tiistaina, syyskuuta 26, 2023

Historian ymmärtämisen tärkeydestä



Eilen Ukrainan presidentti  Volodymyr Zhelensky vieraili Kanadan parlamentissa. Parlamentissa vieraili myös kanadanukrainalainen sotaveteraani Jaroslav Hunka, joka soti Toisen maailmansodan aikana Waffen SS:n Galitsia-divisioonassa. Hunka oli kutsuttu parlamenttiin,koska hän oli nuoruudessaan taistellut venälälisiä vastaan. Tässä vaiheessa viimeistään kellojen olisi pitänyt soida. Ukrainalainen sotaveteraani  Hunka taisteli natsien puolella. On käsittämätöntä, että kenellekään Kanadan parlamentissa moinen asia ei edes tullut mieleen.

98-vuotias Hunka sai kuunnella, kuinka Kanadan parlamentti antoi hänelle seisaaltaan suosionosoitukset kahteen kertaan. Tästä ei välttämättä pidä syyttää Hunkaa. Kyllä vika löytyy Kanadna parlamentista  ja pääministeri Trudeausta. Lähes kaikki parlamentaarikot taputtivat Hunkalle, joka siis oli taistellut natsien riveissä Puna-armeijaa vastaan.

Todettakoon, että Kanada osallistui myös Toiseen maailmansotaan ja taisteli liittoutuneiden puolella. Parlamentissa suosionosoitukset kerännyt Hunka taas taisteli Natsi-Saksan puolella

Myös Ukrainan  varhaisempaan historiaan liittyy synkkiä tapahtumia.

Ukraina oli yksi hajoavan Venäjän imperiumin osista, joka pyrki bolshevikkivalankumouksen jälkeen eroon Äiti-Venäjästä suurin piirtein samoihin aikoiihin kuin Suomi, joka siis oli myös Venäjän imperiumin osa, itsenäistyi Venäjästä. Ukrainalaisten johtaja oli tuolloin mies nimeltä Simon Petljura. Hänen valtakaudellaan Ukrainassa järjestettiin useita juutalaisvastaisia pogromeja. Niissä kuoli arviolta 30 000 – 100 000  ihmistä.

Bolshevikit eivät kuitenkaan antaneet Ukrainan itsenäistyä vaan valtasivat pääkaupunki Kievin ja liittivät Ukrainan vasta perustettuun Neuvosto-Venäjään.

Simon Petljura joutui pakenemaan ja hän löys uuden kotipaikan Pariisista. Hänet kuitenkin murhattiin siellä ja murhaaja nimeltä Shlomo Schwartzbard tappoi hänet ampumalla.

Petljurasta ei tullut ukrainalaisille sankarihahmoa mutta eräästä toisesta eli Stepan Banderasta tuli erityisesti länsiukrainalaisille suuri sankari.  Stepan Bandera toimi ukrainalaisen radikaan nationalistijärjestö OUN-B:n johtajana Toisen maailmansodan aikana. Bandera teki yhteistyötä natsien kanssa ja sai natseilta lopulta luvan luoda ukrainalaisen valtion pääkaupunkinaan Lviv.

Ukrainalaiset nationalistit osoittautuivat kovaksi vastukseksi neuvostoliittolaisille. Sisäasiain kansankomissariaatti (NKVD)  kävi ankaraa sotaa ukrainalaisia nationalisteja vastaan. Taisteluissa kuoli 150 000 imistä ja 200 000 karkotettiin Gulagiin.

Sodan jälkeen Bandera muutti Saksaan eli sen läntiselle puolelle. Lokakuussa 1962 KGB:n agentti koodinimeltään Bohdan Stashynski  murhasi Banderan Saksan Münchenissä.

Ennen Ukrainan sotaa Banderan suosio rajoittui pitkälti läntiseen Ukrainaan. Sodan myötä myönteisesti Banderaan suhtautuvien määrä on lisääntynyt ja lukema oli DW:n artikkelin julkaisun aikoihin 74%.

Toisen maailmansodan yhteydessä puhutaan paljon Banderasta mutta kannattaa muistaa, että yli 7 mijloona ukrainalaista taisteli puna-armeijan riveissä.

 

Ukrainan katoavat uusnatsit

Vielä 2014,kun Maidanin väkijoukko syrjäytti presidentti Leonid Janukovitshin, länsimainen valtamedia uskalsi kertoa ihmisille, että nämä Maidanin kaverit eivät kaikki näytä erityisen salonkikelpoisilta vaan enemmänkin uusnatseilta.Tässä vuonna 2014 käydyn ensimmäisen Ukrainan sodan aikoihin julkaistussa artikkelissa  pohdiskellaan, että Axovin taistelijat ovat uhka Ukrainan konfliktin jälkeiselle vakaudelle.

Nykyisen Ukrainan sodan aikana ei enää edes myönnetä, että Ukraiinan riveissä taistelee uusnatseilta näyttävää porukkaa. Jos joku uskaltaa avata suunsa uusnatseista, hänet leimataan välittömästi Putinin kannattajaksi ja Venäjän asiamieheksi. Internetin faktantarkistajat muistuttavat myös, että  Venäjän tavoite denatsifioida Ukraina ei tarkoita, että Venäjän käynnistämä sota olisi oikeutettu. Ukrainan denatsifikaatio oli yksi Venäjän ”sotilaalliselle erityisoperaatiolle” asettamista tavoitteista.

 

.

https://x.com/i_katchanovski/status/1705739708683128836?s=12&t=PBv5yrT-hidmBJ96b5XBzg

Hyvikset ja pahikset

Ihmisillä on taipumus jakaa sotivat osapuolet hyviin ja pahoihin. Tällöin  ajatellaan sotiminen manikealaisena hyvän ja pahan taisteluna, mitä se harvoin on. Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto on saanut paljon oikeudetonta kunnniaa  Toisen maailmansodan  voittajana, mutta Neuvostovaltion luonnetta yhtenä maailmanhistorian repressiivisimmistä ja julmimmista valtioista ei voi sivuuttaa. Neuvostoliiton leirijärjestelmä oli Stalinin aikana vailla vertaistaan.

Neuvostovaltio ei piitannut ihmishengistä vaan teetätti pakkotyötä ja antoi leirivangeille niin vähän ravintoa, että sitä syömällä kuoli varmasti, jos yritti täyttää vaaditut normit.Jos leirivangit eivät olisi oppineet  huijaamaan tekemällä tuftaa, ihmisiä olisi kuollut vielä paljon enemmän.                

Historian ironiaa oli se, että Neuvostoliiton puna-armeija oli se, joka vapautti keskitysleirivengit, ei tosin omiaan vielä Stalinin aikana.

Toinen maailmansota alkoi, kun Hitler hyökkäsi Puolaan. Tässä kuitenkin unohdetaan se, että Neuvostoliitto  oli tuolloin liitossa Natsi-Saksan kanssa ja samalla toinen sodan aloittajavaltioista.

Historian ymmärtämätttömyyttä on myös se, eta nykypäivän amerikkalainen, joka suhtautuu myötämielisesti Venäjään, kirjoittaa tällaista. https://twitter.com/jacksonhinklle/status/1704192832771145887

Kyseisen herran mukaan puolalaiset marssisivat hanenmarssia ja puhuisivat saksaa, jos puna-armeija ei olisi vapauttanut heitä.  Tämä kertoo, että edes pääsy käytännössä rajattoman tiedon lähteille ei auta, jos kyky ymmärtää puuttuu.

 

Itse en välttämättä edes yritä ymmärtää, mistä eri kansojen keskinäeinen epäluulo ja vihamielisyys johtuu, koska Itä-Euroopassa syitä on loputtomiin. Toisaalta tiedän, että maa, jonka kansalaiset ovat kokeneet stalinismin ei koskaan enää luota Venäjään.

Puolan ja Neuvostoliiton suhteita rasitti vuosikymmenten ajan Katynin joukkomurha ,josta vastasi Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD( Sisäasiain kansankomissariaatti).

Eli yritin esittää, että sodassa harvoin on pyhimyksiä. Länsiliittoutuneillakin oli omat sotarikoksensa eli saksalaisten kaupunkien lentopommitukset sekä Japaniin pudotetut ydinpommit.

Lisäys: HS teki Kanadan parlamentin töpeksinnästä ”analyysin”, jossa voivotellaan, kuinka Venäjän propagandakoneisto kiitti suorasta syötöstä lapaan. Olennaista on kuitenkin se, että töppäyksen toteuttamiseen ei tarvittu Venäjän apua. Se hoitui ihan länsimaisen poliittisen eliitin tietämättömyyden ja typeryyden avulla. Vastaavaa voisi tapahtua Suomessakin tai missä tahansa länsimaassa. Historian ymmärrys on  heikolla tasolla, vaikka välineet etsiä tietoa ovat paremmat kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana.

15 kommenttia:

J. Jörgensen kirjoitti...

Niin, nuo saksalaisten kaupunkien lentopommitukset, erityisesti nk palopommeilla sodan loppumelskeissä, olivat yhden tulkinnan mukaan maksu potut pottuina saksalaisten tekemille pommituksille, varsinkin Lontooseen kohdistuneille. Siviiliväestöhän se taas sai eniten kärsiä, molemmilla puolilla.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tavoitteita Ukrainan natseilla on?

Bogreol kirjoitti...

"Historian ymmärrys on heikolla tasolla, vaikka välineet etsiä tietoa ovat paremmat kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana."
Sitä täytyy ihmetellä. Tässä Kanadan tapauksessa puuttui myös tilannetaju, asioita käsitellään suoraviivaisesti ymmärtämättä historian monimutkaisuutta. Yksinkertaiset tarinat riittävät, tosiasioiden tuomista esiin jopa torjutaan. Vahvasti ideologisoituneessa kulttuurissa ei totuudesta piitata, vaikka ollaan olevinaan varmoja historian syyllisistä.

Vasarahammer kirjoitti...

itä tavoitteita Ukrainan natseilla on? Tuosta voit lukea Ukrainan Svoboda-puolueesta. Ehkä natsismia parempi termi on tässä ultranationalistinen. Suomessa luultavasti luokiteltaisiin uusnatsistiseksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Svoboda_(political_party)

Huomatkaa, että Kadonneet natsit- oktsikon alla ihmettelin lähinnä sitä, mihin ukrainalaiset uusnatsit katosivat länsimaisesta mediasta. Vuonna 2014 niistä vielä kirjoitettiin.

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi J. Jörgensen sanoi...

Niin, nuo saksalaisten kaupunkien lentopommitukset, erityisesti nk palopommeilla sodan loppumelskeissä, olivat yhden tulkinnan mukaan maksu potut pottuina saksalaisten tekemille pommituksille, varsinkin Lontooseen kohdistuneille. Siviiliväestöhän se taas sai eniten kärsiä, molemmilla puolilla.

Kyllä molemmilla puolilla hyökkäykset kohdistuivat enimmäkseen siviiliväestöön.

Mitä tulee Japaniin pudotettuihin ydinpommeihin, nekin kohdistuivat siviiliväestöön.

Amerikkalaiset tosin selittivät, että pommien avulla sota loppui nopeammin ja miestappiot Japanin pääsaarten valtaamisessa vältettiin. Mene ja tiedä, onko totta vai jälkikäteistä selittelyä.

Vasarahammer kirjoitti...

Bogreol: Sitä täytyy ihmetellä. Tässä Kanadan tapauksessa puuttui myös tilannetaju, asioita käsitellään suoraviivaisesti ymmärtämättä historian monimutkaisuutta. Yksinkertaiset tarinat riittävät, tosiasioiden tuomista esiin jopa torjutaan. Vahvasti ideologisoituneessa kulttuurissa ei totuudesta piitata, vaikka ollaan olevinaan varmoja historian syyllisistä.

Kanadassa kysytä, miten Waffen SS:n riveissä palvellut on päässyt muuttamaan Kanadaan. Joskus sokeus on tahallista. Esimerkiksi saksalaisten tiedemiesten sallittiin muuttaa Yhdysvaltoihin auttamaan ohjusten ja rakettien rakentamisessa.

Kanadalaisia joukkoja oli mukana Normandian maihinnousussa. Muistaako Kanadassa kukaan enää tuollaista vai onko Oceania aina ollut sodassa Euraasian kanssa?

Anonyymi kirjoitti...

"Joskus sokeus on tahallista. Esimerkiksi saksalaisten tiedemiesten sallittiin muuttaa Yhdysvaltoihin auttamaan ohjusten ja rakettien rakentamisessa."

Ja Länsi-Saksan poliisivoimien & tiedustelupalvelujen perustajat RSHA:n palkkalistoilta.
Kuten osin myös Itä-Saksan vastaavat organisaatiot.

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: "Ja Länsi-Saksan poliisivoimien & tiedustelupalvelujen perustajat RSHA:n palkkalistoilta.
Kuten osin myös Itä-Saksan vastaavat organisaatiot.

Älä unohda Vihreää liikettä, jonka perustamisessa entisillä natseilla oli tärkeä rooli.

Vasarahammer kirjoitti...

Vuonna 2022 Kanadan media oli huolissaan siitä, kun kanadalaiset sotilaat kouluttivat Azovin pataljoonan ekstremistejä. https://www.ctvnews.ca/world/mounting-evidence-canada-trained-ukrainian-extremists-gov-t-needs-to-be-held-to-account-experts-1.5879303

Anonyymi kirjoitti...

"Kanadassa kysytä, miten Waffen SS:n riveissä palvellut on päässyt muuttamaan Kanadaan. Joskus sokeus on tahallista. Esimerkiksi saksalaisten tiedemiesten sallittiin muuttaa Yhdysvaltoihin auttamaan ohjusten ja rakettien rakentamisessa."

Onhan näitä ollut ennenkin:

https://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000003234757.html

Voi vain arvata, noinko tuotakaan enää tänä päivänä esitettäisiin... ;) Muistelen kyllä tuon dokkarin joskus nähneeni, eikäpä siinä mitään kovin hiuksia nostattavia juttuja esiin tullut. Äijä taisi olla jossakin vaiheessa jonkinlainen tuttava mm. Mauno Koiviston kanssa. (Oliko Manullakin siis salattuja naziyhteyksiä, siinäpä skandaaliskuupin paikka jollekin iltapaskalle, hehe... ;)

"Kanadalaisia joukkoja oli mukana Normandian maihinnousussa. Muistaako Kanadassa kukaan enää tuollaista vai onko Oceania aina ollut sodassa Euraasian kanssa?"

Tuohonpa tuo nykyinen viisaus parhaiten vertautuisi. Onhan toki niin, että historian tuntemus (noin sanan syvemmässä, lähdekriittisessä merkityksessä) on ja on aina ollut haastava taitolaji, ja harvempi sitä välttämättä viitsii tai edes kykenee omaksumaan. Mutta jotenkin tuntuu, että yhä alaspäin on tultu. Näin on asianlaita toki rapakon tällä rannallakin, mutta kieltämättä yenkit/kanukit taitavat painia vielä aivan eri sarjassa tässäkin kohtaa. Ne on vaan niin meitä etevämpiä öbaut kaikessa. Tai jotain...

-J.Edgar-

Vasarahammer kirjoitti...

J. Edgar

https://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000003234757.html

Suomalaisen SS-pataljoonan ei kaiketi tiedetä syyllistyneen sotarikoksiin. Ukrainalaiset joutuivat osallistumaan Natsien likaisiin töihin.

Tiesivätkä suomalaiset SS-miehet sotarikoksista? Todennäköisesti tiesivät.Suomen jatkosodan aikainen liittolaisuus Saksan kanssa on kuitenkin itsessään epäilyttävä. Lisäksi Suomen sotamenestys nojasi osaltaan Saksan vastaavaan. Ilman syntejä ei sodasta selviä kukaan.

Valitettavsti natseille noin yleisesti ei mnestollut kovin suuria vaikeuksia löytää yhteistoimintamiehiä omien juutalaisvainojen tekijöiksi. Balkanilla lisäksi paikalliset vihamielisyydet vaikuttivat omalta osaltaan sodan verisyyteen.

Muistan, että joidenkin amerikkalaisten käsitys II-maailmansodasta oli aika pinnallinen. Neuvostoliittolaiset olivat hyviksiä silloin, kun olivat Amerikan kanssa samalla puolella.

Anonyymi kirjoitti...

Olen itsekin (lapsena) tavannut erään entisen ss-miehen, tuolloin jo isoisäikään ehtineen setämiehen. Ihan leppoisan oloinen ukko, ja sain vasta sitten isompana kuulla, minkälaisia vaiheita sitä hänenkin taipaleensa varrelle mahtui. Ehti pataljoonan kotiuttamisen (1943) jälkeen vielä Suomen rintamallekin. Päätyi sotien jälkeen, erinäisten vaiheiden kautta, melko merkittäviinkin tehtäviin, joiden yhteydessä mm. tapasi Kekkostakin melko säännöllisesti. Jätän nyt kuitenkin varoiksi nimen mainitsematta, vaikka asianomainen on ollutkin manan majoilla jo reilusti toistakymmentä vuotta. Ei sillä, että taustoihin enämpi sotien kuin niiden jälkeiseltäkään ajalta mitään hämäräperäistä liittyisi, noin sinänsä.

"Valitettavsti natseille noin yleisesti ei mnestollut kovin suuria vaikeuksia löytää yhteistoimintamiehiä omien juutalaisvainojen tekijöiksi. Balkanilla lisäksi paikalliset vihamielisyydet vaikuttivat omalta osaltaan sodan verisyyteen."

Ainahan näitä kollaboratöörejä riittää, näin on ollut maailman sivu, valitettavasti. Tosin erona näihin perus-quislingeihin näillä Balkanin ym. Itä-Euroopan tyypeillä kuitenkin oli mm. juuri tuo heikäläisten käyttäminen niiden kaikkein likaisimpien temppujen työhanskoina. Ja monin paikoin myös mitä ilmeisintä innokkuuttakin esiintyi, joten on enimmäkseen paskapuhetta, että heikäläisiä olisi niihin hommiin tarvinnut erityisemmin suostuttelemalla suostutella, saatikka pakottaa, kutenka on sitten jälkeen päin koetettu toisinaan todistella.

-J.Edgar-

Vasarahammer kirjoitti...

J Edgar

Olen itsekin (lapsena) tavannut erään entisen ss-miehen, tuolloin jo isoisäikään ehtineen setämiehen. Ihan leppoisan oloinen ukko, ja sain vasta sitten isompana kuulla, minkälaisia vaiheita sitä hänenkin taipaleensa varrelle mahtui. Ehti pataljoonan kotiuttamisen (1943) jälkeen vielä Suomen rintamallekin. Päätyi sotien jälkeen, erinäisten vaiheiden kautta, melko merkittäviinkin tehtäviin, joiden yhteydessä mm. tapasi Kekkostakin melko säännöllisesti. Jätän nyt kuitenkin varoiksi nimen mainitsematta, vaikka asianomainen on ollutkin manan majoilla jo reilusti toistakymmentä vuotta.

On virhe uskoa, että näistä ihmisistä näkisi jotenkin päälle päin, että he ovat toimineet SS-miehinä tai tettä heidän vaikuttimenaan oli päästä tappamaan juutalaisia. Pelkkä seikkailunhalu riittää motiiviksi.

Valitettavasti kuitenkkin tapahtumat vievät näitäkin ihmisiä ja he joutuvat mukaan tekoihin, joita he eivät omaehtoisesti ikinä tekisi.

Toisaalta Itä-Euroopassa oli ja on edelleen paljon selvittämättömiä asioita. Puolalaiset ja ukrainalaiset eivät oikeasti ole ylimpiä ystäviä vaan vihasivat toisiaan alueella, jossa asui ihmisiä molemmista kansanryhmistä.Sodan oloissa vihamielisyydet äityivät julmiksi väkivaltaisuuksiksi, joista löytyy kyllä tietoa internetistä.
Kanadan parlamentissa sanottiin, etä 98-vuotias Jaroslav Hunka taisteli venäläisiä vastaan. On kuitenkin todennäköistä, että hän taisteli myös puolalaisia vastaan.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...


Vasaralle ja miksei muillekin: Oletan, että on kysymys Sulo Suorttasesta.

Anonyymi kirjoitti...

"On virhe uskoa, että näistä ihmisistä näkisi jotenkin päälle päin, että he ovat toimineet SS-miehinä tai tettä heidän vaikuttimenaan oli päästä tappamaan juutalaisia. Pelkkä seikkailunhalu riittää motiiviksi."

Totta, esim. Hannu Lauerma on todennut työnsä puolesta tapaamistaan sotarikollisista, että useimmat heistä ovat suorastaan kiusaannuttavan "tavallisen" oloisia ulkoiselta olemukseltaan, siis henkilöitä joihin ei luultavasti normaalissa katukuvassa tulisi kiinnittäneeksi sen erityisempää huomiota. Tietyissä olosuhteissa (esim. My Lai, jne.) mopo saattaa sitten karata käsistä esim. stressin, ryhmäpaineen yms. takia, ja jälki on rumemmanpuoleista.

Ja toisissa olosuhteissa "seikkailuhenkisemmistäkin" ss-pataljoonaan lähteneistä olisi mitä luultavimmin voinut tulla esim. muukalaislegioonalaisia. Sitä en sitten tiedä, kuinka moni pataljoonalaisista sittemmin saattoi sinnekin päätyä? Ainakin saksalaisista ja itäeurooppalaisista rekryyteistä oli tiettävästi sotien jälkeen suoranainen runsaudenpula, sillä tuohon aikaanhan legioonassa ei taustojen perään sen kummemmin kyselty, mikäli muuten pärjäsi itse palveluksessa, ja tuolloin aluillaan ollut Indo-Kiinan sota takasi tykinruualle tasaisen varman kysynnän...


"Oletan, että on kysymys Sulo Suorttasesta."

Ei ole, vaan aivan toisesta henkilöstä. Ei ehtinyt urallaan aivan ministeri- tai ministeriötasolle (kyvyt olisivat varmasti riittäneetkin), mutta hoiti kumminkin melko vaativaa julkisen sektorin päällikkötason virkaa aina 80-luvulle asti, eräällä liikenneministeriön alaisella hallinnonalalla. Vaan omaisten toivetta kunnioittaen pysyköön muilta osin incognitona, vaikkei asialla enää vainajasta puhuttaessa sen erityisempää aktuaalista merkitystä olisikaan.

-J.Edgar-