Iltalehti ja Yhdysvallat - tavanomaista roskajournalismia

 

Entinen presidentti Donald Trump on edelleen valtamedian  toimittajien kauhistelun kohde numbero yksi. Tällä kertaa Iltalehti mollaa Trumpia tavanomaisin argumentein.

Trump kuvataan jutussa mielipuolena. Valtamedian toimittajien tavoin konteksti piilotetaan, jotta Trumpista syntyisi mahdollisimman negatiivinen kuva. IL kertoo, kuinka Trump sanoi, että Yhdysvaltojen kaikkien aselajien komentaja Mark  Milley pitäisi teloittaa.

Ihan ilman syytäkö Trump suivaantuisi Milleylle?  

Todettakoon, että Milley otti Trumpin presidenttikaudella esimiehensä tietämättä yhteyttä kiinalaiseen kollegaansa ja sanoi tälle, että Yhdysvallat on on vakaassa tilassa eikä suunnittele minkäänlaista hyökkäystä. Milley alkoi siis esimiehensä  tietämättä harjoittamaan omaa ulkopolitiikkaa. Tämä itsessään voidaan tulkita maanpetokseksi, josta voidaan rangaista kuolemalla. Jos Milley olisi varoittanut kiinalaisia tulossa olevasta hyökkäyksestä, kyseessä olisi varmasti maanpetos.

Jos olet Yhdysvaltojen kaikkien aselajien komentaja, et lähde sooloilemaan ulkopolitiikassa presidentin tietämättä. Tosin amerikkalaiselle valtamedialle Milleyn toiminta oli täysin ok, koska Trump.

Jälkikäteen on huvittavaa lukea liberaalimedian artikkeleita, joissa ollaan kovasti pelkäävinään sitä, että Trump sytyttää ydinsodan. Kaikki tämä on kummallista, koska Trump ei  presidenttikautensa aikana aloittanut yhtäkään uutta sotaa toisin kuin hänen dementoitunut seuraajansa, jonka johdolla Yhdysvallat alkoi aseistaa Ukrainaa sodasssa, joka juuri tällä hetkellä on päättymässä Ukrainan tappioon.

Mark Milley herätti myös negatiivista huomiota ns. Jan 6 -mellakoiden jälkeen, kun hän kertoi haluavansa ymmärtää ”valkoista raivoa 

Yhdysvaltojen kehnosti hoidettu vetäytyminen Afganistanista menee myös suurelta osin Mark Milleyn piikkiin, vaikka päävastuu toki on Bidenin regiimillä.

Iltalehti kaivaa jostakin Brian Klaas -nimisen tutkijan, joka minusta on sekopäisempi kuin kuva, jonka hän piirtää Trumpista. Amerikkalaiinen liberaali vihaa Trumpia mutta on samanaikaisesti täysin kykenemätön käsittelemään  Trumpia muutoin kuin mielipuolisen raivon kautta.Trump on oikeasti päässyt amerikkalaisten liberaalien ihon alle eivätkä nämä kestä sitä. Amerikkalainen liberaali on oman käsityksensä mukaan hyvyyden perikuva ja edustaa parasta, mitä ihmiskunnalla on tarjota,vaikka hän todellisuudessa olisi pikkusieluinen ja omahyväinen narsisti, joka on kyvytön käsittelemää oman ideologiansa kanssa ristiriidassa olevia mielipiteitä. Voimakasta Trumpia kohtaan tunnettua vastenmielisyyttä kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä Trump Derangement Syndrome .

Todellisuudessa Trump ei presidenttikaudellaan ollut mikään autoritaarinen  johtaja vaan johti  maata tavallisen republikaanin tavoin eli ensi töikseen alensi veroja.

Demokraatit sen sijaan  yrittivät kampittaa Trumpia myös likaisilla keinoilla. Näistä pahin oli  Trumpin lavastaminen Venäjän asiamieheksi (Russian collusion hoax,,) johon amerikkalainen valtamedia osallistui suurella innolla. Olen käyttänyt omissa kirjoituksessani tästä termiä Venäjä-huijaus, koska kyse oli Venäjä-yhteyksien lavastamisesta. Venäjä-huijaus huipentui erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkintaan, jossa  Venäjä-yhteydet jäivät toteen näyttämättä.

Biden on se autoritaarinen johtaja, ei Trump

Kun katsoo, miten Bidenin hallinto on käsitellyt Jan 6- mielenosoittajia, voi helposti päätellä, että  kyseessä on autoritaarinen hallinto. Suuri osa epäillyistä ei ole syyllistynyt väkivaltaisuuksiin mutta heidät tuomitaan tästä huolimatta pitkiin rangaistuksiin.  Lisäksi syytetyt joutuvat odottaamaan pitkään oikeudenkäyntiä.

Demokraatit ovat paisutelleet Tammikuun 6. päivän tapahtumia rinnastamalle ne Pearl Harboriin ja 9/11- hyökkäykseen, mikä on kohtuuttomuudessaan täysin uskomatonta. Kontrasti BLM-mielenosoittajien kohteluun on valtava

Autoritarismia on myös oikeusjärjestelmän valjastaminen regiimin poliittisia vastustajia ja erityisesti Donald Trumpia vastaan. Trumpin syytteet vaikuttavat enimmäkseen tekaistuilta ja syyttäjän tarkoituksena on lähinnä sitoa Donald Trump loputtomiin oikeudenkäynteihin ja lopulta pakottaa hänet luopumaan ehdokkuudesta. Kyse on puhtaasti oikeusjärjestelmän väärinkäytöstä eli toiminnasta, joka on tuttua ns. banaanialtioissa.

Iltalehden toimittajat olivat kovasti närkästyneitä siitä, että presidentti  Joe Bidenia kohdellaan seniilinä höppänänä mutta Trumpia ei Ehkä se johtuu siitä, että Trump vaikuttaa energiseltä ja Biden taas hauraalta ja seniililtä. Bidenin mokailut ovat yleinen naurunaihe internetissä. Biden on myös patologinen valehtelija, joka kertoo paikkansa pitämättömiksi osoitettuja tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. 

Bidenit ovat myös rikastuneet käyttämällä hyväkseen Joe Bidenin virkaa varapresidenttinä. Bidenit ovat myyneet palveluksia ulkomaisille tahoille maksua vastaan, kun Joe toimi Barack Obaman  varapresidenttinä. Tämän suhteen Edustajain huoneessa on menossa tutkinta.

Päätän kirjoituksen journalisti Glenn Greenwaldin twiittaukseen sanoihin: Kuvitelkaa, kuinka paljon amerikkalaiset vihaavat maansa johtavia instituutioita, jos Trump,joka on saanut rikossyytteen neljällä eri lainkäyttöalueella, johtaa gallupeissa viidessä kuudesta vaa’ankieliosavaltiosta. Amerikkalaiset ymmärtävät, että Oikeusministeriö ja valtamedia ovat toivottomasti politisoituneita ja korruptoituneita.

On myös todennkäköistä, että pahasti dementoitunut Biden on pelkkä keulakuvapresidentti ja joku toinen hoitaa taustalla  presidentin tehtäviä. Oheisella videolla Varjopresidentti Barack Obama kommentoi Lähi-idän tapahtumia

Suomalaisella valtamedialla on ongelma, kun sen normaalisti käyttämät lähteet Yhdysvalloissa pääsääntöisesti suoltavat hallinnon propagandaa ilman vähäisintäkään kritiikkiä. Kun propaganda käännetään suomeksi, se ei muutu lainkaan paremmaksi.

Perussuomalaiset, informaatio-operaatio ja rasismipuhe.

 

Olin joskus saanut sellaisen kuvan, että Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja kohtelisi julkisissa esiintymisissään Perussuomalaisia reilusti. Kuva on viimeisimmän vasemmiston ja valtamedian informaatio-operaation jäljiltä muuttunut.

Jokisipilä poseeraa Helsingin Sanomissa yhdessä  Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelman kanssa. Vuorelma on vastenmielinen rasismilla hurskastelija

Jos rasistisyytökset ja jatkuva rasismista keskustelu auttaisivat jotakin, Suomi olisi paratiisi. Valitettavasti puhetta rasismista on vuosikymmenten aikana ollut riittävästi ja joitakin tuloksia olisi jo nähty, mikäli keskustelu olisi oikeasti hedelmällistä

Sen sijaan rasismi on työkalu, jolla vasemmisto, valtamedia ja akateemiset tutkijat saavat esitellä omaa moraaliaan ja mollata niitä, jotka oletettavasti ovat rasisteja.

Vuorelma toteaa:

 ”Käynnissä ei ole Purra-kohu vaan laajempi keskustelu siitä, millainen puolue perussuomalaiset on”, Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma arvioi.

Vuorelman mukaan perussuomalaisten poliittiseen retoriikkaan on hallitustaipaleen alkuun saakka kuulunut rasistista kieltä ja syrjivää puhetta. Käynnissä oleva keskustelu määrittelee hänen mukaansa sitä, pidetäänkö tällaista kieltä suomalaisessa politiikassa hyväksyttävänä vai ei.

Vuorelma käyttää lauseessaan huonosti määriteltyjä käsitteitä kuten ”rasistinen kieli” ja ”syrjivä puhe”. Niin kauan, kun ollaan näin epämääräisellä tasolla, keskustelu on turhaa, koska tutkijan omassa päässään kehittämät käsitteet eivät ole täsmällisiä ja yleisesti tunnettuja.

Mitä tulee Purran 15 vuotta vanhoihin puheisiin, Purra ei ollut silloin mukana politiikassa eikä ollut missään poliittisessa luottamustehtävässä.

Se, että Jokisipilä lähtee mukaan Vuorelman rasismiläppään ei kerro hänen kehityksestään hyvää. Hänen pitäisi olla tarpeeksi fiksu, jotta hän ymmärtäisi, että ”rasismipuheessa” (Huom! Itse keksimäni käsite) ei ole tarkoituksena pyrkiä totuuteen vaan kyse on yleensä pelkästään oletetun rasistin julkisesta häpäisemisestä.

Jokisipilä analysoi jonkin verran persujen rasismikäsitystä:

”Perussuomalaisilla rasismin raja vaikuttaa menevän jossain rikoslain kieppeillä. Silloin, kun ihminen on saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, on ihan oikeutettua kutsua rasistiksi, mutta jos ei tuomiota ole, silloin selkeän määritelmän löytäminen menee monimutkaiseksi”

Jokisipilä keksi yllä olevan lauseen omasta päästään.

Rasismi tarkoittaa rotuun perustuvaa syrjintää. Jossain välissä tämä aiemmin vakiintunut käsite on menettänyt merkitysensä. Ehkä syynä on se, että laki kieltää rotuun perustuvan syrjinnän eikä sellaista kukaan hyväksyisikään. Siksi rasismin määritelmää on laajennettu katttamaan kaikki puhe, jossa jotakin erityistä sensitiivisyyttä vaativaa ihmisryhmää käsitellään vähänkin negatiivisessa valossa. Monesti myös kansanryhmän suhteen neutraalit käsitteet kuten ”haittamaahanmuutto” tulkitaan väärin perustein rasistisiksi. Haittamaahanmuutto tarkoittaa maahanmuuttoa, joka on vastaanottajayhteiskunnalle taloudellinen tai muunlainen nettorasite.

Jokisipilä myös mainitsi kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Hänen puheidensa perusteella voi päätellä, että tuomio on eräänlainen poltinmerkki, vaikka kiihottaminen ei olisikaan ollut erityisen vakavaa. Laki itsessään on epämääräinen ja tulkinta tapahtuu aina syytetyn vahingoksi. Lakia sovelletaan sen mukaan, miten kiihkeästi valtakunnansyyttäjä haluaa rangaista vääränlaisiin puheisiin syyllistyneitä. Myös kansanryhmän väkivaltapotentiaalilla on oma merkityksensä sekä syyttämispäätöksessä että mahdollisessa tuomiossa.

Jokisipilä viitta myös kirjoittamattomiin sääntöihin ja väittää, että Perussuomalaiset eivät puolueena niitä noudattaisi. Tälle väitteelle Jokisipilä ei esitä mitään todisteita.

Mitään todisteita ei löydy myöskään yleisille vihervasemmistolaisten tutkijoiden, mediapersoonien ja poliitikkojen väitteille suomalaisten erityisen voimakkaasta rasismista. Kuten aiemmin sanoin, rasismia käytetään välineenä, jolla tukitaan ihmisten suut ja vältetään keskustelemasta siitä, millaista maahanmuuttoa Suomeen kohdistuu ja kannattaisiko sellaista maahanmuuttoa, joka perustuu sosiaaliturvalla elämiseen kenties vähentää?

Jokisipilä on myös sisäistänyt vihervasemmiston rasismin anteeksipyytelyä koskevat säännöt. Kun poka on koukussa ei ole mitään syytä päästää sitä lähtemään hyväksymällä tämän anteeksipyynnin vilpittömin mielin.

” Monet tuntuvat nimenomaan olevan sitä mieltä, että Purran kommenttien taustalla oleva ajattelu ei ole muuttunut mihinkään anteeksipyynnöstä huolimatta. Näin ajatteleville mikään määrä anteeksipyyntöjä ei riitä vakuuttamaan, että taustalla oleva ajatusmaailma ei olisi rasistinen”

Tämä taas osoittaa, että on täysin hyödytöntä irtisanoutua rasismista sen jälkeen, kun on joutunut rasismisyytösten kohteeksi. Kyseessä on turha rituaali, joka pelkästään tuo tyydytystä vihervasemmistolaiselle lynkkausporukalle.

Kyvyttömyys ymmärtää, mistä rasismipuheessa oikeasti on kyse (eli vallankäytöstä) ei kerro hyvää Jokisipilän ajattelusta. Perussuomalaiset ja heidän äänestäjänsä suurimmalta osin hylkäävät vihervasemmistolaisen moraalin. Kyse ei siis ole mistään ”rasismiriman” alentamisesta vaan kokonaisen ajattelumallin hylkäämisestä. Jatkuva rasismipuhe ei hyödytä yhtään mitään kuten ei myöskään vihervasemmistolainen rasismin kyttääminen ja jatkuva leimakirveen heiluttelu.

Kukaan muu kuin Johanna Vuorelma itse ei ole nimittänyt häntä rasismin ylituomariksi. Enkä voi sanoa, että minua suuremmin kiinnostaisi, mitä Johanna Vuorelma ajattelee rasismista.

Hesarin jutussa oli linkki (ei ole enää) Ville Rydmanin kommentteihin siitä, miten valtamedia käytti mielipuolisia salaliittoteorioita Perussuomalaisten poliitikkojen mustamaalaamiseen. Se antoi ymmärtää, että ensimmäisenä mankeliin joutuneen Vilhelm Junnilan pesukarhukuvioituun paitaan sisältyisi joku ”kaksoismerkitys” ja kyseessä olisi ”kaksois- viestintä ja koirapilli, jolla kutsutaan uusnatseja.

Ehkä mielettömämpi oli HS:n toimittaja Satu Vasantolan Mesimäyräjuttu. Toimittajan käynnin jälkeen HS julkaisi useita mesimäyrään liittyviä juttuja eri osastoillaan. Juttu oli niin hullu, että heräsi kysymys, oliko helle pehmentänyt toimittajan pään.

Elefantti olohuoneessa

Kaikkein pahinta oli, että Jokisipilä tuntui olettavan, että yhden puolueen ottaminen tällä tavalla tikun nokkaan, ei olisi ennennäkemätöntä Suomen historiassa. Keskellä kesää toimittajat alkoivat kaivaa internetin arkistosta 15 vuotta vanhoja juttuja sivustolta, jota ei ole vuosiin päivitetty.

Vilhem Junnilan natsijahti oli ilmiselvästi perusteeton. Julkisuusmyllyyn ensimmäistä kertaa joutunut poliitikko panikoi eikä kestänyt pyöritystä (Tästä en hantä moiti). Sen jälkeen Perussuomalaisten ministereitä otettiin käsittelyyn yksi kerrallaan.

Koska mukana oli useit eri tiedotusvälineitä, ja homma eteni synkronisesti, on perusteltua kysyä, kuka tätä kaikkea johti ja kuka rahoitti toiminnan. Mistään normaalista journalistisesta työstä ei ollut kyse. Operaation mittakaava oli tähän liian suuri. Kysyä sopii myös, oliko mukana ylikansallisia toimijoita vai oliko kyseessä suomalaisten oma operaatio, joka muistutti informaatiosodankäyntiä, koska se oli sitä. Mikko Paunio ainakin tuntuu olevan sitä mieltä. Itsekin kirjoitin Twitter filesin inspiroimana, miten FBI valtasi sosiaalisen median yhtiö Twitterin ja alkoi sensuroimaan amerikkalaisten viestiä. Paunio on sitä mieltä, että samanlaista sensuuriregiimiä ajetaan kaikkialle länsimaihin. Siinä turvallisuusviranomaiset, valtamedia ja kansalaisjärjestöt merkitsevät viestejä poistettaviksi ja sosiaalisen median yhtiö tekee varsinaisen likaisen työn, jotta valtiota ei voida syyttää sananvapauden loukkauksesta. Näin Twitterin sensuuri toimi siihen asti, kunnes Elon Musk otti yhtiön hallintaansa. Mukana sensuuriregiimissä oli ihmisiä, jotka olivat aiemmin olleet lavastamassa Donald Trumpista Venäjän agenttia.

Koronapandemia vanhoissa sanomalehdissä

 

Aina silloin tällöin on hyvä tutkia vanhoja sanomalehtiä ja katsoa, miten valtamedia yrittää sormi pystyssä opettaa lukijoitaan ja samalla demonisoida sinällään harmittomia ihmisryhmiä ja esittää heidät sekopäisinä hörhöinä. Toki osalla heistä mielipiteet voivat vaikuttaa oudoilta, mutta mielestäni näille ihmisille lehtien palstoilla tapahtuva ylimielinen naureskelu ei tuo mitään hyvää julkiseen keskusteluun, vaan siinä omasta erinomaisuudestaan vakuuttunut toimittaja potkii palloa tyhjään maaliin. Nyt kun koko väestöön kohdistuneet massarokotukset ovat takana päin, voidaan HS:n toimittajan kijoittaman jutun asiasisältä ja tiedollinen  anti todeta suurimmallta osin kelvottomaksi.

Tämänkertaisessa ”vanhojen sanomalehtien katsauksessa otetaan käsittelyyn Helsinkin Sanomien juttu nimeltä Valheiden verkko, joka julkaistiin 21.1.2021. Tuolloin koko väestöön kohdistuvat massarokotukset olivat vasta alkamassa.

Tyypilliseen valtamedian toimittajan tapaan jutun kirjoittaja käyttää leimaavia termejä kuten ”rokotevastainen”. Koronarokotteen tapauksessa rokottamiseen myönteisesti suhtautuva henkilö voi jättää rokotteen ottamatta, koska se on otettu käyttöön nopeasti, siinä käytetään uuttaa teknologiaa (mRNA) eikä sitä ole testattu riittävän hyvin, jotta sitä voisi jakaa huolettomasti koko väestölle. Tämän sanominen koronapandemian aikana saattoi johtaa tilin sulkemiseen sosiaalisessa mediassa.

Mielesttäni huonosti testatun rokotteen ottaminen voi sekin olla perusteltua, jos tauti, jota vastaan se on tehty, on riittävän vakava ja rokotteen riskit ovat tiesossa siten, että ihminen pystyy tekemään omalta kannaltaan parhaan mahdollisen ratkaisun rokotteen suhteen.

Vuoden 2021 alussa näin ei ollut. Suurin osa ihmisistä ei tiennyt, millainen rokote olisi ja mikä olisi sen teho. Itse muiden mukana odotin, että massarokotukset olisivat lopettaneet taudin leviämisen ja johtaneet laumaimmuniteettiin. Näin ei käynyt. Rokote ei lopettanut pandemiaa. Se ei estänyt tartuntoja eikä taudin leviämistä. Sen ansiosta sairastuneelle kehittyi vain lievä tauti eli mahdollisuudet jäädä henkiin sairastetun taudin jälkeen paranivat etenkin iäkkäämmillä potilailla. Nuoremmissa ikäryhmissä rokotteen hyödyt olivat melko vähäiset.

Koronan aiheuttaman hengitystieinfektion tappavuus oli tiedossa jo pandemian varhaisessa vaiheessa japanilaisen Diamond Princess -risteilijän matkustajilta saadun tiedon perusteella.

 

HS:n toimittajan asenne on lähtökohtaisesti kielteinen mielenosoittajia ja heidän huoltaan kohtaan.  Toimittaja ”luottaa” tieteeseen eli mekanistiseen asiantuntijaratkaisuun. Vain rokote auttaa. Muita ratkaisuja ei ole.

Ivermektiini ei ole ratkaisu, vaikka jotkut lääkärit käyttivät tätä lääkettä menestyksekkäästi, kunnes asiantuntijaviranomaiset kielsivät sen käytön. 

Toimittaja kirjoittaa siitä tällaista:

” Ivermektiini on sekä eläimille että ihmisille tarkoitettu loislääke. Pandemian aikana sosiaalisessa mediassa alkoi levitä vaatimuksia, joiden mukaan ivermektiiniä pitäisi käyttää covid-19:n ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Viranomaiset varoittavat sen käytöstä, sillä tutkimusnäyttö sen tehosta on heikkoa.”

Yhdysvalloissa pandemian hoidosta vastannut Tohtori Fauci hylkäsi ivermektiinin kaltaiset halvat lääkkeet ja valitsi hoitokeinoksi Remdesivirin.  Tämä kokeilu epäonnistui.

Luonnollisesti HS:n jutussa pitää ainakin jotenkin ottaa kantaa itse rokoteeseen:

” KORONAROKOTTEIDEN hyödyllisyydestä on laaja tieteelliseen tutkimustietoon perustuva konsensus. Rokotteet vähentävät viruksen tarttuvuutta ja ehkäisevät vakavalta taudilta sekä riskiryhmiin kuuluvia että perusterveitä. Rokotteiden hyvin epätodennäköiset terveyshaitat ovat monin verroin vähäisempiä kuin terveyshyödyt, joita rokotteilla saavutetaan.”

Nyt jälkiviisaana voit todeta, että yksikään  tässä esitetyistä tosiasiaväitteistä ei pidä sellaisenaan paikkaansa. Vetoaminen kuvitteelliseen konsensukseen on tuttu ilmastokeskustelusta. Väite, että rokote vähentää viruksen tarttuvuutta on sekin epätosi. Koronatartunnan riski kasvaa asteittain jokaisella rokotuskerralla.

Ainoa paikkansa pitävä väite on se, että rokote ehkäisee vakavalta taudilta. Tosin tämä ominaisuus kestää vain rajoitetun ajan. Seuraava väite ei perustu sekään tosiasioihin:

” Rokotteiden hyvin epätodennäköiset terveyshaitat ovat monin verroin vähäisempiä kuin terveyshyödyt, joita rokotteilla saavutetaan.”

Hyödyt ovat riippuvaisia rokotettavan riskitekijöistä. Ikääntyneillä tai oheissairauksista kärsivillä vakavan taudin estäminen on merkittävä kuolleisuutta vähentävä tekijä. Nuoremmilla rokotteen haittavaikutusten riski yleensä ylitttää rokotteen mahdolliset hyödyt.

Ei voida yleispätevästi sanoa, että rokotteen ”epätodennäköiset” terveyshaitat ovat vähäisempiä kuin terveyshyödyt.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että vuonna 2021 tiesin rokotteen mahdollisista terveyshaitoista erittäin vähän. Viranomaiset eivät kertoneet niistä erityisen halukkaasti, koska kertominen olisi luultavasti vähentänyt rokotekattavuutta, jota tuolloin pidettiin tärkeänä.

Luultavasti monella muullakin kuin itselläni oli väärät luulot rokotteen todellisesta vaikututuksesta. Kuvitelma siitä, että rokote olisi jonkinlainen tie ulos pandemiasta oli lähtökohtaisesti virheellinen. Monet ihmiset suhtautuivat rokottamattomiin vihamielisesti tästä syystä. Todellisuudessa rokotteen ottaminen oli puhtaasti henkilökohtainen valinta. Pandemian aikana rakennetut koronapassiviritelmät lepäsivät nekin tyhjän päällä. Koronapassi ei ollut tae yhtään mistään.

HS:n toimittaja liittää ”rokotevastaisuuden” kaikkiin toimittajapiireissä epäsuosittuun kuten Donald Trumpiin, Qanoniin.

Toimittajan hourailusta poimi ainoastaan loppupään tarinoita rokotevastaisen liikeen vaarallisuudesta ja siitä, pitäisikö sen juttuja sensuroida. Toimittaja siteeraa viestintäasiantuntija Anni Lehtosta.

” Tästä salaliittoteoreetikoiden marginaaliin ajamisesta usein puhutaan niin kuin se olisi yllättävä ja epätoivottu seuraamus, mutta näin ei ole. Se on nimenomaan se tavoite, että me ajamme nämä ihmisen terveyden vaarantavat puheenvuorot maan alle. Suomessa rokotekriitikoiden tärkein ase on julkisuus.”

Julkisuus siis tarvitsee portinvartijoita. Saahan sitä yrittää, mutta yritykset kontrolloida julkista keskustelua sensuurilla eivät internetin ja sosiaalisen median hallitsemassa julkisuudessa toimi yhtä  hyvin kuin joskus ennen.

Koronapandemian aikana sosiaalisessa mediassa vallitsi ennätyksellisen tiukka sensuuri. Jopa tunnettuja lääkäreitä sensuroitiin avoimesti, jos he ajattelivat itse eivätkä tunnustaneet virallista narratiivia. Tämä sensuuri jatkuu edelleen.

Sen sijaan, että olisin huolissani ns. rokotevastaisista, kiinnittäisin huomiota valtamedian heikkoon tasoon ja siihen, että valtamedia keskittyy pelkästään narratiivin kontrolliin samalla, kun sen  varsinainen sisältö rappeutuu ja korruptoituu. Minusta olisi mukava tietää, miten paljon lääketeollisuus tuki pandemian aikana Sanoma-konsernin medioita. En pidättele hengitystäni  tätä tietoa odotellessa.