Oikeus toteutuu Yhdysvalloissa

Jos suomalaisessa valtamediassa joku osa-alue on erityisen heikkotasoista, se on ulkomaan uutiset, erityisesti Yhdysvaltoja koskeva uutisointi ja kolumnit. Jätän suosiolla lukematta kaikki Donald Trumpia koskevat uutiset, koska ne mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat täyttä roskaa.

Vika ei välttämättä ole kokonaan suomalaisessa valtamediassa vaan siinä, että Yhdysvaltojen aiemmin suhteellisen hyvämaineinen valtamedia on voimakkaasti puoluepolitisoitunut, kun kansakunta on jakautunut Trumpin kannattajiin ja vastustajiin. Suomalainen valtamedia kopioi uutisensa niistä samoista lähteistä kuin aina ennenkin kunnolla ymmärtämättä, että nämä mediat ovat nykyisin Demokraattisen puolueen etäispäätteitä ja vihaavat Donald Trumpia. Se toinen puoli jää kokonaan käsittelemättä ja näin kuva Yhdysvaltojen politiikasta jää yksipuoliseksi.

Michael Flynn

Helsingin Sanomien kolumnissa toimittaja Ville Similä kertoo, kuinka Donald Trumpin entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja on selviämässä kuin koira veräjästä. Similän mukaan kyseessä on uhka oikeusvaltiolle.

Todellisuudessa asiaan liittyy paljon muutakin. Michael Flynn ei nimittäin ole mikään hämärä hahmo vaan kolmen tähden kenraali, joka teki noin 30 vuotta kestäneen uran Yhdysvaltojen asevoimien palveluksessa.

Vuonna 2014 Flynn oli Yhdysvaltain kansallinen tiedustelujohtaja ja jätti tehtävänsä vuotta ennen suunniteltua eläköitymispäivää. Flynnin mukaan häntä painostettiin jäämään eläkkeelle, kun hän ilmaisi eriävän mielipiteensä Yhdysvaltojen politiikasta Syyriassa. Flynn varoitti synkistä seurauksista, jos presidentti Assad syrjäytettäisiin.

Trumpin Venäjä-tutkinnassa kiinnitettiin paljon huomiota Flynnin osallistumiseen Putinin tv-kanava RT:n gaalaillalliselle. Tästä Flynn kuittasi 45 000 dollarin palkkion. Tapahtuman jälkeen Flynn kertoi siitä Pentagonille. 

Lisäksi Flynn soitti Venäjän suurlähettiläs Sergey Kisljakille, kun Trump ei ollut vielä astunut virkaansa. Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaiset sieppasivat puhelun. FBI kuulusteli Flynniä tammikuussa 2017. Tuolloin häntä kuulustelleet FBI-agentit olivat sitä mieltä, että Flynn puhuu totta. Myös FBI:n entinen johtaja James Comey todisti myöhemmin maaliskuussa Edustajainhuoneen tiedustelukomitealle, että Flynn ehkä muisti joitakin asioita tahattomasti väärin kuulusteluissa. Kuitenkin häntä kuulustelleet agentit vahvistivat, että Flynn ei valehdellut.

Myöhemmin tutkinta siirtyi FBI:ltä erikoissyyttäjä Robert Muellerin tiimille, joka päätti kuitenkin syyttää Flynniä valehtelusta. Flynn päätti tässä vaiheessa tunnustaa. Tähän voi olla kolme syytä. Joko Flynn oli oikeasti syyllinen, hänellä ei ollut resursseja käydä oikeutta tai Mueller uhkasi syyttää Flynnin poikaa rikoksesta.

Jos Muellerilla olisi tuossa vaiheessa ollut näyttöä Trumpin kampanjan vehkeilystä Venäjän kanssa, Mueller olisi yrittänyt saada Flynnin paljastamaan Trumpin lähipiiriin kuuluvia salaliittolaisia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Flynnistä tuli Muellerin tutkimuksen ensimmäinen ”päänahka” eli syyte, joka kuitenkin tuli väärästä valasta eikä mistään väitettyyn Venäjä-salaliittoon liittyvästä. Flynnin keskustelussa suurlähettiläs Kisljakin kanssa ei sinänsä ole mitään moitittavaa, koska kyse on virkaan astuvan hallinnon valmistautumisesta tehtäviinsä. Keskustelua käytiin Obaman hallinnon karkottamasta 33 venäläisestä. Flynn ilmoitti, että kaikki tapaukset tarkistetaan. Tämä saatettiin tulkita todisteeksi salaliitosta.

Todettakoon, että vt. oikeusministeri Sally Yates harkitsi alun perin Flynnin syyttämisestä ”Logan Actin” perusteella. Tämä laki kriminalisoi Yhdysvaltojen kansalaisen yhteydenpidon sellaisen hallinnon kanssa, jonka kanssa Yhdysvalloilla on erimielisyyksi. Menettely on rikollista, jos menettely vaarantaa Yhdysvaltojen hallinnon neuvotteluaseman. Laki on vuodelta 1798 eikä ketään ole koskaan tuomittu kyseisen lain perusteella. Lain perustuslainmukaisuus on myös kyseenalainen.

Tunnustuksen peruminen

Nyt siis tultiin tilanteeseen, jossa Michael Flynn halusi muuttaa tunnustustaan. Kyse ei siis ole mistään Oikeusministeriön vallan väärinkäytöstä. Flynnin perusteluna on se, että valtio ei luovuttanut Flynnille kaikkea tunnustukseen liittyvää todistusaineistoa. 

Uusi todistusaineisto osoitti, että FBI oli syyllistynyt epäillyn ansaanjohtamiseen, joka on lainopilliselta termiltään ”entrapment”. Siinä viranomaiset houkuttelevat epäiltyä tekemään rikoksen, jota hän ei muuten tekisi. Tällaisesta menettelystä löytyi todistusaineistoa.Sen perusteella on selvää, että Flynniä kuulustelleita agentteja eivät kiinnostaneet keskustelut suurlähettiläs Kisljakin kanssa, vaan Flynnistä haluttiin päästä eroon. Flynnin lakimies Sidney Powell sanoo, että Flynnin tapaus oli osa FBI:n lavastusta ja hänet pakotettiin tunnustamaan. Uuden todistusaineiston perusteella Oikeusministeriö päätti perua syytteet Flynniä kohtaan.

Flynnin asianajaja Powell on myös vihjaillut, että lisää aineistoa on tulossa ja se on vielä nähtyäkin pahempaa.

Mistä on kyse?

Flynn haluttiin jostain syystä pois pelistä. Syistä tähän ei tiedetä varmuudella mutta niitä voi spekuloida. Ilmeisesti osa Obaman hallinnon nimittäimistä virkamiehistä pelkäsi, että heidän omat tekonsa tulevat päivänvaloon ja johtavat syytteisiin. Tämä on tällä hetkellä täysin mahdollinen kehityskulku. Presidentti Donald Trump myös vihjaili edeltäjänsä osallisuudesta hänen presidenttikautensa sabotointiin perusteettoman Venäjä-tutkinnan avulla twiittaamalla ”Obamagatesta”. Entisen presidentin osallisuus tapahtumiin luultavasti tullaan selvittämään. 

Se, että Hillary Clintonia ei valittu Yhdysvaltojen presidentiksi, ei ainoastaan ollut järkytys suomalaisille valtamedian toimittajille ja puhuville päille. Myös Obaman nimittämät tiedusteluvirkamiehet järkyttyivät ja kehittivät salaliittoteorian Trumpin ja Putinin keskinäisestä vehkeilystä. Trumpin presidenttikauden kaksi ensimmäistä vuotta amerikkalainen valtamedia jauhoi loputtomasti vehkeilystä ja Muellerin tutkinnasta. Kun Muellerin raportti lopulta julkistettiin, Venäjä-huijauksesta meni ilmat pihalle ja valtamedia vaikeni asiasta, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Helsingin Sanomien kirjoituksessa toimittaja Ville Similä siteeraa lopuksi oikeusministeri William P. Barrin kommenttia Flynn-päätökseen:

”Historia on voittajien kirjoittamaa, joten vastaus riippuu paljolti siitä, kuka kirjoittaa historian.”

Similä piti tätä osoituksena kyynisyydestä. Itse en haluaisi tietää sitä historiaa, joka olisi kirjoitettu, jos James Clapper, John Brennan ja kumppanit olisivat saaneet kirjoittaa sen. Lisäksi Similä käyttää NBC:n uutisten sitaattia, josta on jätetty pois olennainen asia. Barrin mielestä Flynnin vapauttaminen edusti oikeuden toteutumista parhaimmillaan, ja siitä on vaikea olla perustellusti eri mieltä.

Barr sanoi oikeasti seuraavaa:

”Historia on voittajien kirjoittamaa, joten vastaus riippuu paljolti siitä, kuka kirjoittaa historian. Mutta mielestäni oikeudenmukainen historia kertoisi päätöksen olevan hyvä, koska se piti yllä oikeusvaltiota. Se auttoi. Se piti yllä Oikeusministeriön standardeja ja korjasi sen, joka oli väärin.”