Maailmassa ei ole yhtä inhottavaa asiaa kuin lapsiporno. Siksi sen kitkemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen ja estettävä sivullisten pääsy lapsipornoa sisältäville sivustoille. Kuulostaako hyvältä? Niin minustakin. Valitettavasti sivullisten pääsy lapsipornoa sisältäville sivustoille voidaan estää vain sensuroimalla kyseiset sivustot kaikilta käyttäjiltä. Tämä on pieni hinta iljettävän asian rinnalla, onhan?
Ei muuten ole. Ensinnäkään estolistat eivät ole kovin tehokas ase lapsipornoa vastaan. Tästä tunnettu pitkän linjan tietokonemies Petteri Järvinen lausui seuraavaa, kun hallitus keräsi lausuntoja lakiesityksestä estolistojen käyttöönotosta kesäkuussa 2006:
Pidän lakiesitystä tarpeettomana ja tietoverkkojen tulevan kehityksen kannalta suorastaan haitallisena. Lakiehdotus on näennäistoimi, jolla ei todellisuudessa vaikuteta sinänsä vakavaan ilmiöön.
Kuten tiedämme esimerkiksi seksin oston kieltävästä lainsäädännöstä, lain tehottomuus ei sinänsä takaa, ettei lakia säädettäisi. Joidenkin mielestä tehokas lainsäädäntö ei sinänsä ole tärkeää vaan pelkkä lain sisältämä viesti riittää.
Estolistojen vaikutus lapsipornon leviämiseen on marginaalinen, suorastaan olematon. Pedofiilit tuskin käyttävät hyväkseen avoimia nettisivuja saastansa levittämiseen. Sananvapauden kannalta kyse oli kuitenkin merkittävästä asiasta, sillä käytännössä tämä mahdollisti internetin ennakkosensuurin ja avasi mahdollisuuden käyttää tätä keinoa myös muunlaisen epämieluisan sisällön suodattamiseen.
Pikkusormi annetaan Pirulle
Petteri Järvinen ennakoi tulevaa kehitystä lausunnossaan:
Huolestuttavinta on se yleinen kehitys, jolla nettisisältöä halutaan suodattaa. Suodatus voi olla perusteltua kouluissa, kirjastoissa ja kodeissa, mutta päätökset niistä tehtäköön paikallisesti. Lakiin kirjattu suodatus on ristiriidassa länsimaisen sananvapauden kanssa.
On helppo nähdä, että jos nyt ehdotettu suodatus lapsipornon nimissä menee läpi, suodatusta aletaan vaatia myös muille aloille. Miksi esimerkiksi tekijänoikeutta tai kiihotusta kansanryhmää vastaan loukkaavat sivut saisivat olla vapaasti saatavilla, jos kerran lapsipornosivuja on estetty? Millä perusteella jatkossa hyväksytään uusia alueita suodatuksen piiriin? Kuka ylläpitää estolistaa sitten, kun se kattaa tekijänoikeusloukkaukset ja kiihotussivut, ja listalla on kymmeniä tuhansia osoitteita? Millaista esimerkkiä Suomi näyttää muille länsimaille näillä toimillaan?
Järvisen kysymykset ovat relevantteja vielä nykyäänkin. Kun sensuurin tielle lähdetään, aina löytyy uusia hyviä asioita, joilla sensuuria voidaan perustella. Tämä tie ei pääty koskaan. Petteri Järvinen on kirjoittanut asiasta myös kolumnin, joka itse kunkin kannattaa lukea.
Maailmalla autoritaariset valtiot, kuten Kiina ja islamilaiset maat harjoittavat suodatusta rutiininomaisesti ja estävät pääsyn hallinnon kannalta epämieluisille sivuille. Kiina lisäksi on painostanut alueellaan toimivia ulkomaisia yrityksiä antamaan tietoja yksityisistä ihmisistä, joiden mielipiteet ovat ristiriidassa hallituksen virallisen politiikan kanssa.
Vähemmistövaltuutettu
Vähemmistövaltuutetun toimisto laati lausunnon hallitusohjelmaan liittyen. Siinä sanotaan mm. seuraavaa:
Nettirasismiin puututtava tehokkaammin
Internet on tällä hetkellä rasistisen kiihotuksen keskeisin foorumi. Viranomaiset ovat tällä hetkellä neuvottomia.
Tähän tulisi määrätietoisesti kehittää keinoja, esimerkiksi hyödyntämällä kokemuksia lapsipornografian leviämiseen puuttumisesta.
Tämä lause antaa ymmärtää, että nettirasismin kitkemiseksi on perusteltua käyttää samoja keinoja kuin lapsipornografian leviämisen estämiseksi. Yksi lapsipornografian estämiseksi käytetty keino ovat estolistat, joilla internetin käyttäjiä estetään pääsemästä lapsipornoa sisältäville internet-sivustoille.
Kannattaako vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen estolistoja osana nettirasismin vastaista taistelua? Vastausta tähän kysymykseen ei ole saatu, mutta Puumalainen käyttääkin muita keinoja ilmiön kitkemiseen. Hän tekee tutkintapyyntöjä poliisille, jotta poliisi selvittäisi, syyllistytäänkö tietyllä sivustolla Rikoslain 11. luvun 8. pykälän mukaiseen kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Petteri Järvisen profetian toteutumista ei tarvinnut odottaa pitkään.
Profetia
Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos arvioi, että estolistoja yritetään vielä käyttää monen muun ikävän asian ”suodattamiseen”. Tekijänoikeuksien alaisen materiaalin levittämisen estämisessä estolistat eivät ole erityisen tehokkaita. Sen sijaan mielipiteiden sensuroinnissa ne toimivat paremmin, koska yksityinen ihminen ei tiedä, mitä mielpiteitä häneltä sensuroidaan.
Kun nyt puututaan ”nettirasismiin”, seuraavaksi tulilinjalla ovat todennäköisesti uskonrauhaa rikkovat sivustot. Rikoslain 17. luvun 10. pykälässä sanotaan seuraavaa:
Ei muuten ole. Ensinnäkään estolistat eivät ole kovin tehokas ase lapsipornoa vastaan. Tästä tunnettu pitkän linjan tietokonemies Petteri Järvinen lausui seuraavaa, kun hallitus keräsi lausuntoja lakiesityksestä estolistojen käyttöönotosta kesäkuussa 2006:
Pidän lakiesitystä tarpeettomana ja tietoverkkojen tulevan kehityksen kannalta suorastaan haitallisena. Lakiehdotus on näennäistoimi, jolla ei todellisuudessa vaikuteta sinänsä vakavaan ilmiöön.
Kuten tiedämme esimerkiksi seksin oston kieltävästä lainsäädännöstä, lain tehottomuus ei sinänsä takaa, ettei lakia säädettäisi. Joidenkin mielestä tehokas lainsäädäntö ei sinänsä ole tärkeää vaan pelkkä lain sisältämä viesti riittää.
Estolistojen vaikutus lapsipornon leviämiseen on marginaalinen, suorastaan olematon. Pedofiilit tuskin käyttävät hyväkseen avoimia nettisivuja saastansa levittämiseen. Sananvapauden kannalta kyse oli kuitenkin merkittävästä asiasta, sillä käytännössä tämä mahdollisti internetin ennakkosensuurin ja avasi mahdollisuuden käyttää tätä keinoa myös muunlaisen epämieluisan sisällön suodattamiseen.
Pikkusormi annetaan Pirulle
Petteri Järvinen ennakoi tulevaa kehitystä lausunnossaan:
Huolestuttavinta on se yleinen kehitys, jolla nettisisältöä halutaan suodattaa. Suodatus voi olla perusteltua kouluissa, kirjastoissa ja kodeissa, mutta päätökset niistä tehtäköön paikallisesti. Lakiin kirjattu suodatus on ristiriidassa länsimaisen sananvapauden kanssa.
On helppo nähdä, että jos nyt ehdotettu suodatus lapsipornon nimissä menee läpi, suodatusta aletaan vaatia myös muille aloille. Miksi esimerkiksi tekijänoikeutta tai kiihotusta kansanryhmää vastaan loukkaavat sivut saisivat olla vapaasti saatavilla, jos kerran lapsipornosivuja on estetty? Millä perusteella jatkossa hyväksytään uusia alueita suodatuksen piiriin? Kuka ylläpitää estolistaa sitten, kun se kattaa tekijänoikeusloukkaukset ja kiihotussivut, ja listalla on kymmeniä tuhansia osoitteita? Millaista esimerkkiä Suomi näyttää muille länsimaille näillä toimillaan?
Järvisen kysymykset ovat relevantteja vielä nykyäänkin. Kun sensuurin tielle lähdetään, aina löytyy uusia hyviä asioita, joilla sensuuria voidaan perustella. Tämä tie ei pääty koskaan. Petteri Järvinen on kirjoittanut asiasta myös kolumnin, joka itse kunkin kannattaa lukea.
Maailmalla autoritaariset valtiot, kuten Kiina ja islamilaiset maat harjoittavat suodatusta rutiininomaisesti ja estävät pääsyn hallinnon kannalta epämieluisille sivuille. Kiina lisäksi on painostanut alueellaan toimivia ulkomaisia yrityksiä antamaan tietoja yksityisistä ihmisistä, joiden mielipiteet ovat ristiriidassa hallituksen virallisen politiikan kanssa.
Vähemmistövaltuutettu
Vähemmistövaltuutetun toimisto laati lausunnon hallitusohjelmaan liittyen. Siinä sanotaan mm. seuraavaa:
Nettirasismiin puututtava tehokkaammin
Internet on tällä hetkellä rasistisen kiihotuksen keskeisin foorumi. Viranomaiset ovat tällä hetkellä neuvottomia.
Tähän tulisi määrätietoisesti kehittää keinoja, esimerkiksi hyödyntämällä kokemuksia lapsipornografian leviämiseen puuttumisesta.
Tämä lause antaa ymmärtää, että nettirasismin kitkemiseksi on perusteltua käyttää samoja keinoja kuin lapsipornografian leviämisen estämiseksi. Yksi lapsipornografian estämiseksi käytetty keino ovat estolistat, joilla internetin käyttäjiä estetään pääsemästä lapsipornoa sisältäville internet-sivustoille.
Kannattaako vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen estolistoja osana nettirasismin vastaista taistelua? Vastausta tähän kysymykseen ei ole saatu, mutta Puumalainen käyttääkin muita keinoja ilmiön kitkemiseen. Hän tekee tutkintapyyntöjä poliisille, jotta poliisi selvittäisi, syyllistytäänkö tietyllä sivustolla Rikoslain 11. luvun 8. pykälän mukaiseen kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Petteri Järvisen profetian toteutumista ei tarvinnut odottaa pitkään.
Profetia
Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos arvioi, että estolistoja yritetään vielä käyttää monen muun ikävän asian ”suodattamiseen”. Tekijänoikeuksien alaisen materiaalin levittämisen estämisessä estolistat eivät ole erityisen tehokkaita. Sen sijaan mielipiteiden sensuroinnissa ne toimivat paremmin, koska yksityinen ihminen ei tiedä, mitä mielpiteitä häneltä sensuroidaan.
Kun nyt puututaan ”nettirasismiin”, seuraavaksi tulilinjalla ovat todennäköisesti uskonrauhaa rikkovat sivustot. Rikoslain 17. luvun 10. pykälässä sanotaan seuraavaa:
Joka
1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi
Tätä pykälää yritettiin soveltaa, kun Suomen Sisu –järjestöä vastaan käynnistettiin esitutkinta Muhammad-pilakuvien julkaisun johdosta. Jatkossa kyseistä pykälää voidaan soveltaa islamiin kriittisesti suhtautuviin eli ”islamofobisiin” sivustoihin, joiksi tämäkin blogi on luettavissa. Myöskään ennakkosensuuri lapsipornon esimerkin perusteella ei ole poissuljettu asia.
Internet on nykyisin ainoa paikka, jossa aito sananvapaus toteutuu. Valtamedian yleisönosastot ja keskustelusivut ovat vahvasti moderoituja eivätkä pyri aktiivisesti tarjoamaan tilaa tavallisen ihmisen mielipiteille. Valtamedia elää omassa maailmassaan ja on varmasti tyytyväinen sananvapauden tilaan, kuten sananvapauden päivän aikaisista lehtikirjoituksista voi päätellä.
Todellinen sananvapaus kuitenkin kukoistaa vain valtamedian ulkopuolisessa internetissä. Suomi24-sivuston keskustelupalstaa on sanottu kansakunnan vessanseinäksi, jonne kuka tahansa voi purkaa paineita. Blogosfäärissä on voinut ilmaista mielipiteitä, jotka valtamedia jättää julkaisematta joko hyvän journalistisen tavan takia tai ideologisista syistä.
Jos vähemmistövaltuutettu Puumalainen saa tahtonsa läpi, tämä tilanne ei ole pitkään voimassa. Siksi onkin suotavaa, että internetiin kirjoittavat ihmiset aktivoituisivat ja nousisivat vastustamaan internetin sensurointipyrkimyksiä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Päivitys 13.5.2007 Sensuuri etenee. Valtakunnansyyttäjä Mika Illman vaatii internetin keskustelupalstoille pakollisia valvojia Helsingin Sanomien mukaan. Valvojan puuttumisesta rangaistaisiin.
4 kommenttia:
Hyvä kirjoitus taas.
Mielestäni on olemassa asioita, mielipiteitä, tietoa ja räyhäämistä joilla ei ole muuta väylää kuin internet.
Jos tämä väylä/paineventtiili suljetaan eivät seuraamukset ole kenenkään etujen mukaiset.
Toivottavasti viinapullojen kylkiin kiinnitettävien varoitustarrojen kanssa askarrelleen poliittisen akselin ainakin nyt vähäksi aikaa vaiettua voitaisiin tähänkin kysymykseen saada uutta perspektiiviä. Sananvapauden näkökulmasta kaikki yritykset kaventaa lain salliman ilmaisun kenttää ovat epäilyttäviä, todennäköisesti myös vaarallisia. Ja tietysti laitkin voi viime kädessä nähdä vain sen kulloisenkin salissa istuneen porukan kannanilmaisuna.
Paljon on liikkeellä pohjimmiltaan hyvää tarkoittavaa kukkahatutätiä ja propellihattusetää, mutta heidän kapeiden selkiensä takana operoi kaikenlaista hämärää väkeä.
Netti-ilmaisua koskevassa julkisessa keskustelussa esitetään paljon puheenvuoroja, jotka eivät pohjimmiltaan ole muuta kuin henkistä parveketupakointia.
Sananvapaus tulisi mieluummin olla liian laaja kuin liian suppea. Ihmisten omaan ajatteluun pitäisi pystyä luottamaan sen verran, ettei sensuuria tarvittaisi.
Jaan myös käsityksen siitä, että kaikenlaista sananvapauden rajoittamista on pidettävä lähtökohtaisesti epäilyttävänä. Velvollisuus perustella kuuluu sille, joka pyrkii rajoittamaan keskustelua eikä sillä, joka puolustaa sananvapautta.
Minäkin harjoitan sensuuria estämällä omilta lapsiltani pääsyn tietyille sivustoille. Sensuurin pitää Petteri Järvisenkin mukaan tapahtua paikallisella tasolla. On perusteltua, että koulut, kirjastot ja kodit rajoittavat alaikäisten sananvapautta. Tähän on lisäksi olemassa käyttökelpoisia työkaluja.
Koska lastensuojelu ei kelpaa perusteluksi, tarvitaan muita keppihevosia, joista rasismi näyttää nousseen ykköseksi. Rasismi on vastenmielisyydestään huolimatta legitiimi mielipide. Tämän ilmaisuun ei mielestäni pitäisi puuttua, ellei selkeästi kehoteta lopullisiin ratkaisuihin.
Osataan sitä muuallakin kuin Suomessa.
Lähetä kommentti