Ruotsissa valtio
määräsi tuhottavaksi yhdeksän katutaitelija Dan Parkin teosta ja
tuomitsi lisäksi taiteilijan itsensä vankilaan. Siksi ei ole
erityisen yllättävää, että muutkin taideteokset joutuvat
sensuurin kohteeksi.
45 vuotta sitten
ensimmäistä kertaa esitetystä Tässä
on Peppi Pitkätossu -elokuvasta on saksittu pois nykypäivän
mittapuulla poliittisesti epäkorrekteja kohtauksia. Pepin isä ei
siis enää ole neekerikuningas vaan pelkkä kuningas. Lisäksi
kohtaus, jossa Peppi vääntelee silmiään ja esittää olevansa
kiinalainen, on poistettu.
Sensurointi tapahtui
Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n omasta aloitteesta. Ylen uutisen
mukaan:
”SVT:n
myyntipäällikkö Paulette Rosas Hott toteaa, että on eri asia
lukea lapselle kirjaa, koska silloin aikuinen voi selittää. Monet
vanhemmat antavat sen sijaan lasten katsoa itsekseen
televisio-ohjelmia.”
Astrid Lindgrenin
teoksia hallinnovain Saltkråkan AB:n toimitusjohtaja Nils Nyman
puolestaan toteaa:
”Haluamme tehdä
kaikkemme, jotteivät ihmiset loukkaannu. Siksi olen sitä mieltä,
että SVT teki oikein.”
Nyman uskoo myös,
että Lindgren itse olisi hyväksynyt muutokset. Näköjään
tarpeeksi edistykselliset joko osaavat keskustella kuolleiden kanssa
tai sitten he ovat varmoja, että kukaan järkevä ihminen ei voi
ajatella muutoin kuin heidän tavallaan.
Ruotsin touhuja
seuranneena Pepin sensurointi ei yllätä. Pari vuotta sitten
sarjakuva-albumi Tintti Kongossa yritettiin
poistaa Tukholman Kulturhusetin kirjaston nuoriso-osastolta.
Kulturhusetin lasten ja nuorten osaston taiteellinen johtaja Behrang
Miri selitti tuolloin:
”Lapset eivät
osaa lukea rivien välistä vaan menevät suoraan tarinaan.
Ennakkoluuloisesta kuvasta tulee leimaava. Tintti kuvaa karikatyyria
kolonialistisesta näkökulmasta. Pikkulapsi ottaa sen vastaan ilman
kritiikkiä.”
Kaikki eivät
tuolloin olleet samaa mieltä Behrang Mirin kanssa. Sarjakuvaseuran
puheenjohtaja Fredrik Strömbergin mukaan:
”Minusta tuolla
tavalla ei saisi sensuroida, koska lapset ovat fiksuja. Sen sijaan on
otettava esiin ne typeryydet, joita olemme tehneet, eikä piilottaa
niitä.”
Strömbergin mukaan
kirjoissa esiintyy ennakkoluuloja, koska kirjailijat ovat ”aikansa
lapsia”. Hänen mukaansa sensuuri ja kolonialistisen kuvaston
piilottaminen ei kuitenkaan ole oikea tapa käsitellä asioita. Jo
tuolloin jotkut nettikirjoittajat puhuivat
jo kirjarovioista.
Tuleeko
kirjarovioita?
Kirjan ja kuvaston
sensurointi kohdistuu tyypillisesti kolonialistisia asenteita
heijasteleviin teoksiin ja erityisesti niiden kuvastoon. Tällaista
on nähty Suomessakin kiihkoilevan vähemmistövaltuutettu Mikko
Puumalaisen pyhässä sodassa lakupaperien kääreitä vastaan.
Nykyajan lapset eivät ole pelanneet mustaa pekkaa eivät syöneet
neekerisuukkoja. Lakupaperin kääreen tummat kasvotkin on muutettu
abstrakteiksi hahmoiksi.
Sinänsä tämä on
ihmeellistä, koska Suomi ei koskaan ole ollut siirtomaavalta.
Ruotsinkin yritykset kolonialismin alalla jäivät
vaatimattomiksi. Tämä ei silti estä muodikkaasti kantamasta
valkoisen miehen taakkaa eli syyllisyyttä menneistä vääryyksistä.
Tanskan
kansanpuolueen entinen puheenjohtaja Pia Kjærsgaard kommentoi
Pepin sensurointia ja kyselee, milloin Ruotsissa oikeasti
aloitetaan kirjaroviot. Kjærsgaard kuvaa nyky-Ruotsia mielettömäksi
ja groteskiksi yhteiskunnaksi, jossa kaikki asiat on käännetty
päälaelleen. Demokratia ruotsalaisittain tarkoittaa yhden puolueen
ja sen 800 000 äänestäjän sulkemista kaiken poliittisen
päätöksenteon ulkopuolelle.
Siksi ei ole
erityisen yllättävää, että Peppi Pitkätossu joutuu Ruotsissa
valtiollisen sensuurin kohteeksi. Kjærsgaardin mukaan kaikki alkoi
Astrid Lindgrenin maailma -huvipuistosta, jossa yksi vieraista
valitti rasistisesta verhosta. Siinä oli kuvattu afrikkalainen.
Kaikki Peppi-kirjojen ja -elokuvien parissa lapsena viihtyneet
tietävät, että Pepin isä seilasi seitsemällä merellä.
Kjærsgaardin jutun
kommenttiosastossa tosin muistutetaan, että nykypäivän lapsille
joku Peppi Pitkätossu ei enää merkitse mitään. Nykyajan
Disney-videoissa eri rotuisten ihmisten roolit on suunniteltu
poliittisen korrektiuden pelisääntöjen mukaan ilman
jälkikolonialistisia asenteita.
Uutinen Pepin
sensuroinnista on kantautunut
myös Saksaan, josta sen bongasi Ylen veteraanitoimittaja Pertti
Rönkkö. Uutisessa muistutetaan, että Pepin saksalainen kustantaja
Friedrich Otinger on jo vuosia poistanut poliittisesti epäkorrektit
sanat kuten ”neekeri” tai ”mustalainen” saksankielisestä
käännöksestä.
Rönkkö kyselee
twiittauksessaan,
voisivatkohan ruotsalaiset ottaa seuraavaksi käsittelyyn myös
Koraanin. Ei kannattaisi pidätellä hengitystä moista odotellessa.
Pepin sensurointi
vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin pieneltä asialta. Se kertoo
kuitenkin sekä eliitin halusta manipuloida ihmisten maailmankuvaa
että manipuloinnin totalitaristisesta luonteesta. Jos järjestelmä
manipuloi myös vanhoja fiktiivisiä klassikoita, se tuskin epäröi
suodattaa todellisuudesta pois vallitsevan ideologian vastaisia
aineksia.
Peppi Pitkätossun
siivoaminen rasismista tuskin ärsyttää lapsia suunnattomasti. Sen
sijaan se likaa niiden ihmisten lapsuusmuistot, jotka ovat
lapsuudessa lukeneet kyseisiä teoksia ja kasvaneet niiden parissa.
Osaltaan tämä selittää, miksi Pia Kjærsgaardin ja Pertti Rönkön
ikäiset ihmiset älähtävät asiasta ensimmäisenä.
Nykypäivänä ei
sitä paitsi tarvita enää kirjarovioita. Pelkkä ilmoitus
ylläpidolle ja sen jälkeinen delete-nappulan painallus riittävät.
Googlekin sensuroi nykyisin hakutuloksiaan Euroopan Unionin alueella.
Poliittisen
korrektiuden loppua odotellessa
Itse toivon, että
ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa poliittista korrektiutta ja
siihen liittyvää sensuuria käsitellään samalla tavalla ”oman
aikansa ilmiönä” kuin menneiden vuosikymmenten kolonialistisia
asenteita toisenvärisiä alkuasukkaita kohtaan.
Ehkä silloin
nähdään nykypäivän elokuvien ja tv-sarjojen lapsellinen tapa
sijoittaa tiettyjen vähemmistöjen edustajia auktoriteettia tai
asiantuntijuutta edustaviin tehtäviin, vaikka todellisuudessa heitä
siellä harvemmin esiintyy. Lisäksi voidaan nauraa sille, miten
korkeakorkoisissa kävelevä bimbo esiintyy tietokonenörttinä tai
huippututkijana. Myös nykyajalle tyypillinen moralisoiva
suhtautuminen menneisyyden ihmisiin ansaitsee tulevien sukupolvien
pilkan kuten myös ei-länsimaisten kulttuurien ”jalojen villien”
naiivi palvonta.
22 kommenttia:
Ruotsalainen yhteiskunta avaa hienon näkymän totalitaaristen aatteiden leviämisestä. Vaikka kannattajia on vain se 20% väestöstä, he saavat vallan kun muut istuvat hipihiljaa. Ja tuo 20% on töissä julkisella sektorilla, eli heillä on toisaalta aikaa ja toisaalta oma lehmä ojassa ainakin taloudelliselta puolelta.
Tuo koraanin sensurointi olisi muuten melko mielenkiintoinen idea. Tehdään länsimaalaisille sellainen kevytkoraani, joka soveltuu länsimaisten asiantuntijoitten kuten esimerkiksi Hämeen-Anttilan islamintulkintaan ja sitten jätetään se alkuperäinen koraani, jota jatkossa saa painaa ainoastaan arabian kielellä.
Siinä kevytkoraanissa olisi tosi vähän sivuja. Nykyiselläänkin Koraani on ohuempi kuin Uusi Testamentti.
KT: Ruotsissa ideologia määrittää politiikan paljon enemmän kuin monissa muissa maissa, joissa käytännöllisyydelläkin on oma vaikutuksensa.
Seuraavan videon kohdassa 7:50 kerrotaan Pepin sensuroinnista ja haastatellaan SVT:n tiedottajaa:
DR Deadline
Lapset eivät tiedottajan mukaan ymmärrä historiallista kontekstia.
Käsittääkseni pari viikkoa on kulunut ja bännini on ohi. Oletko samaa mieltä Vasara?
Onko Koraanissa rotuihin liittyviä kohtia? Epäilen ettei ole. Uskon Koraanin olevan syrjinnän suhteen korkeintaan yhtä paha kuin Raamattu.
Vaikka Suomi ei ole ollut siirtomaavalta, eurooppalaisen kulttuurivaikutuksen myötä Suomeenkin kolonialistiset näkemykset afrikkalaisista ja muista kaukaisista kansoista ovat levinneet.
Tämän näkee hyvin, jos lukee vanhempaa suomalaista kirjallisuutta, jossa afrikkalaisia käsitellään. Heidät kuvataan kuten kolonialistisessa Britanniassa.
Tomi huolestuu ihan turhasta. Minun ja uskoisinmonen muunkin puolesta että voisi sensuroida Raamatustakin kyseenalaisimmat kohdat. Ollaan tasapuolisia ja parannetaan maailmaa. Olisi kiva tietää mitä mieltä on taideyliopiston edistyksellinen rehtori Tiina Rosenberg tällaisesta Ruotsinmaalla tapahtuvasta. Siellähän on niin avointa ja kansainvälistä impivaaralaiseen Suomeen verrattuna ;-)
Igor oma mielipiteeni on, että historiallisia tai vanhoja tekstejä ei ole syytä muutta korrektiuden nimissä. Kukin kirjoittaja on oman aikansa lapsi, ja kukin teksti kuvaa aikaansa.
Tietenkin, jos tekijä itse tai hänen perikuntansa haluaa muuttaa tekstiä. Asia on Ok.
Igor, olet pitänyt sanaa "ryssä" rasistisena hyvin ymmärrettävästi.
Onko sana "neekeri" myös mielestäsi rasistinen?
Kun Tomi kysyy niin pitää vastata. En tiedä pidänkö sanaa ryssä rasistisena kun en aina oikein tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Kaikkia neuvostoliittolaisiako vai isovenäkäisiä ainaostaan, joku tarkoittikin asialla neuvostoliittolaisia kommunisteja yms. Loukkaavana haukkumanimityksenä kuitenkin pidän sitä. Hyväksyn, ettei sanaa neekeri käytetä kun mustat amerikkalaiset ovat itse toivoneet että heitä nimitetään afro-amerikkalaisiksi. Jos nyt ihonväri pitää mainita niin musta on ihan OK vaikka se onkin aika epämääräinen ilmaisu negroidille. Lisäksi esimerkiksi somalit ja etiopialaiset eivät tummasta väristään huolimatta "kuulu joukkoon". Olen joutunut hyväksymään mustalaistenkin nimenvaihdoksen romaneiksi kun sitä yleisesti pidetään sopivampana. Nämä neekeri ja mustalainen eroavat kyllä ryssä sanaasta, koska ne eivät olleet alunperin mitään haukkumanimityksiä edes.
Igor ei "ryssä" ollut alunperin haukkumasana. Sitä käytettiin aikoinaan ihan virallisissa valtiollisissa dokumenteissa, siis ruotsinvallan aikana.
Me ja muut "valkoiset" eurooppalaiset kutsumme itseämme valkoisiksi. Emme ole valkoisia. Olemme vaaleanpunaisen ruskeita. Joten musta on yhtä hyvä luonehdinta kuin valkoinen.
Niin Tomi, lähinnä joskus 1700-1800 luvuilla! Kyllä se on ollut jo pitkään vakiintuntu haukkumasanaksi. Tuota samaa argumenttia on kaupattu kun sanaa alettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uudestaan viljellä median lisäksi aivan arvovaltaisillakin tahoilla.
Sanojen "neekeri" ja "muhamettilainen" käyttöä en kannata julkisessa keskustelussa muutoin kuin hyvin rajatuissa yhteyksissä.
Entisaikaan islaminuskoisia sanottiin yleisesti muhamettilaisiksi. Mielestäni tämä sana kuvaa hyvin profeetta Muhammadin keskeistä asemaa islaminuskossa ja on mielestäni parempi kuin "muslimi".
Jos nimityksen kohteet eivät pidä neekeristä tai muhamettilaisesta, näiden sanojen käyttö johtaa selittelyyn ja huomio menee pois itse asiasta. Siksi niitä ei mielestäni kannata käyttää, vaikka tarkoitus olisi vilpitön.
"Uskon Koraanin olevan syrjinnän suhteen korkeintaan yhtä paha kuin Raamattu."
Syrjimättömyyskö se on se ylin hyve Tomin mielestä?
Koraanista löytyy useita avoimia kehotuksia vääräuskoisten tappamiseen sekä erittäin graafisia kuvauksia siitä, mitä heille helvetissä tapahtuu. Nämä käskyt tulevat islamin opin mukaan suoraan Allahilta eivätkä ole ihmisen tuottamaa tekstiä.
Raamatusta löytyvät väkivaltaiset kohdat ovat enimmäkseen luonteeltaan deskriptiivisiä eikä niitä ole tarkoitettu velvoittamaan tulevia sukupolvia.
Igor, itse pidän sanaa "ryssä" erittäin loukkaavana ja rasistisena. Kuten myös sanaa "neekeri".
Koraania olisi ainakin alettava tutkia tieteellisesti. Historian emeritusprofessori Bent Jensen vaati viime viikolla Jyllands Postenissa kriittistä islamtutkimusta. Raamattua tutkitaan arkeologian ja historiatieteen menetelmin, mutta länsimaiden vapaissa yliopistoissa koraania tutkitaan kuin islamilaisissa aidon tutkimuksen kieltävissä maissa, missä katsotaan jumalanpilkaksi, jos kyseenalaistaa koraanin tekstien alkuperän.
Koraanin tieteellisen tutkimuksen pioneerit ovat joutuneet julkaisemaan tekstinsä salanimellä, koska länsimaissakin saa pelätä henkensä puolesta. Kriittisiä tekstejä on esim. Norbert G. Pressburg "Good bye Muhammed" (saksankiel.) ja tähän kirjaan pohjautuva "What the modern martyrs should know".
Pressburgin mukaan mikään ei viittaa siihen, että Muhammed olisi ylipäätään ollut olemassa. Muhammed-nimeä ei tuohon aikaan ollut käytössä. Kolikoista ja omistuskirjoituksista on löydetty arvomerkki, mihin liittyy risti. Arabian kielestä puuttuvat vokaalit, MHMD on tulkittu sanaksi MuHaMeD. Väärintulkinta ja uuden uskonnon synnyttäminen itse asiassa Muhammedin oletetun elinajan jälkeen, loivat islamin. Itse asiassa tuo MHMD (aramian kielellä) tarkoittaa jumalan ylistettyä lähettilästä Jeesusta.
Bent Jensen toteaa, että kyllä verovaroilla islamtutkimusta tekevien tulisi valottaa näitä piirteitä islamista kansalaisille. Jensen puhuu Tanskan yliopistojen islamtutkimuksesta, mutta kritiikki pätee Suomessakin.
Borgeol, arabiankielessä on vokaalit. Perinteinen arabian kirjoitus oli kuitenkin konsonanttikirjoitusta, kuten heprean kirjoituskin. Nyky arabian kirjoituksessa on vokaalimerkit, hepreassa ei.
Meinaisivatko ne siellä Ruotsissa sensuroida koraanin käännöksiä vai arabiankielisiä koraaneja?
Ruotsalaisille tehtäisiin jokin poliittisesti oikeaoppinen koraanin käännös joka esittää islamin opit sellaisena kuin ruotsalaisten omissa päissä oleva haavekuva ja toiveajattelu haluaa sen nähdä. Samaan syssyyyn menisi islamin mukaista elämäntapamallia eli sunnaa esittävät hadith-kirjoitukset.
Aito ja autenttinen islam ei kertakaikkiaan sovi poliittiseen oikeaoppisuuteen. Siksi islamia ei haluta nähdä sellaisena kuin se on islamin omien lähteiden mukaan. Siksi tehdään itse itselleen oma länsimainen mukavampi versio islamista. Siksi koraanista ja haditheista täytyy tehdä poliittisesti oikeaoppisia jollaisina se syötetään ruotsalaisille ja ylipäänsä länsimaalaisille. Ei kuitenkaan islaminuskoisille, jotka lukisivat keskenään sitä oikeaa, alkuperäistä, täysimittaista, arabiankielistä koraania ja haditheja.
Islamin mukaan vain arabiankielinen koraani on oikea hyväksytty koraani johon voidaan vedota. Käännökset, vaikka olisivat kuinka sanatarkkoja tai sisällöllisesti tarkkoja, ovat pelkkiä apuvälineitä.
Ruotsalaiset eivät uskalla vaatia koraanin sensuroismista, ei varsinkaan arabiankielisen. Jos joku vaatisi, niin muslimit raivostuisivat ja alkaisivat riehumaan kaduilla. Ruotsalaiset haluavat vaaleissa muslimien äänet joten he eivät ehdota tuommoisia.
Pepin joutuminen sensuurin kohteeksi ei ole mitenkään yllättävää. Voi olla, että ensisijaisena sensuroinnin motiivina ei varsinaisesti ole tarinoissa esiintyvä kuviteltu rasismi, vaan niissä esiintyvä todellinen anarkismi. Kuvitellusta rasismista on vain saatu käyttökelpoinen lyömäase.
Anarkismi ei tässä yhteydessä tarkoita sitä kiakkovieraiden ja muiden tihutöitä tekevien tuholaisten edustamaa destruktiivista anarkismia. Tässä yhteydessä se tarkoittaa sellaista anarkismia, jota edustavat vaikkapa Marx veljesten elokuvat. Siis itsenäisyyttä, itsellisyyttä ja ahdaskatseisen holhouksen vastustamista. Kuten Peppinsä lukeneet muistavat, Peppi on äärimmäisen itsenäinen ja riippumaton. Täti-ihmisten yritykset hänen saamisekseen holhouksen alle ja muut yritykset hänen sopeuttamisekseen ahtaisiin normeihin, ovat Peppi -kirjoissa toistuvia pilailun kohteita. Ei siis ihme, että totalitaarisuutta lähentelevän normatiivisuuden puoltajat, joita ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja virkakoneistosta totisesti löytyy, käyvät Pepin kimppuun aina, kun jonkinlaisen syyn (tai oikeammin, tekosyyn) löytävät. Peppi on tietysti sellainen kirjallisuuden klassikko, että sen kieltäminen on mahdottomuus, mutta sitä voi aina yrittää latistaa sensuurin keinoin. Ja sitähän tässä nyt ollaan yrittämässä.
Astrid Lindgren itse kuitenkin oli koko elämänsä sosiaalidemokraatti. Hän myös tuki Ruotsi maahanmuuttopolitiikkaa.
Tässä mielessä mamukriitisten on huono tukeutua Lindgreniin.
Voi Tomi, Tomi.
Ei tässä ole kysymys mistään mamukriittisyydestä, vaan ahdaskatseisuudesta.
Jos olet lainkaan lukenut Astrid Lindgrenin kirjoja, olet todennäköisesti nähnyt, että vapauden ja avarakatseisuuden puoltaminen on yksi niiden läpikäyvistä teemoista. Vastaavasti jatkuvia teemoja ovat kapeakatseisen tosikkomaisuuden sekä yhteiskunnan ylenmääräisen holhoamisen ja rajoittamisen vastustaminen. Olipa kyseessä Vaahteramäen Eemelissä esiintyvä Komentoora tai Peppi Pitkätossussa esiintyvät tädit, jotka yrittävät pakottaa Pepin lastenkotiin, kyseessä ovat kielteisenä nähdyt hahmot.
Rasismin ja mamukriittisyyden näkeminen kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa yhteyksissä edustaa sitä kapeakatseista tosikkomaisuutta, joka on Peppi Pitkätossun esittämän arvo- ja ajatusmaailman antiteesi.
Astrid Lindgren sai myös 70-luvulla tuntea ruotsalaisen verottajan ahneuden, kun hänelle määrättiin maksettavaksi enemmän veroa, kuin hänellä oli tuloja yhtenä vuonna.
Pomperipossa i Monismanien
Vasarahammer, tuo on totta. Hän kuitenkin sai rahat takaisin palautuksena seuraavana vuonna. Tuolloinen hallitus oli demarihallitus, mutta Lindgren pysyi puolueelle uskollisena tapahtuman jälkeenkin.
Hallitus vaihtui pian Pomperipossa-kirjoituksen jälkeen eli sosdemujen pitkä yksinvallan kausi päättyi Torbjörn Fälldinin johtaman porvarihallituksen myötä.
Sanotaan, että Pomperipossa-kirjoituksella oli oma merkityksensä vaalitulokselle. Sosdemujen ryöstöverotus oli tullut tiensä päähän.
Lindgren kuului myös siihen ikäpolveen, jossa demarius oli koko elämän kestävä ominaisuus eikä pelkkä puoluevalinta.
Lähetä kommentti