Essayah ja päiväkodin säännöt

 

Petyin aiemmin Markku Jokisipilään. Nyt tänään petyn poliitikkoon, jota olen aiemmin pitänyt jotakuinkin fiksuna ja asiallisena. MTV Uutisten mukaan Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah sanoo, että ketään ei saa nimitellä natsiksi tai mustaksi säkiksi. Nämä nimittelyt eivät oikein ole keskenään vertailukelpoisia. Ilmeisesti Essayah ei oikeasti ymmärrä, mistä on kyse, kun  puhutaan ”mustasta säkistä”.  En usko, että kukaan syytttää asiaintilasta säkkiin puettua naista itseään, jos hänet on siihen pakotettu. Säkillä tarkoitettaan tässä islamilaista kaapua kuten burkaa tai niqabia, jotka molemmat peittävät käyttäjänsä kasvot kokonaan. Tällainen tarkoittaa käytännössä, että jotkut ihmiset liikkuvat julkisilla paikoilla naamioituneina. Kasvot kokonaan peittävän asusteen kieltämisestä on ollut puhetta monissa maissa, joihin on kohdistunut maahanmuuttoa islamilaisista maista. Sveitsissä burkakielto meni läpi kansanäänestyksessä.

Kasvot kokonaan peittävän kaavun pitäminen ei siis ole mitenkään yleisesti hyväksyttyä kaikkialla. Itse asiassa kasvot kokonaan peittävä kaapu ei kuulu länsimaiseen kulttuuriin.

Sitä, missä määrin kaavun pitäminen on vapaaehtoista ja missä määrin pakotettua, on vaikea sanoa mitään.

Länsimaalaiselle, joka joutuu ympäristössään katsomaan kasvot peittävään kaapuun pukeutuneiden naisten näkeminen voi olla hämmentävää ja epämiellyttävää ja osoitus kulttuurin muuttumisesta huonoon suuntaan.

Se kertoo kulttuurista, jolla perheen ja suvun kunnia on riippuvainen perheen naisten sukupuolisiveellisyydestä.

Kun puhutaan nimittelystä, mustan säkin kohdalla kyse ei ole siitä vaan ”mustan säkin” arvostelun tulkitseminen nimittelyksi kertoo ymmärtämättömyydestä. Jälleen kerran poliitikko on enemmän huolissaan siitä, miten sanotaa kuin se mistä asiassa on kyse.

Valitettavasti Essayahin typeryys ei lopu tähän: ” Essayah kertoo pitävänsä hyvänä, että "kaksoisviestintä" ja muut mahdollisesti pinnan alla olleet asiat ovat nousseet Suomessa esille. Kaksoisviestinnällä viitataan siihen, että esimerkiksi pienelle joukolle äärioikeistoa ilmaistaan tukea symboleilla, joita suuri yleisö ei välttämättä havaitse.”

Essayah kuvittelee, että ”kaksoisviestinnästä on oikeasti jotakin todellista näyttöä eikä pelkästään sellaista, jonka toimittaja tai tutkija on kehittänyt amerikkalaisten esikuvien pohjalta omassa päässään. On täysin absurdia kuvitella, että Perussuomalaiset jotenkin hyötyisivät siitä, että he lähettävät salaisia viestejä uusnatseille.

Essayahilla on selvästikin vaikeuksia erottaa tosiasiat toimittajan sepitteestä.

Tosin Tuija Saresma, joka siis on tutkija, kirjoittaa seuraavaa

”Perussuomalaisille on tyypillistä on rasistinen viestintä ja  kaksoisstrategia”.

Olen ollut mukana maahanmuuttokriittisessä liikkeessä melko pitkään enkä ole koskaan havainnut mitään ”kaksoisstrategiaa”. Jos toimittajat ja tutkijat tuollaiseen uskovat, se kertoo, että heillä on todella alhainen käsitys Perussuomalaisten äänestäjistä. Äänestäjille ja jäsenille jaetaan hardcore-kamaa ja muille pehmoviestintää. Vain elämästä vieraantunut tutkija voi uskoa tuollaiseen.Tai ehkä kyse on siitä, että vasemmisto projisoi omia väkivaltaisia toimintatapojaan muihin, kuten Yhdysvalloissa. Jos jotakin kaksoisviestintää on olemassa, haluaisin kuulla siitä Perussuomalaisilta. En ole kuullut kaksoistiviestinnästä mitään enkä ole sellaista havainnut.

Essayah myös paheksui natsiksi nimittelyä. Tämä on aivan oikein tapauksissa, joissa kohde ei ole oikeasti natsi. Toisaalta hyvät tavat eivät välttämättä edellytä, että oikeaa uusnatsia kutsutaan kansallissosialistiksi.

Sana natsi tulee saksan kielen kansallissosialistia tarkoittavasta sanasta. Sanalla natsi on myös muita käyttötarkoituksia, joita Seura-lehti tässä esittelee.

Puhekielessä jonkin alan yli-innokasta kiihkoilijaa kutsutaan kyseisen alan ”natsiksi” kuten esimekiksi ”terveysnatsi” tai ”kielioppinatsi”.  Tämä ei tarkoita, että nimitellyllä henkilöllä olisi mitään kytköksiä natsismiin.

Sen sijaan, jos yritetään vihjailla, että joku henkilö olisi todellisuudessa natsi, silloin pitää olla asiasta todisteet, koska muuten nimittely menee kunnianloukkauksen puolelle. Valtamedian natsijahdin kohteeksi joutunut Vilhelm Junnila ei ole mikään natsi ja hän olisi ainakin teoriassa nostaa natsivihjailuista kunnianloukkauskanteen.

Perussuomalaiset, informaatio-operaatio ja rasismipuhe.

 

Olin joskus saanut sellaisen kuvan, että Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja kohtelisi julkisissa esiintymisissään Perussuomalaisia reilusti. Kuva on viimeisimmän vasemmiston ja valtamedian informaatio-operaation jäljiltä muuttunut.

Jokisipilä poseeraa Helsingin Sanomissa yhdessä  Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelman kanssa. Vuorelma on vastenmielinen rasismilla hurskastelija

Jos rasistisyytökset ja jatkuva rasismista keskustelu auttaisivat jotakin, Suomi olisi paratiisi. Valitettavasti puhetta rasismista on vuosikymmenten aikana ollut riittävästi ja joitakin tuloksia olisi jo nähty, mikäli keskustelu olisi oikeasti hedelmällistä

Sen sijaan rasismi on työkalu, jolla vasemmisto, valtamedia ja akateemiset tutkijat saavat esitellä omaa moraaliaan ja mollata niitä, jotka oletettavasti ovat rasisteja.

Vuorelma toteaa:

 ”Käynnissä ei ole Purra-kohu vaan laajempi keskustelu siitä, millainen puolue perussuomalaiset on”, Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma arvioi.

Vuorelman mukaan perussuomalaisten poliittiseen retoriikkaan on hallitustaipaleen alkuun saakka kuulunut rasistista kieltä ja syrjivää puhetta. Käynnissä oleva keskustelu määrittelee hänen mukaansa sitä, pidetäänkö tällaista kieltä suomalaisessa politiikassa hyväksyttävänä vai ei.

Vuorelma käyttää lauseessaan huonosti määriteltyjä käsitteitä kuten ”rasistinen kieli” ja ”syrjivä puhe”. Niin kauan, kun ollaan näin epämääräisellä tasolla, keskustelu on turhaa, koska tutkijan omassa päässään kehittämät käsitteet eivät ole täsmällisiä ja yleisesti tunnettuja.

Mitä tulee Purran 15 vuotta vanhoihin puheisiin, Purra ei ollut silloin mukana politiikassa eikä ollut missään poliittisessa luottamustehtävässä.

Se, että Jokisipilä lähtee mukaan Vuorelman rasismiläppään ei kerro hänen kehityksestään hyvää. Hänen pitäisi olla tarpeeksi fiksu, jotta hän ymmärtäisi, että ”rasismipuheessa” (Huom! Itse keksimäni käsite) ei ole tarkoituksena pyrkiä totuuteen vaan kyse on yleensä pelkästään oletetun rasistin julkisesta häpäisemisestä.

Jokisipilä analysoi jonkin verran persujen rasismikäsitystä:

”Perussuomalaisilla rasismin raja vaikuttaa menevän jossain rikoslain kieppeillä. Silloin, kun ihminen on saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, on ihan oikeutettua kutsua rasistiksi, mutta jos ei tuomiota ole, silloin selkeän määritelmän löytäminen menee monimutkaiseksi”

Jokisipilä keksi yllä olevan lauseen omasta päästään.

Rasismi tarkoittaa rotuun perustuvaa syrjintää. Jossain välissä tämä aiemmin vakiintunut käsite on menettänyt merkitysensä. Ehkä syynä on se, että laki kieltää rotuun perustuvan syrjinnän eikä sellaista kukaan hyväksyisikään. Siksi rasismin määritelmää on laajennettu katttamaan kaikki puhe, jossa jotakin erityistä sensitiivisyyttä vaativaa ihmisryhmää käsitellään vähänkin negatiivisessa valossa. Monesti myös kansanryhmän suhteen neutraalit käsitteet kuten ”haittamaahanmuutto” tulkitaan väärin perustein rasistisiksi. Haittamaahanmuutto tarkoittaa maahanmuuttoa, joka on vastaanottajayhteiskunnalle taloudellinen tai muunlainen nettorasite.

Jokisipilä myös mainitsi kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Hänen puheidensa perusteella voi päätellä, että tuomio on eräänlainen poltinmerkki, vaikka kiihottaminen ei olisikaan ollut erityisen vakavaa. Laki itsessään on epämääräinen ja tulkinta tapahtuu aina syytetyn vahingoksi. Lakia sovelletaan sen mukaan, miten kiihkeästi valtakunnansyyttäjä haluaa rangaista vääränlaisiin puheisiin syyllistyneitä. Myös kansanryhmän väkivaltapotentiaalilla on oma merkityksensä sekä syyttämispäätöksessä että mahdollisessa tuomiossa.

Jokisipilä viitta myös kirjoittamattomiin sääntöihin ja väittää, että Perussuomalaiset eivät puolueena niitä noudattaisi. Tälle väitteelle Jokisipilä ei esitä mitään todisteita.

Mitään todisteita ei löydy myöskään yleisille vihervasemmistolaisten tutkijoiden, mediapersoonien ja poliitikkojen väitteille suomalaisten erityisen voimakkaasta rasismista. Kuten aiemmin sanoin, rasismia käytetään välineenä, jolla tukitaan ihmisten suut ja vältetään keskustelemasta siitä, millaista maahanmuuttoa Suomeen kohdistuu ja kannattaisiko sellaista maahanmuuttoa, joka perustuu sosiaaliturvalla elämiseen kenties vähentää?

Jokisipilä on myös sisäistänyt vihervasemmiston rasismin anteeksipyytelyä koskevat säännöt. Kun poka on koukussa ei ole mitään syytä päästää sitä lähtemään hyväksymällä tämän anteeksipyynnin vilpittömin mielin.

” Monet tuntuvat nimenomaan olevan sitä mieltä, että Purran kommenttien taustalla oleva ajattelu ei ole muuttunut mihinkään anteeksipyynnöstä huolimatta. Näin ajatteleville mikään määrä anteeksipyyntöjä ei riitä vakuuttamaan, että taustalla oleva ajatusmaailma ei olisi rasistinen”

Tämä taas osoittaa, että on täysin hyödytöntä irtisanoutua rasismista sen jälkeen, kun on joutunut rasismisyytösten kohteeksi. Kyseessä on turha rituaali, joka pelkästään tuo tyydytystä vihervasemmistolaiselle lynkkausporukalle.

Kyvyttömyys ymmärtää, mistä rasismipuheessa oikeasti on kyse (eli vallankäytöstä) ei kerro hyvää Jokisipilän ajattelusta. Perussuomalaiset ja heidän äänestäjänsä suurimmalta osin hylkäävät vihervasemmistolaisen moraalin. Kyse ei siis ole mistään ”rasismiriman” alentamisesta vaan kokonaisen ajattelumallin hylkäämisestä. Jatkuva rasismipuhe ei hyödytä yhtään mitään kuten ei myöskään vihervasemmistolainen rasismin kyttääminen ja jatkuva leimakirveen heiluttelu.

Kukaan muu kuin Johanna Vuorelma itse ei ole nimittänyt häntä rasismin ylituomariksi. Enkä voi sanoa, että minua suuremmin kiinnostaisi, mitä Johanna Vuorelma ajattelee rasismista.

Hesarin jutussa oli linkki (ei ole enää) Ville Rydmanin kommentteihin siitä, miten valtamedia käytti mielipuolisia salaliittoteorioita Perussuomalaisten poliitikkojen mustamaalaamiseen. Se antoi ymmärtää, että ensimmäisenä mankeliin joutuneen Vilhelm Junnilan pesukarhukuvioituun paitaan sisältyisi joku ”kaksoismerkitys” ja kyseessä olisi ”kaksois- viestintä ja koirapilli, jolla kutsutaan uusnatseja.

Ehkä mielettömämpi oli HS:n toimittaja Satu Vasantolan Mesimäyräjuttu. Toimittajan käynnin jälkeen HS julkaisi useita mesimäyrään liittyviä juttuja eri osastoillaan. Juttu oli niin hullu, että heräsi kysymys, oliko helle pehmentänyt toimittajan pään.

Elefantti olohuoneessa

Kaikkein pahinta oli, että Jokisipilä tuntui olettavan, että yhden puolueen ottaminen tällä tavalla tikun nokkaan, ei olisi ennennäkemätöntä Suomen historiassa. Keskellä kesää toimittajat alkoivat kaivaa internetin arkistosta 15 vuotta vanhoja juttuja sivustolta, jota ei ole vuosiin päivitetty.

Vilhem Junnilan natsijahti oli ilmiselvästi perusteeton. Julkisuusmyllyyn ensimmäistä kertaa joutunut poliitikko panikoi eikä kestänyt pyöritystä (Tästä en hantä moiti). Sen jälkeen Perussuomalaisten ministereitä otettiin käsittelyyn yksi kerrallaan.

Koska mukana oli useit eri tiedotusvälineitä, ja homma eteni synkronisesti, on perusteltua kysyä, kuka tätä kaikkea johti ja kuka rahoitti toiminnan. Mistään normaalista journalistisesta työstä ei ollut kyse. Operaation mittakaava oli tähän liian suuri. Kysyä sopii myös, oliko mukana ylikansallisia toimijoita vai oliko kyseessä suomalaisten oma operaatio, joka muistutti informaatiosodankäyntiä, koska se oli sitä. Mikko Paunio ainakin tuntuu olevan sitä mieltä. Itsekin kirjoitin Twitter filesin inspiroimana, miten FBI valtasi sosiaalisen median yhtiö Twitterin ja alkoi sensuroimaan amerikkalaisten viestiä. Paunio on sitä mieltä, että samanlaista sensuuriregiimiä ajetaan kaikkialle länsimaihin. Siinä turvallisuusviranomaiset, valtamedia ja kansalaisjärjestöt merkitsevät viestejä poistettaviksi ja sosiaalisen median yhtiö tekee varsinaisen likaisen työn, jotta valtiota ei voida syyttää sananvapauden loukkauksesta. Näin Twitterin sensuuri toimi siihen asti, kunnes Elon Musk otti yhtiön hallintaansa. Mukana sensuuriregiimissä oli ihmisiä, jotka olivat aiemmin olleet lavastamassa Donald Trumpista Venäjän agenttia.

Sosiaalinen luottoluokitus saapuu länsimaihin

 

Äskettäin luin uutisen, jossa kerrottiin, että brittiläinen Brexit-hankkeessa vahvasti mukana ollut entinen Itsenäisuuspuolueen puheenjohtaja Nigel Farage oli joutunut ongelmiin pankkinsa kanssa. Syyt eivät liittyneet Faragen taloudelliseen asemaaan vaan hänen mielipiteisiinsä ja poliittiseen toimintaansa.

Coutts-pankki sulki Faragen tilit, jotka olivat olleet 40 vuoden ajan kyseisessä pankissa. Tilit suljettiin ilman selitystä.

Vasemmistolainen julkisen palvelun mediayhtiö BBC väitti, että Farage ei ollut riittävän varakas Coutts-pankin asiakkaaksi. Farage itse totesi myöhemmin, että hänen varallisuutensa ei ole aiemmin ollut mikään ongelma pankille. Farage antoi ymmärtää, että syynä pankkipalvelujen epäämiselle olisivat Faragen poliittiset mielipiteet. Faragen mukaan yhdeksän muuta pankkia on sen jälkeen evännyt häneltä pankkipalvelut.

Farage on luokiteltu ”poliittisesti vaikutusvaltaiseksi henkilöksi (politically exposed person = PEP) ja tämä ilmeisesti hiertäisi pankkeja. Lopulta paljastui, Coutts pankin kohdalla todellakin että kyse on siitä, että Farage ei henkilönä ole tarpeeksi ”inklusiivinen”  Coutts-pankki liittyi äskettäin järjestelmään, jossa se sitoutuu taistelemaan rasisimia, transfobiaa, luokkatietoisuutta ja ksenofobiaa vastaan.

Eli kyse on ESG:stä, joka on globalistien lanseeraama yrityksen yhteiskunnallista ”vastuullisuutta” kuvaava luokitusjärjestelmä. Vaikka tällainen systeemi vaikuttaisi kuinka mielettömältä tahansa, suurten pörssiyhtiöiden on pakko sitoutua siihen, jos ne haluavat, että suuret omaisuudenhoitoyhtiöt kuten Black Rock ja Vanguard ostavat yhtiön osakkeita. Jos Black Rock lopettaa osakkeiden ostamisen sen takia,että yhtiön yhteiskuntavastuussa on puutteita, yhtiön osakkeen arvo laskee roimasti. Black Rockin johtaja Larry Fink on itse voimakas ESG:n puolestapuhuja.

ESG on byrokraattinen järjestelmä, jolla ei ole mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa. Superrikkaat globalistit ovat omaksuneet sen ja käytännössä pakottaneet kaikki läntisen maailman pörssiyhtiöt noudattamaan sitä.

ESG johtaa välillä käsittämättömiin lopputulemiin. Jotkut lukijat saattavat tietää Yhdysvalloissa aiemmin suositun Bud Light – olutmerkin kohtalosta. Bud Light valitsi mainoskasvokseen tunnetun transseksuaali Dylan Mulvaneyn. Tämän seurauksena Bud Lightin myynti romahti eikä ole vieläkään toipunut entiselleen. Itse yhtiölle hanke saattoi olla kannattava, koska yhtiö ESG-pistet nousivat Mulvaneyn ansiosta.

Mitä tulee Coutts-pankkiin, on vaikea arvioida, kuinka paljon kyseisen pankin vastuullisuuspisteet nousivat, kun Faragen tilit suljettiin.

Suomessakin on tapahtunut vähän vastaavaa, kun kansanedustaja Juha Mäenpään kutsuvierasstatus kumottiin Provinssi-festivaaleilla. Kyse ei luultavasti ollut ESG:stä. En tiedä, onko Provinssi-festivaalin järjestäjä pörssiyhtiä. Joka tapauksessa festivaalin järjestäjät käyttäytyivät Mäenpäätä kohtaan samalla tavalla kuin Coutts-pankki Nigel Faragea kohtaan. Mäenpää oli kirjoittanut Ilkka-Pohjalainen lehteen mielipidekirjoituksen, jossa hän ihmetteli, miksi päiväkotilapsille opetetaan, että pojalla voi olla pimppi.

Saadakseen kutsuvierasstatuksen Mäenpään piti allekirjoittaa paperi, jossa hän sitoutuu Provinssi-festivaalin arvoihin. Kun järjestäjäorganisaatio sai tietää mielipidekirjoituksesta, Mäenpään kutsuvierasstatus kumottiin.

Kiinalainen sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä

Black Rockin johtaja Larry Fink on julkisesti sanonut, että markkinat eivät pidä epävarmuudesta. Markkinat pitävät enemmän totalitaristisista hallinoista kuin demokratioista, jotka ovat sekavia.

ESG:tä voi pitää eräänlaisena yrityksille tarkoitettuna sosiaalisena luottoluokitusjärjestelmänä. Tämä tosin säteilee myös yksilötasolle, kuten Faragen ja Mäenpään kohtelu osoittaa. Molempiin sovellettiin eräänlaista sosiaalista luottoluokitusta, jossa mitattiin sitoutumista ”arvopohjaan”.

Ihmiset käyttävät nykyisin paljon digitaalisia palveluita. Ne mahdollistavat helpon ja nopean tiedonkeruun ja sitä myötä myös palvelun epäämisen niiltä, jotka eivät ole tarpeeksi ”inklusiivisia.”

Tässä kirjoituksessa kerrotut esimerkit osoittavat, että olemme tiellä kohti jatkuvasti kasvavaa valvontaa, jossa poliittinen mielipide tai uskonnollinen vakaumus määrittävät, miten paljon oikeuksia itse kullakin on.Lisäksi aidon totalitarismin tavoin yksittäisen ihmisen on oltava valmis toistamaan järjestelmän pakottamia valheita totuutena (kuten esim. se, että pojalla voi olla pimppi), jos ihminen haluaa tulla kohdelluksi täysivaltaisena kansalaisena.