Dystopiakatsaus

Viimeksi tarkastelin dystooppisia elokuvia tässä blogissa vuonna 2018. Tänään yritän toistaa tempun vähän eri elokuvilla.

Väkivaltaviihdettä

Norman Jewison ohjasi elokuvan Rollerball vuonna 1975. James Caan esitti pääosassa rollerball-pelaaja Jonathan E:tä. Pelinä rollerball ei muistuta mitään nykyisin pelattavaa urheilulajia, mutta yhteydet jääkiekkoon ovat suomalaiselle ilmiselvät. Vuonna 1975 NHL-jääkiekko eli väkivaltaista kauttaan. Sarjan paras joukkkue oli tuolloin Philadelphia Flyers, jota kutsuttiin aikanaan lempinimellä Broad Street Bullies.

Käsite leipä ja sirkushuvit on jo vanha ja peräisin antiikin Roomasta. Leivällä ja sirkushuveilla pidettiin väestö kurissa niin, että se ei ryhtynyt kapinoimaan.

Rollerballin yhteiskunnassa eletään materiaalisessa yltäkylläisyydessä. Yhteiskuntaa hallitsevat korporaatiot, jotka myös omistavat rollerball-joukkueet. Hallitsevat korporaatiot siis muodostavat eräänlaisen ”Maailman talousfoorumin.”  Päähenkilö Jonathan E.(James Caan) on pelannut pitkän uran Energiakorporaation omistamassa joukkueessa. Syystä, jota elokuvan alussa ei kerrota, korporaatio haluaa Jonathan E:n jäävän eläkkeelle ja lopettavan pelin pelaamisen. Kun Jonathan ei suostu, pelin sääntöjä muutetaan aina vain väkivaltaisemmiksi tarkoituksena joko saada Jonathan E. lopettamaan tai ottaa tämä hengiltä.

Myöhemin elokuvassa korporaation edustaja kertoo rollerball-pelin tarkoituksen. Sen tehtävänä on osoittaa yksilöllisten ponnistelujen turhuus. Rollerballin korporaatioiden yhteiskunta saallii mukavan elämän ja sirkushuvit mutta ei mitään omaehtoista menestystä. Rollerballista on myös tehty uudempi John McTiernanin ohjaama versio vuonna 2002.

Kun resurssit loppuvat

Vuonna 1973 tehty dystooppinen elokuva Soylent Green (Maailma vuonna 2022) on selkeästi malthusilainen elokuva, joka kertoo ylikansoitetusta maailmasta, jossa Maailman talousfoorumin kaltainen elin kehittää uuden ruokalajin, joka poistaa nälän ylikansoitetusta maailmasta.

Ei liene sattumaan, että noihin aikoihin Rooman klubi teki synkät ennusteensa maapallon resurssien loppumisesta väestönkasvun myötä. Sama malthusilainen pohjavire on mukana nykyisessaä ilmastonmuutoksen torjuntaan keskittyvisssä liikkeissä ja järjestöissä. Moderniin ympäristöliikkeeseen liittyy myös voimakas antinatalismi eli tänne syntyvät ihmiset nähdään ensisijaisesti maapallon resurssien kuluttajina eikä yhteiskunnan uusiutumiselle välttämättöminä ihmisinä.

Elokuvassa maapallo on ylikansoitettu ja täysin saastunut. Luonnonvarat ovat loppuneet ja väestön ruokkimisesta vastaa Soylent-korporaatio, joka valmistaa ruokaa valtameristä kerätystä planktonista.

Katso elokuva

Maapallon resurssien loppumiseen liittyvä elokuva on myös tarina poliisista, joka etsii syyllistä. Kun Soylent-korporaation johtokunnan jäsen murhataan etsivä Thorn (Charlton Heston) alkaa selvittää murhaa ja saa lopulta selville Soylent Greeniin liittyvän kammottavan salaisyyden.

Toisin kuin Rollerball-elokuvassa Soylent Greenin korporaatiot muistuttavat tosielämän Maailman talousfoorumia, joka haluaa ihmisten luopuvan lihansyönnnistä ja siirtyvän käyttämään ravintona keinolihaa ja hyönteisiä.

Nuoruuden palvontaa

Pako Tulevaisuudesta (Logan’s Run)

 

Elokuvassa eletään kuvun alla olevassa yhteiskunnassa vuotta 2274. Pintapuolisesti yhteiskunta vaikuttaa idylliseltä. Ihmisten elämä on vaivatonta, ja heillä on vähän tai ei lainkaa töitä, joten he ovat vapaita etsimään mielihyvää. Idyllissä on kuitenkin yksi haittaava tekijä. Kun ihminen täyttää 30 vuotta, hänet tapetaan puoliuskonnollisessa seremoniassa nimeltä ”karuselli”. Osa 30 vuotta täyttäneistä yrittää paeta seremoniaa ja heitä kutsutaan ”juoksijoiksi.”  Henkilöinden, joita kutsutaan ”hiekkamiehiksi” (Sandmen) tehtävänä on ottaa juoksijat kiinni ja tappaa heidät. Päähenkilö Logan, jota esittää Michael York on yksi karkureiden kiinniottajista

Hän saa tehtävän etsiä kuvun ulkopuolella oleva yhteisö, joka tunnetaaan nimelläa ”Turvapaikka”. Logan ja hänentyttöystävänsä Jessica pääsevät kuvun ulkopuolelle ja löytävät sieltä kauniin ja liki asumattoman maailman.

Pako Tulevaisuudesta ei sovi malthusilaiseksi elokuvaksi,vaikka siinä pyritään rajoittamaan populaation kokoa tappamalla yli-ikäiset ihmiset vaan se kuvaa mitä ilmeisimmin ydinsodasta selvinnyttä yhteisöä, vaikka elokuva ei sitä suoraan kerrokaan.

Toksista maskuliinisuutta nössöyhteiskunnassa.

Demolition man on selvästi uudempi kuin muut tämän jutun elokuvat. Kun aikanaan katsoin sen ensimmäistä kertaa, en aavistanut, miten hyvin monet elokuvassa esitetyt asiat lopulta toteutuisivat, eli elokuva on kestänyt aikaa paremmin kuin koskaan uskoin.

Elokuvassa väkivaltainen roisto nimeltä Simon Phoenix ( Wesley Snipes) jäädytetään. Tulevaisuudessa hänet herätetään henkiin yhteiskunnassa, joka on kyvytön käsittelemään Phoenixin kaltaista paatunutta väkivaltarikolliista. Tilanteen korjaamiseksi San Angelesin poliisi sulattaa suväjäädytyksestä Phoenixiä menneisyydessä jahdanneen John Spartanin (Sylvester Stallone).

Elokuvan yhteiskunta on ”suvaitsevainen”  mutta jossa monet asiat ovat kiellettyjä. Yhteiskunta on näennäisesti rauhanomainen utopia mutta on pohjimmiltaan elokuvan pääpahis tohtori Raymond Cocteaun hallitsema autoritaarinen diktatuuri.

 

Yle - Miksi ette anna ihmisten nauttia jalkapallosta?

 

Qatarin MM-kisat alkoivat ja isäntämaa Qatar osoittautui tasoltaan ehkä heikoimmaksi isäntämaaksi kautta aikojen. Tässä ei sinänsä ole mitään erikoista tai odottamatonta.

Sen sijaan veronmaksajan rahoittamalla yleisradioyhtiöllä mopo on karannut pahasti käsistä. Kisalähetykset ovat muuttuneet sietämättömäksi paasaukseksi ihmisoikeuksista. Paasaus on jo ajat sitten ylittänyt kohtuuden rajat. Tässä ei ole mitään pahaa, jos saarnataan oikeille ihmisille. Suomalaiset tv-katsojat eivät kuitenkaan ole se, jolle näistä asioista kannattaisi saarnata. Suurin osa ihmisistä, joita kisat edes jollakin tasolla kiinnostavat, ymmärtävät kyllä, että ehkä kisat olisi pitänyt antaa jollekin muulle maalle kuin Qatarille. Osa katsojista minä mukaan luettuna on sitä mieltä, että kisat olisi pitänyt ottaa pois Qatarilta ja jollekin toiselle maalle järjestettäväksi.

Koska kisat ovat alkaneet, nyt  on kuitenkin myöhäistä siirtää kisoja muualle. Nyt on oikea aika keskittyä itse peleihin.

Jalkapallo ei oikeasti ole mitään elämää suurempaa. Se on urheilua ja viihdettä. Pelaajille maksetaan pelaamisesta. Studion kommentaattoreille maksetaan puhumisesta. Itse en maksaisi heille moraaliposeerauksesta.

Valitettavasti fanaattinen paasaus ihmisoikeuksista peittää alleen kaiken muun ja väitän, että paasaus ei itse asiassa edistä ihmisoikeusasiaa lainkaan, koska kohdeyleisö ei tarvitse eikä halua kuunnella jatkuvaa paasausta.

Olen kirjoittanut viime vuosina ennen jalkapallon MM-kisoja blogikirjoituksen. Niin tein tänäkin vuonna ja mainitsin siinä Qatarin isannyyteen liittyvät ongelmat. Pidätin itselleni kuitenkin oikeuden katsoa pelejä televisiosta. Nyt Yle on omalla moraaliposeerauksellaan viemässä nautinnon pelien seuraamisesta. Tästä syystä jätän seuraavissa peleissä studio-osuudet kokonaan väliin. En yksinkertaisesti kestä enää kuunnella vaan olen harkinnut tällaisen t-paidan hankkimista.

Ennen Qataria MM-kisat järjestettiin Venäjällä. Katsoin kisat televisiosta. Kisat olivat tv-lähetysten perusteella hyvin järjestetyt. Kaikkiaan Venäjä järjesti kelpo kisat. Venäjä ei toki ole mikään ihmisoikeuksien suurvalta mutta maailmassa on paljon huonompiakin paikkoja elää ja asua.

Jos Venäjä haluaisi järjestää kisat nyt, se tuskin onnistuisi, koska Venäjä on sotaa käyvä maa.

Argentiina 1978

Jalkapallon MM-kisat on nimittäin aiemminkin järjestetty maissa, joissa ihmisoikeuksissa on toivomisen varaa. Argentiina järjesti toistaiseksi ainoan kerran jalkapallon MM-kisat vuonna 1978.

Argentiinaa hallitsi tuolloin Jorge Videlan johtama sotilasjuntta, joka vallassa olonsa ajan vainosi yksittäisiä ihmisiä tai poliittisia liikkeitä, joiden katsottiin olevan yhteydessä sosialismiin. Likaisessa sodassa tulilinjalle joutuivat kommunistisissit ja heidän sympatisoijansa, opiskelijat militantit, AY-aktiivit, journalistit, kirjailijat ja ylipäänsä kaikki, joita voitiin epäillä vasemmistoaktiiveiksi.

Juntta oli vallassa vuonna 1978, jolloin kisat pelattiin. Kisoissa Argentiina voitti maailmanmestaruuden lyötyään loppuottelussa Hollannin.

Samaan aikaan maassa käytiin sotaa vasemmistolaisen sissiliikkeen ja Argentiinan armeijan välillä. Kaikkiaan sodassa kuoli1355 siviiliä, 5000 vasemmistolaisen sissiliikkeen jäsentä, 539 sotilasta. Lisäksi 9000 – 30 000 ihmistä kuoli tai katosi juntan valtakauden aikana.

Ihmisoikeusrikkomukset olivat erittäin vakavia. Vuonna 1978 elettiin kylmän sodan aikaa. Tuolloin Yhdysvallat tuki usein sotilasjohtajia, jos nämä vastustivat kommunismia. Yhdysvallat tuki myös Videlan junttaa.

Yhdysvaltojen kylmän sodan vastapuoli Neuvostoliitto osallistui MM-kisojen karsintoihin mutta ei selviytynyt kisoihin.

Neljä vuotta aiemmin Neuvostoliitto kieltäytyi pelaamasta Chileä vastaan MM-jatkokarsinnan toisessa osaottelussa.

Kisat pelattiin 1. – 25. kesäkuuta 1978 eli normaalina ajankohtana, jolloin Euroopassa oli kesä. Argentiinassa tosin kisojen aikaan oli talvi.

En muista, että vuoden 1978 kisojen yhteydessä olisi puhuttu  Argentiinan ihmisoikeustilanteesta muutamaa sanaa enempää. Se tuskin auttoi mitään. Sotilasjuntan kaatumiseen kisat eivät vaikuttaneet suuntaan eikä toiseen. Sen sijaan huono taloudellinen tilanne yhdistettynä Falklandin sodan epäonnistumisiin vuonna 1982 veivät juntalta uskottavuuden.

Itse olin vuonna 1978 sen verran nuori, että en paljon politiikasta edes ymmärtänyt. Sen sijaan nautin täysillä MM-kisoista. Onneksi tuolloin ohjelma-aikaa oli sen verran vähän käytössä, että sitä ei riittänyt samanlaiseen ihmisoikeuspaasaukseen kuin tänään.

Urheilu on leikkiä ja sitä ei oikeasti kannattaisi sotkea hirveästi politiikkaan. Siinä menee urheilu pilalle etenkin, jos hyveliputukselle ja moraaliposeeraukselle annetaan liikaa tilaa. 

Lisälukemista: "When FIFA backed a junta"

Olenko vaalinkieltäjä?

 

Käsite vaalikieltäjä on ilmestynyt Suomen kieleen, kiitos suomalaisen valtamedian Yhdysvaltoja koskevan uutisoinnin. Tämä uuskielinen sana on suora käännös englannin kielen sanasta election denier.

Kyseisen käsitteen tarkoituksena on leimata ne ihmiset, jotka ovat ilmaisseet tavalla tai toisella epäilynsä käytyjen vaalien rehellisyyttä kohtaan.

Itse en tosin ole ymmärtänyt, miksi vaalien rehellisyyttä ei saisi epäillä. Vapaassa yhteiskunnassa pitää sallia myös valien rehellisyyden epäily ja sitä luonnollisena seuraava epäily vaalien lopputuloksen oikeellisuudesta. Vaalien rehellisyys on erittäin tärkeä asia. Ilman sitä demokratia muuttuu kuolleeksi kirjaimeksi.

Marraskuun alussa Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden hyökkäsi rajusti ”vaalien kieltäjiä” vastaan.

Biden toteaa: ”Jokaiselle tasolle Yhdysvalloissa  on pyrkimässä ihmisiä, jotka eivät ole sitoutuneet hyväksymään niiden vaalien tuloksia, joihin he itse ovat pyrkimässä.”

Bidenin mukaan tällainen tie vie Yhdysvallat kaaokseen. Biden myös puhuu muunneltua totuutta, kun hän sanoo, että tällainen on ennennäkemätöntä, laitonta ja epäamerikkalaista.

Tässä välissä on hyvä muistuttaa, että tunnetut demokraatit kuten Al Gore ja Hillary Clinton ovat itse kiistäneet vaalien jälkeen tuloksen oikeellisuuden eli he ovat vaalien kieltäjiä. Demokraatit eivät vieläkään ole hyväksyneet George W. Bushin valintaa presidentiksi.

Joe Bidenille ”vaalien kieltäminen”  on tärkeä asia, koska monet Yhdysvalloissa epäilevät, että Bidenin valinta presidentiksi tapahtui järjestelmällisen vaalivilpin avulla.  Bidenin muistisairaus näkyi selkeästi jo vaalikampanjan aikana. Lisäksi Biden ei käynyt juuri minkäänlaista kampanjaa vaan vietti vaaleja edeltävän ajan enimmäkseen kotitalonsa kellarissa. Harvojen vaalitilaisuuksien osallistujamäärä jäi myös vähäiseksi.

Dines D’Souzan tuottama 2000 mules -dokumentti kertoi uskottavan tapahtumien kulun, jonka seurauksena Biden sai enemmän ääriä kuin hänen vastaehdokkaansa Donald Trump.

Menetelmä oli Yhdysvalloissa perinteinen ja usein käytetty ”ballot harvesting” eli vaalilippujen keräily äänioikeutetuilta ja näiden llippujen vienti Demokraatti-NGO:n varastoon ja sieltä vaalilippujen keräilylaatikoihin.

Ballot harvesting menetelmänä on kielletty useimmissa osavaltioissa mutta sallittu joissakin osavaltioissa. Ballot harvestingia koskevaa Wikipedia-artikkelia on manipuloitu ja itse termi muutettu muotoon Ballot collection.

Jos jollekin on epäselvää, mitä termillä tarkoitetaan, kyse on todellakin vaalilippujen keräilystä, joka usein tapahtuu useita viikkoja ja jopa kuukausia ennen varsinaista vaalipäivää. Usen lippuja keräillään äänestäjiltä, jotka eivät enää ole kykeneviä äänestämään kuten esimerkiksi vanhainkodin muistisairailta vanhuksilta. Yhdysvalloissa vaaliluettelot eivät useinkaan ole ajan tasalla vaan luetteloissa on kuolleita, tai toiseen osavaltioon muuttaneita ihmisiä. Ballot harvestingissa tällaisille henkilöille tilataan vaalilippu, jonka vaalilippujen kerääjä täyttää.

On luultavaa, että ballot harvesting on Yhdysvalloissa suosituin tapa harjoitta vaalivilppiä. Sen menestyksekäs harjoittaminen kuitenkin edellyttää, että vaalilippuja on riittävästi liikkeellä. Vuoden 2020 presidentinvaalissa näin oli, koska tuolloin elettiin koronaviruspandemian aikaa. Tätä varten joissakin osavaltiossa postiäänilomakkeita oli lähetetty kaikille vaaliluettelon äänioikeutetuille. Tämä teki vaalivilpin harjoittamisesta erityisen houkuttelevaa.

Kongressin välivaalit

Äskettäin Yhdysvalloissa käytiin kongressin välivaalit. En tässä ala spekuloimaan, kuka voitti ja kuka ei. Varmaa on vain se, että vaalien uskottavuutta heikensi se, että monen vaalin tulos saatiin vasta pitkän odottelun jälkeen.

Vielä muutama vuosi sitten Yhdysvaltojen vaaleissa kaikki tulokset saatiin vaalipäivänä. Nykyisin tämä ei ole mitenään itsestään selvää. Tuloksen selville saaminen voi kestää päiviä ja jopa viikkoja.

Mitään pakkoa tällaiseen vaalien venyttämiseen ei ole. Esimerkiksi väkirikkaan Floridan vaalien tulos saatiin jo vaalipäivänä.

Sen sijaan jo vuoden2020 murheenkryyni eli Arizonan Maricopan piirikunta ei vieläkään ole saanut tuloksia lasketuksi. Kyseisessä piirikunnassa äänestyskoneet eivät myöskään toimineet kunnolla vaalipäivänä.

Jos vaalien tuloslaskentaa on venytetty, sama on tehty myös äänestysajalle. Esimerkiksi Pennsylvanian osavaltiossa suuri osa äänistä on kerätty jopa useita viikkoja ennen vaalipäivää. Tämä käytännössä tarkoittaa, että äänestäneet eivät tiedä ehdokkaista olennaisia asioita. Pennsylvanian osavaltiossa jännitettiin Senaatin kisaa Republikaanien Mehmet Ozin ja Demokraattien John Fettermanin välillä.

Äänestäjät eivät välttämättä koskaan nähneet Fettermanin esitystä vaaliväittelyssä Mehmet Ozia vastaan.  Fetterman oli ennen vaaleja saanut aivohalvauksen ja hänen puhekykynsä oli heikentynyt. Katsojalle Fettermanin puhe kuulosti myötähäpeää aiheuttavalta sönkötykseltä. Hänen kaltaisensa henkilö tuskin pystyy täysipainoisesti hoitamaan luottamustehtäväänsä, vaikka hänelle sallittaisiin tekniset apuvälineet, kuten vaaliväittelyssä tehtiin.

 

Jos palataan takaisin alkuun, voidaan hyvällä omatunnolla sanoa, että ”vaalien kieltäminen” ei ole se suurin ongelma. Pahempaa on, jos äänestäjät menettävät luottamuksensa vaalien rehellisyyteeen. Joissakin osavaltioissa luottamus on jo mennyt, joissakin se on vasta menossa ja joissakin kuten Floridassa, korjausliike on jo tapahtunut.

Vaalien korjaaminen vaatii kuitenkin panostusta molemmilta puolueilta eikä siitä tule mitään, jos toinen osapuoli kokee hyötyvänsä epärehellisistä vaaleista.

Äänestäjien luottamusta ei myöskään kasvateta hyökkäämällä kovaäänisesti ”vaalinkieltäjiä” vastaan vaan korjaamalla vaalitoimitukseen liittyvät puutteet, estämällä vaalivilppi ja rajaamalla vaaleihin käytettävä aika siten,että tulokset ovat valmiita vaalipäivän aikana. Vaalien tarpeeton venyttäminen palvelee vain huijareita.

 Lisäys 16.11.2022  Viittasin kirjoituksessa Dinesh D'Souzan dokumenttiin 2000 mules. Tämä dokumentti on katsottavissa maksutta tässä osoitteessa.