Joulun odotusaika on perinteisesti uutisten kannalta
hiljaista. Tämä vuosi tekee asian suhteen poikkeuksen, kiitos valtakunnan
päälehtenä pidetyn Helsingin Totuuden.
Konsernin ensimmäinen lehti
On vaikea käsittää, mitä Helsingin Sanomat tavoitteli
tekemällä jutun Viestikoekeskuksesta ja kertomalla, että lehdellä on hallussaan
salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja. Seuraavan päivänä poliisi teki
kotietsinnän toimittaja Laura Halmisen kotiin, kun tämä oli yrittänyt tuhota
tietokoneensa kovalevyä vasaralla.
Tapauksesta ei siis puutu koomisia piirteitä kuten ei
myöskään Totuuden toimituspäällikkö Esa Mäkisen selittelyistä:
” Kaikkien, myös Helsingin Sanomien etu on toimiva, lakia
noudattava tiedustelu. Asiakirjojen ja artikkelin julkaisemisen tärkein
tarkoitus oli tuoda Viestikoelaitos julkisen keskustelun piiriin.”
Tuomalla Viestikoekeskuksen julkisuuteen Totuus ja sen toimittajat
todennäköisesti rikkoivat lakia. Lisäksi se yhteiskunnallinen epäkohta, jota
julkisuudella pyritään korjaamaan, jää harvinaiseen epäselväksi. Jos lehti
olisi oikeasti kiinnostunut tiedustelulain aiheuttamasta uhasta kansalaisten yksityisyydelle, se ei olisi tarvinnut jutun tueksi salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja.
Totuuden linjassa sen sijaan ei ole mitään epäselvää. Lehti
on asemoinut itsensä Helsingin punaviherkuplan omaksi sanomalehdeksi, jota yhä
harvempi Kallion ja Käpylän akselin ulkopuolella viitsii enää lukea. Lehden
journalismi on muuttunut täydellisen vastuuttomaksi samalla tavalla, kuin sen
pääasiallisen kohderyhmän eli vihervasemmiston toiminta on. Tunnuslauseena on: ”Minä
päätän, mitä lakeja saan rikkoa.”
Sanotaan, että journalismi on itseään korjaava prosessi.
Valitettavasti tällä lauseella on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa.
Mitä enemmän Helsingin Totuuden levikki putoaa, sitä raivopäisen ideologisemmaksi
lehden journalismi muuttuu. Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila kirjoitti pääkirjoituksessaan, että HS ei ole
enää uutisväline. Turkkila toteaa:
” Poliittiseksi aktivistiksi ryhtynyt media pelaa HS:n
johdolla häiriintynyttä peliä, jossa journalistiset säännöt riippuvat siitä,
kenestä kulloinkin on kyse. Suosikkien teot selitetään parhain päin, inhokit
demonisoidaan ja häpäistään.”
Itse kukin voi todeta tämän lukemalla silloin tällöin lehden
juttuja. Jopa lehden ”tähtijournalisti”, Bonnier-palkittu
toimittaja Saska Saarikoski vaimoineen on seonnut täysin Donald Trumpin takia. Tämän
kuun alussa Saarikoski haaveili jopa Watergatesta,
joka kaataa Donald Trumpin presidenttiyden.
Itse muistan Saarikosken jo 80-luvulta, jolloin hän oli
Ylioppilaslehden toimittaja ja ”nuori vihainen mies”. Tuolloin Ylioppilaslehti lensi
asuinpaikassani yleensä lukematta suoraan paperinkeräykseen. Nykyisin
valtamedia on pelkkää Ylioppilaslehteä ja mennyt paljon sen 80-luvun versiota
pahemmaksi.
Konsernin toinen lehti
Sanoma-konsernin toinen edustaja, valheellista isänmaallista
imagoa ylläpitävä Iltasanomat kunnioitti sisarlehtensä ahdinkoa olemalla vaiti.
Sen sijaan lehti kävi vastahyökkäykseen uutisoimalla
näyttävästi Teuvo Hakkaraisen törttöilyistä Eduskunnan pikkujouluissa. Perinteisesti
toimittajien ja kansanedustajien välillä on hiljainen sopimus, jonka mukaan
vastaavista törttöilyistä ei kirjoiteta. Tällä kertaa siitä oli pakko
kirjoittaa, koska huomio piti jotenkin saada pois Helsingin Totuuden omista
törttöilyistä. Hakkaraisen humalainen sekoilu tarjosi toimittajille myös tilaisuuden
hurskastella. Totuuden penaali Marko Junkkari ihmettelee Perussuomalaisten
kaksinaismoralismia ja sitä, kuinka Hakkaraiselta siedetään ihan mitä tahansa
törkeyksiä tahansa. Itsekin ihmettelen Totuuden penaalien kaksinaismoralismia,
jossa hurskastellaan ”sananvastuulla” ja samalla toimitaan kansallisen
turvallisuuden kannalta vastuuttomasti.
Iltasanomat antoi suunvuoron lievästi häiriintyneelle ja
puutteellisella lähdekritiikillä varustetulle Timo Haapalalle, joka sai sutia olan takaa.
Haapala toteaa:
”… viitasaarelainen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on
omalla toiminnallaan parin vaalikauden aikana pilannut eduskunnan arvovaltaa
enemmän kuin yksikään hänen edeltäjänsä.”
Lisäksi hän antaa ilmaisia neuvoja:
” Nyt kannattaisi miettiä pikemminkin, mitä perustuslaki
sanoo kansanedustajan erosta eduskunnasta – vapaaehtoinen lähtö voisi olla
paikallaan. Eroja on myönnetty pienemmistäkin syistä. Pakolla edustajaa on paha
panna pihalle, edustajan mandaatti on liki pyhä.”
” Mutta kysymys kuuluu: voiko eduskunnassa olla
kansanedustaja, jota muut – varsinkin naiskansanedustajat – joutuvat
pelkäämään?”
Luulen, että tavalliset suomalaiset pelkäävät tällä hetkellä
enemmän, millä tavalla Helsingin Totuus seuraavan kerran vaarantaa kansalaisten
turvallisuuden. Haapalan jutussa oli aluksi paljon asiavirheitä, mutta ne on linkin
takana olevassa juttussa jo korjattu.
Hakkaraisen ahdistelema Veera Ruoho on taekwondon entinen
Suomen mestari ja olisi halutessaan voinut satuttaa Hakkaraista pahastikin.
Ainakaan Ruohon ei ole syytä pelätä Hakkaraista.
Sanoma-konsernin penaalit toivovat, että uutisointi Hakkaraisesta
veisi huomion pois konsernin päälehden rikollisesta ja valtakunnan
turvallisuutta vahingoittavasta vastuuttomuudesta.
Kohti lopullista tuhoa
Luonnollisesti toimittajat puolustelevat kollegoitaan.
Toimittajat ovat nykyisin yksi vähiten arvostetuista ammattikunnista eikä heidän
törttöilylleen tule sympatiaa kuin toisilta toimittajilta ja Helsingin
punaviherkuplasta. Sympatiaa ei luonnollisesti lisää häpeämätön hurskastelu. Totuuden
päätoimittaja Kaius Niemi oli yksi #sananvastuuvalan
vannojista. Toivon sydämestäni, että Niemi saa maistaa sananvastuuta oikein
olan takaa. Jos vankilatuomiota ei tule, olen tyytyväinen myös Niemen
potkuihin. Koska lehden sairaus on terminaalivaiheessa, seuraava päätoimittaja
tuskin pystyy kurssia kääntämään.
On todennäköistä, että juttu Viestikoekeskuksesta kiihdytti
huomattavasti Helsingin Totuuden levikin alamäkeä. Mikäli alamäki alkaa uhata
lehden olemassaoloa, on mahdollista, että lehti ryhtyy lobbaamaan valtion tuen
puolesta. Toivottavasti päättäjillä riittää viisautta olla antamatta
tekohengitystä kuolevalle toimialalle.
Lopuksi on syytä mainita Helsingin Totuuden ja Sanoma-konsernin
kannalta kiusallinen uutinen. Andorralainen tuomioistuin päätti olla luovuttamatta Ilja
Janitskinia Suomen viranomaisille esitutkintaa varten. Repikää siitä, penaalit.
