Yhdysvaltojen kulttuurivallankumous

25. toukokuuta musta taparikollinen ja huumeiden käyttäjä George Floyd kuoli Minneapolisin kaupungissa poliisin pidättämänä. Tapaus käynnisti edelleen jatkuvat mielenosoitukset ja mellakat Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa.

Itse pidätyksessä on tekijöitä, jotka herättävät oikeutettuja kysymyksiä poliisin voimankäytöstä. Tässä vaiheessa, kun tapahtuneesta on jo kulunut yli kaksi kuukautta, voidaan todeta, että nykyisillä mielenosoituksilla ja mellakoilla on enää vain vähän tekemistä George Floydin kuoleman kanssa.

Kulttuurivallankumous

On luultavasti totta, että merkittävä osa mielenosoituksiin alkuvaiheessa osallistuneista oli aidosti ärtynyt George Floydin kohtelusta ja halusi protestoida sitä vastaan. Pian kuitenkin kävi ilmi, että äärivasemmistolaiset järjestöt kuten Black lives matter ja Antifa kaappasivat mielenosoitukset hallintaansa. Protesteista tuli myös luonteeltaan jatkuvia eikä niissä näkynyt laantumisen merkkejä.

Kun protestit äityivät väkivaltaisiksi mellakoiksi, maallikko olisi kuvitellut, että järjestystä ylläpitävä paikallinen poliisi olisi voimakkaasti puuttunut niihin ja suojellut yksityistä omaisuutta vandalismilta ja ryöstelyltä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Mellakointi ja ryöstely ovat suurimmalta osalta tapahtuneet Demokraattien yksinvaltaisesti hallitsemissa suurkaupungeissa, joissa Republikaaneja edustavaa pormestaria ei ole nähty vuosikymmeniin. Demokraatteja edustavat pormestarit ja kaupunginvaltuutetut ovat olleet silmin nähden haluttomia puuttumaan mellakoihin. He ovat myös myötäilleet mielenosoittajien mielettömiäkin vaatimuksia poliisin rahoituksen lopettamisesta kokonaan. New Yorkin äärivasemmistolainen pormestari Bill de Blasio jopa ehdotti miljardin dollarin budjettileikkausta poliisin toimintamenoihin. Äskettäin Minnesotan osavaltion oikeusministeri Keith Ellison ehdotti, että raiskauksen uhri ei soittaisi poliisille, mikäli raiskaaja on päässyt pakoon. Sen sijaan uhrin pitäisi soittaa sosiaalityöntekijälle.

Siksi on täysin ymmärrettävää, että poliisin työmoraali on heikentynyt ja rikollisuusluvut ovat merkittävästi kasvaneet Demokraattien hallitsemissa suurkaupungeissa.

Lopulliseesti mellakat saivat kulttuurivallankumouksen luonteen, kun mellakoitsijat ryhtyivät kaatamaan patsaita. Uhreiksi eivät joutuneet pelkästään sisällissodassa etelävaltioiden puolesta taistelleiden kenraalien patsaat vaan myös orjuutta vastustaneiden patsaita. Mielenosoittajat edustivat siis ideologiaa, joka hylkää kokonaan Yhdysvaltojen nykyisen historiallisen perustan ja haluaa perustaa tilalle uudenlaisen valtion. Ainakaan mielenosoittajat eivät kannata Yhdysvaltojen valistuksen ihanteisiin ja klassiseen liberalismiin perustuvaa kansalaisuskontoa.

Miksi mellakoita ei lopeteta?

Kun kansalaisten laillinen protesti muuttuu mellakaksi, viranomaisen pitäisi tässä vaiheessa puuttua asiaan. Yhdysvaltojen suurimmissa kaupungeissa kuten New Yorkissa oman poliisilaitoksen kapasiteetti riittäisi hyvin mellakoiden lopettamiseen. Miksi näin ei tehdä?

Ensinnäkin Yhdysvalloissa oikeus protestointiin on kirjattu perustuslakiin ja se on yksi tärkeimmistä kansalaisoikeuksista. Luonnollisesti tämä oikeus lakkaa olemasta voimassa siinä vaiheessa, kun mielenosoitus muuttuu väkivaltaiseksi mellakaksi.

Black lives matter -järjestön mielenosoituksia on auttanut vasemmistolaisen valtamedian vankkumaton tuki ja alttius valehdella mielenosoitusten rauhanomaisesta luonteesta. Irvokkaimmillaan MSNBC-televisioyhtiön raportteri kehuu mielenosoitusten rauhanomaisuutta rakennuksen palaessa taustalla. Suomalainen valtamedia ei ole tässä suhteessa ollut yhtään laadukkaampaa, vaan se kopioi amerikkalaisen vasemmistomedian vääristelyt ja Trump-vihan kyllästämän asenteellisuuden sellaisenaan juttuihinsa.

Yksi tekijä mellakoinnin jatkumiseen on myös se, että mielenosoittajat edustavat Demokraattisen puolueen vasenta laitaa, jota kaupunkien demokraattipormestarit ja ”sinisten” osavaltioiden demokraattikuvernöörit joutuvat myötäilemään. Identiteettisosialismia ajavan vasemmiston vaikutusvalta Demokraattisessa puolueessa on viimeisen 10 vuoden aikana kasvanut eikä vaalimenestystä voi toivoa ilman sen tukea.

Kaupunkien ja osavaltioiden johtohenkilöt ovat menneet mukaan mielenosoittajien radikaaleihin vaatimuksiin poliisin rahoituksen poistamisesta ja tätä kautta kasvattaneet väkivaltaisten protestien voimaa. Samalla paikallisia poliiseja on kehotettu kohtelemaan avoimesti poliisivihamielisiä mielenosoittajia helläkätisesti.

Kun paikalliset viranomaiset ovat kykenemättömiä toimimaan, liittovaltio voi tuoda omat poliisinsa paikan päälle. Yhdysvaltojen historiassa varhaisimpia tapauksia, jossa liittovaltio toi omat miehensä paikan päälle, oli Eliot Ness ja ”untouchables”. Tuolloin Chicagon korruptoitunut paikallispoliisi oli kyvytön puuttumaan Al Caponen laajamittaiseen ja kannattavaan rikolliseen toimintaan.

Tässä hengessä Trumpin hallinto on tuonut Oregonin osavaltiossa sijaitsevaan Portlandin kaupunkiin liittovaltion poliiseja suojelemaan liittovaltion oikeustaloa kaupungin keskustassa. Väkivaltaiset BLM- ja Antifa-mielenosoittajat ovat pyrkineet tuhoamaan rakennusta. Liittovaltion poliiseja ollaan tuomassa myös Chicagoon, jossa väkivaltarikollisuus on räjähtänyt käsiin ja ammuskeluja esiintyy jo keskellä kirkasta päivää. Viime viikonlopun saldo Chicagossa oli 59 ammuskelua, joista kolme johti kuolemaan.

Trumpin hallinnolla on vielä takataskussaan Insurrection Act. Sen avulla mellakoiden rauhoittamiseen voidaan käyttää kansalliskaartin sotilaita. Yleensä osavaltio on pyytänyt liittovaltion joukkoja avuksi. Viimeksi sotilaita käytettiin mellakoiden rauhoittamiseen vuonna 1992 Los Angelesissa ns. Rodney King -mellakoissa.

Tarvittaessa presidentti voi tuoda sotilaat kadulle myös ilman osavaltion suostumusta, jos tarvittavat ehdot täyttyvät. Trumpin hallinto ei kuitenkaan ole toiminut näin. Osittain syyt ovat poliittisia. Trump saisi vasemmistomediassa niskaansa syytöksiä ”Gestapo-taktiikan” käytöstä ”rauhanomaisia” mielenosoittajia vastaan. Portlandissa käytetyt liittovaltion poliisit ovat jo kirvoittaneet johtavilta demokraattipoliitikoilta kärkkäitä kommentteja Trumpista ja tämän iskujoukoista. Portlandin vasemmistolainen pormestari Ted Wheeler on myös itse vaatinut liittovaltion poliisien poistumista kaupungista ja kieltänyt paikallisia poliiseja tekemästä yhteistyötä liittovaltion poliisien kanssa.

Sosialismi Yhdysvalloissa

Koska monilla suomalaisilla on käsitys Yhdysvalloista kansalaisvapauksia korostavana ja voimakkaasti markkinataloutta ja vapaata yritteliäisyyttä suosivana oikeistolaisena maana, on ehkä syytä selvittää, miten vasemmistolaisuus on voinut päästä niin suureen rooliin Yhdysvaltojen politiikassa.

Konservatiivikommentaattori Dinesh D’Souza kirjoitti vähän ennen mellakoiden alkamista kirjan United States of Socialism. Siinä hän yrittää kertoa sekä amerikkalaisen sosialismin historian että analysoida nykyisiä sosialisteja ja heidän tavoitteitaan. D’Souzan mukaan nykyinen sosialismi ei edusta perinteistä marxilaisuutta vaan ”identiteettisosialismia”, jossa henkilön rotu, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen määrittävät henkilön viiteryhmän ja uhriuden tason.

Sosialismin historia Yhdysvalloissa alkaa kuitenkin Franklin Delano Rooseveltista. Monet hänen poliittiset ohjelmansa kuten Social security edustavat sosialismia mutta virallinen totuus Yhdysvalloissa kuitenkin on, että FDR ei ollut sosialisti vaan pelasti Yhdysvallat sosialismilta. Yhdysvaltojen nykyisistä sosialisteista ainakin Bernie Sanders on rinnastanut Rooseveltin poliittiset ohjelmat sosialismiin. Kuitenkin Yhdysvaltojen historiassa yksikään avoimesti sosialismia liputtanut poliitikko ei ole menestynyt ennen nykyaikaa. Sen sijaan edistyksellisenä (progressive) esiintyneet, kuten Woodrow Wilson ovat pärjänneet kohtuullisesti.

Bernie Sanders suhtautui aikanaan myötämielisesti Neuvostoliiton ja Kuuban edustamaan sosialismiin. Tuolloin tosin sosialismi ei ollut yhtä suosittua kuin nykyisin. Tämän artikkelin mukaan 43 prosenttia amerikkalaisista on sitä mieltä, että jonkinlainen sosialismi olisi hyvä asia. Nuorten ikäluokkien keskuudessa suosio on vielä suurempi eli 51 prosenttia. Artikkelissa myös kerrotaan oletettuja syitä tälle kannatukselle.

Nykynuoret eivät ole kokeneet kylmän sodan aikaa eivätkä ymmärrä, miten hirveä järjestelmä kommunismi oli ja on edelleenkin Kuuban ja Pohjois-Korean kaltaisissa valtioissa. Kommunismin imago on valitettavasti paljon parempi kuin sen sisarideologia kansallissosialismilla.

BLM-mielenosoittajien ja Antifan suosima identiteettisosialismi on erilaista kuin perinteinen marxilaisuus, vaikka tämä muodostaakin aatteen perustan. ”Identiteettisosialismin” juuret ovat 1960-luvulla ja erityisesti filosofi Herbert Marcusen opetuksissa. 1960-luvulla useimmille sosialismin kannattajille oli jo selvää, että Leninin luoma marxismi-leninismi oli epäonnistunut. Lisäksi länsimaiden työväenluokka ei koskaan tekisi vallankumousta. Marcuse keksi korvata peinteisen proletariaatin erilaisilla vähemmistöryhmillä kuten sukupuoli- ja etnisillä vähemmistöillä.

Mukaan otettiin ryhmien väliset valtasuhteet, joiden perusteella määritettiin yksittäisen ryhmän uhristatus. Valkoinen heteroseksuaalinen mies on väärin päin käännetyn pyramidin pohjalla ainoana ryhmänä, jolla ei ole minkäänlaista uhristatusta.

Identiteettososialismi ei ole yhteiskuntaa rakentava vaan sitä jakava voima, joka usuttaa eri ryhmät toisiaan vastaan kilpailemaan uhristatuksesta ja sitä kautta vallasta. Identiteettisosialismi tarkastelee ryhmiä ensisijaisesti näiden välisten valtasuhteiden kautta ja pyrkii tasaamaan toisten ryhmien ”etuoikeuksia” ottamalla niitä pois ja antamalla uusia oikeuksia uhriryhmille.

Identiteettisosialismi tuskin olisi menestynyt, mikäli nuoria koululaisia ja opiskelijoita ei altistettaisi identitteettpoliittiselle indoktrinaatiolle amerikkalaisten yliopistojen kampuksilla. Kouluilla, vasemmistolaisilla opettajilla ja professoreilla on ollut merkittävä rooli nykyisen radikaalisukupolven kasvattamisessa. Valtamedia, Hollywood ja amerikkalaiset korporaatiot ovat antaneet taustatukea. Etenkin korporaatioiden ja amerikkalaisten ammatiurheilusarjojen antautumista mielenosoittajien edessä on ollut vastenmielistä seurata.

Miten tilanne jatkuu?

Tähän kohtaan on hyvä lainata Heikki Porkan Facebook -postausta, jossa siteerataan 20 vuotta Yhdysvalloissa asunutta suomalaista Satu Rogersia, jonka käsitykset ovat mielestäni realistisia.

” ...kaupungeissa pormestari ja/tai kuvernoori on estanyt poliisia pelastamasta ihmishenkia vetamalla poliisilta maton jalkojen alta, eli hyokkaamalla poliisia vastaan ei vain sanallisesti ja vaatimalla poliisin rahoituksen poistamista vaan myos katsomalla sormien lapi kun ns. rauhanomaiset mielenosoittajat hyokkaavat poliisia vastaan tiiliskivin, jaadytetyin vesipulloin, tuoleilla yms.”

”Samalla nämä johtajat syyttavat Trumpia diktatuurista tai perustuslain vastaisesta toiminnasta kun hän - ja kaikki normaalit ihmiset - haluaa verenvuodatuksen loppuvan ja siten tarjoaa liittovaltion joukkojen apua rikosaallon hillitsemiseksi, keskikaupungeilla olevien yritysten varjelemiseksi ja jarjestyksen palauttamiseksi...jonka avun demokraattipormestarit ja -kuvernoorit ovat paasaantoisesti torjuneet. Tilanne on naurettava ja traaginen samanaikaisesti.”

Syyt sille, miksi demokraattipoliitikot vastustavat järjestyksen palauttamista, ovat puhtaasti poliittisia. Tavalliset kansalaiset, jotka joutuvat elämään aiempaa turvatomammassa kaupungissa, tuskin suhtautuvat erityisen myötämielisesti poliisin tietoiseen heikentämiseen.

” Trump on taalla lahes ainoa korkeassa virassa oleva, joka taistelee Yhdysvaltojen olemassaolon puolesta!”

Tässä kohdassa on syytä panna merkille, miten passiivisia monet Kongressin Republikaanit ovat tässä asiassa. Monet heistä seuraavat kehitystä katsomossa ja tekevät myöhemmin johtopäätökset sen mukaan, kuka kamppailun voittaa. Trump joutuu kamppailemaan maan tulevaisuudesta käytännössä yksin.

Demokraattien vaihtoehdon Rogers näkee näin:

” Demokraatteja hallitsee aarivasemmistoradikaalit. Biden on pelkka satkynukke. Mark my words. Jos Biden voittaa, edessa ovat vielakin vaikeammat ajat ja taydellinen anarkia. Silloin saatatte nahda minut Suomen kamaralla (jos Herra suo).”

En itse sanoisi tuota ihan noin. Biden olisi heikko presidentti ilman muuta ja lisäksi hänen kognitiiviset kykynsä ovat ilmiselvästi heikentyneet. Bidenin sijasta kannattaa seurata, kuka valitaan hänen varapresidentikseen. Jos Bidenin heikkeneminen jatkuu, hän ei välttämättä jatka virassa koko kautta. Demokraattien vanha kaarti on toistaiseksi onnistunut pitämään vasemmistoradikaalit aisoissa, mutta tämä ei välttämättä jatku loputtomiin.

Trumpin Mount Rushmoren puheen perusteella hän ymmärtää, mikä on Yhdysvaltojen idea ja miksi amerikkalaisten on syytä olla ylpeä maastaan. Black lives matter ja Antifa eivät jaa tätä ideaa vaan tarjoavat tilalle omaa marxilaisuuden päälle rakennettua identiteettipoliittista viritelmää, joka ei kunnioita perusoikeuksia ja haluaa kirjoittaa Yhdysvaltojen historian kokonaan uusiksi.

Kyseinen ideologia hylkää totuuden käsitteen ja tekee postmodernismista yhteiskunnan keskeisen metanarratiivin. Jos tämä ideologia voittaa, Yhdysvallat ei ole enää entisensä vaan se mahdollisesti korvautuu jollakin uudella. Atlantin tällä puolella meidän ei ole syytä olettaa, että uusi olisi vanhaa parempi vaan pikemminkin päinvastoin.

Painajaisskenaario

Järkevässä maailmassa Antifa- ja BLM-järjestöjen tavoitteet naurettaisiin kuoliaaksi. Kukaan järkevä poliitikko ei lähtisi tuhoamaan oman kaupunkinsa poliisivoimia, koska poliisin heikentymisellä on kaupungin itsensä kannalta tuhoisia vaikutuksia. Se rohkaisee hyviä veronmaksajia ja yrityksiä muuttamaan pois kaupungista ja täten tuhoaa pitkällä aikavälillä kaupungin veropohjan.

Jostain syystä Demokraatit tuntuvat kuvittelevan, että pitämällä yllä kaaosta kaduilla, he saavat presidentti Donald Trumpin näyttämään huonolta eivätkä tajua, että ihmiset eivät osaa nähdä yhteyttä rikollisuuden lisääntymisen ja Demokraatteja edustavien kaupungin johtohenkilöiden tekojen välillä.

Ne, jotka ovat seuranneet Yhdysvaltojen asioita muualta kuin suomalaisesta valtamediasta, tietävät, että presidentti Trumpin hallinto on ollut vallankaappausyrityksen kohteena alusta asti ja yritys syrjäyttää presidentti jatkuu edelleen. Tämä on laillisesti mahdollista marraskuun vaaleissa.

Koronaviruksen leviämisestä johtuvat liikkumisrajoitukset vaikuttavat vaalien ja etenkin kampanjatilaisuuksien järjestämiseen. On mahdollista, että suuri osa äänistä on postiääniä, mikä tarjoaa mahdollisuuden vaalituloksen väärentämiseen.

On siis mahdollista, että vaalituloksen kanssa on ongelmia, mikä ei olisi ensimmäinen kerta. Demokraatit ja niitä myötäilevä valtamedia on jo väittänyt, että Trump ei jättäisi presidentin virkaa, vaikka hänet äänestettäisiin pois virasta. Näillä väitteillä ei ole mitään totuusperustaa. Tällainen skenaario on lisäksi mahdoton, jos äänestystulos on selkeä. Jos näin ei ole, voi käydä kuten vuonna 2000, jolloin vaalin tulosta jouduttiin odottamaan. Joka tapauksessa Demokraattien näkemys on kummallinen ja osoittaa heikkoa kykyä itsereflektioon. Demokraatit ovat koko Trumpin presidenttikauden ajan yrittäneet syrjäyttää presidentin virastaan. Yritykset ovat kaikki epäonnistuneet.

Vaalit voivat myös johtaa katuväkivallan kärjistymiseen. Vielä se ei ole noussut tasolle, jossa voitaisiin puhua sisällissodan kaltaisesta tilanteesta. Näin tuskin käykään mutta väkivaltaisuudet luultavasti lisääntyvät, jos Donald Trump voittaa.