”

Ryhmien väliset kuilut ovat jo kasvaneet, ja väkivaltaa esiintyy maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä jatkuvasti. Ruotsindemokraatit eivät ole millään tavalla syyllisiä tähän väkivaltaan, vaikka suvaitsevaisten sylkykupiksi ja yleiseksi syntipukiksi he kelpaavat.

Emme pidä erilaisista mielipiteistä

Aftonbladet edustaa itseään suvaitsevaisina pitävien ihmisten oikeita mielipiteitä. Tällaiset ihmiset eivät tosin suvaitse erilaisia mielipiteitä kovin hyvin. Esimerkiksi Ruotsindemokraattien oikeutta järjestää vaalitilaisuuksia rikotaan systemaattisesti. Puolueen jäseniä uhkaillaan ja pahoinpidellään.

Viime kirjoituksessa viittasin Hjällbossa tapahtuneeseen Ruotsindemokraatteja edustavan poliitikon pahoinpitelyyn. Kyseinen poliitikko oli taustaltaan Syyrian kristitty ja nimeltään Issa Issa. Kaksi ”nuorukaista” heitti kiven hänen ikkunansa läpi ja huusivat hänelle:

”Pirun kristitty, pirun Ruotsindemokraatti, tule alas.”

Kun Issa poistui huoneistostaan, häntä odotti 40-jäseninen 15-20 -vuotiasta nuorista koostuva jengi. Issa pakeni ja yritti soittaa poliisille. Jengi kuitenkin sai hänet kiinni ja puukotti häntä. Häntä hakattiin, potkittiin ja lyötiin pullolla päähän. Pahoinpitelyn seurauksena hän ei voi enää liikuttaa oikeaa kättään.

Pahoinpitelijat saivat haluamansa, sillä Issa ilmoitti jättävänsä politiikan ja Ruotsindemokraatit. Häntä oli ahdisteltu jo vaalipäivänä, kun hän oli jakamassa vaalimainoksia.

Jonkun mielestä voi olla liioittelua syyttää Aftonbladetia ja heidän ”Vi gillar olika” -kampanjaansa Issan pahoinpitelystä. Kuitenkin juuri Aftonbladetin kaltaisten lehtien tekopyhyys ja moralismi innoittavat äärivasemmistolaisia ja muslimeja ”katuparlamentarismiin”. Ruotsindemokraatit ovat vapaata riistaa, koska he ”luovat kuiluja ihmisryhmien välille”. Asiat olisivat vallan mainiosti, jos 5,7 prosenttia ruotsalaisista ei olisi äänestänyt Ruotsindemokraatteja ja ihmiset ymmärtäisivät kannattaa vain oikeita mielipiteitä.

On irvokasta, että lehden sivuilla heilutellaan natsikortteja samaan aikaan, kun vasemmiston ruskeapaidat harjoittavat katuterroria. Ruotsindemokraatit eivät ole vastuussa Ruotsin maahanmuuttopolitiikassa muutaman viime vuosikymmenen aikana tehdyistä virheistä eikä siitä, että maahanmuuttopolitiikasta ei maassa keskustella muutoin kuin ulkokultaisesti hymistellen.

Todellista turvattomuutta

Ruotsalaisen yhteiskunnan todellinen turvattomuus voi myös johtua siitä, että viranomaisilla ei ole tilanne hallinnassa. Tähän viittaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Tukholman Husbyssä tapahtuneet mellakat.

Suuri joukko nuoria oli tehnyt tuhoa Husbyn poliisiasemalla. Tätä ennen nuorukaiset olivat hyökänneet metroasemalle. Kun poliisipartio saapui paikalle, se joutui kivisateeseen. Yksi paikalla olleista poliiseista kertoi Dagens Nyheterille, miten kaksi poliisia joutui 60-päisen nuorisojoukon saartamaksi ja miten toinen veti esiin virka-aseensa ja toinen puolustautui pampulla:

”Meillä ei ollut mahdollisuuksia.”

Poliisi on toki yrittänyt rakentaa siltoja paikallisiin ihmisiin. Nämä yritykset näyttävät valuneen hiekkaan, kuten eräs poliiseista kommentoi:

”Tunteita on vaikea kuvata. Tunnen pettymystä, melkein surua. Olemme tehneet niin paljon töitä kontaktien luomiseksi, mihin oikeasti uskomme. Nyt kuitenkin tuntuu, että meidän on asetettava kyseenalaiseksi oma toimintatapamme. Johtaako se mihinkään vai synnyttääkö se vain turhautuneita poliiseja?”

Poliisit myös vaativat kansalaisyhteiskuntaa ottamaan kantaa ja viheltämään pelin poikki. Näin tuskin tapahtuu, koska ”kansalaisyhteiskunnalla” on liian kiire Ruotsindemokraattien tuomitsemisessa ja mustamaalaamisessa. Se, että naamioidut mellakoitsijat hyökkäävät kymmenen poliisipartion kimppuun, ei aiheuta huolta, vaan valtamedia raportoi edelleen väkivallasta jättämällä olennaisia tosiasioita kertomatta.

Lehdistön asiasta kertovissa jutuissa ei mainittu, mitä kansanryhmää mellakoitsijat edustivat, koska moinen olisi antanut lisää aseita ”ulkomaalaisvihamielisille” tahoille. Läntisessä Tukholmassa sijaitsevassa Husbyssä asuu noin 11 000 ihmistä, joista 82,7 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

Esimerkillinen poliitikko

Blokkien välinen kamppailu ja Ruotsindemokraattien pääsy valtiopäiville ovat jättäneet varjoonsa monet muut tapahtumat kuten sen, että somalitaustainen muslimijohtaja valittiin valtiopäiville Maltillisen Kokoomuksen riveistä.

Ruotsin islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja Abdirisak Waberi on laukonut julkisuudessa islamilaisia totuuksia. Hänen näkemyksiään voi luonnehtia islamilaisittain varsin konservatiivisiksi, ja ne ovat ainakin jossain määrin ristiriidassa länsimaisten demokratia- ja ihmisoikeuskäsitysten kanssa.

Hänen käsityksensä miesten ja naisten välisistä suhteista eivät ole mitenkään tavattomia islamilaisesta näkökulmasta, mutta ne tuskin edustavat Maltillisen Kokoomuksen valtavirtaa. Waberi on mm. sanonut, että miehelle on sallittu neljä vaimoa ja että mies voi lyödä vaimoaan, jos tämä on uskoton. Waberin mukaan:

”Mies pystyy rakastamaan neljää vaimoa, mutta en uskoa naiselta löytyvän kykyä rakastaa neljää miestä.”

”Islamin mukaan mies voi mennä naimisiin toisuskoisen naisen kanssa, mutta musliminainen voi mennä naimisiin vain muslimimiehen kanssa.”

Waberin mielestä naiset, jotka eivät noudata islamilaisia pukeutumissääntöjä, luovat levottomuutta yhteiskuntaan. Waberin mielipiteitä kuultiin viime joulukuussa Ruotsin television dokumentissa Slaget om muslimerna (Taistelu muslimeista), jossa käsiteltiin islamistien vaikutusvaltaa Ruotsin muslimijärjestöissä.

Palataan vielä Aftonbladetin vierailevaan kolumnistiin eli 22-vuotiaaseen stand up -koomikkoon. Lienee selvää, että Ismail on sopeutunut Ruotsiin varsin hyvin eikä hänellä luultavasti ole samanlaisia mielipiteitä miehen ja naisen roolista kuin parlamentaarikko Waberilla.

Silti Ismail näkee nimenomaan Ruotsindemokraatit ongelmana eikä esimerkiksi Waberia tai lähiöiden riehuvaa nuorisoa. Tästä syystä Ismailin kaltaiset ns. maltilliset eli kulttuuritaustaltaan muslimit eivät ole ratkaisu ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmiin vaan osa ongelmaa. He itse syyllistyvät samaan, josta he syyttävät "muukalaisvihamielisiä". He vierittävät syyn lähiönuorison väkivallasta syyttömien niskoille ja antavat Waberin kaltaisten edustaa muslimeja.

Ruotsin moraalipaniikki

Ruotsindemokraattien odotettu nousu valtiopäiville aiheutti entisessä kansankodissa käsittämättömiä ja hysteerisiä reaktioita.Vaalien järjestelyistä ei myöskään puuttunut tahattoman koomisia piirteitä. Vaalipäivän jälkeen yllättäen löytyi laskemattomia ääniä, ja innokkaimmat ehtivät Ruotsissa toivoa, että löytyneet äänet kääntäisivät poliittisesti epämiellyttävän vaalituloksen paremmaksi eli porvarillisen Allianssin voitoksi.

Vaalien jälkeinen krapula

Vaalien jälkeen Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson käyttäytyi esimerkillisesti ja ilmoitti, että puolue on valmis ottamaan vastuuta ja keskustelemaan kaikkien kanssa asiakysymyksistä. Aivan toisenlaista käytöstä nähtiin Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Lars Ohlylta, joka kieltäytyi astumasta samaan meikkaushuoneeseen Åkessonin kanssa ja marssi mielenosoituksellisesti pois paikalta.

Jotakin pelottavaa oli myös Tukholmassa järjestetyssä mielenosoituksessa, jossa vaadittiin, että rasisteja ei päästettäisi valtiopäiville. Kymmenet tuhannet ihmiset osallistuivat massatapahtumaan, jonka osallistujat halusivat osoittaa vastustavansa rasismia. 31-vuotias Emma Reimfeldt kertoo:

”Olen täällä koska haluan osoittaa tukeni, ja lisäksi ilmaisen pettymykseni vaalituloksen.”

On tietysti uskomatonta, että 5,7 prosentin äänisaaliin saalistanut puolue herättää näin voimakkaita tunteita. Pelottavan asiasta tekee se, että voimakas mielenilmaus tuo mieleen ennemmin orwellilaisen ”kahden minuutin vihan” kuin spontaanin mielenosoituksen. Tilaisuuteen osallistuneet kannattivat valtion virallista ideologiaa samaan tapaan kuin Ingsoc-puolueen kannattajat elokuvassa 1984.

Samanlainen viesti välittyi sosiaalidemokraattisen iltapäivälehti Aftonbladetin ”Pidämme erilaisista” -kampanjasta. Ruotsalainen media ei edusta vapaata tiedonvälitystä ja pyrkimystä totuuteen vaan härskiä propagandaa, jonka tyyli muistuttaa enemmän DDR:n vastaavaa kuin länsimaista demokratiaa.

Toki median poliittisessa sitoutuneisuudessa ei sinänsä ole mitään väärää. Toisaalta Ruotsissa kaikki merkittävät tiedotusvälineet ovat yhdessä liittoutuneet Ruotsindemokraatteja vastaan. ”Porvarillinen” Expressen julkaisi vaalien alla vetoomuksen olla äänestämättä Ruotsindemokraatteja. Expressen erottuu edukseen vain sillä, että se vastustaa Ruotsindemokraattien vaalitilaisuuksien häirintää.

Vaalien jälkeisellä viikolla oli mielenkiintoista katsoa, kuinka Expressenin pääkirjoitustoimittaja Eric Erfors keskusteli vasemmistolaisen tutkijan tai toimittajan (jonka nimeä en muista) kanssa Ruotsin television ykköskanavalla siitä, pitäisikö Ruotsindemokraatit sulkea valtiopäivien valiokuntatyöskentelyn ulkopuolelle. Erfors puolusti urheasti mielipidettään, jonka mukaan on parempi antaa Ruotsindemokraattien näyttää poliittiset kykynsä oikeassa työssä kuin sulkea heidät ulkopuolelle ja antaa heidän kerätä lisää kannatusta.

Demokratuuri

Ruotsindemokraattien kannattaminen voi olla fyysisesti vaarallista. Pelkkä epäilys voi riittää pahoinpitelyyn tai murhayritykseen. Göteborgin lähistöllä sijaitsevassa Hjällbon lähiössä 30-vuotias mies joutui viime torstai-iltana kymmenmiehisen joukon hyökkäyksen kohteeksi, koska hän oli Ruotsindemokraattien ehdokkaana vaaleissa. Miestä puukotettiin ja hänet vietiin sairaalaan. Tekijöitä ei vielä ole saatu kiinni.

Aiemmin mainitun mielenosoituksen jälkimainingeissa miestä puukotettiin Tukholman Södermalmin kaupunginosassa, koska häntä epäiltiin Ruotsindemokraatiksi.

Hakkerit murtautuivat Ruotsindemokraattien nettisivuille ja julkaisivat 5700 nimeä käsittävän listan ihmisistä, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta puolueen jäsenyyttä kohtaan. Vaalien jälkeen syntisiä varmasti etsitään ja heitä rangaistaan.

Palataan vielä aina niin kantaa ottavaan ruotsalaiseen valtamediaan. Toimittaja Lena Sundström on tullut tunnetuksi Tanskaa ja Ruotsindemokraatteja koskevista reportaaseistaan. TV4-kanavan ohjelmassa Sundström sai esittää käsityksensä Ruotsindemokraateista. Kun Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson halusi vastata Sundströmin väitteisiin, sankaritoimittaja totesi:

”En ajatellut ryhtyä väittelemään kanssasi.”

Moderni vasemmistoliberaali kutsuu itseään suvaitsevaiseksi. Suvaitsevaisuus kuitenkin loppuu siinä vaiheessa, kun joku uskaltaa olla eri mieltä. Rasistien kanssa ei tarvitse keskustella, koska he ovat ali-ihmisiä.

Suomestakin löytyy ihmisiä, joiden mielestä vastuullisten poliittisten ryhmien pitää vastustaa rasismia. Ylen Pressiklubi-ohjelmassa Ruotsin Ympäristöpuolueen puheenjohtaja Maria Wetterstrandin aviomies Ville Niinistö sai kertoa omista mielipiteistään. Niinistön Ruotsista kopioitu tekopyhyys ja moraalinen hybris voivat vedota joihinkin ihmisiin. Itse arvioin kuitenkin, että suomalaisiin ei moraalinen ylemmyys tehoa yhtä hyvin kuin ruotsalaisiin. Voin toki olla väärässä.

Ruotsin vaalit kuvina

Ruotsin vaaleja on mainostettu historiallisina, koska ensimmäistä kertaa porvarillisella Allianssilla on aito mahdollisuus saada jatkoaikaa. Aiemmin porvarien valtakausi on kestänyt enimmillään yhden vaalikauden. Lisäksi ensimmäistä kertaa sitten Uusi demokratia -puolueen jälkeen "äärioikeistolainen" ja "muukalaisvihamielinen" puolue voi päästä valtiopäiville.

Vaalikampanjassa Ruotsin demokratia on näyttänyt huonoimmat puolensa. Media ja poliittinen eliitti ovat liittoutuneet ja pyrkivät estämään Ruotsindemokraattien vaalimenestyksen. Muutaman tunnin kuluttua tiedämme, miten tämä onnistui.

Snaphanen-sivustolla on julkaistu joukko vaaleihin liittyviä kuvia. Niistä kaksi on esitetty alla.

Kusti polkee 2

Innokas lukijani lähestyi minua taas sähköpostilla. Taso ei viimeisestä ole parantunut, mutta kielenkäyttö vaikuttaa aiempaa aggressiivisemmalta. Sähköpostiosoite oli vaihtunut ja palaute tuli tällä kertaa osoitteesta abzayman (at) webinfo.fi. Kuitenkin mitä ilmeisimmin kyseessä on sama kirjoittaja kuin edellisessä julkaisemassani viestissä.
---

Kuule Natsien huorien Penikka!

Se on ihme että nyt olet (Proud Friend of Israel) ja sinun äiti hourittelee natsien kanssa ja ainakin Paavo Lipponen tunnisti että olette lopettaneet muutama juutalaisia, tämä jos katsotaan Suomen osuus mutta mitä muu Eurooppa teki juutalaisille on ehkä selvä kaikille olette lopettaneet osaa ja tehneet muista juutalaisista laboratorion koeruttoja.

Tällainen raakuus ei ole koskaan tapahtunut muslimimaissa että juutalaiset poltettiin joukoittain uunissa.

Sinun ylpeys ystävyydestä Israelin kanssa on jatke em. asioista, eikä ole uusi juttu länsimaalaisille.

Aina Länsimaalainen epidemia perustuu siihen että länsimaalainen kävelee ihmisten kallojen päälle.

Sinun esikuva USA lopetti miljoonia ihmisiä (alkuperäisasukkaat) ja nyt asuu niiden kallojen päällä.

Samalla teki Australia ja muut tunnettuja länsimaita, tämä ei ole uusi asia eikä ole salaisuus.

Mutta kuvottava juttu että nyt kun kävelette kallojen päälle olette ylpeitä että Juutalaiset tappavat joka päivä lapsia ja tuhansia lapsia vuonna 2008-2009 ja nyt olette ylpeitä siitä, tämä tarkoittaa kallojen päälle kävelevän länsimaalaisen hirviön mentaliteetti jatkuu, ja pahin asiasta että olette ylpeitä tästä.

Jos katsot kaikki mitä länsimaat tekevät se on sama periaate, Irakissa tapetaan miljoonia ihmisiä länsimaalaisten arvojen mukaan ja näin tehtiin Afganistanissa mutta voimat tähän loppuivat.

Nyt tämän raakuuden jatko muualla tarkoittaa että Peli on ohi, jos uusi hyökkäys tulee esim. Iraniin saatte takaisin kaikki mitä olette tehneet, jos olette hävettäneet kyliä tai kansoja siten tiestä tulee häipymään kyliä ja kansoja, siis mitä koko asiasta on varsin selvä on se että länsimaalaisten kallojen päällä kävelevä kulttuuri on jo OHI!

Peli on jo pelattu ja sota tuodaan kotikontille….

Ruotsin vaaleista vielä

Olen joskus pitänyt epäuskottavana norjalaisen bloggaaja Fjordmanin väitettä, jonka mukaan itse itseään ”antifasisteiksi” kutsuvat huligaanit toimisivat Ruotsin poliittisen eliitin hiljaisella suostumuksella ja että ”antifasistien” annetaan tehdä likainen työ eliitin puolesta. Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt todisti Helsingborg Dagbladissa Fjordmanin väitteen täysin oikeaksi.

Reinfeldt kommentoi Ruotsindemokraattien kohtaamaa vaalikokousten häirintää ja poliittista väkivaltaa seuraavasti:

”Haluaisin korostaa, että niiden, joiden tarkoituksena on edistää me vastaan he -ajattelua ja nähdä ihmisten väliset suhteet perusteiltaan vihamielisellä tavalla, ei kannata ihmetellä, jos sellaista tapahtuu.”

Reinfeldtin näkemyksen mukaan Ruotsindemokraattien varsinaisena ajatuksena on käyttää hyväksi tapahtunutta ja yrittää esiintyä puolustuskyvyttöminä. Toki Reinfeldt myös otti etäisyyttä kaikenlaiseen väkivaltaan ja uhkailuun eli oli kunnon poliitikon tavoin samanaikaisesti kahta eri mieltä.

Svenska Dagbladet tuomitsee väkivallan

Reinfeldtin lausunnosta tekee ihmeellisen se, että Ruotsindemokraatteihin kohdistuva poliittinen väkivalta on tuomittu porvarillisen Svenska Dagbladetin pääkirjoitussivuilla. Pääkirjoitustoimittaja Per Gudmundsson kirjoitti viitaten puolueen jäseniä kohtaan tehtyihin väkivallantekoihin:

”Ei ole olemassa mitään selityksiä. Useat poliitikot ovat jo vetäytyneet väkivallantekijöiden hiljaisiksi pelottelemina. Ahdistelutapaukset ovat vakava uhka demokratialle. On ihme, että kukaan ei ole kuollut.”

Törkein tapaus sattui viime viikolla, kun ”antifasistiset aktivistit” hyökkäsivät nuoren ruotsindemokraattipoliitikon kotiin ja viilsivät veitsellä hakaristin tämän otsaan. Kaksi naamioitua miestä tunkeutui 24-vuotiaan David von Arnold Antonin kotiin. Toinen miehistä piti Antonia paikallaan ja toinen tatuoi hakaristin otsaan. Lähtiessään miehet ottivat mukaansa kannettavan tietokoneen ja käteistä rahaa.

Väkivalta on tietysti vain jäävuoren huippu. Helsingissä ilmestyvä vasemmistoliberaali Hufvudstadsbladet kirjoittaa Ruotsindemokraattien vaikeuksista värvätä ehdokkaita. Lehti siteeraa puoluesihteeri Björn Söderiä, joka sanoo:

”Politiikallemme on kysyntää, mutta meillä on vaikeuksia tarjota ehdokkaita. Tämä taas johtuu tavasta, jolla meitä kohdellaan, sosiaalisesta stigmatisoinnista.”

Söder viittaa kahteen länsiruotsalaiseen ehdokkaaseen joiden ikkunat rikottiin äskettäin. Lisäksi monet Ruotsindemokraattien listoilta valitut kunnanvaltuutetut ovat luopuneet kesken kauden eikä puolueen listalta ole löytynyt varamiestä.

Tukea Tanskasta

Moraalista tukea Ruotsindemokraatit ovat saaneet ainoastaan Tanskasta ja erityisesti esikuvaltaan Tanskan kansapuolueelta, jonka puheenjohtaja Pia Kjaersgaard esiintyi Ruotsindemokraattien vaalitilaisuudessa viime lauantaina. Puheessaan Kjaersgaard perusteli puuttumistaan Ruotsin vaaleihin toisaalta sillä, että ruotsalaismedia ja ruotsalaiset poliitikot ovat usein käyttäneet Tanskaa kauhuesimerkkinä, ja toisaalta viittaamalla sananvapauden heikkoon tilaan Ruotsissa:

”En ole tullut tänne sekaantumaan Ruotsin sisäpolitiikkaan, koska se kuuluu Ruotsin kansalle.”

”Ei, olen saapunut, koska tietyistä eroista huolimatta ruotsalainen julkinen keskustelu muistuttaa minua tanskalaisesta keskustelusta 10 – 15 vuotta sitten.”

”Ja olen saapunut Ruotsiin, koska se koskee myös Tanskaa. Emme voi istua kädet ristissä ja katsella vierestä Ruotsin poliittista kehitystä.”

”Kun Ruotsi antaa oleskelulupia tuhansille maahanmuuttajille joka vuosi, se koskee myös Tanskaa.”

”En voi olla hiljaa, kun Ruotsin hallitseva eliitti yrittää tukahduttaa sananvapauden kaikin mahdollisin keinoin.”

Puheessaan Kjaersgaard viittasi ruotsalaisvaikuttajien hänestä antamiin lausuntoihin. Kirjailija, palestiinalaisaktivisti ja vasemmistoälykkö Jan Guillou kutsui Kjaersgaardia vaarallisemmaksi kuin Osama bin Ladenia. Guilloun lausunto päätyi Tanskan Kansanpuolueen puoluetoimiston seinälle ja sille naurettiin pitkään ja hartaasti.

Banaanivaltion vaalit

Mielipidetiedustelujen mukaan porvarillinen Allianssi olisi voittamassa vaalit ja saamassa enemmistön valtiopäiville. Mona Sahlinin johtama punavihreä liittouma ei ole kyennyt saavuttamaan äänestäjien luottamusta. Ruotsindemokraatit on luultavasti pääsemässä valtiopäiville mutta ei saavuta vaa'ankieliasemaa, jota molempien suurten puolueiden johtohenkilöt pelkäävät.

Kumpikin vaalien pääosapuolista on kieltäytynyt yhteistyöstä Ruotsindemokraattien kanssa. Pääministeri Reinfeldt on väläyttänyt yhteistyötä Ympäristöpuoleen kanssa siinä tapauksessa, jos Allianssi ei saavuta ehdotonta enemmistöä.

Mikä tahansa vaalien tulos onkaan, vaalijärjestelyt, poliittinen väkivalta ja vaalikokousten häirintä antavat synkän kuvan rauhallisena pidetyn naapurimaamme poliittisesta järjestelmästä, joka muistuttaa päivä päivältä enemmän kolmannen maailman banaanivaltioiden vastaavaa.

Kusti polkee

Tässä blogissa on kommentointimahdollisuus. Palautetta voi kuitenkin antaa myös sähköpostitse profiilin takaa löytyvään osoitteeseen. Luen postia harvakseltaan ja vastaukset saattavat siksi viipyä. Pääsääntöisesti en julkaise sähköpostitse lähetettyjä viestejä.

Sähköpostiosoitteesta absayman (at) hotmail.com tuli kuitenkin sen verran häiriintyneen oloinen viesti, että päätin julkaista sen kokonaisuudessaan.  Lähettäjä ilmoittaa nimekseen Ayman Abu Saleh. Saman niminen henkilö on oikeasti olemassa. On kuitenkin täysin mahdotonta sanoa, onko viestin lähettäjä oikea Ayman Abu Saleh, koska internetissä on niin helppo lähettää sähköpostia kenen tahansa nimissä.

Viesti on kieliasun perusteella käännetty jostakin muusta kielestä todennäköisesti Google Translate -sivustoa apuna käyttäen. Alkutervehdyksessä oleva sana Puro minua hieman ihmetyttää.
-----

Kuule Puro

Kun Israel perustettiin Palestiinassa vuonna 1948 arabit olivat 150 000 ja juutalaiset 4 miljoona, nyt arabit tai muslimit jos näin tykkäät sanomaan 1,5 miljoona eli 20% asukkaista jos lisätään tähän Gazan ja länsirannan asukkaita juutalaiset ovat pieni vähemmistö, ja 4 miljoona juutalaiset tulevat tukahtumaan 300 miljoonan muslimien keskellä jos kutsutaan kuten tykkäät kaikki arabian maiden asukkaat muslimiksi.

Jos puhut suomessa muslimit eivät tarvitse valloittaa suomea sisältää koska venäjä on 20% muslimi maa ja pitää tästä huolta.

Muusta Euroopasta ehkä merkit ovat selviä ranskassa ja tanskassa ja englannissa ja alankomaissa, hyökkääjät 11/9 ovat lähteneet saksasta tietysti.

 Euroopalla oli hyvää taloudellinen tilanne koska ei ollut sisäistä sota, mutta jos itse valitat että Euroopassa ja Amerikassa on sisällissota tästä eniten kärsi Eurooppa ja Amerikka ja kriisi on paras näyttö nykytilanteesta, ja tietysti venäjä voittaa (20% muslimit).

Minusta jos jatkat tällä tyylillä, uskon että aiheutat eniten vahinko Euroopalle ja Amerikalle koska tilanne oli hyvää tässä kun oli rauhallista ja vakaa, mutta sinun toimintamalli aiheuttaa levottomuutta, sisällissota ja te kärsitte eniten ja tietysti Venäjä nousee, mutta se on sun oma valinta mitä teet, tämä on ainoastaan minun kommentti.

Kaikki suurvallat ovat nousseet ja poistuneet, ja uskon että Euroopan ja Amerikan nousukausi on jo ohi, nyt on alamäkeä poistumiseen, ja tilalle on tulossa omia vuoriaan odottavia.

9/11 -ajatuksia iskujen yhdeksäntenä vuosipäivänä

Floridalaisen Dove World Outreach Centerin pastori Terry Jones melkein onnistui varastamaan WTC-iskujen vuosipäivän itselleen koraanien polttotempauksellaan, josta hän vetäytyi viime hetkellä. Myöhemmin kävi ilmi Jonesin teon ja New Yorkiin rakenteilla olevan ns. Ground Zero -moskeijan välinen yhteys.

Jonesille oli annettu ymmärtää, että tempauksesta luopuminen tarkoittaisi, että moskeijaa ei rakennettaisi aiotulle paikalle parin korttelin päähän paikasta, jonne lentokoneet iskivät 11.9.2001. Myöhemmin kävi ilmi, ett Jones oli tulkinnut lupauksia väärin.

Presidentti Barack Obama ja kenraali David Petraeus olivat tätä ennen vedonneet Jonesiin, jotta tämä ei toteuttaisi aiettaan polttaa koraaneja 9/11-terrori-iskun vuosipäivänä. Jonesin teko olisi vaarantanut amerikkalaissotilaiden hengen ja Yhdysvaltojen tehtävän Afganistanissa.

Sillanrakentaja

Ground Zero -moskeijan myötä amerikkalaiset ovat saaneet tuntea, miltä islamilainen ylivaltapyrkimys tuntuu käytännössä. Moskeijan puhemies, imaami Feisal Abdul Rauf on väittänyt, että kyse on sillanrakennuksesta lännen ja islamilaisen maailman välillä.

Moskeijan, jota alkujaan kutsuttiin Cordoban taloksi, rakennuspaikka sijaitsee vajaa 200 metrin päässä World Trade Centerin kaksoistornien sijaintipaikasta eli ns. Ground Zerosta. Moskeijan tulevassa osoitteessa sijaitsi aiemmin Burlingtonin takkitehdas, johon terrori-iskun yhteydessä osui osia lennon 175 lentokoneen laskutelineistä ja rungosta.

Imaami Rauf on esiintynyt tiedotusvälineissä näyttävästi sillanrakentajana ja maltillisena muslimina. Itse moskeijan ja siihen liittyvän islamilaisen kulttuurikeskuksen nimi, Cordoban talo viittaa muslimien ja toisuskoisen myyttiseen harmoniseen yhteiseloon Iberian niemimaalla ennen espanjalaisten reconquistaa. Toki nimen voi tulkita myös toisin.

Muslimit rakensivat moskeijan visigoottien rakentaman Cordoban katedraalin paikalle osoituksena islamin ylivallasta samalla tavalla, kuin muslimit ovat aina tehneet. Jerusalemin Al-Aqsa -moskeija on rakennettu juutalaisen temppelin päälle, ja Konstantinopolin Hagia Sofia -kirkko korvattiin moskeijalla, kun turkkilaiset valtasivat kaupungin. Islamin historiassa voitettujen vastustajien uskonnollisten pyhäkköjen paikalle on yleensä rakennettu moskeija voiton merkiksi ja islamin ylivallan symboliksi.

Imaami Raufin sillanrakennus on kuitenkin jakanut amerikkalaisia. Siinä missä tunnettu islamin puolustelija Karen Armstrong ylistää Raufin aloitetta, osa amerikkalaisista vastustaa hanketta ja näkee sen loukkauksena WTC-iskujen uhreja kohtaan. Brittiläinen islam-apologisti Karen Armstrong sanoo:

”Imaami Feisal Abdul Rauf...on sillanrakentaja, koska hänellä on juuret molemmissa maailmoissa. Hän on opiskellut Egyptissä, Englannissa, Malesiassa ja Yhdysvalloissa ja hänen moskeijansa on vain parin korttelin päässä World Trade Centeristä. Syyskuun 11. päivän jälkeen monet kysyivät: Missä ovat maltilliset muslimit? Miksi he eivät sano mitään? Imaami Raufissa meillä on henkilö, joka osaa puhua länsimaisille ihmisille siten, että he ymmärtävät.”

On totta, että imaami Rauf puhuu länsimaisille, vasemmistoliberaaleille kieltä, jota he ymmärtävät. Hän puhuu sillan rakentamisesta yhteisöjen välille juuri siten, kuin vasemmistoliberaalit haluavat kuulla. Jäljelle jää kysymys, puhuuko imaami Rauf totta vai valehteleeko hän tarkoituksella.

Kun imaami Raufin Cordoba-aloite herätti arvostelua, moskeijahanke nimettiin uudelleen neutraalimmalla nimellä Park 51, joka viittaa tulevan moskeijan katuosoitteeseen myyttisen islamin kultaisen ajan asemesta. Itse hanketta imaami Rauf ei kuitenkaan ole valmis perumaan.

Yksisarvinen

Kuten edellä siteeratusta Karen Armstrongin lausunnosta voi päätellä, imaami Raufia pidetään maltillisena muslimina eli juuri sellaisena, jonka kaltaista nykypäivän länsimainen poliittinen eliitti tarvitsee todistaakseen maailmalle, että islam on rauhan uskonto. Raufin kaltaiset todistavat, että islam ei ole sodassa länttä vastaan ja että syyskuun 11. päivän terroristit eivät edusta oikeaa islamia.

Raufin kaltaisia maltillisen islamin edustajia voi pitää myyttisinä yksisarvisina eli kultaakin kalliimpina yksilöinä, jotka todistavat maailman muslimeille, että Yhdysvallat ei ole ristiretkellä islamia vastaan. Rauf onkin ollut sekä George W. Bushin että Barack Obaman hallinnon suosiossa. Vain vähän aikaa sitten Rauf kävi Lähi-idän kiertueella Yhdysvaltojen ulkoministeriön toimeksiannosta ja amerikkalaisen veronmaksajan kustannuksella.

Raufin lausunnot ovat kuitenkin myös herättäneet negatiivista huomiota. Hän on mm. kieltäytynyt tuomitsemasta islamistista Hamas-järjestöä:

”En ole poliitikko. Terrorismi on hyvin monimutkainen kysymys...Olen rauhantekijä. En salli kenenkään asettaa minua asemaan, jossa minut nähdään missään päin maailmaa kilpailijana tai vihollisena.”

Äskettäin CNN:n haastattelussa Rauf kuitenkin totesi:

”Tuomitsen kaikki, jotka tekevät terroritekoja, ja Hamas on syyllistynyt terroriin.”

Imaami Rauf on tuominnut syyskuun 11. päivän terrori-iskut ”epäislamilaisina”. Kuitenkin hän monen muslimin tavoin vierittää osan syyllisyydestä Yhdysvaltojen niskaan. Raufin internet-sivuilla väitetään, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA rahoitti Osama bin Ladenia ja Talibania 1980-luvulla. 19 päivää iskujen jälkeen Rauf vastasi kysymykseen, ansaitsiko Yhdysvallat terrori-iskut, seuraavasti:

”En sanoisi, että Yhdysvallat olisi ansainnut tapahtuneen. Mutta Yhdysvaltojen politiikka oli osasyyllinen tapahtuneeseen rikokseen.”

Kun Raufilta kysyttiin, miksi hän pitää Yhdysvaltoja osasyyllinsenä, hän vastasi:

”Koska olemme olleet osallisena niin monen syyttömän ihmisen kuolemaan maailmassa. Suoraan sanottuna Osama bin Laden on valmistettu Yhdysvalloissa.”

Vaikka Raufin näkemykset tuskin poikkeavat vasemmistolaisten keskuudessa vallitsevista, monet republikaanipoliitikot kuten Rudy Giuliani ja Sarah Palin pitivät Raufin näkemyksi huolestuttavina.

Peitelty uhkaus

Imaami Rauf on päättänyt viedä moskeijahankkeensa loppuun asti, vaikka ilmiselvästi puheet sillanrakentamisesta ovat pelkkää retoriikkaa. Viimeisenä temppunaan Rauf kertoi CNN:n haastattelussa, mitä seuraa, jos moskeijaa ei rakenneta. Hänen mukaansa keskustelu moskeijasta on politisoitunut niin, että se voi vahvistaa ääriryhmien kykyä rekrytoida jäseniä ja hyökätä amerikkalaisia vastaan. Raufin mukaan:

”Islamilaisessa maailmassa otsikot kertovat, että islam on hyökkäyksen kohteena.”

Hän myös kertoi suhtautuvansa avoimesti siihen, että islamilaisen keskuksen paikkaa siirretään:

”Jos tätä ei tehdä oikein, raivo räjähtää valloilleen islamilaisessa maailmassa.”

Hän totesi, että reaktio voi olla pahempi kuin Tanskassa julkaistujen Muhammad-pilakuvien aiheuttamat väkivaltaisuudet.

Raufin lausunnot muistuttavat sisällöltän ja painotuksiltaan brittiläisten muslimijärjestöjen johtajien vastaavia. Raufin tilalle voisi aivan hyvin asettaa Britannian muslimineuvoston johtajan Muhammad Abdul-Barin. Puheet eivät poikkea sisällöltään juurikaan toisistaan. Erona Anjem Choudaryn kaltaisiin räyhääjiin on se, että Rauf ja Abdul-Bari puhuvat viileästi ja sivistyneesti. Siksi Raufin kaltaisia myös kuunnellaan ja heidän ehdotuksiinsa suhtaudutaan vakavasti.

Koska Rauf ei ilmiselvästi ole typerä, hän on luultavasti tiennyt, että hänen moskeijahankkeensa voisi herättää myös vastustusta. Itse asiassa New Yorkin asukkaista kaksi kolmasosaa vastustaa moskeijan rakentamista. Samanaikaisesti 62 prosenttia on sitä mieltä, että moskeijan rakentajilla on oikeus toteuttaa hankkeensa. Kyse ei siis ole uskonnonvapaudesta.

Valtaosa amerikkalaisista kokee, että islamilaisen kulttuurikeskuksen rakentaminen lähelle WTC-iskujen tapahtumapaikkaa on loukkaavaa iskujen uhrien omaisia ja amerikkalaisia kohtaan ylipäänsä. Raufin ja moskeijan taustahahmojen mielestä on ilmeisesti yhdentekevää, loukkaako moskeijahanke ketään. Miksi se voisikaan loukata, koska kyse on ”sillanrakentamisesta”?

Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa oltiin kovasti huolissaan moskeijahankkeen kohtaamasta vastustuksesta. Lehden jutussa jopa kaivattiin kannanottoa George W. Bushilta, joka terrori-iskujen jälkeen totesi islamin olevan rauhan uskonto, jonka ääriryhmät ovat kaapanneet itselleen.

Amerikkalaiset kuitenkin ymmärtävät, että iskun tekijät olivat muslimeja ja uskoivat islamin opetuksiin. He eivät välttämättä niele poliittisen eliitin vakuutteluja islamin perimmäisestä rauhantahtoisuudesta. Moni amerikkalainen tutustui islamiin terrori-iskujen jälkimainingeissa ja havaitsi, että islam suhtautuu vihamielisesti toisuskoisiin ja hyväksyy väkivallan osana islamin ylivallan levittämistä.

Ongelma ei ole siinä, että moskeijahanketta vastustavat amerikkalaiset olisivat islamofobisia kiihkoilijoita. Ongelma on siinä, että imaami Raufin kaltaiset tukeutuvat ääriryhmien väkivallan uhkaan omassa retoriikassaan ja että Raufilla on sama tavoite kuin islamin itselleen kaapanneilla ääriryhmillä. Molemmat tekevät työtä sen hyväksi, että islam hallitsee maailmaa, kunnes maailmassa palvotaan ainoastaan Allahia.

Koraanit roviolle

Pienen floridalaisen Dove World Outreach Center -kirkon pastori Terry Jones on ilmoittanut polttavansa Koraanin kopioita 11. syyskuuta eli Pentagoniin ja World Trade Centeriin kohdistuneiden terrori-iskujen muistopäivänä.

En nyt aio puuttua teon mielekkyyteen, 50 hengen seurakuntaa johtavan pastorin motiiveihin tai ylipäänsä kirjojen polttamiseen liittyviin mielikuviin, jotka ovat peräisin vuosikymmenten takaa. Johtavien amerikkalaisten poliitikkojen reaktioita on paljon mielenkiintoisempaa seurata.

Teko vaarantaa amerikkalaisten joukkojen turvallisuuden

Aiemmin linkitetyssä Newsweekin artikkelissa jopa johtavat konservatiivit väittävät, että Jonesin teko vaarantaa Yhdysvaltojen johtaman NATO-liittouman tehtävän Afganistanissa. Tällä he viittaavat Afganistanin sotatoimia aiemmin johtaneen Kenraali David Petraeuksen lausuntoon. Petraeus väitti, että video pastori Jonesin mielenosoituksesta olisi lahja amerikkalaisvastaisille ekstremisteille:

”Olemme huolissamme, että Koraanin polttamiskuvia käytettäisiin samalla tavalla, kuin ekstremistit käyttävät Abu Ghraibin valokuvia, eli niistä tulisi pysyviä tahroja.”

”Meille vihamieliset tahot käyttäisivät niitä kiihottaakseen ihmisiä väkivaltaan ja kääntääkseen yleisen mielipiteen meitä vastaan sekä meidän tehtäväämme Afganistanissa ja muualla maailmassa.”

Pastori Jonesin protesti on tämän omien sanojen mukaan suunnattu radikaaleja islamisteja vastaan. Hän tuskin ymmärtää, että hänen ensi lauantaiksi suunniteltu mielenilmauksensa tai lähinnä reaktiot siihen paljastavat, miten heikolla pohjalla Yhdysvaltojen tehtävä Afganistanissa lepää.

Myös Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton puuttui asiaan ja sanoi:

”On valitettavaa, että pieni seurakunta on saanut niin paljon huomiota epäkunnioittavalla ja häpeällisellä tavallaan muistaa syyskuun 11. päivän terrori-iskujen yhdeksättä muistopäivää.”

Clintonin kunniaksi on sanottava, että hän sentään yrittää panna asian oikeisiin mittasuhteisiin.

Kansakunnan rakentaminen

Yhdysvaltojen armeija yhdessä NATO-liittolaisten kanssa yrittää tehdä Afganistanista normaalin, rauhanomaisen valtion tai ainakin niin rauhallisen, että Al-Qaedan kaltaiset järjestöt eivät enää voisi pesiytyä sen alueelle. Maasta tuskin koskaan tulee mitään mallikelpoista demokratiaa, mutta jonkinlainen kunnollinen hallinto alueelle yritetään saada, jotta alueen takapajuisilla ja usein lukutaidottomilla ihmisillä olisi edes jotakin toivoa paremmasta.

Tavoitetta voi pitää sinänsä kunnioitettavana, mutta ei välttämättä realistisena. Maasta ei voida lähteä noin vain, koska tällöin NATO:n arvovalta heikkenisi ja radikaalit islamistit voisivat väittää voittaneensa. Toisaalta usko tehtävän onnistumiseen ei voi olla kovin vahva, jos Terry Jonesin johtaman seurakunnan mielenilmaus vaarantaa sen.

Kansakunnan rakentaminen ei onnistu, jos miehitysjoukot eivät saavuta paikallisen väestön luottamusta. Talebanin tarvitsee vain horjuttaa tätä luottamusta muistuttamalla aika ajoin läsnäolostaan terrori-iskuilla ja täyttämällä Yhdysvaltojen sotilaiden ulottumattomissa olevat alueet omilla miehillään.

Koko tehtävän mielekkyys voidaan siis perustellusti asettaa kyseenalaiseksi samoin kuin tavoite rakentaa Afganistanista yhtenäinen kansakunta. Amerikkalaiset haluavat, että heistä pidetään. Siksi islamia pitää kohdella kunnioittavasti silkkihansikkain, jotta paikalliset eivät käänny sotilaita vastaan.

Toisaalta miten vastapuoli suhtautuu vastustajaan, joka ilmiselvästi lepyttelee vihollistaan? Moinen käyttäytyminen voidaan myös tulkita heikkouden merkiksi ja osoitukseksi tahdon puutteesta.

Toimiiko liennytysstrategia?

Jihadwatch-sivuston Robert Spencer sanoo kirjoituksessaan seuraavaa:

”Ajatus, että sota-aikana tulisi olla tekemättä mitään sellaista, johon vihollinen todennäköisesti vastaa järjettömällä tai murhanhimoisella raivolla, saattaa ensinäkemältä tuntua taktisesti viisaalta mutta johtaa lopulta antautumiseen. Vihollisen maailmankuva ja näkökulma hyväksytään ja siihen yritetään sopeutua sen sijaan, että yritettäisiin eri rintamilla, ei ainoastaan sotilaallisella, osoittaa, miksi se on väärä ja miksi sitä pitää vastustaa.”

Spencer vertaa tapaa, jolla natseihin suhtauduttiin amerikkalaisessa Toisen maailmansodan aikaisessa sotapropagandassa, Yhdysvaltojen nykyjohdon tapaan käsitellä vihollisen ideologiaa. Spencerin mukaan kenraali Petraeuksen pitäisi puolustaa floridalaisen kirkon oikeutta toimia haluamallaan tavalla, käyttää sitä esimerkkinä ja sanoa, että me puolustamme omaa näkemystämme yhteiskunnassa riippumatta siitä, miten te toimitte.

Vapaassa yhteiskunnassa on täysin mahdotonta estää kansalaisia ilmaisemasta omaa mielipidettään parhaaksi katsomallaan tavalla. Pastori Jonesin mielenilmausta ei ilmaisuvapautta tiukasti puolustavassa maassa voi kieltää eikä pastoria voi sen takia panna vankilaan. Suomessa asiat ovat toisin, mutta siitä ei tässä yhteydessä kannata puhua enempää.

Sitä paitsi syy riehumiselle voidaan tarvittaessa jopa keksiä tyhjästä, kuten tapahtui vuonna 2005 Guantanamo Bayn vankilassa, kun amerikkalaissotilaiden väitettiin huuhtoneen Koraanin alas vessanpytystä. Tieto osoittautui myöhemmin perättömäksi mutta johti siitä huolimatta väkivaltaisiin mellakoihin eri puolilla islamilaista maailmaa.

Samankaltainen ilmiö toistui Tanskan Muhammad-pilakuvakriisissä, jota lietsottiin lisäämällä alkuperäisten, varsin harmittomien pilakuvien joukkoon tekaistuja mutta paljon törkeämpiä kuvia, jotka eivät millään tavalla liittyneet islamin profeettaan.

On siis täysin yhdentekevää, miten paljon lännessä kumarrellaan islamia. Mellakoille löytyy aina sytykettä, ja osa muslimeista vihaa länttä kaikesta huolimatta.

Ovatko Ruotsin vaalit vapaat ja rehelliset?

Otsikon kysymys nousi esiin, kun ruotsalainen kaupallinen tv-kanava TV4 kieltäytyi lähettämästä Ruotsindemokraattien vaalimainosta. Kanavan edustajat sanoivat, että mainos, jonka lopussa burkaan pukeutuneet naiset jyräävät rollaattorilla ajavan vanhuksen kilpailussa budjettirahoista, on mahdollisesti lain vastainen eli kiihottaa kansanryhmää vastaan.

Ruotsin vaalijärjestelmän erikoisuudet

Naapurimaa Tanskassa TV4-kanavan toiminta herätti myös huomiota. Tanskan Kansanpuolueen europarlamentaarikko Morten Messerschmitt väitti tiedotteessaan, että Ruotsi ei noudata kansainvälisiä konventioita parlamenttivaalien suorittamisesta. Hän myös aikoi ottaa asian esille Euroopan parlamentissa.

Messerschmitt kiinnitti erityistä huomiota Ruotsin vaalilippujärjestelmään, jossa puolueet ovat vastuussa omien vaalilippujen jakelusta äänestyspaikoille. Monissa muissa kehittyneissä demokratioissa valtio tai muu julkisyhteisö vastaa vaalilippujen toimittamisesta äänestyspaikoille. Ruotsin järjestelmä luonnollisesti suosii suuria puolueita, joilla on riittävän suuri organisaatio äänestyslippujen jakelua varten. Siksi äänestyspaikoilta vain harvoin löytyy kaikkien puolueiden vaalilippuja.

Ruotsalainen järjestelmä vaarantaa myös vaalisalaisuuden, koska vaaliliput ovat puoluekohtaisia. Äänestäjä voi säilyttää vaalisalaisuuden vain ottamalla kaikkien puolueiden vaaliliput mukaan äänestyskoppiin tai täyttämällä ”blankolipukkeen”, jossa ei ole yhdenkään puolueen tunnusta. Äänestysalueet ovat usein pieniä ja äänestäjät tuntevat vaalivirkailijat, joten äänestyksessä voi olla mukana myös sosiaalisen kontrollin elementti.

Århusin yliopiston valtiotieteen professori Jörgen Elklit analysoi Ruotsin vaalijärjestelmän epäkohtia artikkelissaan. Hän näki kolme pieniä ja uusia puolueita kohtaavaa ongelmaa:

1. 
   
   Taloudellisista syistä puolueilla voi olla vaikeuksia painaa riittävästi vaalilippuja.
2. 
   
   Samoista syistä vaalilippujen jakelu voi olla vaikeaa
3. 
   
   Puolueilla ei ole riittävästi jäseniä vaalilippujen jakeluun niissä vaalipiireissä, joissa niillä on ehdokkaita.

Elkiltin johtopäätös on seuraava:

”Ruotsin vaalijärjestelmän vaikutusta voi luonnehtia järjestelmälliseksi (ja ehkä tarkoitukselliseksi) yritykseksi estää pienten ja uusien puolueiden mahdollisia äänestäjiä äänestämästä niitä, mitä kaikki vaalitarkkailuun erikoistuneet järjestöt varmasti arvostelisivat.”

Lisäksi Elklit toteaa:

”Toisena pääongelmana, jonka haluamme nostaa esiin, voi pitää vaalilippujen valikoivaa jakelua äänestyspaikkojen ulkopuolella. Riippumatta siitä, millä perusteella puolueiden edustajat ovat paikalla, on itsestään selvää, että kaikki äänestäjät eivät ota mukaansa kaikkia vaalilippuja. Usein vain suurilla puolueilla on mahdollisuus vaalilippujen jakeluun, kun taas pienillä puolueilla voi olla vaikeuksia olla läsnä kaikilla äänestyspaikoilla.”

Elklit näkee myös sosiaalisen kontrollin ongelmana:

”...on helppo saada käsitys siitä, mitä puoluetta äänestäjä aikoo äänestää. Siksi valitsijat, jotka ottavat vastaan uusien ja ristiriitaisia tunteita herättävien puolueiden vaalilippuja, joutuvat epäluulojen kohteeksi.”

Elklitin johtopäätöksen mukaan Ruotsin vaaleissa vaalisalaisuus ei toteudu, ja lisäksi äänestyspäätökseen saattaa liittyä painostusta. Siksi vaaleja ei voi pitää täysin rehellisinä.

Elklit ei ota kantaa toiseen vaalilippuihin liittyvään ongelmaan eli vaalivilppiin. Jostain syystä tiettyjen puolueiden vaaliliput saattavat vahingossa ”kadota”. Tämän vuoksi Ruotsindemokraatit on ottanut käyttöön sähköpostiosoitteen, jonne ihmiset voivat raportoida havaitsemiaan ongelmia vaalilippujen käsittelyssä.

Ilmaisuvapauden kehitysmaa

Jokainen Ruotsin poliitista elämää seurannut varmasti ymmärtää, että vaalijärjestelmä ei ole se todellinen ongelma. Jos palataan Ruotsin TV4-kanavan sensuroimaan vaalimainokseen, joka jätettiin esittämättä lainopillisin perustein, Tanskan televisiokanavat ovat näyttäneet sitä kokonaisuudessaan useita kertoja. Vaikka kiihotusta kansanryhmää vastaan koskeva lainsäädäntö on Tanskassa suurin piirtein samanlainen kuin Ruotsissa, tanskalaiset tv-kanavat eivät pitäneet mainoksen sisältöä ongelmallisena.

Tanskalainen konservatiivien kansanedustaja Naser Khader kutsui Berlingske Tidenden blogiartikkelissaan Ruotsia ilmaisuvapauden kehitysmaaksi. Mainoksen sensuroinnin lisäksi Khader kiinnittää huomiota siihen, että Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkessonia ei ole kutsuttu mukaan vaaliväittelyihin. Näin ihmiset eivät voi vapaasti vertailla puolueen näkemyksiä muiden puolueiden vastaaviin.

Vaikka Ruotsindemokraatit on gallupeissa mittauttanut neljän prosentin äänikynnyksen ylittäviä lukemia, puoluetta ei kutsuttu ”vain eduskuntapuolueille” varattuihin vaaliväittelyihin. Tätä Khader pitää loukkauksena sananvapautta vastaan.

Ruotsissa ei ole muiden länsieurooppalaisten maiden tapaan vahvaa protestipuoluetta. Khader näkee syyn tähän seuraavasti:

”Niillä ei ole ollut Le Penin, Haiderin, Wildersin tai Siv Jensenin (Norjan edistyspuolue) tapaista johtajatyyppiä ennen Ruotsindemokraattien johtaja Jimmie Åkessonia. Kokemusten mukaan johtohahmo on erittäin tärkeä näiden puolueiden olemassaololle. Se, että tällainen puolue ei Ruotsissa ole menestynyt, ei niinkään johdu ruotsalaisten vähäisestä muukalaiskriittisyydestä (tai joissakin tapauksissa -vihamielisyydestä). Ongelmana on ollut se, että näille mielipiteille ei ole löytynyt demokraattista edustajaa.”

Khader väittää, että maahanmuuttokriittisten sulkeminen yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle on Ruotsissa johtanut radikalisoitumiseen ja väkivaltaan. Lisäksi maahanmuuttajien integrointi yhteiskuntaan on epäonnistunut pahemmin kuin Tanskassa. Ruotsissa on noudatettu periaatetta ”viimeisenä sisään, ensimmäisenä ulos”. Tanskassa taas on Khaderin mukaan pyritty kiinnittämään huomiota maahanmuuttajien osaamiseen eikä maassaoloaikaan. Siksi maahanmuuttajien työttömyys on Tanskassa pienempää kuin Ruotsissa.

Ruotsissa ongelmat on pyritty piilottamaan ja teeskentelemään, että niitä ei ole olemassa. Khaderin mukaan:

”Kaikissa maissa noin 5-15 prosenttia väestöstä suhtautuu maahanmuuttajiin varautuneesti tai vihamielisesti... Tällä väestönosalla on oikeus ilmaista mielipiteensä kuten kenellä tahansa muulla ilman, että heidän mielipiteitään sensuroidaan.”

Aidosti liberaali Khader itse ei kannata Tanskan kansanpuoluetta, mutta suo sen edustajille oikeuden ilmaista itseään. Omasta puolestani sanon, että terveessä demokratiassa valtapuolueet omaksuvat osan protestipuolueen teemoista itselleen ja tätä kautta pitävät protestipuolueen lähempänä viiden kuin 15 prosentin kannatusta. Ruotsissa on kuitenkin valittu sensuurin, piilottelun ja vaikenemisen tie, joka johtaa huonompaan tulokseen kuin avoin keskustelu.

Älymystön edustaja puhuu

On vaikea kuvitella parempaa edustajaa ruotsalaiselle ”valtioradikalismille” kuin kirjailija, palestiinalaisaktivisti ja älykkö Jan Guillou. Sen sijaan, että hän vastaisi Tanskasta tulevaan arvosteluun, Guillou hyökkää Jyllands Postenin haastattelussa tanskalaisia vastaan:

”Ruotsalaiset eivät ole niin kiihtyneitä islamista kuin tanskalaiset.”

Guilloun mukaan poliittinen korrektius, josta tanskalaiset syyttävät ruotsalaisia, on pelkkä illuusio. Tanskalainen keskustelukulttuuri poikkeaa Guilloun mukaan täysin ruotsalaisesta. Tanskassa ulkomaalaiset ovat keskeinen poliittinen kysymys, kun taas Ruotsissa asiasta keskustellaan varsin vähän, vaikka maahanmuuttajia on Ruotsissa enemmän kuin Tanskassa.

Guillou tyrmää täysin käsitykset siitä, että Ruotsindemokraattien vaalivideon esittämättä jättämisessä olisi kyse sensuurista, kuin myös sen, että Ruotsin vaalijärjestelmässä olisi jotakin vikaa. Guillou puolustaa ruotsalaista poliittista keskustelua:

”Tanskassa islam on pääosassa mutta Ruotsissa ei.”

Guillou arvostelee tapaa, jolla Tanskassa islam on otettu panttivangiksi taistelussa ilmaisuvapaudesta. Hänen mukaansa ilmaisuvapautta testataan jatkuvasti muslimeilla. Tästä ei Guilloun mukaan seuraa mitään hyvää Tanskalle tai ilmaisuvapaudelle.

Käänne huonoon suuntaan tapahtui, kun Tanskan Kansanpuolue pääsi kansankäräjille. Kukaan ei uskaltanut asettaa puolueen teemoja kyseenalaiseksi, vaan muidenkin puolueiden edustajat uskalsivat sanoa asioita, joita Ruotsissa kuulee vain ääriryhmien edustajilta. Muukalaisvastaisesta retoriikasta on tullut poliittisesti hyväksyttävämpää, mikä näkyy kulttuurissa ja julkisessa keskustelussa.

Ruotsindemokraattien vaalivideon sensuurin Guillou näkee poliittisena temppuna, jonka avulla puolue hankki itselleen sympatiaa ja reaktioita Tanskan kaltaisista maista.

Guilloun mielipiteet edustavat ruotsalaista valtavirtaa. Ruotsalaisessa poliittisessa keskustelussa Tanskaa on käytetty jo pitkään huonona esimerkkinä, ja televisiokanavilla on esitetty dokumentteja tanskalaisesta muukalaisvastaisuudesta. Kuitenkin Tanskassa myös muut kuin Tanskan Kansanpuolueen kannattajat näkevät ruotsalaisen sensuurin ongelmallisena. Päähallituspuolue Venstren edustaja Michael Aastrup Jensen kertoi mielipiteensä Russia Today -televisiokanavalla:

”Olen ollut vaalitarkkailijana useissa Itä-Euroopan maissa. Jos olisimme havainneet vastaavaa jossain Itä-Euroopan maassa, olisimme esittäneet äänekkään vastalauseen asiasta...Meidän pitäisi vaatia Ruotsilta samaa kuin itäisen Euroopan mailta.”

Yllä oleva kannanotto luonnollisesti miellyttää putinilaista ohjattua demokratiaa harjoittavaa Venäjän valtaeliittiä. Kuitenkin kellojen pitäisi soida myös Tukholmassa.