Kun istuva presidentti salakuuntelee kilpailevan puolueen
vaalikampanjaa, kyse ei voi olla muusta kuin vallan väärinkäytöstä ja aikamme
suurimmasta poliittisesta skandaalista. Crossfire Hurricane oli perusteeton
tutkinta, jonka osallistujat luultavasti joutuvat vastaamaan teoistaan
oikeudessa.
Kyseinen tutkinta kuitenkin jatkui presidentinvaalin yli ja
muuttui myöhemmin erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnaksi. Obaman hallinto
lakkasi olemasta Trumpin virkaanastujaispäivänä, mutta tämä ei tarkoittanut
paluuta normaaliin vaan tutkinta jatkui ja operaatio Crossfire Hurricane
muuntui vallankaappausyritykseksi, jonka tavoitteena oli nollata vuoden 2016
presidentinvaalin tulos ja syrjäyttää vaaleilla valittu presidentti.
Tässä ns. ”syvän valtion” (Deep State)
vallankaappausyrityksessä keskeistä roolia näyttelivät Obaman hallintoon
jättämät virkamiehet ja sieltä poistuneet John Brennanin kaltaiset henkilöt,
jotka virkauransa jälkeen siirtyivät valtamedian asiantuntijoiksi.
Vaikka yritykset syrjäyttää presidentti Donald Trump lopulta
epäonnistuivat, koska mitään perusteita ei ollut, yli kaksi vuotta kestänyt
Venäjä-tutkinta heikensi Trumpin hallintoa ja vaikeutti tämän yrityksiä
toteuttaa äänestäjille lupaamiaan asioita. Lisäksi on todennäköistä, että
Venäjä-tutkinta vaikutti vuoden 2018 kongressin välivaalien tulokseen. Niissä
Demokraatit saivat enemmistön Edustajainhuoneessa, mikä mahdollisti myöhemmin
viraltapanomenettelyn käynnistämisen.
Vallankaappausyritys ei olisi ollut mahdollinen, mikäli
amerikkalainen valtamedia olisi tehnyt työnsä ja kertonut totuuden. Sen sijaan
media piti yllä Venäjä-huijausta ja lietsoi epäluuloja presidenttiä kohtaan
väittämällä tämän vehkeilevän Venäjän kanssa. Christopher Steelen
disinformaatiota sisältävä kansio oli valtamedian mielestä ”enimmäkseen totta”
(mostly true). Miljoonat amerikkalaiset seurasivat televisiosta uutisia ja
luultavasti uskoivat oikeasti, että presidentti oli Venäjän sätkynukke.
Vallankaappausyrityksessä kokeiltiin kaikkia mahdollisia
keinoja päästä eroon presidentistä. Muellerin tutkinnan lisäksi vt.
oikeusministeri Rod Rosenstein keskusteli FBI:n vt. pääjohtaja Andrew McCaben
kanssa mahdollisuudesta käyttää perustuslain 25. lisäystä Trumpin
viraltapanoon. Myöhemmin Trumpin kaudella demokraattienemmistöinen Edustajainhuone käynnisti
viraltapanomenettelyn, kun presidentin väitettiin painostaneen Ukrainan
presidenttiä käynnistämään tutkinnan Demokraattien presidenttiehdokas Joe
Bidenin pojan liiketoimia kohtaan.
Tiedustelun käyttö poliittisiin tarkoituksiin
Crossfire Hurricane -operaatiossa oli kyse poliittisten
vastustajien vakoilusta, jossa verukkeena käytettiin Venäjän sekaantumista
Yhdysvaltojen presidentinvaaliin. Obaman kaudella tiedustelutietojen käyttö
poliittisten vastustajien vakoiluun ja mustamaalaukseen muuttui
normaalikäytännöksi. Lisäksi hänen kaudellaan tiedustelutietoon käsiksi
pääsevien henkilöiden määrää lisättiin.
Tiedustelutiedon käyttö on perinteisesti rajattu
kansalliseen turvallisuuteen liittyviin asioihin. Obaman presidenttikaudella
kuri pääsi lipsumaan, ja tiedustelutietoa käytettiin poliittisten vastustajien
ja jopa journalistien seurantaan.
Tämän
uutisen mukaan oikeusministeriö vakoili uutistoimisto AP:ta (Associated
Press). Uutistoimiston tarkoituksena oli selvittää, kuka hallinnon edustaja
vuosi tiedon Jemenissä estetystä terrori-iskusta, josta AP kertoi toukokuussa
2012.
Vuonna 2010 Obaman hallinto vakoili
Fox Newsin toimittaja James Rosenia keräämällä hänen puhelutietonsa ja
seuraamalla hänen liikkeitään Ulkoministeriöön ja takaisin. Lisäksi FBI otti
haltuunsa hänen viestejä hänen henkilökohtaisesta sähköpostistaan.
Obaman hallinto myös vakoili ystävällismielisten ulkomaiden
johtajia. Tunnetuin tapaus lienee Saksan liittokansleri Angela
Merkelin puhelimen salakuuntelu, joka paljastui syksyllä 2013. Myös
Israelin pääministeri Binyamin Netanyahu joutui
tiedustelun kohteeksi, kun Obama oli tekemässä ydinsopimusta Iranin kanssa.
Myös kongressiedustajat
joutuivat tiedustelun kohteeksi. Demokraattien kongressiedustaja Ohiosta
Dennis Kucinich vastusti vuonna 2011 sotatoimia Libyaa vastaan ja yritti
välittää neuvotteluja Yhdysvaltojen ja Qaddafin hallinnon kanssa. Tässä
tarkoituksessa hän otti yhteyttä Qaddafin poikaan Saif al-Islam Qaddafiin.
Neljä vuotta myöhemmin hän huomasi, että hänen puhelunsa oli vuodettu
Washington Times -lehteen.
Näiden esimerkkien tarkoituksena on osoittaa, että
tiedustelutietojen käyttö poliittisien tarkoitusperien edistämiseen oli Obaman
hallinnossa muodostunut rutiiniksi. Näitä samoja keinoja käytettiin, kun
Trumpin hallinto astui valtaan. Hallinnossa edelleen työskentelevät Obaman hallinnon
virkamiehet vuosivat salaista tietoa tiedotusvälineille. Myös entisillä
huippuvirkamiehillä on oikeus katsella tiedustelutietoa. Esimerkiksi CIA:n
entisellä johtajalla John Brennanilla oli riittävä turvaluokitus
tiedustelutiedon käyttöön. CIA-uransa jälkeen Brennan siirtyi
tiedustelun ja kansallisen turvallisuuden asiantuntijaksi NBC-televisioyhtiöön.
Elokuussa 2018 presidentti Trump ilmoitti kumoavansa
Brennanin turvaluokituksen tämän ”epätavallisen käytöksen” takia.
NSA:n tiedusteluraporteissa Yhdysvaltojen kansalaisten nimet
on normaalisti peitetty, koska kansalaisten perusoikeuksia halutaan näin
suojella. Peitetiedon avaamisesta jää aina jälki. Äskettäin Yhdysvaloissa tuli
julkisuuteen lista
Obaman hallinnon henkilöistä, jotka olivat avanneet peitetiedon kenraali
Michael Flynniin liittyvistä viesteistä. Presidentinvaallin ja Trumpin
virkaanastumisen välillä Obaman hallinnon edustajat tekivät 53 peitetiedon
avaamispyyntöä, jotka liittyivät kenraali Michael Flynniin.
Viestin, josta peitetieto on avattu, vuotaminen mediaan on
rikos. Michael Flynnin keskustelu Venäjän suurlähettiläs Sergei Kisljakin
kanssa vuodettiin
Washington Postille.
Steelen kansio julkistetaan
Christopher Steele oli toiminut FBI:n luottamuksellisena
lähteenä, mutta FBI oli katkaissut tämän suhteen, koska Steele keskusteli
asioista tiedotusvälineiden kanssa. Tammikuussa 2017 Steele kauppasi kansiotaan
tiedotusvälineille. Tarkoituksena oli, että kansion tiedot julkaistaan ja
tietojen uskottavuuden kannalta olisi parempi, jos julkaisun takana olisi
Republikaanien edustaja.
Lopulta välikädeksi valikoitui nyt jo edesmenneen Arizonan
senaattori John McCainin henkilökuntaan kuuluva Martin J. Kramer.
Steelen kansion tilaajana toimi Hillary Clintonin kampanja
ja sen sisältö koostui Clintonin poliittista vastustajaa koskevasta salaisesta
tiedosta (opposition research). Steele oli kerännyt tiedon omista lähteistään.
Steele ja hänen Orbis-firmansa toimivat Fusion GPS -yhtiön alihankkijana.
Mutta halusiko Steele julkaista kansionsa? Tästä on
ristiriitaista tietoa. Steele pyysi Krameria keskustelemaan verkkosivusto
Buzzfeedin edustajan kanssa. Toisen tiedon mukaan Steele pyysi Krameria
käsittelemään kansiota luottamuksellisena dokumenttina, mutta Kramer petti
Steelen luottamuksen.
Senaattori McCain toimitti myös viisi Steelen lisäraporttia
FBI:n johtaja James Comeylle eli toimit Steelen yhteyshenkilönä FBI:n suuntaan.
Tuossa vaiheessa Steelen asema FBI:n luottamuksellisena lähteenä oli jo
loppunut.
Buzzfeed lopulta julkaisi Steelen kansion kokonaisuudessaan
10.1.2017. Tämä oli yksi käynnistävä tekijä mediasirkuksessa, jossa istuvan
presidentin Venäjä-yhteyksillä spekuloitiin ja niistä esitettiin mitä
mielikuvituksellisempia teorioita.
Michael Flynn poistetaan pelistä
Donald Trump nimesi
Michael Flynnin turvallisuusneuvonantajakseen melko pian vaalien
jälkeen. Artikkelissa mainitaan, että
Flynnin valinta on soittanut hälytyskelloja Washingtonissa, koska hän oli
vieraillut Moskovassa Putinin televisiokanava RT:n gaalaillallisella.
RT ei kuitenkaan ollut syy Flynnin poistumiselle Trumpin
tiimistä vaan nimellisesti se, että hän oli jättänyt kertomatta varapresidentti
Mike Pencelle asioita keskustelustaan Venäjän suurlähettiläs Kisljakin kanssa.
Tammikuun 24. päivä FBI:n pääjohtaja James Comey lähetti
Peter Strzokin ja toisen agentin keskustelemaan Flynnin kanssa. Comey sivuutti
normaalin Valkoisen talon protokollan eikä järjestänyt asiaa Valkoisen talon
kanssa. Flynn keskusteli agenttien kanssa eikä tuossa vaiheessa tiennyt, että
häntä epäillään mistään rikoksesta. Comeylla ei ollut tutkinnallista perustetta
keskustella Flynnin kanssa. Agentit myös kertoivat Flynnille, että tämä ei
tarvitse lakimiestä.
Strzok kertoi myöhemmin, että Flynn oli rento ja
hyväntuulinen eikä ollut varuillaan. FBI:n agentit olivat kiinnostuneita
Flynnin keskustelusta Kisljakin kanssa. Myöhemmin agentit totesivat, että Flynn
ei vaikuttanut valehtelevan heille.
Äskettäin julkaistujen asiakirjojen mukaan Flynnin tutkinta
ja myöhemmät syytteet olivat järjestetty juttu alusta alkaen. Tavoitteena oli saada
Flynnille potkut tai vaihtoehtoisesti myöntämään, että hän oli rikkonut
Logan Actia.
Erikoissyyttäjä Robert Mueller syytti loppuvuodesta 2017
Flynniä väärien tietojen antamisesta FBI:lle juuri tuon Valkoisen talon
haastattelun perusteella. Mueller myös painosti Flynniä uhkaamalla syyttää
tämän poikaa. Flynn menetti oikeuskuluihin käytännössä kaiken omaisuutensa ja
lopulta tunnusti syyllisyytensä. Uusien todisteiden pohjalta Flynn on perunut
tunnustuksensa, mutta tämän käsittely on edelleen kesken.
Comey saa potkut
Virkaanastujaispäivänään uusi presidentti Donald Trump ei
tiennyt, että hänen vaalikampanjansa on FBI:n vastavakoilututkinnan kohteena.
Huhuja tutkinnasta liikkui alkuvuodesta 2017 mutta vasta maaliskuussa Comey kertoi
asian Edustajainhuoneen tiedustelukomitealle.
”Oikeusministeriö on antanut minulle luvan vahvistaa, että
FBI osana vastavakoilututkintaa selvittää Venäjän valtion yrityksiä vaikuttaa
vuoden 2016 presidentinvaaleihin."
”Tutkinnassa selvitetään kaikki mahdolliset yhteydet Trumpin
kampanjassa mukana olevien henkilöiden ja Venäjän valtion välillä, ja se oliko
kampanjan ja Venäjän toimien välillä koordinointia.”
Tuossa vaiheessa ei vielä tiedetty, että
vastavakoilututkinta perustui tekaistuihin perusteisiin ja sen merkittävin
”todiste” oli Steelen disinformaatiokansio. Tutkinnassa ei oltu löydetty mitään
todisteita siitä, että Trumpin kampanja olisi koordinoinut toimintaansa Venäjän
valtion kanssa. Toisaalta itse tutkinnan olemassaolo oli tuolloin iso asia.
9. toukokuuta 2017 Trump lähetti Comeylle erottamiskirjeen,
jossa hän kertoi toimivansa oikeusministeri Jeff Sessionsin ja
apulaisoikeusministeri Rod Rosensteinin suosituksesta. Mediassa spekuloitiin
paljon, olivatko Comeyn potkut oikeuden estämistä vai eivät. Sitä ne eivät
olleet, koska Yhdysvalloissa presidentillä on laajat oikeudet lopettaa kenen
tahansa toimeenpanovallan edustajan virkasuhde melkein millä tahansa
perusteella. FBI:n tutkinta ei lopu, jos organisaation johtaja saa potkut.
Comeyn potkujen jälkeen vaatimukset erikoissyyttäjän
nimeämisestä lisääntyivät. Comey itse myötävaikutti niihin vuodattamalla
FBI-aikanaan tekemiään muistioita medialle ystävänsä Daniel Richmanin
kautta. Tähän Comeylla ei luonnollisesti ollut mitään oikeutta, koska
vuodatetut muistiot olivat työmuistioita ja kuuluivat näin valtiolle. Comey ei
olisi saanut ottaa niistä kopioita itselleen. Muistioissaan Comey mm.
mainitsee, että Trump olisi
pyytänyt häntä lopettamaan Trumpin entisen turvallisuusneuvonantaja Michael
Flynnin tutkinnan.
Muellerin tutkinta
Presidentiksi valittu Trump ilmoitti marraskuun 18. päivä 2016, että
oikeusministerin salkku annettaisiin senaattori Jeff Sessionsille. Tämä kuitenkin
petti Trumpin maaliskuussa 2017 jääväämällä itsensä Venäjä-tutkintaan
liittyvistä asioista. Perusteluna Sessions käytti sitä, että hän oli tavannut
Venäjän suurlähettiläs Kisljakin vaalikampanjan aikana. Sessions olisi voinut
valita toisinkin.
Sessionsin jäävääminen aiheutti sen, että Venäjä-tutkintaan
liittyvät asiat jäivät Rod Rosensteinin vastuulle. Rosenstein oli itse ollut
osallisena antamassa potkuja James Comeylle. Deep State -kirjan kirjoittaja
James B. Stewartin mukaan Rosenstein oli järkyttynyt Comeyn potkuista ja
vaikutti hermostuneelta.
Hän keskusteli Comeyn tilalle FBI:n johtajaksi tulleen
Andrew McCaben kanssa ja kertoi haluavansa nauhoittaa presidentin kanssa
käymänsä keskustelut. Lisäksi hän halusi
käyttää perustuslain 25. lisäystä presidentin syrjäyttämiseen. Rosensteinin
mukaan ainakin kaksi hallituksen jäsentä tukisi häntä eli hänen esimiehensä
Sessions ja entinen Valkoisen talon kansliapäällikkö John Kelly.
Perustuslain 25. lisäys on tarkoitettu presidentin
korvaamiseen varapresidentillä tilanteessa, jossa presidentti on kyvytön
hoitamaan tehtäviään esimerkiksi sairauden tai salamurhayrityksen takia. On
varsin epätodennäköistä, että Rosenstein olisi onnistunut vakuuttamaan
riittävän monta hallituksen jäsentä, jotta presidentin viraltapano olisi
toteutunut.
Demokraattien kongressiedustajilta tuleva paine ja Comeyn
muistiot aiheuttivat sen, että Rod Rosenstein nimesi Robert Muellerin
erikoissyyttäjäksi toukokuussa 2017. Koska mitään varsinaista rikosta ei ollut
tapahtunut, Rosenstein määritteli
erikoissyyttäjän toimenkuvan väljästi.
Rosensteinin ratkaisu nimittää erikoissyyttäjä sai
raporttien mukaan presidentti Donald Trumpin raivostumaan.
Trump ihmetteli tapahtunutta ja syytti siitä itsensä jäävännyttä
oikeusministeri Jeff Sessionsia.
Watergate-journalisti Bob Woodwardin mukaan Trumpin
päästrategi Steve Bannon varoitti presidenttiä FBI:n johtaja Comeyn potkuista
ja sanoi, että se johtaa erikoissyyttäjän nimeämiseen, mikä halvaannuttaa
presidentin toiminnan, vaikka erikoissyyttäjä lopulta ei löytäisikään
todisteita presidentin yhteyksistä Venäjään. Jälkikäteen on helppo sanoa, että
Muellerin tutkinta oli sen tulosten perusteella turha ja vahingoitti
Yhdysvaltoja enemmän, kuin siitä oli hyötyä.
Oikeusministeri Sessions oli jäävännyt itsensä varmuuden
vuoksi ja näin pettänyt Trumpin luottamuksen. Todellisia jääviysongelmia oli
sen sijaan vt. oikeusministeri Rod Rosensteinilla, koska hän oli sekä todistaja
Comeyn potkuihin johtaneissa tapahtumissa että Muellerin esimies
Venäjä-tutkinnassa. Rosenstein ei kuitenkaan piitannut tästä ongelmasta vaan
jatkoi töitään normaaliin tapaan. Tutkinnan aikana Mueller kuulusteli
Rosensteinia todistajana.
Robert Mueller ei ollut myöskään erityisen hyvä valinta
erikoissyyttäjäksi. Hänellä oli ollut läheinen yhteistyösuhde potkut saaneen
Comeyn kanssa. Mueller oli Comeyn edeltäjä FBI:ssä. Lisäksi Mueller oli ennen
erikoissyyttäjän nimeämistä ollut Donald
Trumpin haastateltavana Comeyn mahdolliseksi seuraajaksi FBI:ssä.
Mueller kokosi tiimiinsä poliittisesti enimmäkseen
demokraatteja. Tutkinnan uskottavuuden kannalta olisi ollut parempi, jos
kokoonpano olisi ollut poliittisesti tasapainoisempi. Yksi tiimin jäsenistä oli
Andrew Weissmann,
joka oli hankkinut kannuksensa Enron tutkinnassa. Weissmannin toiminta johti
aikanaan Enronin tilintarkastusyhtiö Arthur Andersenin tuhoutumiseen. Weissmannilla oli
maine aggressiivisena ja ajoittain kyseenalaisiin keinoihin turvautuvana
syyttäjänä.
Mueller sai tutkintaansa vapaat kädet palkata henkilökuntaa
ja kutsua todistajia. Presidenttiä itseään hän ei kuitenkaan saanut
kuulustella. Tutkinnan aikana kuulusteltiin lähes 500 todistajaa. Tutkinta
kesti 675 päivää eli vuoden, 10 kuukautta ja kuusi päivää. Tämän
uutisen mukaan rahaa kului yhteensä 25,2 miljoonaa dollaria.
Tutkintaa leimasivat lukuisat vuodot, joista 25 on esitetty tässä
artikkelissa. Vuotojen vaikutuksesta presidentin tutkinta pysyi
julkisuudessa 675 päivää ja tarjosi aineistoa CNN:n ja MSNBC:n kaltaisille
tv-kanaville.
Mitä tulee itse tutkintaraporttiin, se ei löytänyt
todisteita koordinoinnista Trumpin kampanjan ja Venäjän hallinnon välillä. Se
ei myöskään löytänyt todisteita oikeuden estämisestä mutta sisälsi paljon
lainopilista pohdiskelua asian tiimoilta.
Mueller pilasi mainettaan mainitsemalla erikseen, että
raportti ei ”vapauttanut Trumpia” rikoksesta. Hän ikään kuin jätti Trumpin
mahdollisen syyllisyyden ilmaan leijumaan. Normaalisti länsimaisessa
oikeudenkäytössä pätee syyttömyysolettama.
Mueller ei myöskään viitannut Steelen kansioon kuin
ohimennen eikä tutkinut sen mahdollisesti sisältämää Venäjän
vaalivaikuttamista.
Sanamuodoista riippumatta raportti käytännössä tarkoitti,
että Venäjä-tutkinta oli ohi. Republikaanien keskuudessa oli jo aiemmin
vahvistunut käsitys, että mitään vehkeilyä Venäjän kanssa ei ollut. Sen sijaan
epäilyt alkuperäisen Crossfire Hurricane -tutkinnan mielekkyydestä alkoivat jo
vuoden 2017 loppupuolella.
Mueller itse veti osaltaan pohjaa pois raportiltaan
esiintymällä väsähtäneen ja poissaolevan oloisesti Edustajainhuoneen lakiasiain
komitean kuulustelussa. Muellerin raportti oli kuitenkin tehty pohjaksi
tulevalle viraltapanomenettelylle,
jonka Edustajainhuoneen Demokraatit käyttivät lopulta hyväkseen, kun he
aloittivat viraltapanoon liittyvät kuulustelut ja tutkimukset joulukuussa 2018.
Muellerin tutkinnan tuomiot
Yksikään Muellerin tutkinnan aikana tullut rikostuomio ei
tullut vehkeilystä Venäjän valtion kanssa. Lähes kaikki tuomiot tulivat
prosessirikoksista eli väärän tiedon antamisesta liittovaltion agentille. Usein
nämä väärät tiedot oli saatu selville epäasiallisilla keinoilla. Niiden avulla
pyrittiin saamaan epäilty kertomaan Trumpin kampanjan Venäjä-yhteyksistä.
Ehkä räikein esimerkki on Trumpin ystävä Roger Stonen pidätys, joka
tehtiin aamuyöstä ja aseistetun SWAT-tiimin avustuksella. Mukana olivat myös
tv-yhtiö CNN:n kamerat,
jotka ikuistivat vanhan miehen pidätyksen jälkipolville. Stone on 66-vuotias
mies eikä hänellä ollut aseita kotonaan. Ylimitoitettua voimankäyttöä oli
tuossa tilanteessa vaikea perustella.
Stone tuomittiin monien muiden tavoin prosessirikoksista
eikä häneltä satu lisätietoja Trumpin kampanjan Venäjä-yhteyksistä. Stone ei
millään tavalla ollut merkittävä henkilö ja hänen yrityksensä ottaa yhteyttä
Julian Assangeen olivat lähinnä säälittäviä. Stone teki parhaansa yrittääkseen
näyttää tärkeämmältä ja vaikutusvaltaisemmalta henkilöltä kuin hän oikeasti
oli.
Samankaltaista harhauttamista käytettiin tutkinnassa useaan
kertaan. Epäiltyä vastaan ei ollut mitään todisteita mutta epäilty johdateltiin
valehtelemaan ja tämän avulla yritettiin saada epäilty kertomaan Trumpin
kampanjan Venäjä-yhteyksistä. Tämä voi olla sinänsä ok, jos epäilty on oikeasti
rikollinen. Uhreiksi joutuivat kuitenkin tavalliset amerikkalaiset.
Ainakin jotkut liberaalit journalistit ihmettelevät
amerikkalaisten viranomaisten toimintatapoja. Rolling Stone -lehden toimittaja
Matt Taibbi kysyi kirjoituksessaan, ovatko
Demokraatit hylänneet kansalaisvapaudet. Taibbin mukaan se, että
Demokraatit taputtavat käsiään autoritaarisuudelle ei ole vain väärin vaan
vakava poliittinen virhe.
Tuomari Emmet G. Sullivan kieltäytyi äskettäin hyväksymästä
sitä, että Oikeusministeriö luopuu Michael Flynnin syyteistä. Journalistit ja
median asiantuntijat taputtivat tälle käsiään. Taibbi kertoo:
”Täytyy etsiä pitkään, ennen kuin löytää lainopillisen
asiantuntijan, joka on valmis sanomaan itsestäänselvyyden. Sullivanin päätös on
sellainen, jota kannattaa odottaa valkovenäläiseltä tuomarilta.”
Myös Flynnin pidätys saa Taibbilta tuomion.
"Dick Cheneyn pelikirjasta otetulla manööverilla, jossa
salaisuudet pestään valkoisiksi, joku terävä kaveri ensin vuotaa salaiseksi
luokitellun keskustelun laittomasti Washington Postin David Ignatiukselle ja
sen jälkeen agentit ryntäävät haastattelemaan Flynniä ”uutisen” johdosta.
”Keskustelu suurlähettiläs Kisljakin kanssa on levinnyt
laajalti lehdistössä”, kuten FBI:n varajohtaja Andrew McCabe sanoi
kaunistellen. ”Me halusimme istua alas Flynnin kanssa ja ikään kuin ymmärtää,
mitä hän ajatteli keskustelusta.”
”Luvaton kuuntelu, useat laittomat salaisten tietojen
vuodot, syyte väärän tiedon antamisesta, joka on juuri ja juuri
Miranda-oikeuksien rajalla ja ennen julkaisemattoman salaisen
vastavakoilutiedon käyttö kotimaisessa rikostapauksessa. Tämäkö on se
oikeusvaltio, jolle meidän pitää osoittaa suosiota?”
Taibbi muistuttaa myös George Papadopoulosista, jonka
väitetty keskustelu australialaisen diplomaatin kanssa Hillary Clintonille
kiusallisesta aineistosta käynnisti koko Trump ja Venäjä -tutkinnan.
”Äskettäin julkaistusta McCaben lausunnosta selvisi, että
FBI tiesi jo kesällä 2016, että todistusaineisto ei erityisemmin tue sitä, että
Papadopoulos oli kanssakäymisessä venäläisten kanssa..”
Presidenttkaudellaan Barack Obama ei ollut mikään
kansalaisoikeustaistelija vaan jatkoi siitä, mihin Bushin hallinto jäi. Obaman
aikana Yhdysvaltain kansalaisten vakoilu lisääntyi ja osansa saivat niin
toimittajat kuin väärinkäytösten ilmiantajat. Obamalla oli autoritaarinen
puolensa, josta media ei paljon kertonut. Konservatiivinen Obama-kriitikko Dinesh
D’Souza kuvasi Obamaa pikkumaiseksi ja kostonhimoiseksi mieheksi. Michael
Flynnin kohtelu kertoo osaltaan tästä.
Media Trumpin syrjäyttämisprojektin osapuolena
Amerikkalainen valtamedia kieltäytyi Venäjä-huijauksen
aikana esittämästä tarvittavia kysymyksiä. Kun Comey julkisti Trumpin
Venäjä-tutkinnan olemassaolon, yksikään valtamedian instanssi
konservatiivimediaa lukuun ottamatta ei kysynyt, oliko yhteyksistä mitään
todisteita. Myöhemmin kävi ilmi, että todisteita ei oikeasti ollut, mutta
siihen meni yli kaksi vuotta ja sinä aikana hallinnon toimintaa halvaannutti
tarpeetonta tutkintaa tekevä erikoissyyttäjä , joka apulaisineen yritti löytää
väen väkisin todisteita Venäjä-yhteyksistä. Näitä ei löytynyt.
Yksi mediassa usein esiintyneistä poliitikoista oli
Demokraattien kongressiedustaja Adam Schiff, joka kävi säännöllisesti CNN:n ja
MSNBC:n ohjelmissa kertomassa, että Trumpin Venäjä-yhteyksistä oli ihan oikeita
todisteita. Schiff vain ei valitettavasti koskaan kertonut, mitä nämä todisteet
olivat.
CNN ja MSNBC olivat niitä kanavia, jotka täysillä
hyödynsivät Venäjä-huijausta katsojalukujen toivossa. Katsojaluvut romahtivat
heti, kun Muellerin raportti julkistettiin.
Tällä
videolla Adam Schiff kertoo kohta kohdalta kerrat, kun Venäjä otti yhteyttä
Trumpin kampanjaan.
Tällä
videolla Schiff kertoo, että vehkeilystä Venäjän kanssa on paljon
todisteita.
Tällä
videolla Schiff kertoo, että Trumpin vehkeilystä on ”merkittäviä
todisteita.
Tällä
videolla Schiff kommentoi, onko Venäjän vehkeilystä konkreettisia
todisteita.
Tällä
videolla Schiff kertoo vehkeilyä koskevista aihetodisteista.
Tällä
videolla Shiff kertoo, että Trump valehteli Venäjästä. Kommentoi myös
Flynnin tapausta.
Kun yllä linkitettyjen kaltaisia videoita katsoo riittävän
paljon, joku voi alkaa tosissaan uskoa, että Trump on Venäjän asiamies.
Kun Muellerin raportti julkaistiin yhdellä yllä
linkitetyistä videoista esiintynyt MSNBC:n juontaja Rachel Maddow menetti
suuren osan katsojistaan.
Myös Suomessa johtavat tiedotusvälineet kuten Yle, HS ja IS
tekivät isoja otsikoita presidentti Donald Trumpin väitetyistä Venäjä-yhteyksistä.
Kun Venäjä-yhteyksistä ei löytynyt todisteita, nämä tiedotusvälineet eivät
kertoneet, miksi todisteita oli löytynyt. Ne eivät myöskään kertoneet, että he
olivat tyrkyttäneet vuosien ajan lukijoilleen perusteetonta salaliittoteoriaa Trumpin
kampanjan ja hallinnon Venäjä-yhteyksistä. Yksikään näistä tiedotusvälineistä
ei ole kertonut, että mitään vehkeilyä Venäjän kanssa ei esiintynyt vaan
kaikki vihjailut niistä olivat valetta.
Suomalaiset tiedotusvälineet eivät myöskään ole kertoneet, että
Trumpin Venäjä-tutkinta aloitetiin tekaistuilla perusteilla ja sen jatkamiseen
käytettiin disinformaatiota sisältänyttä Steelen kansiota. Huijauksessa mukana
olleet Obaman hallinnon jäsenet tiesivät, että mitään todisteita ei ole. Obaman
hallinnon Kansallinen tiedustelujohtaja James Clapper
myönsi tämän kongressin kuulusteluissa.
Edelleen suomalaiset tiedotusvälineet kirjoittavat Trumpista
pelkästään negatiivisia uutisia, joista monet ovat täysin perusteettomia. Venäjä-yhteyksistä
ei kuitenkaan vihjailla enää niin usein.
Lopuksi
John Durham on aloittanut tutkimaan alkuperäistä Crossfire
Hurricane -vastavakoilututkintaa ja myös Trumpin virkaanastumisen jälkeisiä
tapahtumia. Tämän
artikkelin perusteella Durham on tutkimassa oikeita asioita ja kyseessä on
nimenomaan rikostutkinta. Aika näyttää, mitä tuloksia tutkinta tuo. Ongelmana tutkinnassa
on se, että seuraavat presidentinvaalit lähestyvät.
Senaatin lakiasiain komitea aloittaa
oman tutkintansa operaatio Crossfire Hurricanesta. Kuulemiset alkavat
kesäkuun alussa.
Erityiskiitokset Ken Sikorskylle neuvoista ja vastauksista kysymyksiini.
Erityiskiitokset Ken Sikorskylle neuvoista ja vastauksista kysymyksiini.
Tätä kirjoitusta varten luin Gregg Jarrettin kirjan Russia Hoax The Illicit Scheme to Clear Hillary Clinton and Frame Donald Trump, jonka ostin noin vuosi sitten. Kirja on julkaistu vuonna 2018.
Kuuntelin myös Jarrettin viimeisimmän kirjan Witch
hunt – The story of the Greatest Mass Delusion in American Political
History äänikirjana.
8 kommenttia:
Suomessa itseään "valtamediaksi" kutsuva uskomaton roskasakki nielee kaiken sellaisenaan
ja ohessa pilkkaa "somehysteriaa",onhan se ikävää kun ei itse pysy kärryillä.
Kallion baareissa kaljapalkalla senttailevia "kympin-tytteleitä" taitaa ruveta jo olemaan liikaa jopa tämän umpitollon kansan käsityskyvylle.
Havosen tasa-arvopolitiikka sai melkoisen tuhon aikaiseksi.
Ruotsin tiestä saa käsityksen missä mennään.
Näitä "kympin-tytteleitä" meillä onyt sitten hallituksessa pitkä jono.
Löytyyköhän suomesta "Trumpia" joka katkaisee tämän hullutuksen.
Usan roskamedian vaikutuskierre on katkaistu,ysinkertainenkin kansa on jo jyvällä
että heille on valehdeltu ja paljon.
Ja mikä on taustalla:Big Money.
Kallion baarien "punaviini-journalistit" ovat kärsineet kovasti kun Victor Orban siivosi kovalla kädellä stalinistista oikeus- ja yliopistolaitosta ja lehdistöä.
Ikäänkuin se meille edes mitään kuuluisi,tuskinpa Taka-Hikiällä sen takia kaljaa läikkyisi.
Usa:n median kärsimysnäytelmä ja luiskahtaminen "Big-Moneyn" kärryiltä on historiallinen tapahtuma ja se panee todella ajattelemaan.
ps. se sama Gowdy-wink
Gowdy-wink, näihin kuvaamiisi ilmiöihin on monta selitystä.
Ensinnäkin kommunismin romahtaessa länsimainen marxilaisuus säilyi ja muuntui feminismiksi, vihreydeksi ja postmoderniksi identiteettipolitiikaksi. Länsimainen marxilaisuus ei koskaan joutunut tekemään tiliä menneisyyden kanssa.
Lehtimiehen työn arvostus on pudonnut kauas entisestä. Google ja Facebook ovat tuhonneet lehdistön bisnesmallin eikä alan palkkataso ole entisellään. Ala on myös naisistunut.
Toisaalta valtamedia on jo menettänyt pari sukupolvea, joita se ei koskaan saa takaisin. Eniten valtamediaan luottavat ns. suuret ikäluokat eli 1940- ja 1950-luvuilla syntyneet.
Toimittajat ovat laumasieluja eivätkä vaella kauas ryhmän paineen rajoittamasta mielipidekäytävästä. "Russian Collusion" -joukkopsykoosi ei olisi ollut mahdollinen, jos toimittajat olisivat itsenäisiä ajattelijoita. He pelkäävät, että kollegat sulkevat heidät ulos piireistään, jos he alkavat ajatella liian itsenäisesti.
Kannattaa lukaista asiaan liittyen myös Revolution Q nimimerkiltä Neon Revolt. Avaa paljon sellaista, mikä selittää demonokraattien ja deep staten epätoivon - juuri muuksi tuskin tyhjästä nyhjästyä rikostutkintaa voi kutsua - ja toisaalta myös motiiveja.
Mitä Trumpiin tulee, niin luulen, että sellainen käsitys on aika yleinen, että täytyyhän miehessä jotain hyvää olla, kun täkäläinen sisäsiittoinen punavihermediaa häntä niin systemaattisesti mollaa. Itselleni on ollut koko lailla odottamatonta, kuinka huono häviäjä kiero-Hillary ja demokraattikamunsa ovat olleet. Voi vain toivoa, että Trump saa toisella kaudellaan paremman työrauhan hoitaa presidentin hommiaan.
Amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä on jotakin pahasti vialla. Alkaen siitä, että maassa, jossa suurin osa tavallisen kansalaisen kohtaamaa lainsäädäntöä syntyy tuomareiden päätöksissä, tuomareiden asema ja heidän itsekäsityksensä on aivan omituinen. Siitä tämä Emmet G. Sullivan on hyvä esimerkki. Vähän toisenlaisia esimerkkejä löytyy Youtubesta vaikka kuinka paljon.
Toinen omituisuus on, että FBI pystyy käytännössä tekemään kenestä tahansa rikollisen, jos ei ymmärrä - perustuslain nojalla tai muuten vain - kieltäytyä vastaamasta esitettyihin kysymyksiin. Flynn esimerkiksi ei ymmärtänyt, koska hänelle varta vasten vakuuteltiin, että kyse ei ole kuulustelusta tms. Mikä ei kuitenkaan kuitenkaan estänyt tekemästä Flynnille ansaa, jonka Mueller myöhemmin kävi kokemassa.
Liikemies Tapani Koivunen sanoi jossain yhteydessä, että Amerikassa on tärkeämpää saada aikaan tuomioita kuin se, että oikea syyllinen tulisi tuomituksi. Omasta kokemuksestaan hän kertoo joutuneensa tunnustamaan rikoksen, jota ei ollut tehnyt, koska muussa tapauksessa hänet olisi tuomittu vielä kovemmasta rikoksesta. Alain Dershowitz kommentoidessaan Flynnin tapausta kertoo, että tilanne on kaikille asianajajille tuttu. Myös Flynn näyttää joutuneen tällaiseen valintatilanteeseen ja haluaa nyt peruuttaa aikaisemmat tunnustuksensa.
Jotenkin on ironista, että valehtelu sinänsä on ok, kunhan tietää missä valehtelee. Adam Schiff väitti vuosia televisio- ja radiokanavilla ja lehtien sivuilla, että hänellä on pitävät todisteet presidentin laittomista toimista. Vaikka viimeistään Trumpin rikossyytteen käsittelyn yhteydessä osoittautui, että Adam Schiff oli valehdellut tietämisensä, ei hän joutunut syytteeseen valehtelusta. Schiff nimittäin osasi valita tilanteet, joissa valheita sopi ladella. On eri asia satuilla lehtien palstoilla ja televisiohaastatteluissa kuin esimerkiksi puhua edustajahuoneen puhujapöntöstä.
Sitä kuitenkin voi ihmetellä, miksi FBI tai Mueller ei koskaan tullut jututtaneeksi Adam Schiffiä, vaikka tämä vakuuttamalla vakuutti tietävänsä presidentin tekemistä laittomuuksista.
Koivusen tapauksesta löytyy täältä:
https://www.radionova.fi/uutiset/ajankohtaista/a-100856
Dershowitin lausunto löytyy täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=QoIbSmgGcaA
Tupla-J: "Revolution Q nimimerkiltä Neon Revolt. Avaa paljon sellaista, mikä selittää demonokraattien ja deep staten epätoivon - juuri muuksi tuskin tyhjästä nyhjästyä rikostutkintaa voi kutsua - ja toisaalta myös motiiveja."
Täytyy katsoa tuota. Itse olen sitä mieltä, että Trumpin kampanjan salakuuntelun käynnistäminen oli jonkinlainen käännekohta. Jotta hallinto olisi selvinnyt siitä, Hillary Clintonin olisi pitänyt voittaa, jolloin asia olisi haudattu.
Kun Trump voittikin ja urkinta uhkasi paljastua, tutkintaa jatkettiin ensin FBI:n toimesta ja myöhemmin Muellerin tutkintana. Flynn poistettiin pelistä, koska hän olisi ennemmin tai myöhemmin selvittänyt jutun.
Olavi Koskela: "Voi vain toivoa, että Trump saa toisella kaudellaan paremman työrauhan hoitaa presidentin hommiaan."
Koronaepidemia lisää epävarmuutta vaalituloksen suhteen eli Trumpin toinen kausi ei ole kirkossa kuulutettu. Demokraatit ovat myös uhanneet uudella viraltapanomenettelyllä eli mitään työrauhaa ei ole tulossa.
Pertti Ilmari: "FBI pystyy käytännössä tekemään kenestä tahansa rikollisen, jos ei ymmärrä - perustuslain nojalla tai muuten vain - kieltäytyä vastaamasta esitettyihin kysymyksiin."
Itse prosessi on rangaistus. Jos joudut FBI:n tutkimaksi, menetät omaisuutesi oikeudenkäyntikuluihin. Jos sinulla ei ole rahaa, joudut tunnustamaan jotakin. Tutkijat käyttävät kaikki mahdolliset likaiset temput ml. uhkailut sukulaisten syyttämisellä. Perjury trapin käytöllä pyritään saamaan epäilty kertomaan tietonsa pääepäillystä. Muellerin tutkinnassa kaikki tuomiot tulivat Manafortia lukuun ottamatta prosessirikoksista eikä perjury trapilla saatu juuri mitään merkittävää tietoa.
Manafort taas tuomittiin vanhemmista, lähinnä veronkiertoon liittyvistä rikoksista. Tutkinnan aikana Manafort joutui istumaan pitkiä aikoja eristyssellissä ja hän oli sieltä palattuaan murtunut ihminen.
"On eri asia satuilla lehtien palstoilla ja televisiohaastatteluissa kuin esimerkiksi puhua edustajahuoneen puhujapöntöstä."
Nimenomaan. Kongressilla on Yhdysvalloissa laajat tutkintavaltuudet ja kongressille valehtelu on rikos. Siksi yksikään Deep Staten edustaja ei väittänyt kongressin kuulusteluissa Steelen kansion tietoja oikeiksi. Myöskään Adam Schiff ei näin tehnyt. Kunhan puhui vain, että todisteita on mutta ei siitä, mitä todisteita on.
Olen ihmetellyt, miksi vastustajat eivät voisi antaa Trumpille pisteitä edes paineensietokyvystä, kun ovat jatkuvasti hänen kimpussaan ja mies jaksaa puolustautua ja puolustaa Amerikkaa väsymättä.
Suomessa Obamagatesta mediahiljaisuus, Trump ei saa sympatiaa vaikka on tullut vilpillisesti vainotuksi. Häntä on syytetty diktaattoriksi, media on kutsunut häntä suurimmaksi uhaksi lehdistönvapaudelle. Mark R. Levin on kirjoittanut kirjan "Unfreedom of the press", missä hän kiistää tällaisen syytöksen, Trump ei ole missään mielessä puuttunut lehdistön vapauteen, kuten Obama jonkin verran ja esim. Lincoln sulki 300 sanomalehteä.
Levin viittaa Daniel J. Boorstin kirjaan "The Image: a guide of pseudo-events in America", missä kuvataan, kuinka media rakentaa kokonaisen oman todellisuutensa, pseudonews, pseudotapahtumia. Medialla on agenda, ilmastonmuutosta ei saa kyseenalaistaa, Venäjä-salaliitto oli tarina, jota syötettiin päivästä toiseen, uutiset ovat pelkkää propagandaa. Juttuja voidaan väärennellä. Ei ihme, että puolet amerikkalaisista eivät luota enää mediaan.
Bogreol: "uomessa Obamagatesta mediahiljaisuus, Trump ei saa sympatiaa vaikka on tullut vilpillisesti vainotuksi. Häntä on syytetty diktaattoriksi, media on kutsunut häntä suurimmaksi uhaksi lehdistönvapaudelle."
Media teeskentelee tyhmää ja kysyy, missä rikos. Watergate-skandaalissa Nixonin kampanjan palkkaamat murtovarkaat murtautuivat Demokraattien päämajaan tarkoituksenaan saada tietoja vuodoista.
Obama teki samaa mutta käytti siihen tiedustelupalvelujen resursseja. Obama käytti NSA:n keräämää elektronista tiedustelutietoa poliittisia vastustajiaan vastaan.
Kun media jää kiinni valheiden levittämisestä, se ei koskaan pyydä anteeksi. Pikkuasioissa voi tulla oikaisu mutta isojen valheiden kohdalla ei koskaan.
"Medialla on agenda, ilmastonmuutosta ei saa kyseenalaistaa, Venäjä-salaliitto oli tarina, jota syötettiin päivästä toiseen, uutiset ovat pelkkää propagandaa. Juttuja voidaan väärennellä. Ei ihme, että puolet amerikkalaisista eivät luota enää mediaan."
Media ja sen käyttämä asiantuntija- ja pundit-luokka ovat molemmat menettäneet uskottavuutensa Venäjä-huijauksen takia. Tämä taas vauhdittaa median murrosta.
Lähetä kommentti