Lieksan Facebook-rasismi syyteharkintaan

Pohjois-Karjalan poliisi on saanut valmiiksi esitutkinnan Lieksan ns. Facebook-jutussa, ja tapaus on siirtynyt Valtakunnansyyttäjänvirastolle syyteharkintaa varten. Jutussa kymmentä henkilöä epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja näistä kahta rikoksen törkeästä muodosta. Nuorin epäillyistä on 15- vuotias tyttö ja loput 20-50 -vuotiaita miehiä.

Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan lisättiin rikoslakiin uutena rikosnimikkeenä viimeisimmässä lakimuutoksessa. Lieksan tapaus on ensimmäinen kerta, kun kyseistä rikosnimikettä käytetään poliisitutkinnassa.

Rikoskomisario Antti Arponen Pohjois-Karjalan poliisista kertoo:

”Laki lähtee siitä, että puhutaan törkeästä tekomuodosta, jos teko on aiheuttanut kohteelle jonkinlaista konkreettista vaaraa.”

Arponen ei kuitenkaan kerro, mikä tai kuka on rikoksen kohde ja millaista konkreettista vaaraa Facebook-kirjoittelusta on aiheutunut. Tyypillisesti kiihottaminen kansanryhmää vastaan on ns. uhriton rikos, jossa konkreettista kärsijää on mahdotonta löytää. Voi olla, että tässä tapauksessa Arposen mainitsema konkreettinen vaara on mielikuvituksen tuotetta.

Mikäli epäilty kirjoitus on tämä, syytteen törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää saa Ajankohtaisen kakkosen lähetyksessäkin esiintynyt lieksalaismies. Tv-lähetyksessä mies kertoo, että muutama loukkaava kirjoitus oli tehty alkoholin vaikutuksen alaisena. Lähetyksestä käy myös ilmi, että maahanmuuttajien saamat todelliset ja kuvitellut sosiaalietuudet herättävät katkeruutta kantaväestön edustajissa. Lieksassa on mm. spekuloitu, onko kunta ostanut maahanmuuttajille autoja.

Illman testaa lain mahdollisuuksia

Ajankohtaisessa kakkosessa esiintynyttä vihakirjoittajaa on vaikea pitää vaarallisena rikollisena, joka muutaman kännipostauksen takia pitäisi tuomita vankilaan. Tarkoituksena on lähinnä testata uuden sananvapautta rajoittavan lain toimivuutta käytännössä. Tämän voi päätellä muutama viikko sitten julkaistusta Turun Sanomien uutisesta.

Uutinen, jossa väitettiin teleoperaattorien joutuvan vastuuseen vihapuheista, kuitenkin osoittautui ankaksi. Valtionsyyttäjä Illman korjasi väärinkäsityksen seuraavasti:

”Kuten lehden sivulla 11 kerrottiin, työryhmä pohtii, voisiko lakia tulkita muiden ylläpitäjien vastuuedellytysten suhteen niin, että he saisivat samanlaisen aseman, kuin mitä operaattorit sähkökauppalain erityissäännöksen nojalla saavat.”

Itse en ymmärrä, mitä Illman tuossa oikeasti halusi sanoa. Kuten linkittämäni kirjoittaja arvelee, Illman tuskin on lieventämässä vastuukysymyksiä. Siksi on mielenkiintoista seurata, mitä Lieksan Facebook-rasismista seuraa. Kuka on vastuussa ja millä perusteilla?

Lieksan tapauksessa kiinnittää huomiota myös se, että Pohjois-Karjalan poliisi on näkyvästi pyrkinyt mustaamaan Lieksan mainetta ja esittänyt peiteltyjä uhkauksia lehdistön välityksellä. Maakunnan valtalehti Karjalaisen toimitus on osallistunut kampanjaan moralisoivilla lehtijutuilla ja kolumneilla.

Poliisin resurssipulasta puhuminen ei ole uskottavaa, jos aikaa ja energiaa riittää Facebook-jutun kaltaisten mitättömien asioiden tutkimiseen ja enimmäkseen harmittomien ihmisten vangitsemiseen vaarallisina viharikollisina.

Dagmar

En ole yleensä pelännyt metsässä, mutta tämä aamupäivä teki poikkeuksen. Puista putoili kovassa tuulessa oksia ja kuuset natisivat uhkaavasti tuulenpuuskissa.  Vanhat kuuset märässä ja savisessa metsämaassa eivät kestäneet Dagmar-myrskyä pystyssä.

Valokuvat on otettu kännykkäkameralla eivätkä valitettavasti pärjää tasoltaan Tapio Tuurin kuville Kyrönjoen maisemista.

Hyvää joulua 2011

Vuoden 2011 joulublogin aloitan tarkastelemalla, miten ei-kristityt suhtautuvat joulun viettoon. Varmana suuren kristillisen juhlapyhän merkkinä voi pitää sitä, kun ateisti ja skeptikko Lauri Gröhn muistuttaa, mistä juhlassa oikeasti on kyse.

Lauri on useimpien ateistien ja skeptikkojen tavoin leppoisa ja huumorintajuinen ihminen, jonka maailmankuva ei iästä ja runsaasta tietomäärästä huolimatta ole päässyt urautumaan. Laurin mielestä kristinusko on mithralaisuuden jäljitelmä. Kiitos Lauri tästä tiedosta! Ilman sitä voisi olla vaikea tulla toimeen. Joulun kunniaksi toivotan Laurille onnea ja menestystä taistelussa ilmastodenialismia, pseudotieteitä, horoskooppeja, astrologiaa ja muuta hömppää vastaan.

Seuraavaksi siirrytään muslimeihin. Tässä eräs islamin asiantuntija varoittaa muslimeita joulun vaaroista. Hänen mukaansa on väärin toivottaa vääräuskoisille kristityille hyvää joulua. Muslimille oikea tapa on sanoa: ”Toivotan sinulle parasta.” Muslimille paras tarkoittaa tietysti islamia ja toivotukseen sisältyy toivomus, että vääräuskoinen palaisi ainoan oikean uskonnon pariin.

Joulu ei olisi mitään ilman joululauluja. Tässä laulussa kerrotaan muun muassa, miltä joulu näyttää kristinuskon alkuperäisillä syntysijoilla Bethlehemissä. Palestiinalaishallinnon hallitsemattoman raivon ministeri Tawil Fadiha esittää tunnetun joululaulun uusitulla sanoituksella.

Blogin kuvituksena oleva joulumaisema puolestaan saa minut melkein uskomaan ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. En ole ennen nähnyt pajunkissoja jouluna. Hyvää joulua lukijoille ja muillekin!

Muhammadista ja Aishasta taas

Itävallassa juuri päättynyt Elisabeth Sabaditsch-Wolffin oikeudenkäynti oli lopputulokseltaan liki identtinen taannoisen Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin kanssa. Oikeus katsoi Sabaditsch-Wolffin syyttömäksi kiihottamiseen kansanryhmää vastaan mutta syylliseksi uskonrauhan rikkomiseen tai itävaltalaisittain laillisesti tunnustetun uskonnon pyhinä pitämien asioiden halventamiseen.

Sabaditsch-Wolff oli tammikuusta 2008 alkaen pitänyt joukon luentoja islamin ideologiasta ja vaikutuksesta Euroopassa. Aluksi osallistujia oli kymmenkunta ja loppuvaiheessa 35. Lokakuussa 2009 kaksi itävaltalaisen news.at -lehden toimittajaa osallistui seminaariin ja kirjoitti aiheesta jutun. Vähän myöhemmin Sabaditsch-Wolff kutsuttiin Liittovaltion perustuslakia suojelevan ja terrorisminvastaisen viranomaisen kuultavaksi.

Helmikuussa 2011 alioikeus tuomitsi Sabaditsch-Wolffin syylliseksi uskonrauhan rikkomiseen ja tänään Itävallan korkein oikeus piti tuomion voimassa. Ennakkotapauksena oli aiempi Susanne Winterin tuomio samasta aiheesta.

Sananvapausrikoksen perustelut

Kuten aiemmassa sananvapauden puutetta käsitelevässä artikkelissani totesin, totuus ei ole nykyaikaisessa sananvapausrikosoikeudenkäynnissä mikään puolustus. On täysin turhaa todistella, että hadithien mukaan islamin profeetta Muhammad meni naimisiin 6-vuotiaan Aishan kanssa ja avioliitto saavutti täyttymyksensä, kun Aisha oli 9-vuotias.

Oikeus ei välitä totuudesta vaan siitä, oliko tarkoituksena halventaa islamia. Sabaditsch-Wolffin tapauksen perustelut kertovat tämän varsin hyvin:

”Naimisiinmeno kuusivuotiaan kanssa ja avioliiton täyttyminen, kun hän on yhdeksän vuotta, voi järkyttää joitakin ihmisiä. Tässä on kuitenkin villakoiran ydin. Syyllisyyden kannalta voimme todeta, että ilmaisu ”Muhammad ilmeisesti piti lapsista...” ei ole hyväksyttävä mielipide. Kyseessä on halventaminen, jota ei voi puolustella.”

Sabaditsch-Wolff oli luennollaan ilmaissut, että Muhammad ilmeisesti pitää lapsista. Lause oli oikeuskäsittelyssä irrotettu asiayhteydestään ja todettu halventavaksi. Tällä perusteella oikeus päätti tuomita Sabaditsch-Wolffin.

Totuus joskus loukkaa etenkin silloin, kun länsimainen vääräuskoinen puhuu islamista. Islamin profeetta Muhammadin elämän ja toiminnan tietyt kohdat ovat luonteeltaan sellaisia, että niistä ei kannata puhua tai kirjoittaa lainkaan, jos ei halua tulla tuomituksi. Miten ja miksi tällaiseen tilanteeseen on länsimaissa tultu, onkin jo sitten toinen tarina.

Tuomioiden seuraukset

Suomessakin on Hämeen-Anttilan suulla todettu tuomioistuimessa asti, että profeetta Muhammad on muslimeille pyhä. Samalla monet pitävät itsestään selvänä, että toisten pyhinä pitämiä asioita ei saa loukata.

1400 vuotta sitten elänyt uskonnollinen johtaja eli täysin toisenlaisessa maailmassa, kuin missä me nykyisin elämme. Muhammadin elinaikana hänen avioliittonsa Aishan kanssa ei ollut mikään suuri skandaali eivätkä islamilaiset lähteet tunnu tätä tekoa mitenkään erityisesti häpeävän. Aisha eli vielä pitkään profeetan kuoleman jälkeen, ja hän on merkittävä esikuva musliminaisille.

Ongelmalliseksi Muhammadin käytöksen tekee profeetan esikuvallinen luonne. Lapsiavioliitot ovat tavanomaisia islamilaisissa maissa ja muslimimaahanmuuttajat ovat tuoneet käytännön mukanaan länteen. Tämä on oikeasti ikävä ja järkyttävä asia eikä se, mitä tapahtui 1400 vuotta sitten.

Profeetan lapsivaimosta päästäänkin sitten sharia-lakiin, jota jopa Suomessa on yritetty tuoda osaksi kotimaista lainsäädäntöä Kimmo Sasin johdolla. Pelkistetysti voidaan sanoa, että sharia-lailla ei ole muita lähteitä kuin Koraani ja profeetta Muhammadin elämästä kertova perimätieto. Kaikki lait ja säädökset johdetaan näistä kahdesta tavalla tai toisella.

Tällainen lainsäädäntö soveltuu erittäin huonosti länsimaiseen yhteiskuntaan, joka lähtee siitä, että lait ovat ihmisten tekemiä ja niitä voi muuttaa. Ne eivät ole peräisin Allahilta kuten sharia.

Yllä mainitut asiat osoittavat selkeästi, että Muhammadin avioliitto kuusivuotiaan Aishan kanssa ei ole yhteiskunnallisesti merkityksetön asia. Sen sijaan, että tuomioistuimet tuomitsevat länsimaisia ”islamofobeja” islamin pyhinä pitämien asioiden pilkkaamisesta, muslimimaahanmuuttajille tulisi tehdä selväksi, että lännessä sharia-lailla ei ole eikä pidä olla minkäänlaista asemaa. Profeetan antama esimerkki ei anna aikuiselle ihmiselle oikeutta mennä naimisiin esipuberteetti-ikäisen tytön kanssa. Maailmasta löytyy tarpeeksi islamilaisia maita, joihin voi muuttaa, jos haluaa elää sharia-lain mukaisesti.

Suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden nimiin vannova ei kuitenkaan voi asettaa länsimaista kulttuuria islamilaista ylemmälle tasolle ja sanoa, että sharia-laki ei sovellu länsimaiseen yhteiskuntaan. Siksi totuudenpuhujat pitää mieluummin vaientaa ja pakottaa ihmiset suvaitsemaan islamin kaikkein vastenmielisimpiä piirteitä tai vähintäänkin selittämään niitä parhain päin.

Nähdyn kaltaiset tuomiot herättävät varmasti vastareaktioita. Ihmisten oikeustajua loukkaa se, että islamia kohdellaan silkkihansikkain samalla, kun kristinuskoa saa vapaasti halventaa. Samalla tavalla postmoderniin oikeudenkäyttöön tottumattomalle voi olla vaikea ymmärtää, miksi totuuden puhumisesta rangaistaan ja miksi radikaalit islamistit saavat vapaasti levitellä vihapuheitaan.

Brittiläinen kommentaattori Douglas Murray kertoi Kööpenhaminassa pitämässään puheessa oman käsityksensä English Defence League -järjestön synnystä. Hänen mukaansa järjestöä tuskin olisi olemassa, jos radikaalit islamistit Anjem Choudaryn johdolla eivät olisi häirinneet Lutonissa järjestettyä sotilasparaatia. Viranomaisten pyrkimys suojella islamistien mielenosoitusta ja heidän sananvapauttaan herätti närää ihmisissä, jotka olivat tulleet seuraamaan brittisotilaiden marssia kaupungin läpi.

Murray käytti myös esimerkkinä Geert Wildersin Fitna-elokuvaa, jonka sisältö koostui lähes pelkästään radikaalien islamistien julkisista esiintymisistä. Fitnassa pahana ei pidetty islamistien puheita sinänsä vaan sitä, että Wilders esitti näitä puheita elokuvassaan ja näin ”lietsoi vihaa”.Asiat on siis käännetty päälaelleen. Islamistin vihaa tursuavat puheet eivät ole ongelma vaan se, että valkoihoinen länsimaalainen siteeraa niitä.

Samalla tavalla islamin profeetta Muhammadin ja Aishan välisen avioliiton antama moraalinen esimerkki ja sen vaikutukset tänä päivänä eivät ole ongelma sinänsä vaan se, jos valkoihoinen länsimaalainen sanoo, että 54-vuotiaan miehen ja 9-vuotiaan tytön välinen sukupuolisuhde on itse asiassa pedofiliaa.

Perussuomalaiset valtamedian tähtäimessä

Vajaa viikko sitten mediassa väitettiin vakavalla naamalla, että Perussuomalaiset saivat jytkyyn vetoapua medialta. Uutisessa viitattiin Turun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jossa kartoitettiin vaaliajan mediaa. Erityisesti se, että Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini päästettiin tv-väittelyyn kolmen suuren puolueen kanssa, katsottiin merkittäväksi vetoavuksi.

Lisäksi mainitaan seuraavaa:

” Myös lehdissä korostuivat perussuomalaisten nousuun liittyvät jutut. Puolueen kannatuksen kasvu, nousun syiden pohdinta ja puolueen poliittiset linjaukset kuuluivat eniten kirjoitettujen aiheiden joukkoon.”

Jos jokin puolue kasvattaa gallupeissa merkittävästi kannatustaan edellisiin vaaleihin verrattuna, kyseessä on uutinen. Vai onko media unohtanut tärkeimmän tehtävänsä uutisten levittäjänä? Perussuomalaiset nousi mielipidetutkimuksissa raketin lailla ja puolue saavutti Suomen historian suurimman vaalivoiton, jos sitä mitataan kannatusprosentin nousun perusteella.

Lisäksi uutisessa ei lainkaan kuvattu tapaa, jolla tiedotusvälineet kohtelivat Perussuomalaisia. Olisi valehtelua väittää, että tiedotusvälineet olisivat ennen vaaleja suhtautuneet Perussuomalaisten nousuun myönteisesti.

Vaalien alla Taloustutkimus mittasi Perussuomalaisille aiempaa alhaisemman 15,4 prosentin kannatuksen. Tämä johti spekulointeihin Taloustutkimuksen puolueettomuudesta tai lähinnä sen puutteesta. Yhtiön omistaja nimittäin on Kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti.

Perussuomalaisten gallup-kannatusta säädettiin ns. korjauskertoimilla, joiden avulla pyrittiin arvioimaan Perussuomalaisten kannattajien äänestystodennäköisyyttä. Korjauskertoimista ja Taloustutkimuksen epämääräisistä gallupeista huolimatta jytky realisoitui 19 prosentin kannatuksena.

Vaalien jälkeen

Vaalien jälkeen tiedotusvälineet kävivät kiinni Perussuomalaisten kokemattomiin kansanedustajiin ja onnistuivatkin luomaan useita skandaaleja. Jossakin vaiheessa suomalaismedian edustajat tajusivat, että he eivät osaa selittää Perussuomalaisia kunnolla. Apua tähän ongelmaan haettiin naapurimaa Ruotsista ja rasisminvastaisesta Expo-sanomalehdestä.

Turun Sanomissa Tuomas Muraja osoitti ymmärtävänsä ongelman luonteen. Artikkelissaan ”Suomen Sisun fasistisuutta ei tuotu esiin vaalikampanjan aikana” Muraja valittelee:

” Yksi tärkeimmistä tiedotusvälineiden tarjoamista vetoavuista oli kuitenkin se, ettei perussuomalaisten sisällä vaikuttavan Suomen Sisu -järjestön periaateohjelman fasistisuutta ja Nuivan vaalimanifestin rasistisuutta kunnolla ja asiantuntevasti käsitelty mediassa.”

Päällisin puolin tuo vaikuttaa itsekritiikiltä mutta tuskin todellisuudessa on sitä. Ennemminkin media etsii itselleen oikeutusta jatkaa Perussuomalaisten mustamaalausta ja tarvitsee siihen uusia keinoja. Rasisti-, fasisti- ja natsikortit tahtovat kulua käytössä ja menettää sitä myötä uskottavuutensa. Kannattaa myös huomata tapa, jolla Muraja puhuu vetoavusta. Media mielellään näkee itsensä kuninkaantekijänä, vaikka valtamedian roolia Perussuomalaisten nousussa voi pitää vähäisenä.

Vetoapua Ruotsista

Expon Daniel Poohl tosin yrittää pitkittää rasisti- ja fasistikorttien käyttöikää tarjomalla median käyttöön omaa asiantuntemustaan:

”Ruotsalaislehti Expon päätoimittaja Daniel Poohl osoitti muutama päivä sitten, että Suomen Sisun periaateohjelma on toimitettu versio Suomen, Saksan ja Italian 1930–40-luvun fasistipuolueiden ohjelmista ja Nuiva vaalimanifesti kehittelee rasismia.”

Voiko mustamaalaus olla vähemmän omaperäistä kuin yllä olevassa sitaatissa? 

Muraja osoittaa tietojensa ja ymmärryksensä vähäisyyden viimeistään seuraavassa kappaleessa:

” Suomalaisesta keskustelusta puuttuu fasismin ja rasismin tuntemus, mikä on mahdollistanut Soinin ja Suomen Sisun liiton olemassaolon.”

”Suomessa moni kuvittelee, ettei 1930-luku voisi tapahtua uudestaan, mutta esimerkiksi näin tapahtui Etelä-Amerikassa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan aina siihen asti, kunnes demokratia hiljalleen alkoi vakiintua. Demokratia voi sortua hyvin helposti.”

Muraja ei ilmeisesti ole koskaan törmännyt suureen rasismiasiantuntijaan Vesa Puuroseen, jolla ei ole ilmennyt vaikeuksia saada omia näkemyksiään sanomalehtien sivuille. Vaihtoehtoisesti Muraja ei pidä Puurosta tarpeeksi kovan luokan rasismintuntijana. 

30-luvun Eurooppa ja Etelä-Amerikan sotilashallitukset kylmän sodan aikana eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Yhden syyn demokratian vakiintumiselle Muraja jättää mainitsematta. Kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen myötä kommunismin uhka poistui eikä Yhdysvalloilla enää ollut syytä tukea diktatuureja Latinalaisessa Amerikassa.

Joskus sokea kana löytää jyvän. Näin kävi Murajallekin:

” Yksi syy siihen, miksi Suomessa media ei saa todettua Suomen Sisun fasistista luonnetta on historiantuntemuksen puutteen lisäksi se, että Neuvostoliitto ja sen liittolaiset, kuten suomalaiset taistolaiset, käyttivät fasismin käsitettä väärin kuvaamaan yleisesti oikeistoa.”

Muraja olisi kuitenkin voinut kysyä, miksi kommunistit käyttivät sanaa fasismi eikä kansallissosialismi. Tapio Tuuri vastaa kirjoituksessaan tähän:

” Miksi neukut nostivat fasismin propagandasodassa suureksi vihollisekseen? No tietenkin siksi, että natsit olivat melkein yksi yhteen neukkuideologian kanssa. Sitä ei sopinut paljastaa.”

Samalla tavalla Expo-järjestö vaikenee Ruotsin äärivasemmistolaisen AFA-järjestön harjoittamasta väkivallasta ja poliittisesta terrorista. 

Persuvastaista propagandaa

Valtamedialta onkin odotettavissa lisää persuvastaista propagandaa höystettynä sopivilla rasisti-, fasisti-, natsi- tai impivaararinnastuksilla. Viimeisin trendi valtamediassa on julkaista sopivasti Perussuomalaisten teemoja mitätöiviä tarkoitushakuisia mielipidekyselyjä. Esimerkiksi Iltalehden äskettäisen gallupin perusteella suomalaisten enemmistö kannattaa euroa.

Varsinaiset pohjat vetää kuitenkin Helsingin Sanomat pääkirjoitussivullaan, jossa lehti ennustaa Perussuomalaisten suosion heikkenemistä. Muinoin laatulehtenä pidetty HS valehtelee lukijoilleen häpeämättä:

” Kysely näyttää kannatuksen hienoista laskua myös Sdp:lle, mutta vielä ei voi puhua trendistä – kuten perussuomalaisilla – vaan notkahduksesta.”

Näin lehti selittää SDP:n vaaleista toiseen jatkunutta kannatuksen laskua. 

On epäselvää, miten valtamedian ”vetoapu” todellisuudessa vaikuttaa Perussuomalaisten kannatukseen. Valtamedian uskottavuutta kömpelö ja läpinäkyvä propaganda ei ainakaan paranna.

Hirvisaarelle kuonoon

Kouvolan hovioikeus kumosi Päijät-Hämeen käräjäoikeuden päätöksen ja tuomitsi kansanedustaja James Hirvisaarelle sakkoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Uusi Suomi referoi tuomion perusteluja seuraavasti:

”Hirvisaari toteaa kirjoituksessaan hillittömän muslimimaahanmuuton mukana tulevan  muun muassa huumeita, ryöstelyä, raiskausrikoksia, pedofiliaa ja lopulta jopa terrorismia. Teksti on yleistävä ja syrjivä, koska se kohdistuu yleisesti kaikkiin muslimeihin rajoittumatta vain ääriaineksiin, ja siinä kuvataan kokonaiseen kansanryhmään kuuluvat ihmiset rikollisina ja muihin nähden ala-arvoisina.”

Hovioikeuden perustelut eivät kaikilta osin kestä lähempää tarkastelua. Hirvisaari ei kirjoituksessaan sano, että tämä koskee kaikkia muslimeja vaan puhuu lähinnä muslimien maahanmuuton seurauksista. Toisaalta hänen kirjoituksestaan puuttuu myös poliittiseen korrektiuteen kuuluva ”Vapaudu vankilasta” -kortti, eli hän ei sano, että valtaosa muslimeista on kunnon väkeä tai että islam on monimuotoinen uskonto.

Kaikki Hirvisaaren luettelemat ilmiöt liittyvät kuitenkin tavalla tai toisella ”hillittömään muslimimaahanmuuttoon” lukuun ottamatta kivityksiä ja ruoskimisrangaistuksia, joita käytetään lähinnä kaikkein vanhoillisimmissa islamilaisissa maissa kuten Iranissa ja Saudi-Arabiassa. Esimerkkejä Hirvisaaren mainitsemista ilmiöistä ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa, vaan niitä löytyy Pohjoismaista ja jopa Suomesta.

Hirvisaaren kohdalla totuus ei kuitenkaan ole mikään puolustus. Hovioikeus tulkitsi Hirvisaaren pyrkivän aiheuttamaan halveksuntaa muslimeja kohtaan ”yleistävällä” lausunnollaan. On täysin yhdentekevää, pitääkö Hirvisaaren lausunto olennaisilta osiltaan paikkansa vai ei.

Poliittisen korrektiuden sääntöjen mukaan on myös kiellettyä sanoa, että tietyn kansanryhmän laajamittainen maahanmuutto on haitallista, koska tällöin on kyseessä syrjivä kielenkäyttö eli vihapuhe. Sillä, että väite todennäköisesti pitää paikkansa, ei ole merkitystä.

Hovioikeuden perusteluissa esiintyy myös sana ”rajoittumatta ääriaineksiin”. Ilmiöillä, jotka Hirvisaari liittää ”hillittömään muslimimaahanmuuttoon”, ei välttämättä ole mitään tekemistä uskonnollisuuden tai sen ääri-ilmiöiden kanssa. Esimerkiksi musliminuorten katujengeissä tuskin keskitytään hartauden harjoittamiseen. Tästä huolimatta katujengien jäsenet usein identifioivat itsensä muslimeiksi ja pitävät vääräuskoista kantaväestöä lähtökohtaisesti itseään alempiarvoisena. Kantaväestöön kuuluvat naiset taas ovat huoria ja heimosoturille vapaata riistaa. Tanskalainen psykologi Nicolai Sennels on haastatellut vankilassa tuomiotaan kärsiviä muslimeja ja kuvannut heidän arvo- ja asennemaailmaansa kirjassaan Among Criminal Muslims.

Hirvisaari oli siis enemmän oikeassa kuin oman erikoisalansa ulkopuolella asiantuntijaa esittänyt Kouvolan hovioikeus, jonka mielestä ainoa lainmukainen tapa kuvata muslimimaahanmuuttajien aiheuttamia ongelmia on liittää ne johonkin radikaaliin ideologiaan.

On kiistämätön tosiasia, että tiettyjä ilmiöitä kuten naisten sukupuolielinten silpomista tai tyttöihin kohdistuvaa kunniaväkivaltaa ei esiintyisi laajassa mittakaavassa ilman islamilaisista maista Suomeen kohdistuvaa maahanmuuttoa. On täysin merkityksetöntä, johtuuko tämä islamista, onko kyseessä heimokulttuuriin liittyvä piirre tai harrastavatko myös joidenkin muiden uskontojen edustajat vastaavaa. Mutta jos olet kantaväestöön kuuluva mies ja erehdyt liittämään sukuelinten silpomisen ja kunniaväkivallan maahanmuuttoon islamilaisista maista, olet vihapuhetta suoltava islamofobi ja voit joutua tuomiolle puheistasi.

Breivikistä uhri

En kirjoita tämän vuoden itsenäisyyspäivästä tässä kirjoituksessa vaan kehotan lukemaan Kumitontun, Yrjön ja Tapio Tuurin tervehdykset. Sen sijaan puutun yhä ajankohtaiseen Anders Breivikiin ja tämän oikeudenkäyntiin, joka jatkuu siitä huolimatta, että syytetty todettiin mieleltään sairaaksi.

Asianajaja Geir Lippestadin show

Breivik valitsi asianajajakseen Geir Lippestad -nimisen henkilön, joka on mm. aktiivinen Norjan Työväenpuolueen jäsen ja sen Nordstrandin paikallisosaston varapuheenjohtaja. Breivik mahdollisesti valitsi tämän talousrikollisuuteen erikoistuneen asianajajan, koska tämä oli aiemmin puolustanut oikeudessa Benjamin Hermansenin rasistista murhaajaa.

Lippestad päätti jostain syystä kutsua oikeudenkäyntiin todistajaksi norjalaisen document.no -sivuston ylläpitäjän Hans Rustadin ja Breivikin manifestissaan siteeraaman bloggari Fjordmanin eli oikealta nimeltään Peder Nøstvold Jensenin. Lippestad kertoi Dagbladet-sanomalehdelle:

”Meillä on tietysti sananvapaus mutta niiden, jotka levittämällä väärää tietoa luovat vaarallisia tilanteita, pitää ottaa vastuu. Käytämme paljon aikaa tämän vastuun esittämiseen oikeudenkäynnissä.”

Oikeuspsykiatrien johtopäätös oikeuttaa Lippestadin ottamaan Breivikin radikalisoitumisesta vastuussa olevat henkilöt mukaan oikeudenkäyntiin. Hän perustelee asian seuraavasti:

”On helppoa levitellä käsiään ja todeta, että minulla ei ollut aavistustakaan, että joku toimisi kuten Anders Behring Breivik. Olet vastuussa, kun ilmaiset itseäsi äärimmäisillä tavoilla.”

Dagbladetin artikkelin otsikossa Lippestad syyttää suoraan verkkokirjoittelijoita:

”Verkkokirjoittajat ovat vastuussa terrorista.”

Lippestad yrittää oikeudenkäynnissä näyttää, miten Breivikiin on vaikutettu. Nettikirjoittajat saavat selittää, mitä he ovat kirjoittaneet ja miksi. Lyhyesti sanottuna Lippestad yrittää tehdä Breivikistä pahojen islamofobisten kirjoittajien uhrin.

On kuitenkin epäselvää, ymmärtääkö asianajaja oikeasti, mihin hän on ryhtymässä. Itseluottamuksesta hänellä ei ainakaan ole puutetta, koska hän noin vain kuittaa Rustadin ja Jensenin kirjoitukset ”vääränä tietona”. Jos kerran Breivikin terroritekoon inspiroineet kirjoittajat saadaan kutsua oikeuteen, miksi Norjan monikulttuuripolitiikasta vastuussa olevia poliitikkoja ei vastaavasti voitaisi kutsua selittämään politiikkansa perusteita?

Hans Rustad on ilmoittanut, että hän kommentoi asiaa sitten, kun Lippestad ottaa häneen yhteyttä. Peder Jensen ei ole kommentoinut asiaa lainkaan.

Myrkyttynyt ilmapiiri

Anders Breivik onnistui ainakin yhdessä tavoitteessaan eli myrkyttämään Norjan poliittisen ilmapiirin. Norjan Edistyspuolueen kansanedustaja Christian Tybring-Gjedde on saanut tappouhkauksia, jotka poliisi ottaa vakavasti. Hänen perhettään on kehotettu välttämään julkisia kulkuvälineitä, ostoskeskuksia ja ylipäänsä suuria väkijoukkoja.

Tybring-Gjedde kirjoitti elokuussa 2010 Aftenposteniin mielipidekirjoituksen ”Tarina Disneylandista”, jossa hän arvosteli voimakkaasti Norjassa harjoitettua monikulttuuripolitiikkaa ja asetti kyseenalaiseksi hallitsevan Työväenpuolueen oikeuden muuttaa norjalainen yhteiskunta monikulttuuriseksi. Hän myös arveli, että monikulttuurikokeilu rikkoo norjalaisen yhteiskunnan.

Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet eivät sinänsä ole mitenkään poikeuksellisia, vaikka ne herättivätkin arvostelua julkaisuajankohtanaan. Samanlaisia kirjoituksia esiintyy kaikissa länsimaissa, joihin kohdistuu voimakasta maahanmuuttoa kolmannesta maailmasta. 22.7.2011 jälkeen moiset mielipiteet muuttuivat kuitenkin anteeksiantamattomiksi rikoksiksi.

Luonnollisesti kilpailevien puolueiden poliitikot ovat luonnehtineet Tybring-Gjedden lausuntoja natsihenkisiksi. Täten hän saa myös syyttää itseään tappouhkauksista, kuten konservatiivipoliitikko Per Kristian Foss antoi epäsuorasti ymmärtää NRK:n haastattelussa.

Kansanmurha ja sen perintö

Kun luin Serafim Seppälän kirjan Armenian kansanmurhan perintö, mieleeni palautui vanhoja asioita, jotka luulin jo unohtaneeni.

En tiennyt Osmani-imperiumin toteuttamasta kansanmurhasta mitään ennen 1980- ja 1990-lukujen vaihdetta. Silloisessa internetin esiasteessa eli Usenetin uutisryhmissä turkkilainen ”robopostaaja”, joka kutsui itseään nimellä Hasan B. Mutlu (ja myöhemmin Serdar Argic) yritti väittää, että itse asiassa armenialaiset murhasivat turkkilaisia ja kurdeja 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana, vaikka todellisuudessa asia oli täsmälleen päin vastoin.

Internetin historian ensimmäinen spämmääjä

Hasan B. Mutlua voidaan hyvällä syyllä pitää internetin historian ensimmäisenä spämmääjänä. Kun Mutlun nimissä toimiva skripti skannasi uutisryhmistä sanoja ”Turkey” ja ”Armenia”, nykymuotoista internetiä ei vielä ollut. Monet uutisryhmien lukijat joutuivat Mutlu/Argicin ansiosta opettelemaan, miten käyttää kill-filea eli tapaa, jolla voi poistaa epätoivotun sisällön uutisryhmistä automaattisesti.

Oikeastaan Seppälän kirjan suurin puute on se, että siinä ei mainita sanallakaan Hasan B. Mutlua tai Serdar Argicia, koska nämä kaksi skriptiä kuvaavat parhaiten virallisen Turkin tapaa suhtautua armenialaisten kansanmurhaan. Mutlu ja Argic edustivat kansanmurhan kieltämisen äärimuotoa, jossa armenialaisia itseään syytettiin turkkilaisten ja kurdien kansanmurhasta.

Toki Seppälän kirjassa viitataan useasti turkkilaisten suurelta osin onnistuneisiin pyrkimyksiin hallita kansanmurhasta käytävää keskustelua kieltämällä tapahtunut tai vääristelemällä sen todellista luonnetta.

Mutlua ja Argicia on kiittäminen siitä, että itse tutustuin armenialaisten kansanmurhaan ja sen historiaan. Tuskin olisin ilman näitä tietokoneohjelmia edes lainannut Seppälän kirjaa. Usenetin etsivät lopulta paljastivat, että Mutlun takana oli aikanaan turkkilainen tietojenkäsittelyn opiskelija Ahmet Cosar.

Kansanmurhan perintö

Seppälän kirjassa käsitellään kansanmurhasta selvinneiden kohtaloa ja tapaa käsitellä tapahtunutta hirmutekoa ympäristössä, jossa kansanmurhaan suhtaudutaan välinpitämättömästi (länsimaat) tai se kielletään kokonaan (Turkki). Diasporassa elävät armenialaiset ovat joutuneet kestämään sekä länsimaiden välinpitämättömyyden, turkkilaisten kieltämisen että oman kulttuurillisen identiteettinsä katoamisen.

Siinä missä juutalaisten holokausti on ollut kansainvälisesti tunnustettu historiallinen tragedia, armenialaiset ovat saaneet kantaa oman kansanmurhansa taakkaa enimmäkseen yksin. Turkki on onnistunut pitämään kansanmurhan poissa kansainvälisestä politiikasta, koska se oli kylmän sodan aikana Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen. Turkin diplomaattinen vaikutusvalta esti myös armenialaisten sankaritekojen kuvaukset elokuvissa.

Musa Daghin 40 päivää oli Itävallan juutalaisen Franz Werfelin tositapahtumiin perustuva kirja, jossa kerrottiin armenialaisyhteisön puolustautumisesta ja selviytymisestä turkkilaisten kynsistä vapauteen.

Turkkilaiset onnistuivat kuitenkin 1930-luvulla estämään MGM-studioita tuottamasta elokuvaa Musa Daghin päivistä. Lopulta itsenäisesti tuotettu (heikkotasoinen) elokuva aiheesta julkaistiin vuonna 1982. Myöhemmät tuotannot antavat vielä odottaa itseään, vaikka itse tarinassa olisi ainesta uusintoihin.

Seppälän kirjassa kuvataan erinomaisesti, miten armenialaispakolaisten ensimmäinen, toinen ja kolmas sukupolvi ovat käsitelleet kansanmurhan perintöä taiteessa ja kulttuurissa. Seppälä kertoo erinomaisesti sen, mitä pelkkä kansanmurhan historia ei kerro eli selviytyjien tarinan. Seppälä jättää tietoisesti vähemmälle huomiolle kansanmurhan historiallisen taustan eli sen, miksi nuorturkkilaiset järjestivät armenialaisten etnisen puhdistuksen vuonna 1915.

Kansanmurha liittyy olennaisesti Osmanien valtakunnan rappioon ja vetäytymiseen Balkanilta. Jo vuosien 1894 ja 1896 välisenä sulttaani Abdul Hamid II:n hallituskaudella turkkilaiset surmasivat 100 000 – 300 000 armenialaista.

Nuorturkkilaisten vallankaappaus vuonna 1908 itse asiassa nosti aiemmin toisen luokan dhimmin asemassa eläneiden armenialaisten toiveita tasa-arvoisesta kohtelusta. Ensimmäinen maailmansota ja siihen liittynyt Turkin asema osana keskusvaltoja kuitenkin johtivat armenialaisten etniseen puhdistukseen, kun Turkin hallitus halusi kohdistaa koston Balkanin aluemenetyksistä Osmanien valtakuntaan jääneisiin kristittyihin kansanryhmiin.

Ruohonjuuritasolla oikeutus löytyi islamilaisesta jihad-opista, jonka mukaan dhimmin kapina islamilaista osmanihallintoa vastaan tarjosi oikeutuksen uskonnolliselle vainolle. Armeliaisuuden osoituksena armenialaisille tarjottiin mahdollisuutta kääntyä islamiin. Tähän mahdollisuuten tarttui kuitenkin vain muutama prosentti armenialaisista.

Seppälän kirjasta käy ilmi äärimmäinen julmuus, jolla kansanmurhaa toteutettiin käytännössä. Seppälä ei kuitenkaan sorru kansanmurhan toteuttajien demonisointiin vaan pyrkii analysoimaan sekä tekijöiden motiiveja että henkensä säilyttäneiden syyllisyyttä selviytymisestään. Kansanmurha onnistui tavoitteessaan eli nykyinen Itä-Turkki puhdistettiin täysin armenialaisista. Armenialaiset puolestaan menettivät Länsi-Armenian. Menetystä pahentaa tapa, jolla turkkilaiset ovat vuosikymmenen aikana kohdelleet armenialaisten kulttuuriperintoä. Ikivanhoja luostareita on käytetty armeijan ampumaharjoitusten maaleina.

Länsi-Armenia lakkasi olemasta ja siitä on enää olemassa Virtual Anin kaltaiset internet-sivustot. Moni diaspora-armenialainen on joutunut pettymään, kun hän on palannut Itä-Turkkiin ja havainnut, että vanha Länsi-Armenia on lakannut olemasta ja tilalla asuu vain turkkilaisia ja kurdeja.

Itsenäisestä Armeniasta (Itä-Armenia) ei ole armenialaisille tullut samanlaista muuttokohdetta kuin Israelista juutalaisille. Diaspora-armenialaisille entisen Neuvosto-Armenian köyhyys, korruptio ja kultuurillinen erilaisuus ei tarjoa samaistumiskohdetta.

Edit: Täällä voitte kuunnella System of a Down -yhtyeen armenialaistaustaista laulusolistia Serj Tankiania, joka on ehkä eniten tehnyt kansanmurhaa tunnetuksi nuoremman sukupolven keskuudessa.

Pahuudesta ja mielisairaudesta

Norjassa joukkomurhaaja Anders Breivik todettiin äskettäin syyntakeettomaksi. HS:n uutisen mukaan:

”Raportin mukaan Breivikille on pitkän ajan kuluessa kehittynyt paranoidinen skitsofrenia. Hänellä on monentyyppisiä harhakuvitelmia, ja hän elää omassa maailmassaan.”

”Hän muun muassa kuvittelee, että hänet on valittu päättämään siitä, kenellä on oikeus elää ja kuolla. Hän on kuvaillut itseään "täydellisimmäksi ritariksi sitten toisen maailmansodan", ja hän uskoo kehittelemänsä organisaation valtaavan Euroopan.”

Itse uskon, että Breivikillä on epärealistiset käsitykset omasta kaikkivoipaisuudestaan mutta hänen tekonsa systemaattisuus ja kylmäverisyys eivät puolla mielisairautta selityksenä. Todennäköisemmin Norjan viranomaiset haluavat varmistaa, että Breivik viettää loppuelämänsä suljetulla osastolla lääketokkurassa eikä kukaan enää kuule hänestä mitään. Pohjoismaissa elinkautinen ei oikeasti ole sellainen, joten vankeuteen tuomittuna hän voisi vielä joskus vapautua. Toisaalta Norjasta tuskin löytyy psykiatria, joka uskaltaisi joskus päästää Breivikin pois suljetulta osastolta.

Olen myös samaa mieltä Ruukinmatruunan kanssa seuraavasta:

”Hän selittää tekojensa motiivit manifestissaan, eikä se ole mielisairaan, harhaisen eikä psykoottisen ihmisen tekstiä - vaan se edustaa määrätietoista pahuutta.”

Nyky-yhteiskunnassa pahuus selitetään pois. Se johtuu ankeasta lapsuudesta, syrjinnästä tai milloin mistäkin. Pahuuteen syyllistynyt ei ole vastuussa teoistaan, vaan hän on aina jollakin tavalla uhri tai kuten Breivikin tapauksessa mieleltään sairas.

Lisää pahuutta

Eräs lukija otti sähköpostitse yhteyttä ja kertoi Suomessa 90-luvulla tapahtuneesta väkivaltarikoksesta ja sen tekijästä Abdigadir Osman Husseinista. Vuonna 1993 tämä Somaliassa syntynyt mies raiskasi puukolla uhaten 13-vuotiaan tytön Tampereella. Hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Kaksi kuukautta vapautumisensa jälkeen hän murhasi 15-vuotiaan tamperelaistytön silpoen tätä veitsellä.

Tässä vaiheessa hän sai jo elinkautisen tuomion. Vuonna 2005 hänet kuitenkin päästettiin lyhyelle vartioimattomalle lomalle, jonka aikana hän käytti seksuaalisesti hyväkseen 4-vuotiasta tyttöä.

Tästä tapauksesta näkee, miten väkivaltarikoksesta tuomittu syyllistyy vapautumisensa jälkeen uusiin rikoksiin. Tästä huolimatta hänet päästetään vartioimattomalle lomalle, jonka aikana hän taas syyllistyy rikokseen. Lisäksi ulkomaalainen väkivaltarikollinen saa tuomioista huolimatta jäädä maahan eikä häntä karkoteta.

En olisi kirjoittanut Abdigadir Osman Husseinista mitään, mutta hän tuli mieleen, kun luin äskettäin Tanskassa sattuneesta 10-vuotiaan tytön raiskauksesta. Siellä 16-vuotias somalinuorukainen oli kaapannut mukaansa kaksi pientä tyttöä ja raiskannut toisen väkivaltaisesti tavalla, jota en tässä lähde yksityiskohtaisesti kuvailemaan. Toinen tytöistä pääsi pakenemaan.

Raiskauksesta epäilty 16-vuotias oli vieraillut entisessä kotimaassaan muutama kuukausi ennen tapahtunutta. Aiemmin iloinen ja jalkapallosta pitänyt nuori mies oli vakavoitunut matkan aikana ja ilmeisesti omaksunut militantteja aatteita.

Keski-Jyllantilaisen Herningin kaupungin lähellä olevassa Gullestrupin lähiössä tapahtunut väkivallanteko oli siinä määrin raaka, että se herätti paikallisessa asujaimistossa halun rangaista tekijää. Paikallinen poliisi joutui lisäämään partiointia estääkseen mahdollisen vigilantismin.

Poliisitarkastaja Michael Kjeldgaard kertoi Ekstrabladet-sanomalehdelle:

”Totta kai olemme varuillamme epäillyn perheeseen kohdistuvien kostotoimien varalta. Siksi olemme lisänneet partiointia alueella. Samanaikaisesti kehotan ihmisiä kunnioittamaan poliisin ja oikeusjärjestelmän työtä.”

Entä jos oikeusjärjestelmä ei ansaitse kunnioitusta, koska se päästää väkivaltarikolliset liian vähällä? Vaikka ihmiset yleensä luottavat viranomaisiin ja oikeuslaitokseen, jossakin vaiheessa mitta voi täyttyä ja tuomioiden lepsuus johtaa vastareaktioon.

Voi myös kysyä, ovatko Abdigadir Osman Hussein ja Gullestrupin raiskaaja mieleltään sairaita. Edellinen väitti oikeudenkäynnissä olleensa murhan hetkellä täyttä ymmärrystä vailla, mutta oikeus ei uskonut häntä. Jälkimmäisen mielentilatutkimuksen tuloksia ei vielä tiedetä. Entä ovatko he uhreja? Jos ovat, niin kenen tai minkä? Rasisminko?

Kun utopiat kaatuvat

EU-projektin epäonnistuminen ottaa koville, jos on aiempina vuosina ajanut kritiikittömästi Suomen asemaa ”EU-ytimessä” ja tukenut Suomen Eurooppa-politiikkaa. Näin kävi kesällä Helsingin Sanomien veteraanitoimittaja Olli Kiviselle, joka syytti ongelmista Playstation-sukupolvea.

Virkkusta ahdistaa

Saman lehden entinen päätoimittaja Janne Virkkunen taas vaatii tulevaa presidenttiä puuttumaan Suomen ahdistavaan ilmapiiriin:

”Minua ahdistaa. Yhteiskuntamme ilmapiiri on tällä hetkellä sellainen, että suvaitsemattomuus vain nousee nousemistaan.”

Tällä Virkkunen viittaa suvaitsevaisuutta puolustavista kirjoituksista saamaansa lukijapalautteeseen. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla se, että median valta ohjailla ihmisten mielipiteitä haluamaansa suuntaan on vähentynyt. Yhä useammat näkevät valheellisen suvaitsevaisuus- ja monikulttuuriretoriikan lävitse ja huomaavat, että keisarilla ei ole vaatteita.

Työperäisenä markkinoitu maahanmuutto onkin osoittautunut sosiaaliturvaperusteiseksi. Jäljelle jää vain ylhäältä pakotettu suvaitseminen, josta kieltäytyneitä nimitellään lehtien palstoille rasisteiksi.

Virkkunen löytää syyn suvaitsemattomuuden kasvulle. Se on globalisaatio:

”Ihmisiä ahdistaa globalisaatio. Vaikka Suomi hyötyy siitä, varsinkin teollisuudesta lähtee jonkin verran työpaikkoja. Epävarmuus tulevasta sekä krooninen velkakriisi saavat ihmiset hakemaan syntipukkia. Se näkyy sitten johonkin ihmisryhmään kohdistuvana inhona ”

Virkkusen johtopäätösten perusteella ei voi enää ihmetellä, miksi Helsingin Sanomien levikki on ollut viime vuodet vapaassa pudotuksessa. Lehti on ohentunut niin fyysisesti kuin sisällöltään.

Globalisaatio

Globalisaatio on suvaitsevaisuuden tavoin tyhjä iskusana, jota hokemalla osoitetaan oma edistyksellisyys ja kansainvälisyys. Globalisaatio nimittäin tarkoittaa käytännössä demokratian rapautumista, kun valta siirtyy ylikansalliselle tasolle. Siellä päätöksentekijät toimivat ilman vastuuta äänestäjilleen, ja vastuusta luistetaan, kun sanotaan, että päätökset tehtiin yhdessä kollegoiden kesken.

Virkkunen ei kerro, että teollisuuden lähteminen ja velkakriisi eivät ole pelkästään taivaasta tippuneita ilmiöitä vaan seurausta huonoista poliittisista päätöksistä, joita Helsingin Sanomat Virkkusen päätoimittajakaudella ei analysoinut eikä asettanut kyseenalaiseksi. Liittyminen yhteisvaluuttaan oli yksi tällainen päätös.

Toinen poliittinen päätös, joka tietysti tehtiin ”yhdessä”, oli sitoutuminen järjettömiin uusiutuvan energian tavoitteisiin ilmastonmuutoksen nimissä. Ilmastotieteilijöiden uskottavuutta murensi ensimmäinen Climategate-skandaali, jossa ilmastotutkijoiden kirjeenvaihto kertoi vilpillisyydestä, kritiikin vaientamisesta ja pyrkimyksestä osoittaa poliittisesti haluttu lopputulos tutkimusetiikan kustannuksella.

Viimeisin Climategate II paljastaa lisää yksityiskohtia kirjeenvaihdosta mutta tuskin aiheuttaa samanlaista kohua kuin edeltäjänsä, koska ilmastoasiat ovat jo väistyneet julkisuudessa taka-alalle ja enää odotetaan vain, milloin homma lopullisesti lässähtää. Tästä huolimatta tuulienergiaa rakennetaan ja sille maksetaan syöttötariffeja veronmaksajan kukkarosta. Myös energiaverot jäävät rasittamaan kuluttajia ja teollisuutta, vaikka niiden alkuperäinen syy olisi jo menettänyt merkityksensä.

Arvojohtajuus

Virkkunen vaatii tulevalta presidentiltä arvojohtajuutta:

”Nyt on olennaisempaa keskustella yhteiskunnan ilmapiiristä kuin vaikka Nato-jäsenyydestä. Presidentti on arvojohtaja – jos joskus, niin nyt sellaista tarvitaan.”

Nykyinen presidentti Tarja Halonen on muistaakseni markkinoinut itseään arvojohtajana. Ongelmana ovat lähinnä presidentin arvot, jotka eivät yhdistä kansaa vaan jakavat sitä. On kyseenalaista, voiko vallasta riisutulla presidentillä enää olla kummoista arvojohtajuutta ja tarvitaanko sitä ylipäänsä.

Vain yhdellä ehdokkaalla eli gallup-ykkönen Sauli Niinistöllä olisi toisenlaisissa oloissa edellytyksiä jonkinlaiseksi arvojohtajaksi. Ongelmaksi todennäköisesti osoittautuu miehen luonne ja hänen vanha osuutensa Suomen viemisessä Euroopan rahaliittoon.

Kun utopiat kaatuvat, kenelläkään ei ole kivaa ja eniten kärsivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eli ne, jotka eivät ole osallistuneet utopian pystyttämiseen. Rehellisisistä vastuunkantajista sen sijaan on pulaa, koska poliitikko ei koskaan myönnä olleensa väärässä.

Perussuomalaisten kannattajia voi toki nimitellä lehtien palstoilla rasisteiksi, fasisteiksi tai vaikka impivaaralaisiksi metsäapinoiksi. Tällaiset puheet kuitenkin vain kasvattavat eliitin ja tavallisen kansan välistä kuilua, jonka kasvu oli Perussuomalaisten menestyksen todellinen syy.

Rasismia pysäyttämässä

Lieksassa vellova rasismi saavutti tähänastisen huipennuksensa, kun joukko lieksalaisnuoria perusti rasistisen Facebook-ryhmän. Ryhmään ilmestyneet tekstit, joista pahimmat on jo poistettu, olivat paikoitellen vastenmielistä luettavaa eivätkä missään nimessä edusta kirjallisen ilmaisun huippua.

Joka tapauksessa Pohjois-Karjalan poliisin päätös pidättää yhdeksän lieksalaista epäiltynä törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan oli kohtuutonta voimankäyttöä. Samalla tosin tuli osoitetuksi toteen se, mihin uutta ”sananvapausrikoksia” koskevaa lainsäädännön tiukennusta tarvitaan. Sen avulla poliisi voi tarvittaessa turvautua järeisiin keinoihin nettikirjoittelun suitsimiseksi ja nettirasistien pelottelemiseksi. Törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voi enimmillään saada neljä vuotta vankeutta.

Aiempien tässäkin blogissa siteerattujen Pohjois-Karjalan poliisin lausuntojen perusteella oli aihetta olettaa, että rasismi kukistetaan Lieksassa tarvittaessa voimakeinoin. On toki mahdollista, että vierailu poliisin hoteissa hillitsee törkyviestien lähettelijöitä, mutta niillä tuskin on vaikutusta tilanteeseen ”kentällä”. Asennepuolella vaikutus voi olla päinvastainen, eli nuorten uhmakkuus lisääntyy.

Karjalainen propagandatorvena

Pohjois-Karjalan maakunnan päälehti Karjalainen on koko Lieksan tapahtumien ajan lietsonut rasismihysteriaa ja pyrkinyt maalaamaan yhdestä levikkialueensa kunnasta kuvaa maineensa menettäneenä rasismin tyyssijana. Lehti jatkoi samalla linjalla 17.11. julkaistussa mielipidekirjoituksessa, jossa kannettiin huolta tekevistä käsistä.

Lieksassa väestö ikääntyy monen muun syrjäseutujen kunnan tavoin. Nuoret muuttavat muualle ja huoltosuhde kääntyy mahdottomaksi pitkällä tähtäimellä. Karjalainen näkee ratkaisut näihin ongelmiin seuraavasti:

”Pohjois-Karjalan kuntien taistelussa liian raskaaksi muuttuvaa huoltosuhdetta vastaan auttaa suoraan kaksi tekijää: maan sisäisen muuttoliikkeen hidastuminen ja maahanmuuton lisääntyminen.”

”Suurten ikäluokkien eläköityessä nuorten ei enää tarvitse lähteä työnhakuun Etelä-Suomeen, kun työpaikkoja avautuu myös kotiseudulla. Maahanmuutto puolestaan muuttaa luonnostaan ikärakennetta kestävämpään suuntaan, koska maahanmuuttajat ovat iältään keskimääräistä nuorempia.”

Karjalaisen käsitykset edustavat puhdasta toiveajattelua. Ne avautuvat työpaikat ovat useimmiten julkisella sektorilla, jonka rahoittamiseen tarvitaan oikeita veronmaksajia. On todennäköisempää, että huoltosuhteen heikkeminen hoidetaan palveluverkkoa karsimalla, kun veronmaksajan rahat loppuvat.

Lieksa on satsannut maahanmuuttoon tarjoamalla asuntoja Irakista ja Somaliasta tuleville turvapaikanhakijoille. Lehtitietojen mukaan tulokkaille on myönnetty jopa kolmen vuoden toimeentulotuki kerralla. Mistään työperäisyydestä eivät edes härskeimmät valehtelijat kehtaa puhua, joten lieksalaisten aiheellinen huoli tulokkaiden aiheuttamasta taloudellisesta rasituksesta käännetään rasismiksi.

Karjalainen teeskentelee olevansa huolissaan ”vellovasta rasismikohusta”, vaikka lehden toimittajat itse ovat tehneet parhaansa lietsoakseen sitä. Pääkaupungin valtalehti Helsingin Sanomat on puolestaan huolehtinut, että tieto lieksalaisten rasismista leviää koko valtakuntaan.

Karjalainen toteaa lopuksi:

”Eniten huolta myös maahanmuuttajille tulossa olevista työmahdollisuuksista on syytä kantaa rasismileiman saaneessa Lieksassa, jossa ikääntyminen on keskimääräistä voimakkaampaa ja tekevien käsien tarve siksi tulevaisuudessa suuri. ”

Lieksan työttömyysprosentti on nykyisellään 14,3, joten tekeviä käsiä löytyy omastakin takaa eikä niitä tarvitse tuoda muualta odottelemaan sitä tulevaisuuden työvoimapulaa varsinkin, kun sen odotus voi venyä kiusallisen pitkäksi.

Rasisteille luu kurkkuun

Uusi Suomi -tavaramerkin nykyinen haltija näyttää esimerkkiä kaikille, miten itse kukin voi vastustaa rasismia. Petri Kaivanto kopioi blogiinsa Facebook-keskustelun, jossa tämä suuri journalisti ei pitänyt Hommaforumin puolustelusta vaan totesi:

”Tietyt tabuina pidetyt aihepiirit ja Jussi Halla- ahon poliittinen agenda on toki Homman synnyn taustalla, mutta internetissä puoli vuottakin on pitkä aika" Ja suksisit rasisti vittuun.”

Alatyyliset ilmaisut eivät sovi sanomalehden sivuille, mutta siellä asiansa osaava penaali pystyy sanomaan saman asian paljon hienommin. Lapin Kansan Petteri Holma panee parastaan, kun hän kutsuu Perussuomalaisia ”Reppanapuolueeksi”. Sana reppana tulee Palloliiton Rasisti on reppana -kampanjasta. Koska Hesarin gallupin ja jopa itse tasavallan presidentin mukaan rasistit äänestävät persuja, Timo Soinia voi huoletta nimitellä reppanapomoksi.

Holma julistaa omaa moraalista paremmuuttaan retorisilla kysymyksillä:

”Miksi Soini väistelee? Miksei hän tunnusta tosiasioita – sitä, että persut vetävät puoleensa muukalaiskammoisia ihmisiä – ja etsi syytä siihen, miksi näin on? Ja miksei Soini näytä ovea puolueeseensa pesiytyneelle ”neekerukot ulos maasta” -siivelle?”

”Miksi mies, joka antaa huutia Natolle, EU:lle ja eurolle, hyysää rasisteja?”

”Ei kai Soini halua profiloitua reppanapomoksi?”

Pääkirjoitustoimittajana Petteri Holma saa työstään palkkaa.

Lisääntyykö vasemmiston poliittinen väkivalta?

Äskettäin uutisoidut hakkerointitapaukset sekä Keravan polttopulloisku saivat minut miettimään, onko Ruotsin kaltainen vasemmistolainen poliittinen väkivalta rantautumassa Suomeen. Tällä tarkoitan todellista kohdennettua väkivaltaa enkä pelkästään päämäärätöntä riehumista vuosien takaisten kuokkavierasjuhlien tapaan.

Ruotsin antifasistit esikuvana

Ruotsalainen militantti antifasistinen liike AFA, jota voi pitää lähinnä äärivasemmistolaisena autonomisena verkostona, perustettiin vuonna 1993 kansainvälisten esikuvien inspiroimana. Tavoitteena oli luoda otolliset olosuhteet vallankumoukselle ja luokattomalle yhteiskunnalle pyrkimällä horjuttamaan järjestäytyneen yhteiskunnan perusteita.

Ruotsissa AFA on tullut tunnetuksi iskuistaan kansallismielisiä liikkeitä kuten kansallisdemokraatteja, ruotsidemokraatteja ja Ruotsin vastarintaliikettä vastaan. Myös perinteisten valtiopäiväpuolueiden kuten kristillisdemokraattien ja Keskustapuolueen jäsenet ovat joutuneet iskujen kohteiksi.

AFA noudattaa suoran toiminnan periaatetta ja sovittavat toimintatapansa tilanteen vaatimusten mukaan, vaikka se edellyttäisi lain rikkomista. AFA katsoo, että tietynasteinen väkivalta on välttämätöntä taistelussa natsismia ja kapitalismia vastaan.

Järjestö pitää yllä rekisteriä henkilöistä, jotka ovat jäseninä AFA:n vastustamissa organisaatioissa. Tarkoituksena on, että nämä henkilöt menettäisivät työpaikkansa tai jäsenyytensä järjestöissä. Henkilötietojen ja -suhteiden tallentamisella tavoitellaan, että paljastuneet äärioikeistolaiset lopettaisivat toimintansa omissa järjestöissään.

Joskus natsiksi syytetyn talo ja auto on vandalisoitu, vaikka henkilö ei oikeasti ole tekemisissä äärioikeiston kanssa. Aiemmassa kirjoituksessani viittasin tällaiseen tapaukseen.

Ruotsissa AFA:n toimintaa Ruotsidemokraatteja vastaan voi pitää menestyksekkäänä, sillä puolueella on ollut vaikeuksia värvätä riittävästi ehdokkaita paikallistasolla. Lisäksi monet kunnanvaltuutetuiksi valitut ovat luopuneet tehtävistään, koska viranomaiset eivät kykene suojelemaan heitä väkivallalta. Lisäksi virallinen Ruotsi pääministeri Reinfeldtiä myöten puolittain hyväksyy Ruotsidemokraatteja kohtaan harjoitetun ulkoparlamentaarisen painostuksen.

Kapitalismin vastustamisessa AFA ei ole onnistunut yhtä hyvin. Erityisesti vuoden 2001 Göteborgin mellakoiden jälkeen vasemmiston sympatiat sen ulkoparlamentaarista siipeä kohtaan heikkenivät.

Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo julkaisi maaliskuussa 2008 raportin, jonka mukaan ”ruotsidemokraatit joutuvat jatkuvasti AFA:n tai sen symboleja käyttävien taholta tulevien uhkausten ja hyökkäysten kohteeksi”. Säpo kertoi myös, että ”pääasiallisena tavoitteena näyttää olevan saada poliitikot jättämään luottamustehtävänsä”.

Koska Suomessa?

Viitteitä äärivasemmistolaisen väkivallan kasvusta on nähty viime päivinä. Kansallinen vastarinta -sivuston hakkeroinnilla paljastuneiden jäsenhakemusten avulla saatiin tahrittua perussuomalaisia. Hakkeroinnin ja 16 000 suomalaisen henkilötietojen vuodon tekijäksi ilmoittautunut ”Anonymous Finland” vaati myös kahden perussuomalaisten kansanedustajan, Jussi Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen eroa.

Viitteitä tulevasta tarjoaa myös äärivasemmiston järjestämä keskustelutilaisuus Äärioikeiston anatomia – Fasismin muuttunut luonne ja antirasismin mahdollisuudet. Tilaisuudessa on mukana vierailevana tähtenä ”rasismin ja antirasismin tutkija” Mathias Wåg Ruotsista. Wåg on itse AFA:n veteraaneja ja johtanut väkivaltaisiksi yltyneitä mielenosoituksia mutta häntä ei tietääkseni ole tuomittu rikoksista.

Nähtäväksi jää, saavatko suomalaiset vasemmistonuoret Wågilta oppia ”aktiivitoimiin” vai onko kyseessä vain pienen piirin sisäinen hengennostatustilaisuus. Jos Suomen vasemmistoaktivistit lähtevät Ruotsin tielle, perussuomalaisten paikallistason toimijat saavat ehkä tulevaisuudessa pelätä turvallisuutensa puolesta.

Mitään julkista sympatiaa ei kannata odottaa, sillä Suomen vasemmistoviritteinen media näkee mörköjä vain yhdellä suunnalla, kuten maanantain A-studion lähetyksestä voi päätellä. Ylen penaali Eriikka Käyhkö selvitteli asiaa. Aiemmin kyseinen penaali on mm. etsinyt päähenkilöä tv-sarjaan Biologinen kello. Siinä päähenkilö ei etsi itselleen spermanluovuttajaa ”perinteiseen” tyyliin spermapankista vaan tarkoituksena on löytää ”oikea” isä:

”Verrattuna esimerkiksi spermapankin käyttöön projekti tarjoaa Sinulle mahdollisuuden valita tuleva isä henkilökohtaisesti ja "koetellusti" isommasta joukosta ehdokkaita. Näin lapsesi isä ei saa ainoastaan kasvoja, vaan ennen kaikkea lapsi saa oikeuden isään. Miehet, jotka tähän leikkiin lähtevät, testataan jo ennen ohjelmaa. Itse osallistumisen ohella tv-sarja toimii siis vain yhtenä monista testeistä. ”

Olen elänyt siinä luulossa, että isäehdokkaat testataan ennen naimisin menoa. Punavihreä edistyksellisyys etenee näköjään monella rintamalla, ja perinteisen ydinperheen tuhoaminen on vain yksi monista tavoitteista.

Patriotismin vaikeus

Äskettäin paljastui, että vasemmistoaktivistit olivat hakkeroineet patriootti.com-sivuston ja saaneet selville joukon jäsenkokelaita. Hakemuksista suurin osa oli tietysti piloillaan tehtyjä. Kiinnijääneiden joukossa oli kuitenkin kaksi perussuomalaista, joista toinen oli kansanedustaja Juho Eerolan eduskunta-avustaja Ulla Pyysalo.

En usko, että Juho Eerola oli palkatessaan Pyysalon tietoinen tämän hakemuksesta Suomen Vastarintaliikkeen jäseneksi. Toisaalta on täysin mahdollista, että lappeenrantalainen Pyysalo haki päähänpistosta isänmaalliseksi katsomansa liikkeen jäsenyyttä. Tämä kertoo huonosta arvostelukyvystä. Jos taas Pyysalo oli tietoinen sivuston taustajärjestön tavoiteista, kyse on jostakin paljon ikävämmästä.

Valkoisen ylivallan kannattajia

Pikainen vilkaisu Suomen vastarintaliikkeen sivustolle nimittäin kertoo, että siellä vallitseva patriotismin muoto on kopioitu amerikkalaiselta valkoista ylivaltaa tavoittelevalta liikkeeltä. Ensimmäisellä sivulla on videoesitys amerikkalaisen entisen Ku Klux Klanin suurvisiiri David Duken haastattelusta, jossa tämä kehottaa amerikkalaisia miehittämään Wall Streetin ja saattamaan rikolliset pankkiirit oikeuden eteen.

Suomessa media on käsitellyt amerikkalaisen vasemmiston järjestämiä Occupy Wall Street -mielenosoituksia enimmäkseen myönteiseen sävyyn. On liikuttavaa, että toistensa peilikuvat äärioikeisto ja -vasemmisto ovat tässä asiassa löytäneet toisensa. Toisaalta Duke todennäköisesti tuntee vastenmielisyyttä pankkiireja kohtaan sen takia, että nämä ovat hänen mielestään juutalaisia tai heidän kätyreitään.

Suomen vastarintaliikkeen edustamassa ideologiassa juutalaiset ja siionistit ovat syypäitä monikulttuuriin ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Todellisuudessa juutalaisia on mukana niin monikulttuurin kannattajien kuin vastustajien keskuudessa. Juutalaisia on maailmassa niin vähän, että he eivät yksin pysty pitämään yllä monikulttuuria, poliittista korrektiutta tai juuri mitään muutakaan globaalia aatetta. Vastarintaliikkeen patriootit selittävät tämän sillä, että juutalaiset hallitsevat liike-elämän keskeisiä instituutioita kuten pankkeja ja näiden kautta poliittisia päättäjiä.

Vastarintaliikkeen ja David Duken käsityksistä saa hyvän kuvan Patriootti.com -sivustolta, jossa David Duken esittämänä kerrotaan:

”Tri. David Duken uusin video käsittelee sionisti Strauss-Kahnin tapausta ja sitä, kuinka koko sionistien hallitsema media ja poliittinen ympäristö hallitsevat läntistä maailmaa. Video osoittaa, kuinka korruptoitunut sionistinen pankkiiri voi välttää oikeuden ja nauttii hallitsevassa yläluokassa sellaisia oikeuksia, joita ei ole suotu tavallisille luokkaan kuulumattomille ihmisille.”

En tiedä, millainen sivusto oli silloin, kun eduskunta-avustaja Pyysalo kävi tekemässä jäsenhakemuksensa. Joka tapauksessa nykyasussaan se ei ole mikään suomalaisittain isänmaallinen sivusto.

Harmittomia mutta hyödyllisiä

Sivuston takana olevat ihmiset, joita tuskin on paria kymmentä enempää, eivät muodosta Suomen turvallisuudelle mitään erityistä uhkaa. Anarkistivasemmisto tosin yritti kiinnittää huomiota tähän uhkaan järjestämällä mielenosoituksen, jossa vastustettiin Suomen vastarintaliikkeen järjestämää seminaaria Se, että vasemmistolaisia ilmestyi paikalle enemmän kuin patriootteja, oli tuskin kenellekään suuri yllätys.

Vaikka Suomen vastarintaliike ei ole uhka kenellekään, se palvelee tahtomattaan vasemmistoa ja niitä, jotka haluavat muuttaa Suomen monikulttuuriseksi valtioksi. Järjestön pelkkä olemassaolo on elävä todiste äärioikeiston aiheuttamasta uhasta riippumatta siitä, miten vähäinen porukka toimii aktiivisesti sen piirissä.

Hakkerointitapaus myös osoitti, että järjestöä voidaan käyttää lyömäaseena Perussuomalaisia vastaan. Järjestön jäsenet itse tuskin moisesta välittävät, sillä Perussuomalaisten ns. maahanmuuttokriittiset ovat heille ”siionisteja”. Perussuomalaiset saatiin myös tapauksen yhteydessä näyttämään poliittisilta amatööreiltä.

Suomen vastarintaliike herättää vastenmielisyyttä laajalla rintamalla eivätkä virallisen Suomen natseina pitämät Perussuomalaiset halua koskea heihin pitkällä tikullakaan. Tämä kertoo myös siitä, että valkoihoisten eurooppalaisten etuja ei nykyisessä yhteiskunnassa saa edistää, koska tämä on automaattisesti rasismia. Jos vastarintaliike puolustaisi tummaihoisia tai esimerkiksi palestiinalaisia, media suhtautuisi heihin enimmäkseen myönteisesti. Tämä on mielestäni suurempi ongelma kuin se, että Suomen vastarintaliike on olemassa.

Toisaalta vastarintaliike ei voi menestyä, koska se turvautuu historian roskatynnyriin kuuluvaan ideologiaan (kansallissosialismi) ja juutalaisvastaisiin salaliittoteorioihin. Liikkeen jäsenet on siksi nähtävä suvaitsevaiston hyödyllisinä idiootteina.