Ukrainan sota ja amerikkalainen vasemmisto

 

Yhdysvalloissa tuotetaan varmaankin suurin osa sisällöstä, joita länsimaalaiset lukevat internetissä. Tästä syystä myös näkökulma maailman tapahtumiin on suurelta osin ”amerikkalainen”

Tämä koskee myös Ukrainan sotaa, vaikka siinä amerikkalaiset sotilaat eivät ole mukana.

Vlad Vexler on Youtube-kommentaattori. Hän kertoo tällä videolla itsestään ja taustastaan.

Vlad Vexler on videoissaan kommentoinut lähinnä venäläistä yhteiskuntaa, Putinin hallintoa ja tavallisten venäläisten poliittista apatiaa.

Ehkä siksi oli pieni yllätys, kun hän viimeisimmällä videollaan otti kohteeksi amerikkalaisen vasemmiston sodanvastaisen siiven, johon kuului sekä vanhan liiton vasemmistolaiset Noam Chomsky ja Jeffrey Sachs etttä Alt-Leftiä edustava Glenn Greenwald.

Yhteistä näille kaikille on se, että he ovat kaikki arvostelleet Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa, jota on jo pitkään johtanut neokonservatiiveiksi kutsuttu klikki. En ole varma, mistä sen valtakausi alkoi mutta ainakin George W. Bushin valtakaudella kyseinen klikki johti Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa. Tuona aikana Yhdysvallat oli maailmassa käytännössä ainoa supervalta ja pystyi tekemään mitä tahtoi. Yhdysvaltojen ulkopoliittiseen keinovalikoimaan kuului tuolloin hallinnon vaihtaminen sotilaallisesti tai värivallankumouksella. Sotilaallista voimaa käytettiin Irakissa ja Afganistanissa, kun taas entisen Neuvostoliiton alueella suosittiin värivallankumouksia, jotka toteutettiin ainakin Ukrainassa (kahdesti) ja Georgiassa. Norman Eisen -niminen henkilö, joka edelleen vaikuttaa Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa jopa oli mukana kirjoittamassa värivallankumouksen käsikirjaa.  Värivallankumouksen tarkoituksena oli saada kohdemaahan länsimaille myötämielinen hallinto. Tässä tavoitteessa onnistuttiinkin, mutta tulokset eivät aina olleet kovin kestäviä, koska Venäjä ymmärsi nopeasti, mitä näillä värivallankumouksilla tavoiteltiin.

Jos palataan Vlad Vexleriin, hän julkaisi yllättäen videon, jonka ”kansikuvassa olivat Jeffrey Sachs, Noam Chomsky ja Glen Greenwald. Kuvan alla oli teksti Appeasers. Videon otsikossa luvataan kertoa, miten Putin huijasi länsimaista vasemmistoa.

Tätä huijausväitettä en allekirjoita. Länsimaisen sodanvastaisen vasemmiston kritiikin kohde on aina Yhdysvallat. Vastapuolen teoista ei yleensä piitata,kun kritisoidaan Yhdysvaltojen ulkopolitiiikkaa, ellei Yhdysvaltoja jotenkin voi yhdistää vastapuolen tekemisiin. Kyseessä on siis tyyppivika. Tämä ei tarkoita, että vasemmiston kritiikki pitäisi jättää huomiotta tai että se olisi typerää. Vasemmistolaiset ovat joskus oikeassa, kuten silloin, kun he vastustivat Irakin sotaa.

Vexler moittii näitä kriitikoita Amerikkka-keskeisyydestä. Kuten sanoin, tämä on tyyppivika, jota ei voi korjata. Myös kohdeyleisön kiinnostus Putinia ja hänen imperialismiaan kohtaan on vähäinen. Putin kiinnosti amerikkalaista yleisöä vain sen ajan, kun hänen väitettiin olleen Donald Trumpin taustavoima.

 Vexler jättää kertomatta Yhdysvaltojen oikeiston kritiikistä, joka on osittain samanlaista mutta keskittyy enemmän taloudellisiin seikkoihin. Amerikkalainen veronmaksaja nimittäin rahoittaa sekä Ukrainan sotimista että Ukrainan valtiota. Tämä raha on pois amerikkalaisten tarpeista. Hallinto on kuitenkin pystynyt toistaiseksi jatkamaan Ukrainan tukemista. Vaatimukset sodan lopettamista olisivat varmasti voimakkaampia, jos amerikkalaisia sotilaita tuotaisiin kotiin sinkkiarkuissa.

On myös toisenlaista kritiikkiä, jonka mukaan Venäjä ajetaan Kiinan syliin, jos Yhdysvallat sotii sitä vastaan.

Jos palataan Vlad Vexleriin, hän kyllä tajuaa erinomaisesti vasemmistolaisen ulkopolitiikan arvostelun luonteen. Imperialismia on vain Yhdysvaltojen imperialismi. Venäjän imperialismia ei lasketa.

Toisaalta pitää myös kysyä, onko Vladimir Putin imperialisti eli pyrkiikö hän laajentamaan Venäjän valtakuntaa. Tässä lopullinen totuus on vielä kertomatta. Tässä vaiheessa näyttää, että Venäjä olisi liittämässä lisää alueita Ukrainasta itseensä eli kasvattamassa imperiumia.

Venäjän historiassa moinen ei ole mitenkään poikkeuksellista. Kysyä pitää myös, onko Putinin toimet Ukrainassa poikkeuksellisen häikäilemättömiä. Luultavasti eivät ole. Itse asiassa voi väittää, että kuka tahansa Venäjän johtaja olisi toiminut Ukrainan suhteen samalla tavalla. Pekka Visurin muistelmissa oli kohta, jossa Saksan silloinen liittkansleri Helmut Kohl kysyi Gorbatshovilta, mitä tapahtuisi, jos Ukraina jättäisi IVY:n (Itsenäisten valtioiden yhteisö) Gorbatshov vastasi, että Venäjän täytyisi ottaa Krim ja ”Donin teollisuusalue”  itselleen. Donin teollisuusalueella hän tarkoittaa Donbassia.

Tästä ei pidä tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan kyseiset alueet kuuluvat  itsestään selvästi Venäjälle. Venäjällä tosin in intresseissä saada nämä alueet itselleen.

Vlad Vexleristä kertoo pelkästään hyvää se, että hän ei lyttää vasemmistolaisia kriitikoita maan rakoon.

Videon loppupuolella hän varoittaa tilanteessa, jossa Venäjän hiipuva imperiumi saa Ukrainan anneksoinnista lisää virtaa.

Yhdysvaltoja hän ei demonisoi. Hänen mukaansa kaikki imperiumit eivät ole pelkästään pahoja. Yhdysvaltojen ”imperiumin voimaa tarvitaan Vladimir Putinin hyökkäyksen torjumiseksi”

Venäjän nihilistisestä imperialismista ei voi sanoa samaa. Sillä ei Vexlerin mukaan ole hyviä puolia.

Jos kysyy Venäjän imperialismista sen uhreiksi joutuneiden kansakuntien edustajilta, suurin osa on samaa mieltä etenkin, jos ajasta Venäjän imperiumin osana on lyhyt aika tai imperiumin osana olemiseen liittyy käsittämättömiä raakuuksia.

Nato voi olla ajastaan jäljessä oleva pahasti puutteellinen organisaatio, mutta moni Itä-Euroopan maa ei välttämättä olisi itsenäinen valtio ilman sitä.

Lopuksi puutun vielä Jeffrey Sachsiin, joka on sanonut, että Gorbatshoville  sanottiin, että Nato ei laajenisi itään ja että tästä olisi olemassa sopimus. Vaikka sopimus olisikin, se on jo maahan kaatunutta maitoa eikä sen perään  kannata haikailla. On pelkkää spekulointia arvella, että sen avulla Venäjän ja lännen suhteet olisivat ratkaisevasti paremmat tänä päivänä. Sachs oli kuitenkin aikanaan paikan päällä, mikä osaltaan helpottaa spekulointia siitä, olisivatko asiat voineet mennä toisin.