Perusoikeuksien alennustila

Nyt kun Mikko Ellilä on saanut tuomion ”sananvapausrikoksesta” Espoon käräjäoikeudessa, ja tuomio vastasi tarkalleen törkeän rattijuoppouden minimirangaistusta (60 päiväsakkoa), on aika tarkastella, miltä sananvapauden tila näyttää meillä ja muualla. Ensimmäiseksi on hyvä katsoa hieman kielipeliä, jota viranomaiset käyttävät vainotessaan ihmisiä näiden mielipiteiden takia.

Sananvapausrikos

Yllä oleva termi kuulostaa orwellilaiselta. Ne, jotka ovat lukeneet kirjan 1984, muistavat Rakkauden ja Totuuden ministeriöt sekä iskulauseen: ”Sota on rauhaa”. Samasta asiasta on kyse tässäkin byrokraattisessa termissä. Sananvapausrikoksesta tulee ensimmäisenä mieleen sananvapautta väärin perustein rajoittava viranomainen, joka näin toimiessaan syyllistyy sananvapausrikokseen. Todellisuudessa tietysti ”sananvapausrikoksessa” tavallinen kansalainen käyttää sananvapautta ”väärin” eli tavalla, joka on ristiriidassa lain kanssa. Rakkauden ministeriö siis rakastaa kiduttamalla kansalaisia ja Totuuden ministeriö valehtelee työkseen. Sananvapausrikoksen ymmärtäminen edellyttää siis kaksoisajattelua.

Entisessä Neuvostoliitossa ei käytännössä ollut sananvapautta, vaikka Stalinin perustuslakiin (katso erityisesti 10. luku) sisältyi paljon kauniita sanoja. Stalinin aikana saattoi päästä hengestään tai joutua leirille myös ilman mitään syytä, mutta ”sananvapausrikos” ainakin oli kaikkein varmin tapa. Myöhemmin Neuvostoliitossa ihmiset oppivat, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Suomessa ja useimmissa Euroopan maissa sananvapaus on taattu perustuslaissa, mutta tavanomaisessa lainsäädännössä on muutamia pykäliä, joissa sananvapauden rajoituksista säädetään erikseen.

Sananvapaus on siis katsottu niin tärkeäksi oikeudeksi, että se on kirjattu perustuslakiin. Lisäksi sananvapaus mainitaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa. Rajoituksia sen sijaan perustellaan muilla erityisillä syillä. Yksityisen henkilön julkinen herjaus on asianomistajarikos ja perusteltavissa sillä, että herjaus haittaa yksityisen henkilön työtä, elinkeinotoimintaa tai yksityiselämää. Yksityinen kansalainen katsotaan siinä heikommaksi osapuoleksi kuin esimerkiksi jokin tiedotusväline. Toisaalta julkisuuden henkilöillä ja poliitikoilla yksityiselämän suoja tulkitaan pienemmäksi kuin tavallisella ihmisellä

Sananvapaudella on merkitystä erityisesti politiikassa, koska kansalainen viime kädessä päättää, kenen hän haluaa edustavan itseään päätöksenteossa. Tätä varten hän tarvitsee tietoa, jota hän saa vapaasti hankkia eikä kukaan saa ennakolta estää vapaata tiedonhankintaa. Tähän perustuu ns. ennakkosensuurin kielto.

Sananvapauden rajoitukset

Julkisen herjauskiellon lisäksi eri Euroopan maiden lainsäädännöstä löytyy pykäliä, joissa kielletään ”kiihotus kansanryhmää vastaan”. Tätä perustellaan usein vähemmistöjen suojaamisella enemmistön harjoittamalta syrjinnältä. Todellisuudessa taustalla kummittelee Hitlerin Saksan vanhat synnit ja juutalaisten joukkotuho. Kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltämistä voidaan pitää hysteerisenä ylireagointina pelkoon, että vastaava voisi tapahtua uudelleen.

Toisaalta kyseessä on myös postmodernin vasemmistolaisen ideologian tuote. Yksilölle normaalisti kuuluvia oikeuksia laajennetaan ryhmille, käytännössä erilaisille vähemmistöille. Tässä kulttuurimarxismissa pyritään tasamaan eri ryhmien mahdollisuuksia yhteiskunnassa määrittämällä säännöt uudelleen siten, että valtaväestön etulyöntiasema katoaa.

Ryhmän luonnehtiminen negatiivisilla määreillä tulkitaan osoitukseksi hegemonia-asemasta riippumatta siitä, onko määreellä todellisuuspohjaa vai ei. Luonnollisesti negatiivisen määreen käyttöä pidetään aina ”yleistävänä” silloin, kun se koskee vähemmistöä. Jotta tällainen sanallinen ”syrjintä” poistettaisiin, pitää vähemmistön solvaamisesta rangaista. Tutummassa muodossa tämä kuuluu: ”Sananvapaus ei tarkoita oikeutta loukata.” Luonnollisesti tämä pätee vain, jos valtaväestön edustaja puhuu halventavaan sävyyn jostakin vähemmistöstä. Jos vähemmistön edustaja luonnehtii omaa ryhmäänsä loukkaavalla termillä (esim. somali kutsuu somaleja laiskoiksi), kyseessä ei ole ”sananvapausrikos”. Jos vähemmistön edustaja luonnehtii valtaväestöä yleistävästi (esim. somali sanoo suomalaisten olevan rasisteja), rikoksen tunnusmerkit eivät myöskään täyty. Tarvitaan Kauppakorkeakoulun opiskelija kirjoittamaan, että yhteiskunta koostuu ihmisistä, ennen kuin rikos on tapahtunut.

Puumalainen, Illman, Suurpää

Vaikka nuo kolme nimeä herättäisivät kuinka negatiivisia mielikuvia tahansa, he eivät ole keksineet näitä asioita itse. Nämä ajatukset ovat saapuneet Suomeen Yhdysvalloista Ruotsin kautta kuten tavallista, ja taustalla on vaikuttanut Yhdysvalloissa 60-luvulla käyty kansalaisoikeustaistelu. Jos haluaa jäljittää monikulttuuriajattelun juuria, voi käydä lukaisemassa tämän Fjordmanin esseen. Siinä esitetään mm. ajatus siitä, että vieraiden kulttuurien ihailu on yhtä luonnollista kuin niiden pitäminen barbaarisina. Ajatus ”jalosta villistä” on yllättävän vanha.

Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että noita kolmea nimeä yhdistää yksi järjestö eli Demokraattiset lakimiehet (Demla), joka kunnostautui 70-luvulla kommunismin lipunkantajana. Nykyisin Demla ei tietystikään kannata enää vanhakantaista kommunismia, vaan he ovat omaksuneet modernin kulttuurimarxismin periaatteet.

Lakimiehet eivät kai yleisesti ole sen vasemmistolaisempia kuin muutkaan, mutta vasemmistolaiset lakimiehet hakeutuvat töihin aloille, jossa he pääsevät tekemään kutsumustyötä. Nykyinen vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpääkin on palavasilmäinen idealisti, joka aiemmin harjoitti kansalaisaktivismia nykyiseen työhönsä liittyvissä asioissa. Silloin, kun poliitikot ovat haluttomia puuttumaan jonkin maahanmuuttopolitiikan kaltaisen alan asioihin, idealistisella virkamiehellä on paljon valtaa.

Suomi tulee perässä

Kuitenkin kaikkein huolestuttavinta on se, että Suomessa tullaan näissä asioissa – tavanomaiseen tapaan – jälkijunassa. Ruotsissa maahanmuuttokeskustelu on käytännössä kokonaan kielletty, mikäli maahanmuutosta puhutaan negatiiviseen sävyyn. Suomessa sentään Johanna Suurpää muodon vuoksi mainitsee (ks. kohta noin 33 minuutin kohdalla), että maahanmuuttopolitiikan arvostelu on sallittua, vaikka maahanmuuttopolitiikan tuloksista ei saakaan puhua negatiiviseen sävyyn.

Muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ollaan muutenkin meitä edellä. Mikko Ellilä käytti Espoon käräjäoikeuden mukaan afrikkalaisista halventavaa kieltä, mutta Itävallassa Muhammadin kutsumisesta pedofiiliksi joutuu syytteeseen, kun taas kuvaamalla Jeesuksen ja apostolit keskenään sukupuoliyhteydessä tekee suurta taidetta . Belgiassa taas varoitetaan nettikirjoittajia linkittämästä Geert Wildersin Fitna-elokuvaan. Kanadassa ihmisoikeuskomission kuultaviksi ovat joutuneet jo tunnettu kolumnisti Mark Steyn ja maan suurimman poliittisen viikkolehden päätoimittaja.

Lisäksi tulevat vielä ulkoiset paineet, joita edustavat lähinnä islamilaisten maiden järjestö OIC ja sen talutusnuorassa kulkeva YK:n ihmisoikeuskomissio. Uskontojen eli käytännössä islamin halventaminen (eli kaikki arvostelu) pitäisi näiden organisaatioiden mukaan kieltää. EU-johtajat myötäilevät heitä ja sanovat, että sananvapaus ei tarkoita oikeutta loukata. Perinteiset ihmisoikeudet, jotka on määritetty YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, ovat siis hyökkäyksen kohteena eikä niille löydy puolustajia.

On siis odotettavissa, että sananvapaus Suomessa tulevaisuudessa heikkenee riippumatta siitä, mikä on Suomen sijoitus kansainvälisissä sananvapausvertailuissa tai mikä on maan johtavan vasemmistolehden toimittajan käsitys Suomen sananvapaustilanteesta.

Anteeksipyyntö muslimeille Eurabian kansalaisilta

Pat Condellilla sana hallussa

Kommentit ovat tämän videon kohdalla tarpeettomia. (via Snaphanen)



"500 vuoden päästä ihmiset katsovat tätä historian ajanjaksoa, ja he nauravat meille. No, etkö sinäkin nauraisi?"

Pelkoa ja ylimielisyyttä

Eurooppa pelkää muslimeita ja islamia. Tämän voi sanoa suoraan, kun on seurannut reaktioita Wildersin elokuvaan ennen ja jälkeen elokuvan julkaisun. Euroopan johtajille tuottaa suuria vaikeuksia esiintyä samanaikaisesti sekä sananvapauden että muslimien uskonnollisten tunteiden loukkaamattomuuden puolustajina. Syntyy kummallisia lauseita, kuten EU-puheenjohtajamaa Slovenian ulkoministeri Dimitrij Rupelin tokaisu: ”Vapaudet eivät ole vapauksia, jos ne loukkaavat toisia.”

Myös YK häpäisi itsensä pääsihteeri Ban Ki-Moonin suulla ja sai norjalaiskirjoittaja Fjordmanin vaatimaan YK:n boikotointia. Islamilaisten maiden järjestö on jo pitkään ajanut YK:ssa uskontojen, siis lähinnä islamin, halventamisen kieltämistä. Ban Ki-Moon antoi pontta näille vaateille luonnehtimalla Fitna-elokuvaa ”loukkaavan islam-vastaiseksi” ja sanoi vielä, että vihapuhetta ja väkivaltaan yllyttämistä ei voi pitää oikeutettuna.

Suomen valtamedia ja Fitna

Olen sivusilmällä seurannut suomalaisen valtamedian eli lähinnä Ylen ja Helsingin Sanomien reaktioita Geert Wildersin Fitna-elokuvaan, ja niistä ei paista pelko vaan ylimielisyys. Toimittajalle pelko on täysin ymmärrettävä reaktio, koska todennäköisesti kuukausipalkka ei riitä korvaamaan sitä, että joutuu lopun elämänsä ajan vilkuilemaan olkansa yli. Kukaan tuskin moittii sellaista, joka pelon takia ilmoittaa selkeästi kieltäytyvänsä kirjoittamasta mitään islamin vastaiseksi tulkittavaa.

Sen sijaan suomalainen valtamedia kokee olevansa moisen yläpuolella ja keskittyy Wildersin leimaamiseen ”äärioikeistolaiseksi” ja puhuu filmistä ”islaminvastaisena propagandaelokuvana”. Kuten on sanottu, Wilders on mielipiteiltään lähinnä liberaali demokraatti, eli hänen kaltaistaan ei rautaesiripun kaatumisen jälkeen ole tavattu kutsua kommunistien retoriikkaan kuuluvilla haukkumanimillä.

Eikä Fitna-elokuvaa voi pitää islaminvastaisena, koska siinä puhuvat enimmäkseen muslimit. Lisäksi heidän puheensa sisältö on suoraan jäljitettävissä joko Koraaniin tai profeetta Muhammadin esimerkkiin. Koraanin jakeitakin elokuvassa vilahtelee, mutta ”ne ovat tarkoin valittuja”, kuten Helsingin Sanomien Matti Keppo totesi. Olisi ihan oikeasti ollut kiva lukea yksi hyvä analyysi Wildersin elokuvan sisällöstä suomalaismediasta. Sellaista ei kuitenkaan nähty, koska Ilkka Kanervan tekstiviestien ylivoima vei mielenkiinnon.

Helsingin Sanomien verkkosivutkin keskittyvät epäolennaisuuksiin. Tanskalainen pilapiirtäjä Kurt Westergaard suivaantui, koska Wilders oli käyttänyt hänen piirtämäänsä pommiturbaania pitävää Muhammadia elokuvassaan. Wilders kuitenkin ilmoitti poistavansa kuvan elokuvasta, mikä tosin taitaa olla liian myöhäistä. Painetussa HS:n versiossa toimittaja Tiina Rajamäki kävi Hollannissa haastattelemassa yhtä filmillä esiintynyttä imaamia sheikki Fawaz Jneidia, joka lausui Fitna-elokuvassa:

”Hollannissa voi esimerkiksi tehdä aviorikoksen tai olla homo. Mutta minä en tunne tarvetta olla mukana sellaisessa, koska islam pitää sitä rikollisena.”

Tuossa lauseessa ei tietysti ole mitään islamin vastaista, mutta perinteisesti vapaamielisessä Hollannissa kannanottoa voidaan pitää suvaitsemattomana. Rajamäki ei kuitenkaan kerro imaami Jneidin taustoista eikä edes siteeraa Jneidin filmirepliikkiä vaan käyttää vain ilmaisua ”radikaalina pidetty imaami”. Wildersiä sen sijaan kuvataan suorasukaisemmin ”äärioikeistolaiseksi populistipoliitikoksi”, mikä on varsin harmitonta, koska Wildersin kannattajat tuskin uhkaavat toimittaja Rajamäkeä pään katkaisulla.

Paavo Saariranta lausuu oman Fitna-kirjoituksensa lopussa

”Odotan suomalaisen valtamedian osoittavan perustellusti mikä Wildersin filmissä on virheellistä, perustelematonta ja irti kontekstistaan. YLE ja HS voisivat vaikka käydä haastattelemassa suomalaisia imaameja. Ilmoittaudun vapaaehtoisesti auttamaan kysymysten laadinnassa. Suomalaisten on mielestäni oikeus saada medialta tähän liittyen muutakin, kuin halpaa populistista retoriikkaa.”

Itse olen näiden sanojen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Vaikka virallisesti EU:ssa on pian kiellettyä yhdistää islam väkivaltaan, tämä ei tarkoita, etteikö mediassa tällä asialla voitaisi spekuloida. Myös rauhanomaisten muslimien olisi hyvä tulla esiin ja tuomita heidän uskontonsa väärinkäyttö, johon Wildersin elokuvassa esiintyneet muslimit syyllistyvät. Sen sijaan suomalaisten muslimien puhemiehet tuomitsevat Wildersin vihanlietsonnan luonnollisesti elokuvaa näkemättä. Itse asiassa Yasin Ararse kertoo Euroopan muslimien ilahtuneen siitä, että hollantilaiset tv-kanavat jättivät filmin näyttämättä.

Mitä elokuvasta puuttui?

Seuraavassa ex-muslimien toimittaman Islam Watch –sivuston jutussa Larry Houle esittää käsityksensä siitä, mikä Fitna-elokuvassa jätettiin mainitsematta. Tosin omasta mielestäni elokuvan olisi pitänyt kestää reilusti enemmän kuin 15 minuuttia, jos Houlen mainitsemat asiat olisi siihen lisätty. Yksi hyvä pointti kannattaa kuitenkin mainita:

“...kaikki muslimit uskovat Koraanin olevan ikuinen pyhä Jumalan sana, jonka kopio löytyy taivaasta. Muslimien pitää noudattaa sitä kyselemättä. Useimmat ihmiset ajattelevat Koraanin olevan Vanhan Testamentin kaltainen, eli muslimit voivat jättää huomiotta osat, joista he eivät pidä. Todellisuudessa Koraani sisältää Jumalan ikuiset lait. Sen käskyt ovat voimassa kaikkina aikoina kaikkialla ikuisesti. Sen kyseenalaistaminen tarkoittaa itse Jumalan sanan kyseenalaistamista ja on siten jumalanpilkkaa.

[…]

”Jos muslimi haastaa tai kyseenalaistaa Koraanin, hän ei ole enää muslimi vaan uskostaan luopunut, ja hänet voidaan tappaa.”

Siksi vain harva muslimi uskaltaa julkisesti sanoa pitävänsä mitään Koraanin jaetta vastenmielisenä tai paikkansa pitämättömänä. Ne, jotka uskaltavat, joutuvat elämään loppuelämänsä kuolemanpelossa. Käytännössä muslimi oppii jo varhain olemaan kyseenalaistamatta Allahin tahtoa, joka on ilmaistu Koraanissa. Vaikka helvetissä kärvennetyn ihon kuoriminen ja korvaaminen uudella olisi länsimaalaisen mielestä mielipuolista tekstiä, muslimille kyseessä on Allahin tahto, jota ei voi muuttaa.

Fitnan seuraukset

Millainen vaikutus Fitna-elokuvalla sitten on? Koska filmiä ei esitetty televisiossa vaan se oli nähtävillä ainoastaan internetissä, se tuskin saavutti tavoittelemaansa yleisöä eli sitä joukkoa, joka vielä pitää islamia pohjimmiltaan rauhanomaisena uskontona ja joka ei ole vielä sisäistänyt, että islam ja länsimainen vapauskäsitys sopivat huonosti yhteen. Vaikka elokuva ei johtaisi pelättyihin väkivaltaisuuksiin, ilmapiiri EU:ssa on sen suuntainen, että lisää sananvapauden rajoituksia on odotettavissa. Tulevaisuudessa kysymystä, pitäisikö islamofobia kriminalisoida, ei esitetä ainoastaan kulttuurikeskus Caisan kaltaisissa monikulttuuripalatseissa vaan EU:n päättävissä elimissä YK:n siunauksella.

Kommentteja Wildersin elokuvaan

Suomalaisen valtamedian vasemmistolaiset dinosaurukset Yleisradio ja Helsingin Sanomat kiirehtivät heti tuoreeltaan kommentoimaan Geert Wildersin eilisiltana ilmestynyttä elokuvaa Fitna. Toimittaja Matti Keppo toteaa jutussaan:

”Keinot ovat halvanpuoleiset. Uutiskuvat WTC:n kaksoistorneista hyppäävistä ihmisistä, Madridin junaiskuista ja Mogadishun kadulla raahattavasta amerikkalaissotilaan ruumiista ovat syöpyneet länsimaalaisten mieliin.Tuttuakin tutumpia kuvia.

Niiden väliin on leikattu tarkoin valittuja Koraanin säkeitä, uutisotsikoita ja radikaalien muslimijohtajien palopuheita, joilla Wilders pyrkii osoittamaan islamin väkivaltaisuutta. Pieni tyttönen sanoo televisiossa lukeneensä Koraanista, että juutalaisten ovat apinoita ja sikoja.

Tämän Wilders haluaisi katsojan yhdistävän islamiin yleisemminkin.”

Keppo puhuu ”tarkoin valituista Koraanin säkeistä”. Ehkä hän yrittää vihjata, että Koraanista joutuu etsimällä etsimään vihamielisiä tekstejä. Tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, mutta tässä Kepolle muistin virkistyksesi muutama Koraanin opetus musiikin säestyksellä.

Luulen, että Matti Keppo ei ole muslimi. Koska hän ei ole muslimi, hänen luulisi olevan kiinnostunut, miten islam suhtautuu ei-muslimeihin. Tästä Wildersin elokuva kertoo erinomaisen osuvasti. Sen sijaan Wildersin elokuva ei kerro, montako vaimoa muslimilla tulee olla tai miten tottelematonta vaimoa pitää kohdella. Se ei myöskään kerro, kummalla kädellä takapuoli pyyhitään tarpeiden tekemisen jälkeen. Nuokin asiat kuuluvat islamiin, koska kyseessä on kokonaisvaltainen oppijärjestelmä, joka säätelee kaikkia elämänalueita. Ne eivät kuitenkaan ole relevantteja elokuvan sanoman kannalta.

Yleisradio puolestaan korostaa, kuinka ”äärioikeistolaisen” Wildersin tekemä elokuva tuomittiin laajalti ympäri maailmaa. Yleisradiolle voisi kertoa, että elokuva tuomittiin laajalti, ennen kuin sitä oli näytetty missään. Eikä se, että arvovaltaiset tahot tuomitsevat elokuvan tarkoita, että elokuvassa esitetyt asiat eivät olisi totta. Tämä vain osoittaa, että on syytä pelätä elokuvan mahdollisesti aiheuttamia reaktioita. Yle nimittää elokuvaa "propagandafilmiksi". Jostain syystä Yle esittää Michael Mooren propagandafilmejä kanavillaan dokumentin nimellä. Miksiköhän?

Koraani ja terrorismi

Wildersin elokuva ei kerro muslimeista, jotka noudattavat islamin opetuksia toiset suuremmalla ja toiset vähäisemmällä hartaudella. Sen sijaan se kertoo Koraanista ja siitä, miten Koraaniin kirjoitetut sanat inspiroivat muslimeja väkivaltaan ympäri maailmaa. Löytyyhän Koraanista rauhanomaisia jakeita. Löytyy joo, etenkin lopussa olevista Mekan kauden varhaisista suurista. Sieltä löytyy kuitenkin valtava määrä jakeita, joissa ilmaistaan vihaa ja halveksuntaa toisuskoisia sekä nimeltä mainiten kristittyjä ja juutalaisia kohtaan. Wilders siteerasi muutamaa jaetta, jotka eivät kuulu yleisimmin siteerattuihin Koraanin vihateksteihin (näitä ovat mm. 9:5 ja 9:29).

Ensimmäinen Wildersin siteeraama Koraanin jae (8:60) liittyy terrorismiin, mikä ei tosin käy ilmi Hämeen-Anttilan suomennoksesta:

"Varustautukaa heitä vastaan niin suurin voimin ja niin monin hevosin kuin pystytte, jotta pelottaisitte niillä Jumalan ja itsenne vihollisia ja muita, joita te ette tunne mutta jotka Jumala kyllä tuntee. Mitä te kulutattekin Jumalan tiellä, se annetaan teille täytenä takaisin, eikä teille tehdä vääryyttä."

Wildersin elokuvassa sen sijaan siteerataan Yusuf Alin englanninkielistä versiota

"Against them make ready your strength to the utmost of your power, including steeds of war, to strike terror into (the hearts of) the enemies, of Allah and your enemies, and others besides, whom ye may not know, but whom Allah doth know. Whatever ye shall spend in the cause of Allah, shall be repaid unto you, and ye shall not be treated unjustly."

Terrorismin tavoitteena on levittää pelkoa siviiliväestöön ja edistää sitä kautta poliittisia tavoitteita, jotka islamilaisessa terrorismissa liittyvät islamin edistämiseen ja islamin vastustajien moraalin heikentämiseen.

Koraani ja uskottomat

Seuraavaksi elokuvassa siteerataan Koraanin jaetta, jossa kuvaillaan uskottomien kärsimyksiä helvetin tulessa (4:56).

"Me korvennamme tulessa ne, jotka eivät usko merkkeihimme; aina kun heidän ihonsa on palanut, me vaihdamme tilalle toisen, jotta he saisivat oikein maistaa rangaistusta. Jumala on Mahtava, Viisas."

Yusuf Alin englanninkielinen käännös kertoo seuraavaa:

"Those who reject our Signs, We shall soon cast into the Fire: as often as their skins are roasted through, We shall change them for fresh skins, that they may taste the penalty: for Allah is Exalted in Power, Wise."

Allah siis vaihtaa uskottomalle uuden ihon aina, kun edellinen on kärventynyt. Kyseinen jae ei ole suinkaan ainoa, jossa hekumoidaan uskottomien kärsimyksillä helvetin tulessa, mutta kieltämättä siinä kuvataan Allahin käyttämiä keinoja varsin värikkäin sanankääntein.

Koraani ja apostaasi

Koraani ei sellaisenaan määrää kuolemanrangaistusta islaminuskosta luopuneelle vaan kehottaa ainoastaan taistelemaan heitä vastaan. Kuolemanrangaistus apostaasista perustuu Hadith-kirjoituksiin, joissa Muhammadin kerrotaan sanoneen, että uskoaan vaihtaneet on tapettava. Wildersin siteeraama jae 4:89

"He haluavat teidänkin olevan uskottomia niin kuin he, niin että te olisitte samanlaisia. Älkää ottako heitä ystäviksenne, ennen kuin he ovat lähteneet Allahin tielle. Jos he kääntyvät pois, ryhtykää taistelemaan heitä vastaan, missä heihin törmäättekin. Älkääkä ottako heitä ystäviksenne älkääkä auttajiksenne."

Yusuf Alin vastaava versio kuuluu

"They but wish that ye should reject Faith, as they do, and thus be on the same footing (as they): But take not friends from their ranks until they flee in the way of Allah (From what is forbidden). But if they turn renegades, seize them and slay them."

Islamin globaali missio

Islam levisi alkuaikoina miekan voimalla, kun muslimijoukot valtasivat aiemmin kristityille, zarahustralaisille, hinduille ja buddhalaisille kuuluneita alueita. Islamisaatio eli muslimien levittäytyminen toisuskoisten hallitsemille alueille on historiallisesti varsin tuore ilmiö. Tämä ei kuitenkaan ole hävittänyt islamin globaalia lähetystehtävää, jonka yhtenä perustana on Wildersin siteeraama jae 8:39

"Taistelkaa heitä vastaan, kunnes epäjumalia ei enää palvota vaan yksin Jumalaa, mutta jos he herkeävät, tietää Jumala, mitä he tekevät."

Yusuf Ali:

"And fight them on until there is no more tumult or oppression, and there prevail justice and faith in Allah altogether and everywhere; but if they cease, verily Allah doth see all that they do. "

Tähän jakeeseen liittyy myös Wildersin elokuvan nimi fitna, joka on sanana monimerkityksinen, eli eri käännökset tulkitsevat sanan vähän eri tavalla. Joka tapauksessa muslimien velvollisuus on pyrkiä levittämään islamia, kunnes muuta jumalaa ei palvota kuin Allahia. Tätä ennen tuomiopäivää ei tule.

Tuomiopäivästä kertoo myös elokuvassa miekan kanssa riehuva saarnaaja, joka Hadithiin perustuen kertoo, että tuomion päivänä jopa kivet tulevat sanomaan: , “Hei muslimi, juutalainen piilottelee takanani, tule ja leikkaa hänen päänsä irti.”

Kuva-aineisto

Wildersin elokuvan kuvamateriaali oli varmasti tuttua niille, jotka ovat katselleet uutispätkiä ja videoita internetistä. Juutalaisia apinoiksi ja sioiksi sanova kolme- ja puolivuotias Basmallah järkyttää varmasti ensimmäisellä kerralla mutta ei enää neljännellä tai viidennellä kerralla. Elokuvassa ei näytetty pätkiä Hamasin Al-Aqsa –televisiokanavan lastenohjelmista, joista palestiinalaisten harrastama lasten indoktrinaatio vihapropagandalla käy selvemmin ilmi.

Wildersin viesti tulee lopussa selväksi. Islam vaatii kunnioitusta mutta ei itse kunnioita mitään muuta kuin itseään. Ei-muslimin on täysin perusteltua kunnioittaa islamia yhtä paljon kuin islam kunnioittaa toisia uskontoja eli ei lainkaan. Wilders sanoo:

” Muslimit haluavat sinun antavan tilaa islamille, mutta islam ei anna tilaa sinulle.”

Tämän ovat konkreettisesti nähneet Hollannissa ainakin Theo van Gogh, Ayaan Hirsi Ali ja Geert Wilders sekä Tanskassa Jyllands Postenin Flemming Rose ja pilapiirtäjät. Islam ei anna tilaa niille, jotka erehtyvät sen tielle. Se hyväksyy vain täydellisen alistumisen, joka koskee myös ei-muslimeita.

Lisäys 29.3.2008: Videosivusto Liveleak.com on poistanut Wildersin Fitna-elokuvan jakelustaan, koska yrityksen henkilökuntaa on uhkailtu. Edellisestä viestistäni löytyy latausohje, jolla elokuvatiedoston saa katsottavaksi omalle koneelle.

Rapidshare
Torrenttina Mininova

Lisäys 2: Ruotsalainen Nationaldemokraterna-puolue on julkaissut Fitna-elokuvan nettisivuillaan, ja se on katsottavissa täällä.

Muita vaihtoehtoisia katsomispaikkoja löytyy seuraavista osoitteista (via Kleinverzet):

Alain Jean-Mairet
Google Video
Daily Motion
Dust my Broom

Lisäys 3: Fitnan voi myös ladata tietokoneelleen AVI-formaatissa (Rapidshare, koko noin 100 Mt).

Geert Wilders: Fitna

Elokuva on julkaistu. Ohessa englanninkielinen versio (sisältää järkyttäviä kuvia).



Kommentoin elokuvaa enemmän myöhemmin. Ensimmäisen katselun perusteella siinä on paljon tuttua aineistoa mm. Obsession-elokuvasta. Jos on lukenut Epäkorrektin teorian ja katsonut siinä olevat videolinkit, sisällössä on vain vähän uutta.

Wilders tosin yhdistää muslimien sanat ja teot suoraan Koraanin lauseisiin, mikä tietysti saattaa järkyttää jota kuta asioihin perehtymätöntä.

Lisäys 28.3.2008: Elokuva on ladattavissa flv-muodossa. Flv-tiedoston katseluun tarvitaan FLV-soitin (Google: FLV Player).

Rapidshare
Torrenttina Mininova

Työnäyte Al-Jazeeralle

Tämän ei pitäisi olla suuri uutinen. Kanadalainen CBC-yhtiön talk show –isäntä Avi Lewis on saanut työpaikan katarilaiselta Al-Jazeera –televisiokanavalta. Itse asiassa moni entinen BBC:n ja Sky Newsin työntekijä on löytänyt vihreän oksan ja ilmeisesti myös paksumman tilipussin Persianlahden rannalta.

Lewis edustaa toimittajana valtavirtaa eli hän on ”progressiivinen” vasemmistolainen. Hänen isänsä Stephen Lewis toimi Kanadan YK-suurlähettiläänä ja sosialistisen Ontarion Uuden Demokraattisen Puolueen puheenjohtajana. Hänen äitinsä Michelle Landsberg on Kanadan suurimman liberaalin päivälehden Toronto Starin kolumnisti. Isoisä Stephen Lewis johti Uutta Demokraattista puoluetta liittovaltion tasolla.

Lewisin sukutausta ja poliittiset mielipiteet siis tukevat uravalintaa etenkin kanadalaisen veronmaksajan rahoilla pyörivän CBC:n kaltaisessa yhtiössä. Loikka Al-Jazeeraan tuntuu myös luonnolliselta varsinkin, kun työpaikkahaastattelu on tätä luokkaa. Siinä Ayaan Hirsi Ali saapuu vieraaksi Lewisin vetämän On the Map –ohjelmaan.

Haastattelu on jo vanha, mutta siinä itsetietoinen toimittaja joutuu itseään älykkäämmän ja sanavalmiimman ihmisen yllättämäksi. Opitut fraasit Yhdysvaltojen uskonnollisen oikeiston silmittömästä pahuudesta ja islamin monimuotoisuudesta eivät tehoa odotetusti ja toimittaja yrittää epätoivoisesti päästä niskan päälle siinä kuitenkaan onnistumatta.

Konservatiivinen radiojuontaja Dennis Praeger analysoi seuraavissa (1 ja 2) puhki Lewisin haastattelun eikä jätä kuuntelijan omille tulkinnoille juurikaan tilaa. Kannattaa kuunnella, jos mielenkiintoa riittää. Hirsi Alin haastattelu itsessään kertoo kuitenkin valistuneelle katselijalle kaiken olennaisen.

Frontpage-verkkolehden jutussa puhutaan Al-Jazeerasta islamistien äänitorvena. Tämä ei ole täysin oikeutettu käsitys etenkään englanninkielisestä versiosta, joka näyttää ja kuulostaa aika samalta kuin BBC, vaikka se ei olekaan yhtä vasemmistolainen kuin esikuvansa. En silti haluaisi, että kyseinen kanava on osa Canal Digitalin satelliittipakettia.

Ruotsalainen jihad

Keskiviikkona 26.3. Yle 1 näyttää ruotsalaisen dokumentin Det svider i hjärtat (Sydäntä kirvelee) Ulkolinjassa nimellä Ruotsalainen Jihad. Dokumentin tekijä Oscar Hedin on viettänyt kolme vuotta pyhään sotaan valmistautuvien ruotsalaisnuorten keskellä ja yrittää etsiä vastausta siihen, miksi he haluavat vaihtaa kansankodin pyhään sotaan.

Elokuvaa on näytetty Ruotsissa elokuvateattereissa viime vuoden lokakuusta saakka ja se sai ensi-iltansa Ruotsin televisiossa äskettäin. Yleisradio on ollut mukana tuottamassa dokumenttia ja keskiviikkona nähdään, millaista jälkeä Hedin on saanut aikaiseksi.

Hufvudstadsbladetin jutussa lainataan Oscar Hediniä, joka sanoo, että hän on miettinyt elokuvaa jo syyskuun 11. päivän terrori-iskuista alkaen, koska lännen ja radikaalin islamin välisestä konfliktista puuttuu osa näkökulmista. Hedinin mukaan konfliktia hallitsee kaksi tarinaa, joista toinen liittyy Al-Qaedan muodostamaan uhkaan maailmanjärjestykselle ja toisessa kuvassa puolestaan käytetään islamisteja peitellyn USA-kritiikin välikappaleena. Hedinin tavoitteena oli täydentää näiden näkökulmien tuottamaa kuvaa tuomalla terrori-iskujen tekijät valokeilaan.

Pohjoismaiseen dokumenttiperinteeseen kuuluu valitettavasti elimellisenä osana kaikkien ongelmien yhteiskunnallistaminen. Tätä ei Hedinkään arvostelujen mukaan pysty välttämään. Hedinin mukaan on vaikea sanoa, miksi nuoret miehet haluavat tappaa itsensä ja muita ihmisiä jihadin takia, mutta taustalta löytyy sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä. Tämän olisi kuka tahansa voinut sanoa ennalta näkemättä lainkaan nuorten jihadistien elämää. Hedin itse toteaa Hbl:n mukaan:

"Kun yritin etsiä selitystä, havaitsin, että lähes kaikki pojat tulevat köyhiltä alueilta ja useimpien isä on epäonnistunut isän roolissaan, tehnyt rikoksia, pahoinpidellyt lapsia tai häipynyt tiehensä. Monet pojista ovat ajautuneet alamaailmaan, huumeisiin ja rikoksiin, kunnes he ovat kokeneet äkillisen herätyksen, jonka seurauksena he haluavat hyvittää rikkinäisen taustansa."

Näin henkilökohtainen vastuu hävitetään täällä Pohjoismaissa ja kaikki johtuu yhteiskunnasta. Tästä huolimatta dokumentti kannattaa katsoa, koska se tarjoaa näkökulman terrorismin ruohonjuuritasolle.

Ruotsalainen blogikirjoittaja Oscar Gudmundsson pääsi jo lokakuussa katsomaan elokuvan ennakkoon ja sai jopa nimensä lopputeksteihin yhdessä norjalaisen radikaali-imaami Mullah Krekarin kanssa, koska elokuvan tekijä oli käyttänyt blogia yhtenä lähteenä. Gudmundssonin arvostelu löytyy täältä.

Elokuvassa seurataan yksittäisiä jihadisteja ja heidän kohtaloitaan. Michael Glinka, joka kulki nimellä Abu Musab, oli ilmeisesti Ruotsin ensimmäinen anti globaalille jihadille. Algerialaisen isän poika kasvoi Tukholman Lärkstadenissa ja tutustui Södermalmin Ringvägenin moskeijassa radikaaliin islamiin. Glinka kuoli Bosniassa. Hänen ja Kvänumista kotosin olevan perheenisä Hassan Zaarourin kuolemat kuvataan dokumentissa.

Varsinainen tarina kuitenkin kerrotaan ensimmäisen ruotsalaisen itsemurhapommittajan Mirsad Bektasevicin ystäväpiirin kautta. Bektasevic pidätettiin Sarajevossa 2005 terrori-iskun suunnittelusta ja tuomittiin vuonna 2007 kolmen muun miehen kanssa 15 vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Hedin seuraa Lennartia, yhtä Bektasevicin ystävää, joka kulkee nimellä Abu Usama al-Swede. Katsojalle näytetään myös islamistipiireissä suosittu saarnaaja Anas Khalifa, joka saarnaa jihadin oikeutuksesta. Gudmundssonin mukaan Hedin ei kuitenkaan sorru tekemään islamisteista propagandan uhreja, vaan kuvaa heidät hauraina mutta lopullisesta päämäärästään eli marttyyrikuolemasta tietoisina ihmisinä.

Elokuvasta käy selkeästi ilmi, että radikaali islamismi elää ja voi hyvin Ruotsissa. Se elää jatkossakin, jos Anas Khalifan kaltaiset pääsevät kasvattamaan uusia jihadistisukupolvia. Gudmundssonin kertoo, kuinka yhdessä elokuvan vastenmielisimmistä kohtauksista Anas Khalifa selostaa seurakunnan lastentuntien tapaan päiväkotilapsille, että paratiisissa on sata erityisen ylellistä tasoa niille, jotka ovat valmiita tulemaan marttyyreiksi ja uhraamaan elämänsä uskonnon takia.

Mediassa ei toistaiseksi ole kerrottu suomalaisista jihad-taistelijoista, mutta elokuvassa esiintyy taustalla Muhammad-niminen hahmo, joka talvella 2006 lähtee Göteborgista Somaliaan. Siellä hän kuolee paikallisten islamistitaistelijoiden riveissä.

Yle1: ke 26.3. klo 22.00 Ulkolinja: Ruotsalainen jihad

Wildersin elokuvan sivusto suljettiin

Hollantilainen internet-palveluntarjoaja on sulkenut Geert Wildersin tulevan Fitna-elokuvan sivuston Uusi Suomi –verkkolehden artikkelin mukaan. Helsingin Sanomat sen sijaan keskittyy uutisessaan elokuvaa vastaan järjestettyyn mielenosoitukseen.

Sivun alasajo vaikutti hätävarjelun liioittelulta, sillä sieltä ei aiemminkaan ole löytynyt muuta kuin Fitna, Coming Soon –tekstillä varustettu mainoskuva. Tuskin Wilders olisi myöskään julkaissut elokuvaansa kyseisen sivuston kautta, koska sivusto tällöin menisi tukkoon alta aikayksikön. Sivuston sulkeminen ei todennäköisesti vaikuta filmin julkaisuun lainkaan, ja tapahtuneella on merkitystä lähinnä operaattorille itselleen.

Hollantilainen Kleinverzet-blogi kommentoi myös Fitna-sivuston sulkemista. Kleinverzetin mukaan Wildersin sivuston sulkeneen Network Solutions –operaattorin palvelimilta löytyy myös sivusto www.hizbollah.org. Jostain syystä sitä ei ole haluttu sulkea.

Helsingin Sanomien uutiskynnyksen ylittänyt mielenosoitus jäi sekin varsin vaatimattomaksi, sillä BBC:n mukaan osallistujia oli ”ainakin tuhat”. Hesari siteeraa uutistoimisto AP:ta, jonka mukaan osallistujia oli 2000 – 3000. Sen verran Hesari on kuitenkin muuttanut linjaansa, ettei Wildersiä enää kutsuta ”äärioikeistolaiseksi” vaan ainoastaan oikeistolaiseksi ilman lisämäärettä.

Tanskalaisen Jyllands Postenin mukaan Wilders on myös joutumassa elokuvan takia oikeuteen. Hollantilainen tuomioistuin ilmoitti perjantaina, että se käsittelee eräiden muslimiryhmien valituksen elokuvasta. Jyllands Posten kertoo myös Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa järjestetystä mielenosoituksesta, johon osallistui 5000 ihmistä ja jossa huudettiin Tanskan ja Hollannin vastaisia iskulauseita.

BBC antaa jutussaan tilaa myös Wildersille itselleen ja siteeraa hollantilaisessa De Volkstrant -sanomalehdessä julkaistua kolumnia:

"Elokuva ei niinkään kerro muslimeista vaan Koraanista ja islamista. Islamilaisen ideologian lopullisena tavoitteena on tuhota se, joka on meille kaikkein tärkeintä eli vapautemme."

"Fitna on viimeinen varoitus lännelle. Taistelu vapaudesta on vasta alkanut."

Kleinverzetin artikkelissa siteerataan Wildersiä vielä lisää.

"Islam ei ole tavanomainen uskonto. Sen tavoitteena on alistaa maailma ja hallita sitä sharian avulla. Jos länsi ei nouse puolustamaan vapauttaan, se sallii islamilaisen ideologian kasvun."

[...]

"Lännen etuna on se, että monet muslimit eivät tiedä paljoakaan omasta ideologiastaan. Etu on tilapäinen ja antaa meille aikaa vastatoimiin. "

Vapauden puolustamisesta huolimatta arvostelijat syyttävät Wildersiä ”rasismista”, jolla näköjään voidaan leimata ihan mitä tahansa. Uskonnollispoliittisen oppijärjestelmän arvostelua ei millään voi pitää rasismina, mikäli kyseisen leimasanan merkitystä ei ole laajennettu kattamaan kaikki mahdollinen, josta suvaitsevaisina itseään pitävät ihmiset eivät pidä.

Wilders on puhunut Koraanista ”fasistisena kirjana”, joka pitäisi kieltää. Itse en pidä kieltämistä järkevänä, koska sananvapauteen kuuluu myös epämiellyttävien asioiden esiintyminen julkisuudessa. Myöskään Lawrence Austerin mielestä Koraania ei pitäisi kieltää, mutta Austerin mukaan kieltovaatimus on ymmärrettävä eurooppalaisen kulttuurimarxistisen poliittisen järjestyksen kannalta.

Austerin mielestä ”vihapuhetta” säätelevät lait ovat ongelma sinänsä eikä niitä pitäisi käyttää sen enempää Koraanin kuin islaminkaan kieltämiseen, koska nämä lait tuhoavat sananvapauden eivätkä pelasta meitä islamilta.

Auster myös sanoo, että islam on poliittinen liike, joka pyrkii korvaamaan Euroopan nykyisen poliittisen järjestyksen sharialla. Viha vääräuskoisia kohtaan, jihad ja väkivalta ovat vain keinoja saavuttaa islamin ylivalta. Samalla tavalla kuin Bushin ”sota terrorismia vastaan” on absurdi käsite, koska siinä käydään sotaa sodankäyntitapaa vastaan, meidän ei tulisi vastustaa ”vihaa”, koska ”viha” on vain islamin työkalu. Ongelma on islam itsessään eikä viha, joka siihen liittyy.

Lisäys 24.3.2008: Tässä Jihadwatchin jutussa spekuloidaan, onko Wilders ylipäänsä tehnyt mitään elokuvaa. Vaikka mitään ei olisikaan tulossa, Wilders sanoma on jo mennyt perille. Väkivaltaisuuksilla on uhattu ja läntiset poliitikot ovat kyyristelleet islamilaisen suvaitsemattomuuden edessä.

Geert Wilders Tanskan televisiossa

Hollantilaispoliitikko Geert Wilders vieraili Tanskassa ja häntä haastateltiin Tanskan televisiossa.

via Snaphanen.

Haastattelija ei ollut erityisen hyvin perillä asioista, koska hän vertasi Vanhaa Testamenttia Koraaniin, joka Geert Wildersin mielestä on fasistinen kirja. Tässä vaiheessa toimittajalta voi jo odottaa sen verran asiantuntemusta, että hän ymmärtää Vanhan Testamentin väkivaltaisten osien olevan luonteeltaan lähinnä deskriptiivisiä tarinoita. Koraani vastaavasti on sellaisenaan Allahin sanaa ja sisältää normatiivisia käskyjä, jotka ovat relevantteja muslimeille tänäkin päivänä.

Tuskin kukaan kristitty tai juutalainen perustelee toisuskoisiin kohdistuvaa väkivaltaa Vanhan Testamentin Joosuan kirjan tekstien perusteella. Sen sijaan maailmassa tehdään edelleen runsaasti väkivallantekoja, joiden motivaatioksi esitetään Koraani ja profeetta Muhammadin esimerkki.

Wilders ilmaisee haastattelussa ajatuksensa selkeästi ja maltillisesti. Hän sanoo toimivansa länsimaisen demokratian, oikeusvaltion ja kansalaisvapauksien puolesta ja vastustaa islamisoitumista, joka hänen mielestään uhkaa näitä kahta. Vähintäänkin kaikki muslimien maahanmuutto pitäisi lopettaa.

Seuraavassa Wilders esiintyy vielä Tanskan television 11. hetki –ohjelmassa, jossa juontaja tekee hänelle empatiatestin. On vaikea ymmärtää kyseisen ”syvähaastattelun” tarkoitusta ja mielekkyyttä. Kuvitteliko haastattelija kenties paljastavansa Wildersin olevan mieleltään tasapainoton tai jopa sosiopaatti? Wildersiltä olisi voinut kysyä niin paljon tärkeämmistäkin asioista. Tosin tulevan elokuvan sisällöstä hän tuskin olisi suostunut kertomaan mitään.

Seuraavassa empatiatestin osat 2 ja 3, jos mielenkiintoa riittää.

Fitna tulossa pian

Hollantilaispoliitikko Geert Wildersin Koraania käsittelevä elokuva Fitna ilmestyy huhujen mukaan piakkoin internetissä. Erillistä lehdistötilaisuutta ei pidetä, koska yksikään hollantilainen tv-kanava ei suostunut julkaisemaan Wildersin elokuvaa. (via Klein Verzet).

Hollannin hallitus onnistui painostamaan maan tv-kanavia, joista yksikään ei lopulta uskaltanut esittää elokuvaa. Hallitus on myös vierittämässä etukäteen syytä mahdollisista mellakoista Wildersin harteille ja on mm. uhannut laskuttaa Wildersiä mahdollisen lehdistötilaisuuden turvatoimista. Sosialistinen sisäministeri Guusje ter Horst on myös käynnistänyt tutkimukset koskien Wildersin puolueen rahoitusta. Lisäksi oikeusministeriö on parhaillaan selvittämässä, miten Wilders saataisiin oikeuden eteen mielipiteidensä takia.

Hallitus siis pyrkii etukäteen sekä varautumaan mahdollisiin mellakoihin että syyttämään Wildersiä mellakoista ja mahdollisista vahingoista hollantilaisille liikeyrityksille, jotka ovat yrittäneet ottaa etäisyyttä Wildersin elokuvaan.

Myös valtamedia on Hollannissa suhtautunut kriittisesti Fitna-elokuvaan. Mielipidetiedusteluissa 41 prosenttia hollantilaisista (noin 6 miljoonaa) ilmoitti haluavansa nähdä elokuvan. Valtamedia kuitenkin otsikoi, että puolet hollantilaisista ei halua nähdä elokuvaa. On ihmeellistä, että tv-kanavat eivät halua täyttää kuuden miljoonan ihmisen toivetta mutta antavat samanaikaisesti auliisti tilaa Wildersin elokuvaan kriittisesti suhtautuville ohjelmille. Myös suomalaiset ovat innokkaita katsomaan Wildersin elokuvaa ainakin tähän blogiin kohdistuneiden Google-hakujen perusteella.

Wildersin elokuvan julkaisuun liittyy kuitenkin pieni ongelma. Mistä löytyy palveluntarjoaja, joka pystyy tarjoamaan riittävästi kapasiteettia elokuvalle? Youtube ei ole luotettava, koska he luultavasti poistavat filmin jakelusta ja saattavat jopa kieltää sen. Toisaalta Wildersin elokuvan virallisen sivuston kapasiteetti tuskin vastaa kysyntää.

Elokuvan julkaisuun liittyy myös moraalinen ongelma. Jos elokuvan julkaisu johtaa mellakoihin ja ulkomailla asuvien Hollannin kansalaisten turvallisuuden heikkenemiseen, kuka on vastuussa? Vasemmistolainen hallitus on vierittänyt syytä Wildersin niskoille ja entinen NRC Handelsblad –lehden päätoimittaja jopa vihjaili televisiossa Wildersin turvatoimien lopettamisella: ”Annetaan hänen tuntea, miltä tuntuu niistä, joiden hengen hän vaarantaa.” Hoflandin kommentit eivät herättäneet juuri minkäänlaista kummastusta Hollannin tiedotusvälineissä.

Brussels Journalin mielestä tämä oli ennakoitavissa jo Ayaan Hirsi Alin kohtelun perusteella. Hirsi Alin naapurit haastoivat hänet oikeuteen, koska jatkuvassa poliisivartioinnissa elävän Hirsi Alin läsnäolo vaaransi heidän henkensä. Oikeus vetosi päätöksessään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artiklaan, jonka perusteella Hirsi Alin läsnäolo vaarantaa naapurien oikeuden yksityiselämään.

Gates of Viennan jutussa kerrotaan, kuinka hollantilainen tv-tuottaja Harry de Winter syyttää Wildersiä rasismista. Vasemmistolaisessa Volkstrant-lehdessä julkaistussa ilmoituksessa de Winter sanoo: ”Jos Wilders olisi tehnyt saman juutalaisista (ja Vanhasta Testamentista), hänet olisi kauan sitten tuomittu antisemitismistä.” Lehdessä ilmestyneessä haastattelussa de Winter vertaa Wildersin kantaa islamiin tapaan, jolla natsit aloittivat juutalaisten joukkotuhon valmistelun. Vasemmisto on siis epätoivossaan kaivanut Hitler-kortin esiin ja vertaa Wildersiä avoimesti natseihin.

Pelko on vahva motivaattori. Hollantilaiset eivät ole tanskalaisia ja heidän keskuudessaan esiintyy myös halukkuutta vaientaa Wildersin kaltaiset ja yrittää elää normaalisti, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisaalta jos antaa kerran periksi pelottelulle, vaatimukset ja uhkailut eivät lopu siihen. Tässä tapauksessa antautuminen tarkoittaa sananvapauden lopullista menettämistä ja käytännössä kaikenlaisen islam-kritiikin vaientamista Hollannissa.

Miten sitten käy Wildersille? Todennäköisesti hollantilainen veronmaksaja ei loputtomiin jatka hänen turvatoimiensa kustantamista. Wildersin olemassaolo saa muut tuntemaan itsensä turvattomiksi, koska hän ei suostu antautumaan islamin edessa, kun taas muut ovat siihen halukkaita. Todennäköisesti elokuva silti julkaistaan tavalla tai toisella.

Lisäys 19.3.2008: Täältä löytyy Geert Wildersin haastattelu Spectator-lehdessä. Wildersin elokuvan alkuteksteissä kiitetään Hollannin pääministeri Jan-Peter Balkenendeä elokuvan hyväksi tehdystä markkinointityöstä.

Kurtlar Vadisi Irak

Elokuva Susien Laakso (Valley of the Wolves Iraq) on jo muutaman vuoden vanha, mutta itse sain katsottua elokuvan vasta äskettäin. Kyseessä on runsaasti kohua herättänyt turkkilainen elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltojen miehittämään Pohjois-Irakiin. Filmi on kaikkien aikojen kallein Turkissa tehty elokuva (10,9 miljoonaa dollaria) ja keräsi ennätysyleisöt erityisesti Turkissa ja Euroopassa asuvien turkkilaisten keskuudessa.

Elokuva

Elokuvan alkaa, kun amerikkalaiset sotilaat tyhjentävät Turkin armeijan etuvartion ja huputtavat tukikohdassa olleet sotilaat. Tämä sinänsä dokumentoitu tositapahtuma kerrotaan tapahtumat kokeneen ja itsemurhaa tekevän turkkilaisupseerin näkökulmasta. Elokuvan päähenkilö, entinen Turkin salaisen palvelun Agentti Polat Alemdar (Necati Sasmaz) lähtee Irakiin kostamaan ystävänsä puolesta.

Irakissa amerikkalaisjoukot terrorisoivat siviiliväestöä komentaja Sam Marshallin (Billy Zane) johdolla, kunnes turkkilainen Alemdar ystävineen panee hommat järjestykseen. Kyseessä on kohtuullisen tavanomainen toimintaelokuva, jossa keskinkertainen käsikirjoitus sitoo action-kohtaukset löyhästi toisiinsa. Kohtausten välillä kuvataan amerikkalaisten ja erityisesti komentaja Marshallin äärimmäistä pahuutta ja islamin moraalista ylivertaisuutta amerikkalaisten edustamaan mammonan palvontaan verrattuna.

Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan varsin heikosti. Perinteisesti konnan rooleissa kunnostautuneet Billy Zane ja Gary Busey pystyvät vain rutiinisuorituksiin. Länsimaiseen katsojaan ei myöskään vetoa pääosaa esittävän Necati Sasmazin ilmeettömyys ja puukasvoisuus, jolle jopa Steven Seagalin on vaikea pärjätä.

Kohun aiheuttajat

Koska olen aiemmin lukenut elokuvan kohua herättäneistä kohtauksista, ne eivät enää hätkähdyttäneet. Ehkä elokuvan törkeimmin kuvattu hahmo on irakilaisilta vangeilta elimiä varastava juutalainen lääkäri (Gary Busey). Kohtaus, jossa lääkäri poistaa vangeilta elimiä ja pakkaa niitä Tel Aviviin, Lontooseen ja New Yorkiin meneviin laatikoihin, tosin poistettiin elokuvan amerikkalaisesta levitysversiosta. Buseyn hahmo edustaa selkeää antisemitismiä eikä sillä ole vastinetta todellisuudessa, toisin kuin joillakin muilla elokuvan tapahtumilla.

Tositapahtumista Abu Ghraibin vankilaskandaali on myös onnistuttu ujuttamaan elokuvaan, kuten myös amerikkalaissotilaiden ammuskelu häissä ja vankeja sisältävän kuljetuskontin ”tuulettaminen” konetuliaseella. Nämä irralliset tapahtumat on sisällytetty juoneen, jotta amerikkalaisten julmuus tulisi katsojalle selväksi.

Pääkonna Sam Marshall on kuvattu elokuvassa vakaumuksellisena kristittynä, ja elokuvassa on kohtauksia, jossa Marshall keskustelee krusifiksin kanssa. Kun Polat Alemdar ja Marshall kohtaavat ensimmäisen kerran, Marshall selviytyy tilanteesta käyttämällä kurdilapsia ihmiskilpinä. Marshallin pahuuden vastapainona elokuvassa on hyveellinen Sheikki Abdurrahman Haris Kerkuki (Ghaz Massoud). Amerikkalaissotilaat surmaavat häissä sheikin ottotytär Leylan (Berguzar Korel) aviopuolison, mutta sheikki estää Leylaa ryhtymästä itsemurhapommittajaksi.

Vain Turkkilaisille

Elokuvassa ”islam ei ole mikään monoliitti”, vaan eri kansallisuudet on kuvattu enemmän tai vähemmän hyvinä turkkilaisesta näkökulmasta. Tästä syystä Susien Laakso ei olekaan menestynyt erityisen hyvin Turkin ulkopuolella. Jossain mielessä elokuvaa voi pitää jopa rasistisena.

Päähenkilö Alemdarin edustamat turkkilaiset on kuvattu ylimmän herrarodun edustajina. Heidän alapuolellaan tulevat Irakin turkinsukuisen vähemmistön turkmeenien edustajat ja kolmantena Alemdarin taistelutoveri Abdulheyn (Kenan Coban) kaltaiset turkkilaismieliset kurdit. Arabit esiintyvät elokuvassa sivuroolissa, ja heidät on kuvattu hyväuskoisina hölmöinä. Arabien alapuolella tulevat vielä Pohjois-Irakissa enemmistönä olevat kurdit, jotka on esitetty amerikkalaisten hännystelijöinä.

Joillekin länsimaalaisille voi olla piristävää nähdä amerikkalaiset elokuvassa vaihteeksi roiston roolissa, kun heidät useissa Hollywood-elokuvissa kuvataan hyveellisinä sankareina. Amerikkalaiset osaavat kuitenkin tehdä huomattavasti Susien Laaksoa parempia itsekriittisiä elokuvia.

Susien Laakson amerikkalaisvastaisuus, antisemitismi ja rasismi lähinnä rasittavat eivätkä tee keskinkertaisesta toimintaelokuvasta yhtään parempaa vaan pikemminkin huonomman. Kysyä sopii myös, milloin nähdään menestynyt turkkilainen elokuva, jossa käsitellään itsekriittisesti armenialaisten kansanmurhaa tai Turkin armeijan toimintaa kurdialueilla.

Elokuvan traileri

Islamin virallistaminen Suomessa

Hyviä asioita on joskus vaikea huomata. Olen aiemminkin selaillut Paavo Saarirannan Blogos-blogin juttuja, mutta nämä kaksi juttua osoittavat hänen olevan meikäläisen kanssa samalla aaltopituudella, mitä tulee islamiin ja monikulttuurisuuteen.

Ensimmäisessä jutussaan hän kertoo, kuinka Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE) on itse asiassa ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen luomus. Itsekin sivusin aihetta, kun kirjoitin Suomen Islamilaisen neuvoston ottaneen etäisyyttä Abdullah Tammen puoluehankkeeseen. Seuraava Paavon huomio kannattaa panna mieleen:

Viranomainen on siis itse luonut organisaation, joka käyttää keskitetysti muslimien ääntä maassamme ja joka voi tulla kuulluksi viranomaisasioissa. Antamalla islamin ”virallinen ääni” yhdelle järjestölle valtio kääntää selkänsä mm. musliminaisille pakottamalla heidät identifioitumaan ”islamilaisiksi naisiksi.” Todellisuudessa monille heistä islam ei uskontona merkitse mitään, vaikka he joutuvatkin elämään ”islamilaisen kulttuurin” alla.

Britanniassa valtiovalta on pitkään keskustellut ”muslimiyhteisön” edustajien kanssa ja brittiläistä keskustelua seuranneille edustajien luonne on jo tullut tutuksi. Näiden edustajien luominen vaikuttaa kolmella tavalla. Ensinnäkin ne legitimoivat islamin aseman yhteiskunnassa yhdistämällä hajanaiset muslimiyhteisöt kattojärjestön alle, mikä lienee ollut Puumalaisen tavoite alkujaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä järjestöt eivät ole saaneet minkäänlaista demokraattista valtuutusta kuvitteelliselta ”muslimiyhteisöltä”.

Toiseksi muslimijärjestöjen johdossa on paljon islamilaisia uskonoppineita eli ne ovat lähtökohtaisesti vanhoillisempia ja uskonnollisesti puhdasoppisempia kuin ihmiset, joita edustamaan nämä järjestöt on luotu. Järjestöille annettu virallinen asema vahvistaa vanhoillisen puhdasoppisen islamin asemaa muslimien keskuudessa ja heikentää naisten, maallistuneiden tai uskostaan luopuneiden asemaa.

Kolmanneksi ne auttavat muslimeja eristäytymään muusta yhteiskunnasta, koska ne määrittävät muslimit muista ihmisistä poikkeaviksi. Muslimin tärkein ominaisuus ei siis ole se, mitä hän tekee ja sanoo, vaan hänen uskonnollinen identiteettinsä, jota hän ei useimmissa tapauksissa ole itse valinnut.

Islamilaisen neuvoston perustamisessa yhtenä tavoitteena on varmasti ollut radikalisoitumisen ehkäisy. Tällöin kuitenkin on kysyttävä, edustaako Islamilainen neuvosto vähemmän vaarallista islamia kuin esimerkiksi Abdullah Tammi ja miten estetään järjestön joutuminen radikaalien käsiin. Viranomaiset ilmeisesti uskovat neuvoston vilpittömyyteen, mutta Britanniassa hallitus on joutunut pettymään, kun Britannian muslimineuvosto varsin suorasukaisesti sanoi terrorismin johtuvan Britannian ulkopolitiikasta ja vaati hallitusta muuttamaan sitä.

Muslimiyhteisön luonnin seurauksista Paavo kertoo toisessa jutussaan. Loppukappaleeseen tiivistyvät ne ongelmat, jotka Suomen viranomaisten lähestymistapaan sisältyvät:

Maahamme muuttavat maallistuneet muslimit kaipaavat uudessa elämäntilanteessa vahvistusta identiteetilleen. Suomen Islamilaisen Neuvoston perustamisen jälkeen heidän on helpompi löytää se islamista. Näin viranomaiset oikeastaan edistävät islamilaisen fundamentalismin nousua Suomessa. Paras tapahan ehkäistä islamin radikalisoitumista on pitää muslimit niin kaukana islamista kuin mahdollista. Nyt on vähemmistövaltuutetun johdolla valittu toinen tie.

Karkkipaperijihad ja nettirasismin vastainen taistelu eivät sittenkään edusta Mikko Puumalaisen työn kestävintä perintöä. Suomen Islamilaisen neuvoston luomisesta voi tulla hänen pahoista teoistaan vaikutuksiltaan pitkäaikaisin ja yhteiskunnan kannalta haitallisin, jos muslimien maahanmuutto lisääntyy, kuten on vihjailtu.

Blogosin kolme viimeisintä juttua ovat kaikki lukemisen arvoisia:

Vähemmistövaltuutettu: ”Kaikki Suomen muslimit yhtykää!”

Kaikki Suomen muslimit yhtykää – osa 2

Islamilaiset maat hämmentävät, eivät hälvennä pelkoja

Heikkoa analyysia Archerilta

Ulkopolittisen instituutin tutkija Toby Archer kirjoitti terrorismista ja eurooppalaisten suhtautumisesta varsin puolivillaisen analyysin Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla otsikolla ”Eurooppa kääntyy sisäänpäin”. Archer on profiloitunut islamilaisen terrorismin asiantuntijana ja on kirjoittanut siitä kelvollisia artikkeleita kuten esimerkiksi tämän.

Kirjoituksessaan Archer vertailee ensin amerikkalaisten ja eurooppalaisten halua pitää yhteyksiä islamilaiseen maailmaan ja varoittelee myöhemmin korostamasta liikaa terrorismin uhkaa. Kyselytutkimuksen perusteella Eurooppa vaikuttaa Yhdysvaltoihin verrattuna pelokkaalta ja sisäänpäin kääntyneeltä. Esimerkkinä pelokkuudesta Archer mainitsee Ruotsin ja Hollannin.

Ero johtuu Archerin mukaan Euroopan runsaasta muslimisiirtolaisten määrästä. Tähän saakka tekstin kanssa voi olla huoletta samaa mieltä. Sitten mennäänkin pahasti metsään

Euroopassa terrorismi- ja maahanmuuttokeskustelu ovat sekoittuneet toisiinsa. Kansalaiset samaistavat suojautumisen marginaalijoukon väkivallalta globalisaation uhkaaman identiteettinsä suojeluun.

Terrorismi- ja maahanmuuttokeskustelu ovat tietenkin kytköksissä toisiinsa, koska suuri muslimien määrä tarkoittaa vähimmilläänkin suotuisaa toimintaympäristöä islamilaiselle terrorismille. Archerin varsinainen virhe on kuitenkin harhainen käsitys siitä, että terrorismi on se varsinainen ongelma. Kun pienen marginaalijoukon harjoittama terrorismi saadaan kukistettua, mitään ongelmia ei pitäisi olla, mikäli typerät eurooppalaiset eivät yleistäisi terrorismia kaikkiin muslimeihin.

Archer ei ymmärrä jihadin luonnetta. Jihad ei ole pelkkää terrorismia, vaan siinä käytetään myös muita keinoja, joiden tavoitteena on poistaa kaikki esteet islamin leviämiseltä ja nousulta ylivalta-asemaan. Näitä keinoja ovat esimerkiksi demografinen valloitus, da’wa, shari’an hivuttaminen sekä kieltäytyminen sulautumasta valtaväestöön.

Jihadwatchin Hugh Fitzgeraldin usein toistama lause kuuluu suurin piirtein näin: ”Laajamittainen muslimien läsnäolo Länsi-Euroopassa tekee vääräuskoisen kantaväestön elämästä epämiellyttävämpää, kalliimpaa ja fyysisesti vaarallisempaa, kuin se olisi ilman tätä läsnäoloa.” Tämän epämiellyttävän totuuden sijasta Archer puhuu ”globalisaation uhkaamasta identiteetistä”, vaikka ongelmien syy löytyy puhtaasti eurooppalaisten valtioiden karmaisevista virheistä maahanmuuttopolitiikassa.

Hollannissa marokkolaissyntyinen Mohammed Boyeri surmasi Theo van Goghin ja parlamentaarikko Geert Wilders joutuu elämään jatkuvan poliisivartioinnin alaisena. Asiat eivät olleet tällä tolalla ennen laajamittaista muslimien maahanmuuttoa. Jihad ei ole mikään pienen marginaalijoukon tai edes Sayyid Qutbin keksimä juttu, vaan jokaisen muslimin velvollisuus. Se on ollut sitä 1350 vuotta.

Iso paha äärioikeisto

Archerin analyysi ”äärioikeistosta” on vedetty puhtaasti lonkalta:

Samaan aikaan maanosaa valtaa uusi poliittinen ilmiö: äärioikeistolaiset puolueet pyrkivät eroon rasistisesta menneisyydestään ja määrittelevät nyt itsensä "eurooppalaisen juutalais-kristillisyyden" puolustajiksi.

Puolueet hyödyntävät täsmälleen sitä islamin pelkoa, josta talousfoorumin vuosiraportti kertoo. Niiden aiempi, ihonväriä painottava linja ei saavuttanut suurta kannatusta vaaleissa, mutta uskonnon korostaminen tuntuu poliittisesti hyväksyttävämmältä.

Archer tuntuu lukeneen Öivind Strömmenin ja Charles Johnsonin tarinoita ainakin tämän blogikirjoituksen perusteella. Vähän tiukempaa analyysia kuitenkin tarvittaisiin.

Ensinnäkin sanat ”äärioikeisto” ja ”fasismi” ovat vanhoja kommunistien käyttämiä leimakirveitä, joiden tarkoituksena oli ja on edelleen demonisoida vastustaja. Joihinkin puolueisiin, kuten brittiläiseen BNP:hen määritelmä sopii paremmin ja toisiin kuten belgialaiseen Vlaams Belangiin huonommin. Archer unohtaa autuaasti eri maiden kansalliset erityispiirteet (esimerkiksi Belgian valtion keinotekoisen luonteen) ja niputtaa kaikki puolueet samaan äärioikeistolaiseen mössöön.

Toiseksi ”äärioikeistolaisten” puolueiden kasvaneen suosion taustalla on aitoja huolia, joihin valtapuolueet ovat olleet haluttomia vastaamaan. Kun huoli kasvaa tarpeeksi suureksi, ihmiset äänestävät ”äärioikeistoa” protestiksi. Tällainen on yleensä täysin vaaratonta, koska taustalla on oletus, että valtapuolueet ottaisivat protestista opikseen.

Kolmanneksi vallitseva ideologia eli poliittisesti korrekti multikulturalismi pyrkii häivyttämään vanhaa kansallista kulttuuria ja korostamaan diversiteetin erinomaisuutta. Valitettavan usein tämä ideologia on ristiriidassa tavallisten ihmisten arkielämän kokemusten kanssa. Kun entinen kotiseutu muuttuu muslimigetoksi, jonne kantaväestön edustaja ei enää ole tervetullut, herää kysymys, mitä se paljon mainostettu kulttuurien kirjo loppujen lopuksi tarkoittaa.

Neljänneksi tullaan mystiseen islamin pelkoon, jolle on ihan rationaaliset perustelut. Näistä yksi on Archerin erikoisala eli terrorismi. Tämän lisäksi kannattaa ottaa esille Tanskan pilakuvakriisi, joka paljasti karulla tavalla, että länsimaisiin perusoikeuksiin kuuluva sananvapaus ei enää ole itsestään selvä asia islamisoituvassa Euroopassa. Monikulttuurinen valtaeliitti on reagoinut muslimien ”loukkaantumiseen” pyytelemällä anteeksi sananvapautta ja kiristämällä entisestään ”vihapuheen” vastaisen lainsäädännön tulkintaa.

Lopussa Archer kirjoittaa niitä näitä erilaisista väestönsuojeluohjelmista ja niiden kytkemisestä terrorismiin. Lisäksi hän nostaa ilmastomuutoksen terrorismia vakavammaksi ongelmaksi. Terrorismia kuulemma käytetään keppihevosena resurssien hankkimiseksi, mikä on julkisella sektorilla ’business as usual’ eikä siinä ole mitään ihmeellistä, toisin kuin Archer antaa ymmärtää. Ja onko Archer vakavissaan sitä mieltä, että ilmastomuutokseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota Euroopassa?

Toby Archerin kannattaisi keskittyä leipälajiinsa terrorismiin ja jättää muihin asioihin rönsyily vähemmälle. Näin pitäisi tehdä, vaikka minustakaan terrorismi ei ole Euroopan suurin ongelma eikä edes tärkein syy suhtautua islamiin epäluuloisesti.

Miten islamisoituminen pysäytetään?

Tämän blogin keskeinen aihe on islamisoituminen. En ole pyrkinyt esittämään yleisluonteisia ratkaisuja islamisoitumisen pysäyttämiseksi, koska rehellisesti sanottuna monet keinot eivät ole nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä mahdollisia. Jihadwatchin ”varapresidentti” Hugh Fitzgerald on kuitenkin tehnyt oman listansa New English Review –sivustolla. Teesit löytyvät pitkän ja vaikeaselkoisen tekstin lopusta. Fitzgeraldin mukaan seuraavat toimenpiteet pitää käynnistää välittömästi:

1. Koulutetaan vääräuskoisia islamin keskeisten tekstien, Koraanin, Hadithin ja Siran sisällöstä.
2. Koulutetaan vääräuskoisia, jotta he ymmärtävät islaminuskoisten toimineen noiden tekstien mukaisesti viimeiset 1350 vuotta.
3. Koulutetaan vääräuskoisia, jotta he tuntevat islamin valloitusten historian ja sitä seuranneen valloitettujen alueiden ei-muslimiväestön alistamisen, jonka lopputulos oli maasta ja ei-muslimien laadusta riippumatta samankaltainen.
4. Koulutetaan vääräuskoisten mailla asuvia muslimeja, jotta he ymmärtävät islamilaisten yhteiskuntien poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen, älyllisen ja moraalisen epäonnistumisen olevan suoraa seurausta islamista itsestään.
5. Kaikki muslimien maahanmuutto vääräuskoisten maille lopetetaan.
6. Otetaan käyttöön kansalaisuuskoe, jossa vaaditaan yksityiskohtaista tietoa kyseisen länsimaan historiasta ja kulttuurillisista saavutuksista (esimerkkinä Hollannin kansalaisuuskoe).
7. Sisällytetään kansalaisuuskokeeseen uskollisuudenvala, jossa tunnustetaan uskollisuus ainoastaan kyseisen maan poliittisille ja oikeudellisille instituutioille. Yhdysvaltojen tapauksessa uskollisuudenvala perustuslaille riittäisi. Myöhemmin tapahtunutta valan rikkomista voitaisiin pitää riittävänä syynä kansalaisuuden kumoamiselle.
8. Tehdään kaikenlaisesta jihadin tukemisesta laitonta. Jihad määritetään pyrkimykseksi poistaa kaikki esteet islamin leviämiseltä ja nousulta ylivalta-asemaan mukaan luettuna asuinmaan (ja muiden länsimaiden) poliittiset ja oikeudelliset instituutiot.
9. Estetään ulkomainen rahoitus moskeijoiden rakentamiselle tai ylläpidolle sekä muille islamiin liittyville instituutioille kuten vankiloissa tapahtuvalle da’wa-työlle.
10. Kielletään vankiloiden da’wa-työ sillä perusteella, että käännynnäisten joukossa on paljon ihmisiä, jotka muodostavat uhan yhteiskunnalle.
11. Kieltäydytään sopeutumasta kaikkiin muslimien vaatimuksiin erityiskohtelusta kouluissa ja työpaikoilla liittyen muslimien rituaaleihin tai sopivaisuuskäsityksiin. Näihin kuuluu niin hijab (siellä missä kielletty, kuten Ranskassa) kuin ylimääräiset tauot päivittäisille rukouksille kesken työpäivän. Tämän kaltaiseen sopeutumiseen vääräuskoisten ei omassa maassaan voi olettaa suostuvan. Toisin sanoen politiikkana tulisi olla: Ei muutoksia islamin takia.
12. Sovelletaan vastavuoroisuuden periaatetta moskeijoiden määrän suhteen. Kun otetaan huomioon kymmenien miljoonien muslimimaissa asuvien ei-muslimien kirkkojen, hindutemppeleiden ja muiden palvontapaikkojen puute, politiikkana tulisi olla vähentää moskeijoiden määrää länsimaissa, kunnes muslimimaissa asiat muuttuvat. Useimmat ihmiset ymmärtävät ja hyväksyvät vastavuoroisuuden käsitteen.
13. Leikataan sosiaalitukia niin, että sellaiset ihmiset eivät voi muodostaa suurperhettä (todennäköisesti muslimiperhe), jotka olettavat valtion takaavan elatuksen. Musliminaisilta oletetaan samanlaista työllisyysastetta kuin ei-musliminaisilta eikä vääräuskoinen valtio (eli vääräuskoiset veronmaksajat) enää tue heidän elämäänsä synnytyskoneina.
14. Moniavioisuuden kieltävän lainsäädännön soveltamista tiukennetaan. Moniavioisuutta harjoittavilta riistetään kansalaisoikeudet ja heidät palautetaan siihen muslimimaahan, josta he tai heidän lähisukulaisensa ovat tulleet. Koska niin monet länsimaiden muslimit soveltavat omissa muslimienklaaveissaan oman, vanhempiensa tai isovanhempiensa kotimaan normeja, väite, että heitä ei voisi palauttaa, voidaan kumota. Länsi-Euroopan maiden ei ole pakko elää loputtomiin maahanmuuttopolitiikassaan tekemiensä valtavien virheiden kanssa.
15. Muslimeille herkkien islamiin liittyvien asioiden, kuten Muhammadin, suhteen ei tehdä myönnytyksiä. Ne, jotka haluavat elää vapaana islamin arvostelusta, voivat halutessaan muuttaa islamilaiseen maahan. Niitä on maailmassa kymmeniä. Ne käsittävät laajoja maa-alueita ja niissä on valtavasti luonnonrikkauksia. Kyse ei ole pienen kansan oikeudesta omaan maahan.
16. Merkittävimpiä islamin jättäneitä loikkareita tulisi tehdä tunnetuksi, julkaista heidän kirjojaan ja tuoda niitä esille. Näin tulisi tehdä vääräuskoisten koulutuksen takia ja siksi, että jotkut islamiin syntyneet houkuteltaisiin luopumaan uskostaan.

Näistä teeseistä välittyy selkeä viesti, että laajamittainen muslimien maahanmuutto sekä islamin harjoittaminen, levittäminen ja ylivaltapyrkimykset vaarantavat länsimaisen yhteiskunnan olemassaolon. Jotkut noista teeseistä, kuten tuo uskollisuudenvala, kertovat kirjoittajan asuvan Yhdysvalloissa. Useimmat kuitenkin vaikuttavat toteuttamiskelpoisilta, jos vain poliittista tahtoa löytyisi. Voi myös olla, että joissakin Euroopan maissa kehitystä ei noilla toimenpiteillä pysäytetä, vaan se ainoastaan hidastuu.

Yksi kysymys jää kuitenkin vaille vastausta. Mitä pitäisi tehdä Abdullah Tammen kaltaisille radikaaleille käännynnäisille? Todennäköisesti heidän toimintaedellytyksensä heikkenisivät yllä mainittujen toimenpiteiden seurauksena merkittävästi, joten heille ei välttämättä tarvitse erikseen tehdä yhtään mitään. Itse asiassa suomalaisille Abdullah Tammen jatkuvasta julkisuudesta on nykytilanteessa pelkkää hyötyä, koska hänen ansiostaan ihmisille herää kysymyksiä islamista. Abdullah Tammen myötä suomalaisille syötetty siloiteltu monikulttuurisuuspropagandaan perustuva kuva islamista voi järkkyä.

Toisaalta Abdullah Tammen puolue tähtää pitkällä aikavälillä Suomen laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen, joten tarvittaessa myös lain suomat pakkokeinot ovat toivottavasti käytettävissä.

Islamin arvostelua

Seuraavassa islamilaisesta maasta kotoisin oleva nainen arvostelee islamia Al-Jazeera –kanavalla.

Video 1 (englanninkieliset tekstitykset)

Video 2 (englanninkieliset tekstitykset)

Syyriassa syntynyt Wafa Sultan ilmoittaa selkeästi, että Koraani ei ole muuta kuin terroristin käsikirja. Sama video on katsottavissa myös täällä.

Oheisessa videossa poltetaan Koraani.

Seuraavassa videossa joukko tanskalaisia polttaa profeetta Muhammadia esittävän nuken.

Tässä videossa puolestaan eteläsuomalainen mieshenkilö näyttää, miten profeetta Muhammadista piirretään karikatyyri.

Yrittäkää arvata, minkä videon tekijän toimia poliisi tutkii. Jos videon tekijä tuomitaan, ehkä seuraavassa videossa esiintyvät ihmiset rauhoittuvat vai rauhoittuvatko?

Suomalainen pilakuvaskandaali

Siinä se on nimittäin pikku-uutinen pelkästään internetissä ilmestyvässä sanomalehdessä. Erään eteläsuomalaisen kaupungin sheriffi tutkii tapausta rikosnimikkeellä ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. Yksikään valtamedia ei ole toistaiseksi uutisoinut asiasta.

Edes Uusi Suomi ei uskalla kertoa videon sisällöstä tai videolla esiintyneestä henkilöstä tuon enempää. ”Poliisin vanha tuttu” on siis kyseessä. Suuri osa suomalaisista internet-käyttäjistä on myös tutustunut miehen laajaan mutta tasoltaan vaihtelevaan tuotantoon.

Video ilmestyi Youtube-palveluun alkuviikosta ja keräsi ensimmäisen esitysvuorokauden aikana noin 15 000 katselukertaa ja satoja kommentteja. Tämän jälkeen YouTube-palvelu poisti videon, mutta se ilmestyi sinne aina vaan uudelleen. En tiedä, onko videota tällä hetkellä saatavilla Youtube-palvelussa. Tuolta sen voi ladata flv-muodossa, ja tuolla se on vielä toistaiseksi katsottavissa.

Yksi asia kuitenkin mietityttää. Uuden Suomen uutisessa tutkinnanjohtaja sanoo, että videolla esiintyvä henkilö voi olla vaarassa joutua kostoiskun kohteeksi kommenttiensa takia. Ymmärtääköhän tekijä, että hän joutuu tekonsa takia elämään jatkuvassa kuolemanvaarassa? Jos hän on tehnyt videonsa riskeistä tietoisena, niin ei voi kuin nostaa hattua.

Piirroksen taiteellinen vaikutelma voisi olla parempi, mutta kokonaisuutena esitys on kyllä uskomaton performanssi. Tuon rinnalla taannoinen kohu Mannerheimin esittämisestä homoseksuaalina näyttäytyy entistäkin naurettavampana.

Mielenkiinnolla odotan, pyytääkö Matti Vanhanen tällä kertaa anteeksi loukkausta kaikilta maailman muslimeilta. Vai riittääkö viranomaisille, että ”poliisin vanha tuttu” saa tuomion? Itse uskon, että valtamedia ja poliitikot vaikenevat asian mieluiten kuoliaaksi, jos vain pystyvät.

Jatkoa 8.3.2008

Iltasanomat ei maininnut nettisivuillaan sanaakaan eteläsuomalaiseen ”Poliisin vanhaan tuttuun” kohdistuvasta esitutkinnasta eikä siihen liittyvästä videosta. Sen sijaan lehti löysi Ruotsista sananvapauteen liittyvän ”skandaalin”, jonka mittasuhteet ovat samaa luokkaa kuin ”Homomarskigatessa”.

Tällä kertaa skandaalin polttopisteessä on toimittaja eli itsetehostus ja hurskastelu on sen mukaista. Entinen Dagens Nyheterin toimituspäällikkö ja nykyinen Östgöta Correspondentenin päätoimittaja Ola Sigvardsson on saanut yhden tappouhkauksen, kun hän julkaisi lehdessään kuvan, jossa Saatana istuu Jeesuksen ristin päällä ja ulostaa.

Tämä tekopyhyyden maailmanmestari haluaa opettaa lukijoitaan:

Kristinusko on pääuskonto Ruotsissa. Siksi on kohtuullista, että sen kannattajat kestävät enemmän kritiikkiä ja että uskontoa voidaan käsitellä rajummalla tavalla kuin vähemmistön uskontoja.

Tarvitseeko Sigvardsson poliisin suojelua? Tuskin tarvitsee. Onko Sigvardssonin henki oikeasti vaarassa? Ei varmasti ole. Sigvardsson saa rauhassa jatkaa pissa- ja kakkaleikkejään Östgota Correspondentenin sivuilla, mikäli lukijoita vain riittää.

Uskonnonvapaus Malesiassa

Tämä Iltalehden hassunhauska uutinen kertoo, kuinka 57-vuotias malesialaisnainen nimeltä Kamariah Ali joutui vankilaan jättimäisen teepannun palvonnasta. Jutusta tulee hieman sellainen vaikutelma, että teepannun palvonnassa olisi sinällään jotain Malesian viranomaisten kannalta ongelmallista. Todellisuudessa ongelmia aiheuttaa vain se, että Kamariah Ali on luopunut islamista ja se ei Malesiassa onnistu.

Kamariah Alin ja hänen aviopuolisonsa tarinasta voi lukea lisää tuolta. Kamariah Ali ilmoitti vuonna 1999 Kota Barun islamilaiselle tuomioistuimelle jättäneensä islaminuskon. Elokuussa 2005 Malesian viranomaiset tekivät ratsian Ayah Pinin perustaman värikkään Sky Kingdom –uskonlahkon tiloihin ja tuhosi alueella sijaitsevat patsaat. Lahkon karismaattinen johtaja Ayah Pin joutui pakenemaan maasta, mutta Kamariah Ali pysyi edelleen lahkon jäsenenä.

Vuonna 2005 Terengganun osavaltion sharia-tuomiostuin vangitsi hänet islamin häpäisystä. Kamariah Alin aviomies Mohammed Ya oli myös lahkon jäsen ja hänet oli vangittu aiemmin. Rasitus oli kuitenkin hänelle liikaa ja hän kuoli pian vapauttamisensa jälkeen. Häneltä evättiin oikeus hautapaikkaan islamilaisella hautausmaalla, joten hänet haudattiin Sky Kingdom –lahkon temppelialueelle vain vähän ennen, kuin se tuhottiin maan tasalle.

Kamariah Alin oikeuskäsittely päättyi viime maanantaina 3.3. ja hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan. Sharia-tuomioistuimen tuomari Mohamad Abdullah totesi: ”Hänen tekonsa ei mahdu uskonnonvapauden käsitteen alle.” Kamariah Ali ei ilmeisesti ollut katunut päätöstään jättää islam.

Syytteet eivät kuitenkaan lopu tähän, vaan 57-vuotias nainen joutuu vielä vastaamaan syytteestä kiellettyyn uskonlahkoon kuulumisesta. Western Resistance –sivuston artikkelista löytyy vielä 20. kesäkuuta 2006 Malaysia Star –sanomalehdessä julkaistu kirjoitus, jossa Wan Azhar Wan Ahmad –niminen malesialaisen islamilaisen instituutin (IKIM) tutkija selvittää, mistä islamilaisessa uskonnonvapaudessa oikein on kyse (otsikko: Islam on Freedom of Religion).

Islam ja uskonnonvapaus

Koko juttua en käännä tähän, vaan poimin muutamia kaikkein paljastavimpia kohtia. Islamilaiset uskonoppineet näkevät paljon vaivaa saadakseen ihmisoikeuksien vastaisen toimintansa kuulostamaan mahdollisimman järkevältä ja johdonmukaiselta.

Kirjoittaja aloittaa:

Apostaasi, ilmeisesti ihmisoikeuskysymys, on erittäin herkkä asia monirotuiselle ja –etniselle Malesialle. Se näyttää ongelmalliselta, joillekin jopa kestämättömältä, erityisesti, kun on kyse kääntymisestä islamiin tai pois islamista.

Wan Ahmadin mukaan syynä on kuitenkin lähinnä tietämättömyys.

Tutkijat ovat myöntäneet, että islam on kaikista maailmanuskonnoista eniten väärin ymmärretty. Sitä koskevat väärinymmärrykset ja väärinkäsitykset aiheuttavat moissa perusteetonta islamofobiaa.

En nyt olisi tuosta aivan samaa mieltä. Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen. Itsekin ymmärrän hyvin, miksi apostaasi eli islamista luopuminen on kielletty, mutta en millään pysty hyväksymään sitä. Wan Ahmad pitää islamofobiaa tietämättömyyteen perustuvana pelkona. Todellisuudessa ”islamofobia” voi olla täysin rationaalista ja perustua hyvään tietämykseen islamin peruskäsitteistä, käytännöistä ja pyhistä kirjoituksista.

Annetaan Wan Ahmadin selittää:

Jos kerran islaminuskoon on helppo kääntyä, miksi islam ei samalla tavalla salli muslimien luopua islamista?

On päivänselvää, että islam tunnustaa ihmisoikeudet ja on itse asiassa tunnustanut ne jo syntyajoistaan saakka paljon aiemmin, kuin nämä ajatukset saatettiin moderniin sekulaariin muotoonsa YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa vuonna 1948.

Islam, kuten vuoden 1981 Kairon islamilainen ihmisoikeuksien julistus selkeästi ilmaisee, edistää ihmisoikeuksia sharian kautta.

Luulen, että kovin monia ei tuollainen selittely vakuuta etenkään niitä, jotka ovat tutustuneet sekä YK:n ihmisoikeuksien julistukseen että Kairon islamilaiseen ihmisoikeusjulistukseen. Näissä dokumenteissa esitetyt ihmisoikeuskäsitykset poikkeavat toisistaan merkittävästi. Myös profeetta Muhammadia voi olla vaikea pitää minään suurena ihmisoikeuksien edelläkävijänä.

Seuraavassa Wan Ahmad pääsee asian ytimeen:

Muslimit uskovat tiukasti, että he edustavat totuutta ja oikeaa tietä. He kylpevät kirkkaimmassa valossa.

Muslimeille totuus on valoa ja vääryys pimeyttä. Siksi poikkeaminen tästä totuudesta on heitä kohtaan äärimmäisen epäoikeudenmukaista

Lisäksi se tosiasia, että islam kieltää apostaasin, kertoo uskonnon lujuudesta ja uskottavuudesta.

Jos islam antaisi muslimeille luvan vaihtaa uskontoa halutessaan, se kertoisi, että sillä ei ole kunniaa eikä itsetuntoa. Ja ihmiset voisivat siten kyseenalaistaa sen täydellisyyden ja totuudellisuuden.

Kaikki uskonnot tietysti väittävät edustavansa ainoaa oikeaa totuutta. Uskonnot ovat sellaisia. Vain islam kieltää seuraajiltaan vapauden valita ja vielä ihan konkreettisesti. Pelkkä helvetin tulella pelottelu ei riitä, vaan tarvitaan myös maallisia rangaistuksia. Malesian kaltaisessa suhteellisen maltillisessa muslimimaassa apostaasista ei tosin tuomita kuolemaan.

Muslimin on vaikea ymmärtää länsimaista vapauskäsitystä, minkä Wan Ahmad selkeästi ilmaisee:

”Vapaus” tai ikhtiyar tarkoittaa hyvän tai paremman valitsemista. Joten kyseessä ei ole oikeus eikä vapaus valita jotakin, joka on paha, epätosi, väärin, virheellinen tai epätäydellinen.

Uskonnollisesti, moraalisesti ja laillisesti ihmisellä ei ole oikeutta toimia väärin.

Oikea, täydellinen ja virheetön valinta on siis islam ja vain islam. Wan Ahmad kertoo, että islam ei tee kompromisseja:

Kun ihminen hyväksyy islamin ja päättää ryhtyä muslimiksi, häntä koskevat kaikki uskonnon määräämät säännöt.

Jos islam kieltää apostaasin, tämä ei koske pelkästään muslimeja, vaan myös niiden muiden uskontojen harjoittajien, joissa vastaavaa kieltoa ei ole, täytyy myös hyväksyä tämä käsitys ja kunnioittaa sitä.

Islam on siis kultti, joka ei hyväksy luopumista kultin jäsenyydestä. Yhdysvaltain ulkoministeriön Malesian uskonnonvapautta vuonna 2005 käsittelevältä sivustolta voi lukea lisää faktoja Malesian tilanteesta.

"Ihmisoikeuksille" takaiskuja Kanadassa

Tämä kirjoitus on jatkoa aiemmille kirjoituksilleni ihmisoikeuksien puolustamisesta Kanadassa (1 ja 2).

Kanteita peruttu

Niille, jotka eivät itse ole seuranneet Mark Steynin ja Ezra Levantin tapauksia herrojen blogeilta, voin todeta, että ihmisoikeuksien puolustajat ovat kärsineet viime aikoina takaiskuja. Levantia vastaan kannellut Syed Soharwardy perui kanteensa. Levant ei kuitenkaan vielä päässyt pälkähästä, sillä Soharwardyn ystävien tekemä samansisältöinen valitus on edelleen käsittelyssä.

Levant aikoo haastaa Soharwardyyn oikeaan tuomioistuimeen vastaamaan oikeusprosessin väärinkäytöstä. Soharwardyn kanne on Levantin mukaan maksanut Albertan provinssin veronmaksajille 500 000 Kanadan dollaria. Ihmisoikeuskomissioihin valittava ei joudu maksamaan oikeudenkäyntikulujaan itse, mutta vastaaja puolestaan joutuu. En ole havainnut, että Levant olisi julkaissut omia oikeudenkäyntikulujaan, mutta ne ovat hänen mukaansa huomattavat.

Levant on siis ”syytteessä” siitä, että hänen toimittamansa Western Standard –lehti julkaisi tanskalaiset Muhammad-pilakuvat sivuillaan.

Kolumnisti ja sisällöntuottaja Mark Steyn on yhdessä MacLeans-aikakauslehden kanssa syytteessä kolmessa eri ihmisoikeuskomissiossa. Näistä Ontarion komissio kieltäytyi käsittelemästä kannetta, mutta asia on edelleen vireillä sekä Brittiläisen Kolumbian että liittovaltion ihmisoikeuskomissiossa.

Erikoisia tapauksia

Steyn ja Levant eivät ole levänneet toimettomina vaan ovat blogeissaan kertoneet tapauksista, joita ihmisoikeuskomissioissa on käsitelty. Useimmista sananvapauteen liittyvistä kanteista on vastannut yksi henkilö Richard Warman, joka on entinen ihmisoikeuskomission työntekijä. Levant kutsui Warmania innokkaaksi kantelijaksi ja sensoriksi, minkä jälkeen Warman uhkasi haastaa Levantin oikeuteen.

Warmanin toiminta muistuttaa läheisesti ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen ristiretkeä lakupapereita ja nettirasismia vastaan. Yksi erikoisimmista Warmanin kanteista liittyy omalaatuiseen, entiseen Coventry Cityn maalivahti David Ickeen, jolla mitä ilmeisimmin kaikki palikat eivät ole oikeilla paikoillaan. Icke nimittäin uskoo maailmanhallintoon, jota johtaa satanistinen Illuminati. Tätä järjestöä johtava Bushin perhe ja Englannin kuningatar ovat todellisuudessa verta juovista avaruusmatelijoista polveutuvia liskohumanoideja, jotka pystyvät lisäksi muuttamaan muotoaan.

Warman on kuitenkin huolissaan Icken vaikutuksesta

"Hän on yhdistänyt kaikki mahdolliset salaliittoteoriat ja luonut oman vielä suuremman salaliiton. Hänen kirjoituksensa voivat olla hullun tai oikean rasistin tuotetta. Joka tapauksessa ne ovat erittäin vaarallisia. Hänen kirjoituksissaan on epämiellyttävä antisemiittinen pohjavire, joka täytyy tuoda ihmisten tietoon. Jos hän on epävakaa persoona, niin ovat hänen seuraajansakin, jotka uskovat joka sanan. Mitä hyötyä on antaa hänen puhua vapaasti?" (Lihavointi Steynin artikkelista)

Steyn kysyy aiheellisesti, kuka teki Warmanista sananvapauden Jumalan. Samaa perustetta voitaisiin käyttää mihin tahansa muuhunkin epämiellyttävään kirjoitukseen. Valtion tehtävänä ei kuitenkaan ole ennakolta päättää, mitkä mielipiteet ovat hyväksyttyjä ja mitkä eivät. Tätä periaatetta Puumalaisen ja Warmanin kaltaiset eivät ymmärrä tai halua ymmärtää.

Toki Icken jutut ovat levottomia, mutta äskettäin Oscar-palkinnon voittanut näyttelijä kertoi uskovansa World Trade Centerin salaliittoteorioihin ja epäilevänsä kuukävelyjen aitoutta. Pitäisikö puheita sensuroida pelkästään siksi, että ne eivät pidä yhtä faktojen kanssa?

Viimeisimmässä MacLeansin artikkelissa Steyn kertoo Icken lisäksi myös muista tapauksista. Ontarion ihmisoikeuskomissio käsittelee tapausta, jossa lääkäri kieltäytyi suorittamasta suorittamasta korjausleikkausta kahdelle sitä halunneelle transseksuaalille. Ihmisoikeuskomissio ilmeisesti halusi näyttää kyntensä ja osoittaa, että se puolustaa transseksuaalien oikeutta lääkärinhoitoon. Hoitamisesta kieltäytynyt Tohtori Stubbs on varakas mies ja hänellä on varaa maksaa muutaman kymppitonnin oikeudenkäyntikulut, eikö niin?

Toisessa tapauksessa ravintolan omistaja oli pyytänyt sisäänkäynnin edessä marihuanasätkää polttanutta henkilö lopettamaan. Ted Kindos –niminen henkilö oli sitä mieltä, että hänen asiakkaidensa ei tarvitse kulkea marihuanapilven läpi päästäkseen sisään ravintolaan. Mutta ilmeisesti marisätkän polttelu porttikongissa lasketaan Kanadassa ihmisoikeudeksi.

Koska Suomessa?

Suomessa ihmisoikeuskomissioita ei ole vaan sen virkaa hoitaa Syrjintälautakunta. Kuten aiemmin kirjoitin, lainsäädännössä vähemmistöjä on voimavaraistettu siten, että lautakunnassa vallitsee käännetty todistustaakka. Syrjinnästä syytetyn pitää pystyä osoittamaan, että hän ei ole syyllistynyt syrjintään. Kantajan väite on siis oletusarvoisesti totta.

Syrjintälautakunnan sivuilta löytyy esimerkkejä päätöksistä, joista aiemmin mainitsin Kongon Demokraattisen tasavallan kansalaisen tapauksen. Tässä tapauksessa muslimitaustainen mies valittaa Espoon sosiaaliviranomaisten syrjineen häntä huoltajuuskiistassa. Vaikka itse huoltajuuskiista on vakava asiaa siinä mukana oleville, Syrjintälautakunnan perustelut ovat kuitenkin hupaisaa luettavaa.

Toisessa tapauksessa on kyse yhteiskunnallisesti merkittävämmästä asiasta. Helsinkiläistä peruskoulua kiellettiin sijoittamasta äidinkieleltään suomenkielisiä ja ei-suomenkielisiä eri luokille. Lautakunnan mielestä kyseessä oli kielletty syrjintä eikä ns. positiivinen erityiskohtelu. Koulun rehtori perusteli segregaatiota käytännön syillä, koska näin ei-suomenkielisten välttämätön kieliopetus oli helpompi järjestää. Ketään ei luonnollisesti kiinnostanut suomea äidinkielenään puhuvien opetuksen laatu, koska sellainen olisi rasismia.

Kuten tässä kirjoituksessa määritetyistä tapauksista voi päätellä, ihmisoikeuksien merkitys on kovasti muuttunut vuosien varrella ja ihmisoikeuksia puolustetaan nykyisin kummallisilla tavoilla. Kaikkien ihmisoikeudet eivät näissä tapauksissa ole samanarvoisia, vaan kuulumisesta ennalta määritettyyn uhrikategoriaan on selkeää etua.