Pahnan pohjimmaiset

 

Mistä tietää, että valtamedialla ei enää ole mitään sanottavaa Perussuomalaisiin liittyvässä kohussa? Sen tietää siitä, että kaikkein epärehellisimmät, katkerimmat ja vähiten uskottavat henkilöt päästetään sanomaan mielipiteensä.

HS päätti kysyä asiasta sekä entiseltä puheenjohtajalta että kahdelta entiseltä kansanedustajalta.

Helsingin Sanomat esittää näiden ihmisten toiminnalle kontekstin, joka on peräisin haastateltavilta mutta josta puuttuu jotakin. Kaikkia asioita ei kerrota.

HS:n jutussa annetaan ymmärtää, että kirkasotsaiset Simon Elo ja Tiina Elovaara pelastautuivat pahuuden valtaan joutuneesta puolueesta ja liittyivät vasta perustettuun Uusi Vaihtoehto-puolueesen (myöhemmin Sininen Tulevaisuus ja Siniset)

Todellisuudessa taustalla oli vuoden 2015 pakolaiskriisi, jonka aikana puheenjohtaja Timo Soini ei ollut tehnyt elettäkään sen edestä, että Suomen ulkoraja saataisiin tukittua siten, että  tulijavirta laantuisi. Sipilän hallitus oli naiivi ja kyvytön tekemään yhtään mitään.

Sipilän hallituksen ohjelmaan oli kirjattu joitakin maahanmuuttoon liittyviä kiristyksiä. Näitä ei kuitenkaan oltu toteutettu, kun tulijavirta iski päälle. On perusteltua sanoa, että suuri joukko Perussuomalaisten äänestäjistä oli pettynyt puolueen toimintaan pakolaiskriisissä. Puheenjohtaja ja Ulkoministeri Timo Soini ei tuntunut lainkaan piittaavan äänestäjien huolesta. Alkoi näyttää siltä, että Perussuomalaisten puoluejohdossa tapahtuisi dramaattisia muutoksia vuoden 2017 puoluekokouksessa Jyväskylässä.

Mitä tapahtui?

Väistyvä puoluejohto oli valinnut oman ehdokkaansa puheenjohtajaksi. Hän oli europarlamentaarikko Sampo Terho, jota arvostettiin myös ns. nuivalla puolella. Puheenjohtajavaalissa hän oli kuitenkin selkeästi Soinin valitsema seuraajaehdokas. Toinen merkittävä ehdokas oli kansanedustaja Jussi Halla-aho.

Perussuomalaisessa puolueessa jäsenet päättävät luottamushenkilöistä suoraan. Ei ole olemassa mitään piirijärjestöjä, jotka valitsisivat kokousedustajat keskuudestaan. Tämä asetelma herätti levottomuutta sekä hallituskumppaneissa että Perussuomalaisten väistyvässä puoluejohdossa.

Tässä vaiheessa uskon, että väistyvällä puoluejohdolla oli jonkinlainen suunnitelma saada puolue hallintaansa siinä tapauksessa, että Sampo Terhoa ei valittaisi puheenjohtajaksi. Suunnitelmat menivät kuitenkin pieleen, koska yhtäkään vanhaan puoluejohtoon kytköksissä olevaa ei valittu puheenjohtajistoon. Jopa yleisesti pätevänä pidetty Jussi Niinistö jäi valitsematta.

Jäsenet olivat selkeästi sitä mieltä, että vanhaan puoluejohtoon kytköksissä olleita ei pidä valita johtoon lainkaan.

Siltä varalta, että näin kävisi, väistyvä puheenjohtaja ja ulkoministeri Timo Soini oli jo sopinut, että Halla-ahon tullessa valituksi toteutettaisiin järjestely, jossa osa Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä muodostaisi uuden ryhmän, joka sitten liittyisi hallitukseen Perussuomalaisten asemesta. Näin sitten kävikin värikkäiden ja paikoin tahattoman koomisten vaiheiden jälkeen. Perussuomalaisten ministeriryhmä jatkoi hallituksessa Uusi Vaihtoehto -ryhmässä. Näin hallitus saatiin pidettyä kasassa ja Perussuomalaisten ministeriryhmään kuuluneet säilyttivät paikkansa. Uusi vaihtoehto-ryhmään liittyivät  myös Simon Elo ja Tiina Elovaara. Itse asiassa he olivat ryhmän näkyvimmät jäsenet alkuvaiheessa, koska puoluehankkeen pääpukarit halusivat pysyä taustalla.

Pääpukarit pitivät kuitenkin uutta puoluetta lähinnä tilapäisenä virityksenä. Yksikään heistä, niin Timo Soini, kuin Jussi Niinistö ei koskaan ollut valtakunnallisissa vaaleissa ehdolla Sinisten riveissä.  Siniset ja heidän seuraajapuolueensa Korjausliike ei ole vielä koskaan saanut valtakunnallisissa vaaleissa yhtäkään edustajaa. Äänestäjät ovat armottomia puolueloikkareille. Toki pelkkä loikkaus ei tee poliitikosta kelvotonta mutta siihen liittyvä epärehellisyys tekee.

Timo Soini loikkasi, jotta hän saisi pitää ulkoministeripestinsä Sipilän hallituksessa kauden loppuun asti. Simon Elo ja Tiina Elovaara istuivat kansanedustajina kauden loppuun asti mutta heitä ei ole enää valittu valtakunnallisissa vaaleissa luottamustehtäviin.

Tiina Elovaara väitti aikanaan, että Jyväskylän puoluekokouksessa olisi nähty natsitervehdyksiä. Tämä väite oli valheellinen ja kertoo lausujansa liberaalista suhtautumisesta totuuteen. Luonnollisesti valeuutinen natsitervehdyksistä levisi valtamediaan. Todellisuudessa tervehtijät pyysivät puheenvuoroa puoluekokouksessa.

Elovaara väittää joutuneensa häirinnän kohteeksi. Itse en usko näitä väitteitä todeksi suoralta kädeltä.

Sinisiin loikanneet ovat julkisuudessa yrittäneet esiintyä ”maltillisina” verrattuna Halla-ahoa kannattaneisiin Perussuomalaisiin. Todellisuudessa Tiina Elovaara ja Simon Elo ovat pelkkiä poliittisia pyrkyreitä, jotka valitsivat vuonna 2017 väärin.  He myös väittävät tienneensä, millaisia ihmisiä Halla-ahon kannattajat olivat. Heille itselleen ei silti tuottanut vaikeuksia olla samassa puolueessa Halla-ahon kanssa. Kuten Soinille, myös vähäisemmille edustajille kuten Elolle ja Elovaaralle kelpasi kyllä ns. nuivan puolen tuoma vaalimenestys, johon Soini ei ilman Halla-ahoa ja hänen kannattajiaan olisi koskaan pystynyt.

HS:n kirjoituksen loppupuolella Timo Soini toteaa: ” ”Mutta virhe tietenkin tapahtui siinä, että tällainen porukka pystyi ottamaan puolueen sitten hallintaansa”, Soini sanoo.”

Timolle voi sanoa, että ilman Halla-ahon kannattajien ääniä hän ei koskaan olisi päässyt ulkoministeriksi. Kiittämättömyys on maailman palkka, sanotaan osuvasti.

Soini johti ennen jytkyjä eduskuntaryhmää, jossa oli muistaakseni viisi jäsentä. Veltto Virtanen oli yksi heistä, Lauri Oinonen muistaakseni toinen. Yhteensä edustajapaikkoja oli viisi. Tällaisen puolueen Tiina Elovaara ja Simon Elo olisivat saaneet ilman Halla-ahon kannattajien ääniä. Se tuskin olisi kunnianhimoiselle kaksikolle kelvannut.

Soinin, Elon ja Elovaaran tarinoille ei siis kannata antaa mitään painoa. Äänestäjä tunnistaa ketkun, kun hän sellaisen näkee.