Helsingissä (muka) tapahtunutta

Seuraava on ensimmäinen ja melko varmasti myös viimeinen yritykseni fiktion alalla. Mukana on tietysti agentteja, islamisteja sekä paha siionistien salaliitto. Foliohattu on tiukasti päässä.

Ratakadun palaveri

Osastopäällikkö M. saapuu kokoushuoneeseen tyypilliseen tapaansa myöhässä. Hän kaivaa läppärinsä laukusta ja kytkee sen heittimeen. Powerpoint-esitys on pian valmis alkamaan.

- Minulta kysytään, onko Suomessa terroristeja. Tähän kysymykseen joudun aina vastaamaan, että en tiedä. Yrityksemme värvätä tietolähteitä Suomessa asuvien muslimien joukosta ovat säännöllisesti epäonnistuneet. Nyt tarvitaan uusia ajatuksia ja odotan niitä teiltä.

Kokoushuoneeseen tulee syvä hiljaisuus. Viimein nurkassa oleva harmaantunut, silmälasipäinen mieshenkilö sanoo hiljaisella äänellä:

- Mitä jos me luotaisiin se tietolähde?

- Kertoisitko tarkemmin, mitä oikein tarkoitat?

- 70-luvulla venäläiset eivät millään uskoneet, että Suomessa ei ole fasisteja. Siispä me loimme heille natseja ja näytimme heitä telkkarissa. Nämä sitten menivät ja yrittivät polttaa jonkun kommunistien kirjapainon ja me saimme tästä syyn puuttua asiaan. Näytettiin venäläisille, että kyllä meillä natsihommat pannaan kuriin.

- No niin, mutta miten tuo nyt muka liittyy terrorismiin?

- Me voitaisiin luoda omat islamistit. Saataisiin tietoja yhteyksistä ja samalla vähän muokattua yleistä mielipidettä kielteisemmäksi muslimien maahanmuuttoa kohtaan.

- Mutta emmehän me sellaista voi tehdä. Ei ole resursseja, ja mitä jos media saa asiasta vihiä?

- Ei meidän tarvitse itse kaikkea tehdä. Annetaan muiden hoitaa asia meidän puolesta. Minulla on yksi kontakti, joka voisi innostua asiasta.

- Millaista vastapalvelusta meiltä odotetaan?

- En tiedä, pitää ensin kysäistä.

- Hoida homma ja pidetään uusi palaveri, kun olet saanut jotakin konkreettista aikaiseksi.

Kahvilassa

Ulkoministeriön virkamies K. istuu kahvilassa ja naputtelee sormillaan pöytään, johon pian istuu harmaatukkainen herrasmies. Hän on Israelin lähetystöattasea W. Miehet vaihtavat kohteliaisuuksia ja keskustelevat niitä näitä, ennen kuin päästään asiaan:

- Meillä on pieni ongelma. Suomeen pitäisi saada islamistinen liike ja teillä on kokemusta, öhöm, vastaavista toimenpiteistä, K. aloittaa.

- No mutta miten me muka voisimme auttaa? W. kyselee hämmästyneen näköisenä.

- Tiedämme, että teillä on porukkaa mukana niissä arabikansojen ystävyysseuroissa ja sen sellaisissa. Eikö heistä joku voisi ottaa asian itselleen?

- Tuo on aika paljon pyydetty. Haluamme luonnollisesti vastapalveluksen.

- Voit vapaasti ehdottaa. Olen pelkkänä korvana.

- Suomen hallituksen pitää lopettaa kaikki taloudellinen tuki palestiinalaisille.

- Nämä tuet ja muut menevät nykyisin EU:n kautta, kuten tiedätte. Voimme kuitenkin supistaa tuen niin pieneksi kuin mahdollista ja valvoa, ettei rahoja käytetä terrorismin tukemiseen. Eikä me koskaan ole annettukaan niin paljon kuin ruotsalaiset.

- Tuo kuulostaa hyvältä, mutta tarvitsen vielä hyväksynnän esimiehiltäni.

W. tekee jo lähtöä, mutta K. kysyy vielä:

- Mistä tiedämme, että homma on alkanut?

- Lukekaa lehdestä, W. toteaa ja ojentaa pöydällä lojuvan Kirkko- ja Kaupunki –lehden numeron K.:lle.

M:n työhuone

Harmaatukkainen silmälasipäinen mieshenkilö astuu sisään osastopäällikkö M:n työhuoneeseen ja heittää tuoreimman Kirkko ja Kaupunki –lehden pöydälle.

- Katso siitä. Nyt meillä on islamistinen liike.

M. selailee lehteä ja löytää artikkelin, jossa näkyy partasuinen pannumyssypäinen mies. Artikkelissa kerrotaan islamia julistavista käännynnäisistä.

- Tuo partasuuko on muka radikaali islamisti? Hän on supisuomalainen. Miten tuo nyt muka auttaa terrorismin torjunnassa? M. ihmettelee.

- Ristohan se siinä. Hän oli meidän leivissä jo 70-luvulla ja on kiertänyt monia uskonnollisia liikkeitä. Katso nyt. Opiskelemaan meinaavat oikein Medinan yliopistoon. Sieltä saudeista yrittävät saada rahoitusta. Parasta on, että Risto ei edes tiedä tekevänsä työtä meille.

- Mutta eihän homma toimi, jos liikkeessä on mukana pelkkiä suomalaisia?

- Älähän nyt! Pian Risto alkaa vaatimaan shariaa Suomeen. Niin ja erillisiä uimahallivuoroja muslimeille. Kohta meillä on täällä Suomessa islamistinen liike, johon ei tarvita maahanmuuttajien joukosta värvättyjä tiedonantajia.

M. ymmärtää asian ja näppäilee kännykkäänsä.

- M. täällä terve. Kuules Rahikainen, saat keksiä itsellesi musliminimen.

- Joo joo, kyllä Ibrahim kelpaa. Saat antaa parrankin kasvaa, jos se nyt on kasvaakseen. Liityt tällaiseen islamilaiseen yhdistykseen ja raportoit, mitä siellä puuhaillaan.’

- Ei siinä pelkkiä somaleita ole. Ihan supisuomalaista porukkaa, johon teidän pitää värvätä lisää väkeä.

- Älä selitä. Perustakaa vaikka uusi puolue, jos ei muuten onnistu.

- Okei. Mun täytyy nyt jatkaa. On palaveri kesken. Saat tarkemmat ohjeet sähköpostissa. Moi.

M. haroo hiuksiaan ja miettii.

- Mistä me oikein saadaan rahat tähän kaikkeen? Tarvitaan lisää agentteja valvomaan rahaliikennettä ja kyttäämään liikkeen jäseniä.

- No mutta. Soitat vaan ministerille ja sanot, että terrorismin torjuntaan tarvitaan lisää rahaa. Sitä pitäisi olla saatavilla, kun Palestiinalaishallinnon tukemiseen tarkoitettuja rahoja leikattiin.

- Mihinköhän soppaan olet meidät sotkenut? Mitä jos homma karkaa käsistä?

- No saavatpahan lehdet ainakin lisää jutunaihetta. Ei tarvitse aina Nykäsestä kirjoittaa.

Disclaimer

Tarinan yhtäläisyydet todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin ovat puhtaasti sattumanvaraisia.