Euroopan
pakolaiskriisi jatkuu eikä näytä laantumisen merkkejä. Suomessa
pääasiallinen mediahuomio on jo siirtynyt hallituksen leikkauksiin
ja pääministeri Sipilän puheeseen. Ne eivät kuitenkaan ole Suomen
ja koko Euroopan tulevaisuuden kannalta läheskään yhtä tärkeitä
kuin Eurooppaan pyrkivät turvapaikanhakijat ja se, mitä he tekevät
ja kuinka paljon heitä on tulossa.
EU:n täydellinen
kyvyttömyys
Pakolaiskriisi on
taas kerran osoittanut Euroopan Unionin täysin kyvyttömäksi
toimijaksi. EU-sopimukset muuttuvat yksi kerrallaan pelkäksi
paperinpalaksi. Ensimmäisenä merkityksensä menetti Dublinin
sopimus. Sitä ei käytännössä sovelleta, vaan Schengen-alueelle
päässyt turvapaikanhakija saa valitse itse, mistä maasta hän
haluaa hakea turvapaikkaa.
Yhtenä EU:n
suurimmista saavutuksista pidetty Schengenin sopimus alkaa sekin
menettää merkitystään, kun EU-maa toisensa jälkeen ottaa
rajatarkastukset käyttöön. Edellisessä kirjoituksessa sivuttiin
jo tätä sopimusta. Sen ongelmana eivät ole sisärajat vaan
ulkoraja, jota EU on osoittautunut kyvyttömäksi puolustamaan.
EU on jakautunut
kriisissä kolmeen osaan. Ensiksikin ovat Välimeren rannalla
sijaitsevat maat, joihin suurin laittoman maahanmuuton paine
kohdistuu. Nämä maat ovat taloudellisesti heikoilla eivätkä ne
pysty yksin torjumaan laittomien siirtolaisten virtaa.
Toinen ryhmä ovat
Luoteis-Euroopan maat, joista merkittävimpinä Ruotsi ja Saksa. Nämä
ovat tulokkaiden tärkeimmät tavoitemaat, joissa tulija saa
parhaimman veronmaksajan kustantaman ylöspidon.
Kolmannen ryhmän
muodostavat itäisen Keski-Euroopan entiset kommunistimaat Unkari,
Tshekki, Slovakia ja Puola. Nämä maat eivät kuulu
turvapaikanhakijoiden suosikkeihin, vaan ne toimivat lähinnä
tulijavirtojen läpikulkumaina. On vielä neljäskin ryhmä, jolla ei
tässä ole merkitystä, koska Britannia ja Tanska ovat jättäytyneet
asiaa koskevien EU-sopimusten ulkopuolelle.
EU on alusta asti
toiminut väärin, kun se on tuonut merenylittäjät
Schengen-alueelle ja antanut laittomille tulijoille mahdollisuuden
hakea turvapaikkaa. Oikea ratkaisu olisi toimia Australian tavoin ja
varmistaa, että laittomat siirtolaiset eivät pääse rantautumaan
Schengen-alueelle. Tällainen ratkaisu ei ole ollut edes pöydällä,
vaikka Australia on soveltanut tätä mallia menestyksellä ja
onnistunut sen avulla tyrehdyttämään laittoman siirtolaisuuden
lähes olemattomiin.
EU sen sijaan pyrkii
ratkaisemaan lähinnä yhden käsillä olevan ongelman kerrallaan.
Liittokansleri Merkel ja EU:n komissio ovat ehdottaneet
turvapaikanhakijoille maakohtaisia kiintiöitä. Itä-Euroopan maat
eivät kuitenkaan ole hyväksyneet pakottavia kiintiöitä. Sillä ei
tietysti ole mitään väliä, koska kiintiöt eivät ratkaise
ongelmaa vaan voivat jopa pahentaa sitä ja toimia uutena
vetovoimatekijänä.
Kriisille on monta
syytä, joita en tässä lähde erittelemään, mutta vain yksi
laukaiseva tekijä. Se oli Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka
sanoi kaikkien
syyrialaisten saavan jäädä. Tämä tapahtui elokuussa. Sen
jälkeen alkoi turvapaikanhakijoiden läpijuoksu Balkanilta
Keski-Eurooppaan ja aina Suomeen asti. Vastaavanlaiseen löysään
lausuntoon syyllistyi myös Suomen pääministeri, jonka tarjous
kotinsa antamisesta turvapaikanhakijoiden käyttöön kiiri myös
Lähi-itään ja erityisesti Irakiin, josta suuri osa Suomeen
tulevista turvapaikanhakijoista on peräisin.
Unkari
Turvapaikanhakijoiden
pääasiallinen reitti on kulkenut Balkanilta Serbian ja Unkarin
rajalle, jossa Unkarin hallitus Viktor Orbanin johdolla on yrittänyt
toimia Schengenin vaatimusten mukaisesti ja torjua
turvapaikanhakijoiden tulvaa. Unkari on turvautunut melko
voimakkaisiin toimiin Serbian vastaisella rajalla torjuakseen rajan
yli hyökyviä turvapaikanhakijoita. Toimet ovat olleet niin
voimakkaita, että vasemmistolainen kansainvälisen oikeuden
professori Martti Koskenniemi epäili Unkarin joutuvan vastaamaan
tekemisistään Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa.
Pääministeri Orban
tuskin piittaa Koskenniemen houreista, vaan pyrkii lähinnä
pelastamaan oman maansa ja siirtämään turvapaikanhakijoiden
pääreitin pois Unkarista. Tässä hän on osittain onnistunutkin.
Osa turvapaikanhakijoista on jo siirtynyt Kroatiaan, mutta osa on
jäänyt Unkarin rajalle mellakoimaan. Tätä kirjoitettaessa 20
unkarilaista poliisia on loukkaantunut turvapaikanhakijoiden
heittämistä kivistä.
Unkarin
pääministerin toiminta herättää ihailua Itä-Euroopan maissa ja
jonkin verran myös lännessä, vaikka valtamedia yrittäisikin
maalailla kuvaa siitä, kuinka fasistinen Unkari käyttää
kyynelkaasua ja kumiluoteja naisia ja lapsia vastaan. Näinhän ei
ole, vaan turvapaikanhakijat ovat valtaosaltaan nuoria miehiä, ja
lapset nostetaan näkyville propagandatarkoituksessa. Menettelytapa
on sama, jota palestiinalaiset ovat käyttäneet jo vuosikymmenien
ajan.
EU:n komissio ja
Saksa tavoittelevat pakolaiskiintiöitä, joita Unkari muiden
itäisten maiden kanssa vastustaa. Saksan sisäministeri Thomas de
Maiziere äityi tästä syystä uhkailemaan kiintiöiden vastustajia
EU-tukien menetyksellä. Tshekkiläinen Lubos Motl on
analysoinut mahdollisia skenaarioita, ja hänen mielestään
kiristys johtaa EU:n hajoamiseen.
EU ei ole itäisessä
Euroopassa erityisen suosittu, mutta sitä siedetään, koska se
jakaa avokätisiä tukia infrastruktuurin kehittämiseen. Toisaalta
itäiset maat vierastavat historiallisen kokemuksensa perusteella
keskusjohtoisuutta ja pakkoa. Lisäksi siellä suhtaudutaan muslimien
laajamittaiseen maahanmuuttoon paljon kielteisemmin kuin lännessä.
Tshekkiläisillä on lisäksi historiallista kokemusta Saksan
harjoittamasta kiristyksestä. Tästä syystä itäeurooppalaiset
luultavasti valitsevat mieluummin irtautumisen kuin alistumisen
kiristyksen edessä.
EU:n läntiset maat,
jotka suhtautuvat kaikkein myönteisimmin pakolaisten auttamiseen
(tai ainakin maiden johto sanoo näin julkisesti) alkavat nekin olla
vaikeuksissa tulijoiden suuren määrän kanssa. Paniikki
kiintiöiden suhteen kertoo tästä. Toisaalta kiintiöinti toimii jo
epävirallisesti, sillä Saksasta lähetetään ”ylimääräisiä”
turvapaikanhakijoita pohjoiseen kohti Ruotsia, Norjaa ja Suomea.
Ruotsinkin vastaanottokyky on loppumassa, joten tulijoita istutetaan
Tukholman ja Luulajan väliseen yöjunaan. Luulajasta he jatkavat
edelleen Haaparannan kautta Kemiin.
Sisäministeri
Petteri Orpon lausuntojen perusteella Suomen hallitus ei ole
ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ja ainakin julkisesti teeskentelee,
että kyse on pakolaisten auttamisesta ja kotouttamisesta.
Todellisuudessa tulijoiden vyöryä ei valvo Euroopassa kukaan, ja
Suomenkin viranomaiset ovat menettäneet tai ainakin menettämässä
tilanteen hallinnan. Jos viranomaiset yrittäisivät aloittaa
tulijoiden palautuksen takaisin Ruotsiin, Suomellakin olisi pian
edessä samanlainen intifada kuin Unkarissa. Tätä kirjoitettaessa
valtamedia puhuu lähinnä Sipilän puheesta ja huomisesta lakosta.
Miten tilanne jatkuu
Turvapaikanhakijoiden
käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Luultavasti uusia yrityksiä
tehdään EU:n rajoilla eli Kreikassa ja Bulgariassa. Vesireitti on
osoittautunut vaaralliseksi, joten murtautumisyrityksiä on
odotettavissa Kreikan ja Turkin välisellä maarajalla.
EU:n sisällä
kehitysvaihtoehtoja on useita. Schengenin sopimus voi menettää
loputkin merkityksestään, jos tulijoiden virta ei pysähdy. Tällöin
jokainen maa yrittää pelastaa itsensä ja siirtää mahdollisimman
paljon turvapaikanhakijoita naapureille. Suomelle tämä tarkoittaa
kasvavaa turvapaikanhakijoiden virtaa Ruotsista.
Toinen mahdollinen
kehityskulku voi tapahtua tilanteessa, jossa Saksa yhdessä Ranskan
ja Välimeren maiden kanssa yrittää saada vastaanottokiintiöt
väkisin voimaan eli pakottaa vastahakoisimmat maat ottamaan vastaan
turvapaikanhakijoita. Tällöin painostuksen kohteena olevat
Itä-Euroopan maat joko alistuvat kiristyksen edessä tai
todennäköisimmin aloittavat irtautumisen EU:sta tai eivät muuten
vain piittaa kiintiöistä. Tämä voi aloittaa koko EU:n
hajoamiskehityksen ja vahvistaa varmasti EU-vastaisten asemaa
tulevassa Britannian kansanäänestyksessä.
Eteläisillä
EU-mailla taas on hallussaan valttikortti, eli he voivat lopettaa
rajojen valvonnan ja antaa kaikkien turvapaikanhakijoiden matkustaa
vapaasti pohjoiseen. Käytännössä ne toimivat näin jo
nykyisinkin, vaikka maa- ja merirajoja valvotaankin, tosin
puutteellisilla resursseilla. Lisäksi avokätisimmät vastaanottajat
Saksa ja Ruotsi toimivat jo Etelä-Euroopan maiden tavoin ja jakavat
rikkautta pohjoisemmaksi.
Suomi on
sisäministeri Orpon johdolla lähinnä katsonut tilannetta sivusta
ja peesannut Saksaa. Jos tilanne muuttuu pahemmaksi, hallituksen on
pakko rajoittaa tulijavirtaa sulkemalla Ruotsin raja. Toisin kuin
Ruotsilla Suomella ei ole varaventtiiliä, jonne voisi purkaa
ylimääräistä painetta.
Koska kriisille ei
näy loppua, lopullista tulijoiden määrää ei tiedä kukaan. Joka
tapauksessa Euroopan maat ovat kriisin lopulta päättyessä aiempaa
islamilaisempia ja köyhempiä. Lisäksi hyvinvointivaltiolle voidaan
joutua sanomaan hyvästit. EU-johtajien kannalta aikainen talventulo
olisi toivottavaa. Se antaisi aikaa miettiä asioita, kun nyt
joudutaan lähinnä reagoimaan tapahtuneiden tosiasioiden edessä.
Eli nyt ollaan
perimmäisten kysymysten äärellä. Haluavatko EU-maat jatkaa
maailman parantamista ja liitoksissaan natisevan utopiaprojektinsa
pönkittämistä vai heräävätkö ne pelastamaan itsensä?
Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa maanosan islamisoitumisen
merkittävää nopeutumista ja kanta-asukkaiden köyhtymistä. Jälkimmäinen taas tarjoaa jonkinlaisen
vaihtoehdon. Jos eliitiltä kysytään, maailmanparannus jatkuu.
Kansalaiset voivat olla toista mieltä, mutta on epäselvää,
kuunteleeko eliitti enää kansalaisten mielipidettä lainkaan.
10 kommenttia:
On tää karmea tilanne. Linkitän omaan kirjoitukseeni Muslimien määrä eri maissa 29.3.2014. Kirjoitin:
10%:n tasolla muslimit ryhtyvät painostamaan poliitikkoja voidakseen soveltaa sharia-lakia omassa yhteisössään. Islamin lopullinen päämäärä ei ole vääräuskoisten käännyttäminen vaan sharia-lain saattaminen valtaan kaikkialla. Syntyy mellakoita huonoista elinolosuhteista johtuen (Pariisi, Malmö). Kaikki islamiin kohdistuvat loukkaukset kostetaan (Mohammed-pilakuvat, Theo van Gogh).
Oletan, että Suomeen pääsee puoli miljoonaa muslimia ennen kuin tulva tyrehtyy. Entinen Länsi-Eurooppa saa ottaa oppia Israelista ratkoessaan ongelmiaan. Maasta, jota täällä on niin paheksuttu ja halveksuttu.
Olisi mukavaa jollain aikakoneella päästä näkemään, mitä tästä idiotismista tutkijat sanovat 50 vuoden päästä, mutta taidan kasvaa jo horsmaa siinä vaiheessa.
Hyvä kooste nykyisestä tilanteesta.
Käytin Eurabia-sanaa joskus 6-7 vuotta sitten, jolloin se herätti kysymyksiä vain sanan merkityksestä. Ei termin sisällöstä.
Tilanne tulee vain huononemaan, muuttoliike kasvamaan ja puolue-demokratia tulee osoittamaan aina pahemmin kyvyttömyytensä hoitaa laajempia asioita, sillä valitsijat ja valitut eivät yleensä näe nokkaansa pitemmälle.
Iran tulee toteuttamaan uhkauksiaan Israelia ja arabeja kohtaan ja arabit lähtevät aina suuremmin joukoin käpälämäkeen islamilla aiheuttamaansa sekasotkua. Valistunut Vasemmisto toivottaa heitä tervetulleiksi utopiaansa aina maailman tappiin saakka, tai kunnes kaula katkeaa.
Lopulta Obaman Pommi tulee käyttöön tavalla, tai toisella. Nobelinstituutti Lundestad kirjoittikin juuri ilmestyneessä kirjassaan, että Nobelin rauhanpalkinto Obamalle perustui tietämättömyydelle. Komitean sosilidemokraattisen puheenjohtajan Jaglandin luuli, että USA:n ja Venäjän välisen kilpavarustelusopimuksen teki Obama 2010. Todellisuudessa ABM-sopimuksen purki Georg Bush jo aiemmin, jolle palkinto niillä perusteilla olisi kuulunut.
Obama, Orpo, Sipilä, Merkell... Kansa totisesti saa, mitä on listalta valinnut ja tilannut. Vahinko, että syyttömätkin saavat maksaa ja kärsiä. Koko rahalla.
Ihmeellisintä asiassa on se, että tarinan päälinjat löytyvät Raamatusta jo etukäteen kirjattuina.
Spephen Green luki uudestaan Will Collierin artikkelin Dhimmitude or diaspora? vuodelta 2005 (Snaphanen 15.9.15). Artikkelissa Collier pohtii, mitä eurooppalaiset tekevät, kun muslimeista tulee 20:ssa tai 30:ssa vuodessa enemmistö, valitsevatko he alistumisen vai paon. Mutta mihin etniset eurooppalaiset pakenisivat.
Green tarjoaa kolmannen vaihtoehdon: taistelu. Eurooppalaisista tuli globaaleja valtiaita heidän tappokoneensa tehokkuuden vuoksi, älkää kuvitelkokaan, etteivätkö eurooppalaiset tosipaikan tullen kykenisi tarttumaan aseeseen. Green on sitä mieltä, että eurooppalaiset tulevat voittamaan sodan, loppujen lopuksi juuri eurooppalaiset osaavat massamurhaamisen. Tulijat voivat valita paon takaisin Lähi-itään. (Post-Modern warfare Re-revisited).
Edesmennyt Samuel Huntington sanoi, että länsimaalaisten pahin vika on universalisoidan omat arvonsa. Todellisuudessa demokratia ja ihmisoikeudet eivät ole erityisen korkeassa kurssissa ei-länsimaisissa kulttuureissa. Erityisesti Yhdysvallat on osoittanut käsittämätöntä naiiviutta yrittäessään viedä demokratiaa islamilaisiin maihin. Sama vika on vaivannut sekä nykyistä että entistä presidenttiä.
Demokratian vienti islamilaiseen maailmaan on sulaa hulluutta. Vielä suurempaa hulluutta on tuode suuria määriä muslimeja asumaan länsimaihin.
Länsimaita vaivaa myös edistysusko. Itse muka edustetaan edistyksen huippua, johon muut kulttuurit väistämättä ovat menossa. Ne vain ovat vähän jäljessä. Länsimaat eivät näe itseään omana ainutlaatuisena kulttuurina, vaan edustavat "globaalia edistystä". Todellisuudessa mikään ei takaa demokratian ja ihmisoikeuksien voittokulkua maailmassa, vaan asiat voivat mennä myös toiseen suuntaan.
Viime kädessä demokratian ja ihmisoikeuksien eteneminen on kiinni länsimaiden taloudellisesta ja sotilaallisesta voimasta. Taloudellinen voima on selkeästi hiipumassa, sotilaallisia haastajia on ilmaantunut eikä länsimaiden teknologinen ylivoima ole enää itsestään selvä asia.
Voisitko Vasara jossain kirjoituksessasi pohtia, että onko tilanne jo lopullisesti karannut käsistä? Joko maahanmuuttokriitikoiden olisi aika luovuttaa?
Puppek: Hyvä kysymys.
Eilinen Matti "Lautakasa" Vanhasen lausunto 200 000 turvapaikanhakijasta ja siitä, että "EU:n yhteiset toimet" alkavat vaikuttaa vasta vuonna 2017, kertoo jostakin. Se kertoo siitä, että politiikan rajat ovat tulleet vastaan. Suomi on Eurostoliiton hallinnollinen yksikkö, joka odottaa määräyksiä keskushallinnolta.
Kyllä tässä tulee sellainen olo, että politiikka on pelkkää teatteria ja sirkusta. Sirkuspellet voi ajoittain vaihtaa, mutta mikään ei muutu.
Itse kukin voi vetää asiasta omat johtopäätöksensä. En moiti niitä, jotka lyövät hanskat tiskiin. Suomen tulevaisuus ei näytä hyvältä, jos tulijoiden määrät liikkuvat sadoissa tuhansissa. Toisaalta Unkarin esimerkki näyttää rohkaisevalta. Oikeanlainen johto voi ainakin siirtää ongelman toisille ja hidastaa vyöryä. Ehkä luovuttaminen ei vielä ole ajankohtaista mutta pian se on.
Koska olen odottanut tätä jo jonkin aikaa, ja jatkossa vieläkin pahempaa, niin ajattelen, että tämän on vain tapahduttava. Iran tulee nousemaan keskeiseen rooliin tässä myrkyn keitossa. Suomikin kunnosti juuri Teheraniin Hiltusen patsaan, jonka suurlähettilään järjestämiin avajaisiin osallistui Iranin uskonnollis-poliittista kermaa. Soini taisi puuttua?
Lännen valistuneet johtajat ja useimmat alamaiset ovat ikäänkuin hypnotisoitu suorittamaan nykyistäkin palvelusta islamille. Mikään puolue, mikä perustuu Valistuksen sosialismille, ei toimi toisin, joten äänestäminen on turhaa. Jatkossa aseet ratkaisevat.
Suomikin on oman sosialisminsa(johon islamisaatio ja antisemitismi on sisäänleivottu jo Ranskan vallankumouksessa) ja Euroopan uhri, Saksan, Ranskan ja Britannian lihotellessa itseään ja uhraillessa omien syntiensä puolesta.
Itse olen koittanut varoitella tilanteesta jo pitemmän aikaa, mutta nyt kun tilanne alkaa olla päällä, on luonnollisesti harkinnan paikka, että mitä tehdä jatkossa?
Kunkin kannattaa tietysti elää hyvin ja harjoittaa "damage controllia" omassa elämässään niin paljon kuin vain voi, ja siinä sivussa, jos mahdollista, pyrkiä muitakin auttamaan.
Tämänpäiväinen televisioesiintyminen, jossa Sipilä ja Orpo kertoivat, että "tilanne otetaan haltuun", ei millään tavalla vakuuttanut. Näennäistoimia aloitetaan eivätkä ne riitä. Yritetään vain esittää, ikään kuin homma olisi hanskassa.
"Eurooppalaiset arvot" tarkoittavat islamia ja islamin ottamista avosylin vastaan. Se minulle on tähän mennessä jo selvinnyt. Valitettavasti peruste sille, miksi islamia pitäisi syleillä, on hieman epäselvä.
Saksan johto on itsetuhoinen ja menettänyt hallinnan. Se yrittää epätoivoisesti kiusata Itä-Euroopan entisiä kommunistimaita Ruotsi ja Ranska tukenaan. EU-säädöksiä väännetään niin, että päätös kiintiöistä voidaan tehdä määräenemmistöllä.
Jotenkin ymmärrän vielä, että Saksa haluaa hyvitellä omia vanhoja syntejään esiintymällä humanismin suurvaltana. Tavalliset saksalaiset eivät suinkaan ihastele muslimi-invaasiota. Sitä en kuitenkaan tajua, miksi muut pitää pakottaa nielemään samaa.
Suomen tragedia on sitoutuminen Saksaan ja entisten kommunistimaiden karttaminen "vääränä viiteryhmänä". Tämä trendi on näkynyt 90-luvulta asti. Mitään ei tehdä ilman Saksaa eli Suomi on jonkinlainen Saksan vapaaehtoinen vasalli. Suomen johtajat eivät ymmärrä, että maailmanpoliittisesti Saksa on kääpio eikä se sotilaallisesti pysty Suomea auttamaan, jos tulee vaikeuksia Venäjän kanssa. Toisessa maailmansodassa Suomi kieltäytyi tuhoamasta itseään Hitlerin rinnalla. Tällä kertaa näyttää, että Saksan kanssa seistään, vaikka Suomen yhteiskunta ja talous tuhoutuisivat. Nyt mennään Saksan kanssa kuilun reunalle ja hypätään.
"Yhteiset eurooppalaiset arvot" ilmeisesti tarkoittavat, että itsepuolustus on muslimi-invaasion edessä kielletty. Ne "yhteiset eurooppalaiset arvot", joita niin kovin hehkutetaan, ovat EU:n arvoja eivätkä ne ole yhteisiä vaan euroeliitin arvoja. Se, että eurooppalaiset olisivat jotenkin kollektiivisesti sitoutuneet niihin, on pelkkää propagandaa, joka valitettavasti saa paljon tilaa mediassa.
(V)Alistusfilosofit, mm Voltaire, valitsivat islamin, koska se "rauhan ja suvaitsevaisuuden" uskontona oli ahtaan kirkollisuuden ja kristillisyyden vihollinen.
Näin on ollut 1700-luvulta lähtien. Sosialisti saa orientalismin ja antisemitismin usein jo äidinmaidossa ymmärtämättä sitä itsekään. Muistan kun Mauno Koivisto kerran melko spontaanisti kertoi tulleensa tuntemaan islamin rauhan uskontona, vaikka melkoisella varmuudella hän tiesi islamista yhtä paljon kuin Thors.
Hämmästyttävintä onkin ollut huomata, kuinka vähillä eväillä meitä johdetaan.
"Hämmästyttävintä onkin ollut huomata, kuinka vähillä eväillä meitä johdetaan."
Minua tämä ei hämmästytä. Sen sijaan ihmettelen oppimisprosessin hitautta. Fiksu ihminen oppii virheistään ja osaa muuttaa toimintatapojaan. Puupäät jatkavat itsepäisesti epäonnistunutta linjaa.
Kari: Voltaire on pilkannut profeettaa mm. Mahomet -näytelmässään ja häneltä löytyi nopealla haulla mm. seuraava sitaatti:
http://vladtepesblog.com/2015/01/15/voltaire-quote-on-islam-from-the-1700s/
Ilmeisesti myöhemmällä iällään Voltaire muutti näkemystään islamista ja sen profeetasta:
http://www.fiqhcouncil.org/node/67
Lähetä kommentti