Husein Muhammed part III

Olen kommentoinut Husein Muhammedin kirjoitussarjaa islamista kahdessa kirjoituksessa (1 ja 2). Tässä kirjoituksessa kommentoin artikkelia ”Islam teoriassa ja käytännössä”.

Valitettavasti tuossa kirjoituksessa Husein Muhammed pettää edellisen kirjoituksen nostattamat odotukset. Hän keskittyy enemmän pyytelemään anteeksi islamin puolesta kuin aktiivisesti ottamaan kantaa niihin islamin negatiivisiin piirteisiin, jotka eniten herättävät levottomuutta länsimaisissa ei-muslimeissa.

Kuka on muslimi?

Ensimmäiseksi Husein Muhammed tietysti tuomitsee länsimaalaisten käsitykset muslimeista:

”… minusta tuntuu perin kummalliselta, että sekä suvaitsevaiset että suvaitsemattomat länsimaalaiset kuvittelevat, että muslimin on noudatettava Koraanin joka kirjainta tai muuten hän ei ole muslimi!”

Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan ns. suvaitsemattomien kohdalla. Muslimiksi on helppo tulla joko syntymällä sellaiseksi tai lausumalla shahadan. Apostaasi puolestaan edellyttää varsin konkreettisia tekoja. On siis täysin mahdollista olla muslimi noudattamatta viittä uskonpilaria ja olemalla muodollisesti uskollinen islamilaiselle yhteisölle eli ummalle. Muslimius ei myöskään edellytä yksityiskohtaista tietoa islaminuskon perusteista.

Husein Muhammed syyllistyy viimeisimmässä kirjoituksessaan suoranaiseen valehteluun:

” Moni ei-muslimi näyttää lisäksi kuvittelevan, että juuri Koraanin ankarimmat ja sotaisimmat kohdat olisivat ne, jotka ovat voimassa, ja ne rauhanomaisemmat taas olisivat jotenkin vanhentuneita.”

Koraanin ristiriitaisuuksien käsittelyyn on olemassa vakiintunut käytäntö nasqh eli abrogaatio. Profeetta Muhammadin elämässä kronologisesti myöhäisemmät ilmestykset kumoavat aikaisemmat, mikäli ne ovat keskenään ristiriitaisia. Profeetta Muhammadin elämänura kehittyi asteittain saarnaajasta sotapäälliköksi ja luonnollisesti sotaisimmat suurat ovat peräisin myöhäisemmältä Medinan kaudelta.

Husein Muhammed jatkaa:

” Lisäksi eräissä piireissä suositaan vielä vainoharhaisia salaliittoteorioita siitä, kuinka muslimit aikovat alistaa koko maailman ja muuttaa sen kalifaatiksi. Kyseiset salaliittoteoriat on vähän samanlaisia kuin ne, joita natsit kehittelivät juutalaisista aikoinaan.”

Kuitenkin islamin pyhistä kirjoituksista löyty käsky, jonka mukaan muslimeita on käsketty taistelemaan, kunnes vain Allahin uskontoa palvotaan. Lisäksi on olemassa useita muslimijärjestöjä, jotka avoimesti pyrkivät tuohon päämäärään joko rauhanomaisin (esim. Hizb ut-Tahrir) tai väkivaltaisin keinoin.

Nämä järjestöt ilmaisevat aikeensa avoimesti. En tiedä yhtäkään, joka väittäisi näiden järjestöjen edustavan enemmistöä muslimeista. Kalifaatista ja maailmanvalloituksesta puhuminen ei muslimien tapauksessa kuitenkaan ole mikään salaliittoteoria vaan ääneen lausuttu tavoite, joka lisäksi löytyy islamin pyhistä kirjoituksista. Sen sijaan muslimimaissa monet juutalaisiin liittyvät perusteettomat salaliittoteoriat ovat laajalti levinneitä, kuten oheisesta artikkelista voi lukea.

Koraaniko ei täydellinen?

Husein Muhammed kohauttaa seuraavalla lauseella:

” On myös hyvä muistuttaa, ettei Koraani ole mikään täydellinen kirja, jossa on vastaus jokaiseen kysymykseen.”

Koraani on islamin mukaan täydellinen ja sellaisenaan Allahin sanaa. Tämä koskee siis sisällön luonnetta. Sen sijaan Koraani ei todellakaan kata kaikkia elämänalueita, minkä vuoksi se ei olekaan islamilaisen lain ainoa lähde.

Muhammed jatkaa:

” Niin kuin muutkin uskonnolliset kirjat – varsinkin Raamattu – Koraani sisältää huomattavan määrän ristiriitaisuuksia ja epämääräisesti ilmaistuja ohjeita, käskyjä ja kieltoja.”

Raamattua ei tosin kukaan tulkitse sellaisenaan Jumalan sanana, vaan sen ovat kirjoittaneet ihmiset jumalallisen johdatuksen inspiroimina. Raamattu ei ole mikään lakikirja eikä sellaisenaan lain lähde samalla tavalla kuin Koraani. Aiemmin mainitsin jo islamin tavasta käsitellä Koraanin ristiriitaisuuksia.

Husein Muhammed käsittelee myös predestinaatiota eli islamilaisessa kontekstissa ”inshallah-fatalismia”.

Islamilaisen lain ankarista rangaistuksista Husein Muhammed toteaa:

” Koraanissa ei sinänsä puhuta kivityksestä mitään. Lisäksi maltilliset muslimit ymmärtävät, että kyse on ankarista rangaistuksista, jotka ovat olleet islamin alkuaikoihin yleisiä myös muualla maailmassa ja myös vuosisatoja sen jälkeen.”

Profeetta Muhammad nimenomaan moitti juutalaisia siitä, että nämä eivät noudattaneet lakia eli kivittäneet avionrikkojia. Juutalaiset olivat luopuneet kivityksistä satoja vuosia ennen islamin tuloa eli islam toi tämän barbaarisen tavan takaisin. Kristinuskoon kivitykset eivät koskaan ole kuuluneet muualla paitsi tv-sarjassa Todistettavasti syyllinen (Cold Case).

Naisen asemasta Muhammedilla on myös sanottavaa:

”Moni muslimi uskoo islamin nimenomaan parantavan, eikä suinkaan heikentävän naisen asemaa.”

Tästä meillä on käytettävissä ainoastaan muslimien sana. Mikään todistusaineisto ei kuitenkaan viittaa, että näin olisi oikeasti ollut asian laita, koska esi-islamilaisesta Arabiasta on säilynyt vain vähän historiallista todistusaineistoa. Profeetta Muhammadin ensimmäinen vaimo Khadijah oli rikas kauppias. Itse kukin voi tykönään miettiä, miten monta hänen kaltaistaan löytyy nykyisestä Saudi-Arabiasta.

Egalitaristinen islam

Teoriassa islam on egalitaristinen uskonto. Muslimimiehet ovat keskenään tasa-arvoisia. Sen sijaan tasa-arvo ei ulotu naisiin, orjiin ja vääräuskoisiin. Husein Muhammed kirjoittaa:

” Lisäksi islam on teoriassa hyvin egalitaristinen uskonto. Siinä ei ole esimerkiksi hindulaisuuden tavoin kastijärjestelmää, eikä islamin piirissä koskaan muodostunut Euroopassa aivan viime vuosisataan asti vallalla ollutta selvää säätyjakoa.”

Kastijärjestelmää islamissa ei ole, mutta islamiin kääntyneet hindut eivät luopuneet kastijärjestelmästä, joka on edelleen todellisuutta Etelä-Aasian muslimien keskuudessa. Lisäksi erityisesti arabit pitävät itseään muita muslimeja parempina ja kohtelevat usein tummempia uskonveljiään avoimen halveksivasti.

Islam myös edustaa arabien kulttuuri-imperialismia, jossa käännynnäiskansat pakotetaan omaksumaan arabien historia ja unohtamaan oma esi-islamilainen historiansa (jahiliyya). Monet käännynnäiset ovat myös innokkaita omaksumaan arabien tapoja, kuten kotimaisten käännynnäisten käyttäytymisestä voi päätellä.

Lopuksi

Husein Muhammed jaksaa toistaa seuraavaa:

” Suuri osa muslimeista on uskonnollisesti passiivisia eli eivät ota aktiivisesti kantaa puolesta eikä vastaan. Samoin on vaikkapa monen suomalaisen kristityn kanta omaan uskontoonsa.”

Vaikka tämä olisikin totta, se ei poista ei-muslimien oikeutettua epäluuloa islamin pyrkimyksiä kohtaan. Rinnastus kristinuskoon ontuu tässä yhteydessä, koska kristinusko ei ole lakiuskonto eikä ota kantaa yhteiskunnan järjestämiseen liittyviin asioihin.

Islamille ainutlaatuisena piirteenä voidaan pitää jihad-doktriinia, jonka mukaan muslimien pitää pyrkiä alistamaan tarvittaessa väkivallan avulla muut uskonnot alaisuuteensa, kunnes muita jumalia ei Allahin lisäksi palvota. Islam jakaa maailman tiukasti uskoviin ja ei-uskoviin. Nämä ryhmät eivät voi elää keskenään yhteisymmärryksessä, vaan islamin on dominoitava muita uskontoja.

Niin kauan kuin maltilliset muslimit eivät myönnä jihad-doktriinia tai yrittävät selitellä sitä islamin kannalta parhain päin, aitoa luottamusta muslimien ja ei-muslimien välillä ei voi vallita. Siksi maltillisten muslimien pitää tunnustaa islamin ylivaltapyrkimykset ja kehotukset väkivaltaan vääräuskoisia kohtaan sekä pyrkiä kumoamaan näiden oppien oikeutus.

Koska itjihadin portit sulkeutuivat jo satoja vuosia sitten, islamin opit tarvitsevat päivitystä, jotta uskonto ei olisi jatkuvassa konfliktissa muiden uskontojen kanssa. Pelkkä löyhä tapa-islam ei riitä, koska ilman opillisia uudistuksia fanaatikkojen vaikutusvalta pysyy jatkossakin suurena. Itse en valitettavasti usko islamin kykyyn uudistua rauhanomaisen yhteiselon kannalta positiivisella tavalla.