lauantaina, toukokuuta 30, 2020

Sosiaalinen media vaalivaikuttajana


Yhdysvalloissa sosiaalisen median jättejä kuten Twitteriä tai Facebookia ei käsitellä juridisesti julkaisijoina vaan alustoina, joille käyttäjät tuottavat sisällön mutta itse alusta pysyy puolueettomana. Käytännössä sosiaalisen median alustat ovat samanlaisia neutraaleja palveluita kuin puhelinyhteys. Puhelinoperaattori ei puutu puheluiden sisältöön. Valitettavasti sosiaalisen median jätit eivät toimi yhtä neutraalisti kuin puhelinoperaattori vaan puuttuvat keskusteluun sensuroimalla viestejä, estämällä käyttäjiltä palvelun käytön tai omalla ”faktantarkistuksellaan”.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on koko kautensa ajan ollut ahkera Twitterin käyttäjä. Äskettäin Twitter lisäsi Trumpin twiittiin ”faktantarkistuksen”. Tarkistuksen tuloksen perusteella Trumpin väitteet postiäänestyksen yhteydestä vaalivilppiin olivat perusteettomia. Faktantarkistuksessa siteerattiin tunnettujen liberaalimedian edustajien CNN:n ja Washington Postin artikkeleita.

Luonnollisesti Trump reagoi kärkkäästi Twitterin toimintaan, joka oli käsittämätöntä ja jopa perusteetonta. Twitter ”faktantarkistuksineen” käytännössä polttomerkitsi presidentin ja leimasi hänet valehtelijaksi.

Trump oli twiiteissään huolissaan postiäänestämisestä ja siihen liittyvistä vaalivilpin mahdollisuuksista. Onko tämä huoli perusteltua? Pari päivää sitten julkaistiin uutinen, jonka mukaan länsivirginialainen postinkantaja oli joutunut syytteeseen vaalipetoksesta. Syytteen mukaan Pendletonin piirikunnan postinkantaja oli käsin muuttanut kahdeksaa vaalilippua. On selvää, että postiäänestämiseen liittyy vaalivilpin riski ja toteutuneesta vaalivilpistä on näyttöäkin.

Eikä huoli postiäänestykseen liittyvän vaalivilpin riskistä ole Trumpin yksinoikeus. New York Times kirjoitti jo vuonna 2012 postiäänestyksen liittyvästä virheen ja petoksen mahdollisuudesta.
Myös iltapäivälehti New York Post kirjoitti ennen Kongressin välivaaleja vaalivilpistä ja esitti joukon tapauksia äänestämiseen liittyvistä epäselvyyksistä. Yleisiä ongelmia olivat esimerkiksi  vaaliluetteloissa olevat kuolleet ihmiset. Lisäksi Virginian osavaltiossa vaaliluetteloissa oli vailla kansalaisuutta olevia henkilöitä. 
                   
Demokraatit ovat perinteisesti vähätelleet vaalivilppiä ja sen mahdollisuutta. Twitterin johtoportaan jäsenet ovat tyypillisiä Piilaakson vasemmistolaisia, jotka äänestävät ja tukevat taloudellisesti lähes yksinomaan Demokraatteja. Twitterin ”sivuston eheydestä” vastaava johtaja Yoel Roth, joka vastaa sivuston sääntöjen soveltamisesta ja kehittämistä, jäi kiinni poliittisesti latautuneista twiiteistä, joissa hän esimerkiksi kutsui Trumpin hallintoa ”todellisiksi natseiksi Valkoisessa talossa”.

Trumpin huolta vaalivilpistä voi pitää perusteltuna. Toisaalta sitä voi myös pitää liioiteltuna. Tämä on mielipidekysymys eikä mikään ”faktantarkistuksen” paikka.

Faktantarkistus journalismin sairauden oireena

Kun valtamediajournalismi on rappeutunut siten, että toimittajan mielipide asiasta on tullut tärkeämmäksi kuin uutisen varsinainen tietosisältö, on syntynyt faktantarkistajien ammattikunta. Nämä tyypillisesti tarkistavat lähinnä poliittisen kentän oikean laidan edustajien mielipiteitä, muttä jättävät vasemmistolaiset mielipiteet rauhaan.

Faktantarkistukseen saattaa törmätä nykyisin myös hakukoneissa joidenkin artikkeleiden kohdalla. Faktantarkistukseen liittyy tietysti se ongelma, että tarvitaan myös faktantarkistajien tarkastajia, jotta varmistetaan tarkistuksen oikeellisuus. Tässä artikkelissa kerrotaan, että presidentti Trumpin puheet ovat faktantarkistajien erityissyynissä. Trump oli puheeessaan sanonut, että huumeisiin kuolee Yhdysvalloissa enemmän ihmisiä kuin Vietnamin sodassa. CNN:n ”lahjomaton” faktantarkistus totesi, että Trump puhui pötyä. Kun Vietnamin sodassa kuolleiden määrän jakaa koko sodan kymmenen vuotta kestäneelle ajalle, vuosittaiset kuolemat olivat viisi prosenttia vuosittaisesta huumeisiin kuolleiden määrästä. Donald Trump onkin liberaalin valtamedian faktantarkistuksen ykköskohde. Yritin etsiä faktantarkistuksia Barack Obaman sanomisista. En löytänyt niitä vaan ensimmäisenä tuli sivusto, jossa ”tarkistetaan faktat” Trumpin Obamaa koskevista lausunnoista. 

Faktantarkistajatkin ovat toki erehtyväistä väkeä, mutta koko ilmiöön liittyy muutama perusongelma. Jotta faktantarkistus olisi uskottavaa, sen pitäisi koskea kaikkia tasapuolisesti. Käytännössä Yhdysvalloissa vain muut kuin demokraattipoliitikot voivat joutua faktantarkistajan kohteeksi. Kyse on siis samasta puolueellisuudesta kuin normaalissa valtamedian uutisoinnissa ja mielipidejournalismissa. Sillä on myös merkitystä, mitä faktaa tutkitaan ja mikä jätetään tutkimatta.

Toiseksi faktantarkistuksessa pyritään ”paaluttamaan” virallinen totuus johonkin kohtaan ja esittämään, että kaikki siitä poikkeavat tiedot ovat valetta tai ainakin vähemmän totta.
Faktantarkistajilla on myös oma luokittelusysteeminsä, josta on kerrottu tässä artikkelissa. Politifactin kaltaiset faktantarkistajat luokittelevat lausunnot viisiportaisella asteikolla (tosi, enimmäkseen tosi, puoliksi tosi, enimmäkseen epätosi, epätosi). Tällainen yksiulotteinen lähestymistapa ei ota huomioon inhimillisen kommunikaation moninaisuutta ja erityisesti sitä, että parhaiten läpimenevät valheet ovat usein ”enimmäkseen totta”. Kaikkein räikeimmät valheet taas eivät mene läpi, koska niitä on käytännössä mahdotonta uskoa.

Suomessa faktantarkistus on vasta lapsenkengissä. Ylellä ainakin oli palkkalistoillaan faktantarkistajana äärivasemmistolainen Johanna Vehkoo. Tätä ennen oli kuitenkin perustettu Vuoden journalistiseksi teoksi aikanaan valittu ”Faktabaari”. Sivusto on edelleen olemassa, mutta sitä ei taida kovin moni seurata.

Kaikkiaan faktantarkistus on tavalliselle sukankuluttajalle jota kuinkin turha ”palvelu” ja kertoo valtamedian edustajien pakkomielteestä taistella todellisia ja kuviteltuja valeuutisia vastaan aikana, jolloin valtamedian ideologinen vasemmistolaisuus on suurempaa kuin koskaan.

Kotimaiset professorit sensuurin asialla

Veronmaksajan rahoittama agendamedia Yle siteerasi Tampereen yliopiston Puheviestinnän professori Pekka Isotalusta ja kertoi, kuinka Twitterin kauan odotettu päätös puuttua väärän tiedon levittämiseen voi edistää demokratiaa ja julkista keskustelua.

Oma faktantarkistukseni antaa Ylen uutisen otsikolle arvosanan ”täyttä potaskaa”. Mikään lauseessa ei pidä paikkansa vaan asiat ovat täysin toisin päin kuin juttu esittää. Myös seuraava lause on täysin epätosi:

”Sosiaalisen median yritykset eivät ole aiemmin juurikaan puuttuneet niiden alustoilla julkaistavaan sisältöön.”

Jutun kirjoittaja on joko typerä tai valehtelee tietoisesti. Todellisuudessa sosiaalisen median alustat ovat jo pitkään sensuroineet konservatiivisia kirjoittajia, poistaneet heidän kirjoitusoikeuksiaan ja tilejään. Twitter harrastaa kaikkein alhaisinta sensuurin muotoa eli varjobännäystä (shadow banning). Siinä kirjoittajan twiitit lakkaavat näkymästä ilman, että kirjoittaja itse tietää siitä.

Twitter vain tällä kertaa teki kömpelön ”faktantarkistustemppunsa” alustan tunnetuimmalle ja seuratuimmalle käyttäjälle. Samalla Twitter lakkasi olemasta alusta ja muuttui julkaisijaksi. Yhdysvalloissa julkaisijan status tarkoittaa, että julkaisija vastaa kaikesta tuotetusta sisällöstä. Samalla Twitter osallistui omalla panoksellaan Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjaan. Jos Twitter olisi julkaisija, tämä olisi täysin ok. Jos taas se haluaa pysyä alustana, sen kannattaisi olla puuttumatta käyttäjien kirjoituksiin.

Pekka Isotalus sanoo:

” Pitkään on odotettu, että suuret teknologiayritykset alkaisivat kiinnittää enemmän huomiota niiden alustoilla levitettävään disinformaatioon. Tämä on mielestäni hyvää kehitystä ja toivon, että muutkin yritykset menisivät tähän suuntaan.”

Minusta Pekka Isotaluksen kannattaisi deletoida tilinsä ja poistua internetistä, jos ymmärrys on tuolla tasolla.

Toisaalta Isotalus edustaa yliopistoa, jonka ylle lankeaa marxismi-leninismin synkeä varjo menneiden vuosikymmenten professorien ansiosta. Marxismi-leninismissä puolue määritti totuuden. Ehkä siksi hänellä on niin selkeä näkemys siitä, miten asioiden pitäisi olla. Nykytilasta hänellä on tämä näkemys:

” Aika paljon on puhuttu siitä, kuinka keskustelun sävy on mennyt ikäväksi. Osa ihmisistä on sen takia kyllästynyt käymään keskustelua sosiaalisessa mediassa.”

Suosittelen edelleen tilin deletoimista. Joskus sokea kanakin löytää jyvän:

” Disinformaation määritteleminen ei aina ole yksiselitteistä. Isotaluksen mukaan on hankala kysymys, kuka saa päättää, millä perusteilla viesti on disinformaatiota.”

Ihanko itse Isotalus keksi tuon? Mitä jos annettaisiin käyttäjien keskustella vapaasti ja huolehtia itse siitä, kenen viestejä lukevat ja kenen eivät. Twitter itse asiassa tarjoaa tähän ihan kelvolliset välineet.

Onnistunut ja perusteltu puuttuminen disinformaatioon voi kuitenkin edistää julkista keskustelua Isotaluksen mukaan.

” Sitten voidaan keskittyä asiakysymyksiin eikä tarvitse käyttää aikaa siihen, että torjutaan väärää tietoa.”

Isotalus siis haluaa, että hänelle epämieluisat viestit sensuroitaisiin, jotta hän voisi keskustelussaan ”keskittyä asiakysymyksiin.”

Veronmaksajan rahoittaman agendamedia Ylen pakkomielle disinformaation torjuntaan ja vastuullisen median ylistämiseen sai minut lopettaan Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien seuraamisen kokonaan. Läpinäkyvän valheellinen rummutus ”vastuullisen median” puolesta sai minut voimaan pahoin.

”Vastuullinen media” on kuoleva toimiala. Tosin ruumista yritetään väkisin tekohengittää veroilla, tukiaisilla ja vaihtoehtomedian vainoamisella. Samalla ”vastuullinen media” luonnollisesti teeskentelee olevansa sananvapauden puolella, vaikka se oikeasti haluaa säilyttää asemansa ja torjua kilpailun.

Mitä tulee sosiaaliseen mediaan, Facebookin perustaja Mark Zuckerberg on sitä mieltä, että Facebookin ja muiden sosiaalisen median alustojen ei pitäisi osallistua totuuden määrittämiseen. Hänen mukaansa poliittista puheta seurataan ja valvotaan eniten suuressa osassa mediaa. Tämä myös jatkuu tulevaisuudessa. Vaikka Facebook on yksi pahimmista sensuroijista ja tilien poistajista, Zuckerberg puhuu asiaa.

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tiedoksenne. https://twitter.com/paalijarvi/status/1266609766593376257

Kumitonttu kirjoitti...

Fascismissa korporaatiot - työnantaja- ja työntekijäjärjestöt - käyttävät ns. ulkoparlameetarista valtaa lainsäädäntöön. Suomessa SDP on käytännössä ay-liikkeen parlamenttiryhmä, ja Kokoomus EK:n joskaan ei samassa määrin. Elinkeinoelämä kun ei tarvitse edunajamista samalla tavalla, koska pääoma pystyy liikkumaan myös pois maasta.

Twitter ja Facebook erityisesti ovat vallankäyttäjinä vastaavanlaisia toimijoita kuin ay-liikkeet. Kuten tässä artikkelissa todetaan, jokainen organisaatio, joka ei ole aidosti arvomaailmaltaan oikeistolainen, muuttaa ajan myötä vasemmistolaiseksi (O'Sullivanin ensimmäinen laki). Muinoin toimittajat olivat hyväpalkkaisia ja sivistyneitä ihmisiä, jotka ymmärsivät kansallismielisyyden merkityksen populaatiolle.

Ajan mittaan toimittajakunta alkoi vasemmistolaistua ja agitoivat jonkinlaisen universaalin kommunismin puolesta. Toimittajilla on edelleen mielettömästi valtaa: vaikka KRP tutkii median luottopoliitikkoa rikoksesta, hän voi jatkaa ulkoministerinä toisin kuin edeltäjänsä, joka lähetti tekstiviestejä jollekin hutsulle.

Twitter ja Facebook luovat todellisuuden ehkä puolelle maailman väestöä. Siinä todellisuudessa pelko näyttelee kaikkein merkittävintä ajuria. Pelolla saatiin eurooppalaiset demokratiat siirtymään poikkeustilaan. Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi ja miten natsit tai kommunistit nousevat valtaan. Kansa haluaa tulla kuritettavaksi.

IDA kirjoitti...

Tavallaan olisi jopa toivottavaa, että nyt kun mediasta kuulemani mukaan oikeutetut protestit ovat käynnissä ne samantien ulottuisivat niille alueille, joiden asukkailla on todellista vaikutusvaltaa. Saataisiin sitten asioita kuntoon.

DuPont kirjoitti...

Kiitokset järjen äänestä.
Kovin harvassa nykyään.