Perussuomalaiset, informaatio-operaatio ja rasismipuhe.

 

Olin joskus saanut sellaisen kuvan, että Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja kohtelisi julkisissa esiintymisissään Perussuomalaisia reilusti. Kuva on viimeisimmän vasemmiston ja valtamedian informaatio-operaation jäljiltä muuttunut.

Jokisipilä poseeraa Helsingin Sanomissa yhdessä  Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelman kanssa. Vuorelma on vastenmielinen rasismilla hurskastelija

Jos rasistisyytökset ja jatkuva rasismista keskustelu auttaisivat jotakin, Suomi olisi paratiisi. Valitettavasti puhetta rasismista on vuosikymmenten aikana ollut riittävästi ja joitakin tuloksia olisi jo nähty, mikäli keskustelu olisi oikeasti hedelmällistä

Sen sijaan rasismi on työkalu, jolla vasemmisto, valtamedia ja akateemiset tutkijat saavat esitellä omaa moraaliaan ja mollata niitä, jotka oletettavasti ovat rasisteja.

Vuorelma toteaa:

 ”Käynnissä ei ole Purra-kohu vaan laajempi keskustelu siitä, millainen puolue perussuomalaiset on”, Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma arvioi.

Vuorelman mukaan perussuomalaisten poliittiseen retoriikkaan on hallitustaipaleen alkuun saakka kuulunut rasistista kieltä ja syrjivää puhetta. Käynnissä oleva keskustelu määrittelee hänen mukaansa sitä, pidetäänkö tällaista kieltä suomalaisessa politiikassa hyväksyttävänä vai ei.

Vuorelma käyttää lauseessaan huonosti määriteltyjä käsitteitä kuten ”rasistinen kieli” ja ”syrjivä puhe”. Niin kauan, kun ollaan näin epämääräisellä tasolla, keskustelu on turhaa, koska tutkijan omassa päässään kehittämät käsitteet eivät ole täsmällisiä ja yleisesti tunnettuja.

Mitä tulee Purran 15 vuotta vanhoihin puheisiin, Purra ei ollut silloin mukana politiikassa eikä ollut missään poliittisessa luottamustehtävässä.

Se, että Jokisipilä lähtee mukaan Vuorelman rasismiläppään ei kerro hänen kehityksestään hyvää. Hänen pitäisi olla tarpeeksi fiksu, jotta hän ymmärtäisi, että ”rasismipuheessa” (Huom! Itse keksimäni käsite) ei ole tarkoituksena pyrkiä totuuteen vaan kyse on yleensä pelkästään oletetun rasistin julkisesta häpäisemisestä.

Jokisipilä analysoi jonkin verran persujen rasismikäsitystä:

”Perussuomalaisilla rasismin raja vaikuttaa menevän jossain rikoslain kieppeillä. Silloin, kun ihminen on saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, on ihan oikeutettua kutsua rasistiksi, mutta jos ei tuomiota ole, silloin selkeän määritelmän löytäminen menee monimutkaiseksi”

Jokisipilä keksi yllä olevan lauseen omasta päästään.

Rasismi tarkoittaa rotuun perustuvaa syrjintää. Jossain välissä tämä aiemmin vakiintunut käsite on menettänyt merkitysensä. Ehkä syynä on se, että laki kieltää rotuun perustuvan syrjinnän eikä sellaista kukaan hyväksyisikään. Siksi rasismin määritelmää on laajennettu katttamaan kaikki puhe, jossa jotakin erityistä sensitiivisyyttä vaativaa ihmisryhmää käsitellään vähänkin negatiivisessa valossa. Monesti myös kansanryhmän suhteen neutraalit käsitteet kuten ”haittamaahanmuutto” tulkitaan väärin perustein rasistisiksi. Haittamaahanmuutto tarkoittaa maahanmuuttoa, joka on vastaanottajayhteiskunnalle taloudellinen tai muunlainen nettorasite.

Jokisipilä myös mainitsi kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Hänen puheidensa perusteella voi päätellä, että tuomio on eräänlainen poltinmerkki, vaikka kiihottaminen ei olisikaan ollut erityisen vakavaa. Laki itsessään on epämääräinen ja tulkinta tapahtuu aina syytetyn vahingoksi. Lakia sovelletaan sen mukaan, miten kiihkeästi valtakunnansyyttäjä haluaa rangaista vääränlaisiin puheisiin syyllistyneitä. Myös kansanryhmän väkivaltapotentiaalilla on oma merkityksensä sekä syyttämispäätöksessä että mahdollisessa tuomiossa.

Jokisipilä viitta myös kirjoittamattomiin sääntöihin ja väittää, että Perussuomalaiset eivät puolueena niitä noudattaisi. Tälle väitteelle Jokisipilä ei esitä mitään todisteita.

Mitään todisteita ei löydy myöskään yleisille vihervasemmistolaisten tutkijoiden, mediapersoonien ja poliitikkojen väitteille suomalaisten erityisen voimakkaasta rasismista. Kuten aiemmin sanoin, rasismia käytetään välineenä, jolla tukitaan ihmisten suut ja vältetään keskustelemasta siitä, millaista maahanmuuttoa Suomeen kohdistuu ja kannattaisiko sellaista maahanmuuttoa, joka perustuu sosiaaliturvalla elämiseen kenties vähentää?

Jokisipilä on myös sisäistänyt vihervasemmiston rasismin anteeksipyytelyä koskevat säännöt. Kun poka on koukussa ei ole mitään syytä päästää sitä lähtemään hyväksymällä tämän anteeksipyynnin vilpittömin mielin.

” Monet tuntuvat nimenomaan olevan sitä mieltä, että Purran kommenttien taustalla oleva ajattelu ei ole muuttunut mihinkään anteeksipyynnöstä huolimatta. Näin ajatteleville mikään määrä anteeksipyyntöjä ei riitä vakuuttamaan, että taustalla oleva ajatusmaailma ei olisi rasistinen”

Tämä taas osoittaa, että on täysin hyödytöntä irtisanoutua rasismista sen jälkeen, kun on joutunut rasismisyytösten kohteeksi. Kyseessä on turha rituaali, joka pelkästään tuo tyydytystä vihervasemmistolaiselle lynkkausporukalle.

Kyvyttömyys ymmärtää, mistä rasismipuheessa oikeasti on kyse (eli vallankäytöstä) ei kerro hyvää Jokisipilän ajattelusta. Perussuomalaiset ja heidän äänestäjänsä suurimmalta osin hylkäävät vihervasemmistolaisen moraalin. Kyse ei siis ole mistään ”rasismiriman” alentamisesta vaan kokonaisen ajattelumallin hylkäämisestä. Jatkuva rasismipuhe ei hyödytä yhtään mitään kuten ei myöskään vihervasemmistolainen rasismin kyttääminen ja jatkuva leimakirveen heiluttelu.

Kukaan muu kuin Johanna Vuorelma itse ei ole nimittänyt häntä rasismin ylituomariksi. Enkä voi sanoa, että minua suuremmin kiinnostaisi, mitä Johanna Vuorelma ajattelee rasismista.

Hesarin jutussa oli linkki (ei ole enää) Ville Rydmanin kommentteihin siitä, miten valtamedia käytti mielipuolisia salaliittoteorioita Perussuomalaisten poliitikkojen mustamaalaamiseen. Se antoi ymmärtää, että ensimmäisenä mankeliin joutuneen Vilhelm Junnilan pesukarhukuvioituun paitaan sisältyisi joku ”kaksoismerkitys” ja kyseessä olisi ”kaksois- viestintä ja koirapilli, jolla kutsutaan uusnatseja.

Ehkä mielettömämpi oli HS:n toimittaja Satu Vasantolan Mesimäyräjuttu. Toimittajan käynnin jälkeen HS julkaisi useita mesimäyrään liittyviä juttuja eri osastoillaan. Juttu oli niin hullu, että heräsi kysymys, oliko helle pehmentänyt toimittajan pään.

Elefantti olohuoneessa

Kaikkein pahinta oli, että Jokisipilä tuntui olettavan, että yhden puolueen ottaminen tällä tavalla tikun nokkaan, ei olisi ennennäkemätöntä Suomen historiassa. Keskellä kesää toimittajat alkoivat kaivaa internetin arkistosta 15 vuotta vanhoja juttuja sivustolta, jota ei ole vuosiin päivitetty.

Vilhem Junnilan natsijahti oli ilmiselvästi perusteeton. Julkisuusmyllyyn ensimmäistä kertaa joutunut poliitikko panikoi eikä kestänyt pyöritystä (Tästä en hantä moiti). Sen jälkeen Perussuomalaisten ministereitä otettiin käsittelyyn yksi kerrallaan.

Koska mukana oli useit eri tiedotusvälineitä, ja homma eteni synkronisesti, on perusteltua kysyä, kuka tätä kaikkea johti ja kuka rahoitti toiminnan. Mistään normaalista journalistisesta työstä ei ollut kyse. Operaation mittakaava oli tähän liian suuri. Kysyä sopii myös, oliko mukana ylikansallisia toimijoita vai oliko kyseessä suomalaisten oma operaatio, joka muistutti informaatiosodankäyntiä, koska se oli sitä. Mikko Paunio ainakin tuntuu olevan sitä mieltä. Itsekin kirjoitin Twitter filesin inspiroimana, miten FBI valtasi sosiaalisen median yhtiö Twitterin ja alkoi sensuroimaan amerikkalaisten viestiä. Paunio on sitä mieltä, että samanlaista sensuuriregiimiä ajetaan kaikkialle länsimaihin. Siinä turvallisuusviranomaiset, valtamedia ja kansalaisjärjestöt merkitsevät viestejä poistettaviksi ja sosiaalisen median yhtiö tekee varsinaisen likaisen työn, jotta valtiota ei voida syyttää sananvapauden loukkauksesta. Näin Twitterin sensuuri toimi siihen asti, kunnes Elon Musk otti yhtiön hallintaansa. Mukana sensuuriregiimissä oli ihmisiä, jotka olivat aiemmin olleet lavastamassa Donald Trumpista Venäjän agenttia.