Tutkimus: Suurin osa muslimeista arvostaa demokratiaa

Sivilisaatioiden välinen sota on peruutettu, koska muslimit haluavat samaa asiaa kuin mekin. Hekin haluavat demokratiaa ja elää rauhassa. Tätä asiaa on toitotettu niin kauan kuin muistan, ja joskus uskoin siihen itsekin. Nyt asiasta on tehty tutkimus, josta Kokoomuksen Verkkouutiset kirjoittaa otsikolla Jättitutkimus murskaa stereotypioita muslimeista.

Center for Muslim-Christian understanding

Pitää kuitenkin mennä sanojen taakse ja ensin katsoa, millainen laitos tutkimuksen on tehnyt. Verkkouutisten tutkimuksessa mainittiin John Esposito Georgetownin yliopistosta. Esposito johtaa laitosta nimeltä Prince Alwaleed Bin Talal Center for Muslim-Christian Understanding. Laitos on saanut nimensä saudiprinssi Alwaleed Bin Talalin mukaan, koska saudiprinssi lahjoitti keskukselle 20 miljoonaa dollaria joulukuussa 2005.

Tuosta Alwaleed Bin Talalista löytyy seuraava uutinen. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen saudiprinssi tarjosi silloiselle New Yorkin pormestarille Rudy Giulianille 10 miljoonan dollarin lahjoitusta. Giuliani kieltäytyi tarjouksesta, kun prinssi totesi Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikan myötävaikuttaneen terrori-iskuihin.

Konservatiivisen Frontpage Magazinen mukaan keskuksen johtaja John Esposito on tullut tunnetuksi voimakkaana islamilaisen radikalismin puolustelijana ja on kirjoittanut ennen lahjoitusta useita kirjoja, joissa vähätellään islamistisen ideologian globaalia vaikutusta. Lisäksi keskuksen palkkalistoilla on henkilöitä, joilla on yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan, sekä saudihallinnon edustajia. Artikkelissa myös vihjaillaan yhteyksistä järjestöihin, joilla on terrorismikytköksiä.

Vaikka nämä kytkökset eivät olisikaan epäilyttäviä, lienee selvää, että tutkimuksen tehneen keskuksen tarkoituksena on antaa länsimaiselle yleisölle positiivinen kuva islamista. Epäselväksi jää, miten keskus yrittää vaikuttaa muslimien kuvaan kristinuskosta tai länsimaista. Hieman epäilyttää, että Saudi-Arabiassa kristityistä ei anneta kovin positiivista kuvaa, onhan kristinuskon harjoittaminen kuningaskunnassa kiellettyä.

Radikaalit vain pieni vähemmistö

Palastaan takaisin Verkkouutisten artikkeliin, joka siteeraa Espositoa

Kävi ilmi, että muslimit arvostavat länsimaita - myös Yhdysvaltoja - kansalaisoikeuksien kunnioittamisesta, demokraattisesta järjestelmästä ja teknologisesta kyvykkyydestä. Samanlaisia vapauksia ja oikeuksia toivottiin omaankin maahan.

Eli palavat Yhdysvaltojen liput ja Kuolema Amerikalle –huudot eivät edusta muslimien valtavirtaa. Kuolemaa Tanskalle huutaneet mielenosoittajat edustavat sitä seitsemän prosentin vähemmistöä. Seitsemän prosenttia 1,3 miljardista on 91 miljoonaa Robert Spencerin Jihadwatchin mukaan, eli aika suuresta luvusta on silti kyse.

Teknologinen kyvykkyys liittyy sodankäyntiin, jossa Yhdysvallat ja Israel ovat olleet täysin ylivoimaisia muslimimaihin verrattuna. Eli pohjimmiltaan tuo arvostus liittyy islamilaisen maailman tekniseen ja taloudelliseen takapajuisuuteen verrattuna länsimaihin ja muslimien tietoisuuteen tästä tosiasiasta. Mistään todellisesta kunnioituksesta ei ole kyse.

Verkkouutiset jatkaa:

Kyselyn mukaan 93 prosenttia muslimeista edustaa maltillista linjaa, ja radikaaleja on vain 7 prosentin vähemmistö. Eivätkä radikaalit ole sen uskonnollisempia tai huono-osaisempia kuin maltillisetkaan. Päinvastoin, he ovat useimmiten paremmin koulutettuja ja hyvissä töissä.

Tässä murtuu illuusio siitä, että köyhyys ja syrjäytyneisyys aiheuttaisivat terrorismia. Radikaalit ovat paremmin koulutettuja. Kuuleeko Yleisradio?

Uutisesta ei käy ilmi, miten maltillinen ja radikaali erotetaan toisistaan. Tulkitaanko terrorismin kannattaja radikaaliksi ja terrorismin vastustaja maltilliseksi? Tällainen erottelu on joka tapauksessa mielivaltainen.

Esposito jatkaa vielä

Ironista kyllä, radikaalit uskovat demokratiaan jopa maltillisia enemmän. He ovat tosin aika kyynisiä sen suhteen, saadaanko sitä koskaan.

Radikaalit siis uskovat demokratiaan vielä enemmän kuin maltilliset. Tämä tuskin kertoo siitä, että radikaalit hirveästi arvostaisivat demokratiaa. He vain uskovat pääsevänsä valtaan sen avulla. Kun he ovat päässeet valtaan, he eivät enää tarvitse demokratiaa. Useat islamilaiset maat ovat harvainvaltaisia diktatuureja, joissa pieni, usein korruptoitunut länsimielinen eliitti hallitsee ja moskeijoiden kautta toimivat islamistit muodostavat ainoan merkittävän oppositiovoiman.

Esimerkiksi Muslimiveljeskunta järjestää sosiaalipalveluja vähäosaisille ja tarjoaa rahanvälityspalveluja, joiden avulla lännessä työskentelevät muslimit lähettävät rahaa sukulaisille kotimaassa. Muslimiveljeskunnan taustalta luonnollisesti löytyy Persianlahden öljymaista peräisin olevaa rahaa.

Mitä on muslimien haluama demokratia?

Muslimit kuitenkin suorastaan janoavat demokratiaa:

Sama piirre tuli esiin tutkimuksessa laajemminkin: muslimit haluavat demokratiaa, mutta eivät salli Yhdysvaltain tuovan sitä heille väkisin. Muslimien mielestä suurin este paremmille väleille lännen kanssa onkin se, etteivät länsimaat arvosta islamia, vaan tahtovat pakottaa muslimit samaan läntiseen muottiin.

Tässä tulee esiin keskeinen kysymys, eli mikä on se demokratia, jota muslimit haluavat, ja mihin se johtaa. Yhdysvallat on pystyttänyt väkisin demokratian Irakiin ja Afganistaniin, ja molemmissa maissa on luotu perustuslaki ja pidetty vaalit. Erilaiset aseelliset ryhmittymät taistelevat maassa olevia ulkomaalaisia joukkoja vastaan. Tällainen demokratia on siis väärin, vaikka molempien maiden perustuslait sisältävät viittauksen islamilaiseen shari’a –lakiin.

Millaisen demokratian muslimit sitten itse loisivat? Tuskin se hirveästi ulkoisilta puitteiltaan poikkeaisi Afganistanin ja Irakin demokratioista. Vaalit ja äänten lasku toimisivat varmasti jotenkuten, mutta shari’a -demokratia tuskin vastaa länsimaista liberaalia demokratiaa kansalaisvapauksineen etenkään vähemmistöjen ja naisten oikeuksien osalta. On jopa todennäköistä, että naisten ja vähemmistöjen oikeudet heikkenisivät demokratian myötä.

Lisäksi on syytä kyseenalaistaa, miten hyvin demokratia toteutuu etnisesti ja uskonnollisesti hajanaisissa maissa. Jos ihmisten äänestyskäyttäytyminen määräytyy uskonnon, etnisen ryhmän tai heimon perusteella, voiko puhua mistään todellisesta demokratiasta? Jos radikaalit lisäksi voittavat vaalit, uusi demokraattisesti valittu hallinto ei välttämättä ole vanhaa epädemokraattista hallintoa rauhantahtoisempi tai ystävällismielisempi länsimaita kohtaan. Tämä nähtiin edellisissa Palestiinalaishallinnon vaaleissa, joissa islamistinen Hamas korjasi potin.

Myös syy lännen ja islamilaisen maailman tulehtuneista väleistä vieritetään yksipuolisesti lännen niskoille. Kunhan me vain arvostaisimme islamia enemmän, välit kohentuisivat. Uutisesta ei kuitenkaan selviä, miten paljon islamia pitäisi arvostaa. Jos lännessä ei arvosteltaisi islamin nimissä tehtyjä ihmisoikeusloukkauksia ja pidättäydyttäisiin profeetta Muhammadin epäkunnioittavasta kohtelusta, sivilisaatioiden yhteentörmäystä ei olisikaan. Jospa me vähän tinkisimme sananvapaudesta kulttuurienvälisen rauhanomaisen rinnakkainelon hyväksi.

Valitettavasti hampaattoman myöntyväisyyden tie johtaa dhimmiyteen, koska islam ei tunnusta muita uskontoja tasavertaisiksi. Vain täydellinen alistuminen islamin ylivaltaan lopulta kelpaa, ja tuskin lännessä tähän on halua edes kiihkeimmillä kulttuurirelativisteilla.

"Uskontoko" ongelma?

Go Rin No Sho –blogissa kirjoitetaan Hamasin veikeistä lastenohjelmista. Minuakin oksettaa lasten manipulointi vihaan. Kirjoituksessa kuitenkin väitetään, että lastenohjelma osoittaa ”uskonnon” nimissä harjoitetun kasvatuksen olevan indoktrinaatiota. Ei se osoita mitään sinne päinkään.

Hamas on islamistinen poliittinen liike, jonka juuret ovat egyptiläisessä Muslimiveljeskunnassa. Islamin luonteeseen kuuluu se, että uskontoa ja politiikkaa ei luontevasti voi erottaa toisistaan. Sana uskonto sillä tavalla, kuin länsimaissa asia ymmärretään, ei sovellu kuvaamaan islamia eikä etenkään poliittista liikettä, jollainen Hamas on.

Jos Niemelä olisi rehellinen, hän löytäisi Hamasin toiminnasta enemmän yhtäläisyyksiä Hitler-jugendin ja neuvostopioneerien kasvatuksen kanssa. Lapsista manipuloidaan virallisen valtioideologian kannattajia. Olennaisena osana tähän kasvatukseen kuuluu ulkoisen viholliskuvan ylläpitäminen. Palestiinalaisten tapauksessa tämä on luonnollista, koska Hamasin ja laajemmin koko palestiinalaisuuden olemassaolon oikeutus perustuu jatkuvaan vihaan Israelia ja juutalaisia kohtaan. Jos tämä viha poistetaan, palestiinalaisuuden oleellinen sisältö katoaa.

Niemelä on kuitenkin vapaa-ajattelija ja vapaa-ajattelijoiden päävihollinen Suomessa on kristinusko ja erityisesti luterilainen kirkko. Niemelä jopa mainosti vapaa-ajattelijoiden poliittista islamia käsittelevän seminaarin tiedotteessaan eroakirkosta.fi –sivustoa. Näin saa toki tehdä, mutta se antaa kuvan siitä, että kristinusko ja poliittinen islam ovat jotenkin toisiinsa rinnastettavia uhkia ihmiskunnalle. Toivon, että tämä ei ole Niemelän kanta asiaan.

”Uskonnollinen todellisuus on tarua julmempaa”, Niemelä päättää kirjoituksensa. Niinpä niin. Tästä huolimatta Niemelän esitys islam-seminaarissa on lukemisen arvoinen. Esityksen sisältöön en kuitenkaan puutu tässä kirjoituksessa.

Ylen tv-uutiset – tahattoman koomista propagandaa

Yleisradion pääuutislähetys perjantaina 22.2.2008 kiinnitti huomiota vakavaan ongelmaan. Otsikolla "Uusvanhoillinen islam leviää internetissä" löytyy myös juttu Yleisradion sivuilta.

Erityisesti tähän ”uusvanhoilliseen islamiin” (ensimmäinen kerta, kun näen tuota termiä käytettävän) laskettiin Abdullah Tammen edustama Suomen Islamilainen Puolue. Uutistenlukijan mukaan kyseessä on ”uusi islaminuskon muoto, joka hakee innoitusta internetistä”.

Uutislähetyksessä kiinnitettiin aivan aiheellisesti huomiota siihen, että radikaali islam leviää internetin välityksellä Saudi-Arabiasta ja Egyptistä kaikkialle maailmaan. Tämä tosin on ollut tiedossa jo pitkään eli asiassa ei ole mitään uutta. Muilta osin uutisväläyksen sisältö meni valitettavasti tahattoman komiikan puolelle.

”Aivan uudenlainen islam”

Islamin tutkija Marko Juntunen sai kunnian esitellä ”aivan uudenlaista islamia”. Kyseessä ei tietysti ole mikään ”uusi islam”. Vain väline on uusi eikä internet tee puhdasoppisesta islamista mitenkään uutta. Tämä ei joko juolahtanut väläystä tehneille mieleen, tai vaihtoehtoisesti harhaanjohtaminen oli tarkoituksellista.

Juntunen mainitsi erikseen, kuinka tässä suurelta osin suomalaisten käännynnäisten harjoittamassa islamissa kiinnitetään huomiota aivan pienen pieniin asioihin. Muslimi kysyy neuvoja pienissä arkipäivän ongelmissa. Tavalliselle islamista tietämättömälle katsojalle syntyy vaikutelma, että tämä olisi jotenkin tavatonta islamissa. Näinhän ei ole, vaan islam säätelee kaikkia elämän osa-alueita takapuolen pyyhkimisestä sodankäyntiin. Jos muslimi ei tunne sääntöjä, hän voi kysyä niistä imaamilta. Internet-islamissa kyselyt vain tehdään sivuston kautta eikä suoraan imaamilta.

Viimeisessä puheenvuorossaan Juntunen sanoo huolestuneena (lainaus Ylen nettisivujen jutusta):

Huolestuttavaa on, että omaa muslimiuttaan esille tuovat uusvanhoilliset muslimit on otettu äärioikeistolaisten silmätikuiksi. Aseet, joilla sieltä lyödään takaisin, ovat ilmiselvästi voimistumassa.

Keitä nämä mystiset äärioikeistolaiset ovat? Se jää valitettavasti katsojille mysteeriksi. Sen sijaan ”uusvanhoillisilla” viitataan mitä ilmeisimmin Abdullah Tammen porukkaan. Tietääkseni sanan säilää merkittävämpiä aseita ei ole käytetty, mutta nykyisessä sananvapausilmastossa sekin on ilmeisesti itseään suvaitsevaisina pitäville liikaa.

Abdullah Tammikin päästetään ääneen. Tammen puheet ovat ajan kuluessa muuttuneet aina vain höyrähtäneemmiksi. Väläyksessä Tammi ylistää Afganistania johtanutta Taleban-hallintoa ja kehuu, kuinka rikollisuutta ei silloin esiintynyt. Ei varmasti esiintynyt, jos Kabulin jalkapallostadion valjastettiin Talebanin hirttäjäisorgioita varten.

Myös Somaliaa puoli vuotta hallinnut islamistiliike sai Tammelta suitsutusta. Uutislähetyksessä ei kuitenkaan mainittu, että viime eduskuntavaaleissa ehdokkaana ollut Zahra Abdulla oli raportoimassa Somalian tapahtumista, kun islamistihallinto oli vallassa. Myös Zahra Abdullan mielestä islamistit toivat maahan järjestyksen. Tosin keinot muistuttivat Talebanin vastaavia, mutta se ei ilmeisesti Zahraa hirveästi häirinnyt. Ylen uutislähetyksessä ei myöskään mainittu, miten laajasti Suomen somalit kannattivat Somaliaa hallinnutta islamistihallintoa.

Kotouttamisfetissi

Uutislähetyksessä annetaan ymmärtää, että tämä uudenlainen internet-islam on ulkomailla vaikuttanut erityisesti syrjäytyneisiin maahanmuuttajanuoriin, jotka ovat kääntyneet jopa terrorismin kannattajiksi. Samalla lähetyksessä unohdetaan, että terroristit eivät välttämättä ole erityisen syrjäytyneitä. Viime kesänä Britanniassa terrori-iskua yrittäneet olivat lääkäreitä ja töissä Britannian valtiollisen terveydenhuollon palveluksessa, eli he olivat työperäisiä maahanmuuttajia sanan varsinaisessa merkityksessä. Yle kuitenkin yrittää pitää yllä virheellistä käsitystä terrorismista syrjäytyneiden harrastuksena.

Tätä kuvaa kuitenkin tarvitaan, koska Suomen viranomaiset haluavat uskoa, että ongelmista selvitään, kunhan kotouttaminen vain onnistuu. Ilmeisesti Suomen viranomaiset kuvittelevat omaavansa maagisen kosketuksen, jolla kotouttaminen onnistuu paremmin kuin muualla Euroopassa.

Ulkoministeriön lähetystöneuvos Kirsti Westphalen päästetään lopuksi ääneen. Westphalen on mukana työstämässä hallituksen sisäisen turvallisuuden ohjelmaa ja johtaa erityisesti ohjelmatyötä, joka keskittyy terrorismiin, radikaalisuuteen ja ääriliikkeisiin. Suomessa ei hänen mukaansa ole erityistä syytä huoleen, ja Abdullah Tammen kaltaiset radikaalit eivät edusta muslimien valtavirtaa.

Seuraavaksi Westphalen keskittyy ”ennaltaehkäiseviin toimiin”, joilla ongelmat vältetään. Kun ollaaan siirrytty työperäiseen maahanmuuttoon, Suomessa pitää luoda olosuhteet, jossa ihmiset kotoutuvat ja he voivat olla varmoja, etteivät he putoa mihinkään taloudellisiin ja sosiaalisiin loukkoihin. Myös syrjintään ja rasismiin pitää puuttua.

Käytännön toimista esille tulivat ne vanhat tutut eli kielitaito, työllistyminen ja koulutus. Kunhan vain kotouttamiseen ja maahanmuuttajien työllistymiseen panostetaan, asiat lutviutuvat kuin itsestään.

Kun virkamies puhuu työperäisestä maahanmuutosta samassa yhteydessä kuin kotouttamisesta, tavalliselle kansalaiselle herää epäilys, että miten työperäistä se maahanmuutto loppujen lopuksi onkaan. Miksi tarvitaan kotouttamis- ja työllistämistoimia? Eikö työperäisellä maahanmuuttajalla ole työpaikkaa valmiina?

Jos asiasta puhutaan terrorismin ja radikalismin kanssa samaan aikaan, on täysin oikeutettua tehdä johtopäätös, että ns. työperäisiä maahanmuuttajia hankitaan islamilaisista maista. Joku valtion virkamies mainitsi joskus aiemmin kohdemaina Ukrainan, Turkin, Egyptin ja Tunisian. Näistä vain Ukraina ei ole islamilainen. Jos kerran islamilaisista maista tulevien maahanmuuttajien kohdalla on olemassa riski radikalisoitumisesta, miksi maahanmuuttajia halutaan nimenomaan näistä maista? Eikö olisi järkevämpää suosia maahanmuuttoa muista kuin islamilaisista maista? Ääribuddhalaisista terroristeista en ole koskaan kuullut.

Onneksi on oikea islam?

Kun tietämättömyys yhdistetään propagandistiseen otteeseen, tulos on useimmiten koominen eikä Ylen uutislähetys tehnyt tässä poikkeusta. Siinä yritettiin tehdä keinotekoinen pesäero uusvanhoillisen internet-islamin ja maahanmuuttajien edustaman oikean islamin välille. Tavoite oli siis sama kuin Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin surullisenkuuluisassa tiedotteessa.

Kuten tiedämme, täällä oikeata islamia edustaa Hämeen-Anttilan lisäksi Suomen islamilainen neuvosto. Miksi sitten heidän sivustoltaan on linkkejä (1 ja 2)aivan samanlaisille online-fatwoja jakaville sivustoille, joita suomalaiset uusvanhoilliset internet-muslimit käyttävät? Eikö Islam Online -sivustolla fatwoja jakava ja Al-Jazeera –kanavalla omaa ohjelmaa vetävä Yusuf Al-Qaradawi muka ole radikaali tai uusvanhoillinen internet-muslimi?

Suvi Linden – poliitikko oikealla asialla

Kohu lapsipornon suodatuslistoista sai Liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindenin puuttumaan asiaan. Linden totesi ykskantaan, että lapsiporno ei ole sananvapausasia. Olen täsmälleen samaa mieltä. Lapsipornon levitys ja katselu eivät ole sananvapausasia. Internetin ennakkosensuuri sen sijaan on.

Suomessa on käytössä vapaaehtoinen ennakkosensuuri eli operaattorit voivat halutessaan suodattaa Poliisilta saamansa listan nettiosoitteista, joissa väitetään olevan lapsipornoa. Matti Nikki –niminen henkilö on kuitenkin kerännyt listan osoitteista ja todennut, että suurin osa listalla olevista osoitteista ei sisällä lapsipornoa, vaan ne ovat enimmäkseen tavallista pornoa eli laillista aineistoa.

Suodatuslistoista käytiin aikanaan kiivasta keskustelua ja tuolloin asiantuntijat kuten Petteri Järvinen totesivat, että suodatuslistat ovat tehoton tapa estää lapsipornon levitystä. Ne ovat teknisesti kierrettävissä eikä yksinkertaisimpien suodatustapojen kiertämiseen tarvita juuri lainkaan erityistä osaamista. Lisäksi lapsipornon levittäjät harvemmin käyttävät julkisia nettiosoitteita törkynsä levittämiseen.

Järvinen totesi myös, että ennakkosensuuri avaa mahdollisuudet suodattaa myös muunlaista ”kiellettyä” aineistoa kuten ulkomaisia rahapelipalveluja, tekijänoikeuksien alaista materiaalia sisältäviä tai kansanryhmää vastaan kiihottavia nettiosoitteita. Itse kirjoitin aiheesta viime vuoden toukokuussa. Suodatuslistoja koskevan lakiesityksen lausuntokooste löytyy täältä.

Suodatuslistojen käyttöä laajennetaan

Suvi Lindenin reaktio kohuun on ymmärrettävä siltä kannalta, että suodatuslistoja aiotaan käyttää myös muunlaisen materiaalin suodattamiseen, ja ensimmäisenä kohteena ovat mitä todennäköisimmin internetissä tarjottavat rahapelit ja erityisesti nettipokeri. Petteri Järvisen parin vuoden takainen arvio suodatuslistojen käytön laajentamisesta on siis käymässä toteen.

Jo aiemmin julkisuudessa käsiteltiin suurella kohulla nettipokeria ja väitettyjä peliongelmia, joita nimenomaan nettipokeri aiheuttaa. Todellisuudessa eniten peliongelmia aiheuttavat valtion peliyhtiöiden laillisesti tarjoamat rahapelit, mutta tästä ei olekaan kyse, vaan ”yleishyödyllisten asioiden” rahoituksen turvaamisesta.

Valtio on huolissaan peliyhtiöiden tuotosta, koska nuoret ihmiset eivät pelaa erityisen innokkaasti valtion pelimonopolien tarjoamia pelejä. Markettien hedelmäpeleihin tuhlaavat rahojaan lähinnä eläkeläiset, ja Veikkauksen perinteisen rahasammon eli Loton pelaajat kuuluvat samaan ikäryhmään.

Valtio tietää, että se ei pysty houkuttelemaan nuoria netinkäyttäjiä pelaamaan valtion pelimonopolien rahapelejä, koska internetistä löytyy monipuolisempi pelitarjonta ja paremmat palautusprosentit. Valtion ”yleishyödylliset kohteet” jäävät siis tulevaisuudessa heikommalle rahoitukselle, jos jotakin ei tehdä. Äskettäin asiaa pohtinut työryhmä esitti erilaisia vaihtoehtoja pelimonopolin rahoituksen turvaamiseen. Yhtenä vaihtoehtona esiin nostettiin suodatuslistat, joilla estetään pääsy ulkomaisille pelisivustoille.

Suodatus käyttöön myös laittoman nettilataamisen torjuntaan

Linden reagoi lapsipornokohuun voimakkaasti, koska hänellä oli mielessä suodatuslistoille myös muuta käyttöä. Hän on asettanut 36-henkisen mediafoorumin tutkimaan median ja internetin roolia lasten ja nuorten arjesta, ja oheisesta jutusta voi arvailla, millaisia aikeita Liikenne- ja viestintäministeriöllä on. Työryhmän kokoonpanon perusteella pääpaino tulee olemaan tekijänoikeuksien alaisen materiaalin suodatuksessa.

Koska asialla on valtio, keinot ovat pakkokeinoja. Operaattorit pakotetaan käyttämään suodatuslistoja eli teknisin keinoin estämään pääsy kielletyille sivustoille. Aiempi työryhmä suositteli rahapelisivustojen suodatusta, ja uusi työryhmä tulee suosittelemaan tekijänoikeuksien alaista materiaalia sisältävien sivustojen suodatusta.

Koska suodatuslistat aiotaan saattaa pakollisiksi ja niiden käyttöaluetta laajennetaan, kaikenlainen keskustelu nykyisten suodatuslistojen toimivuudesta pitää vaientaa. Siksi lapsiporno ei ole sananvapausasia eikä lapsipornon yhteydessä saa puhua kielletystä ennakkosensuurista. Siksi Matti Nikin toimittama sivusto suodatettiin, ja siksi Matti Nikki joutuu poliisin puhutteluun.

Ainoa jännityksen aihe asiassa on se, kumpi kohde joutuu ensimmäisenä suodatettavaksi. Voi olla, että rahapelisivustojen suodatus ei mene läpi EU:ssa, eli poliittisesti on helpompi suodattaa tekijänoikeuksien alaista materiaalia sisältävät sivustot. Oman veikkauksensa asiasta voi käydä tekemässä tuolla.

Mitä seuraavaksi?

Politiikassa typerät ja perusoikeuksia polkevat lait menevät läpi, koska kukaan ei uskalla vastustaa niitä. Tehoton ja typerä seksin oston kieltävä laki säädettiin, koska yksikään kansanedustaja ei halunnut leimautua seksipalveluja käyttävien miesten puolustelijaksi. Onneksi sentään lakia innokkaimmin ajanut Susanna Rahkonen pudotettiin viime vaaleissa eduskunnasta, eli äänestäjiä ei voi rajattomasti kusettaa.

Samalla tavalla laki lapsipornon estolistoista saatiin vietyä läpi, koska yksikään kansanedustaja ei halunnut leimautua pedofiilien puolustajaksi. Hyvän asian puolesta olevia turhia ja tehottomia mutta potentiaalisesti vaarallisia lakeja säädetään aina. Omaa moraalista erinomaisuuttaan äänekkäästi korostavat kansanedustajat voittavat järjen ääntä edustavat tahot. Siksi en kadehdi internetin sananvapautta puolustavan Electronic Frontier Finlandin työtä. Valtio ei kuuntele heitä, koska poliitikkoja kiinnostaa enemmän se, miltä asiat näyttävät iltapäivälehdissä ja tv-uutisten kuvavälähdyksissä, kuin asioiden todellinen sisältö.

Suomalainen valtamedia on myös osoittautunut kehnoksi sananvapauden käyttäjäksi ja puolustajaksi. Monet mediat kokevat internetin itselleen uhkana, koska nettimaailmassa valtamedian toimittajalla ei ole samanlaista monopolia totuuteen kuin printtimedian kulta-aikana.

Suvi Linden on monen mielestä (myös minun) henkisiltä kyvyiltään varsin vaatimaton henkilö. Poliitikkona hän on kuitenkin menestynyt ja selviytynyt skandaaleista, koska osaa puolustaa oikeita asioita oikeaan aikaan. Hänellä on poliittista vaistoa, hän edustaa oikeaa sukupuolta ja pääsee ministeriksi, koska Kokoomuksella ei ole sopivista ministeriehdokkaista runsaudenpulaa etenkään Pohjois-Suomessa.

Nettirahapelien ja laittoman latauksen suodatus kuitenkin riittävät tällä kertaa. Seuraavaksi jännitetään, milloin ennakkosensuuri laajennetaan myös poliittisluonteiseen keskusteluun. Pääministeri Vanhanenkin vieraili Googlella ja tiedusteli, miten epäilyttävät viestit saataisiin jäljitettyä. Googlen asemesta kehottaisin Vanhasta ottamaan yhteyttä suoraan Kiinan hallitukseen.

Lisäys 22.2.2008: Effi:n sivuilta löytyy kattava englanninkielinen esitys aiheesta.

Islamilaista puoluetta kieltämässä

Soppa Abdullah Tammen vielä perustamattoman Suomen Islamilaisen Puolueen (SIP) ympärillä käy aina vain hullummaksi. Polttopisteessä on itsensä moneen kertaan munannut Maahanmuutto- ja Eurooppaministeri Astrid Thors.

Thorsin käsittämättömän tiedotteen ”islaminvastaisesta shariasta” monet ovat jo lukeneet. Otsikko kuitenkin kertoi Thorsin tavoitteen, eli hänen mielestään islamilaisen puolueen perustaminen on osoitus puoluelainsäädännön puutteellisuudesta. Thors jatkoi tiedotteessaan sanomalla:

”Kulttuurien välinen dialogi ei hyödy islamistisen puolueen perustamisesta.”

Abdullah Tammi on vielä alkamattoman puoluejohtajan uransa aikana saanut suvaitsevaiston paniikkiin. Tammi saarnaa kulttuurien välisen dialogin kannalta väärää islamia. Tammen vaatimukset sharian käyttöönotosta ovat vääräuskoiselle kuulijakunnalle tarkoitetun hämeenanttilalaisen islamin version vastaisia. Tosin Tammi on muslimi mutta Jaakko Hämeen-Anttila ei tietääkseni ole.

Enkä ymmärrä, miten kulttuurienvälinen dialogi voisi olla jonkinlainen kriteeri puolueen perustamiselle.

Thorsin alkujaan ruotsinkielisen tiedotteen kömpelö suomennos jatkaa:

”Sen sijaan laki ei vaadi, että hyväksytään demokraattisia päämäriä tai kunnioitetaan ihmisoikeuksia.”

Demokratiassa ajatukset yhteiskunnan kehittämisestä kilpailevat keskenään. On äänestäjän tehtävä päättää, onko joku ajatus kelvollinen vai ei. Tehtävä ei kuulu maahanmuuttoministerille, virkamiehille tai edes hallitukselle paitsi Putinin Venäjällä, jossa puolueiden kieltäminen tekaistujen muotoseikkojen takia on arkipäivää. Tiedotteensa perusteella Thors ei kannata todellista demokratiaa vaan venäläistyyppistä ”ohjattua demokratiaa”.

Thors puhuu ylevästi demokraattisista päämääristä ja ihmisoikeuksien kunnioituksesta. Valitettavasti juuri Thorsin kaltaiset itseään suvaitsevaisina pitävät ihmiset ovat tahrineet nämä sanat ja kääntäneet niiden merkityksen päälaelleen. Ihmisoikeuksia puolustetaan Suomessa tekemällä tutkintapyyntöjä internetiin kirjoittavista yksityisistä ihmisistä ja jakamalla tuomioita Syrjintälautakunnan kaltaisissa poliittisissa tuomioistuimissa. Sitten vielä puolueen kieltäminen ennen vaaleja on osoitus demokratiasta.

Kieltämiselle ei perusteita

Helsingin Sanomien uutisessa todetaan otsikossa, että islamilaisen puolueen kieltämiselle ei ole perusteita. Oikeusministeriön julkisoikeusyksikön johtaja Sami Manninen toteaa:

"Yhdistymisvapaus on keskeinen oikeus, joka on taattu myös perustuslaissa. Yhdistyslaki ja puoluelaki asettavat rajoituksia puolueen toiminnalle, mutta lakeja täytyy tulkita äärimmäisen väljästi. Kaikkea muuta pitää suvaita paitsi suvaitsemattomuutta. "

Mikäköhän on se suvaitsemattomuus, jota ei pidä suvaita? Kuka päättää, mikä on suvaitsematonta ja mikä ei? Manninen tuskin tarkoittaa ministeri Thorsin suvaitsemattomuutta, jota mielestäni ei pitäisi suvaita.

Vihreitä edustava oikeusministeri Tuija Brax ei ota kantaa islamilaisen puolueen perustamiseen, mutta haluaa muutoin osoittaa olevansa hyvä ihminen:

”Jos jonkun yhdistyksen tavoitteena on heikentää naisten asemaa yhteiskunnassa esimerkiksi edistämällä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, on asiaan puututtava. Yhdistyksen tarkoitus ei saa olla lain vastainen, esimerkiksi kenenkään kuolemaa tai tappamista ei saa edistää.”

Hesari ilmeisesti kannattaa islamilaisen puolueen kieltämistä, koska se mainitsee IKL:n kieltämisen ikään kuin ennakkotapauksena. Neuvostoliiton saneleman rauhansopimuksen perusteella tapahtunut puolueen kieltäminen ei kuulosta oikein hyvältä esimerkiltä, vaikka puolue olisi jonkun tulipalokommunistin mielestä kuinka ”fascistinen” tahansa.

Abdullah Tammella on samanlainen oikeus perustaa puolue kuin kenellä tahansa muulla, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Minä puolestani varaan itselleni oikeuden arvostella Tammen puolueen päättömiä ja vastenmielisiä tavoitteita. Tammen puolue on vaatinut sharia-lakia Suomeen avoimesti, mikä on parempi asia kuin tuoda se hiipien keittiön kautta esimerkiksi ”maahanmuuttajanaisille suunnattuina uimahallivuoroina” kulttuurienvälisen dialogin ja suvaitsevaisuuden kaapuun verhottuna.

Ministeri Thors on tahtomattaan paljastanut, miten ontolle pohjalle hänen edustamansa ministeriön ajama monikulttuuripolitiikka on rakennettu. Vasta äskettäin luin Tundra Tabloidsin kommenttiosastolta, että aiemmassa kirjoituksessani mainittu Suomen Islamilainen Neuvosto on itse asiassa valtion johdolla luotu järjestö. Tällä järjestöllä olisi ollut mahdollisuus osoittaa, että Tammen edustama islam on väärää islamia. Luulen tietäväni, miksi järjestö ei sanonut asiasta mitään konkreettista.

Euroopan tulevaisuus?

Tanskassa palaa ja ruttuvaari raportoi tapahtumista ansiokkaasti. Octaviuksella on myös oiva kirjoitus siitä, miten tähän on tultu.

Seuraavassa Snaphanenin ottamia kuvia Hizb ut-Tahririn mielenosoituksesta.

Tanskalainen Snaphanen julkaisi Jyllands Postenin Flemming Rosen kirjoituksen. (Julkaistu Wall Street Journalissa 15.2.2008) Siinä Rose lainaa turbaanipommi-Muhammadin piirtäjän Kurt Westergaardin kertomaa kaskua.

Toisen maailmansodan aikana Pablo Picasso tapasi saksalaisen upseerin Etelä-Ranskassa, ja miehet alkoivat keskustella keskenään. Kun saksalainen tajusi, kenen kanssa hän on tekemisissä, hän sanoi:

”Ai sinä olet se, joka loi Guernican?”

Saksalainen viittasi kuuluisaan Picasson maalaamaan tauluun, joka kertoi baskimaalaisen kaupungin pommituksesta vuonna 1937.

Picasso mietti hetken ja vastasi: ”Ei se en ollut minä vaan sinä.”

Samalla tavalla Westergaard ei luonut turbaanipäistä Muhammadia, vaan sen tekivät islamilaiset terroristit, jotka perustelevat tekonsa profeetta Muhammadin esimerkillä. Piirrosjälki tuli Westergaardin kynästä, mutta itse ajatus on peräisin terroristeilta.

Loppuun vielä samasta kirjoituksesta löytyvä George Orwell –sitaatti:

"Vapaus tarkoittaa oikeutta kertoa ihmisille se, mitä he eivät halua kuulla."

Abdullah Tammi ja oikea islam

Olin jo vähän odottanut tämän kaltaista uutista. Siinä Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar valittelee, että Suomessa islam-keskustelu pyörii toistaiseksi vielä perustamattoman Islamilaisen puolueen ympärillä. Kyse on siis Abdullah Tammen puolueesta, joka on julkisuudessa kovaan ääneen esittänyt vaatimuksia muslimien erityiskohtelusta ja jopa sharia-lain käyttöönotosta.

Kotisivujensa mukaan Islamilaisen neuvoston tarkoituksena on toimia yhteistyöelimenä ja keskustelufoorumina islamilaisille yhteisöille Suomessa. Neuvosto pyrkii edistämään kunnioitusta ja tietoisuutta sekä islamia kohtaan Suomessa että suomalaista kulttuuria kohtaan muslimien keskuudessa. En tunne neuvoston toimintaa niin tarkasti, että voisin kommentoida, miten hyvin se on näissä tehtävissään onnistunut.

Puheenjohtaja Hajjar itse edustaa Suomen islamilaista yhdyskuntaa, jonka imaamina toimii Khodr Chehab. Suomen islamilaisen neuvoston hallituksessa toimii myös tuttu tamperelainen Mustafa Kara, joka on hänkin esiintynyt televisiossa, joskaan ei yhtä usein kuin Abdullah Tammi.

Tammen puolue aiheuttaa kuohuntaa

Abdullah Tammen puolueen julkinen esiintyminen on pakottanut neuvoston astumaan esiin ja julkaisemaan tiedotteen, johon tuo Helsingin Sanomien juttukin perustuu. Tiedotteessa sanoudutaan peitellysti irti Tammen puoluehankkeesta ja tavoitteesta saada sharia-laki Suomeen.

Tiedotteesta kannattaa poimia muutamia kohtia ja lukea niitä hieman rivien välistä.

Politiikka ei kuulu Neuvoston ensisijaisiin tavoitteisiin. Neuvoston ensimmäisessä vuosikokouksessa käydyssä strategiakeskustelussa katsottiin, että yhteiskunnallinen toiminta olisi yksi pitkän tähtäimen tavoitteista mutta ei politiikka.

Mitä on tämä yhteiskunnallinen toiminta? Tuon lauseen edellä on kerrottu, että tavoitteena on mm. vuoropuhelu islamilaisten järjestöjen ja muiden uskonnollisten tahojen sekä valtion kanssa. Käytännössä tämä tarkoitta ”uskontojenvälistä dialogia”, josta löytyy viitteitä, kun etsii Googlella merkkejä järjestön toiminnasta. Valtion osalta keskustelukumppanina on ollut lähinnä vähemmistövaltuutettu, johon viittaavia linkkejä löytyy useita.

Islamilainen neuvosto pyrkii siis vaikuttamaan yhteiskunnallisesti mutta ei poliittisesti eli kyseessä on muslimien etuja puolustava ”lobbausjärjestö”. Yhteyksiä ei haeta poliitikkoihin tai poliittisiin puolueisiin, vaan valtion viranomaisiin ja uskonnollisiin järjestöihin. Järjestö on osa virallista ”monikulttuuriestablishmentia”, jolle Abdullah Tammen puoluehanke on lähinnä kauhistus. Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors jopa luonnehti Tammen vaatimuksia ”islamin vastaisiksi”.

Siinä missä Tammen puoluehankkeen takana olevat tahot ovat enimmäkseen suomalaisia käännynnäisiä, islamilaisen neuvoston johtohenkilöt edustavat suurimmaksi osaksi maahanmuuttajia. Suomen islamilainen neuvosto väittää tiedotteessaan jäsenjärjestöjensä (17 kpl) edustavan enemmistöä Suomen muslimeista. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että mikään järjestö ei voi noin vain edustaa Suomen muslimeja. Abdullah Tammen puoluekin edustaa vain äänestäjiään sikäli, kun puoluetta koskaan perustetaan.

Islamilainen neuvosto ja sharia

Tiedotteessa puututaan myös sharia-lakiin seuraavasti:

Tiedostusvälineissä on puhuttu ”sharia” laista. Tämä on todellisuudessa laaja käsite, jota ei voi pelkistää ainoastaan rikoslakiin. Sharia laki on kattava kokonaisuus johon sisältyvät esim. oikeudenmukaisuus, lasten kasvatus, talous, sosiaaliset lait, sisä- ja ulkopolitiikka, uskonharjoittamiseen liittyvät lait, uskonvapaus, perintölaki, avioliittolait jne. ”Sharia” lain olennainen osa on sopimusten noudattaminen. Kansalaiset, oleskelevat ja vierailijat ovat käytännössä sopimuksia tehneet kunnioittamaan lakia ja perustuslakia ja näitä sopimuksia on kunnioitettava. Islamin lait soveltuvat jokaiselle aikakaudelle ja paikalle ja uskomme, että Suomen lain kanssa ristiriidassa olevat asiat ovat ratkaistavissa.

Yllä oleva teksti edustaa puolestaan tyypillistä hämmentämistä, jossa käsitteen sharia todellinen merkitys haudataan sanahelinän alle. Suomen islamilaisen neuvoston brittiläisen vastineen Britannian muslimineuvoston propagandasivuilla sharia on selitetty kansantajuisemmin.

Sharia on järjestelmä, jolla johdetaan lakeja Koraanin ja profeetan Sunnan perusteella. Koraani on sellaisenaan Allahin sanaa ja tärkein opastuksen ja tulkintojen lähde. Profeetan esimerkki (Sunna) on toissijainen opastuksen ja tulkintojen lähde. Sunna sisältää profeetan sanoja ja tekoja. Sunna vahvistaa Koraanin tulkintoja tuomalla yksityiskohtaisempaa tietoa joihinkin käsitteisiin sekä laajentaa lakeja ja käytäntöjä. Se käsittää useita päivittäisen elämän aspekteja mukaan luettuna politiikka, talous, pankkitoiminta, liiketoiminta, sopimukset, perhe, hygienia ja sosiaaliset kysymykset.

Abdullah Tammen puolue sanoo edustavansa sunnalaista islamia. En usko, että puolue on kovasti eri mieltä yllä esitettyjen asioiden kanssa. Tavallisen vääräuskoisen kannattaa tietää, että islam määrittää säännöt kaikille elämänalueille Koraanista ja Sunnasta suoraan otettujen tai johdettujen tulkintojen perusteella. Toisin kuin Suomen islamilainen neuvosto väittää, sharia sisältää lakeja, jotka eivät ole yhteen sovitettavissa Suomen lain tai länsimaisen oikeuskäytännön kanssa. Täydellisimmässä muodossa shariaa sovelletaan Iranin ja Saudi-Arabian kaltaisissa maissa, joiden ihmisoikeustilanne on varsin kaukana länsimaisesta ihanteesta. Useimpien islamilaisten maiden perustuslait sisältävät viittauksen shariaan, eli säädettävät lait eivät saa olla ristiriidassa sharian kanssa.

Toisin kuin ministeri Thors väitti (ennen kuin korjasi tiedotteensa), sharia ei ole islamin vastainen vaan olennainen osa islamia. Uskontoonsa vakavasti suhtautuva muslimi haluaa elää sharian alaisuudessa, koska sharia-laki tulee suoraan Allahilta ja länsimaiset lait ovat puolestaan ihmisten säätämiä. Ne muslimit, jotka eivät kannata shariaa (heitäkin on runsaasti), eivät yleensä ole tunnollisia muslimeja, vaan heitä voi verrata lähinnä tapakristittyihin.

Suomen islamilainen neuvosto ei tiedotteessaan kerro, haluaako se shariaa Suomeen. Jos islamilaisen neuvoston jäsenet ovat uskovaisia muslimeja, he todennäköisesti haluavat. He eivät kuitenkaan sano tätä, koska se vahingoittaisi muslimien asemaa. Siksi he käyttävät muita keinoja asiansa edistämiseen toistaiseksi, kun muslimien määrä Suomessa on vielä suhteellisen pieni. Tilanne on toinen monissa muissa Euroopan maissa kuten Britanniassa, jossa Canterburyn arkkipiispa suorastaan vaati sharian nostamista brittiläisen oikeuskäytännön rinnalle.

Abdullah Tammi on puhunut asioista suoraan, islamilaisen neuvoston mielestä ilmeisesti liian suoraan ja ennen kaikkea liian aikaisin. Tällöin on vaarana, että vääräuskoinen enemmistö herää unestaan ja alkaa miettiä, mistä tässä islamissa oikeasti on kysymys. Siksi tarvitaan näitä tiedotteita, jotta tavallinen suomalainen saadaan uskomaan, että islam pyrkii pohjimmiltaan rauhanomaiseen rinnakkaineloon muiden uskontojen kanssa. Islamilainen neuvosto ei maininnut tiedotteessaan, olivatko Tammen vaatimukset islamin vastaisia. Minusta Tammen toivelistalla ei ole esiintynyt yhtäkään islamin vastaista asiaa. Ministeri Thors voi olla eri mieltä.

Tiedotteen viimeinen lause on paljon puhuva, koska siitä käy selkeästi ilmi, että neuvoston tavoitteena ei ole integroida muslimeja osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Mielestämme haasteena ei ole muslimien integroituminen, vaan heidän hyväksyminen täysimääräisinä yhteiskunnan jäseninä, sillä muslimit ovat todellisuudessa osa tätä yhteiskuntaa ja tulevat aina olemaan.

Muslimien integroituminen on haaste mille tahansa länsimaiselle demokratialle, ja joku voi väittää sitä mahdottomaksi tehtäväksi etenkin, jos muslimien lukumäärä kasvaa riittävän suureksi. Suomen islamilainen neuvosto ei koe integroitumista haasteeksi, koska se ei todennäköisesti edes tavoittele sitä vaan muslimeille asemaa erillisyhteisönä monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Helsingissä (muka) tapahtunutta

Seuraava on ensimmäinen ja melko varmasti myös viimeinen yritykseni fiktion alalla. Mukana on tietysti agentteja, islamisteja sekä paha siionistien salaliitto. Foliohattu on tiukasti päässä.

Ratakadun palaveri

Osastopäällikkö M. saapuu kokoushuoneeseen tyypilliseen tapaansa myöhässä. Hän kaivaa läppärinsä laukusta ja kytkee sen heittimeen. Powerpoint-esitys on pian valmis alkamaan.

- Minulta kysytään, onko Suomessa terroristeja. Tähän kysymykseen joudun aina vastaamaan, että en tiedä. Yrityksemme värvätä tietolähteitä Suomessa asuvien muslimien joukosta ovat säännöllisesti epäonnistuneet. Nyt tarvitaan uusia ajatuksia ja odotan niitä teiltä.

Kokoushuoneeseen tulee syvä hiljaisuus. Viimein nurkassa oleva harmaantunut, silmälasipäinen mieshenkilö sanoo hiljaisella äänellä:

- Mitä jos me luotaisiin se tietolähde?

- Kertoisitko tarkemmin, mitä oikein tarkoitat?

- 70-luvulla venäläiset eivät millään uskoneet, että Suomessa ei ole fasisteja. Siispä me loimme heille natseja ja näytimme heitä telkkarissa. Nämä sitten menivät ja yrittivät polttaa jonkun kommunistien kirjapainon ja me saimme tästä syyn puuttua asiaan. Näytettiin venäläisille, että kyllä meillä natsihommat pannaan kuriin.

- No niin, mutta miten tuo nyt muka liittyy terrorismiin?

- Me voitaisiin luoda omat islamistit. Saataisiin tietoja yhteyksistä ja samalla vähän muokattua yleistä mielipidettä kielteisemmäksi muslimien maahanmuuttoa kohtaan.

- Mutta emmehän me sellaista voi tehdä. Ei ole resursseja, ja mitä jos media saa asiasta vihiä?

- Ei meidän tarvitse itse kaikkea tehdä. Annetaan muiden hoitaa asia meidän puolesta. Minulla on yksi kontakti, joka voisi innostua asiasta.

- Millaista vastapalvelusta meiltä odotetaan?

- En tiedä, pitää ensin kysäistä.

- Hoida homma ja pidetään uusi palaveri, kun olet saanut jotakin konkreettista aikaiseksi.

Kahvilassa

Ulkoministeriön virkamies K. istuu kahvilassa ja naputtelee sormillaan pöytään, johon pian istuu harmaatukkainen herrasmies. Hän on Israelin lähetystöattasea W. Miehet vaihtavat kohteliaisuuksia ja keskustelevat niitä näitä, ennen kuin päästään asiaan:

- Meillä on pieni ongelma. Suomeen pitäisi saada islamistinen liike ja teillä on kokemusta, öhöm, vastaavista toimenpiteistä, K. aloittaa.

- No mutta miten me muka voisimme auttaa? W. kyselee hämmästyneen näköisenä.

- Tiedämme, että teillä on porukkaa mukana niissä arabikansojen ystävyysseuroissa ja sen sellaisissa. Eikö heistä joku voisi ottaa asian itselleen?

- Tuo on aika paljon pyydetty. Haluamme luonnollisesti vastapalveluksen.

- Voit vapaasti ehdottaa. Olen pelkkänä korvana.

- Suomen hallituksen pitää lopettaa kaikki taloudellinen tuki palestiinalaisille.

- Nämä tuet ja muut menevät nykyisin EU:n kautta, kuten tiedätte. Voimme kuitenkin supistaa tuen niin pieneksi kuin mahdollista ja valvoa, ettei rahoja käytetä terrorismin tukemiseen. Eikä me koskaan ole annettukaan niin paljon kuin ruotsalaiset.

- Tuo kuulostaa hyvältä, mutta tarvitsen vielä hyväksynnän esimiehiltäni.

W. tekee jo lähtöä, mutta K. kysyy vielä:

- Mistä tiedämme, että homma on alkanut?

- Lukekaa lehdestä, W. toteaa ja ojentaa pöydällä lojuvan Kirkko- ja Kaupunki –lehden numeron K.:lle.

M:n työhuone

Harmaatukkainen silmälasipäinen mieshenkilö astuu sisään osastopäällikkö M:n työhuoneeseen ja heittää tuoreimman Kirkko ja Kaupunki –lehden pöydälle.

- Katso siitä. Nyt meillä on islamistinen liike.

M. selailee lehteä ja löytää artikkelin, jossa näkyy partasuinen pannumyssypäinen mies. Artikkelissa kerrotaan islamia julistavista käännynnäisistä.

- Tuo partasuuko on muka radikaali islamisti? Hän on supisuomalainen. Miten tuo nyt muka auttaa terrorismin torjunnassa? M. ihmettelee.

- Ristohan se siinä. Hän oli meidän leivissä jo 70-luvulla ja on kiertänyt monia uskonnollisia liikkeitä. Katso nyt. Opiskelemaan meinaavat oikein Medinan yliopistoon. Sieltä saudeista yrittävät saada rahoitusta. Parasta on, että Risto ei edes tiedä tekevänsä työtä meille.

- Mutta eihän homma toimi, jos liikkeessä on mukana pelkkiä suomalaisia?

- Älähän nyt! Pian Risto alkaa vaatimaan shariaa Suomeen. Niin ja erillisiä uimahallivuoroja muslimeille. Kohta meillä on täällä Suomessa islamistinen liike, johon ei tarvita maahanmuuttajien joukosta värvättyjä tiedonantajia.

M. ymmärtää asian ja näppäilee kännykkäänsä.

- M. täällä terve. Kuules Rahikainen, saat keksiä itsellesi musliminimen.

- Joo joo, kyllä Ibrahim kelpaa. Saat antaa parrankin kasvaa, jos se nyt on kasvaakseen. Liityt tällaiseen islamilaiseen yhdistykseen ja raportoit, mitä siellä puuhaillaan.’

- Ei siinä pelkkiä somaleita ole. Ihan supisuomalaista porukkaa, johon teidän pitää värvätä lisää väkeä.

- Älä selitä. Perustakaa vaikka uusi puolue, jos ei muuten onnistu.

- Okei. Mun täytyy nyt jatkaa. On palaveri kesken. Saat tarkemmat ohjeet sähköpostissa. Moi.

M. haroo hiuksiaan ja miettii.

- Mistä me oikein saadaan rahat tähän kaikkeen? Tarvitaan lisää agentteja valvomaan rahaliikennettä ja kyttäämään liikkeen jäseniä.

- No mutta. Soitat vaan ministerille ja sanot, että terrorismin torjuntaan tarvitaan lisää rahaa. Sitä pitäisi olla saatavilla, kun Palestiinalaishallinnon tukemiseen tarkoitettuja rahoja leikattiin.

- Mihinköhän soppaan olet meidät sotkenut? Mitä jos homma karkaa käsistä?

- No saavatpahan lehdet ainakin lisää jutunaihetta. Ei tarvitse aina Nykäsestä kirjoittaa.

Disclaimer

Tarinan yhtäläisyydet todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat puhtaasti sattumanvaraisia.

Uskonnonvapaus Jordaniassa

Kristittyjen kohtelu Lähi-idässä saa vain niukasti palstatilaa suomalaisissa lehdissä. Näin on siitä huolimatta, että Lähi-idässä työskentelee useita suomalaisia lähetyssaarnaajia. Helluntailainen lähetyssaarnaaja Hannu Lahtinen joutui salaisen poliisin vangitsemaksi Jordaniassa, ja myöhemmin hänet karkotettiin.

Alla olevissa videoissa Hannu kertoo itse kokemuksistaan. Jos et jaksa katsoa videoita, tässä artikkelissa on kerrottu asiasta laajemmin.

Hannu oleskeli maassa laillisesti ja hänellä oli voimassa oleva viisumi. Jordanian salainen poliisi kuitenkin pidätti hänet, piti häntä vangittuna kahden päivän ajan ja lopulta pani toimeen karkotuksen.

Jordanian ulkoministeriö väitti Suomen suurlähettiläs Pentti Harvolalle lähettämässään kirjeessä, että Lahtinen oli uhka maan sosiaaliselle tasapainolle ja hän oleskeli kuningaskunnassa laittomasti. Lisäksi hänen väitettiin olevan henkilökohtaisessa vaarassa. Jordanian valtion tiedottaja kertoi myös, että Lahtista oli toistuvasti varoitettu hänen toiminnastaan.

Suurlähettiläs Harvola kuitenkin vahvisti Lahtisen väitteet ja totesi tämän toimineen maassa laillisesti pastorina karkotuksen aikaan. Lahtisen vuoden mittainen oleskelulupa oli uusittu syyskuussa 2007.

Suomalaisessa valtamediassa Lahtisen kohtalosta en ole nähnyt mainintaa. Sen sijaan Iltalehti kertoi näyttävästi, kuinka suomalaistyttö karkotettiin Dubaista, kun tämä oli syyllistynyt julkisiin hellyydenosoituksiin. Jos Lahtisen tapauksesta kerrottaisiin, lukijalle luonnollisesti heräisi kysymyksiä uskonnonvapauden toteutumisesta islamilaisissa maissa.

Uskonnonvapauden tila 2005

Yhdysvaltojen ulkoministeriön sivuilta löytyy raportti uskonnonvapaudesta Jordaniassa vuonna 2005. Sen mukaan Jordanian perustuslaki takaa uskonnonvapauden sillä ehdolla, että uskonnon harjoittamistavat eivät häiritse ”yleistä järjestystä ja moraalia”. Tästä huolimatta Jordanian valtio on rajoittanut tätä oikeutta. Perustuslain mukaan islam on valtion virallinen uskonto.

Virallisten lukujen mukaan 95 prosenttia jordanialaisista on islaminuskoisia, ja kristittyjä on neljä prosenttia väestöstä. Muslimien ja kristittyjen väliset suhteet ovat pääsääntöisesti hyvät, mutta kristinuskoon kääntyneet muslimit ja tunnustamattomien uskontojen harjoittajat kohtaavat syrjintää.

Jordanian valtio ei tunnusta baha’iden ja druusien uskontoja virallisesti, vaan druusit luetaan henkilötodistuksissa muslimeiksi ja baha’i-uskon harjoittajia ei lasketa mihinkään uskontoon. Käytännössä druusit eivät ole valittaneet syrjinnästä, mutta baha’it joutuvat kokemaan syrjintää sekä valtion että muun yhteiskunnan taholta. Molempia uskontoja voi kuitenkin harjoittaa ilman häirintää.

Shari’a-laki säätelee muslimien uskontoa, ja muslimien kääntyminen kristinuskon ja heidän käännyttämisensä on kiellettyä. Syyskuussa 2004 islamista kristinuskoon kääntynyt henkilö tuomittiin shari’a-tuomioistuimessa syylliseksi apostaasiin. Tuomio vahvistettiin vetoomustuomioistuimessa vuonna 2005, ja sen mukaan käännynnäinen tuomittiin valtion hallittavaksi, menettämään kansalaisoikeutensa, ja hänen avioliittonsa mitätöitiin. Hänet tuomittiin menettämään uskonnollinen identiteettinsä, eli hän menetti perintönsä ja oikeutensa mennä uudelleen naimisiin (entisen) vaimonsa kanssa, ellei hän palaa takaisin islaminuskoon. Raporttien mukaan tuomittu muutti myöhemmin perheineen pois Jordaniasta.

Islamilaisten maiden joukossa Jordania ei kuulu pahimpien sortajien joukkoon, mutta Hannu Lahtisen tapaus osoittaa, että uskonnonvapauden tilaa maassa ei voi verrata länsimaihin.

Arkkipiispa on tullut hulluksi

Ehkä Canterburyn arkkipiispa tai oikeammin arkkidhimmi vain totesi tapahtuneen tosiasian, kun hän ehdotti shari’a-lain tiettyjen osien soveltamista brittiläisen oikeusjärjestyksen puitteissa. Times-lehden uskontoasioiden kirjeenvaihtaja Ruth Gledhill kirjoittaa otsikolla Arkkipiispa on tullut hulluksi seuraavaa:

Muutama viikko sitten keskustelin musliminaisten tukihenkilön kanssa. Hän työskentelee alueella, jota hän, Rochesterin piispasta riippumatta, kutsui ei-muslimeilta kielletyksi. Hänen asiakkainaan oli naisia, joita oltiin lähettämässä Britannian kansallisen terveyspalvelun (NHS) mielisairaanhoitoyksiköihin. Tämä nainen, joka ei ymmärrettävästi halunnut nimeään julkisuuteen, kertoi: ”Miehet väsyvät vaimoihinsa. Tai kyllästyvät. Tai ehkä nainen vastustaa tyttärensä avioliittoa, johon tämä ei halua. Tai ehkä hän on alkanut käyttää länsimaisia vaatteita. Syitä on monia. Naiset lähetetään arvioitavaksi sairaalaan. Heitä tutkiva lääkäri on muslimi. Heitä tutkiva psykiatri on miespuolinen muslimi. Olen ollut mukana näissä arviointi-istunoissa, joissa psykiatri ei katso naista silmiin, koska tämä on nainen. Voitko kuvitella? Psykiatri kieltäytyy katsomasta naista silmiin. Nainen puhuu vähän tai ei lainkaan englantia. Hänet passitetaan sairaalaan, ja hänelle myönnetään avioero. Tällaisia sairaalaan lukittuja naisia on paljon. Miksi te ette kirjoita tästä?”

Keskustelukumppanini kasvot muuttuivat punaisiksi ja hän alkoi melkein itkeä. Sen sijaan, hän huusi minulle. Minä olin lehdistön edustaja. ”Teidän täytyy kirjoittaa tästä”, hän kerjäsi.

”En voi”, minä vastasin, ”ellet tule nimelläsi julkisuuteen tai toimita minulle todisteita tai muuta vastaavaa.”

Hän pudisti päätään. ”En voi tulla esiin nimelläni”, hän sanoi. ”Minut tapettaisiin ja samoin kävisi niille naisille.”

Ehkä näitä naisia auttaisi, jos kolmois-Talaq otettaisiin käyttöön. Mies eroaisi vaimostaan sanomalla: ”Talaq, talaq, talaq.” Näin vältyttäisiin kalliilta psykiatriselta arvioinnilta.

Kaikki muslimit eivät halua shari’a-lakia ja sille antautuminen pelaa vain islamistien pussiin. Kanadan Ontariossa yritettiin soveltaa shariaa, mutta ajatuksesta luovuttiin laajojen protestien jälkeen. Arkkipiispa kannattaa politiikkaa, joka johtaisi yhteiskunnan entistä syvempään jakautumiseen. Tähän loppuun vielä kaksi videota Gledhillin artikkelista.

Seuraavassa videossa mieltään osoittavat ihmiset tuskin rauhoittuvat, jos arkkipiispan ehdotus toteutetaan.



Lisäys 10.2. : Tässä Telegraphin artikkelissa arkkipiispan moraalinen pelkuruus asetetaan oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Anglikaaninen kirkko antautuu islamin edessä

Anglikaanisen kirkon päämies, Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams herätti Britanniassa kohua lausunnollaan, jossa hän sanoi shari’a-lain tulon Britanniaan olevan ”väistämätöntä” (Telegraph, BBC). Williamsin lausunto luonnollisesti herätti tyrmistystä, ja Telegraphin blogikirjoittaja Damian Thompson arvioi hänen uskottavuutensa olevan riekaleina.

Anglikaaninen yhteisö on pahasti jakautunut, sillä afrikkalaiset anglikaanit eivät ole yhtä vapaamielisiä esimerkiksi homoseksuaalisuuden suhteen kuin kirkon emämaan uskonoppineet. Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa anglikaanit ovat hupenevan jäsenmäärän puristuksessa omaksuneet piirteitä maallisista opeista kuten monikulttuurisuudesta.

Vasemmistolainen pasifisti

Williamsin lausunto oli kova isku erityisesti nigerialaisille anglikaaneille, jotka tietävät kokemuksesta, mitä sharia tarkoittaa. Nigerian pohjoisosissa sharia-laki on jo voimassa, ja siellä se tarkoittaa mm. kivityksiä, amputointeja ja kepitystä. Pohjoisnigerialaisen Zamfaran osavaltion kuvernööri Ahmed Sani totesi tässä BBC:n uutisessa ykskantaan, että ei-muslimilla ei ole oikeutta määrittää sharian legitimiteettiä.

Williamsin mukaan Britannian tulisi kohdata se tosiasia, että eräät kansalaiset eivät koe brittiläistä oikeusjärjestelmää omakseen, ja väitti, että virallinen siunaus shari’a-laille parantaisi ”yhteisöjen välisiä suhteita” (community relations) ja sosiaalista koheesiota. Toisaalla Britannian hallitus on viime aikoina osoittanut merkkejä monikulttuuripolitiikasta luopumisesta ja kehottanut pääministeri Gordon Brownin suulla muslimeja integroitumaan brittiläiseen yhteiskuntaan.

Samaa community relations -mantraa on Britanniassa hoettu aina, kun muslimien radikalismi on noussut otsikoihin joko terrori-iskujen tai moskeijoissa saarnattujen vihapuheiden muodossa. Kun terrori-iskua on taas kerran yritetty, televisioon raahataan nopeasti ”muslimiyhteisön” edustaja, joka valittaa tavallisten muslimien syyllistämistä terrori-iskuista ja syyttää Britannian ulkopolitiikkaa radikalismin lisääntymisestä. Luonnollisesti pelätään vastareaktiota (backlash), jota ei tosin yleensä tule tai sellainen jää kovin vaatimattomaksi.

Williams on poliittisilta näkemyksiltään melko punainen, mistä kertoo se, että hän 1980-luvulla osallistui mielenosoituksiin, joissa vastustettiin amerikkalaisten ohjusten sijoittamista Britanniaan. Tuolloin Williams toimi Cambridgen yliopistoon kuuluvan Clare Collegen kappalaisena. Williams oli New Yorkissa 9/11-terrori-iskujen aikaan melko lähellä iskujen tapahtumapaikkaa. Wikipedian mukaan Williams viittasi Al-Qaedaan sanomalla, että terroristeilla voi olla vakavia moraalisia tavoitteita ja että 9/11-terroristeja ei pitäisi kutsua pahoiksi (evil).

Luonnollisesti Irakin sota on myös kirvoittanut kommentteja tältä erittäin pasifistiselta arkkipiispalta. Vuonna 2002 hän allekirjoitti lausunnon, jossa sanottiin Irakin sodan olevan vastoin YK:n etiikkaa ja kristillistä oppia sekä alentavan sodan kynnystä huomattavasti. Vuonna 2004 hän kirjoitti yhdessä 114 anglikaanipiispan kanssa vetoomuksen pääministeri Tony Blairille, jossa hän ilmaisi syvän huolensa Britannian ulkopolitiikasta ja arvosteli liittouman joukkojen käytöstä Irakissa.

Nazir-Ali näyttää päinvastaista esimerkkiä

Siinä missä arkkipiispa on huolissaan yhteisöjen välisistä suhteista, Rochesterin piispa Michael Nazir-Ali uskaltaa sanoa asiat suoraan. Tässä jutussa Nazir-Ali varoittaa, että muslimiradikaalit ovat luoneet Britanniaan alueita, jonne ei-muslimeilla ei ole asiaa (”no-go” areas). Kuten nimestä voi päätellä, anglikaanisen kirkon ainoa ”aasialainen” piispa Nazir-Ali ei edusta Britannian kantaväestöä, vaan hän on kotoisin Pakistanista.

Nazir-Alin lausunto luonnollisesti kirvoitti kärjekkäitä vastaväitteitä sekä innokkailta monikultturisteilta että muslimiyhteisön puolivirallisilta edustajilta. Liberaalidemokraattien parlamentaarikko Nick Clegg kuvasi Nazir-Alin lausuntoa karkeaksi todellisuuden karikatyyriksi. Britannian muslimineuvosto puolestaan sanoi piispan kommenttien edustavan ”hillitöntä pelonlietsontaa”. Järjestön edustaja Ibrahim Mogra sanoi:

Kommentit olivat vastuuttomia hänen asemassaan olevalle henkilölle. Hänen pitäisi hyväksyä, että Britannia on monikulttuurinen yhteiskunta, jossa me voimme vapaasti seurata uskoamme ja olla samalla ylpeitä brittiläisyydestämme. Me emme sallisi ei-muslimeilta kiellettyjä alueita. Haistan äärimmäistä suvaitsemattomuutta, kun ihmiset arvostelevat monikulttuurisuutta ilman todisteita siitä, mikä on mennyt pieleen.

Mogra osaa ainakin monikulttuurisen liturgian hyvin, mutta viimeinen lause menee jo niin pahasti parodian puolelle, että sitä on vaikea ottaa vakavasti. Toisaalta Mogran edustama järjestö kehtasi osana Islam is Peace –kampanjaa liimata mainosjulisteita Lontoon kaksikerroksisten bussien kylkiin. 7.7.2005 klo 9.47 Hasib Hussain –niminen terroristi räjäytti itsensä kaksikerroksisessa bussissa Lontoon Tavistock-aukiolla.

Nazir-Ali ei ole ainoa anglikaanisen kirkon piispa, joka on uskaltanut sanoa mielipiteensä suoraan. Ugandalaissyntyinen Yorkin arkkipiispa John Sentamu uskaltaa myös arvostella monikulttuurisuutta ja on mm vaatinut englantilaisen ylpeyden ja kulttuuri-identiteetin uudelleenlöytämistä. Vuonna 2006 Sentamu väitti, että Britannian yleisradioyhtiö BBC pelkää arvostella islamia.

On paradoksaalista mutta toisaalta monikulttuurisuuden logiikan kannalta luonnollista, että maahanmuuttajaväestöä edustavat piispat uskaltavat sanoa asiat suoraan, kun taas kirkon kantaväestöä edustava arkkipiispa antautuu ehdoitta ja myötäilee muslimijärjestöjen näkemyksiä. Jos Williams olisi puhunut samoilla sanoilla kuin Nazir-Ali tai Sentamu, hänet olisi ristiinnaulittu julkisesti ja hän olisi joutunut eroamaan tehtävästään. Sharia-lain puolustelu taas ei välttämättä johda eroon lainkaan, vaikka muutama konservatiivilehti näin vaatisi.

Lisäys 9.2.2008

Kuten odotettua lehdistössä esiintyy vaatimuksia Canterburyn arkkipiispan erosta. Eräät Anglikaanisen kirkon Yleisen Synodin jäsenet arvostelivat Rowan Williamsia kristinuskon halventamisesta. Arkkipiispan kohtalosta keskustellaan, kun Synodi kokoontuu ensi maanantaina viisipäiväiseen kokoukseensa.

On kuitenkin yksi osapuoli, joka tervehtii arkkipiispan lausuntoa ilolla. Britannian muslimineuvosto sanoo tiedotteessaan:

Brittiläiset muslimit eivät vaadi erillisen oikeusjärjestelmän luomista kuten ei myöskään arkkipiispa. Emme halua rinnakkaista tai erillistä oikeusjärjestelmää muslimeille. Arkkipiispa yrittii puheessaan tutkia mahdollisuuksia sovittaa yhteen Englannin laki ja joitakin islamilaisen siviilioikeuden aspekteja.

Olen varma, että sharian siviilioikeudelliset aspektit eivät ole millään tavalla ristiriidassa länsimaisen oikeuskäsityksen kanssa.

Suurpää hovitoimittajan käsittelyssä

Suomen Kuvalehti julkaisi viimeisessä numerossaan vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään henkilökuvan. Joku ystävällismielinen sielu on skannannut jutun nettiin ja se on luettavissa kolmessa osassa täällä, täällä ja täällä.

Tekstin on kirjoittanut toimittaja Katri Merikallio (ent. Himma), joka on kirjoitustyössään keskittynyt kehitysmaiden kuten Indonesian ja Intian asioihin ja jonka kynänjäljessä näkyy sama tiedostava asenne kuin monella nykytoimittajalla. Merikallion Suurpäätä käsittelevästä jutusta on siis turha etsiä kritiikkiä tai kyseenalaistamista. Tämä näkyy, kun Merikallio kuvaa Suurpään esiintymistä Suomen johtavassa monikulttuuripalatsissa, veronmaksajan rahoilla pyörivässä kulttuurikeskus Caisassa.

Suurpää on tehnyt työtä maahanmuuttajien ja ihmisoikeuksien parissa 19 vuotta. Se näkyy siinä luontevassa tavassa, jolla hän asettuu ruandalaisten joukkoon. Ei vältteleviä katseita mutta ei myöskään väkinäistä hymistelyä.

Suurpää kuvaa, kuinka Suomi on hänen työuransa aikana kehittynyt.

Suomi on tänä aikana muuttunut todella paljon: ulkomaalaislaki on muuttunut, hallinto on muuttunut ja asenneilmapiiri on muuttunut.

Tässä vaiheessa olisi sopivaa pohtia, missä suhteessa muutokset ovat olleet positiivisia. Ainakin asenneilmapiirissä on korjaamisen varaa, jos Suurpään edeltäjän Mikko Puumalaisen toiminnasta voisi jotain päätellä. Laki ja hallinto ovat myös muuttuneet, mutta riippuu näkökulmasta, pitääkö muutoksia positiivisina vai negatiivisina. Jos ajattelee vanhanaikaisesti, että hallinnon tehtävänä on palvella kansalaisia, muutokset ovat olleet pääsääntöisesti negatiivisia. Jos taas ajatellaan maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin tavoin ”asiakaslähtöisesti”, muutokset voidaan nähdä tietystä näkökulmasta myös positiivisina.

80-luvulla ns. edistykselliset piirit pitivät tiukkaa ulkomaalaispolitiikkaa harjoittanutta Suomea Pohjolan Albaniana mutta onneksi

Joukko nuoria juristeja ajatteli, että linja ei sovi länsimaiselle oikeusvaltiolle.

Nämä nuoret juristit ovat usein lakimiesjärjestö Demlan (ent. Demokraattiset lakimiehet) jäseniä. Oheisesta historiikistä voi käydä lukemassa järjestön menneisyyttä ja sitä, kuinka se toimi tiedostavien nuorten majakkana jo 1970-luvulla. Kommunismin romahdettua sieltä ovat löytäneet aatteellisen kotinsa niin Suurpää kuin Puumalainenkin. Perustellusti voi sanoa, että vasemmistolainen poliittinen aktivismi on Suurpään työuran aikana korvannut kansallisen edun ulkomaalaispolitiikan johtotähtenä.

Somalit ja suurpää

Suurpään ihmisoikeusaktivismi huipentui, kun somalipakolaisia alkoi tulla Suomeen. Suurpää oli tätä ennen neuvonut muutamaa kymmentä turvapaikanhakijaa vuosittain. Lehdistössä puhuttiin avoimesti maahan vyöryvistä somaleista ja siitä, kuinka he tulevat tänne käyttämään hyväksi sosiaaliturvaamme.

Tuon ajan lehdet ja niiden mukana edesmennyt pilapiirtäjä Kari Suomalainen olivat tässä oikeassa. Somalit ovat yhä edelleen suurimmalta osaltaan sosiaalisektorin elättejä. Tilanne ei ole ratkaisevasti parantunut noista päivistä. Myös muualla lännessä somalien kohtalo on ollut samankaltainen, kuten Jussi Halla-aho tässä jutussaan toteaa.

Suurpää vähemmistövältuutettuna

Suurpää on vasta toinen vähemmistövaltuutetun virkaan valittu henkilö. Yllättäen Katri Merikallion jutussa ei puututa lainkaan Suurpään edeltäjän Mikko Puumalaisen toimintaan ja siihen, kuinka Puumalaisen ansiosta vähemmistövaltuutetun viran maine on pahasti ryvettynyt. Jutussa vain todetaan, että Suurpää oli aikanaan itse esittämässä vähemmistövaltuutetun viran perustamista.

Miten Suurpää sitten kestää ”usein repivää” työtään? Merikallio maalaa kuvan vakaumuksellisesta ihmisoikeuksien puolustajasta:

…Suurpää sanoo, että hänen olisi vaikea kuvitella tekevänsä työtä, joka ei edistäisi hänelle tärkeitä asioita.

Suurpään lapsuudenkodissa vallitsi humanistinen ilmapiiri, ja eettinen pohja oli vahva. Äiti oli opettaja ja isä kirjallisuusihminen.

Suurpää jatkaa itse

Minulla oli jo nuorena vankka käsitys, että jokainen ihminen on arvokas ja samanarvoinen. Ja koska ihmisillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia, meidän tehtävämme on puolustaa heikompia.

Suurpää siis toteuttaa pyhää tehtävää ja hänellä on missio. Maahanmuuttopolitiikassa hän on kuitenkin realisti ja tunnustaa, että monessa Euroopan maassa on tehty pahoja virheitä. Esimerkkeinä hän mainitsee Saksan ja Ranskan. Edes Ruotsia ei hänen mukaansa kannata kopioida suoraan.

Allekirjoittaneen ja monen muun mielestä Ruotsin kannattaisi ennemmin ottaa mallia Suomen 1980-luvun maahanmuuttopolitiikasta, mutta sehän ei olisi humaania eikä länsimaisen oikeusvaltion periaatteiden mukaista. Valitettavasti Suurpää pelaa monen maailmanparantajan tavoin epämääräisesti määritetyillä käsitteillä, kuten ”oikeusvaltio”. Hän ei missään vaiheessa täsmennä, miten tiukka maahanmuuttopolitiikka olisi jotenkin oikeusvaltion periaatteiden vastaista. Miksi valistunut itsekkyys ei kelpaa, vaan vaaditaan rajatonta altruismia?

Suurpää harhailee fantasiamaailmassa

Tyypillisen monikulttuurisuusideologiaa kannattavan ihmisoikeusaktivistin tavoin Suurpään käsitykset eivät perustu todellisuuteen vaan siihen, millainen todellisuuden pitäisi Suurpään mielestä olla. Tämä käy hyvin ilmi seuraavista sitaateista, joissa Suurpää yrittää selittää, miksi Suomessa on mahdollisuudet onnistua siinä, missä muualla on epäonnistuttu eli monikulttuurisen yhteiskunnan luonnissa:

”Suomi ei koskaan ole ollut varsinainen luokkayhteiskunta, eli kaikilla on arvonsa, hiukan samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa.”

Tämä väite on puhdasta puppua ja kertoo Suurpään täydellisestä tietämättömyydestä. Suomi on historiansa aikana ollut luokkayhteiskunta. Suomessa oli säädyt (aateli, papisto, porvaristo ja talonpojat). Lisäksi maaseudulla asusteli paljon tilatonta väestöä. Säädyt lakkautettiin Suomessa vuonna 1906, kun siirryttiin yksikamariseen eduskuntaan, eli vertailu Yhdysvaltoihin ei perustu tosiasioihin.

”Meillä on myös mielletty monikulttuurisuuden edut paremmin kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi sen, että äidinkielen osaaminen on tärkeää.”

Ei voi kuin ihmetellä, mihin tällainen käsitys voisi perustua. Ennemminkin Suomessa monikulttuurisuuden haitat eivät näy yhtä pahasti kuin monessa muussa länsimaassa. Tästä syystä täällä näkyy enemmän naiivin ymmärtämätöntä suhtautumista monikulttuurisuuteen, eli sitä pidetään lähinnä eksoottisena värinänä ja rikkautena. Moiset illuusiot ovat pitemmälle monikulttuurisuudessa edenneissä maissa pääsääntöisesti kadonneet, koska ongelmat ovat räjähtäneet silmille eikä niiden syyksi voi enää selittää pelkästään kantaväestön rasistisia asenteita.

Lisäksi voi kysyä, mitä tekemistä monikulttuurisuuden eduilla ja ilmeisesti maahanmuuttajien äidinkielellä on keskenään.

”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi naisten pahoinpitely pitäisi tulkita jotenkin kulttuuriin kuuluvaksi. Se ei sitä ole.”

Suurpää puhuu tässä jälleen vastoin totuutta. Monissa islamilaisissa maissa naista kohdellaan edelleen miehen omaisuutena. Tottelemattomuudesta rangaistaan väkivallalla, ja myös Koraani siunaa väkivallan käytön. Jos tämä ei ole kulttuuria, mikä sitten on? Pelkästään se, että Suurpää sanoo naisten pahoinpitelyn olevan kulttuuriin kuulumatonta, ei tee siitä sellaista. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että Suomeen muuttavan on luovuttava tietyistä kulttuurillisista ominaispiirteistään eli hänen on sopeuduttava suomalaisiin arvoihin, joiden mukaan naisten pahoinpitely on sekä moraalisesti tuomittavaa että rikosoikeudellisesti rangaistavaa.

Suurpää ja rasistit

Sitten päästään Suurpään edeltäjän suosikkiaiheeseen eli rasisteihin. Suurpään mukaan Suomeen ei ainakaan toistaiseksi ole syntynyt ”organisoitua rasistista liikettä”. Mikähän se sellainen olisi rouva vähemmistövaltuutettu? Jälleen kerran Suurpää käyttää huonosti määritettyä käsitettä. Netissä kuitenkin rasisteja riittää. Vaikka heitä on vain muutama kymmenen, he ovat sitäkin uutterampia. Johanna opastaa:

”Meillä tuntuu levinneen käsitys, että netissä saa sanoa ihan mitä vaan. Näin ei ole. Samat lait pätevät netissä kuin muuallakin.”

Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta ongelmana eivät ole itse lait vaan se, miten niitä tulkitaan. Katsotaanko sananvapaus niin tärkeäksi perusoikeudeksi, että sen puitteissa voi tarvittaessa käyttää kovaakin kieltä? Vai rajataanko sananvapautta tiukasti Mikko Puumalaisen ja valtionsyyttäjä Mika Illmanin haluamalla tavalla? Jos jälkimmäinen toteutuu, sananvapaudelle voidaan sanoa saman tien hyvästit. Suurpään lauseeseen sisältyvä alentuva ja opettajamainen asenne tietysti ärsyttää, koska hän ei edes halua ymmärtää, mistä asiassa todellisuudessa on kyse.

Jutun otsikossa väitetään, että Suurpää haluaa suomalaisten keskustelevan maahanmuutosta avoimemmin. Tämän täytyy olla toimittaja Katri Merikallion keksintöä, koska on täysin absurdia kuvitella Suurpään oikeasti haluavan keskustella maahanmuutosta avoimesti. Toki hän jutun lopussa jonkin verran antaa periksi:

”Myös maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista pitää voida puhua ilman, että leimautuu rasistiksi. Jokaisessa väestöryhmässä on omat piirteensä ja joka joukkoon mahtuu myös ikäviä elementtejä. Ei tätä pidä hyssytellä.”

Uskon vasta sitten, kun näen tuon tapahtuvan todellisuudessa, enkä pidättele hengitystä tuota odotellessani. Suurpään tausta ja muut lausunnot ovat niin vakavasti ristiriidassa yllä olevan kanssa, että vaatimusta avoimesta keskustelusta ei voi ottaa vakavasti. Sitä paitsi maahanmuutosta keskustellaan avoimesti täällä internetissä, mutta jostain syystä tätä keskustelua pidetään jotenkin likaisena ja arvottomana. Valtamediasta, kuten toimittaja Merikallion edustamasta Suomen Kuvalehdestä, ei kannata etsiä avointa keskustelua maahanmuutosta.

Ei ole väärin vastustaa Suomelle haitallista maahanmuuttoa eikä niitä kulttuuriin kuuluvia tapoja, jotka maahanmuuttajat tuovat tullessaan. On myös asetettava kyseenalaiseksi laajamittaisen maahanmuuton tarpeellisuus oletetun työvoimapulan torjunnassa ja sen tehokkuus väestön ikääntymisen aiheuttamien ongelmien ratkaisuna. Maahanmuuttoa pitää voida arvostella järkiperustein, ja maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin pitää löytyä muitakin syitä kuin se ainoa sallittu eli kantaväestön rasismi.